|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 16, 2007 8:18:53 GMT 3
Tarkka katse seurasi miestä. Piti olla varma, aivan varma, ettei tuo tekisi mitään. "Minä... tavallaan juu... kutsumattomia." Alèha sai sanottua silmien yhä tarkkaillessa toista. Lihakset tuntuivat yhä kireiltä ja olo jännittyneeltä. Kuin vääryydestä kiinnijäänyt lapsi, joka tiesi tehneensä väärin. Kesti tovin, ennenkuin nainen sai itsensä jälleen koottua. Kun se lopulta tapahtui, oli mies jo huomannut loukkaantuneen jalan. Kysymykseen vastattiin virnistyksellä ja irtileikattua päätä nostettiin hieman ylös näytille. "Taisin osua pahemmin.." Alèha vastasi kehräten.
"Tahdotko syödä jotain ennen kuin lähdemme? Menee vain hetki, kun lämmitän veden teetä varten ja minulla on hedelmiä ja keitettyjä munia varastossa.." Nainen kysyi asettaen pään luolansa suulle aurinkoon kuivumaan.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Nov 20, 2007 21:47:50 GMT 3
Irtonaisen pään näkeminen oli saanut Kierranin unohtamaan nälkänsä hetkeksi, mutta nyt se palasi muistuttamaan olemassaolostaan kun Aléha mainitsi syömisen, ja pieni murina kuului tuon vatsanseudulta. "Aamiainen maistuisi kyllä, varsinkin kun matkasta taitaa tulla aika pitkä." Sanoi, katsellen samalla kuinka nainen laski irtileikatun pään luolan suulle, ja tunsi tahtomattaankin pienen puistatuksen. Hassua, vaikka olikin tottunut näkemään kuolemaa monessa muodossa lapsesta lähtien, se oli aina tapahtunut taistelukentällä tai muissa rauhattomissa olosuhteissa, ja nyt tuon irtonaisen ruumiinosan näkeminen näinkin rauhallisessa, milteipä paratiisimaisessa paikassa aiheutti pientä vastenmielisyyttä hänessä. Murahti itsekseen ja painoi kasvonsa lähteeseen, juoden pitkään ja hartaasti ennenkuin kohottautui seisaalleen ja suuntasi takaisin kohti luolaa.
"Oletko varma että pärjäät? Minulla on hieman kokemusta tuollaisten haavojen hoidosta, sattuneesta syystä.... voin vilkaista sitä jos haluat." Ehdotti Aléhalle, samalla kun töytäisi päätä jalallaan, saaden sen kellahtamaan kumoon. Irvisti ja kumartui nostamaan pään taas pystyyn. "Hops, melkein pilasin pihakoristeesi." Naurahti kuivakkaasti.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 26, 2007 0:36:38 GMT 3
Alèha jäi hetkeksi katsomaan, kun tämä kumartui juomaan lähteestä. Janoinen sai tuosta lähteestä janonsa tyydytettyä yhdellä kulauksella, useampi vahvisti ja virkisti. Se oli yllättävän kylmää ja raikasta vettä, parempaa sai hakea. Jalkaa toki särki yhä, mutta se paranisi. Paranisi nopeammin kuin oli normaalia. Siksi tuo vain pudisti hymyillen päätään miehen tarjoukselle ja kääntyi mennäkseen sisälle luolaan.
Nainen oli juuri astunut suu-aukosta sisälle luolaan, kun mies kaatoi pään. Koko vartalo jäykistyi kauhusta. EI! Alèha kääntyi kannoillaan ja ryntäsi takaisin ulos. Sinun on tehtävä jotain! Et voi jättää merkkiä ulkopuoliseen. Vieraasi tyri pahan kerran! "Älä koske siihen!" Tuo huusi, mutta liian myöhään. Nainen katsoi järkyttyneenä, kun miehen kädet nostivat pään takaisin pystyyn. Samassa irtileikattu pää liikahti, tai pikemminkin sen suu liikahti ja silmät pyörähtivät ympäri. Lopulta tuo äsken niin kuollut katse iskeytyi mieheen onttona ja mustana. Suu aukeni ja sulkeutui kuin kalalla, mutta ontto ääni kaikui ilmassa. Se oli vain ääni, siinä ei ollut sanoja, eikä väriä. Piinaavan yksitoikkoinen ääni näytti lähtevän päästä kammottavana ja painajaismaisena. Aika tuntui pysähtyvän; tuuli ei puhaltanut, eikä laineiden ääntä kuulunut. Vain tuo yksitoikkoinen ontto ääni kuului, ei muuta. Katkenneen kaulan alta pilkottavat jänteet ja verisuonet liikkuivat kurottaen kohti soturia, yrittäen tarrautua tämän jalkoihin.
Hetken Alèha vain tuijotti. Päässä Gaian ääni huusi käskyjä, mutta nainen ei kyennyt vastaanottamaan niitä. Hän oli tiennyt mitä voisi tapahtua, muttei koskaan ollut nähnyt sen oikeasti tapahtuvan. Vasta, kun pää alkoi liikkua kohti soturia, nainen vavahtui. "Älä päästä sitä lähelle!" Alèha huusi varoituksen ja antoi oikeiden sanojen soljua päähänsä. Se alkoi hiljaisena, toinen ääni tuon onttouden lisäksi.
Sihisevät, murahduksen kaltaiset sanat, joissa oli outo poljento ja nuotti, valuivat noidan suusta, kun hän kutsui jumalattarensa voimia apuun.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Nov 26, 2007 18:13:20 GMT 3
"Mitäs helv...?!" Kierranin vielä äskettäin uniset silmät rävähtivät apposen auki ja hän suoristautui nopeasti, peruuttaen poispäin niin että miltei kaatui takapuolelleen. Kädet nousivat suojaamaan korvia tuolta hirvittävältä, epäinhimilliseltä ääneltä, joka sai veren hyytymään jääkylmäksi nuorukaisen suonissa. Katseli kuinka irtopään jänteet ja verisuonet venuivat kaulantyngästä, tavoitellen hänen jalkojaan, ja hypähti vielä kauemmas, tällä kertaa hiukan hallitummin mutta edelleen kauhusta jäykkänä. Hetken aikaa ehti ajatella, että ei ollut edes herännyt, ja että tämä kaikki oli vain pahaa unta, mutta astuessaan sattumalta naisen hetkeä aiemmin rannalle heittämän nuolen päälle, joka napsahti poikki hänen kantapäänsä alla, palautuivat ajatukset nopeasti siihen ikävään tosiasiaan, että tämä oli totisinta totta. "Ei huolta, se ei ole tarkoitukseni!" Vastasi ääni kireänä naisen varoitushuutoon, irroittamatta katsettaan tuosta henkiin heränneestä irtonaisesta päästä, joka oli juuri lähtenyt liikkumaan häntä kohti.
Nuorukainen nuolaisi kuivuneita huuliaan ja pakotti itsensä liikkeelle, lähtien hivuttautumaan laajassa kaaressa kohti syvennystä jonne oli jättänyt aseensa edellisenä iltana. Ei tiennyt olisiko miekasta tai kilvestä paljon iloa tuota hirviöpäätä vastaan, mutta ainakin tuntisi olonsa turvallisemmaksi, siitä oli varma. Samalla tajusi vain etäisesti, että nainen oli alkanut puhumaan jotakin käsittämätöntä, ilmeisesti lausumaan loitsua, mutta ei saanut siitä juurikaan selvää, tuo hirveä ontto ääni peitti sen miltei kokonaan alleen.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 26, 2007 20:43:39 GMT 3
Sanat voimistuivat pikkuhiljaa lävistäen selvästi onton äänen. Alèhan kellertävä katse pysyi tiiviisti päässä, joka mateli kohti soturia uhkaavana. Se halusi jotain, se halusi taas elää, ja mies oli ainoa tie takaisin elämään. Tuota ei nainen voinut sallia, muttei kuitenkaan ollut täysin varma oliko kyllin voimakas estääkseen. Pyhä Äiti anna minulle voimia! Tuo ajatteli tuntiessaan, kuinka ontto ääni jälleen alkoi valtaamaan alaa. Sanat kaikuivat, niitä puhuttiin monilla äänillä, ei enää vain naisen äänellä. Jälleen loitsu sai jalansijaa ja lävisti onttoutta. Varjot lankesivat tuolle paratiisimaiselle salmelle, vaikka aurinko levitti säteitään pitkin pilvetöntä taivaankantta. Puu lähteen yllä alkoi hohtaa, samoin Alèhan silmät ja tatuoinnit. Silmien välissä kimmeltävä kristalli löi häikäisevän valon kohti päätä sanojen muuttuessa huudoksi, käskyksi.
Kaikki pysähtyi, jäi leijumaan paikoilleen. Pää oli vaaksan verran kohonneena ilmaan ja leijui siinä musta katse yhä kiinni Kierranissa. Naisen silmien välistä lähtevä valo oli iskeytynyt irtopään kaulaan jatkaen matkaansa ylös loputtoman hitaasti. Vain sydämen lyönnit kaikuivat ilmassa, kaikki muut äänet olivat kaikonneet. Ilma kimalsi kaiken leijuessa sen lempeässä otteessa. Alèha oli vajonnut polvilleen luolan suulle ja piteli päätään tuskan vyöryessä hyökyaaltojen tavoin läpi jäntevän ruumiin.
Ontto ääni, se kaikui nyt naisen päässä. Tuntui kuin pää olisi ollut aikeissa räjähtää. Heikko voihkaisu pääsi Alèhan huulilta tämän yrittäessä puistaa ääntä pois. Ei.. en kestä kauaa.. anna pieni hetki.. ihan pieni vain! Tuo hetki tuli yllättäen, kun ääni äkisti hävisi. Nainen käytti tilaisuutta hyväkseen nostaen katseensa kohti Kierrania. "Kasta miekkasi lähteessä ja iske sitä!" Alèha huusi miehelle ja rojahti maahan kyljelleen tuskasta huutaen. Ääni oli vain kerännyt voimiaan, nyt se täytti naisen pään raivoisasti imien Gaian voimaa pois vastustajastaan heikentäen tätä vähä vähältä.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Nov 28, 2007 20:02:54 GMT 3
Saatuaan miekan toiseen käteensä ja kilven toiseen pelko laantui hieman Kierranin mielestä ja tuo tunsi voimien palaavan raajoihinsa. Tuore itsevarmuus kuitenkin miltei karisi samantien kun soturi kääntyi jälleen kohtaamaan tuon irtonaisen pään, jonka musta katse tuntui porautuvan sieluun asti. Se lähestyi miestä edelleen hitaasti mutta varmasti, vaaksan verran ilmassa suonien ja jänteiden varassa. Lähti jälleen kiertämään päätä laajassa kaaressa, pidellen kilpeään itsensä ja sen välissä. Oli hetken aikaa kuullut naisen äänen lausuvan loitsua, mutta sitten se oli vaimentunut ja tuo hulluksi tekevä ontto melu oli jälleen vallannut alaa. Nyt Aléha näytti romahtaneen maahan, ja Kierran kuuli vain vaivoin tuon huutavan jotakin lähteestä. Nuorukaiselta kesti hetken aikaa tajuta mitä nainen oli huutanut mutta sitten hän käännähti ympäri ja oli lähteen äärellä muutamalla loikalla, iskien miekanterän kirkkaaseen veteen.
Kääntyi nyt kohtaamaan pään, ja juuri ajoissa, sillä tuo oli yllättäen kuronut umpeen itsensä ja miehen välisen välimatkan nopeasti, ja suorastaan syöksyi ilman halki häntä kohti, jänteet ja verisuonet ojentautuen kuin mustekalan lonkerot. Kierran terästi mielensä ja heilautti miekkaa laajassa kaaressa kohti päätä, voimalla joka riittäisi halkaisemaan normaalin ihmiskallon.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Nov 30, 2007 13:51:49 GMT 3
Miekanterän osuessa lähteeseen, alkoi siinä pulppuava vesi raivokkaasti kiehua. Kuuma höyry nousi tuosta ennen niin raikkaasta lähteestä ja sen vesi muutti väriään verenpunaisesta mustaan. Alèha oli tiennyt reaktion, oli tiennyt riskin. Mutta nyt eivät luomisen taidot auttaneet, eivät luonnon omat voimat. Nyt tarvittiin kaksi pahaa vastakkain. Teräs vastaan tuhoa ja kaaosta. Miekka pitämään kuollut kuolleena. Pää ei ollut välittänyt Alèhasta, vihollisestaan. Ei, ei lainkaan ollut välittänyt. Sen hurja vaisto oli suuntautunut ainoaan mahdolliseen oljenkorteen ja uhriin. Ainoaan oikeasti elävään olentoon. Nyt, Alèhan maatessa maassa päätään pidellen, tuo ontto ääni kertoi aikeensa noidalle, kertoi ja uhkasi palata. Nainen tiesi, että sen tuo voisi tehdä. Pää oli ollut vain väline. Tuho ja kaaos eivät koskaan häviäisi maailmasta. Ja nyt niiden viha oli suunnattu tuohon esteeseen, luonnon lapseen, jonka sanat saivat ne toimintakyvyttömiksi.
Alèha näytti kuihtuvan. Vaikka kaikki tapahtui nopeasti, ehti ontto ääni tehdä tuhoaan ja viedä elämän valoa pois vihollisestaan. Miekan iskeytyuessä vasten ilmassa leijuvaa päätä, purkautui Alèhan hetki sitten lähettämä kirkas valo joka ilmansuuntaan antaen iskulle voimaa. Pää räjähti kappaleiksi ja hävisi, paloi näkymättömän liekin voimaksi tuhkaksi, joka levisi rantaa ja nurmikkoa koristamaan. Tuuli puhalsi pois varjot ja auringon säteet laskeutuivat takaisin salmelle, kuin mitään ei olisi ikinä tapaahtunutkaan.
Kaikki oli kuten ennen; laineet hyväilivät kullanhohtoista hiekkaa rauhallisella rytmillään, lähteen vesi pulppusi jälleen kirkkaana ja tuuli humisutti puiden lehtiä. Olisi melkein voinut kuulla panhuilun puisen laulun sekoittuvan tuulen ja laineiden rytmiin, mutta tuota laulua ei kuulunut. Sensijaan panttereiden surullisen kumeat karjahdukset täyttivät ilman niiden tökkiessä emäntänsä velttoa vartta. Hiljaiset kuiskaukset kuuluivat noidan huulilta tämän yrittäessä rauhoitella suojattejaan silmät yhä suljettuina. Ulkoista vahinkoa ei näkynyt naisessa, mutta sen saattoi aistia. Jokin oli vinossa. Tavanomainen elämää uhkuva aura oli saanut mustan särmän.
Heikosti valittaen sai nainen vihdoin liikautettua itseään. Lihakset värisivät tumman ihon alla ja jäykistyivät ponnistuksesta nousta ylös. Istualleen Alèha lopulta pääsi ja hieroi päätään käsillään jomottavan säryn hakatessa ohimoita ja silmiä sisältä päin. Naisen korvista valui punaiset verijonot muistona ahdistavasta äänen voimasta ja köynnösmäiset tatuoinnit sykkivät himmeää valoaan sydämenlyöntien tahdissa. Olen kunnossa? Olenhan kunnossa? Alèha ajatteli kuunnellessaan päänsä siälle äkkiä ilmestynyttä hiljaisuutta, jonka rikkoivat pantterien murahdukset. Silmät avattiin ja katse osui panttereihin, jotka uikuttaen perääntyivät emäntänsä luolta välttäen tämän katsetta. Epäuskoinen puistatus kävi naisen läpi. Hän ei ymmärtänyt ystäviensä käyttäytymistä. Nehän pelkäsivät!
|
|
|
Post by hecatonchiros on Dec 2, 2007 15:37:05 GMT 3
Kierran oli osannut odottaa jotain epätavallista reaktiota iskiessään tuota demonista irtopäätä miekallaan, mutta siitäkin huolimatta räjähdys yllätti hänet, heittäen nuorukaisen selälleen luolan edustalle. Ilma karkasi hänen keuhkoistaan, ja miekka kirposi kädestä. Tuo makasi hetken aikaa maassa, taistellen tajunnan menetystä vastaan. Vähitellen palasi elävien kirjoihin, ja kohottautui hitaasti istuvaan asentoon, irroittaen vaikean oloisesti kilven toisestä kädestään. Tarttui sitten miekkakätensä ranteeseen, irvistäen. Koko käsivarsi oli olkapäästä sormenpäihin aivan turta, kuin sitä olisi lyöty satoja kertoja. Tunto palaili hitaasti käteen, ja todettuaan että pystyi jotenkuten liikuttelemaan sormiaan, Kierran vääntäytyi pystyyn ja katseli hölmistyneenä ympärilleen rannalla. Kaikki oli jälleen niin rauhallista, että äskeinen välikohtaus tuntui tosiaankin siltä pahalta unelta miltä se oli aluksi vaikuttanutkin.... ellei ottanut lukuun tuota ohutta tuhka-kerrosta, jota tuuli hiljalleen levitti ympäriinsä, ja sitä että Aléha makasi tuolla, pantterit vierellään.
Asteli, tai pikemminkin horjahteli naisen luokse, silmäillen samalla varovaisesti noita kissapetoja, jotka vaikuttivat oudon aroilta. Näki että Aléha oli nyt noussut istumaan ja hänen silmänsä olivat auki, mutta korvista valui verta, joten kysyi: "Oletko kunnossa?", kun ei muutakaan keksinyt. Tai ainakin luuli kysyvänsä, mutta yllätyksekseen ei kuullut omia sanojaan, vain tasaisen huminan ja tinnituksen. Painajaismainen ääni oli tehnyt tuhojaan myös hänen kuulolleen, saattoi vain toivoa ettei kyseessä ollut mitään pysyvää. Toisti nyt kysymyksensä naiselle, tällä kertaa suurempaan ääneen, ja helpotuksekseen myös kuuli sen tällä kertaa, vaikkakin aivan liian vaimeana ja etäisenä.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Dec 2, 2007 18:11:08 GMT 3
Kysymys kuultiin jo ensimmäisellä kerralla, toisto tuli niin kovana, että sai naisen päässä helisemään. Tuo kurtisti kulmiaan ja nosti kätensä verisille korville. "Ei tarvitse huutaa.. olen kunnossa.. luulisin niin ainakin." Alèha vastasi ja kuuli äänensä oudon onttona päänsä sisällä. Mitä tapahtui? Tuo mietti mielessään katse vielä hetken panttereita pyyhkien. Ne tärisivät kallion seinämää vasten todella pelokkaan näköisinä ja jopa hakivat turvaa Kierranista. Hämmentyneesti naurahtaen nainen lopulta käänsi katseensa kohti miestä. Nyt saattoi myös soturi nähdä, mikä pelotti pedot niin tolaltaan. Alehan vasen silmä oli täysin musta. Sen katse lävisti samoin, kuin irtopään katse oli aiemmin lävistänyt. Oikea silmä ennallaan, mutta sen katse oli pelästynyt ja apua anovan hämmentynyt. Itse ei nainen muutostaan havainnut, ihmetteli vain, mitssä oli jumalattarensa ääni, joka aina rauhoitti tai moitti, antoi neuvoja tai pyysi palvelusta. Tuo ääni oli poissa. Hävinnyt ja kadonnut.
Kädet laskettiin korvilta koukistettujen polvien päälle ja katse laskeutui niihin. Verta.. Nainen puisti päätään ihmetellen. Ja hän oli luullut, että oli kunnossa. " Jokin varmaan meni rikki korvieni sisällä.." Tuo naurahti ja katsahti miestä uudestaan hyvin eksyneen oloisena.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Dec 3, 2007 20:52:24 GMT 3
"Huh, no hyvä.... näytti hetken aikaa jo hiukan-" Kierran ehti sanoa, edelleenkin turhan äänekkäästi ja ojensi samalla kätensä huojentuneesti hymyillen, kun huomasi tuon silmän. Lause katkesi kesken ja käsi pysähtyi puoliväliin hymyn kadotessa kasvoilta, nuorukaisen kumartuessa lähemmäs Aléhan kasvoja, kulmiaan rypistäen ja tuota mustaa silmää katsellen. Lopulta sitten ojensi kätensä loppuun asti auttaakseen naisen pystyyn, suu nyt tiukkana viivana. "Silmässäsi on.... jotain." Sanoi naiselle vakavana, ja koitti olla katsomatta tuota silmiin. "Se on musta. Kuin...." Vilkaisi tahtomattaankin rannalle levinnyttä tuhkaa, ja tunsi kylmät väreet selkäpiissään irtopään epäinhimillisten silmien palatessa mieleen.
Katsoi nyt noita pelokkaita panttereita jotka olivat perääntyneet koko ajan hieman kauemmas, eikä itse enää ihmetellyt niiden reaktiota. "Parasta että vilkaiset itse." Sanoi Aléhalle, nyökäten samalla kohti lähdettä jonka vesi kävisi varmaankin peilinkorvikkeesta, ja asteli sitten poimimaan miekkansa sekä kilpensä maasta, takaraivossaan ikävä tunne siitä, että tämä kaikki oli jotenkin hänen syytään, vaikka ei ollut edes ymmärtänyt juuri tapahtunutta. Koitti johtaa ajatuksensa aiheesta pois tutkailemalla miekkansa terää vaurioiden varalta, mutta huonolla menestyksellä.
|
|
|
Post by .:BlackPanther:. on Dec 3, 2007 21:59:50 GMT 3
Ote soturin kädestä tiukkeni kovaksi ja säälimättömäksi. Lähsetulkoon uhkaavaksi. Yllättävän voimakkaan puristuksen aikana myös naisen musta silmä välähti pahaenteisesti. Alèha ei näyttänyt tajuavan tilannetta lainkaan. "Musta..?" Tuo kysyi päätään kallistaen ja hymy hiipi kasvoille. Hitaasti hymy leveni ja katse seurasi Kierrania tämän tutkaillessa miekkaansa. "Musta tottakai.. minusta tulee se, ketä kaikki pelkäävät ja ihailevat! Minä tuhoan esteet tieltäni ja vihdoin saan, mitä olen aina halunnut!" Ääni ei ollut Alèhan, ei voinut olla, sillä se oli ahne, paha ja kylmä. Vailla leikkisää kiusoittelua ja salaperäisyyttä. Vaikka sanat lausuttiin noidan suulla, eivät ne mitenkään voineet olla sen naisen, jonka mies oli edellisenä päivänä yllättänyt rannalta panhuiluaan soitellen. "Pian Alèha Gaian tytär häviää olemasta.. hyvin pian.." Tuo lisäsi äänen kohotessa voitonriemuiseen nauruun. Pantterit perääntyivät miehen taakse korviaan luimistellen ja kumeasti muristen. Ne tärisivät kauttaaltaan ja vaikka katse kertoi, että edessä oli heidän rakastamansa nainen, vaisto väitti kivikovasti vastaan.
Apua! Auta Äiti, pelasta! Hän ei kuule sinua! Kukaan ei kohta enää kuule sinua... saan elämäni takaisin! Ei.. kuulitko.. EI! Minusta löytyy vielä voimia sinun tuhoamiseesi. Poistu, katoa, häviä pois Maetfo!
Alèha juoksi, hän juoksi kohti lähdettä ja puuta. Hetkeksi oli nainen saanut otteen taas itsestään ja nyt oli pakko toimia. Kaukaa jostain, kuului Gaian vaimea itku, mutta Alèha sulki sille korvansa. Ei, hän ei voisi kuunnella sitä. Hän oli pettänyt jumalattarensa. Hänet oli merkitty, eikä ollut mitään -ainakaan luomisvoiman vallassa olevaa- mikä olisi voinut polttomerkin poistaa. Kädet iskeytyivät lähteeseen ja kauhoivat vettä kasvoille. Vesi poltti Alèhan vasenta silmää raivokkaasti, ja näkö siitä sumeni jokaisen vesipisaran myötä. Hiljalleen tuo polte kuitenkin rauhoittui jomotukseksi ja merkitty nojasi selkänsä puuhun, josta aiemmin oli saanut voimia. Silmät suljettiin ja huulet muodostivat sanoja, vaikka ääntä ei kuulunut.
"Se oli Maetfo.. Sinun kielellesi käännettynä Maetfo tarkoittaa Pahaa. Maetfo on Gaian vastapuoli. Se, minkä Gaia luo ja yhdistää, Maetfo tappaa ja tuhoaa. Samoin, kun Gaia valitsee olentoja, joiden kautta toimia, Maetfolla on omia kannattajia. Yhden sellaisen pään näit tänäaamuna. Se kuolee lopullisesti vasta, kun kaikki liha ja muu kudos on kuihtunut Gaian voimasta pois, jos sitä joku ulkopuolinen häiritsee ennen kuolemaa, loitsu raukeaa ja Maetfo voi toimia sen kautta.. kuten jo näitkin..." Alèha selitti silmät yhä suljettuina. Mies oli jo liian syvällä kaikessa, ettei häntä voinut jättää valaisematta asiasta. "Monikaanei enää muista Gaiaa.. eikä varsinkaan Maetfoa, siksi varsinkin Pahan on helppo elää kuolevaisten kautta. Uskomme, että metalli kuuluu Maetfolle, ja siksi kartamme sitä. Siksi se polttaa.. tai poltti minua. Sinä olit helppo uhri. Soturi ja miekan kantaja.. sellaisita Maetfo pitää. Se järkyttyi, kun nostit miekkasi häntä vastaan... Ensimmäinen tietämätön kuolevainen, joka on vuosituhansiin häntä vastustanut. Kuitenkin, kun minä lähetin valosäteen Maetfoa vastaan, välillemme aukeni hetkellinen yhteys, jonka kautta hänestä osa siirtyi minuun. Jos sama olisi tapahtunut sinulle, olisit mitä ilmeisimmin jo täysin Maetfon vallassa. Minulla on yhä hitunen Gaian voimaa suojanani.. mutta on vain ajan kysymys, milloin joudun hänen orjakseen.. Luulin pystyväni maadottamaan pahan voiman, mutta yliarvioin itseni.." Nainen lopetti surullisesti naurahtaen ja avasi silmänsä katsoen Kierrania ilmeettömästi.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Dec 4, 2007 20:31:40 GMT 3
Kovia kokeneen kuulon vuoksi suurin osa naisen sanoista meni Kierranilta ohi pahemman kerran hänen tarkastellessaan miekkansa terää, mutta ehkäpä niin oli parempikin. Totesi, että terässä ei ollut räjähyksen voimasta huolimatta yhtään lovea tai muitakaan jälkiä, vain ohut tuhkakerros peitti sitä, muistuttaen tuosta kohtaamisesta irtonaisen pään kanssa. Nuorukainen puhalsi tuhkat pois, ja asteli sitten takaisin syvennykselle, missä sujautti miekkansa takaisin huotraansa. Istahti kivelle, sovittaen sandaaleitaan jalkoihinsa, ja katseli samalla kuinka nainen ryntäsi lähteelle kauhomaan vettä kasvoilleen, kuin se olisi voinut pestä pois tuon mustan.
Hetken rohkeutta kerättyään nousi sitten ylös, nosti jälleen keihäänsä olkapäälleen ja vyötti miekkansa sekä kilpensä selkäänsä, ja asteli nyt puuta vasten nojaavan naisen luokse. Kuunteli mitä tuolla oli sanottavanaan, tai ainakin yritti. Jonkinlaisen kuvan onnistui muodostamaan tuosta kaikesta, vaikka tunsi silti edelleen olevansa liian syvissä vesissä. Nojasi keihäänsä varteen, ilmeettömänä ja hiljaisena, ennen kuin sitten avasi suunsa: "Hänen orjansa? Tulisiko sinusta silloin sellainen kuin...siitä?" Sanoi, viitaten tällä mustasilmäiseen, irtonaiseen päähän. "Tahtoisin kysyä, että onko mitään mitä voisin tehdä, mutta jokin sanoo minulle, että se olisi turhaa."
|
|
|
Post by Blackkiirus on Dec 11, 2007 3:05:28 GMT 3
"Pahempi.. minusta tulisi pahempi. Se oli pientä, mitä juuri näit.. " Alèha vastasi tuskastuneena ja käänsi poskensa vasten puun kaarnaa. "Minusta tulee pahempi.. ja kyllä, voin tehdä jotain... voin hukuttautua, ennenkuin se saa minusta liian kovan otteen. Jos odotan liian kauan, niin silloin en enää voi kuolla. Silloin jo olen tavallaan kuollut." Nainen selitti hymähtäen. Ei sopinut naisen luonteeseen olla pessimisti, eikä hän aikonut nytkään olla. Vielä olisi aikaa hetki. Hän tekisi kaiken voitavansa, mutta ensin piti saada mies turvaa. Jos Matfeo saisi taas vallan Alèhassa soturin ollessa läsnä, siitä ei hyvää seuraisi. "Kierran..?" Ensikertaa tuo käytti miehen etunimeä vakavissaan ja näytti siltä, kuin tarvitsisi apua. "..jos se tulee takaisin... minun kauttani. Sinun pitää tappaa minut... lupaatko?" Nainen kysyi katsoen miestä silmiin anovasti. Itse hän sitä kykenisi tekemään. Ei ainakaan vielä. Elämä oli liian kallisarvoista hukattavaksi. Oli elämä mitä tahansa. Alèha halusi yhä kunnioittaa elämää, mutta uskoi, että tuo soturi saattaisi tehdä sen palveluksen, mitä nainen pyysi. Ensin minä kuitenkin vien sinut metsän halki.. Noita ajatteli ja hymyili.
|
|
|
Post by hecatonchiros on Dec 21, 2007 1:14:22 GMT 3
Kierran nojasi hetken aikaa keihääseensä äänettömänä merta kohti katsoen, aivan kuin ei olisi kuullut Aléhan äskeisiä sanoja, mutta sitten painoi päänsä ja käänsi katseensa takaisin naiseen. "Pelkäsinkin että sanoisit jotain tuollaista." Hetken aikaa nuorukaisen kasvoilla häivähti surumielinen hymy, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, ja sitten tuo puristi päättäväisesti keihäänvartta, nyökäten suu tiukaksi viivaksi muodostuneena. "Lupaan sen. Kunhan vain varoitat minua ajoissa." Lupaus oli helppo tehdä, varsinkin kun kyseessä oli myös Kierranin oma turvallisuus. Jos tämä Matfeo saisi naisen hallintaansa, nuorukainen epäili, että karkuun juokseminenkaan ei auttaisi siinä vaiheessa häntä. Ojensi nyt kätensä naista kohti auttaakseen tuon pystyyn. "Anteeksi.... kaikesta tästä."
|
|