miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 18, 2016 16:48:28 GMT 3
Daire ei ainakaan noudattanut sherazin kehotusta 'antaa olla' miettiessään mitä vastaisi. Katti näytti selkeästi turhautuneelta luultavasti maagikon äreän vastauksen vuoksi, eikä se ollut mikään ihme. Cathrynhan oli juuri tullut ajetuksi kadulle, täydeksi yllätyksekseen. "Ne siellä 'majatalossa'" - Daire piirsi lainausmerkit ilmaan - "olleet sinulle näkymättömät olennot olivat aaveita. Henkiä", nainen selitti ja toisti vastauksensa vielä sen jälkeen uudestaan, jotta Cathryn varmasti ymmärtäisi mitä tämä tarkoitti. "Täällä liikkuu näemmä paljon haamuja", maagikko lisäsi ripeästi levittäen kätensä ympärilleen alleviivaavasti sherazin edessä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 18, 2016 19:10:24 GMT 3
Cathryn oli tivannut selitystä, ja sellaisen hän pian saikin... vaikkakin kun kuuli mitä Dairella oli sanottavanaan saattoi katti tuntea kuinka asiat äkkiä tuntuivat mutkistuvan entisestään oikein minkäänlaisen selvenemisen sijasta. Hetkeksi hän harhautui lähestulkoon seisahtumaan keskelle katua toista tuijottaen, ja viitan liepeen alta pilkistävä pitkä häntä epämääräisesti puolelta toiselle heilahdellen. Väite "aaveista" joita hän ei edes nähnyt ilmeisesti likimain joka puolella koko kirottua kylää vaati selvästikin sulattelua, ja kissamainen nainen päätyikin luomaan uuden, varsin epäluuloisen katseen ympärilleen toisen viittauksen johdosta. Petomainen kuono nuuhki ilmaa ja viikset pörhistyivät, ennen kuin huomio palasi takaisin Daireen ja mustan turkin peittämät kulmat kohosivat hitaasti.
"Aaveita? Ja sinä siis sitten näet ne, vaikka minä en? Olenko minä muka ainoa täällä joka ei näe niitä?" Cathryn tiedusteli viimein. Hetkeksi katti jäi hieromaan leukaansa pitkäkyntisillä sormillaan, kunnes tämän kuonolle levisi pieni irvistys. "Tarkoitat siis, että... majatalopaikkamme veivät jotkut, jotka kuuluisivat jo hautaan. On tämä ainakin... ensimmäinen kerta jotain tällaista" olento puuskahti, luoden jokseenkin näreän katseen ylös taivaalle. Oli tämäkin... "Kaikkeen sitä oudoissa paikoissa joutuukin.... Kuulin, että tässä paikassa kunnioitetaan edesmenneitä, mutta tämä on jo naurettavaa!" Cathryn ei voinut olla tekemättä uutta, varsin teatraalista käsien heilautusta ympärilleen (saaden joitakin varsin outoja katseita ohikulkijoilta) ennen kuin nainen sihahti hampaidensa välistä ja jäi hetkeksi kyhnyttämään kuononsa pieltä. "Loistavaa. Mitähän meidän nyt sitten pitäisi tehdä. Tietysti tämänkin piti tapahtua juuri tällä säällä" tämä jupisi lähestulkoon itsekseen. Ota nyt tällaisesta touhusta jotakin tolkkua...
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Aug 31, 2016 12:34:38 GMT 3
Dairen katse muuttui pian mulkaisuksi Cathrynin ollessa selkeästi... hieman tyytymätön maagikon selitykseen. Minkä minä sille voin! kiukkuisen naisen teki kovasti mieli huutaa päin sherazin kasvoja. Pian hän ei voinut enää vastustaa itseään, ja kyseiset sanat purkautuivat ulos hänen suustaan voimakkaina. Koko tilanne tuntui Dairen mielestä olevan joku älyttömän surkea teatterin draamanäytelmä. "Näköjään olet. Luulin, että ainoastaan maagikot voisivat nähdä ne, mutta... kaipa kyläläisillä on joku synnynnäinen lahja", Daire vastasi viimein kunnolla Cathrynin kysymykseen kohauttaen olkiaan. Varsinaisesti Dairekaan ei tiennyt, miksi sherazi ei nähnyt aaveita, ja kaipasi vastausta siihen itsekin.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 31, 2016 19:10:20 GMT 3
Kukaan ei tuntunut selvästikään olevan erityisen tyytyväinen outoon käänteeseen taikka tämän aiheuttamiin reaktioihin, eikä katiltakaan jäänyt huomaamatta maagin heittämä äkäinen katse ennen kuin toinen suorastaan ärähtikin vastaukseksi hänen epämääräisiin tiedusteluihinsa. Kissaihminen vaihtoi hieman asentoaan kadulla seistessään hännän vispatessa olennon takana, ennen kuin tämä lopulta kuitenkin päästi uuden puuskahduksen. "No. Etpä kai. Jos niin sanot. Tuskin sinä niitä raatoja sinne kuskasit, ja vaikea uskoa että hyötyisit valehtelustakaan nyt. Jouduit kuitenkin itsekin kadulle" Cathryn tokaisi ykskantaan kaikkea punnittuaan ja Dairea silmäiltyään; ilmeisen tuskastuneena, mutta sentään odotettua vähemmän epäuskoisena. Maagikon selittäessä enemmän kissamaisen naisen katse kiersi sen sijaan jälleen ympäristön kuin yrittäen löytää täältä merkkejä jostakin mystisestä, varsin ikävän tuntemuksen siitä että kaikki tiesivät enemmän kuin hän nakertaessa mieltään.
"Hmmh. Kaiketi. Tässä paikassa on jotakin outoa. Kukaties se johtuu siitä......" olento aloitti mietteliäästi leukaansa hieroen kunnes kuitenkin keskeytti virkkeensä kuin aavistuksen liikaa puhuneena. Cathryn vilkaisi uudemman kerran naisen suuntaan ennen kuin mietteliäillä kasvoilla tuntui vilahtavan aavistus jonkinlaista oivallusta. "....hmm. En kieltämättä ole ennen törmännyt mihinkään tällaiseen... pystytkö näkemään sellaisia otuksia... kaikkialla? Miten vain haluat? Pystytkö puhumaankin niille?" hän tiedusteli äkkiä, kallistaen päätään suorastaan kiinnostuneeseen tapaan. Outoa tai ei, kukaties jokin tällainen saattaisi tarjota jotakin ajatuksia...
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Sept 6, 2016 10:24:49 GMT 3
Daire yllättyi melkoisesti toisen ilmoille heittämistä kysymyksistä. Kukaan ei ollut koskaan tiedustellut häneltä tällaista, joten siksipä hän joutui miettimään vastausta useammankin minuutin. Maagikko kääntyi selkä kattiin päin kädet tiukasti hieman mietteliäästi puuskassa. "Tokkopa vain kukaan haluaisi sellaisia nähdä" - Daire päästi epäselvän puuskahduksen kääntyessään takaisin kattiin päin - "ja kyllä, voin puhua niille. Voin kylläkin nähdä niitä vain silloin, kun niitä on. Eli en pysty 'luomaan' uusia aaveita." Dairea huvitti hetkellisesti Cathrynin tietynlainen hämmennys, ja tavallaan rauhoittikin se, että hän ei joutunut juuri nyt, tämän kaiken jälkeen, inttämään kattia vastaan. Hmmh, on tämäkin jos jonkinlainen paikka...
|
|
|
Post by spyrre on Sept 7, 2016 14:01:26 GMT 3
Maagi tuntui selvästikin yllättyvän hänen kysymyksiään ja Cathryn antoikin tälle aikaa miettiä, yllättävän kärsivällisesti kissaksi, joka seisoi parhaillaan kaatosateessa keskellä katua. Hän jäi silmäilemään Dairen selkää kun tämä kääntyi pohdiskelemaan, vihreän katseen mittaillessa toista vaiteliaan tarkkaavaisesti. Tokaisu siitä kuinka kukaan tuskin haluaisi nähdä mitään tällaisia asioita sai vastaukseksi pienen epämääräisen äännähdyksen, kunnes katti valpastui naisen viimein vastatessa. Hetken aikaa kaksikon yllä riippui mietteliäs hiljaisuus, kunnes Cathryn rikkoi tämän kevyellä hymähdyksellä. "Hmmh. Mukavaa tai ei, eikö tällainen että voit nähdä asioita joita muut eivät ja jopa kommunikoida niiden kanssa tarjoa myös mahdollisuuksia... kaikenlaiseen?" olento huomautti viimein, kallistaen aavistuksen päätään, ennen kuin virnisti ja astahti salaliittolaisen elkein lähemmäs. "Kuulehan, minulla on ajatus. Tuurilla se voisi osoittautua tuottoisaksi jos asiat sujuvat hyvin" Cathryn aloitti. Olento piti pienen alleviivaavan tauon ennen kuin heilautti häntäänsä ja jatkoi jälleen vilkaistuaan vaivihkaa ympärilleen kadulla, aavistuksen ääntään madaltaen.
"Tämä kylä ja maasto tämän ympärillä on kuin onkin melkoisen outoa maastoa, ja kukaties siihen on jopa syynsä. Jokin aika sitten sattui käymään niin että onnistuin... saamaan käsiini kiinnostavan kartan tästä läheltä, jonka mukaan kauempana erämaassa kohoavat jonkin sortin oudot rauniot. Sanotaan ettei siitä ole jäljellä enää paljoakaan, eikä kukaan ilmeisesti ole aivan varma mikä se on ollut ennen, mutta harva on tutkaillut niitä koskaan kovin tarkkaan koska maasto on vaarallista. Mutta tässä kartassa on merkintöjä jotka vihjaavat että jossakin siellä on sisäänkäynti... johonkin, joka on mahdollisesti ollut piilossa ties kuinka kauan" kissa jatkoi salamyhkäisesti. Ohimennen tämä jopa vetäisi viittaansa aavistuksen sivuun taputtaakseen kädellään vyöllään sapelinsa tuntumaan ripustettua pussia, ennen kuin katse kääntyi takaisin toiseen. "Joten... mitäs sanot? Kuka tietää mitä aarteita sellaisessa paikassa mahtaa olla. Ja kenties saamme selville muutakin. Voit jopa saada osuuden jos olemme onnekkaita ja löydämme jotain" mustaturkki lupasi auliisti. Petomaiselle kuonolle levisi jälleen kevyt virne olennon kuitenkin kallistaessa päätään ja jääden toista silmäillen odottamaan vastausta. Litimärästä olemuksestaan huolimatta katti oli oikeastaan käynyt melkoisen hyväntuuliseksi.
|
|
miri
New Member
Posts: 17
|
Post by miri on Sept 8, 2016 21:34:11 GMT 3
Daire äännähti pelon sekä epävarmuuden sekaisin tuntemuksin kuullessaan kissanaisen salamyhkäisen vihjailun. Olkoon, ehkä hän inhosi kaikenlaista salaperäisyyttä yleensäkin oli se sitten jonkin sortin vihjausta tai ei, mitäpä sitten? Maagikko mulkaisi Cathrynia hieman ylimielisesti, vaikka oikeastaan äsköinen sai hänet tuntemaan pelkkää kunnioitusta. Huulille levittyi pienoinen, lähes huomaamaton hymy — kun asiaa oikein ajatteli, voisi homma kääntyä, jos onni vain olisi suotuisa, varsin menestyksekkääksi... Mutta entäs majapaikka sitten? Dairen säteily lässähti hetkessä kun nainen tuli sitä ajatelleeksi. Maagikko puri poskeaan suun sisäpuolelta miettiessään mitä vastaisi. Vaisu, varsin mietteliäs mumahdus karkasi maagikon huulilta.
"Jaa, selvähän se. Entäpä nukkumapaikka? Muista, että jotkut tulivat tänne vain pariksi päiväksi, ja siihen pariin päivään liittyvät myös lepo, aivan kuten syöminenkin", Daire totesi varsin pisteliäästi lopettaen sitten oman poskensa puremisen. Uskomatonta tai ei, myös sellaisen pureminen oli mahdollista hermostuneena. "No jaa. Anna olla. Ei sillä ole niin kamalasti väliä", maagikko muljautti silmiään kaatosateessa sherazin edessä.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 10, 2016 13:31:19 GMT 3
Ei tainnut olla vaikea nähdä ettei Daire näyttänyt ainakaan suorastaan innostuvan hänen ehdotuksistaan, mutta kuitenkin Cathryn jäi odottelemaan vastausta päänsä hieman kallellaan. Kun hänen sanojaan ei kuitenkaan tyrmättykään vaan toinen mutisi jotakin lähestulkoon myöntymiseksi tulkittavaa, leveni katin petomainen virne nopeasti entisestään. "Hienoa! Olisin toki voinut etsiä kaiken itsekin, mutta asiat sujuvat aina paremmin useammilla silmäpareilla, eikö?" olento tokaisi hyväntuulisesti selvästikään nujertumatta maagikon pisteliäästä yösijan murehtimisestakaan. Ennemminkin lähes päinvastoin, moinen pikkuseikka kuin majatalosta ulos myrskyä edellä lentäminen oli selvästikin käynyt katin mielestä huomattavasti pienemmäksi huoleksi. Tämä lähestulkoon hymähti kun toinen jupisi asiasta, ennen kuin kissaihminenkin vilkaisi ohimennen pilviselle taivaalle ja kohautti kevyesti olkapäitään.
"No, jos majataloa panttaavat raadot maksavien asiakkaiden sijasta, niin kaiketi meidän on tultava vain toimeen sillä mitä saamme ellemme halua palata riitelemään sen korston kanssa. Mutta.... eh. Tämä tuskin on ensimmäinen saati viimeinenkään kerta, vaikka olinkin toivonut saavani oikean pedin edes pariksi yöksi" Cathryn pohti ääneen. Olento raaputti kuononsa pieltä ennen kuin huokaisi aavistuksen haikeasti ja pyörähti sitten ympäri kadulla viitaten pitkäkyntisellä kädellään. "Olin näkevinäni jonkinlaisen tallirakennuksen täälläpäin. Eipä se aivan oikeaa yösijaa vastaa, mutta.... no. Saammepahan ainakin jonkinlaisen katon päämme päälle. Voimme sitten miettiä vaikka suunnitelmiammekin tarkemmin. Jos kaikki menee hyvin, niin kukaties koko homma ei edes kestä hirvittävän kauaa" hän lisäsi, vilkaisten naista ohimennen olkansa ylitse. Vaikutti siltä että ainakin Cathryn oli tainnut jo hyvin pitkälti päättääkin mitä seuraavaksi olisi parasta tehdä, eikä ollut aikeissa jäädä kadulle tämän pidemmäksi aikaa surkuttelemaan suunnitelmiensa mentyä mönkään.
|
|