|
Post by Kalin D. on Feb 14, 2008 16:10:03 GMT 3
Jesushan puhui, luottaen juurikin näkemäänsä. Köriläs ei ollut mikään järjen jättiläinen, mutta kulki juuri sillä ihanteellisella harmaalla alueella, eikä tuntenut suuremmin moraalista tuskaa jos jonkun käden mursi väännössä. Halveksinta huijareita ja pikkurikollisia kohtaan oli tullut havaituksi myös, mutta merimies ei kuulunut (ainakaan omasta mielestään) tähän pikkutekijöiden roskaiseen kastiin. Rahan tarpeeseen saattoi myös aina luottaa. Tietenkin oli omat riskinsä, että köntti kävisi ahneeksi, mutta se riski oli aina saaliin arvoinen.
Rysty sai kaiken tarvitsemansa ajan miettimiseen, kiirettä ei ollut tänä jumalan hylkäämänä yönä. Sen ajan Jesus tarkkaili ympäristöä väsynein silmin ja piti huolen, ettei kukaan ollut liian lähellä pöytää. "No niin, tiellä kulkee väkeä, miten me muka pistettäis silmään jotenki erikoisina? Hm?" Kämmenet levisivät avonaisina tarjoamaan viatonta totuutta. Hieman nuhjuisia miehiä, työläisiä, kuten melkein kaikki kulkevat. "Sä näytät tietävän missä täällon tallit. Se o jo puolet voitosta, päästäis heti lähteen ennen ku kukaan salakuunteleva narttu ehtii puhua." Aina skeptinen. "Sitä paitsi, täs satees ei ees nää kunnolla, valkone hevonen voi äkkiä olla harmaa tai jopa musta." ja maalilla sai ihmeitä aikaan, sillä tavalla oli viety monta hevosta ja myyt takaisinkin omistajilleen. Univelka painoi päälle, sen miehestä kyllä näki, mutta yhtä pahasti näytti puskevan myös halu pois satama-alueelta.
|
|
|
Post by submarine on Feb 14, 2008 16:32:09 GMT 3
Rysy kuunteli vaiti, kuin mikäkin salaliittolainen. Ja oikeastaanhan tämä nyt alkoikin olla juuri sitä - kahden miehen ryöstöporukkahan oli syntymässä suorastaan ihanteellisesti. Taisipa olla niin, että kumpikin oli käynyt läpi omia suunnitelmiaan jo moneen kertaan ajan kanssa, tai ainakin tämän tapaisia. Mitäpä siinä sitten asioita enää pitkittämään. "Ei ne meit erotakkaa, siel tulee menee joka sortin paskaiivarii, ku säät selkenee. Ei pistettäis silmää, vaikkei ois ees käsiä. Tai no ehkä vähä, mut kuitenki. ja tallit mä kyl tiiän, tänäänki just kusasin seinää vaste, ku piti kävästä. Siel ei tosiaa täl sääl oo, ku yks jätkä, seki nostanu jo rankempaaki kuppia. Miettii, et kukaa ei kuitenkaa täl ilmal aio mitää."
Köriläs näytti miettivän hetkisen lisää jotakin, suorastaan pohtivan. Mutta eipä tämän kulmikkaita miettimisiä mihinkään monimutkaisille radoille voinut edes laittaa, ei hiljaisuus kauaa kestänyt. "Mä haluu sit, et tää hoietaan kunnol. Me ei ruveta pimittää toiselt mitää, kaikki tasa. Olipa miten hiton vähä tahansa, nii silti laitetaa tasa, kumpikaa ei vie enempää, ko toine. Se o rehti peli, tai ei mitää." Oli kovin epätodennäköistä, että körmyllä todella oli mitään jaloja ajatuksia puheessaan. Mitä todennäköisimmin tämä vain halusi, ettei jo tilannevarkaaksi osoittautunut alkaisi pimittää rahaa omiin taskuihinsa. Sen toteamiseen ei tarvittu mitään järjen jättiläisiä. Mutta köriläs itse oli kyllä tosissaan.
|
|
|
Post by Kalin D. on Feb 21, 2008 19:28:01 GMT 3
"Ja niiltä paskaiivareilta meidänki pitää näyttää jos mielitään yllättää." Jesus nyökytti hitaasti ja vakaasti, vilkaisten aina toisinaan ympärilleen varmistaakseen, ettei ketään ollut kuuloetäisyydellä pilaamassa suunnitelmaa. Tunnelma kapakassa oli alkanut jo rauhoittua aamuyötä myöten ja heikoimmat olivat jo aikaa sammuneet sijoilleen. "Hei, just tällasella ilmalla liikkeel on vaa demoneja ja pahoja henkiä, joten me sovitaan hyvin tonne sateeseen." Taisi olla pian kuunpimennyskin. Se jos mikä nostaisi pirut ja perkeleet mullista maalle. Hevoset, tien päälle ja aseistus. Siihen nyt kelpasi aluksi vaikka puunkarahka ja leveä veitsi, joka tuntui kylmän nihkeänä saappaan varressa.
Miettimiseen sai kaiken ajan, kaiken rauhan ja tarvittaessa kyllä apuakin jos vain kysyisi. Laihan sitkas merimies seuraili körilään kasvonilmeiden muutoksia ja teki omaa analyysiaan niin paljon kun tukkijätkän psykologialla kykeni. "Kunnolla, jo tokkiisa." Jesus nyökkäsi napakasti. Joutui kuitenkin vähän kiristää hampaitaan ja henkäistä raskaasti, tarjota hieman avuton, mutta sovitteleva hymy. "Sit on paree, et ennen jakoo lyyään kaikki samaan kasaan ni näkee mitä on. Ei mee mitään väärään paikkaan vahingossa." Kun syntinsä tunsi, houkutuksia oppi välttämään, vaikka se kirpaisikin. Näitä oli varmasti ennenkin varmisteltu. "Ei parane muunlaista jakoo tehäkkää, siit nousee muute kapina. Mut tää käy mulle." Niillä puheilla tatuoitu mies nousi ylös ja alkoi nyhtää yhä sateesta kosteaa paitaa päälleen. "No ni. Mun pitää lähtee, ei mulla oo kuitenkaa varaa yöpyä tääl." Poikkeuksena aikaisempaan, kolli puhui nyt hieman kovempaa, normaalilla äänellä ja selvästi teki lähtöä. Ei kai sitä luullut, että he lähtisivät käsikynkkää ulos? Se olisi herättänyt huomiota. Jesus vinkkasi juuri ennen kuin läimäisi väsähtäneen hattunsa päätään peittämään ja nyhti öljykankaisen viitan harteilleen. "Kiitti väännöstä, ens kerralla mä sut voitan." Kultaiset hampaat vilahtivat väsyneessä hymyssä, mutta silmissä loisti.
Totta tosiaan, energiaa alkoi löytyä, vaikka Jesus oli valmis nukahtamaan vaikka seisaaltaan. Tällaiset asiat eivät saaneet odottaa hetkeäkään ylimääräistä. Muukalaisena kapakkaan kävellyt lähti myös ulos muukalaisena ja asettui kujan suulle varjoihin. Siitä näki rapaisen tien yli kapakan ovelle ja himmeänä hohtavista ikkunoista, saattoi pitää vartiota molempiin suuntiin odottaessaan uutta partneria ulos kuurouttavaan sateeseen.
|
|
|
Post by submarine on Feb 21, 2008 23:19:06 GMT 3
"Nii me tehää, nähää heti, mitä on tullu, ja päästää helpost jakaa siit sit", Rysy vastasi. Ohimennen köriläs näytti saavan jonkin pahan maun suuhunsa ja sylkäisi oikopäätä sen lattialle, joka tuskin siitä tuli yhtään entistä likaisemmaksi. Näitä paikkoja pyyhittiin korkeintaan välistä jonkun naamalla ja pestiin liikaa ottaneiden läikyttämällä kaljalla. "Ja jos käy totee, et jompikumpi ottaa ilman lupii, ni se perkele ratkotaa sit siin suoraa ja rehellisest. Sit näkyy, kumpi kerää hampaitaa, eli on oikees." Körmy näytti jokseenkin yllättyneeltä, kun toinen äkkiä oli poistumassa, ja oli melkein itsekin tekemässä lähtöä, ennen kuin tajusi, mitä tässä ajettiin takaa. Rujosti veistetyt väkipyörät - tämän miehen ajatuksia tuskin hammasrattailla kuvattiin - rutisivat taas hieman pyöriessään, ja köriläs rentoutui. Sitten tämä näyttikin suorastaan välinpitämättömältä siitä, että toinen oli menossa, totesi jopa jossakin nokkeluuden puuskassa: "Ala mennä sit, jos et perkele kolikkoo löydä."
Äskeisen merimiehen olemassaolon unohtamiseen ei mennyt paikan asiakkailta montaakaan hetkeä sen jälkeen, kun tämä oli lyönyt oven kiinni perässään. Oma humala oli kaikin puolin kiinnostavampaa, ei ollut aikaa eikä haluja keskittyä johonkin resuiseen kulkijaan. Siitä huolimattakin Rysy odotteli hyvän hetken, ennen kuin alkoi tehdä lähtöä. Ainakin kymmenen minuuttia mies istuskeli kaikessa rauhassa paikoillaan ja pohti asioita, mikä ei tälle varmastikaan ollut aivan helppo tehtävä. Lopulta köriläs kuitenkin alkoi mutista jotain pakottavasta rakosta ja seurasi jokin aika sitten poistuneen esimerkkiä. Ulos päästyään Rysy ei näyttänyt mitenkään tyytyväiseltä sateeseen joutumisesta. Tämän puhumista asioista saattoi hyvinkin löytyä syytä, miksi näin oli. Vaiti körmy asteli nojailemaan hyvin lähelle toista, kun oli saanut tämän silmiinsä. Ei niin, että kukaan rankkasateessa suuremmin tarkkailisi, mutta oltiinpa nyt kerrankin kunnolla lakia vastaan.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 23, 2008 17:40:13 GMT 3
Sade putosi niskaan kuin Jumalan viha, armotta ja kylmän tuomitsemana siihen paikkaan ja asemaan, johon oli itsensä asettanut. Kujan kapea suu tarjosi kyllä varjon suojakseen, muttei estänyt tuota hyistä vihaa putoamasta päälle ja valumasta niskaa pitkin viitan alle. Merimies nyhti riepuista hattuaan paremmin päänsä peitoksi, painoi hartiansa kyyryyn ja odotti. Viileys repi vanhat haavat kolottamaan, särki nivelissä lukiten ne kankeiksi ja kivuliaiksi liikuttaa. Jesus ei ollut tajunnutkaan kuinka väsynyt oli ja kipeä. Öljykankainen kangas painoi vettyneenä ryhdin kumaraan ja liimautui kosteisiin vaatteisiin armotta. Puistatukset tärisyttivät aika ajoin rajusti rustoisen jäntevää vartta, josta voima oli paennut. Saappaat olivat imeneet rapaveden ja saaneet mutaisen kuorensa, joka liimasi kulkijan osaksi kujan roskaista maata. Kurjuudessaan kiiluvasilmäinen oli osa loukkoa, täysin näkymättömissä, kunnes oli varma oikean ihmisen astuneen ulos ja lähteneen liikkeelle.
Varjot havahtuivat eloon ja ottivat muodon, joka ei poikennut paljoa kauhutarinoiden teillä kulkevista olennoista, ruttokuoleman ruumiillistumista tai itsestään Epätoivosta lihassa. Matkalainen nyökkäsi lyhyesti ja väläytti väsyneen virneen hattunsa varjoista. "Mennää. Mä haluun ulos tästä paskaloukosta." Köriläs sai näyttää tietä, johdattaa aavemaisen surkean miehen perässään talleille töihin, jotka vaativat pimeyttä ja kavalan mielen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 23, 2008 19:04:05 GMT 3
Rysy tuskin piti rankkasateesta hiukkaakaan enempää, kuin toinenkaan, todettiinpa se sitten tämän ilmeen tai puheiden pohjalta. Köriläs kulki vähintäänkin lysyssä ja näytti myrkyn nielleeltä, kuin olisi mieluummin ollut melkeinpä missä tahansa muualla. Ja saattoiko tätä siitä syyttääkään? Hyvin harva piti kuravelliksi käynyttä katua rankkasateessa mukavana oleskelupaikkana. Eikä körmyllä ollut edes hattua, niin että tämän takkuinen, likainen tukka norotti pian kelpo määriä vettä, joka valui sieltä tämän olkapäille ja sitten paksuja käsiä pitkin maahan - ja paidan ja housujen sisään. Tämän paksuihin jalkoihin vedetyt saappaanrahjut eivät juuri kyenneet antamaan vastarintaa kuravellille, ja miehen jalat uivatkin pian epäilyttävissä aineissa.
Kun oli päässyt toisen luokse ja mies näytti valmiilta menemään, murahti Rysy epämääräisen hyväksyvästi ja lähti johdattamaan toista talleja kohti. Pienessä kylänrääpäleessä ei juuri ollut mahdollisuuksia erehtyä muutenkaan, niin että merimies olisi aivan varmasti löytänyt pienellä hakemisella itsekin tallin, mutta olihan se aina mukavampi, että joku johdatti. Kun päästiin lähemmäs aavistuksen ränsistynyttä rakennusta, josta ei voinut sanoa yhtikäs mitään erikoista, kuuli vaivatta, että sisältä kantautui riitasointuista hoilaamista. Ääni oli paksu ja takerteleva, aivan varmasti juovuksissa. Rysy pysähtyi pienestä ikkunanräppänästä kajastavan, häilyvän lyhdynvalon ulkopuolelle, ja kääntyi sitten katsomaan toista. "Mä meen puhuun ekaks sinne, hoidan hommat. Jätkä vetelee kunnol viinaa tällasin päivin, ku ei muutakaa voi tehä. Ei pitäs olla vaikeet."
|
|
|
Post by Kalin D. on Apr 12, 2008 10:44:12 GMT 3
Sade. Aina sadetta ja se tuntui jotenkin erilaiselta maissa kun vesi ei ollut ainoa elementti, jonka mukaan itsensä keinuttaa. Merenkävijän askelissa oli yhä keinuntaa ja huojahtelua, jota saattoi nähdä vanhojen kalastajien liikkeissä. Veri oli vaihtunut suonissa merivedeksi ja saanut oman aallokkonsa lihaan. Jopa paikallaan Jesus huojui kevyesti itse edes huomaamattaan. Liikkumattomuus olisi varmasti saanut hänet voimaan pahoin. Mutta sade. Se tuli suoraan ylhäältä niskaan kuin jumalan viha ja pakotti hartiat kyyryyn kuin lyödyllä koiralla. Ei ihme, että kiukutti ja masensi. Vähemmästäkin myrtyi miehen mieli. Samaisella säällä olisi tuuma jäänyt varmasti toteuttamatta, jos siihen olisi yksin pitänyt ryhtyä.
Valon kajon rajalla, siinä hämärän harmaalla viivalla jolla lampaat muuttuivat susiksi, tummasilmäinen muukalainen katsoi rikostoveriaan hetken pitkään ja nosti jo pohkeensa ylös tavoitellakseen saapastaan, mutta laski jalkansa. "Mä en usko, että sä tarvit asetta." Käheäksi karahtava pieni nauru enteili huomisaamulle yskää ja kadotettua ääntä. "Pidän vahtia, sit ku sieltä loppuu ryminä, mä koputan kolmesti, pidän tauon ja sitte kahdesti. Se on merkki, että täällä on kaikki hyvin ja voi tulla ulos." Jesus nyhti kuitenkin kapean ja pitkän terän saappaansa varresta, peruuttaen varjoihin tallin nurkalle. "Pidä kiirettä, mutta älä anna sen rapapallin epäillä mitään."
|
|
|
Post by submarine on Apr 12, 2008 11:39:52 GMT 3
"Juh, mä hoidan tän hyvin", Rysy vastasi, ennen lähti rämpimään kohti tallin ovea. Jokainen askel oli varmasti vähintäänkin epämiellyttävä kokemus kuravellissä, joka tuskin oli pelkästään maata. Edes toiveajattelu ei olisi riittänyt tekemään siitä sellaista. Lopulta körmy pääsi kuin pääsikin ovelle ja luikahti sisään. Juopottelija ei ollut edes oveaan lukinnut. Jonkin aikaa oli täysin hiljaista, hoilaaminenkin oli loppunut. Kaiketi ukko sisällä puhui nyt Rysyn kanssa jostakin. Mutta hetken päästä kuului, kuin kuuluikin sitten vaimea rysähdys, ja melkeinpä heti perään toinenki. Huutoa ei kuitenkaan kuulunut, ei pienintäkään. Se oli kaikin puolin eduksi hämärähommissa puuhastelevalle kaksikolle. Vain aivan lopussa kantautui tallista tukahtunut, vaivainen älähdys, joka ei ollut ainakaan köriläästä lähtöisin.
Hiljaisuus laskeutui melko pian sen jälkeen, kun vaimea rytinä, jota tuskin meteliksi saattoi sanoa, oli alkanutkin. Ei mitenkään turhan yllättävää, olihan kyseessä kuitenkin ollut pelkkä pahasti maistissa oleva lannanlappaja ja hevostenhoitaja, jonka kimppuun oli hyökännyt melkoisilla lihaksilla varustettu, paksuniskainen kelmi. Ja vieläpä yllätyksellä. Mikäli maailmankirjat eivät olleet aivan sekaisin, oli tilanne nyt juuri sellainen, kuin sen saattoi olettaakin olevan. Niin jumalaista tuuria, kuin tallinpitäjä olisi tarvinnut, ei vain ollut.
|
|
|
Post by Kalin D. on May 24, 2008 18:09:47 GMT 3
Pimeää riitti vielä hyvin, sadepilvet olivat kätkeneet taivaan ja kuun kasvot kuin peläten niiden kavahtavan tekoja joita valaisi. Tänäyönä pimeys piti salaisuutensa ja jumalat olivat vaiti. Jesus tuijotti seinää tallin nurkilla ja kuunteli näkemättä. Ei tarvinnut ja parempikin, ettei antanut väsymyksen tehdä kepposia näölleen. Jumalten helmoilta valuva sade sotki suurimman osan äänistä, mutta ne olivat vähäisiä ja mitättömiä. Lukuunottamatta niitä, jotka tumahtelivat suljettujen ovien takaa. Vielä tovi, sitten toinenkin varmistukseen ja vielä kolmas, jotta mahdollisesti piilossa tarkkaileva tunkeilija ilmiantaisi itsensä varomattomuuttaan, ennen kuin ryhmynivelinen käsi kohosi tallin ovelle. Vielä yksi tarkistus ja sitten... Kop-kop-kop... Kop-kop. Merkki. Kaikki hyvin, yö oli auki varkaille ja murhamiehille.
|
|