cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 26, 2007 19:22:14 GMT 3
((Peliseuraa haetaanpi tähän, toivomukset siitä mitä vastapelaaja suotaisiin olevan (tai oikeastaan, suotaisiin ettei olisi) on mainittu Peliseuraa Haetaan-ketjussa))
Oli suhteellisen vilkas ilta eräässä New Yorkin alamaailman suosimassa pikku kapakassa, Cricket Barissa, ehkäpä johtuen siitä kuinka joku oli saanut aikaan melkoista kohua. Joku psykopaatti, joka oli ilmeisesti sangen taitava, kun oli saanut suoritettua onnistuneen lentokonekaappauksen, ja vieläpä saanut kadotettua kaikki jäljet itseensä. Tosin juttu oli kohtuullisen vanha nytten, joku pari kuukautta vanha, joten todennäköisempi syy tähän vilkkaaseen liikehdintään oli se tosiasia, että kapakanpitäjä oli päättänyt alentaa tuoksi illaksi hieman hintojaan.
Yhtä lukuisista asiakkaista, ei kuitenkaan tämä asia kovinkaan paljoa innostanut. Häntä oikeastaan pelotti, ja surkutti, ja tuo yritti parhaansa mukaan hukuttaa murheitaan juomalla runsaasti erilaisia väkijuomia. Mutta eihän tuo pirulainen saanut itseään edes juotettua humalaan. Kädetkin kun tärisivät niin maan perhanasti, kun tuo yritti juoda. Oli kuin krapulassa, kalpeana ja kaikki, vaikka olikin oikeasti lievässä humalassa, vaikka toivoikin vahvaa humalaa. Kirottu epäonni. Miksi huonon onnen piti potkia häntä päähän niin maan hemmetisti? Tosin, tuon kyllä olisi pitänyt myöntää olevansa ihan itse syyllinen tämän hetkiseen tilanteeseensa. Mitäs oli mennyt ryppyilemään jolle kulle joka on monta kertaa vaarallisempi kuin hän itse. Ja vielä sillä tavalla joka kävi kipeää henkilökohtaisesti. Kirottu typerys, tuo ajatteli itsestään, tilatessaan lisää väkijuomia. Mies olisi saattanut olla komeakin, mikäli todellisuus ei olisi potkinut tuota päähän runsaasti. Lievä parransänki, joku aika sitten murtunut nenä, verestävät silmät, ja ikävä arpi joka lähti toisesta suupielestä kadottivat lähes täydellisesti miehen komeuden alleen. Eivätkä hieman sekaiset mustat hiuksetkaan mikään paras keino saada itsensä komeaksi ollut. Mutta eipä tuolla oikein ollut paljoa mahdollisuutta parantaa asioitaan, oman typeryytensä ja huonon onnensa vuoksi.
Tosin, tuo kaikki unohtui taas kun uusi satsi väkeviä tuli tuon naaman eteen, joita tuo alkoi synkkänä juomaan.
((Mitään angsti-festiä tästä tuskin tosin tulee, mutta synkkää huumoria tulee todennäköisesti vastaan pelin edetessä yhä enemmän... Siis mikäli kukaan tähän tulee edes. Bah. *mutinaa jostakin*))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 29, 2007 17:08:10 GMT 3
((hips hei.. tuuppaan hahmoni mukaan ^^))
"Oletko ihan varma osoitteesta?" Nainen kysyi ymmällään taksikuskilta, kun tämä parkkeerasi rähjäisen näköisen baarin eteen. 'Voi isä, mihin sinä olet nyt nokkasi työntänyt!' Tuo ajatteli tuijottaen paperille kirjoittamaansa nimeä, sekä osoitetta. Kyllä, paperissa luki Cricket Bar, ei taksikuski ollut erehtynyt. Hitto! Isä oli luvannut, että lopettaa. Juuri he olivat käyneet pitkän keskustelun aiheesta ja vaarasta, johon se vanha ukko koko perheen saattoi, mutta ei! Isään ei selvästikään voinut luottaa. No, ei auttanut. Hän oli jo liian syvällä tässä. Enää ei auttanut perääntyä.
Nainen maksoi kuskille ja punaisten korkokenkien korot kopsahtivat asvaltille lähtien kohti sisäänkäyntiä. Askeleet kaikuivat kadulla, jossa hyvin hämärän oloiset tyypit katselivat selvästi rikkaan oloista japanilaissyntyistä naista ahneen oloisena tiiliseinään nojaten. Tervävä mulkaisu tummanvihreillä silmillä riitti käännyttämään katseet pois. Tuolle naiselle ei ehkä sittenkään kannattanut ryppyillä. Rikkaat siloposket kävivät noilla kulmilla vain muutamasta syystä, ja ne eivät olleet viattomia.
Mustat, hieman punaiseen vivahtavat hiukset olivat tiukalla nutturalla takaraivolla, kiinnitettynä terävillä hiustikuilla, joiden leveimpiin päihin oli kaiverrettu kirsikankukat. Nainen oli pukeutunut hyvin klassisesti mustaan jakkupukuun ja kantoi olallaan punaista käsilaukkua. Päästä varpaisiin siis tarkasti valittu asukokonaisuus, joka ei jättänyt tulkinnan varaa perfektionistisesta elämäntavasta. Kevyt meikki kasvoilla ja mustat rajaukset silmissä. Katse oli tarkkaavainen ja tyyni. Kuin tuo joka päivä kulkisi vastaavanlaisissa paikoissa. Hyvä non-verbaalien viestien lukia saattoi havaita käyttäytymisessä liiallista varovaisuutta ja tyyneyttä, joka itsessään jo paljasti että nainen yritti bluffata. Kysymys kuuluikin, ketä? Ovi avautui ja korkojen kopse siirtyi sisätiloihin. Nopea vilkaisu ympärille, hetki oven edessä, kuin tuo ottaisi tilan haltuun ja rauhalliset, keinuvat askeleet suunnistivat kohti tiskiä.
((Toivottavasti passaa että tulen mukaan.. sano vain jos ei ^^))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 30, 2007 18:07:56 GMT 3
((Nämä ekat vuorot voi vähän kangerrella, kun ei ole tällä hahmolla pelannut, ja tietenkin se, että kiinnitän tähän peliin nyt huomiota ensimmäistä kertaa piiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan.))
Naisen yritys ottaa tila haltuun ei oikein sujunut. Suurin osa ei joko kiinnittänyt huomiota naiseen, tai huuteli jotain hävytöntä. Muutama katseli myös epäluuloisesti, epäillen tulijaa vasikaksi tai joksikin. Vaikkei onneton tulija tiennytkään sitä todennäköisesti, niin saman tervehdyksen sai jokainen outo nainen, ellei tullut baariin jonkun vaikutusvaltaisemman henkilön seurassa. Silloin oli terveellisempää pysytellä omissa oloissaan. Mutta yksinäinen tuntematon nainen? Pfft. Vähintään naisen itsetunto kärsisi kolauksen tuossa paikassa, mutta pahempaakin voisi sattua, mikäli joku törkeämmistä asiakkaista päättäisi tehdä jotain ikävämpää. Ei se ollut mitenkään ennenkuulumatonta että joku epähuomiossa paikalle eksynyt nainen, ehkä jännityksen etsimisen takia, oli herännyt joltain kujalta jouduttuaan huumatuksi ja hyvällä tuurilla ainoastaan ryöstetyksi.
Yksinäinen juomarikin hetkeksi katsahti tulijan suuntaan, mutta käänsi pian katseensa takaisin tuoppiinsa. Parempi pysytellä loitolla ongelmista. Mitä sitä turhaa hankkia muidenkin huolia murheikseen, kun niitä riitti omastakin takaa? Satunnainen typeryys, ahneus ja yleinen epäonnisuus kiusasivat tätä juomaria ihan liikaa. Ei sitä oikein tosin voinut kiistää, että suurin osa hänen ongelmistaan johtui ihan omista mokista. Sitä sai mitä ansaitsi.
((Tjuu, katsotaas miten tämä tästä sitten etenee...))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 30, 2007 18:43:05 GMT 3
Huudot ja mulkaisut eivät näyttäneet päällepäin vaikuttavan naiseen tai rikkovan tämän huolitellun tyyntä olemusta. Tarkasti jos katsoi, saattoi kuitenkin huomata silmien äkkinäiset liikkeet, jotka kävivät ympärillä olijoita läpi yhä uudestaan ja uudestaan. Kyllä, tuo oli ensikertalainen. Mutta että oliko hän jännitystä hakemassa, tai vahingossa tuonne joutunut.. ei. Ei todellakaan. Hän oli tiennyt, minne nokkansa pisti. Ei vain ollut kuvitellut paikaa aivan näin... rähjäiseksi asiakkaineen?
Askeleet pysähtyivät tiskille ja nainen istahti vapaalle baarijakkaralle. Hän saattoi tuntea epäilevät katseet itsessään ja hienoisen surkuhupaisen huvittuneisuuden, joka niistä paistoi. 'Mitä hittoa sinä ajattelit!' Tuo ajatteli mielessään vilauttaessaan aurinkoisen hymyn baarimikolle, joka tuli ottamaan tilausta vastaan. "Viski jäillä, tuplana kiitos." Kuului naisen kirkas ääni, joka sekin viittasi sivistyneistöön, maan rikkaaseen väestöön, tuohon niin sanottuun eliittiin.
Odottaessaan viskiään, nainen kaivoi laukustaan kukkaron ja tupakka-askinsa. Viski kalautettiin pöytään juuri sellaisena, kuin tuo oli sen halunnutkin, jopa jonkin hymyntapaisen kera, joka näytti lähinnä irvistykseltä baarimikon kasvoissa. Jälleen aurinkoisen kiltisti hymyillen tuo maksoi ja sytytti tupakkansa laittaen kukkraron takaisin käsilaukkuun. Jokin tuossa kuvassa mättäsi. Jokin ei sopinut kokonaisuuteen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 30, 2007 19:15:29 GMT 3
Ihmisrähjä seurasi katseellaan kun nainen asteli tiskille, ja tilasi juomansa. Hieman tuo hymähti seuratessaan sitä mitä toinen teki. Tuolla menolla tulokas joutuisi pulaan. Täällä ei raha auttanut sinua jos olit yksin, paitsi harvoissa tilanteissa. Kukaan ei ollut niin idiootti että olisi esimerkiksi yrittänyt käydä yksinäisen mafian palkkalaisen kimppuun, tai jonkun muun isomman rikollisporukan kimppuun, kuten Ishmaelin palkkalaisten. Sitä huomaisi melko pian olevansa kusessa, vaikka yksittäisen henkilön saisikin ryöstettyä/tapettua/raiskattua, kun loppujoukko tulisi kysymään mitä mieltä tekijä olisi pika-matkasta mereen. New Yorkissa ei kannattanut yleensä yrittää olla isompi kuin olikaan, ettei joutunut isompien polkemaksi. Näitä mietteitä ei tosin kurja tummatukkainen mies maininnut, seuraten hyväksi havaittua filosofiaansa pysyä erossa ongelmista.
"Hei, täällä ei saa polttaa", baarimikko totesi huomatessaan naisen aikeet, ja osoitti kylttiin jota toinen ei varmaankaan ollut huomannut. Tai sitten oli vain olettanut ettei näin hämäräperäinen baari vain välittänyt kiellosta, ehkä sen takia että sieltä täältä salista kuitenkin näkyi joku polttelevan. Ero oli tosin siinä, että polttelijat olivat sitä porukkaa, jota baarimikko ei olisi halunnut suututtaa.
"Minä en perhana vieköön ala makselemaan sakkoja sen takia että neiti haluaa poltella hieman. Saakelin lakisäädökset", baarimikko vielä lisäsi ärtyneenä. Julkisissa baareissahan tosin harvemmin oli New Yorkissa saanut polttaa aikoihin, olihan niitä lakeja säädelty jo 2000-luvun alkupuolella.* Tähän kapakkaan tosin tuskin kovin paljoa kukaan tekisi sellaisia tarkastuksia, joten syy kieltoon oli pikemminkin varman päälle - ja tietenkin status-symboli. Kaikki jotka saivat polttaa olivat jotakin baarimikon silmissä.
((*Tosi juttu. Jo vuonna 2003. Klubeista tosin ei ole kielletty, mutta eihän tuo paikka nyt mikään klubi ole, vaan puhdas baari - joista se on kielletty.))
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 30, 2007 19:41:16 GMT 3
Hitaasti katse kääntyi baarimikkoon ja vihreissä silmissä välähti. Nainen katsahti kylttiä kulmiaan kohottaen ja hymyili anteeksipyytävästi vetäen vielä yhdet savut, ennen kuin napsautti tulipään lattialle ja heitti tumpin roskakoriin. "Oi anteeksi, en huomannut.." Tuo sanoi äänessään häivähdys sarkasmia ja vilkaisi jälleen ympärilleen, kuin etsien jotain. Silmät kävivät myös pienessä rannekellossa tarkistaen aikaa. 'Kyllä.. olen hyvissä ajoin paikalla'. Tuo ajatteli kulmiaan kurtistaen ja vilkaisi jälleen ulko-ovea kohti. Isän kalenterissa oli lukenut Cricket Bar, kello 21.00. Ja alla nimi, josta ei voinut erehtyä. Isä oli taas sekoittanut itsensä hämärän alamaailman bisneksiin. Tytär ehkä halusi lopettaa isänsä puuhat, tai saada siitä osansa. Olihan hän isänsä bisneskumppani, alainen, mutta silti perisi firman isän kuoltua.
Nyt katse osui kauempana istuvaan, yksinäiseen juomariin, jota elämä ei näyttänyt kohtelevan kiitettävästi. Silmät kapenivat hetkeksi ja mittasivat miestä, tai sen mitä hänestä näkivät. Nainen oli ollut vähällä hermostua baarimikolle ja se näkyi yhä hienoisesta leukojen kireydestä sekä nyrkkiin puristuneista käsistä, jotka lepäsivät ristiin asetettujen reisien päällä.
|
|
|
Post by CutKirjastossa on Oct 31, 2007 12:13:29 GMT 3
Baarimikko joko ei huomannut naisen sarkasmia, tai sitten hän ei välittänyt siitä. Joka tapauksessa tuo alkoholijuomien jakaja käänsi huomionsa muihin asiakkaihin, ja jätti tulokkaan omaan rauhaansa. Tuon kapakanpitäjän kiinnostus kohdistui lähinnä niihin jotka tilasivat jotain, ja muusta ei sitten välitettykään. Olihan se huomattavasti terveellisempää niin.
Itsekseen ryypiskelevä onneton paskianen huomasi naisen kiinnittävän häneen huomiota, jotain mitä hän ei kaivannut sitten ollenkaan. Älä tule lähemmäs, älä tule lähemmäs... Mies rukoili itsekseen. Hän ei tarvinnut lisä-ongelmia joita nainen suorastaan huokui. Yrittipä tuo aktiivisesti katsella ihan muihin suuntiin kuin naiseen päin, toivoen että vinkki menisi perille.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 31, 2007 18:48:58 GMT 3
Silmäilynsä lomasta nainen maisteli viskiään varsin tiuhaan tahtiin. Mielessä kävi, voisiko tuo mies ehkä tietää jotain tietämäsen arvoista? Kun noin kovasti yritti välttää suoraa katsekontaktia. Ohut hiussuortuva irtosi kampauksesta ja valahti silmille, joiden edestä se pian pyyhkäistiin korvan taa. Katse viipyi ja viipyi, aivan kuin tuo olisi harkinnut, menemistä miehen luo selvästä älä tule - vinkistä huolimatta.
Miehellä kävi kuitenkin tuuri, sillä samalla hetkellä baarin ovi avautui ja sisään tuli joukko mustiin pukuihin pukeutuneita miehiä. Osan saattoi selvästi tunnistaa mafian jäseniksi, ehkä jopa joku tarkka silmäinen tunnisti heidät Gambino-perheeseen kuuluvaksi. Yksi noista tarkkasimäisistä oli baaritiskillä istuva nainen, joka hetkessä jäykistyi ja kääntyi tulijoita kohti. Kuuden Gambinon perässä tuli kolme japanilaista, yksi vanhempi mies ja kaksi nuorempaa, jotka selkeästi olivat vanhemman henkivartioita.
Naisen katse osui vanhempaan japanilaiseen ja silmät kapenivat. 'Arvasin!' Nainen ajatteli ja näytti miettivän kuumeisesti seuraavaa siirtoaan. Oliko tämä nyt ollut järkevä veto? Enää ei kuitenkaan auttanut perääntyä, sillä hänet oli huomattu. Vanhempi japanilainen tuijotti hetken naista ilmeettömänä ja kuiskasi käskyn toiselle henkivartioistaan, joka sanaakaan sanomatta tuli naisen luo tarttuen tätä ranteeseen. "Otoosan.." Nainen sanoi ja riuhtaisi kätensä irti tiuskaisten jotain ranteeseensa tarttuneelle miehelle japaniksi. Alkoi kiivas keskustelu vanhemman miehen ja naisen välillä japaniksi, keskustelu, jota muu vastatullut porukka kuunteli ehkä hivenen hilpeästi, sanaakaan ymmärtämättä. Lopulta vanhempi mies kohensi ryhtiään ja katsoi naista selkeän halveksivasti, ehkä jopa pettyneesti. Sanat lausuttiin ensin japaniksi, sitten engalnniksi, niin, että kaikki läsnäolijat saattoivat ymmärtää. "Miyako, olet häpeäksi perheellemme!" Sanat sanottuaan mies kääntyi ja hävisi takahuoneeseen muun porukan kanssa.
Nainen näytti lyödyltä. Katse oli sulkeutunut ja kasvot peruslukemilla. Jälkeen jäänyt henkivartia, joka mitä ilmeisimmin oli saanut käskyn viedä nainen pois, tarttui uudestaan Miyakoa ranteeseen. Hetkeksi hieman anova katse siirtyi tuohon yksinäiseen juomariin. 'Auta nyt herrajumala!' katse huusi, rukoili ja anoi. Jostain syystä tuo ajatteli, että elämän hakkaama mies oli ainoa läsnäolijoista, joka voisi auttaa. Auttaa missä, sitä ei varmasti kysymättä saisi selville. Jos edes pääsisi kysymään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 31, 2007 20:41:20 GMT 3
Jo muutenkin kurjana oleva mies kurjistui entisestään nähdessään tulijat. Hienoa, joku Ishmaelin kanssa liitossa oleva rikollisryhmä. Tämä tarkoitti todennäköisesti sitä, että takahuoneissa odotteli joku korkea-arvoisempi Ishmaelin alainen, tai pari. Tuskin tosin oikeaa kättä, tai jotakuta muuta läheisimmistä alaisista - onneksi. Ongelmia tuppasi ilmaantumaan paikalle mitä korkea-arvoisempi Ishmaelin kätyreistä sattui olemaan paikalla, tai oikeastaan, ongelmat vain muuttuivat huomattavasti vaarallisemmiksi. Korkea-arvoisia herroja ei kannattanut säilyttää, mikäli halusi jatkaa normaalia elämää, tai ylipäätään elämää. Ja tietenkin tällä kyseisellä onnettomalla eläjällä oli se pieni lisähuoli, että oli joku aika sitten tehnyt sangen typerän päätöksen, ja tehnyt petoksen rikollispomoa vastaan. Ainoa syy miksi juomari ei ollut kuollut, oli se ettei Ishmael, tai hänen joukkionsa, vielä tiennyt kuka oli petoksen tehnyt. Kurja petturi oli luottanut siihen, että se ryhmittymä jolle hän oli toimittanut erään äärimmäisen tärkeän tiedon, olisi voittanut väistämättömän 'sodan' rikollisten välillä. Siinä sitä taas nähtiin, että luulo ei ole tiedonväärti. Ja ilmeisesti Ishmaelin haastajat olivat vielä tehneet jotain mikä oli suututtanut tämän niin maan helvetillisesti, että kurjat oli niitattu lähes viimeiseen mieheen. Ja ne jotka eivät vielä olleet tapettu, niin näiden päistä oli luvattu ihan kivan kokoisia palkkioita. Isoin palkkio oli tosin luvattu petturin päästä. Mies oli nähnyt summan joka oli luvassa sille, joka tappaisi petturin, ja se oli ollut melkoisen suuri. Se tosin kalpeni elävänä vangitsemisen palkkioon verrattuna. Kiinnijääneen petturin kohtalo ei varmasti olisi mieluisa...
Ikävät mietteet keskeytyivät, kun japanilaiset alkoivat riitelemään. Jahas, nainen kuului joukkoon iloiseen kriminaalien, vaikkakin näköjään vähän kokematon sillä alalla olikin. Jos kuului johonkin järjestäytyneen rikollisuuden haaraan, niin alamaailman kapakoissa sillä tiedolla sai helposti ostettua kunnioitusta. Tosin, siinä oli tietty aina se riski, ettei asianomaista uskottaisi, jolloin tilanne yleensä muuttui hyvin huonoksi, hyvin nopeasti. Kostohan tulisi nopeasti silloin, jos kyseessä olikin aito jäsen, mutta paljonpa se lohdutti silloin kun kyseinen henkilö makasi ruumishuoneella.
Älä sekaannu, älä sekaannu, mies ajatteli itsekseen, katsellen lähinnä sivusilmällä välikohtausta. Turha hankkia huomiota itseensä, siitä syntyisi vain ongelmia isolla O:lla, vaikka tuskin siitä tulisi niin pahoja kuin petturiksi paljastumisesta. Mutta silti, turha ottaa riskejä.
Niinpä tuo luuseri vain jatkoi juomistaan, keskittyen hyvin ankarasti lasiinsa.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Oct 31, 2007 21:52:12 GMT 3
Raskaasti tatuoitu henkivartia pysyi hiljaa naisen selkeistä vastaväitteistä huolimatta ja tämän käsi puristi raudanlujasti Miyakon rannetta. Mies oli klassinen Yakuza-soturi päästä varpaisiin, jopa ranteesta pitelevästä kädestä puuttui pikkusormi, joka todennäköisesti oltiin uskollisuuden tai virheen takia leikattu pois. Pomon käskyä noudatettaisiin, eikä nirppanokkainen tytär saisi sijaa vastaväitteille.
Miyakon vihreä katse pysyi jääräpäisesti tuossa pelkurimaisessa juomarissa vielä hetken, kuin yrittäisi vetää tuon katseen puoleensa vaikka väkisin. Virhe oli ajatella, että nainen "kuuluisi" rikollisliigaan omasta halustaan. Verenperintö sen velvoitti, ei muu. Muutenkin hän oli vain passiivinen jäsen. Jäsen, jonka odotettiin pitävän turpansa kiinni ja katsovan kaikkea sormiensa välistä. Harvoin oltiin Yakuzan riveihin naisia otettu, ellei jopa koskaan ennen. Ainakaan näistä mahdollisista nais-jäsenistä ei puhuttu. Nainen ei missään nimessä kuitenkaan ollut osallisena Gambino-perheen ja isänsä välisissä toimissa, vaan oli selvästi tuota omituista "liittoa" vastaan.
Oli miten oli, hän tarvitsi apua. Apua henkilöltä, joka tiesi asioita. Sellaisia asioita, joista voisi olla hyötyä. Jokin sanoi, että rähjäinen mies olisi tällainen henkilö eikä nainen aikonut luovuttaa noin helposti. Sisällä, kaikkien noiden katseiden alla, suora lähestyminen ei enää tullut kysymykseenkään. Ulkona olisi parempi, sinne hän muutenkin olisi selvästi matkalla, ainakin henkivartian ilmeestä päätellen. Mutta miten saada tuo mies ulos?
Lopulta naisen katse kirkastui ja hän kääntyi henkivartian puoleen hymyillen. Joitakin sanoja kuiskittiin japaniksi noiden kahden välillä ja nainen työnsi henkivartian käteen paperilapun muutaman setelin kera vilkaisten kulmasilmällään yksinäiseen juomariin. Ilme oli kavaltava ja kiero. Olet loukussa, se kertoi. Myös henkivartia katsahti juomaria vino hymy kasvoillaan, hivenen yllättyneenä ja huvittuneena. Tämän jälkeen Miyako nousi baarijakkaralta juoden viskinsä nopeasti ja kääntyi poistuakseen. Ennen lähtöään, kuin vain ärsyttääkseen, tuo sytytti tupakan ja katsoi baarimikkoa virnistäen. Henkivartia oli jo päästänyt naisen irti ja asteli kohti yksinäistä juomaria naisen kadotessa baarin ovesta ulos. "Olet saanut ihailijan. Hän odottaa ulkopuolella." Soturi kuiskasi miehen kasvojen lähelle kumartuen, virne kasvoillaan ja työnsi paperilapun tuon käteen. Soturi ilmeisesti luuli naisen haluavan yöllistä "seuraa" yksinäisestä miehestä. Muuta ei sanottu, eikä henkivartija jäänyt odottamaan vastausta, vaan poistui itsekin takahuoneeseen.
Paperilappu, minkä mies oli saanut, oli käyntikortti. Miyako Ichihashi, asianajaja, K&M - lakifirma ja alla oli puhelinnumero, mihin ottaa yhteyttä. Nainen oli ilmeisesti halunnut antaa käyntikorttinsa miehelle, ei koska halusi tämän ottavan yhteyttä, vaan koska halusi tämän tietävän, kuka oli. Se, miksi henkivartia oli toteuttanut naisen pyynnön, saattoi herättää epäilyjä ja kysymyksiä. Mutta mitä todennäköisimmin tuo oli käyttänyt muutaman naisille ominaisen niksin rahan lisäksi saadakseen, mitä halusi.
Joka tapauksessa, nainen selvästi oli tehnyt viimeisen, äärimmäisen teon päästäkseen päämääräänsä. Eikä hän ollut luovuttajatyyppiä, vaikka oli saanut kovan kolauksen ja takaiskun isänsä sanoista.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 1, 2007 18:57:49 GMT 3
Juomari seurasi henkivartijan ja naisen toimia syrjäsilmällä, toivoen ettei häneen enää kiinnitettäisi huomiota. Valitettavasti ilmeisesti yläkerran herra päätti, että tuota paskiaista ei oltu rangaistu kunnolla, ja toinen japanilaisista tuli puhumaan hänelle. Epäonninen mies katsoi henkivartijaa ilmeettömänä, aivan kuten hän katsoi sitä korttiakin jonka japanilainen antoi. Voihan helvetti, mies ajatteli. Nyt voisi yrittää paeta paikalta mahdollisimman pian, lakimiehet jotka toimivat mafiosoille eivät ikinä luvanneet mitään hyvää.
Kurja mies mietti hieman vaihtoehtojaan, harkiten erilaisia keinoja miten selvitä tästä probleemasta. Ehkäpä odotella vielä hetki, että nainen olisi varmasti häipynyt, ja sitten häipyä vähin äänin? Juu, tuo kuulosti ihan hyvältä suunnitelmalta. Niinpä tuo vähän aikaa vielä joi naisen kapakasta lähtemisen jälkeen, kunnes lasi oli lopulta tyhjä. Hieman hoiperrellen tuo käveli ovelle maksettuaan illan aikana juomansa viinakset, ja pysähtyi hetkeksi ulko-ovelle, ja kurkkasi ovesta näkyikö ketään ulkona. Ainakaan pika-vilkaisulla ei ketään näkynyt, mutta eihän siihen passannut luottaa. Ehkäpä hän ei ollut vain huomannut. Eli aika käyttää parasta keinoa maailmassa: pakoonjuoksu.
Baarikärpänen avasi oven vauhdilla, ja pinkaisi juoksemaan katua pitkin vasemmalle, toivoen ettei törmäisi kehenkään, tai mihinkään. Hän ei halunnut pysähtyä ennen kuin hän olisi vähintään parin korttelin päässä. Tuon nopeus oli tosin vähän kärsinyt humaltumisesta, ja senpä takia tuon kiinnisaaminen tuskin olisi vaikeaa.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 1, 2007 19:24:44 GMT 3
Savukiehkurat nousivat tähdettömälle taivaalle naisen huulien välistä ja selkä nojasi rennon oloisesti kapakan ulko-oven viereiseen seinään. Kauankohan vielä? Varmasti mies tulisi... jos ei puhumaan, niin ainakin päästäkseen pälkähästä. Hänellä olisi kyllä aikaa odottaa. Tämä oli ainoa toivo estää mafioiden välinen sota, josta uhkasi tulla maailmanlaajuinen. Jos Oyabun tietäisi isän puuhista, isän joka oli vannonut uskollisuuden valansa Saiko-Komona.. Miyako ei edes uskaltanut ajatella asiaa. Myös hänen oma päänsä olisi silloin vadilla isän lisäksi. Parhaassa tapauksessa hän menettäisi vain muutaman sormen, pahimmassa tapauksessa joutuisi tekemään harakirin. Niin vanhanaikainen ja tiukka järjestys oli Yakuzassa vielä tänä päivänäkin. Ennen oli ollut toisin, mutta petturien määrän takia oltiin otettu käyttöön vanhat samurai-säädökset, ja niitä ei ollut rikkominen.
Baarin ovi kävi ja ulos hoiperteli tuo samainen mies. Miyako viskasi tumpin pois ja oli juuri aikeissa astua valoon, kun tuo lähtikin pinkomaan vastakkaiseen suutaan. 'Helvetti!', nainen kirosi mielessään ja lähti perään minkä korkokengissään pääsi. Yllättävän ketterästi tuo kuitenkin juoksi, ottaen huomioon rähjäisen kadun ja kymmenen sentin korot. "Odota!" Miyako huusi miehen perään samalla kun saavutti tätä hyvää vauhtia. Lopulta pieni käsi tarttui miehen ranteeseen yllättävän voimakkaana, pakottaen toisen pysähtymään. Mies saattoi tuntea kyljessään terävän piikin, joka painui uhkaavasti ihoon. "Anteeksi kovakouraisuuteni herra, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja. Voisitko olla niin ystävällinen, että kuuntelisit ja rauhoittuisit? En aijo tappaa sinua, uskon, että sen haluavat tehdä muut kuultuaan, että olet käynyt päälleni pimeällä kujalla ja yrittänyt raiskata minut. Älä aliarvioi Yakuzan vihaa, jos yhdelle sen jäsenistä, varsinkaan ainoalle naisjäsenelle, tehdään vahinkoa." Nainen kuiskasi miehen korvaan terävällä äänellä, selvän uhkauksen kera.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 2, 2007 19:08:26 GMT 3
"Hitto hitto hitto hitto hitto..." mies mutisi itsekseen yrittäessään paeta, mutta turhaan. Kun käteen tartuttiin mies yritti rimpuilla vielä, mutta tämä loppui kun tuo tunsi jonkin terävän painavan hänen kylkeään. "Ergh", todettiin ennen kuin nainen kerkesi ilmaista asiaansa.
"Argh", mies vastasi naisen uhkaukseen, selvästikin aivan liian shokissa, jotta tuosta saisi irti mitään järkevää. Miehen ajatukset kulkivat sekavaa, ja nopeaa rataa, tuon yrittäessä keksiä keinoa päästä pulasta pois. Valitettavasti humalaiset, ja pelokkaat aivot olivat liian sekaisin jotta mitään hyviä suunnitelmia olisi pystynyt kehittämään. Eihän tuo hölmöläinen edes keksinyt minkäänlaista vastaväitettä sille, että nainen olisi väittänyt Yakuzalle tulleensa raiskatuksi, vaikka selvänä ja rauhallisena tuo olisi saanutkin semmoisen aikaan. Olihan hänellä tuolla kapakassakin tuttavia jotka puoltaisivat hänen näkökulmaansa jos siihen asti tultaisiin, plus se tosiasia, että hän oli vielä Ishmaelin palveluksessa - lähinnä siitä syystä että kukaan ei tiennyt hänen tekemästään petoksesta, tosin - ja tämä tuskin pitäisi siitä, että Yakuza noin vain tappaa hänen miehiään. Mutta kurja mies oli humalainen pelkuri, eikä keksinyt noita vastaväitteitä, vaan lähinnä tärisi ja ääntelehti pelokkaasti.
"Minä en ole tehnyt mitään! Minä en tiedä mistään mitään! Minusta ei ole hyötyä kenellekkään!" mies lähes kirkui pelokkaana, ja toivoi että olisi päässyt jatkamaan pakomatkaansa tämän seurauksena. Pienikin tilaisuus, ja tuo pinkaisisi juoksuun. Ja tällä kertaa juoksussa olisi vielä enemmän vauhtia, pelon aikaansaaman adrenaalinin lisäyksen ansiosta, olettaen siis että se onnistuisi.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 2, 2007 19:42:26 GMT 3
Nainen tuhahti ärsyyntyneenä miehen vastaväitteisiin. Mihin jänishousuun hän olikaan pistänyt toivonsa! "Kuuntele! En tiedä kenen palveluksessa olet.. ja suoraan sanoen, minua ei kiinnosta! Mutta sen tiedän, että sinä tiedät jotain. Tiedät jotain niin tärkeää että olet kusea housuusi siitä pelosta, että paljastuisit! Ole hyvä ja kerro tietosi tai jumalten nimeen toteutan uhkaukseni! Minulla ei ole mitään menetettävää enää..." Miyako sähisi miehen korvaan painaen terää kovemmin tämän kylkeen. Oliko totta, että ainoa ihminen, joka saattoi auttaa, oli tuo kännissä oleva ihmisraunio?
Nainen hengähti syvään ja nielaisi. Mies olisi saatava rauhoittumaan, eikä uhkailu todennäköisesti auttaisi. Hän ei halunnut tuon humalaisen pyörtyvän käsiinsä, sitten vasta lirissä oltaisiinkin. Ties vaikka olisi Ishmaelin kätyreitä.. Toisaalta, sota oli väistämätön, ellei tuolla olisi jotain hyödyllistä kerrottavaa. Se todennäköisesti alkaisi Ishmaelin, Gambona-mafian ja japanin Yakuzan välillä lopulta olisi vain ajan kysymys, ennenkuin Venäjän mafia kantaisi kortensa kekoon. Isä oli todellakin keittänyt viimeisen soppansa. Jos tästä selvittäisiin Miyakon ei auttaisi muu, kuin paljastaa isänsä, kieltäen, että olisi aikaisemmin tiennyt asiasta mitään. Silloin hän ainakin säilyttäisi henkensä ja sormensa, ja ehkä jopa ylenisi arvossa Saiko-Komoksi. Se olisikin näky.. historiallinen tapahtuma. Nainen Oyabunin oikeana kätenä ja neuvonantajana. Hymy häivähti nuorilla kasvoilla ja terävä painallus miehen kyljessä hellittyi hiukan. "Anteeksi.. mutta oikeasti, voisitko rauhoittua sen verran, että voin päästää irti ja katsoa sinua silmiin puhuessani. Voimme mennä jonnekin muualle, jos se tuntuu paremmalta. Usko minua, jos autat, en anna mitään pahaa tapahtua sinulle." Äänensävy oli hetkessä muuttunut lempeäksi, lähes hunajaisen taivuttelevaksi.
|
|
|
Post by Cut on Nov 2, 2007 20:17:12 GMT 3
Mitä tuo nainen sitten horisikaan, sitä ei mies kuunnellut niin kauan kuin sävy oli mitä oli, ja tietenkin teräase kyljessä myös hankaloitti keskittymistä naisen sanoihin. Tuo kurja ei halunnut mitään muuta, kuin päästä kotinsa suojaan. Tai oikeastaan, vielä enemmän tuo olisi pitänyt siitä, että olisi päässyt johonkin paikkaan turvaan vääjäämättömältä Ishmaelin kostolta. Vaikkei hänen petturuuttaan vielä tiedettykään, verkko kiristyi koko ajan, eikä enää kestäisi kauaa ennen kuin hänen onnensa loppuisi. Sitä ennen olisi paras päästä helvettiin New Yorkista, ja mieluiten ihan koko Yhdysvalloista. Ison Omenan alamaailman johtohenkilöllä oli pitkät kourat, eikä epäonnista surkimusta innostanut noihin joutuminen.
"A-asun parin korttelin päässä", mies sanoi, äänessään yhä pelkoa enemmän kuin tarpeeksi. Hieman ehkä olisi hölmöä antaa naisen nähdä missä hän asuisi, mutta ei voi mitään. Parempi riskeerata hieman jotta pääsisi tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Hiljainen vuokra-asunto oli kotoisa, eivätkä naapuritkaan olleet kovin pahoja, lukuunottamatta sitä ärsyttävää vanhaa mummelia joka tuli valittamaan milloin mistäkin. No, joka paratiisissa oli käärmeensä, vaikka kyseistä kerrostaloa tuskin voisikaan kuvailla paratiisiksi.
"V-voisisimmeko p-puhua s-siellä?" mies kysyi hermostuneena naiselta, kuitenkin selvästi rauhoittuneena. Humalassa ja peloissaan tuo oli edelleen, mutta humalaa ei näkynyt enää niin paljon, ehkäpä pelko oli osittain selventänyt tuon päätä. Joskus järkytys toimi sillä lailla, tosin yleensä vaikutus oli lähinnä väliaikainen.
|
|