|
Post by Shadow on Apr 24, 2007 21:28:25 GMT 3
Nira huomasi, että uros susi yritti tulkita häntä enemmän kuin oli tarpeen. Hän siirsi katseensa pois toisesta ja yritti olla ajattelematta mitään, mutta hänen ajatuksensa karkailivat koko ajan tuohon laumaan jota he olivat juuri paenneet. Hän halusi tietää siitä enemmän, mutta ei voinut kysyä Zirólta, koska tuntui siltä, ettei susi kovin mielellään siitä keskustelisi. Mutta olihan hänellä syynsäkin olla puhumatta.. Nirasta tuntui ahdistetulta. Hän ei voisi lähteä ulos luolasta, koska siellä,niinkuin Ziró hänelle oli ilmoittanut, ei olisi turvallista lauman liikkuessa. Nira haki itselleen mukavampaa asentoa, mutta kun mikään ei tuntunut hyvältä hän nousi jälleen istumaan. Hän joutuisi viettämään täällä pidemmän aikaa, kuin oli olettanut. Ajatuskin siitä teki Niran levottomaksi. Ei toisen suden takia, vaan siksi koska hän ei ollut tottunut pysymään paikallaan niin pitkää aikaa, jonka nyt joutuisi olemaan. Koska Nira ei pääsisi täältä pitkään aikaan mihinkään, hän mietti voisiko kertoa totuuden siitä mitä todella teki täällä. Mutta hän päätti pitää sen edelleen vain omana tietonaan. Ziró vaikutti uneliaalta ja vaikka Niraa ei väsyttänyt hänellä oli siliti uupunut olo. Ajattelematta sen enempää hän kävi uudestaan maahan, eikä kulunut paljoa aikaakaan kun hän jo nukahti.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 24, 2007 23:18:54 GMT 3
Kaukaista ulvontaa sekoittui vielä yön hiljaisiin hetkiin, mutta muuten ulkona tuntui olevan rauhallista Zirón kääntyillessä kyljeltä toisella yrittäen löytää hyvän asennon mutta säpsähti aina välillä hereillä kipuun kyljessä. kipu tuntuu olevan laantumassa hän ajatteli ja sulki silmänsä nukkuakseen edes hetken. Pitkään ei Ziró kumminkaan nukkunut kun hän jo heräsi kotkan huutoon, ja käveli väsyneenä luolan suulle huomaten punan nousevan taivaalle ja kääntyen katsomaan toista sutta joka tuntui nukkuvan hyvin Hänen on varmaan parempi nukkua vielä hän ajatteli ja lähti ulos luolasta. Ziró istahti heti luolan ulkopuolelle vain nauttiakseen raikkaasta, viileästä ilmasta jostain pitäisi myös syötävää saada mutta en uskalla jättää häntä yksin susi mietti samalla. Hän kuullosteli luolan ääniä yrittäen huomata oliko Nira herännyt vielä vai ei ja saatuaan sen selvillä Ziró lähti hitaasti juoksemaan takaisin kohti ylätasankoa. Jos onni on myötä niin ruhosta on jäljellä vielä jotain hän mietti ja hiljensi vauhtiaan tullessa lähemmäksi paikkaa missä oli törmännyt ensimmäisen kerran Niraan. Pikaisella haistelulla Ziró ei huomannut kenenkään olevan paikalla joten hän päätti ottaa riskin. Tullessaan esiin vuoren seinämän takaa hän huomasi ettei ollutkaan yksin vaan näki joitain vanhan laumansa jäseniä keskittyneenä johonkin keskusteluun ihmisten kanssa. IHMISIÄ Ziró ajatteli peloissaan. Mitä ihmettä he täällä tekevät ja miksi lauma suostuu neuvottelemaan heidän kanssaan! hän ei saanut ajatuksiltaa rauhaa vaan viha täytti hänen mielensä, ja hän meni lähemmäksi tuota ryhmää yrittäen kuulla mistä he puhuivat. "..hän on varmasti täällä, me ajoimme hänet tänne.." hän kuuli yhden miehistä sanovan susien muristen kuorossa taustalla. Ziró ei halunnut kuulla lisää mutta ei voinut välttyä siltä kuullessaan toisen miehen tulevan ääneen: "Ja hoidamme samalla teidän ongelmanne pois jos autatte meitä.." Susi jähmettyi pelosta paikalleen eikä uskaltanut liikkua tämä ei voi olla totta olivat viimeiset ajatukset hänen mielessään lähtien hiipimään pois päin niin hiljaa kuin vain osasi.
|
|
|
Post by Shadow on May 1, 2007 22:32:06 GMT 3
Nira sulki nukkuessaan kaikki ulkoiset häiriötekijät kokonaan pois. Hän uskalsi tehdä niin vain, koska tiesi toisen suden olevan valppaana. Hän nukkui pitkään ja hyvin ja viimein herättyään hän muisteli viime öisiä tapahtumia ja nyt vasta Nira ymmärsi täysin tilanteen vakavuuden. Vaikka mitä olisi voinut tapahtua. Hän työnsi ajatuksen pois, sillä miksi sitä vatvomaan, he olivat toistaiseksi hengissä ja ehjinä ja se oli tärkeintä. Nira oli vielä vähän tokkurassa unen jälkeen. Hän katseli ympärilleen ja viimein tajusi että toinen susi ei ollut luolassa. Hän nousi ylös venytellen jäseniään. Nira katsoi ympärilleen vielä varmistaakseen, ettei Ziró ollut missään. Tosin toinen ei voinut olla ollut vielä kauaa poissa, koska paikka jossa hän oli luultavasti nukkunut hohkasi vielä lämpöä. Koska Ziró oli lähtenyt oli hänenkin turvallista mennä ulos luolasta. Nira käveli luolan suuta peittävän kasvin läpi ja kesti hetken, ennekuin silmät tottuivat kirkkaaseen valoon. Hän katseli ympärilleen, eikä Ziró näkynyt lähi maillakaan. Nira istuutui ja nuuhki raikasta ilmaa. Oli helpotus päästä jälleen ulos. Nira mietti miten hän toimisi tästä eteenpäin. Hänellä ei ollut suunnitelmia. Hän oli vapaa kulkemaan ja tekemään juuri niinkuin itse halusi. Nira mietti useampaa vaihtoehtoa, mutta hänen ajatuksensa katkesivat kun hän huomasi jonkun lähestyvän. Hän oli aikeissa lähteä luolaan takaisin piiloon, mutta huomasi tulijasta tulevan tutun hajun. Se oli Ziró. Nira katseli kun toinen tuli lähemmäs ja oli jopa mielissään tämän palaamisesta. Mutta kaikki ei ollut kohdallaan, toisen silmissä oli huolta. Mitä oli tapahtunut?
|
|
|
Post by lonelywolf on May 5, 2007 0:18:51 GMT 3
Susi juoksi nopeaan, mutta hiljaa yrityksenä ehtiä luolalle ennenkuin ihmiset saapuisivat paikalla ja kuulemansa perusteella myös muut laumansa jäsenet. He eivät voi puhua Nirasta.. Se vain ei ole mahdollista Ziró mietti, mutta toinen ajatus työnsi sen pois. Miksi ei, ensin tuo toinen susi saapuu tänne muka läpikulkumatkalla ja yhtäkkiä vuori kuhisee metsästäjiä jotka ovat hänen kimpussa samoin kuin jonkun joka tänne juuri saapui.. Enempää ei hän halunnut antaa ajatuksilleen valtaa vaan lähti juoksemaan päättäväisemmin takaisin päin. Nähdessään Niran istuvan luolan ulkopuolella Zirón silmissä välkähti pelko ja huoli. Jos he todella ovatkin hänen perässään. Jos hän todella on tuonut ne tänne.. susi murahti eikä pysähtynyt ennen kuin oli aivan tuon naaras suden edessä. "Meidän on juteltava.. Ja heti" Ziró murisi mennessään luolaan sisälle jääden odottamaan että Nira saapui. Vaaleaturkkinen susi pyöri luolaa ympäri todella hermostuneena yrittäen löytää sanoja millä voisi aloittaa. "Olen huolissani.." hän aloitti mutta hiljeni taas "Se mitä näin tuolla ylhäällä sai minut todella huolestuneeksi, sillä näillä vuorilla ei asu ihmisiä ja tuolla niitä oli tusinan verran ainakin. En tiedä mitä he haluavat, mutta kuulin jonkun heistä mainitsevan jahtaavan jotakuta joka nähtiin saapuvan tänne vuorille vain muutama päivä aikaisemmin.." Ziró katsoi maata hetken jonka jälkeen naulitsi jäänsiniset silmänsä tuohon naaras suteen.
|
|
|
Post by Shadow on May 5, 2007 23:59:48 GMT 3
Toisen tullessa kohdalle Nira oli varma siitä, että jotain huolestuttavaa oli sattunut. Ziró murisi muutuman käskevän sanan, joita Nira ei saanut täysin tulkittua, mutta oletti että oli parempi mennä sisään kuulemaan mitä toisella oli sanottavana. Hän katsoi vielä kirkasta taivasta, haukkoi muutaman henkäyksen raikasta ilmaa ja painui sitten toisen perässä luolaan. Ziró näytti entistä hermostuneemmalta kiertäessään luolaansa ja muristessaan itsekseen. Nira vetäytyi sivummalle, miettien mitä mahdollisesti olisi voinut tapahtunut. Hän vaipui hetkeksi ajatuksiin pahimmasta, mutta siirsi ne sivummalle Zirón alkaessa puhua äänensävyllä, jota Nira ei ollut häneltä aikaisemmin kuullut. Toisen puhuessa ja päästessään asiassa eteenpäin Nira alkoi olla aina vain varmempi ja varmempi omista epäilyksistään. Ihmisiä. Milloin hän pääsisi niistä eroon? Eivätkö ne ikinä kyllästy seuraamiseen? Nira pysyi vaiti ja pelko valtasi hänen mielensä. Hän havahtui toisen jäädessä tuijottamaan, mutta hän ei tiennyt mitä sanoa. Olihan hän tiennyt tämän hetken vielä tulevan, muttei olisi halunnut sen koittavan juuri nyt. Nira mietti mitä sanoa, mutta hän ei tiennyt miten olisi totuuden ilmaissut. "Ne etsivät minua", Nira viimein huokaisi ja painoi päänsä alas väistellen Zirón katsetta. Susi ei tiennyt miten jatkaisi, eikä ehtinyt sen enempää ajatellakkaan, kun hän haistoi pahaa enteilevän, tutuksi käyneen hajun. Hajun, jota hän oli vältellyt ja paennut jo liian kauan. Hän vilkaisi Ziró ja huomasi ettei tältäkään ollut jäänyt se huomaamatta. Vaara lähestyi.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 6, 2007 19:35:18 GMT 3
Zirón ei tarvinnut kuulla vastausta.. Hän ei halunnut varmistua siitä mitä oli kuullut aikaisemmin. Hän ei halunnut vihata Niraa. "Sinä.. sinä toit ne ihmiset tänne" susi sanoi hiljaa jotenkin surullisen kuuloisena miettien samalla että miksi näin piti käydä, miksi juuri hänelle. "Olet tuonut kuolemaa vuorille, eikä se koskaan tule olemaan samanlainen kuin ennen sillä pelkään että ennen auringonlaskua tulee vuorelta satamaan laaksoon verta joka tulee muuttamaan meidän kaikkie kohtalon.." Ziró murahti vihaisena, mutta katui jälkeenpäin tekemäänsä sillä eihän se ollut Niran syytä että ihmiset olivat häntä seuranneet.. Se oli pelkkää kohtaloa.
Meidän ei kannata pysyä täällä enään kovin pitkään, sillä ennemmin tai myöhemmin tulevat he löytämään meidät jonka jälkeen olemme tuhoon tuomittuja jos jäämme luolaan loukkuun.. susi mietti kuumeisesti yrittäen samalla keksiä järkevää suunnitelmaa mitä tästä eteenpäin, minne he menisivät. "Täällä meidän ei kannata enään pysyä.." hän sanoi lopulta ääneen ja jatkoi: "täällä ei ole enään muuta kuin kuolemaa tarjolla." Ziró ei ehtinyt edes luolansuulle kun hän pystyi heidät haistamaan, sekä ihmiset kuin myös sudet jotka kummatkin halusivat hänen kuolevan. "Jos onni on myötä emme joudu kohtaamaan heitä ennenkuin aurinko on ehtinyt painua paljon alas länteen, jolloin toivoa sopii että olen saanut jotain keksityksi." Ja sen sanottuaan susi ponkaisi vauhtiin pysähtymättä kertaakaan katsomaan taakseen. Siellä ei olisi enään mitään.
|
|
|
Post by Shadow on May 6, 2007 21:07:04 GMT 3
Haju voimistui entisestään ja Nirakaan ei pystynyt enään vain istumaan rauhallisena. Hän kuunteli tarkasti Zirón tehdessä tilannetta selväksi ja ennen kuin hän huomasikaan oli toinen jo poistunut luolasta. Nira ei jäänyt miettimään vaan nousi ja teki niinkuin toinen oli juuri äsken malliksi tehnyt. Pahaa enteilevän hajun tunsi ulkona vieläkin selvemmin ja voimakkaampana, mikä sai Niran taka-alalle työntämän pelon tunteen jälleen palaamaan. Hänellä ei ollut pienintäkään epäillystä siitä, mihin suuntaan oli lähdettävä ja kuin tarpeettomaksi varmistukseksi hän näki toisen juoksevan seinämän taakse. Ennen kuin Nira lähti seuraamaan hän vilkaisi vielä vastakkaiseen suuntaan ja, niin kuin oli toivonut, ei nähnyt vielä yhtään ihmistä, eikä sen pahemmin suttakaan. Sen enempää hän ei uskaltanut jäädä enään kumminkaan asiaa miettimään vaan lähti juoksemaan suuntaan, josta oli aiemmin tänne tullut ja jonne Ziró oli nyt kadonnut. Nira juoksi minkä jaloistaan pääsi ja minkä kapealla polulla uskalsi. Hän oli jäänyt toisesta jälkeen, vaikkei ollut tätä paljoakaan myöhemmin luolalta poistunut. Nira näki toisesta välillä pienen vilauksen, kunnes tämä taas katosi seuraavan seinämän taakse. Minun on lyhennettävä välimatkaa, Nira mietti ja lisäsi vauhtia. Vihollisen haju ei tuntunut enään tulevan kovin läheltä ja se sai Niran saamaan lisää voimaa. Etumatka oli siis lisääntynyt. Nira huomasi myös välimatkan Ziróón vähentyneen. Jos hän vielä lisäisi vauhtia hän saisi toisen pian kiinni.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 11, 2007 14:13:47 GMT 3
Tietenkin se oli tyhmää vain juosta, mutta se oli hänen ainoa toivonsa tällä hetekellä, että hän pysyisi liikkeellä eikä antaisi laumalla sitä mahdollisuutta että he pystyisivät hänet haistamaan jonka jälkeen taistelua olisi vaikea välttää. Ziró hidasti hieman vauhtiaan kun ei enään saanut minkäänlaista hajua muista susista tai ihmisistä ja kääntyi katsomaan taakseen käskien Niraa seuraamaan, mutta ei nähnytkään ketään takanaan ja häneen iski pelko. Minun olisi pitänyt varmistaa että hän on mukanani.. Mitä minä nyt sitten teen jos he saavat hänet kiinni? susi mietti itsekseen kunnes toinen ääni puuttui peliin hänen päässään. Mitä väliä sillä on jos hän kuolee tai jää kiinni, hän sen kaiken on kumminkin suunnitellut! Hän se heidät tänne johdatti ei kukaan muu vaan hän!
Nira ei voinut olla sellainen hän tiesi sen ja ilman mitään varoitusta Ziró käännähti nopeasti ympäri ja lähti takaisin päin tietäen ottamansa riskin vaaran, mutta ei välittänyt. "Sinun vikasi se on että hän jäi jälkeen.." susi sätti itseään "minun olisi pitänyt varmistaa se että hän oli mukana, vaan en niin tehnyt!" hän murisi juosten takaisin päin vaan ei ehtinytkään kauaksi edetä kun häneen törmäsikin joku kovalla vauhdilla iskien hänen ilmansa pois keuhkoista. Ziró ravisti päätään ja mitään enempiä miettimättä hän hypähti toisen kimppuun tietämättä kuka se oli pitäen häntä maassa hampaat irvessä valmiina iskemään kiinni jos tarve tulisi.
|
|
|
Post by Shadow on May 16, 2007 21:19:58 GMT 3
Tie kapeni jälleen, mutta naaras susi ei aikonut hidastaa vauhtia ja tämän ajatuksissa ei ollut käynyt edes vaihtoehto pysähtymisestä, vaikka haju ei ollut tullutkaan enään lähistöltä. Hän oli nähnyt Zirósta välillä vilauksia ja vilauksiksi ne olivatkin aina jääneet. Hetkeen Nira ei tosin ollut nähnyt tätä ja hän oli varma että silläkään ei ollut pienintäkään aikomusta pysähtyä. Hän jatkoi edelleen juoksua, mutta tunsi kipeämmin kivet anturoissaan, kuin aiemmin. Hän ei välittänyt siitä, mutta se kumminkin hidasti vauhtia. Hän eteni yhä uusien ja uusien seinämien taakse. Tai oikeastaan eiväthän ne uusia olleet. Hän oli nähnyt nuo kaikki tulleessaan ylöspäin. Tutkiessaan seinämiä hän jäi ilmeisesti kiinni ajatuksiinsa liian pitkäksi aikaa ja siitä aiheutuen hän ei nähnyt mihin osui, ennen kuin törmäys oli jo tapahtunut. Hetkeen Nira ei tajunnut mistään mitään. Hän oli kaatunut maahan, muttei tiennyt minkä johdosta. Se tosin selvisi hänelle huomattuaan jonkun pitävän häntä massa niin ettei päässyt siitä nousemaan. Lopetettuaan rimpuilun Nira huomasi törmäyksen toisen osapuolen tutuksi; se oli Ziró. Se ei näyttänyt kovin iloiselta, pikemminkin hyökkäävältä. "Se olen minä", Nira henkäisi ja yritti jälleen pästä irti toisen otteesta.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 18, 2007 19:07:14 GMT 3
Ziró piti edelleen toista kiinni maassa kynnet painaen hänen rintaa hampaat välkähtäen auringossa valmiina iskemään kurkkuun En aio antaa periksi hänen ajatuksensa juoksivat kunnes tajusi että maassa makasi Nira ja hänen silmänsä rävähtivät auki vetäytyen taakse pois naaras suden päältä peloissaan sekä onnellisena. "Minä.. minä en olisi saanut jättää sinua niin taakseni.." susi aloitti ja katsahti anteeksi pyytävästi Niraa. "Oletko kunnossa.. olen pahoillani en olisi saanut" Ziró jatkoi tullessa toisen suden vierellä auttaen hänet pystyyn varovasti. Mikä minuun on oikein mennyt.. miksi käyttäydyn näin vaaleaturkkinen susi mietti hymyillen toiselle. "Meidän kannattaa pysytellä yhdessä niin pärjäämme, lupaan sen mutta meidän on päästävä pois heidän mailtaan jotta voimme miettiä rauhassa sitä mitä teemme heille jotta saamme nuo ihmiset pois vuorelta." hän sanoi lähtie kevyeeseen hölkkään pysytellen visusti lähellä naaras sutta. Kauas ei hän johdattanut Niraa vaan pysähtyi jo hetken päästä lähelle pientä puroa juoden ahnaasti janoonsa. "Lepäämme täällä tämän päivän, sillä muut sudet ovat varmasti löytäneet suojani ylempänä joten se olisi silkkaa hulluutta palata sinne yöksi.. täällä olemme paremmassa suojassa" Ziró sanoi jääden makaamaan lähelle puroa erään puun varjoon.
|
|
|
Post by Shadow on May 20, 2007 20:56:40 GMT 3
"Ei se ollut sinun vikasi, etten tullut ihan perässä..", Nira hymyili toiselle tämän auttaessä häntä ylös. "..Ja olen kunnossa, joten suotta olet pahoillasi", tämä jatkoi vielä. Ziró lähti johdattamaan heitä alas rinnettä, tosin hitaammin kuin aiemmin. Nira kulki hiljaa perässä ja mietti suunnitelmaa tulevasta, saamatta päähänsä mitään. Suden äskeinen hymy oli vaihtunut surumieliseksi, sillä hänen päähänsä tuli vain syytöksiä, joilta hän ei saanut hetkenkään rauhaa. On minun vikani, että ihmiset ovat vuorilla, että Ziró joutui jättämään luolansa ja että joudumme molemmat pakenemaan. Vain minun syytäni. He pysähtyivät purolle ja Nira vetäytyi sivummalle varjoon. Hänen ei aikonut juoda vielä, vaikka jano oli kova ja he olivat kulkeneet auringossa pitkän matkan. Zirón mennessä toisen puun alle hän mietti jälleen, miten kertoisi miksi metsästäjät olivat hänen perässään. Hän ei saisi rauhaa ennen kun olisi kertonut kaiken, mutta tuskin saisi sen jälkeenkään. Hän nousi ylös mennäkseen viimeinkin sammuttamaan janonsa.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 29, 2007 23:56:16 GMT 3
"En silti olisi saanut jättää sinua pulaan noin vain." Ziró sanoi naaras sudelle tämän mennessä juomaan purosta. "Yksinämme meistä ole mihinkään noita vastaan, mutta jos aiomme päästä niistä eroon niin meidän on toimittava yhdessä ja löytävä päämme yhteen.." hän sanoi mutta jatkoi nähdessään Niran omituisen kysyvän ilmeen: "En tietenkään tarkoita siis kirjaimellisesti päitä yhteen, mutta sen on ihmisten käyttämä sanonta siitä että he toimivat yhdessä." Susi naurahti toisen katsoessa häntä puron yli, mutta jatkoi kumminkin pian juomista. Ziró kellahti kyljelleen piehtaroiden auringon lämmössä kuin pentu, ja kyllä hän itsekkin tuntui nauravan itsellensä, mutta yöstä tulisi kylmä ja ehkä viimeinen, joten parempi olisi nyt tämä tehdä kuin ei tehdä ollenkaan. Mitä minä oikein puuhaan.. leikin pentua kun pitäisi miettiä tulevaa vakavasti susi ajatteli naurahtaen punaisena ja lopetti kierimisen maassa katsahtaen naaras suteen. "Sinä sanoit jotain aikaisemmin ylempänä vuorella, että miehet olivat täällä sinun takiasi, mutta keskeytin sinut enkä saanut mahdollisuutta pyytää anteeksi sitä, mutta nyt mielelläni haluaisin kuulla koko tarinan, että mistä oikein on kyse ja mistä tulet." Ziró kysyi lempeästi Niran tullessa hänen vierellensä makaamaan.
|
|
|
Post by shadow on Jun 12, 2007 21:00:33 GMT 3
[[anteeksi, vastaaminen on vähän kestänyt..]]
Juodessaan Nira keräsi ajatuksia kasaan ja tiesi että nyt hänen olis kerrottava lähes kaikki menneisyydestään. Ajatus pelotti, koska hän ei ollut koskaan paljastanut kenellekkään niin paljoa, kun joutuisi nyt Zirólle kertomaan. Nostaessaan katseensa purosta hän huomasi toisen piehtaroimassa maassa samalla tavalla, kuin oli itse joskus pentuna tehnyt. Ziróa ja tämän touhuja katsellessa Nira ei voinut enään välttyä hymyilemästä. Kumpa voisi vieläkin vaan leikkiä ja piehtaroida kuten pentuna ja olla huolehtimatta huomisesta. Nira joi vielä vähän ja meni sitten toisen viereen puun alle. Hän oli hiljaa, vaikka huomasi Zirón tuijottavan ja odottavan. Hän veti vielä syvään henkeä ja aloitti. "Alunperin olen kotoisin laaksosta, mutta siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi siellä käynyt. Oikeastaan en sen jälkeen, kun minut häädettiin laumasta". Hän painoi päänsä, mutta jatkoi. "Kuuluin kauan aikaa sitten yhteen laakson isoimmista laumoista, mutta minua vastaan sattui tulemaan useampi vastoinkäyminen. Se ei oikeastaan ollut omaa syytäni, satuin vain olemaan väärässä paikassa, väärään aikaan. Mutta niinhän useimmat vahingot käyvät". Naaraan silmistä paistoi katkeruus, mutta samalla tämä oli oikeastan huvittunut. Hänelle tuotti vieläkin vaikeuksia hyväksyä kohtalonsa. "Lauma, johon kuuluin, oli isompi kuin laumat yleensä. En koskaan oikein sopeutunut joukkoon vaikka yritin. Toisaalta on helpotus, että minut häädettiin, mutta se on myös taakka". Nira vilkaisi toista ja päätti olla hetken hiljaa ennen kuin jälleen jatkaisi.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jul 6, 2007 19:09:24 GMT 3
((juu eipä tuo mitään kun minullakin kesti ^^'))
Ziró kuunteli toisella korvalla tarkasti naaraan puhumista, mutta toisella hän alituisesti oli valppaana pienemmästäkin varoitusäänestä, jos metsästäjät tai muut sudet pääsisivät liian lähelle. Niran kertoma kuulosti tutulta hänelle, olihan susi itsekkin hylätty laumastaan ja suurin osa yksin jääneistä kuoli ensimmäisen talven aikana. Ziró oli tavallaan onnellinen että myös naaras oli selviytynyt, olihan susi jo kauemmin elänyt yksin ja tavallaan kaivannut seuraa, vaikka ei sitä avoimesti myöntänytkään mutta se varmaan paistoi jo läpi, tai niin hän ainakin ajatteli. "Olen iloinen että päätit ryhtyä avoimeksi kanssani, harvat niin tekevät.Siksi minä kunnioitan kaikkia, jotka omasta valinnastaan sen polun suostuvat kulkemaan." Ziró sai viimein sanotuksi, ja yhtäkkiä enempää sanomatta, kellahti hän kevyesti naaras sutta vasten makaamaan, katsoen tätä silmiin jatkaen kuiskaten: "Kiitos." Susi sulki silmänsä, ja jäi makaamaan toista vasten, kuunnellen samalla Niran rauhoittavaa hengitystä. "Minä en voi väittää että kaikki tulisi kääntymään parhain päin, vaan uskon että ennen tämän loputtua, on tämä tullut vaatimaan monia kuolonuhreja. Ja vaikka kuinka yrittäisimme paeta sitä, se aina tulee löytämään meidät, ja ennemmin tai myöhemmin on meidän taisteltava." Ziró puhui hiljaa, silmät edelleen kiinni. "Mutta jos tämä loppuu, niin olet tervetullut minun kanssani takaisin tälle vuorelle asumaan." hän jatkoi, ja hymyili.
|
|