cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 21, 2007 20:03:26 GMT 3
"Aah, olet jo herännyt. En kyllä ymmärrä miten sinä heräsit ennen Marcusta, kun enhän minä edes pistänyt tuohon toheloon yhtään nukutusainettakaan. Joskus kai vain käy näin", joku totesi hilpeällä, joskin hienostuneen kuuloisella äänellä jostain Miyakon takaa. Puhuja oli mies, joka parhaillaan seisoskeli osittain avatun hymynaama-oven edessä, nojaten kuitenkin samalla rennosti toiseen kirjahyllyistä. Tuon paikalle tuloa olisi ollut todella vaikea kuulla jopa ilman japanilaisnaisen kuulovaikeuksia, sillä salaperäinen mies osasi liikkua hermostuttavan hiljaa. Eipä tosin ulkonäkökään herättänyt niitä kaikkein parhaimpia tunteita. Ensivilkaisulla miehellä näytti olevan melkoisen laaja hymy, mutta tarkempi katsaus osoitti sen johtuvan siitä, että joku oli päättänyt laajentaa sitä jollain terävällä esineellä. Karmeat arvet jotka lähtivät molemmista suupielistä kilpailivat tosin karmeudessaan miehen vaatetuksen kanssa: ne olivat täysin veren peitossa. Tai tarkemmin sanottuna, suojavaate jota tuo piti yllään oli täysin veren peitossa, muita vaatteita ei oikein näkynyt. Salaperäisellä miehellä oli myös punertava tukka, ja epätavallisen kirkkaat vihreät silmät.
"Hyvää huomenta Miyako... eh, en muista sukunimeäsi, mutta älä huoli! Suunnitelmissani ei ole tappaa sinua, tosin jos teet jotain typerää, niin saatan harkita uudestaan", mies tervehti virnistäen, varoittaen samalla japanilaista.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 22, 2007 19:27:08 GMT 3
Leivän syöntiin keskittyneen naisen käsi pysähtyi äkisti ja katse kääntyi valppaana äänen suuntaan. Tuosta saattoi nähdä, että hän oli valmis pinkaisemaan piiloon minä hetkenä hyvänsä. Kohinan ja musiikin keskelle oli yllättäen ilmestynyt vieras ääni. Sumea katse joutui etsimään hetken puhujaa ja kun lopulta löysi tämän, vihreät silmät nauliutuivat miehen huuliin. Ei Miyako vieläkään kunnolla selvää saanut, mutta huulilta lukeminen auttoi ymmärtämään. Arpia tai verta ei nainen erottanut, mutta saattoi nähdä jotain epätavallista miehen kasvoissa ja haistaa rautaisen veren hajun. Nuo kaksi pelkästään saivat jo valmiiksi järkyttyneen naisen tilan lähentelemään pakokauhunomaista paniikkia. Nukutusainetta..? Miyako nielaisi pystymättä hetkeen puhua.
'Hitto vieköön nainen! Olet sentään hengissä.. se sanoi, ettei sinua tappaisi.. Ryhdistäydy!' Tahtomattaankin käsi alkoi täristä. Ja hetken näytti siltä, kuin tuo olisi menettämässä mielenmalttinsa, kuin kaikki olisi liikaa naisen mielelle. Suu puristui tiukaksi viivaksi ja leukaperät kiristyivät katseen ollessa yhä nauliutuneena miehen huuliin. Tuo hetki venyi ja venyi, kunnes lopulta syvä henkäys kävi läpi naisen vartalon ja silmät sulkeutuivat sekunniksi. "Kuinka sinä tiedät nimeni?" Miyako kysyi avaten silmänsä ja kohdaten toisen hätkähdyttävän vihreän katseen pelokkaana. Päässä jyskytti eikä ajatus kulkenut selkeänä. Normaalitilanteessa nainen tuskin olisi yhtä herkästi tai pelokkaasti suhtautunut auttajaansa. Nyt vain hetken tajuttomuus ja aistiharhat saivat mielen tavallista tunteellisemmaksi ja vaikeasti hallittavaksi. Tietoisesti yrittäen rauhoittaa hengitystään Miyako nousi horjuville jaloilleen ja otti askeleen kohti pelastajaansa.
"Minulla on tuhat kysymystä sinulle... Mutta ensin, jos vain suot.. haluaisin peseytyä..." Epävarma hymy kävi naisen kasvoilla ja ääni värähti tuon puhuessa. "..ja olisin hyvinkin kiitollinen siitä, ettet tappaisi minua.. lähden pois jaloistasi kunhan saan pääni taas selväksi ja puristettua tajuttomalta ystävältäni ne tiedot jotka tarvitsen. Siihen asti.. sukunimi on Ichihashi" Miyako sanoi horjuen hieman eteenpäin ja ojensi kätensä tervehdykseen.
|
|
|
Post by CutKiire on Nov 23, 2007 19:26:59 GMT 3
"Ah, minä vain satun tietämään melkoisesti eri asioista... Tiedän miksi teitä jahdataan, tiedän mitä Prestonin tunari tietää, tiedän isäsi olevan kuollut, tiedän vähän kaikkea", tuo vastasi kysymykseen virnistellen, ja astui pari askelta naista vastaan, ollen vain metrin parin päässä tuosta pysähtyessään. Veri tippui hitaasti tuon esiliinasta mattoon, jättäen selvän punaisen vanan sinne mistä tuo kulki. "Hmm, pitääpä siivota tuo myöhemmin", tuo mietti ääneen katsahtaessaan jättämiään jälkiä.
Hetken aikaa arpinaama näytti miettivän toisen sanoja aikeistaan, katsahtaen välillä tajuttomana makaavaan Marcukseen, ja välillä naisen ojentamaan käteen. "Hmm. En todennäköisesti tapa sinua..." tuo aloitti, ja yhtäkkiä tarrasi käteen, ja viskasi naisen maahan vaivatta. Ennen kuin japanilaisella oli mahdollisuutta liikkua, niin mies laskeutui osittain tuon päälle, pitäen naista paikallaan vasemmalla polvellaan ja kädellään, oikean käden pidellessä veistä ikävän lähellä Miyakon kurkkua. "...mutta sinä et helvetti soikoon mene tuolta puristamaan niitä tietoja ulos. Ainoa syy miksen ole tappanut sinua, on se, että et tiedä sitä mitä hän tietää", mies sanoi naama vain kymmenisen senttiä naisen kasvojen yläpuolella. "Älä pistä minua harkitsemaan uudestaan. Se olisikin helpompaa vain tappaa sinut, kuin auttaa sinut helvettiin New Yorkista. Ainoa syy miksi olet vielä hengissä, on se että olen Marcukselle velkaa palveluksen. Mikäli näin ei olisi, te molemmat olisitte nyt kuolleita, tai vaihtoehtoisesti jossain kidutuskammiossa. En aio tappaa Marcusta kovin heppoisista syistä. Sinun kanssa asia ei ole tosin näin, joten suosittelen että et yritä mitään typerää, kuten selvitellä salaisuuksia joiden on parempi pysyä salaisuuksina", mies sanoi, ja lopulta taas nousi ylös. "Ah niin, kylpyhuone on tuolla, käytävästä ensimmäinen ovi. Jos kissat eivät koisaa taas ammeessa, voit käyttää ammettakin, mutta on siellä ihan perus-suihkukin", vain pari sekuntia aiemmin uhkaavasti käyttäytynyt sekopää sanoi nyt ystävällisesti, osoittaen yhtä kolmesta ovesta huoneessa. Muutos oli melkoinen. Uhka tosin tuskin oli kadonnut. Itsekseen vihellellen tuo palasi hymynaama-oven taakse, tosin jättäen oven raolleen, epäilemättä jotta tuo kuulisi mitä olohuoneessa tapahtui.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 25, 2007 21:55:16 GMT 3
Isä... kuollut..? Epäuskoinen katse tuijotti eteensä mitään näkemättä. Päätä pudistettiin heikosti. "Ei.." Kuului vaimea sana naisen huulilta. Ei isä voinut olla kuollut.. ei vain voinut.. Aiemmat ajatukset isän kavaltamisesta ja tämän paikan ottamisesta haihtuivat olemattomiin jättäen jälkeensä vain epäuskoisen surun ja vihan murhaajia kohtaan. Sitten iski tietoisuus siitä, ettei hän ikinä enää vaisi palata Japaniin. Hänen olisi kadottava, hävittävä ja painuttava maan koloon. Pois Yhdysvalloista ja kauas Japanista. Siru.. Miyakon katse siirtyi arpiseen mieheen ja suu avautui, kuin tuo olisi halunnut sanoa jotain. Mitään ei kuitenkaan kerinnyt tulla ulos, kun nainen tajusi makaavansa maassa veitsi kurkullaan. Jomotus yltyi ja jälleen silmissä pimeni, jostain kaukaa kuului miehen ääni, mistä hädintuskin sai selvää. Tällä kertaa Miyakon kuitenkin onnistui taistella heikotusta vastaan ja hitaasti näkö palasi. Sydän takoi rinnassa hullun lailla ja tärinä kävi kropan läpi. Mitä helvettiä? Miyako ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla vihainen vai peloissaan yllättävästä väkivaltaisuudesta. Tuo mies ei selvästikään ollut terve, ei todellakaan. Jokin haiskahti ja pahasti.
Tilanne loppui yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Hämmentyneenä ja erittäin varautuneena Miyako nousi ylös heikoille jaloilleen kykenemättä puhumaan. Nainen tärisi kauttaaltaan pidätetystä suuttumuksesta ja pelosta. Onneksi tuo kuitenkin oli kyllin viisas pitääkseen suunsa kiinni. Vihreät silmät seurasivat valpaan villieläimen lailla miestä tämän kadotessa jälleen hymynaaman taa. Miyako ei edes halunnut ajatella, mitä tuon oven takana oli. Pelkkä oven katsominenkin sai kylmätväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Raskaasti hengähtäen nainen horjahteli miehen osoittamalle ovelle. Suihkun jälkeen ei enää tuntuisi yhtä toivottomalta. Sitten hän kykenisi ajattelemaan selkeämmin.
Yksin, orpo, lainsuojaton.. Koditon.. Toivottomuuden aalto pyyhkäisi naisen yli, mutta hän tukehdutti sen. Nyt ei ollut aika murehtia.. Hän murehtisi, kun oli kaukana täältä ja turvassa. Miyako avasi kylpyhuoneen oven hammasta purren ja astui sisälle.
((Ajattelin jättää sulle mahdollisuuden kuvailla sitä kylppäriä, jos tunnet sen tarpeelliseksi))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 2, 2007 18:36:07 GMT 3
((Bäck from flunssa. Muuten, siellä on tosiaan pieni käytävä sen oven takana, jossa on muutama ovi, josta se ensimmäinen on kylpyhuone. ))
Pieni käytävä johon ovi olohuoneesta avautui ei ollut kovin erikoinen, muutama ovi molemmilla puolilla käytävää, ja useimmissa oli kissanluukku asennettuna, kuten oli olohuoneeseen vievässä ovessa ja kylpyhuoneen ovessakin.
Kun Miyako pääsi kylpyhuoneeseen asti, asia kyllä selviäisi miksi. Omituisen 'auttajan' ammeessa koisasi nimittäin pieni kasa kissoja, ehkä neljä, ehkä enemmän. Sitä oli vaikea sanoa, koska mokomat olivat niin tiiviisti yhdessä. Muuta erikoista kylpyhuoneessa ei oikein ollutkaan, kolmeen osaan jaettu paikka (WC, pukuhuone, ja varsinainen kylpyhuone), jossa oli perusvarusteet, suihku ja amme. Vessakin näytti normaalilta, siellä oli jopa pieni kasa lukemista, pääasiassa erilaisia lehtiä. Kylpyhuoneesta ei olisi arvannut sen omistajan olevan psykopaatti.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Dec 3, 2007 1:05:30 GMT 3
Käytävä... Miyako tuijotti ympärilleen nojaten oikeaa kättään seinään äkillisen hämärtymisen iskiessä näkökenttään. Päässä humisi ja pyöri, eikä mikään oikein tuntunut olevan kohdallaan. Oliko tuo ihmekään, sillä olihan nainen juuri selvinnyt hengissä räjähdyksestä ja ilmalennosta. Kuitenkin Miyakoa harmitti se fakta, ettei ollut täysin kunnossa. Tuon omituisen miehen läsnäollessa pitäisi kaikkien aistien toimia moitteettomasti. Haavoittuneelle ja avuttomalle japanilaiselle voisi arpinaama tehdä mitä vain, jos sille päälle sattuisi, ilman vastusta. Hän oli täysin riippuvainen tuosta sekopäästä. Miyako ei ikinä halunnut olla kenestäkään riippuvainen, vähiten kieroutuneesta miehestä, joka juuri oli uhannut tappaa hänet. Nainen huomasi salaa toivovansa, että Marcus olisi herännyt siihen mennessä, kun pääsisi pesulta. Jotenkin miehen läsnäolo rauhoitti, vaikka tuo oli ollut vellihousu alusta asti. Parempi vellihousu, joka tunsi ilmiselvän psykopaattitappajan, kuin ei mitään.
Näkö palasi taas hetkeksi ja Miyako sai tilaisuuden katsella ovia. Huultaan puraisten tuo päätti kokeilla onneaan ja avasi käytävän ensimmäisen oven. Kerrankin tuuri kävi! Nainen pääsi kylpyhuoneeseen. Hieman epäröiden vihreät silmät katsahtivat ammeen reunan yli ja kulmat kohosivat hymyn hiipiessä väsyneille kasvoille. Kissimirrit vetivät sikeitä autuaana. "Jotain inhimillistä.. eläinrakas ihminen." Tuo tuumi ääneen ja jätti kissojen tuijottamisen. Käsi pyyhki WC:n istuimen ja lehdet. Siistiä.. täysin normaalia.. Ehkä nainen tunsi pientä pettymystä. Ehkä hän oli odottanut jotain henkeäsalpaavan sairasta, tai edes kummallista sisustusta. Ainoa erikoisuus olivat nukkuvat kissat kylpyammeessa, eikä sekään hämärää ollut.
'No niin, nyt pesulle.. sitähän varten tänne halusit...' Miyako ajatteli ja ryhtyi riisumaan jakkupukuaan, joka vielä aamulla oli ollut täydellinen ja uusi. Nyt se oli likainen, verinen ja rikki. Reikiä oli niin jakussa itsessään, kuin suorissa housuissakin. Pian Miyako seisoi vailla rihmankiertämää kylpyhuoneessa ja tuijotti itseään peilistä järkyttyneenä. Meikit olivat pitkin poskia, virheeton vaalea iho täynnä pieniä ja vähän isompiakin haavoja ja mustelmia, ja ennen kaikkea, hiuspuikot olivat kadonneet. Punaiseen taittuvat pitkät suortuvat valuivat laineilla pitkin naisen selkää, johon oli tatuoitu toisiinsa kietoutuneet lohikäärmeet. Tatuointi alkoi lapaluiden välistä ja jatkui alas lanteille, jossa teki mutkan alavatsalle ja hävisi nivusiin. Hiukset vedettiin toisen olan yli ja nainen käänsi selkänsä peilille yrittäen tutkailla niskaansa sen kautta. Siru oli ilkeässä paikassa; muutaman ylimmän niskanikaman välissä. Olisi vaarallista yrittää kaivaa sitä pois itse. Pois se oli saatava silti, ettei Yakutsa lähtisi hänen peräänsä. "Äh.." Pääsi tuskastunut älähdys huulilta ja nainen asteli suihkun alle. Hana avattiin ja lämmin vesi valui pitkin särkevää vartaloa lievittäen kipua hieman. Silmät sulkeutuivat. Miyako antoi mielensä vaeltaa ja rentoutua.
Olo oli puhdas ja raikas. Paljon virkeämpi kuin hetki sitten. Toki päätä yhä jomotti, mutta heikotus oli kaikonnut. Liekkö tuo ruuan ansiota, vai hetken rauhan. Pyyhekin oli löytynyt, ja nyt se oli tummien hiusten ympärille kääräistynä. Jalassaan naisella oli yhä nuo samaisen jakkupuvun rikkinäiset housut, mutta jakku lepäsi koukistetulla käsivarrella ja yllä oli vain kevyt valkoinen aluspaita, joka oli säilynyt suhteellisen siistinä. Paljaassa niskassa vilkkui punainen valo ja nainen saattoi kuulla hiljaisen piippauksen.
****** ”Missä hän on?” Oyabun karjui. ”Emme tiedä vielä.. räjähdys sai sirun sekaisin.. yritämme korjata singaalia kokoajan. Ainakin hän on hengissä.” Johtava teknikko vastasi pomolleen pää alas painettuna. Pian tuo pää pyöri pitkin lattiaa ja entisen teknikon ruumis valahti veltoksi johtajan säälimättömän katseen alla. Kädet puristivat katanaa, jonka kiiltävästä terästä valui verinoro lattialle. ”Etsikää hänet! Nyt!” Mies tiuskaisi kääntämättä katsettaan päättömästä ruumiista.
*******
Miyako avasi olohuoneen oven syvän huokaisten. Hän tarvitsisi apua. Ja heti. Kohta siru toimisi taas täydellisesti ja olinpaikka paljastuisi. Pieni hetki, ja nainen oli taas olohuoneessa. Nyt vain virkeämpänä ja itsevarmempana.
((Oho.. tuli aika pitkä.. ^^'))
|
|
|
Post by CutKiire on Dec 4, 2007 19:41:29 GMT 3
Miyako ei ollut ainoa joka oli palannut olohuoneeseen, Marcus oli edelleen tajuton ja salaperäinen arpinaama oli myös paikalla, tällä kertaa ilman veristä suojaliinaa. Miehellä oli yllään melkoisen tavalliset vaatteet, joista ei oikein voinut sanoa mitään. Kalliin näköiset tosin. Arpinaama parhaillaan katseli television uutisia, mutta selkeästikin huomasi naisen paikalle, vaikkei jättänytkään uutisten katselua kesken. Miehen vieressä sohvalla oli pistoolintapainen - muoto oli suurinpiirtein pistoolin, mutta ei kuitenkaan ihan. Uutisten aiheena ei tällä kertaa ollut enää eilisöinen sota New Yorkin alamaailman kesken, vaan siitä kuinka viime yönä myöskin senaattori Winona Gatesburg oli ilmeisestikin kidnapattu. Joku oli ilmeisesti tappanut kaikki tämän henkivartijat, ja käyttänyt öistä hämmenystä hyväkseen. Poliisilla ei ilmeisesti ollut mitään muita vihjeitä, kuin se, että joltakin kuolleista kasvoihin oli viilletty hymynaama. Joku mainitsi epäillyksi sarjamurhaaja Narrin, jonka toimintatapaan kuului olennaisesti uhrien kasvojen viiltely, mutta samaan hengenvetoon mainittiin matkijan mahdollisuus, tai sen että Narrin tyyliä käytettäisiin vain harhautuksena. Toisin sanoen, poliiseilla ei ollut harmaintakaan aavistusta mistä oli kyse. "Kyllä on hienoa nähdä suunnitelman toimivan, eikö totta?" salaperäinen avunantaja kysyi virnuillen Miyakolta, ja otti samalla omituisen aseen käteensä.
"Mutta asiaan: sinulla on siru niskassasi, älä yritä kiistää sitä. Se pitäisi saada pois ennen kuin Ishmael saa selville keinon jäljittää sitä - ja usko minua, hän tulee onnistumaan siinä. Kysymys kuuluukin, suostutko sovinnolla, vai pitääkö sinut tainnuttaa?" tuo kysyi, osoittaen aseellaan japanilaista.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Dec 5, 2007 1:45:50 GMT 3
Juuri takaisin saatu itsevarmuus ja rohkeus hupenivat silmänräpäyksessä. Sarjamurhaaja.. se tästä vielä puuttui.. Miehen puhuessa tuo kohtasi jälleen säikähtäneen ja orvon oloisen katseen. Poissa oli rauhallisuus ja itsevarmuus. Poissa oli voima. Miyako tuijotti TV:tä tyhjin katsein ja nielaisi. Huulet avautuivat pienesti ja jäivät liikkumaan kuin tuo olisi yrittänyt muodostaa sanoja, ääntä ei vain kuulunut. Sydän hakkasi ja päässä takoi. Pieni käsi siirrettiin seinästä tukea ottamaan, eikä nainen uskaltanut sen enempää likkua. Jähmettyi vain paikoilleen varsin raivostuneena omaan heikkouteensa. Miehen kommenttiin suunnitelmien toteutumisesta ei vastattu. Ääni ei vain kulkenut, kun naiselle vihdoin alkoi valjeta koko karmea totuus oudosta auttajastaan. Ei saisi tuomita, ei.. Mutta tuskin psykopaatti-sarjamurhaaja ketään pelasti silkasta lähimmäisenrakkaudesta. Kysymys kuuluikin: Miksi? Yhä tajuton Marcus saattaisi olla vastaus.. mutta silti se ei jättänyt Miyakon mieltä rauhaan. Tähän oli koira haudattuna, eikä Miyakolla ollut edes lapiota ja hänen kätensä olivat sidotut.
Siru..
Vihdoin naiseen tuli eloa. Epävarmasti tuo nyökkäsi. "Juuri siitä minun pitikin puhua kanssasi.." Värisikö Miyakon ääni? Ei hitossa, ei saanut näyttä pedolle pelkoaan, muuten se hyökkäisi. "Jätä se tainnuttaminen väliin.. tarvitsen apuasi sirun ulos kaivamiseen. Se on vielä sekaisin räjähdyksestä, mutta he korjaavat sitä kokoajan.. on kiire." Nainen näytti saavan hieman itsevarmuutta ja lähti hitaasti kohti miestä. "Se on niin vaikeassa paikassa, etten uskalla lähteä sitä itse kaivamaan pihalle.. mutta huomaan, että sinä olet.. tuota.. Olet harjaantunut tässä leikkely-asiassa." Miyako lisäsi vältellen toisen katsetta. Ajatus miehestä ja veitsestä naisen lähellä ei miellyttänyt, mutta parempaakaan ei saatu. Joko varma kuolema, tai pieni mahdollisuus eloonjäämisestä. Pakko mikä pakko. "Teetkö sen tässä sohvalla vai jossain muualla?" Japanilainen kysyi ääni hiljaisena, nostaen kätensä sohvan selkänojalle ja uskaltautuen vihdoin katsomaan psykopaattia suoraan silmiin. 'Jossain muualla', meinasi lähinnä hymynaaman taakse piilotettua huonetta, minne naisella ei ollut mitään halua mennä. Siinä tapauksessa, joutuisi mies hänet tainnuttaa, ennenkuin saisi hänet lähellekään kyseistä ovea. Sydän hakkasi ja kädet hikosivat, mutta ulkokuori vaikutti yllättävän tyyneltä verrattuna kaikkeen mielen sisällä myrskyävään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 10, 2007 17:46:08 GMT 3
((Taas Bäck))
"Miksi hitossa minä sohvaani sotkisin, oletko aivan järjetön? Seuraa", mies sanoi, ja lähti kulkemaan kohti samaa käytävää jolla oli kylpyhuonekin ollut. Psykopaatti ei tuntunut välittävän paljon pysyisikö toinen perässä, mutta tuskinpa olisi kannattanut tehdä mitään hölmöä. Ei sitä ikinä tiennyt kuinka tarkka kuulo tuolla olisi.
Mies avasi käytävällä aiemmin lukitun oven, paljastaen huoneen joka oli hieman... sairaalamainen. Valkoiset seinät, pöydät ja tuolit, sekä erilaiset kemikaalit, lääketieteelliset instrumentit ja muut löytyivät tuolta. Paikka tosin näytti hieman yhdistelmältä laboratoriota, leikkaushuonetta, toipilashuonetta ja ken tietää mitä huonetta. Kaikki oli tosin hyvässä järjestyksessä, etenkin laaja valikoima kemikaaleja jotka oli säilötty vaihtelevankokoisiin pulloihin. Tuskin oli kovin yllättävää, että useat pulloista sisälsivät myrkkyjä. Yhdellä pöydistä näytti olevan jotain valkoisen liinan alla, mutta oli mahdotonta sanoa mitä, sen verran epäsäännöllisen muotoinen se oli.
"Asetuhan tuohon. Haluatko puudutuksen, vai oletko idiootti?" mies kysyi osoittaen yhtä tyhjistä pöydistä. Kunnioitusta tuolla ei selvästikään ollut naista kohtaan, mutta toisaalta, eipä tuolla ollut kunnioitusta paljon mitään kohtaan.
|
|
|
Post by Blackkiirus on Dec 11, 2007 3:53:38 GMT 3
Miyako piti parempana tukkia turpansa ja seurata miestä kiltisti perässä, toki jokseenkin horjuvin askelin. Taas silmissä sumeni hetkeksi ja nainen jäi hetkeksi nojaamaan seinää vasten odottaen, että näkö taas palaisi. Kuinka kauan hän pysyisi näin heikkona? Jopa ajattelemista yritettiin välttää, sillä japanilainen oli varma, että tuo psykopaatti saattoi lukea ajatuksia. Ainakaan sitä riskiä ei nainen ottaisi, että Narri -siksi tuo miestä mielessään kutsui- raivostuisi ilmeistä tai ajatuksista. Hänen henkensä jälleen lepäsi veitsenterällä, jota sarjamurhaaja piti aloillaan.
Näkö palasi ja nainen jatkoi matkaansa tuohon huoneeseen, joka sai kylät väreet hiipimään pitkin vartaloa ja palan kurkkuun. Miyako nielaisi vilkaisten pelastajaansa epätöivänä. "En ole idiootti.. tottakai haluan puudutuksen." Tuo vastasi alahuultaan puraisten. Katse karkasi tutkimaan huonetta ja osui pöytään, jota mies oli osoittanut. Käskyä toteltiin kuuliaisena ja pöydälle istahdettiin hieman horjuvin liikkein. Tärisevät kädet vietiin kauluspaidan napeille ja pian selkää koristavien lohikäärmeiden päät paljastettiin murhaajalle. Paita laskettiin syliin ja lopulta nainen kävi vatsalleen pöydälle olettaen, että niin mies halusi. Sirossa niskassa näkyi pienenpieni ja kapea arpi siinä, mihin siru oltiin aikoinaan siirretty. Ihon alta vilkkui punainen valo. Siru ei ollut syvällä, mutta sitäkin hankalammin kahden niskanikaman välissä. Tarkoituksenmukaisesti, tottakai. Ettei kukaan menisi siihen kajoamaan. Riski vähintäänkin halvaantumisesta oli hyvin korkea. Henkensäkin tuo saattaisi menettää, jos tietyt hermot menisivät poikki. Rauhoitu ja hengitä syvään.. Miyako hoki itselleen puristaen silmänsä kiinni.
|
|
|
Post by CutKiire on Dec 11, 2007 19:48:55 GMT 3
Jos parhaillaan operointiin valmistautuva mies olisi tiennyt mitä toinen ajatteli, hän olisi todennäköisesti nauranut ääneen. Ei tuo osannut lukea ajatuksia tai mitään muutakaan hölmöä yliluonnollista. Ei, tuo oli ihan tavallinen, tai siis ainakin niin tavallinen kuin psykopaatti murhaaja voi olla. Tuo ei näyttänyt kovin paljoa välittävän siitä, että naisella paljastui nyt kovin paljon ihoa. Eikä tatuointejakaan ihmetelty.
"Ah, aloittakaamme", mies sanoi virnistäen, ja törkäten puudutusainetta sopivaan paikkaan. Tosin, puudutuksen tehon voisi kyseenalaistaa, koska sirun paikka oli vähän sellainen että puudutus ja leikkaus hankaloituivat melko lailla. Japanilaisnaisen pitäisi olla tyytyväinen siihen, että edes osa kivusta häipyisi pois. Sitä nimittäin tulisi aika paljon - etenkin kun leikkaus-operaatioon ryhtyvällä ei varsinaisesti ollut minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, mikäli ihmisten leikkelyä erinäisistä pahantahtoisista syistä ei laskettu koulutukseksi, tai sitä että oli itse opiskellut millä tavalla saisi aiheututtua mahdollisimman paljon tuskaa. Yleensä ei. Riskit siis olivat melkoisen suuret.
"Tämä voi hieman sattua", mies sanoi, ja aloitti operaation leikkaamalla ihon auki naisen niskanikamien läheltä.
*******
Leikkaus oli pitkä, ja melkoisen varmasti kivulias ennen kuin mies lopetti, pidellen käsissään pientä sirua, tutkien sitä mielenkiinnolla. "Minkäköhänlainen virtalähde tässä oikein on? Tuntuu aika helvetin idioottimaiselta tunkea tämmöiseen pieni valo, mutta minkäs teet. Mokomatkin japanilaiset hölmöt", tuo totesi, ja murskasi sirun sormiensa väliin ennen kuin häipyi huoneesta ties minne, jättäen naisen yksin toipumaan leikkauksesta.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Dec 12, 2007 19:18:15 GMT 3
Jo piikki itsessään sai naisen voimaan pahoin. Mielen takaa kuului ääni, joka varoitti kivusta. Tosiaan, kipua.. ja sitten pimeää. Miyako oli tajuton koko leikkauksen ajan, hyvä niin, muuten nainen olisi ollut varsin hankala leikattava. Punaista... Silmät haluttiin avata, mutta ne eivät totelleet. Pelastajan ääni kuului kaukaa moittivana.. se puhui jotain sirusta ja valosta. 'Typerä..' olisi japanilainen halunnut karjaista. '.. se ei toimi.. siksi se hälyttää ja vilkuttaa valoa.. se piippaa, piippaa pääni sisällä, jotta tietäisin, että jokin on vinossa.' Mutta huulet eivät liikkuneet. Mikään ei toiminut. Kaikki oli vain lohduttoman raskasta ja pimeää punaisin sävyin. Ajatukset vaelsivat katkerina. Eikö hän heräisikään? Tuohon katkeruuteen nainen upposi ja lyhistyi. Jäi leijumaan ja uppoamaan, kunnes. Kunnes näki edessään isänsä kasvot. Kaikkien niiden kasvot, joita joskus oli rakastanut.
Syvältä kumpusi huuto, jonka voimin nainen ravistautui irti verenmenetyksen ja leikkauksen tuomasta lisäheikkoudesta. Ihmisen luontainen selviytymisvaisto heräsi ja puski voimaa jäseniin ja vereen, selventäen pään ja näön. Ympärillä näkyi tuo samainen huone. Vartalo pakotettiin istumaan, eikä heikotukselle annettu voimaa. Päättäväisenä vihreät silmät tuijottivat vastapäistä seinää ja voimansa menettäneet kädet pukivat kauluspaidan takaisin päälle. Monta tuntia oli nainen todennäköisesti maannut hervottomana leikkauspöydällä. Kaikki ei suinkaan tapahtunut hetkessä. Mutta nyt tuon paljaat varpaat tapasivat lattian ja hiljaiset askeleet veivät käytävälle.
Olohuoneen ovi avattiin jälleen ja nainen astui sisälle. Huonetta katsottiin kuin uusin silmin. Kaikki värit ja epäkohdat huomattiin vasta nyt. Kaikki, mikä soti tuota miestä vastaan. Mikä ei sopinut sille, minä nainen pelastajansa näki. Pois.. poispoispois.. Ääni Miyakon päässä hoki ja askeleet veivät huoneen ympäri silmien tutkiessa kaikkea ympärillään. Pakotiet, ikkunat.. Japanilainen oltiin aikoinaan koulutettu huomaamaan oleellinen. Aistimaan ja näkemään ihmisten asennoista, ilmeistä ja eleistä, keitä he olivat. Puhuivatko he totta. Hetken nuo tiedot olivat olleet tukahtuneina heikkouden ja pettymyksen alle, mutta nyt nainen oli saanut paloja itsestään takaisin. Nyt hän saattoi toimia.
|
|
|
Post by CutKiire on Dec 13, 2007 19:37:25 GMT 3
Lähes kaikki ovet olivat lukittuja, ja ne jotka eivät olleet vaikuttivat tavallisilta huoneilta, varastohuone, siivouskomero, aiemmin tutuksi tulleet kylpyhuone ja olohuone, eli vaihtoehdot pakoon olivat vähissä. Eikä yhdessäkään huoneessa, tai käytävässä ollut ikkunoita, kummallista. Pari ovea oli lukittu tavallisilla avaimilla, mutta aika monessa oli jonkinlainen elektroninen lukko. Pakotietä ei oikein tuntunut olevan.
Kaiken muun lisäksi Marcus oli kadonnut olohuoneesta, eikä Narriakaan näkynyt missään. Tosin, Miyako todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin harhailisi olohuoneen kolmannen oven luokse, jonka takaa kuului heikosti miehen ja naisen keskustelua. Ovi oli lukossa, eikä sanoista saanut kunnolla selvää vaikka olisi painanut korvansa ovea vasten. Aihe tosin olisi käynyt selväksi: siellä keskusteltiin eilis-yöstä.
|
|
|
Post by Blackvirkku on Dec 14, 2007 8:22:10 GMT 3
Miyako ei voinut uskoa silmiään. Miten hän ei ollut aikaisemmin huomannut. Mikä tämä paikka oli? Ei ikkunoita, ei pakotietä. Hän oli vankina, vaikka aluksi oli tuntunut varsin turvalliselta. Nainen katseli ympärilleen tyrmistyneenä ja lopulta katse osui sohvaan, jolla Marcus oli aijemmin maannut tajuttomana. Missä mies oli? Missä oli Narri? Ei, ei.. liikaa kysymyksiä ja liian vähän vastauksia. Tummia hiuksia harottiin hieman ahdistuneena ja katse kiersi olohuoneen uudestaan. Korviin kantautui vaimeaa muminaa. Kuulo oli parantunut huomattavasti sitten viimenäkemän, eikä tietyn oven takaa kuuluva puhe jäänyt naiselta huomaamatta. Varoen tuo asteli oven luo ja kokeili kahvaa äänettömästi. Lukossa. Korva painui vasten ovea, muttei puheesta mitään selvää saanut siitä huolimatta. Vain muutama sana sieltä täältä osoitti, että kyseessä oli eilis-päivän tapahtumat. Miyako olisi halunnut kuulla enemmän. Olisi halunnut tietää. Olisi halunnut kysyä. Kuka oli nainen oven takana?
Kun ei puheesta saanut selvää, nainen kääntyi huoneeseen päin entistäkin ahdistuneemman oloisena. Pois.. poispoispois.. pakko päästä ulos... Päässä takoi ja huusi. Narri oli luvannut, että auttaisi hänet pois maasta, mutta oliko tuohon lopulta luottaminen? Ei psykopaatti ollut kuitenkaan häntä tappanut, mutta pois oli päästävä. Mitä hän saattoi tehdä? Vastauksen tiesi jo kysymättäkin. Odottaa.. Odottaa mitä? Että jotain tapahtuisi. Pallo ei ollut nyt japanilaisella, vaan noilla, jotka keskustelivat lukitussa huoneessa. Noilla, ja Narrilla. Miyako oli kuin räsynukke, jota heiteltiin puolelta toiselle. Hänen ei auttanut muuta, kuin luottaa. Hitaasti askeleet veivät keskelle olohuoneen lattiaa ja nainen istui alas lattialle. Voisi aivan yhtä hyvin hetken mietiskellä. Rauhoittaa mieltä, kerta kuitenkin oli odotettava. Silmät suljettiin ja ajatukset vaelsivat takaisin tuohon kohtalokkaaseen iltaan. Oliko jotain olennaista jäänyt huomaamatta? Mitä edes tapahtui?
*******
Oyabun istui valtavalla toimistotuolillaan kasvot käsiin haudattuina. Juuri oli tieto Miyakon kuolemasta tullut hänen korviinsa. Sirun lähettämät sydämmenlyönnit ja aivotoiminta olivat äkillisesti lakanneet ja sitten, vain mustaa. Yakuzan johtaja oli järkyttynyt. Miten saattoi olla.. kuka oli Miyakon murhannut? Siitä olisi pakko ottaa selvää. Yksi tärkeimmistä jäsenistä kuollut äkillisesti. Mies huokaisi raskaasti ja nosti katseensa kohti juuri sisään ampaissua soturia. Pelkkä katse johtajalta riitti käskyyn kerätä joukot ja hyökätä. Soittaa Venäjän mafioosoille ja aloittaa kaikkien aikojen suurin mafioiden välinen sota. Aikaa valmisteluihi varmasti menisi, mutta hyvin suunniteltu voitto oli jo puoliksi tehty. Niin Oyabun ainakin luuli...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 16, 2007 12:45:55 GMT 3
((Sori myöhäisestä vastauksesta, on ollut hieman kiireitä - perjantaina pääsin kotiin hiton myöhään, ja eilen kone sekoili. Vuoro on sitten pääasiassa sitä mitä tapahtuu tuolla lukitun oven takana.))
Jos Miyako olisi kuullut mitä lukitun oven takana keskusteltiin, hän olisi saattanut huolestua entisestään. Aiheet eivät olleet mitään kovin suotuisia japanilaista kohtaan - tai oikeastaan ketään japanilaista New Yorkilaista rikolista kohtaan. "Kuinkas paljon ongelmia japski-tollot aiheuttavat näin jälki-meiningeissä?" Narri kysyi naiselta, katsellen samalla piilotetun turvakameran kuvaa olohuoneesta, tarkkaillen mitä Miyako tekikään. "Isompia kuin Ishmael oletti. Ilmeisesti heidän johtajansa luulee olevansa samurai, ja haluaa kostaa kunniansa-" nainen vastasi, johon Narri heitti välikommentin: "Rikollispomo joka luulee olevansa samurai? Heh, ei hitto miten idiootti" "- joten tämä yrittää aloittaa jotain isompaa alamaailman sotaa. Tuskinpa hän siinä tosin onnistuu, etenkin venäläiset ovat ilmaisseet inhonsa Yakuzaa, ja etenkin sen nykyistä johtajaa kohtaan. He jopa tukevat rahallisesti ja aseellisesti paria ryhmittymää Yakuzan sisällä jotka haluaisivat päästä valtaan", nainen jatkoi selostaen nykyistä tilannetta. "Aika tunari tuo 'Oyabun' vai mikä se nyt olikaan. Yrittää aloittaa isoa kahakkaa sen takia, että Yakuza joutui lähtemään New Yorkista? Ei kai se nyt oikeasti voi ajatella sen onnistuvan! Suurin osa muista mafioista ei varmasti koske pitkällä tikullakaan tähän, ja ne harvat jotka koskevat tekevät sen tavalla joka ei miellytä japskeja. Miten hitossa noin epäpätevä idiootti on päässyt siellä edes valtaan?" Narri pohti, ehkäpä hieman ärtyneenäkin. Tuo ei oikein pitänyt tekopyhistä rikollisista. Yakuzan samurai koodi-pelleily oli ensin naurattanut Narria, kunnes hän oli tajunnut näiden olevan tosissaan. Järjestö murhaajia, huumekauppiaita ja ties mitä muka välitti kunniasta? "Ei aavistustakaan. Toivottavasti venäläiset onnistuvat saamaan tunarin pois vallankahvasta. Ishmael jopa lähetti Whyten auttamaan näitä erään yllätyksen kanssa", nainen sanoi. "Ah, Whyte, mukava sekopää albiino. Siinä mies minun makuuni. Tyypillä ei ole moraalia, eikä kunniaa, ja hän tietää sen", Narri totesi virnuillen "Toivottavasti hän onnistuu, niin ei tarvitsisi huolehtia siitä, että idiootit tekisivät hyökkäyksiä New Yorkiin, etenkin nyt kun viime-öisen jälkeen kaupunki on täynnä poliiseja - ja jopa armeijakin on hälytetty apuun!" Narri jatkoi, nyt hieman ärtyneen oloisesti. "Osaatpahan sinäkin pidättäytyä menemästä herättämään huomiota yhdellä järjettömistä tempauksistasi", nainen vastasi hieman tuhahtaen. "Eh. No, joka tapauksessa pitäisi keksiä mitä minä tämän japsi-pellen kanssa tekisin. Marcuksen sainkin jo pistettyä laiva-matkalle Eurooppaan, mutta mitähän hittoa minä tämän tunarin kanssa teen? Ishmael tuskin ihastuisi jos saisi tietää minun pitelevän sitä täällä, ja poliisien takia olisi hieman turhan hankalaa viedä tätä New Yorkiin ja laivalla pois", Narri pohti, kääntäen vaihteeksi huomionsa monitorissa näkyvään Miyakoon. "No, pohdipa sitä. Tässä tämä tilaamasi tuote muuten. En kyllä tajua mihin hittoon sitä tarvitset - onhan sinulla nyt muutenkin jo ihan tarpeeksi kuoleman välineitä", nainen sanoi ja antoi Narrille pienen metallisen salkun. "Niin, niin, tiedetään. Kiitos tiedoista taas, ja muista varoa ettei Ishmael tajua meidän yhteyttä", Narri sanoi, pienen pieni määrä huolta äänessään. "Älä huolehdi, kyllä minä itsestäni osaan huolen pitää, sinä opetit sen minulle", nainen sanoi, ja poistui portaita pitkin ylös.
"No niin, mitäs me sinulle tekisimmekään..." Narri pohti ääneen katsellessaan ruudusta näkyvää Miyakoa. "Kokeillaas sinun hermojasi hieman", mies totesi virnistäen, ja painoi erästä nappia komentotaululta.
**********
Napin painalluksella oli olohuoneessa yksi välitön vaikutus: hymynaama-ovelta kuului naksahdus, ja ovi alkoi aukeutua hyvin, hyvin hitaasti. Se tuskin kovin nopeasti avautuisi kokonaan, avaten näin näkymiä sinne, mutta ei siinä kuitenkaan niin hirveän kauaa kestäisi. Huoneesta oli valot sammutettu, mutta muuta ei oikein voinut vielä päätellä.
|
|