|
Post by spyrre on Jul 30, 2016 21:54:37 GMT 3
((Mirille! Tällaisen sain aikaan, toivottavasti siitä saa jotain irti. Ideoita saa tietysti heitellä ja toteuttaa mielensä mukaan, kunhan itsekin keksin vain jotain pikaisesti.))
Pieni kylä kuohuvan joen mutkassa oli varmasti nähnyt yllään parempiakin päiviä, kuin se sateinen myräkkä joka nyt peitti harmaata taivasta. Tummanpuhuvat pilvet pyörteilivät ja peltojen takana kohoavien puiden latvat huojuivat enteillen tuulen nousemista, ja kaiken kruunasi viileä sade joka pyyhki kuuroina kaiken ylitse. Sää ei varmasti rohkaissut moniakaan laittamaan jalkaansa ulos edes tällaisessa kylässä, jonka edustalla keinahteli poukamassa useampikin pieni kalastajanvene. Ne harvat säänpieksemien, harmaiden rakennusten välissä liikehtivät ihmiset näyttivätkin kiirehtivän katua myöten kotiensa suojiin kuten tekisi varmasti kuka hyvänsä järkevä tällaisessa vaiheessa. Kuitenkin ilmapiirissä saattoi kuitenkin havaita outoa levottomuutta joka ei välttämättä liittynyt vain lähestyvään myrskyyn. Näkyvissä kulkevat ihmiset pälyilivät ympärilleen kulkiessaan ja puhuivat hiljennetyin äänin, eikä ollut vaikea nähdä varautuneisuutta näiden olemuksissa kun nämä loivat epämääräisiä katseita myräkän edellä pitkin katua rivakasti harppovaan hahmoon, joka ei selvästikään kuulunut näiden joukkoon.
Tummiin ja vihertävänsävyisiin, vaatimattomiin matkalaisen vaatteisiin sonnustautunut muukalainen oli kääriytynyt viittaansa säätä vastaan puolustautuakseen mutta tästäkin huolimatta solakan hahmon olalla saattoi erottaa nuhjuisen laukun sekä jousen nuolineen, kuten myös vyöllä vilahtavat lyhyiden miekkojen kahvat, jotka vihjasivatkin viimeistään että kyseessä oli joku aivan muu kuin satunnainen paikkakuntalainen. Pieni kylä tarjosi kuitenkin suojaa, ja muukalainen kiirehtikin tämän poikki huppunsa reunoja nykien, luoden etsiviä katseita ympärilleen. Tuuli retuutti hänen huppuaan ja tämä manasi itsekseen kiskaistessaan päähinettä paremmin paikoilleen. Ärtyisästä äänestä sekä solakammanpuoleiseta olemuksesta olisi voinut päätellä kyseessä olevan nainen mutta muuta tästä olisi hankala pikaisesti sanoa. Muukalaisen määränpää oli kuitenkin selvä. Kauempana kadunvarressa kohosi ympäröivien mökkien tapaan pienehkö rakennus, jonka tämän edessä tuulessa natiseva kyltti kuitenkin kertoi jonkinlaiseksi majatalontapaiseksi, ja tämän suuntaan nainen tarpoikin epäröimättömin askelin ja kylmää sadekuuroa mennessään kiroten. Kaikenlaista se orastava myrskytuuli kiskoikin ihmisten ilmoille...
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Jul 30, 2016 23:31:44 GMT 3
Sää ei ollut mistään maailman parhaimmasta päästä pienten sadepisaroiden lätsähdellessä lähes äänettömästi maahan. Tummansävyiseen useasti paikattuun kaapuun pukeutunut nainen oli joutunut myöntämään sen useammankin kerran myrskyisän päivän aikana, vaikka ei olisi niin halunnutkaan. Monet olennot olivat liuenneet ulkoa omiin koteihinsa myräkän yhä vain voimistuessa päivän aikana. Niiden harvojen ulkona kulkevien enemmän tai vähemmän ihmistä muistuttavan olentojen katseet kääntyivät katukiveykseen, kun kasvonsa hupulla peittänyt matkalainen kulki ripeästi ohi. Ei se hänen syynsä ollut, että häntä suoraan sanoen pelättiin. Tämä painoi kaapunsa huppua syvemmälle päähänsä, tuulen kiskoessa sitä yhä uudelleen ja uudelleen alemmas hänen päästään sateista säätä hiljaa kiroten. Mökit näyttivät lähes samanlaisilta niiden seuratessa toinen toistaan naisen porhaltaessa eteenpäin. Hetken päästä hän vihdoin pysähtyi pienehkön rakennuksen eteen, jonka vieressä seisova kyltti kertoi tämän olevan jonkin sortin majatalo. Toivottavasti tämä ei olisi edellisten tapaan täynnä...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 31, 2016 12:30:25 GMT 3
Kesti tovin verran ennen kuin omaan jupinaansa antaumuksella keskittynyt, kastumista parhaansa mukaan välttelevä nainen edes hoksasi että hänen löytämänsä majapaikan edustalla näkyi jo olevan joku. Joku, joka ei selvästikään myöskään kuulunut kylän asukkaisiin. Hän hidasti aavistuksen askeleitaan ja kohotti päätään tihrustaen lepattavan huppunsa varjosta siristellen kaavutettuun hahmoon, joka näytti myöskin kaavailevan majataloon astumista. Kauaa tämä lyhyt epäröinti ei kuitenkaan kestänyt. Ohitse pyyhkäisi aiempaakin ärhäkämpi tuulenpuuska joka viskasi kylmiä pisaroita hänen kasvoilleen ja nainen ähkäisi, kohottaen irvistäen katseensa pikaisesti tummalle taivaalle ennen kuin kiirehti jälleen askeleitaan. Ilmeisestikin toinen odottamaton muukalainen jäi toiseksi hyvää vauhtia huonontuvalle säälle, tämän oikeastaan saaden lähestyjän vain nopeuttamaan askeliaan piittaamatta siitä kuinka kyseenalaiselta moinen saattaisi jostakusta näyttää. Kyselemättä tai ihmettelemättä tapaus suorastaan porhalsi rakennuksen tuntumassa kylttiä katselevan kaavutetun naisen ohi lähestulkoon tönäisten tätä mennessään. "--teeksi" kuului enemmän tai vähemmän puolihuolimaton huikkaus kun mokoma hiippari pyyhkäisi toisen ohitse ja kolasi hienostelematta (ja varsin äänekkäästi) sisälle ovesta. Vasta hämärään öljylamppujen himmeästi valaisemaan saliin päästyään röyhkeä etuilija seisahtui. Hupun alta kuului uusi, tällä kertaa huomattavasti tyytyväisempi puuskahdus, ja muutaman askelen peremmälle otettuaan hiippari pysähtyi, jääden muina naisina vilkuilemaan nyt kiireettä ympärilleen vaatteitaan pudistellen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oli tämäkin...
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Jul 31, 2016 17:35:13 GMT 3
Muutaman silmänräpäyksen jälkeen nainen tajusi edes yllättyä toisen, täysin tuntemattoman matkalaisen pienehköstä tönäisystä. Odottamaton tuulenpuuska kiskoi naisen kaavun hupun alas paljastaen tämän kasvot, ja sitä hän vähiten halusi. Siitä sen suuremmin välittämättä nainen porhalsi rivakasti sisään majataloon likaisenvaaleat hiukset heiluen. Päästyään sisään hän veti hupun jälleen kasvojensa peitoksi katse enemmän tai vähemmän suurta salia mittaillen. Sisällä oli huomattavasti lämpimämpi kuin ulkona, se oli melkeinpä itsestäänselvyys varsinkin kun ulkona myrskysi. Siltikään nainen ei vetänyt kaapua päältään, saatika sitten laskenut huppua pois kasvoilta. Salissa ei näyttänyt olevan paljoa väkeä, itseasiassa nainen sekä tätä tönäissyt näyttivät olevan kaksin. Mulkaisu karkasi muukalaisen silmistä mokomaa matkalaista kohti naisen jäädessä paikoilleen useamman sekunnin ajaksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 31, 2016 19:00:42 GMT 3
Heti sisään astumisen (taikka kaiketi ryntäämisen) myötä taisi ensimmäisillä vilkaisuilla käydä nopeasti selväksi että hämärähkö rakennus taisi olla enemmänkin paikallinen kapakka kuin varsinainen kunnon majatalo. Pienehköistä seiniä kiertävistä ikkunoista valui vain hieman valoa laajaan saliin jota kansoittivat useat pöytien ja tuolien ryhmät sekä matalana palava talla kauempana. Rehellisesti koko paikassa ei tainnut olla paljoakaan nähtävää, vain pieni tiski sekä ilmeisestikin takahuoneeseen johtava ovi kauempana, sekä kapeat yläkertaan johtavat portaat. Ketään muuta ei näkynyt sisään rytyyttäneen kaksikon lisäksi, edes isäntää tai muuta henkilökuntaa ei kiirehtinyt mistään vielä saapujia vastaan. Ei sillä, että tämä olisi lopulta ainakaan edeltä ovesta kolistellutta tapausta murehduttaa sen suuremmin. Nainen oli itsekin seisahtunut katselemaan puoliuteliaasti ympärilleen nykien ohimennen joustaan sekä laukkuaan parempaan asentoon olallaan, havahtuen kuitenkin kun ovi kolahti uudestaan auki ja kadulla seissyt matkalainenkin astui sisään. Tämä käänsi päätään aavistuksen verran kuitenkaan muuten reagoimatta, edes keskeyttämättä kostuneiden vaatteidensa pientä siistimistä. Hupun varjoista välähti pari suorastaan kiiluvanvihreitä silmiä toisen suuntaan, ennen kuin ilmoille karkasi uusi tyytyväinen myhähdys.
"Mmh. Melkoinen koiranilma tulossa, vai mitä" ilmestys tokaisi kevyesti ja varsin puolihuolimattomasti, ennen kuin kiskaisikin itse oman huppunsa viimein päästään jääden haromaan lyhyehköiksi kynittyjä törröttäviä hiuksiaan sormillaan. Viimeistään päähineen poistuminen taisi varmistaa että vaikka tapaus näytti varsin inhimilliseltä, ei tämä selvästikään kuitenkaan sellainen ollut. Punaruskeiden, harjasmaisten suortuvien lomasta pilkistivät tummat, lyhyen mustan turkin peittämät kasvot sekä tylppä petomainen kuono, eivätkä oudot piirteet selvästikään jääneet tähän. Myös kädet olivat pitkäkyntiset ja turkinpeittämät, ja hiusten seasta pilkisti myös pari repaleisia, kiiltävillä korvarenkailla puhkottuja kissamaisia korvia. Ei sillä, että tätä tapausta itseään moinen olisi paljoakaan hetkauttanut. Tämä jatkoi puuhiaan tosin nyt viimein toista sisään astunutta tarkemmin vilkaisten, ennen kuin antoi kiiluvan katseensa kiertää tyhjän salin nyt uudemman kerran. "...no, eipähän voi ainakaan valittaa tungoksesta" tämä lisäsi kohta puolittain itsekseen mutisten, ainakaan osoittamatta millään tavalla huomanneensa saamaansa mulkaisua.
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 1, 2016 19:02:18 GMT 3
(( Pahoittelut mahdollisesta tönkköydestä. ^^))
Naisen silmistä pääsi uusi, paljolti tyytymättömämpi mulkaisu toista muukalaista kohtaan tämän mainitessa jotakin 'koiranilmasta'. Muukalainen näytti olevan jonkinlainen kissanainen, kaikkia kasvonpiirteitä nainen ei kuitenkaan nähnyt pitkälti erittäin himmeän valaistuksen takia. Ei kestänyt enää kauaakaan kun nainen kiskaisikin kaapunsa yltään ja jäi puristelemaan vettä pois kaavustaan välittämättä siitä, että kissahiippari näkisi tämän kasvot. "Niin. Oli eittämättä hieman epämukavaa olla ulkona", nainen totesi ja tarkkasilmäinen olisi voinut nähdä tämän hymyilevän hieman. Pieniä vesipisaroita tippui äänettömästi kaavusta maahan matkalaisen vilkuillessa sanaakaan sanomatta kissamaisen näköistä naista. Vaikka 'majatalo', - ei se varsinaisesti majatalolta kylläkään näyttänyt -, olikin varmaan toisen matkalaisen silmään lähes normaali, harmaanvihreät silmät omaavalle maagille se ei todellakaan ollut. Muutama haalea aave istuskeli pöydässä, ilmeisesti keskustellen keskenään. Pudisteltuaan kaapunsa puolikuivaksi maagi veti tämän jälleen ylleen tajuten että hän oli jäänyt tuijottamaan hiipparia. "Mm, olisi se vähän aurinkoisempi sää kelvannut", nainen mutisi puoliksi itsekseen kääntäen katseensa ripeästi poispäin.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 2, 2016 12:25:35 GMT 3
((No problem, hyvältä näyttää. =) ))
Toinen, selvempikään mulkaisu ei saanut kummoistakaan reaktiota irti olennosta, vaikka nyt saattoi sentään nähdä toisen aiemmin hupun alle kätketyn repaleisen korvan liikahtavan hieman. Tämä kuitenkin jatkoi pikaista siistiytymistään, viimein vilkaisten uudestaan toisen muukalaisen suuntaan kun tämä riisui hetkeksi märän kaapunsa. Kissaihmisestä irtosi uusi, nyt jo jokseenkin mietteliäämpi myhähdys, ennen kuin tämä kuitenkin käänsi katseensa naisesta takaisin ympäristöön ja kohautti olkapäitään jokseenkin puolihuolimattomasti tämän vastaukselle. "Sanopa muuta" myötäiltiin lyhyesti tavalla, joka vihjasi että olennon ajatukset olivat luultavasti jo jossain aivan muualla kuin säästä rupattelussa. Muukalaisen jäädessä tuijottamaan hetkeksi vihreät silmät kääntyivät kuitenkin äkkiä takaisin, luoden itsekin huomattavasti suoremman ja alleviivatumman katseen kaavutettuun naiseen. "Hmm, mitä nyt? Luulisi että teikäläiset olisivat nähneet huomattavasti oudompiakin ilmestyksiä kuin minä" tämä tokaisi, aavistus äkillistä terää lepposassa olemuksessaan. Vaikka ei tuntunut olevan huomaavinaan mulkoilua, katti ei selvästikään pitänyt tuijottelusta. Ja oli kaikesta päätellen ehtinyt vetää omia johtopäätöksiään toisestakin...
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 2, 2016 23:49:30 GMT 3
Nainen pudisteli päätään tavalla, joka kieli selvästikin siitä että hän ei ollut nähnyt yhtään toista muukalaista 'oudompaa' olentoa. Aikaa tuntui maagista kuluvan tunteja, vaikka sitä kuluikin vain sekunteja ennen kuin hän kunnolla liikahti pään pudistelun jälkeen. Vaikutti selkeästi siltä että kissanainen ei pitänyt tuijottelusta ja maagi ymmärsi sen. Kaiketi. Siitä huolimatta vaikka kuinka matkalainen yritti pidätellä katsettaan vaeltamasta kattiin, se karkasi yhä uudelleen tämän kissamaisiin kasvoihin. Hetken mietiskelyn ja harkinnan jälkeen nainen kiskaisi hupun päästään. Vaaleat hiukset laskeutuivat lyhyinä naisen olkapäille vihreän katseen mittaillessa muutamaa haaleaa hahmoa, tarkemmin sanoen aavetta. Matkalainen ei ollut ehkä niin normaali taikka tavallinen kuin olisi pelkän ulkonäön perusteella saattanut luulla. "No nyt ainakin ollaan tasoissa", nainen mumahti vaisusti.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 3, 2016 15:42:42 GMT 3
Jos ei muuta, tuntui toinen ainakin olevan varsin rehellinen reaktionsa suhteen. Olento kallisti päätään aavistuksen toisen päänpudistukselle, epäilemättä pistäen merkille myös tämän vilkuilun hänen suuntaansa. Tasaisen mustan turkin peittämistä kasvoista oli hankala sanoa varsinkaan hämärässä mutta jokin vihreänkiiluvissa silmissä antoi silti käsityksen kevyestä kulmien kohotuksesta, varsinkin kun kaavutettu muukalainenkin viimein vetäisi huppunsa uudestaan päästään. Kissaihminen vaihtoi painoaan kevyesti paikallaan, silmäillen nyt puolestaan aavistuksen epämiellyttävän kiinteästi muukalaista. Toinen tuntui syystä tai toisesta vilkuilevan hänen ohitseen jotakin, katin kuitenkin tietäessä jo katsomattakin salin tyhjäksi heitä lukuun ottamatta. Kuitenkin tämäkin vilkaisi aavistuksen oudoksuvasti taakseen ennen kuin huomio palasi naiseen, ja petomainen nainen päästi kurkustaan pienen mietteliäämmän myhähdyksen. Toinenkin oli selvästi jotakin kaikkea muuta kuin tavanomaista, joka saikin aikaan joitakin arvioivia katseita siitä huolimatta että olento ei ollut itse pitänytkään moisesta tuijottelusta. "Hmmh. Noh. Kaiketi meillä molemmilla on... erikoisuutemme" tämä tokaisi lopulta yllättävän diplomaattisesti raaputtaen ohimennen kynnellään kuononpieltään, äänensä aiemman teränsä lähestulkoon kadottaneena. "Olen muuten Cathryn. Ulkonäöstäsi päätellen sinä taidat olla jonkinlainen maagikko. Varsinkin jos liikut yksin jossakin tällaisessa paikassa" olento lisäsi, kallistaen uudemman kerran päätään jopa jossain määrin kiinnostuneesti. Toisessa oli selvästikin jotakin erikoista...
((Oletin että hahmosi on jotenkin itsekin ulkonäöltään erikoisen näköinen, en löytänyt varsinaista mainintaa asiasta. Tai jos ei, niin sitten tuon voi tietysti tulkita niinkin että Cath tunnisti tuon ainakin maagikoksi tai jotakin sellaista. =) ))
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 8, 2016 0:33:05 GMT 3
Kissanaisen yllättävä, hieman viraliseltakin kuulostava tokaisu ei saanut irti kummoistakaan reaktiota irti maagikosta tämän nyökäyttäessä päätään lyhyesti. "Mm, niinkin voisi sanoa. Ja sinä taidat olla kissahumanoidi...?" nainen veikkasi. Oman nimen kertominen kieltämättä hieman 'jännitti' tätä, mutta lopulta hän kuitenkin tokaisi lyhyesti: "Olen Daire." Maagikko haroi vaaleita hiuksiaan tarkastellen kattia, tai oikeastaan vilkuillen tämän ohitse yllättävänkin tuttua, haaleaa hahmoa. "Miksi sinä tuijotat minua?" jo kysymättä Daire tiesi varsin hyvin, että katti ei ollut kuullut aaveen esittämää kysymystä. Daire huokasi vaimeasti pudistaen sitten päätään lyhyesti. Cathrynin läsnäolo ärsytti maagikkoa jossain määrin, varsinkin kun katti oli näemmä huomannut hänen 'pienehkön' erikoisuutensa jo.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 9, 2016 12:42:02 GMT 3
Cathryn kallisti päätään jälleen aavistuksen verran Dairen puhuessa, vaikka olento rehellisesti ei näyttänytkään yllättyneeltä siitä että toinen vahvisti hänen epäilyksensä. Tämä kohautti itsekin kevyesti harteitaan maagikon pieneen kysymykseen, nykäisten ohimennen kärsinyttä reppua olallaan pitkäkyntisillä sormillaan. "Hmmh. Sherazi. Mutta tarpeeksi lähellä. On minua kutsuttu paljon vähemmänkin imartelevilla nimillä" katti tokaisi, päästäen viimein pienen hyrähtävän naurahduksen jossa tosin oli aavistuksen lattea häivähdys. Epäilemättä outo olento tuskin sai aina erityisen lämmintä vastaanottoa, vaikka petomainen nainen ei lopulta näyttänytkään antavan tämän häiritä itseään. Sen sijaan tämä nyökkäsi toisen lyhyelle esittäytymiselle Dairea hieman miettivästi silmäillen, päätyen laittamaan merkille tämän pienen epämukavuuden... sekä sen, että tämä tuntui jälleen vilkuilevan jotakin hänen takanaan. Kissaihminen ei voinut olla luomatta uutta oudoksuvaa vilkaisua tyhjään saliin, kuitenkaan ehtimättä tätä pidemmälle kun huoneen perältä pienestä ovesta astui joku. Pitkä, epäilyttävästi majatalon isännältä näyttävä mies astui sisälle tarjottimellista tuoppeja kantaen mutta seisahtui huomatessaan muukalaiset ja jäi mittailemaan kaksikkoa terävällä katseellaan.
"Kas, onhan täällä kuitenkin joku" Cathryn tokaisi kiiluvien silmien huomion kääntyessä saapujaan, ehtien kuitenkin tuskin astahtamaan kohti miestä kun tämä jo avasikin suunsa. "Meillä on täyttä" isäntä murahti, saaden kissaihmisen terävöitymään nopeasti. "Mitä? Pilailetko? Koko paikkahan on tyhjää täynnä!" mustaturkki tokaisi kärkevästi, levittäen alleviivaavasti käsiään kohti tyhjää salia ympärillään. Ikävä kyllä mies ei näyttänyt siltä, että olisi juuri murjaissut vitsin. "Sanoin, että täällä on täyttä" tämä toisti äreästi, kolauttaen painokkaasti tarjottimensa tiskiin. Tämä sai selkeästi kissaihmisen leppoisan olemuksen synkkenemään melkoisesti kertaheitolla.
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 17, 2016 0:38:07 GMT 3
Kissanaisen leppoisuus ja rentous hupeni selkeästi lähes olemattomiin majatalon isännän astuessa pienestä ovesta. Maagikko nykäisi hieman kovia kokenutta kaapuaan pitkillä, lähes arkunmuotoisilla kynsillään kuullessaan isännän kertovan, että heillä oli täyttä. Naisen toive tilavasta majatalosta suoranaisesti murskaantui. "Hän puhuu totta", Daire totesi lyhyesti varsin suorasukaisesti viitaten talon isäntään. "Sinä et vain näe heitä." Maagikon huulille kohottautui vaivaantunut hymy hänen yrittäessään hieman epätoivoisesti keventää kertaheitolla kireäksi muuttunutta tunnelmaa. Nyt ainakin hän tiesi, että pöytien ääressä istuvat haaleat, läpikuultavat hahmot eivät olleet vain hänen lapsellista kuvitelmaansa. "Me tästä... lähdemmekin", Daire lipui hitaasti Cathrynin luokse. Aavemainen hiljaisuus valahti koko hämärään saliin. Tai niin maagikko kuvitteli katista tuntuvan. Daire nappasi Cathrynin karvaisen käden omaansa, tosin hieman... karvattomampaan. Useat aaveet taputtivat ja hurrasivat naisen lähtiessä vetämään sherazia suurta ulko-ovea kohti, kun taas isäntä aloitti tuoppien jakamisen selkeästi hieman tyytyväisempänä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 17, 2016 13:45:49 GMT 3
Cathryn ei selvästikään saanut sellaista vastausta itselleen kuin olisi halunnut... tai oikeastaan edes odottanut saavansa. Majatalon isännän kylmäkiskoinen vastaus oli kaikkea muuta kuin ilahduttava, mutta kun vielä Daire äkkiä puuttui puheeseen kannattaen miestä, kääntyivät vihreät kissansilmät naisen puoleen yllättyneinä ja epäuskoisina. "Mitä? Mutta---" katti aloitti osaamatta selvästikään suhtautua kaavutetun naisen sanoihin. Rehellisesti kissaihminen oli vain silmänräpäystä aiemmin näyttänyt siltä kuin olisi kaavaillut alkavansa inttää äreän isännän kanssa, mutta kun Daire myötäsikin oudon kommenttinsa jälkeen miehen aikeita ajaa heidät takaisin sateiselle kadulle ja totesi heidän olevankin juuri lähdössä, nappasi tämä Cathrynin melkoisella yllätyksellä. Kun maagikko alkoi vetää olentoa mukanaan ulos tyhjän salin poikki tämä ei osannut ilmeisessä hölmistyksessään edes vastustella. Petomainen nainen ehti vielä luoda pikaisen (ja varsin epäluuloisen) katseen olkansa ylitse hiljaiseen ja tyhjään saliin ennen kuin ovi sulkeutui jälleen heidän takanaan, kykenemättä niin näkemään kuin kuulemaankaan pöydissä istuvien näkymättömien hahmojen helpotusta. Ulkona katti joutui selvästikin sulattelemaan hetken aikaa mitä juuri oli tapahtunut, ennen kuin viimein onnistui kääntämään katseensa kaavutettuun naiseen vieressään.
"Mitä tuo nyt oli olevinaan? Kai tajusit että hän vain halusi hankkiutua meistä eroon?" kissaihminen tokaisi terävästi, jääden tuijottamaan toista. Siltikin, siitä huolimatta että oli kuvitellut tietävän mistä oli kyse, hän ei päässyt eroon jäytävästä tuntemuksesta että oli jollakin tavalla ainoa joka oli onnistunut juuri missaamaan jotakin oleellista asioiden käännyttyä hyvin outoon suuntaan....
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 17, 2016 21:16:32 GMT 3
Mutta mitä, maagikon olisi tehnyt kovasti mieli ärsyttää vielä hieman talon isäntää ja itse Cathrynia jatkamalla tämän lausetta talsiessaan ulos päin kissanaista vetäen. Ei kulunut paljoakaan aikaa kun kaksikko olikin jo ulkona, tosin Dairesta se tuntui kilometreiltä. Nainen vetäisi hupun takaisin päähänsä vastatessaan Cathrynille: "Anteeksi mitä? Olisin kyllä tajunnut jos hän olisi halunnut tehdä niin. Vai kuvitteletko minun olevan joku naiivi pikkulapsi joka uskoo kaiken?" Selkeä epävarmuus kuitenkin paistoi maagikon kasvoilla. Hän alkoi pian uudestaan vetämään kissanaista katua pitkin. Sade oli pikkuhiljaa hieman tyyntynyt, mutta ei kokonaan kuten ei ollut odotettavissakaan. Huomattavaa oli, että tuuli ei enää retuuttanut maagikon huppua niin kuin pikkukylään saapuessa, ja toki se oli Dairen kannalta mukava asia.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 18, 2016 15:04:51 GMT 3
Dairen kipakka vastaus sai pienen epämääräisen rypyn käväisemään petomaisen naisen kuonolla ja tämä kurtisti aavistuksen verran mustan turkin peittämiä kulmiaankin, kuitenkin tuntuen siltikin pohtivan tämän sanoja mielessään, varsinkin hoksatessaan toisen olemuksessa olevan epävarmuuden. "Niinkö? Mistä minä tiedän mikä sinä olet ja et ole, me tapasimme juuri!" Cathryn onnistui puuskahtamaan viimein. Tämä älysi lopulta vetäistä kätensä takaisin heilauttaakseen näitä ilmeisen tuskastuneeseen sävyyn, kuitenkin seuraten siltikin itsekseen puhisten mukana pitkin katua. Vihreät silmät loivatkin toiseen pian uuden, melkoisesti miettivämmän katseen ja katti hiljeni hetkeksi kuin aavistaen että asiassa saattaisi hyvinkin olla enemmänkin jotain outoa, ennen kuin jatkoi hetken mietittyään. "Haluaisitko sitten kertoa minullekin mistä oikein oli kyse?" kissaihminen tiedusteli viimein. Äänessä oli vieläkin annos turhautuneisuutta joka tosin taisi olla suunnattu eniten tilanteeseen itseensä, ja viimein olento huokaisikin, luoden irvistäen katseen ylös tummalle ja pilviselle taivaalle joka satoi vieläkin kylmää vettä heidän niskaansa. "Ähh. Oli kuinka oli. Näyttäisi siltä että meidän kummankin täytyy joka tapauksessa etsiä jokin toinen yöpymispaikka ja pian" tämä mutisi, päästäen ilmoille toisen varsin syvän ja dramaattisen henkäisyn. Ilmeisesti näinkin yksinkertaiselta vaikuttanut suunnitelma oli mutkistunut melkoisesti varsin huonolla hetkellä, joka pakotti Cathryninkin miettimään tilannetta uudestaan, halusi hän tai ei. Vihreät silmät kääntyivätkin haravoimaan jälleen kylänäkymää etsivästi, vilkuillen siltikin tuon tuosta odottavasti kohti Dairea. Naisella taisi ainakin kissan mielestä olla selitettävää.
|
|