|
Post by submarine on Nov 14, 2018 23:04:00 GMT 3
Vuohi ei selvästikään piitannut juuri ratsastajistaan tähän hätään. Pakokauhuinen eläin pakeni, ja muut saivat selvitä miten taisivat. Nuorukainen yritti parhaansa mukaan suojata päätään pudotessaan, mutta rytinä oli silti melkoinen. Hän inahti ja älähti kieriessään aluskasvillisuuden sekaan. Risukko raapi paljasta ihoa ja tielle sattui jokin kanto, johon hän iski hartiansa. Osuma maahan iski ilmat keuhkoista ja päässä pyöri. Kaipa sekin oli silti parempi, kuin tajun- tai hengenlähtö saman tien. Hän matkahti pusikkoon ja ympärillä rytisi. Hetken ajan nuorukainen ehti jopa lojua kivuliaan tyrmistyneenä niillä sijoillaan, osaamatta tai tohtimatta saman tien yrittää mihinkään suuntaan. Hetkeen hän ei muistanut edes pakoa kammottavilta hirviöiltä. Paikoillaan lojuminen tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin itsensä kiskominen pystyyn ja liikkeelle. Mutta varsin pian menosuunnasta kantautui ääni, joka pakotti havahtumaan.
Naisen hätäiset huudot kauempaa edestä, jo liiankin kaukaa edestä, saivat nuorukaisen äkkiä hätkähtämään ja vääntäytymään irvistellen istumaan risukossa. Hän tihrusti hämärään, josta erotti ain juuri ja juuri, miten nainen katosi puiden sekaan roikkuen köydestä, kiskoutuen vuohensa perässä kuin mikäkin säkki. Kuin olisi pudonnut ja jäänyt jostakin kiinni - eihän toinen nyt sentään ehdoin tahdoin olisi raahautunut eläimen perässä tuolla tavoin hengenvaarallisesti. "Hei! Hei, irrota itsesi! Kisko itsesi irti!" nuorukainen huudahti perään, vaikka se olikin enemmänkin surkeaa kähinää kovan laskeutumisen jäljiltä. Jalat tuntuivat vähän huterilta, mutta siltikin hän kiskoi itsensä pystyyn ja säntäsi horjahdellen naisen ja vuohen perään. Äkkiä hän ei ollutkaan enää pakenija, vaan takaa-ajaja.
Jousikin jäi johonkin, mutta hän ei ehtinyt miettiä sitäkään.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 15, 2018 14:50:47 GMT 3
Kerri ei luultavasti edes kyennyt kuulemaan vaimeita huutoja takaansa kun nuorukainen nilkutti perään... tai oikeastaan mitään muutakaan kuin vain rytinän ympärillään. Kasvillisuus iski hänen kasvoilleen ja käsilleen samalla kun hän raahautui varsin kivuliaasti (vaarallisesta puhumattakaan) villiintyneen vuohen jäljessä. Siltikin hän riippui mukana luultavasti silkalla jääräpäisyydellä... kunnes kaiketi väistämätön lopulta tapahtui. Köysi luiskahti hänen käsistään ja nainen ehti vain päästämään hätäisen huudahduksen kun täplikäs vuohi säntäsi pöheikköön. Kerri älähti eläimen perään joutuen kuitenkin kakomaan tomua ja roskaa suustaan tömähtäessään aluskasvillisuuden lomaan. Hän yritti hätäisesti jaloilleen huojuen ja henkeä haukkoen, mutta enemmän tai vähemmän rysähti samantien takaisin naamalleen.
"Mei! Tule takaisin! Odota!" nainen huudahti epätoivoisesti, tajuten vasta pienellä viiveellä jonkun lähestyvän takaansa. Hän ähkäisi ja käänsi päätään, hoksaten kohti nilkuttavan hahmon. Hänen kurkustaan karkasi jokseenkin surkea henkäisi, jossa tosin oli mukana aavistus helpotusta kun nainen tunnisti nuoren metsästäjän. "Se-- se karkasi! Minä... yritin pitää kiinni, mutta..." hän tapaili neuvottomasti vieläkin puuskuttaen, ja puristi irvistäen köyden syömiä kämmeniään. Niin hänen sekainen tukkansa, vaatteensa kuin kasvonsa olivat täynnä metsän roskaa ja risua, mutta Kerri ei ehtinyt pohtia sitä nyt. Sen sijaan hän alkoi kömpiä jälleen jaloilleen, tällä kertaa edes jonkinlaista maltillisuutta tavoitellen... vaikkakaan ei kovin hyvällä menestyksellä. Elkeet olivat vieläkin varsin hätäisiä samalla kun pakenevan vuohen äänet loittonivat varjoihin. "Meidän täytyy etsiä se!"
|
|
|
Post by submarine on Nov 18, 2018 7:40:38 GMT 3
Vaikka nuorukainen juoksikin jokseenkin huterasti, ei yhtälailla maahan mätkähtäneen naisen perään ehtiminen edellyttänyt varsinaista nopeutta. Nuorukainen kiiruhti lähelle, mutta jäi kuitenkin tuijottamaan tätä hieman pökertyneenä ja neuvottomana. Toinen ei kaiketi ollut varsinaisesti loukannut itseään, vaikka irvistelikin kolhuista. Hän tuijotti tätä neuvottomasti, kun toinen kömpi jaloilleen, ja tajusi toimia vasta kun alkoi näyttää siltä, että nainen saattaisi kaikesta huolimatta vielä rynnätä vuohen perään. "Hei, odota nyt! Emme me voi ryntäillä täällä miten vain! Tämä paikka on vaarallinen. Sinähän näit jo ne... ne hirviötkin!" nuorukainen puuskahti innottomasti. Vuohi ei selvästikään ollut hänen mielestään hyvä syy vaarantaa henkeään... siis enempää kuin sitä oli jo vaarannettu.
"... meillä on pahempiakin murheita jos emme pian häivy täältä. Me olemme mekastaneet jo ihan liikaa ja herättäneet huomiota. Tämä metsä ei... pidä sellaisesta", nuorukainen ähkäisi lopulta irvistellen ja varuillaan. Hän pälyili ympärilleen, synkkiin varjoihin, joista missä tahansa saattaisi vaania jotakin kammottavaa. Tai siltä se ainakin tähän hätään tuntui. Hän pudisteli päätään. Oli muutenkin ihan typerä ajatus ottaa sellainen mukaan. Katso nyt, siitä tämä kaikki johtuu!" hän puuskahti napakammin ja veti naarmuuntuneita käsiään puuskaan. Ilmeisesti suopeus alkoi rakoilla, kun hengenlähtö ja metsän kauhut kummittelivat jo kouriintuntuvasti aivan liian lähellä...
|
|
|
Post by spyrre on Nov 18, 2018 14:11:26 GMT 3
Melkoiseksi helpotukseksi näytti siltä ettei kumpikaan heistä ollut telonut itseään liian pahasti... mutta tyytyväisyys oli silti kaukana. Napakka vastalause säpsähdytti hätäisen Kerrinkin pysähdyksiin ja nainen kääntyi hetkeksi tuijottamaan nuorukaista itsekin jokseenkin neuvottomasti. Metsän kauhut kummittelivat vielä hänenkin mielessään puhumattakaan kaikista kolhuista ja kivistävistä kämmenistä. Kalvakka nainen epäröi, mutta ähkäisi lopulta ja pudisti päätään.
"Minä... äh! Mutta... Sillä oli varusteeni, ja... en voi vain... jättää sitä tänne!" hän töksäytti. Kerri veti tukalasti henkeä, ennen kuin kokoili huterasti itsensä miten taisi... tuskin onnistuen vieläkään näyttämään aivan niin vakuuttavalta kuin olisi luultavasti halunnut. Tai edes tuntemaan oloaan sellaiseksi, jos aivan rehellisiä oltiin. "Mitä sitten pitäisi tehdä? En voi mennä... takaisinkaan." Hän heitti hankalan katseen nuorukaiseen ja toisen epäröivän vilkaisun vuohen jälkeen ennen kuin ähkäisi.
"Pakkohan sen on pysähtyä jossain välissä! Ehkä löydämme sen vielä jos seuraamme jälkiä ennen kuin se katoaa kokonaan. Varovasti, etteivät ne... otukset huomaa. Jos niitä on vielä lisää" Kerri tapaili, yrittäen saada vielä jonkinlaista otetta tilanteesta... vaikka se olikin kaikkea muuta kuin helppoa. Omakohtaiset kokemukset eivät olleet ainakaan vähentäneet metsän ja ulkomaailman kammottavuutta... mutta jotain oli tehtävä! Ainakin nainen veti jälleen henkeä ja käännähti, kuin aikeissa suunnata pöheikköön. Siitä huolimattakin hän ei voinut olla vilkaisematta jännittyneesti silmäkulmastaan olkansa yli toisen reaktiota.
|
|
|
Post by submarine on Nov 19, 2018 21:14:34 GMT 3
Nuorukainen ähki ja askelsi paikallaan kädet puuskassa. Äskeinen oli selvästikin ollut melkoinen järkytys, ja toisen hanakka halu puskea yhä vaaroja päin järkytti vain entisestään. Hän yritti puhista jonkinlaista vastalausetta, mutta taisi tajuta jo heti kättelyssä, ettei se lopulta johtaisi mihinkään. Tämä ei ollut aikeissa luopua vuohestaan sen enempää kuin hullusta aikeestaankaan. Hän veti henkeä ja kiskoi jonkin risun hiuksistaan. Raskas ja paksu nahkainen sotisopa oli alkanut tuntua sietämättömältä taakalta, mutta sitä hän ei ainakaan ollut aikeissa hylätä noin vain; vaikea sanoa pystyikö se todella suojaamaan metsän kauhuilta ja ties miltä muulta, mutta se oli liian arvokas hylättäväksikään.
"No... jos se pysähtyy, niin ehkä se... ehkä se pysähtyy jonnekin", nuorukainen myötäili lopulta lannistuneen varovaisesti ja veti henkeä. Tämä oli pitänyt tehdä nopeasti ja ilman mitään turhia mutkia. Nyt näytti kuitenkin siltä, että matka metsän läpi oli muuttumassa yhdeksi suureksi mutkaksi. Mutta asiasta voihkiminen tuskin ainakaan auttaisi. Oli kaiketi pakko vain tehdä mitä tehtävissä nyt oli. "Mutta jos siinä menee liian pitkään, niin sitten saat kyllä painua takaisin kylään! Eihän tällaisessa ole enää mitään järkeä. Ottaa nyt vuohi mukaan tällaiseen paikkaan..." nuorukainen mukisi samalla, kun lähti tarpomaan kohti paikkaa jossa oli mätkähtänyt pusikkoon. Samalla hän tähysi ympärilleen. Jousi oli pudonnut jonnekin tänne. Vaikea sanoa, paljonko siitäkään loppujen lopuksi oli hyötyä. Mutta ei hän sitäkään aikonut noin vain hylätä.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 20, 2018 13:51:28 GMT 3
"Ajattelin että... liikkuisin nopeammin jos se on mukana" Kerri puolustautui syyllisesti saamaltaan protestilta. Mikään tällainen tuskin oli pälkähtänyt hänen mieleensäkään kun hän oli tehnyt lähtövalmisteluja... ja miten olisi voinutkaan? Hän ei ollut koskaan ollut näin kaukana kylästä, saati sitten vaarallisen metsän uumenissa. Joka tapauksessa puolustus tuntui kepoiselta jopa hänelle, ja kalvakka nainen vilkaisi jälleen hankalasti nuorukaista. Toinen oli selvästi turhautunut ja runnottu... mutta kaiketi ei vieläkään vain kääntymässä pois. Tämä kirvoitti Kerristäkin vaivihkaisen, helpottuneen henkäisyn, vaikkakin painokas komennus painua takaisin kylään jos kaikessa menisi liian pitkään saikin hänet empimään.
Nainen jännittyi ja avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta epäröi. Hän liikehti hetken paikallaan kunnes vain ähkäisi ja kumartui itsekin noukkimaan pöheikköön pudonnutta tavaraa. Hänellä ei ollut ollut liikaa alunperinkään, eikä ollut varaa hukata yhtään enempää... Nainen työnsi jälleen kirveensä vyölleen nostettuaan senkin risukosta, ja asteli sitten takaisinpäin toista kohti siitä huolimatta että heitti levottoman, kärsimättömän katseen vuohensa jälkeen. "Ne... hirviöt siellä, mitä ne oikein olivat? Oletko nähnyt sellaisia ennen?" Tiedusteltiin kohta varautuneesti. Nuorukaisella oli selvästi enemmän kokemusta tästä kaikesta... ainakin jonkin verran. Hänkin seisahtui poimimaan pudonneita nuolia jotka hoksasi lähistöllä, kukaties hieman katsetta vältellen. "Oletko kunnossa? Se... pudotus näytti melko... ikävältä äsken..."
|
|