vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 22, 2013 23:09:30 GMT 3
Harmaaselkä, peto, rakki, hirviösusi, diablolycanios, otus... Olennolla oli monen monta nimeä, joka oli tuotu kiertelevän sirkuksen mukana Myrkosin kylään kansan huviksi. Se pidettiin kahlittuna raskain metalliketjuin rautaisessa häkissä vankkurien päällä. Niin että kaltereiden läpi sen saattoi nähdä mistä suunnasta hyvänsä. Hirviösuden näkeminenhän ei maksanut paljoakaan, vain kolme pronssikolikkoa. Mutta sirkuksen väki luottikin juuri siihen, että väkeä oli koko ajan tulossa lisää ja uudelleen katsomaan petoa. Se oli tavallista sutta isompi, säkäkorkeudeltaan kaksimetrinen, leveä rintakehä ja ruumiin takaosa alempana kuin etuosa. Sillä oli voimakas, lihaksikas niska ja suuret tassut kuin leveät kilvet pitkine kaartuvineen kynseineen. Sillä oli pitkä käärmeiden omaisesti haarautuva kieli jota se välillä heilutti terävien hampaittensa välistä. Erityisesti sen näkyvät, pitkät torahampaat olivat oikea katseenkiinnittäjä. Pää oli suuri, kiilamaisen laatikkomainen kapeine kellertävineen sudensilmineen. Sen turkki oli takkuinen ja ohut, seisoen korkeana ja paksuna harjaksena niskan pituudelta. Lyhyt häntä kuten karhulla. Huolimatta lihaskunnostaan ja siitä miten sirkusväki kertoi syöttävänsä sille siankin päivässä -varmaankin vain väkeä viihdyttääkseen- näkyivät pedon kylkiluut paistaen ohuen turkin läpi kyljistä. Se oli muuten väritykseltään tummanharmaa, mutta sen selässä oli satulankuvioinen, kiiltävän hopea alue. Harmaaselkä siis juontui siitä.
Sirkus oli tullut kylään vasta vähän alle puoli viikoa sitten ja jo koko kylä kuhisi sirkuksesta ja erityisesti sen hirviöstä jota saivat rohkeat koskettaa vaikka sitten kepillä tai heitellä sille mitä ikinä halusivatkaan. Sirkus oli leiriytynyt kylän viereiselle aukeamalle ollen auki joka toinen päivä. Mutta palaten tähän hirviösuteen... Sen häkki ei ollut kovin iso, se hädin tuskin mahtui liikkumaan sen sisällä kääntyäkseen hampaat irveellä varoittamaan sitä häiritseviä, huutelevia ja tökkiviä kaksijalkaisia otuksia jotka usein suurina joukkoina melusivat sen häkin ympärillä. Ei hetkenkään rauhaa ennen pimeän tuloa jolloin se sai nukkua mädäntyvän ja jo muutenkin huonontuneen ruuan seassa sekä kaiken muun mitä kaksijalkaiset olivat sille heittäneet. Joskus öisin kylässä asti saatettiin kuulla sen hyytävän omainen ulvonta kunnes joku sirkuksen väestä hiljensi sen napakalla iskulla häkin kaltereihin. Mutta vaikka sen ulvonta kuulosti muiden korvissa kuin hirviön varoitukselta ennen kauhujen alkua, oikeasti hirviösusi ulvoi surusta kuulle, joka muistutti sen kotipaikasta. Ja kun se ei enää jaksaisi pysyä hereillä se laittaisi makuulle.
Kaksijalkaiset olivat taas saartaneet sen häkin. Ne metelöitsivät niin paljon että sen korvia särki, mutta peto oli liian väsynyt alkaakseen huomioida niitä. Tai ainakin siihen asti, kunnes se tunsi ikävän mutta tutun tökkäisyn kyljessään. Ja heti sen jälkeen vielä uudelleen, kovemmin. Harmaaselkä nousi nopeasti jaloilleen, suu ammollaan hampaitaan näyttäen ja niskapörhöllä yrittäen säikyttää kaksijalkaiset pois luotaan. Mutta ne näyttivät vain enemmän nauttivan heittäen jotakin sen häkkiin. Joku heitti sitä suoraan kuonoon kalanpäällä, pedon urahtaen ja pyyhkien limaa tassullaan. Joku kommenttoi sitä niin että naurunremakka kuului väkijoukosta. Selostaja kertoi väkeä innostaen miten vaarallisesta otuksesta oli kiinni, napattuna pohjoisen kylmistä seutuvilta vuorilta kokeneiden metsästäjien avulla. Ja että oliko väkijoukossa ketään rohkeaa kokeilemaan pääsisikö koskettamaan paljain käsin petoa. Tämä oli tietenkin vain puhdas vitsi, eihän kukaan ollut kokeillut sitä pitkään aikaan. Paitsi yksi, viimeisen kerran. Harmaaselkä karjui ja murahteli hampaat irvessä, yrittäen vetäytyä jonnekin suojaan väkijoukolta. Mutta sen häkki oli täysin avoin kaksijalkaisten hyökkäyksille, joten hirviöhukka päätyi vain liikkumaan levottomasti heiluvassa häkissään sen verran kuin tila soi sen liikkua.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 23, 2013 15:40:32 GMT 3
// jos ei haittaa että tuppaan mukaan, kokeilen yhtä hahmo ideaani //
Myrkosissa alkoi suorastaan iso hulina kun sinne tuli sirkus. Sana kulki myös kauemmaksi maaseudulle ja väkeä tungeksi Myrkosin ulkopuolella sijaitsevalle tilkulle, jossa sirkus majaili. Elukoita töllisteltiin ja sirkustaitelijoita töllöteltiin silmät ymmyrkäisinä. Joukkoon mahtui myös sellaisia, jotka eivät olleet hurmioituneet sellaisesta ja pitivät koko asiaa jopa naurettavana.
Myrkosin laidalla kaksikerroksissessa melko tilavassa kivistä ja puusta rakennetussa talossa asui hyvin tiukka kauppias. Kauppiaan lisäksi talossa oli vain viisi palvelijaa. Elämää ei silti talossa ollut autuasta tai silkkaa huvia vaan työtä oli paljonkin. Silloin kun kauppias oli poissa taloa piti pystyssä vain kolme henkilöä. Yksi heistä oli Ewyn. Kuten monen muunkin hänenkin työkuvansa talossa ulottui siivouksesta kirjojen järjestelyyn ja moneen muuhunkin asiaan.
Hänkin oli tullut sitten sivumalta seuraamaan tätä susipetoa josta väki Myrkosissa hihkui. Ewyn, jolla oli oljenvaaleat hiukset ja merensiniset silmät omaten kalpeahkon ihon katseli häkissä olevaa petoa kauempana muista. Vaikka katse seurasi petoa hänen kätensä repivät auki käsiin tulleitä rakkuloita. Sitä se kasvimaan lapiointi teettää. Harmaaselkäinen otus olisi varmasti upeakin ilmestys, jos se ei näyttäisi kenties siltä mitä se nyt oli.
Se oli sullottu ahtaaseen häkkiin ties minkä sotkun kera joka haisikin metrien päähän. Eläin oli laiha ja Ewynistä sen turkkikin näytti kauhealta. Ihmisille jotka olivat lähempänä häkkiä tuotti lähinä hupia heittää elukkaa, mädäntyneellä perunalla. Kaikean huipuksi joku tökeröön hattuun pukeutunut hemmo tuli ja tökkäsi eläintä saaden sen liikkeelle häkissä.
Väen kaikotessa muualle Ewyn asteli lähemmäs häkkiä katsellen omasta mielestään onnettonta eläintä. -”Etpä juuri näe ruokaa sen enempää kuin minäkään.” Ewyn sanoi hiljaa ääneen. Hänestä oli surullista, että eläintä kohdeltiin pahemmin kuin kapista koiraa. Ewyn oli pukeutunut kermanväriseen pitkään lähes hihattomaan mekkoon. Kenkiä kuten yleensä hänellä ei ollut.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 23, 2013 19:03:40 GMT 3
#ei haittaa ollenkaan x3#
Kuten arvata saattaa, kukaan ei ollut tarpeeksi rohkea tai hullu lähestyäkseen petoa ja koskettaa sitä paljain käsin omaten sen riskin että ei saisikaan sitä enää takaisin. Joten Harmaaselkä sai pitää jonkinmoisen turvavälin sen häkin ympärillä tungeksivaan kaksijalkaisten joukkoon. Mutta se oli sinänsä laiha ja ainoakin lohtu verrattuna siihen miten ne melusivat ja heittelivät sekä tökkivät sitä kaikella mitä keksivät ja mikä huvitti. Viimeinkin kaksijalkaiset alkoivat hajaantua sen ympäriltä, jättäen viimein hetkeksi rauhaan susihirviön ravistaen turkkiaan kaikesta mädäntyvästä ja huonontuneesta ruuasta, istuutuen kaiken sen moskan keskelle pää painuksissa ja korvat luimussa. Jätteet eivät mitään herkkua sen kirsulle eikä todellakaan vatsalle, mutta sen oli kova nälkä... Harmaaselkä laski kuonoaan hieman kohti mätää perunaa kohti, nuuskien kuono kurtulla kiskaisten päänsä kauemmin hiljaa tuhahdellen. Ei. Ei mikään kirsua sivelevä tuoksu todellakaan. Vasta sitten kun se kuuli jonkun puhuvan, se kohtotti päänsä yllättyneenä huomaten vasta nyt yhden kaksijalkaisen häkkinsä lähellä. Usein hukka oli kaksijalkaisten ympäröimä niin usein, että se joskus tottui siihen niin paljon ettei kiinnittänyt niihin huomiota. Siis kunnes ne alkoivat meluta, heitellä ja lyödä.
Harmaaselän keltaiset silmät selkeästi tarkkailivat epäileväisinä kaksijalkaista, kunnes sen huulet kohosivat torahampaat paljastaen. Etäisesti se saattoi muistuttaa jonkinmoista- Hymyä? Virnistystä? Sen pää roikkui surkeana olkapäiden alapuolella, sen kiinnittäen huomionsa takaisin häkkinsä lattialla olevaan törkyyn. Se laski kuononsa epämääräisen moskan sekaan, kauhoen jotakin suuhunsa ja syöden sitä niellen samaan aikaan, kunnes se jähmettyi. Sen suu avautui, silmät puristuen kiinni ja sitten- Se ähkäisi, suusta lentäen epämääräisen muotoinen luunosa. Tai ainakin se näytti luulta valkean ja kovan ulkomuotonsa vuoksi. Harmaaselkä aukoi suutaan keho kouristellen, kunnes se oksensi syömänsä moskan ulos lattialle, painautuen takanaan olevaa häkin kalteriseinää vasten ja istuutuen. Se katsahti kaksijalkaiseen, murahti ja laski katseensa alas. "Munran raferio..." Ehkä se oli vain kuvittelua tai jotain muuta, mutta... Mumisiko susi juuri äsken?
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 24, 2013 11:58:33 GMT 3
Nainen katseli hiukan tarkemmin eläintä. Vaikka se oli laiha ja turkki mitä kamalamassa kunnossa näki nainen siinä jotain jaloa. Tummanharmaa turkki olisi varmasti hienokin ellei se olisi niin sotkussa ja selässä oli selvä hopeanvärinen iso satulan näköinen alue. Ewyn katseli petosutta tyynnesti, vaikka hän sisimässään tunsi sääliä eläintä kohtaan olisi se vain laiha lohtu tälle. Susi kaipaisi vallan muuta kuin sääliä eikä Ewyn siksi näyttänyt sitä ulospäin. Otus oli kuullut hänen puhettaan. Mahtoiko se ymmärtää? Sen kasvoilla oli Ewynistä hetken aikaa laiha virnistys tai hymy.
Eläin yritti syödä mutta Ewyn epäili vahvasti, että ei tuollaista ruokaa söisi edes haaskansyöjätkään. Jo koko sotkun haju sai Ewyninkin voimaan huonosti. Eläin näytti ahmivan sisuksiinsa ruuaksi tarkoitettua moskaa mutta oksensi sen pian ulos. Ewynin oli pakko kääntää katseensa pois kunnes hopeaselkäinen susi oli lakannut oksentamasta. Ewynin nostaessa uudelleen katsetta eläin oli painautunut kaltereita vasten surkeana. Nainen haki eläimen keltaisista silmistä edes jotain ilmettä. Sude katse oli luotuna alas sen kyyhöttäessä siinä. Ewyn henkäisi hiljaa kun äkisti kuuli sanoja. Hän jäi katselemaan sutta hämmentyneenä tarkkaavaisesti, oliko tämä puhunut?
-”Anteeksi kaveri en ymmärrä.” Ewyn vastasi otukselle tietämättä kuvitteliko omiaan vai ei. Ewyn kuuli askeliaan takanaan jotka pysähtyivät.
-”Neiti maksaa sitten tuijottelusta.” Miehen lirkutteleva ääni sanoi naisen takana. Ewyn kääntyi ympäri silmäillen tarkkaavaisesti tulijaa. Mies oli ainakin 50 tuntumassa, lyhyt, tanakka ja kunnon kaljamahan kerryttänyt. Tämän vaatteet olivat likaiset mikä kieli hänen ilmeisesti hoitavan täällä likaisempia puuhia, eläinten siivousta?
-”Maksaa tai saa lähteä.” Mies totesi laskien ämpärin alas. Honottavalla äänellä puhuva mies liikahteli hermostuneesti ja heiluteli harjan vartta hieman edes takaisin. Ewyn katseli tiukasti miestä.
-”Saisitte hävetä. Ei jaloa eläintä voi kohdella noin. En antaisi sinulle edes nappiakaan moisesta. Antaisitte sille edes kunnon ruokaa, ei se voi syödä tuota moskaa. Älkääkä tulko minulle laskemaan luikuria miten sille syötetään sika päivässä.” Ewynin ääni oli kylmän rauhallinen ja paksukainen vain katseli Ewyniä silmät pyörällä. -”Siinä sinulle kuusi kuparia. ” Ewyn murahti ja kaivoi laukustaan esiin vähäiset kolikkonsa ja lykkäsi ne miehen kouraan. Nainen kääntyi taas kohti sutta astellen lähemmäs.
-”Anteeksi kaveri, etten voi auttaa sinua oikein. Minun pitää rientää takaisin töihini mutta tulen varmasti illalla sinua katsomaan.” Ewyn kuiskuteli sudelle. Sutta hän ei edes pystyisi vapauttamaan mutta hänellä oli mielessä jotain muuta. Ewyn halusi edes hipaista sutta mutta päätteli, että on parempi pitää kädet siinä missä on. Hän palaisi illemalla eli parisen tunnin kuluttua takaisin.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 24, 2013 15:30:06 GMT 3
Hirviösuden katse ei enää siitä noussut, mutta sen korvat värähtivät naaraspuolisen kaksijalkaisen taas puhuessa sille. Sen sydän sykähti rinnassa yhden kerran eritavalla kuin muulloin. Harmaaselkä aikoi kohottaa katseensa kaksijalkaiseen, toiveikas pilkahdus katseessaan, mutta kuullessaan lähestyvät askeleet muulta kuin naaraalta, se päätti pysyä paikallaan mitenkään huomioimatta kaksijalkaisia. Ne juttelivat. Harmaaselkä kuunteli paikallaan. Vasta kun se kuuli askeleita lähempänä häkkiään, kevyemmät kuin urospuolisen pullean kaksijalkaisen, Harmaaselkä kohotti katsettaan epävarmana vaaleaturkkisen, tarkkaillen sitä kultaisilla silmillään. Sen luimuun menneet korvat kohosivat hitaasti kuiskaavan äänen myötä, otuksen jopa näyttäen muulta kuin surulliselta tai vihaiselta: Hämmästyneeltä. Se seurasi naaraan poistumista, kohoten jaloilleen ja astellen kaksijalkaisen perään sen verran kuin häkki sen salli. Tuo naaras muistutti sitä kotipuolessaan olevia kaksijalkaisia vaaleine pikkuturkkineen ja kirkkaine silmineen...
Illalla sirkuksessa väki oli kaikonnut koteihinsa päivän sirkushuveista. Harmaaselkä nukkui häkissään, vetäen kumeita hengenvetoja ruumis kohoillen hengityksen tahdissa. Itseasiassa moska sen häkissä näytti olevan vähentyneen, vaikka se edelleen peitti koko häkin lattian. Harmaaselkä aukaisi silmänsä laiskasti, pyyhkien kuonoaan etukäpäliinsä ja uristen samalla väsyneesti.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 24, 2013 16:37:25 GMT 3
Kaupiaan talolla töitä piisasi aina. Onneksi nyt mukavamissa merkeissä, nimittäin hyllyjen siivouksessa. Kirjoja olisi saannut olla vähemmän mutta Ewyn pinnisti tällä kertaa ahkerasti. Hän palasi halusta mennä ison suden luo eikä suinkaan tyhjin käsin. Vaikka hän työskentelikin kauppiaan luona se tarkoitti useimille kattoa ja jonkin verran ruokaa mutta ei paljoakaan rahoja ja he ostivat omat ruokansa itse sillä kauppias itse söi omia ruokiaan eikä nekään mitään ruhtinaalisia olleet. Toisaalta mitäpä muutakaan odottaisi saituuteen taipuvaiselta kauppiaalta. Saatuaan puuhansa tehtyä Ewyn sipsi ruokakomeroon ja pihisti sieltä savukinkun siivuja laukkuunsa ja lähti sitten kiiren vilkkaa ulos talosta.
Hän oli kietonut vanhan kauhtuneen harmaan viitan suojakseen sillä ulkona oli varsin viileää mutta se ei haitannut Ewyniä. Pian hän oli sirkusväen asuttaman tontin laitamille kurkkien yksien vaunujen takaa ennen kuin pinkaisi aukean poikki ja sieltä suden häkin luo.
-”Heippa.” Nainen tervehti otusta astellen sitten varovasti häkin luo. Hänen hengityksensä oli hiukan kiivaampi juoksun jäljiltä mutta lähtisi sitten kyllä tasaantumaan.
-”Katso toin sinulle purtavaa, jos se kelpaa.” Ewyn puheli rauhallisesti ja kaivoi laukustaan esiin neljä isoa savustettua kinkun palasta. -”Ethän sitten kerro.” Ewyn jatkoi tietämättään itsekkään miksi höpötti sudelle. Kuitenkin kaivettuaan siivut laukusta ja hän lykkäsi ne varovasti ja nopeasti häkin sisälle tai yritti. Oikeastaan palat jäivät ulkopuolelelle puoliksi roikkumaan kun eihän Ewyn tietenkään uskaltanut työntää niitä paloja täysin häkin sisälle mutta oletti suden ne siitä kyllä saavan.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 24, 2013 17:05:37 GMT 3
Keltaiset silmä kohdistuivat nopeasti lähestyviin juoksuaskeliin, pedon valpastuen vaistonomaisesti ja alkaen jo kohottamaan huuliaan varoitukseksi vihaisen murinan säestyksellä, kun sen murina kuolikin kesken kaiken kurkkuu Harmaaselän tunnistaessa tulijan. Se katseli uteliaana naarasta, pää hieman kallella. Se todellakin oli palannut takaisin... Harmaaselkä oli enimmäkseen vain hämmentynyt ja vieläkin hieman epäileväinen kaksijalkaista kohtaan. Mutta kun sen kuono alkoi tuhista, haistaen jotakin herkullista mitä vaaleaturkkinen otti esiin, Harmaaselän silmät laajenivat sen kohoten nopein liikkein seisomaan kaikille neljälle jalalleen. Tuskin kaksijalkainen oli edes ehtinyt ensimmäistä siivua nopeasti tunkea kaltereiden välistä, kun Harmaaselkä oli jo tunkemassa päätään kaltereiden välistä siivua kohti, kita ammolla kaikki hampaat esillä. Ja sen käärmemäinen, notkea kieli kiertyi siivujen ympärille vetäen niitä vuorotellen pedon suuhun sen puraisten ehkä yhden tai kerran ennen kuin nielaisi nopeasti suupalan vatsanpohjalleen. Harmaaselkä ei kiinnittänyt juurikaan mihinkään muuhun enää huomiota vaan ahmi kuolavana suupielestä valuen herkullista mutta oudon makuista lihaa. Yksi siivunpala tosin tipahti pois häkin reunalta maahan. Eikä se jäänyt hirviösudelta näkemättä.
Se alkoi äännellä hiljaa epätoivoisena, liikahdellen hermostuneena häkissään että vankkurit ja häkki natisivat heiluen paikallaan Harmaaselän yrittäen tukea kuonoaan kaltereiden välistä kohti pudonnutta siivunpalaa, käärmeenkieli pitkänä kurotellen. Sen kynnet raapivat moskaa ja upposivat syvälle puuhun sen yrittäen työntää -tai pikemminkin vetää- itsensä ikään kuin kaltereiden välistä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 25, 2013 13:35:29 GMT 3
Susi taisi olla todella nälissään koska palat katosivat kuin taika iskusta tämän suuhun. Ewyniltä ei jäänyt huomaamatta suden isot hampaat ja iso kita. Ewyn tuumi, että hänen päänsäkin mahtuisi kitaan ilman että se koskisi eläimen kieltä tai kitalakea. Ainakin niin isolta se vaikutti.
Suden syödessä Ewyn katseli ympärillensä varovaisesti. Hän ei halunut jäädä kiinni hiippailemisesta saatikka siitä, että oli pihistänyt pari savukinkun siivua. Nainen ei edes heti huomannut kun yksi lihapaloista tippui maahan ennen kuin susi alkoi levottomasti liikkua häkissä ja se natisi ja kolisi. Ewyn kääntyi nopeasti katsomaan sutta, joka yritti änkeä itsensä kalterien välistä haarakas kieli lipoen. Haarakas? Ewyn kummasteli asiaa kovasti.
-"Tsss.. herätät vielä koko tienoon." Ewyn sanoi hiljaa ja poimi lihapalan ylös ja pisti sen nopeasti kalterien välistä suden häkkiin, jotta tämä saisi sen. Natina ja kolina oli herättänyt jonkun sillä Ewynin silmäkulmaan pilkahti jostain valoa ja nainen piiloutui nopeasti suden häkin alle rattaan taakse.
Jykevät askeleet lähestyivät ja Ewyn huomasi lihaksikkaat jalat. Häkki kolisi julmetusti kun mies tökki sitä harjan varrella ja kirosi hiljaa. Ewyn sitä tiennyt mutta mies oli sirkuksen voimamies, jota näytettiin niin voimakkaana, että löisi karhunkin nurin. Siinä tämä nyt oli ärhentelemässä ja yrittipä tökkiä suttakin. -"Hiljaa siinä senkin haiseva karvakasa." Voimamies ärähti. Vielä muutama isku vasten häkkiä ja voimamies lähti takaisin pehkuihinsa harjansa kera. Ewyn päätti vielä jonkin aikaa pysyä piilossa varmistaen, ettei muita olisi lähettyvillä.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 25, 2013 16:48:22 GMT 3
Harmaaselkä urahti naaraan hyssyttelylle, asettuen paikalleen lopettaen siten kaltereiden läpi tunkemisen nähdessään kaksijalkaisen kumartuvan lihasiivua kohti. Tällä kertaa hirviösusi malttoi odottaa että toinen sai laitettua siivun takaisin, ahmaisten sen sitten kielensä avulla suhunsa samantien nielaisten. Harmaaselkä kallisti päätään kummastuneena kaksijalkaisen yhtäkkiä kadoten alas pois näkyvistä, suden painaen päänsä kaltereita vasten nähdäkseen miten kaksijalkainen luikahti vankkuroiden alle. Sitten näkyviin tulikin yksi kaksijalkainen Harmaaselän pitävästä laumasta... Harmaaselkä pörhisteli niskakarvojaan hamapiteen esitellen voimamiehelle, uristen hiljaa mutta välillä ärähtäen kun urospuolinen kaksijalkainen kolissutteli häkin kaltereita. Typerä kaksijalkainen, uhkaili vain koska Harmaaselkä oli häkissä. Eri tilanteessa valta-asemat olisivat kyllä toisin.
Harmaaselkää yritti purra sitä tökkivää keppiä mutta se ehdittiin vetää pois hampaiden läheisyydestä viime hetkellä. Harmaaselkä jäi mulkoilemaan voimakkaan uroksen pois menoa hetkeksi aikaa, ennen kuin palasi taas sitä kummastuttavaan asiaan: Minne naaraspuolinen kaksijalka oli kadonnut? Harmaaselkä nuuski ilmaa. Ei, naaras oli vielä paikalla. Mutta ilmeisesti livahtanut voimakkaan uroksen pelästyttämänä vankkureiden alle. Keltasilmä yritti vilkuilla toista. "Rase ef?" se puhui hieman epäröiden.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 25, 2013 19:38:55 GMT 3
Onneksi hyssyttely toimi edes sillä susi rauhottui vaikkakin tuo mies oli tullut kolistelemaan ja ärhentelemään. Ewyn odotti vielä hetkisen vankkurien alla varmistaen, että kaikki oli taas hiljaista ja rauhallista. Hän oli juuri tulossa ulos kun kuuli taas puhetta. Ewynin osa selkää ja päätä ja käsiä oli jo vankkurin alta tullut esille kun hän kuuli puheen. Se kuulosti hyvin oudolta. Ewyn kääntyi katsomaan kummissaan hopeaselkäistä sutta ja tämän keltaisia silmiä. Susi näytti olevan siinä vähän kuin etsien häntä? Ja nyt Ewyn vannoi, ettei kuvitellut omiaan. Susi puhui.
Ewyn ryömi vankkurien alta esille ja nousi seisomaan lähellä häkkiä ja sutta. -”Anteeksi kaveri mie en ymmärrä puhettasi.” Ewyn pahoitteli hiljaa levittäen käsiään. Ehkä susi ymmärtäisi asian. Toisaalta jossain määrin Ewyniä nauratti, puhua nyt eläimen kanssa.
-”Minulla ei ole enempää siivuja sinulle. Ainakin näytti maistuvan.” Ewyn puheli hiljaa katsellen hopeaselkäistä sutta, joka vielä äsken oli murissut ja ärhennellyt uhkaavasti inhalle ukolle. Miten eläin oli saatu kiinni? Ja joutunut sirkukseen? Nämä kysymykset askarrutivat naista ja hänestä siinä asiassa oli epäillä epärehellistä touhua.
-”Tänään on hieman pilviä taivaalla, ei näy tähtiä juuri.” Ewyn kertoili hiljaa. -”Toivottavasti sinun ei ole kylmä, turkisi kaipaisi vähän huoltoa. Ja häkkisikin.” Nainen jutteli katsellen suden turkkia ja häkkiä. Ikävä kyllä hän ei uskaltaisi antaa suden edes nuuhkia kättään, jos se pelästyisi ja purisi vaikka. Omasta mielestään hän seisoi jo nytkin vähän uhkarohkean lähellä häkkiä. Susi voisi vaikka huitaista tassullansa ja hän huomaisi olevan päästänsä puolisen siivua kevyempi.
-”Jos osaisin kieltäsi, voitaisiin jutella paremmin mutta en ole koskaan kuullut sitä aijemmin. Älä huoli, en kerro kenellekään siitä.” Ewyn jatkeli juttelua. Välistä hän katseli ympärilleen mutta hiljaista kyllä oli. Siinä oli vain hän ja hopeaselkäinen susi. Hänen pitäisi pian mennäkin, jotta susikin saisi unta. Päivällä sitä ei olisi kuin hetkittäin.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 25, 2013 21:02:35 GMT 3
Harmaaselkä istuutui häkissään moskan seassa kun naaras tuli lopulta esiin, tarkkaillen tätä korvat liikahdellen sivusta eteen ja toisin päin. Siivuista puhuminen innostutti sutta sen pää kohoten kuin heränneenä, nuolaisten kaksihaaraisella kielellään suupieliään. Ne olivat olleet hyviä. Niissä oli kyllä outo sivumaku mutta kyllä niissä maistui paistettu liha. Tosin, luonnollisesti, Harmaaselkä nautti enemmänkn raa'asta lihasta. Tuoreestakin sellaisesta minkä oli juuri metsästänyt lihan ollen vielä höyryävän kuuma saalista revittäessä. Se toi kaukaisia muistoja mieleen ajasta, jolloin hän oli vielä kotiseuduillaan... Se katsahti sitten taivaalle, nuuhkien ilmaa varovasti mustala kirsullaan. Pilvistä kyllä. Hieman kosteuttakin ilmassa. Saattaisi sataa myöhemmin. Tiedä sitten rankasti vai keveästi. Se ja sama Harmaaselälle tosin, sen häkissä ei ollut puukatoa kuten useimmilla, vaan nekin kaltereista. Eivät kai halunneet ottaa riskejä että se koittaisi murtautua katon läpi. Harmaaselkä palautti huomionsa ilmasta kaksijalkaiseen naaraaseen, urahtaen keveästi vastaukseksi, mutta jäi epävarmaksi oliko se kyllä vai ei.
"Hur murgon tworlag? Gerden Harmaaselkä." uros vastasi takaisin, viimeinen sana ihmisten kielellä lipsuen sen suusta vaikeasti ja muristen, pedon heiluttaen päätään kuin se auttaisi sanan ääneen sanomisessa. Kultaiset silmät katsoivat naarasta tyyninä, mutta yhä sen pedonomaisen katseen omaten.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 27, 2013 13:53:46 GMT 3
Kaiken taas ollessa kuten alkuyöstä kuuluukin ja monien nukkuessa olivat ainakin kaksi hereillä susipeto ja Ewyn. Susi istui häkissään likaisella lattialla Ewynin tarkkailessa tätä kaiken höpötyksensä jälkeen. Hänestä tuntui, että susi taisi ymmärtää hänen juttujaan melko hyvin. Säästä jutelessa susikin taisi katsella ja nuuhkia ilmaa. Ewyn kääri hieman paremmin harmaata kaapuansa ympärillensä suden urahtaessa pienoisesti. Ewyn nosti katseensa suteen hiukan kysyvästi. Mitähän susi oli sillä tarkoittanut?
Nainen ei ehtinyt pahemmin sitä pohtia kun susi todellakin puhui uudelleen. Ewyn ei kaikkea ymmärtänyt mutta susi oli esitellyt itsensä Harmaaseläksi. Ewynistä näytti, että suden oli vaikeata sanoa se hänen kielellä tai yleiskieltä hän puhui.
-"Harmaaselkä? Sekö on nimesi? Se on hieno. Minua sanotaan Ewyniksi. Ewyn." Viimeisen sanan kohdalla nainen osoitti kämmenellään itseään laittaen sen rintakehälle. Ewyn jäi katsomaan Harmaaselkää miettien hetken miten jatkaa.
-"Sinä mistä? Minä olen täältä läheltä kotoisin. Sinä tulet varmasti jostain hyvin kaukaa." Ewyn jatkoi hieman uteliaasti ja hymähti pienoisesti. Susi, Harmaaselkä ei ollut täältä kotoisin vaan jostain kauempaa. Pohjoisesta ne sirkus ihmiset olivat puhuneet mutta miten kaukaa pohjoisesta? Vuorilta? Metsästä? Pohjoisen erämaasta? Ewyn samalla alkoi tuntemaan itsensä tämän pedon kanssa varsin turvalliseksi vaikka hänen pitäisi olla varuillaan ja varpaillaan mutta jotenkin ei enää tuntunut siltä. Kättä hän ei tietenkään pistäisi Harmaaselän nenän eteen.
// kirsu =P ihanaa //
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 27, 2013 16:09:11 GMT 3
#Kirsu on kirsu x)#
Ehkä hirviösusi yritti lausua naaraan esittämän nimen, sen nyökätessä päätään ja muristen pehmeästi kaksijalkaiselle: "Ewrrnnn..." Se ravissutti päätään kuten eläimet useinkin kun niitä häiritsi joku ötökkä surisemassa pään ympärillä. Ja itse asiassa, olihan niitä raatokärpäsiä Harmaaselänkin häkissä, mitä nyt ei niin paljon koska ei ollut muutamiin päiviin tarpeeksi kosteaa ja lämpöä. Peto haukotteli hiljaa kasvot vääntyen hetkeksi silmien sulkeutuen, minkä jälkeen pedon haarakaskieli lipoi sen tummia huulia. Se seurasi silmillään uteliaana tätä kaksijalkaista joka oli ensimmäisiä, joka ei kohdellut sitä kuin vähä-älyistä eläintä joka ei nähnyt eroa aasin ja hevose välillä. Kodista kysyen Harmaaselkä kohotti jälleen kuononsa ilmaan, nuuskien eri ilmansuuntia hetken aikaa silmät keskittyneenä kiinni, kunnes laski taas huomionsa vaaleaturkkiseen. "Ethel..." se murisi osoittaen kuonollaan etelään. "Lhauma... Halt-" Susi köhähti, sen kurkku ei ollut tottunut ääntämään niin vaikeita sanoja kuin mitä yleiskieli vaati. Sen sijaan, Harmaaselkä yritti tuoda päätään lähemmäksi, katsoen tiiviisti Ewyniä. "Katso silmii..." se neuvoi ja todellakin, sen kultaisiin silmiin oli syntynyt eräänlainen hehku. Pienoinen hehku minkä värit vaihtelivat tummanvihreästä vaaleaan, kellertävään ja sinertävään. Ja jos Ewyn katsoisi niihin tarpeen tarkasti, tämä saattaisi tuntea sen oudon tunteen, miten kaikki ikään kuin hävisi. Harmaaselkä, sirkuksen teltat, taivas ja maa, Ewyn itse. Tietoisuus vaihtuisi toiseen, vieraaseen, mutta pitäen kaksi eri sielua silti erillään.
Ensin lämpö, suloinen sellainen ja emon tuttu tuoksu mikä ympäröitsi turvallisena ja tuttuna. Kunnes pitkät, pehmeät kynnet ei yhtä lämpöiset kuin äiti, kietoutuivat ympärille vetäen keveästi pois lämmöstä. Pettymys ja pelko purkautuvat pienestä ja hauraasta kehosta hätäisinä uikutuksina. Ne olivat Harmaaselän tuntemuksia, ajatuksia ja muistoja. Ja jos Ewyn ei pelästyisi sitä varmastikin aivan uutta ja outoa kokemusta, tämä saattaisi huomata monia asioita joita Harmaaselkäkin pentuna. Katto oli koostunut tummasta ja kuivasta mullasta jota juuret pitivät ehjänä kolon sisällä olevien päällä. Harmaaselän äiti, jonka nimen pentu tiesi olevan Syksynväri, oli ruskeanpunertavan kirjava. Sillä oli lähes samanlainen kehonmuoto kuin Harmaaselällä, mutta narttuna sen keho oli pienempi ja sulavamman muotoinen. Se luimisteli korviaan epäröivänä kun sen pentu otettiin pois luotaan hetkeksi haltialapsen toimesta. Surkea uikutus loppui hetkeksi kun pääsi uuteen lämpöön, mutta se oli outo ja vieras. Mutta kosketukset helliä. Katse kohosi ja näkökenttään osuivat pienet haltalapsen kasvot. Suipot korvat paljastivat, sekä jäänsiniset silmät että vaaleathiukset. Haltiapoika hymyili katsahtaen isäänsä, joka oli aivan tämän selän takana polvillaan seuraamassa lapsensa touhuja. "Morden se pappa?" "Du la sun. West ken rasta?" Kysymys oli varmasti tärkeä, sillä lapsen kasvot muuttuivat vakaviksi, ja yhtäkkiä Harmaaselän maailma pyöri sen ympärillä kun sitä käänneltiin käsissä, jalkoja ja häntää suoristettiin sekä suu avattiin ikenien tarkistukseksi. Lisää vikinää, mihin Syksynväri vastasi ärsyyntyneenä urahtaen. "Du pappa!" poika myöntyi isälleen. Hän halusi tästä pennusta itselleen ratsun.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 28, 2013 15:44:10 GMT 3
Itsensä esiteltyään Ewyn jäi kuuntelemaan kun Harmaaselkä äänsi hänen nimensä joskin vähän nurinkurisesti mutta se ei haitannut naista. Yrittänyttä ei laiteta, sanottiin hänen perheessä. Hän kuitenkin jäi katsomaan sutta joka ravisteli päätänsä kuin jotain häiritsisi sitä. Harmaaselkä vastasi kysymykseen kodistaan mihin Ewyn oli hyvin yllättynyt ja se näkyi nuoren naisen kasvoilta. Harmaaselkä siis ymmärsi heidän kieltä vaikka ei osannut puhua sitä ihan kunnolla. Ewynin sydän sykähti hieman kuunnellessa Harmaaselkää. Se näytti pinnistelevän kuin yrittäen muistaa jotakin vaikeata asiaa.
Kuono osoitti etelään ja Harmaaselkä murisi siitä. Sana oli hitusen erilainen kuin yleiskielessä mutta Ewyn tajusi suden sanoneen etelä, eli sen koti oli etelässä eikä pohjoisessa! Ewyn saattoi vain hämmästellä siinä katsoen Harmaaselkää uudella tavalla. Se puhui laumastaan ja jostakin halt? Mitähän susi yritti sanoa? Yleiskielen sanat tuottivat vaikeuksia mutta Ewyn ei välittänyt siitä. Merensiniset silmät hakeutuivat Harmaaselän kultaisiin silmiin, susi tuli lähemmäs. Se pyysi katsomaan silmiin. Ewyn teki kuten pyydettyä ja nainen katseli tarkkaavaisemmin Harmaaselkää silmiin.
Oliko niihin tullut hehkua? Taikaa? Värit vaihtelivat ja Ewynistä tuntui, että hän alkoi katoamaan jonnekkin toiseen paikkaan. Ruumis oli siinä jähmettyneenä katselemaan sutta mutta mieli ja aistit olivat jo muualla. Ruohopläntti vaihtui multa tuoksuun ja kolon lämpöön. Oli kuivaa, kolossa oli rusehtavan punainen susi kuin Harmaaselkä. Se luimisteli. Pienen pennun uikutus, käsi. Sitten se vaihtui erilaiseksi. Esiin tulivat haltiat.
Ewynistä tämä tuntui hyvin epätodelliselta, olla siinä läsnä ja silti ei läsnä kuin seuraisi jotain tapahtuman kulkua. Harmaaselän? Tuntemus oli jotakin rajatilaa muistuttava mutta hyvällä tavalla. Se sai Ewynin pysymään tyynenä mielessään vaikka pieni hätäännys tahtoi hiipua mielen sopukan syövereihin, kuin varoituksena. Haltiat puhuivat. Oli haltialapsi ja ilmeisesti tämän isä. Sanoista ei Ewyn juurikaan ymmärtänyt mutta pian näytti lapsi kääntelevän susipentua ympäri ja tarkastelevan sitä. Urahdus. Emo? Pennun emo joka urahteli pennun vikinälle. Mutta miksi tämä kaikki? Mihin haltia tarvitsi susipentua? Asia vähän mietitytti Ewyniä mutta ennen kaikkea se, että miten tuosta Harmaaselkä oli päätynyt tänne? Sirkukseen ja tuohon karmeaseen häkkiin?
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 28, 2013 18:11:31 GMT 3
Muistot ja tuntemukset vaihtuivat toisistaan uuteen sulavasti, kuten vesivärit toisiinsa muodostaen uusia värejä. Mutta koko ajan, niin hiljaa että sitä ei meinannut kuulla, kuului tasainen, vaimea rummun pauke. Tai ehkä se oli edemmänkin sydämen sykähdykset, ehkä Harmaaselän, jonka muistoja tämä salli nyt Ewyn nähdä? Pesäkolo, emo ja haltijat haihtuivat. Yhtäkkiä hän juoksi, nopeasti, ja nuoren Harmaaselän sydän sykähteli rinnassa vahvana ja kiihtyneenä. Voimakkaat jalat liikuttivat sen kehoa eteenpäin yli laajan vehreän tasangon nopeasti auringon luoman varjo sen kintereillä. Sen veri kiehui vapauden ja villeyden tunteesta, ajaen sitä eteenpäin ilman päämäärää. Yhtäkkiä sen korviin kantautui kaukaa ulvonta. Sen sisaret ja veljet kutsuivat sitä. Ja vaikka Harmaaselkä halusi jatkaa juoksuaan yksin, se ei kykenyt vastustamaan lauman kutsua metsästykseen. Pysähtymättä se juoksi näiden äänten luokse.
Harmaaselkä juoksi lauman mukana, tuntien muiden juoksuaskelten aiheuttaman tärähdyksen maassa omien jalkojensa alla. Joitakin näistä suseista se ei ollut ennen tavannut, mutta silti se tunsi kaikkien heidän välillään voimakkaan, vahvan ja pitelemättömän yhteyden. Se oli Harmaaselän yksi monista juoksuista laumansa kanssa, sekä metsästysretki. Riistan tuoksuva, pedon mieltä kiihottava pelko ja lämpimän veren maku suussa kun he jakoivat saaliin yhdessä. Syötyään ja pestessään tassujaan Harmaaselkä huomasi raadon luona olevan nartun, joka ystäviensä kanssa nautti riistasta. Sillä oli arpeja kehossa, merkiten että se oli kokenut ja vahva. Hetkeksi aikaa vihreät silmät katsahtivat Harmaaselän omiin kultaisiin.
Ensimmäinen taistelu lauman toverinsa kanssa, Vihersilmä nimisestä naaraasta. Harmaaselkä joutui kestämään hampaita kaulallaan ennen kuin se sai ajetuksi kilpailijan pois, arpisen nartun tullen uroksen luokse ja puhdistaen Harmaaselän haavoja kevein lipaisuin. Sydän oli pakahtua onnesta ja kiintymyksestä mikä jakautui kahden pedon välillä.
Ensimmäinen ratsastus. Haltijapoika joka oli nuorena valinnut Harmaaselän ratsukseen. Nyt poika oli tarpeeksi vanha ottaakseen suden kumppanikseen niin taisteluissa kuin riistaa pyytäessä. Harmaaselkä tunsi heidän kahden välillä ystävyyden siteen, sekä että he olivat veljiä vaikka eri lajia. Aluksi se oli epävarmaa molemmille: Joko Peitsi niminen haltijanuorukainen putosi kyydistä Harmaaselän juostessa liian nopeasti ja epätasaisesti, tai Harmaaselkä ei pitänyt siitä miten toinen tarrautui hänen harjaansa. Mutta kun he oppivat sen, uudenlainen ystävyys ja vapaus täyttivät niin mielen kuin kehon. Nyt kun he olivat haltijaheimon ja lauman mielestä täysivaltaisia jäseniä, he saivat kulkea yli heimon ja lauman rajojenkin. Kulkea minne mielivät! He juoksivat päiväkausia läpi metsien ja tasankojen, vuoristossa ja jokea pitkin. Side heidän välillään lujittui joka askeleella ja ajatuksella jonka he jakoivat keskenään. Mutta he eivät saaneet juosta liian kauas. Harmaaselän elinkumppani Vihersilmä odotti sen pentuja.
Mutta vapauskin veti puoleensa, Harmaaselän ratsastajakin yrittäen kannustaa sutta kulkemaan vielä kauemmas. Yli vuorten toiselle puolelle. Täällä ei ollut enää mitään tutkittavaa heille. Harmaaselkä vilkuili levottomasti laumansa pesimäpaikkojen suuntaan. Mitä kauemmas se kulki elinkumppanistaan, sitä enemmän se tunsi levottomuutta. Vihersilmä odotti sen pentuja, ne voisivat tulla koska vain. "Mennään Harmaaselkä. Lauma varmasti ilmoittaa kun Vihersilmä saa pentusi." poika vakuutteli sudelle haltijakielellä, mitä Harmaaselkä oli oppinut ymmärtämään ja puhumaan. Olivathan hänen laumansa ja Peitsin heimo eläneet kauan yhdessä harmoniassa. Lopulta uros luovutti ja lähti uuteen juoksuun ulvoen ystävänsä kanssa hämärtyvälle taivaalle onnesta vapauteen...
Se oli ansa. Riista oli ollut kaksijalkaisten ansa hänelle ja ystävälleen. Peura oli ollut sidottuna jalasta kiinni puuhun ettei se voinut lähteä pakoon, houkutellen Harmaaselän ja Peitsen luokseen. Sitten ne hyökkäsivät. Pieni lauma koiria, alhaisia otuksia jotka palvelivat kaksijalkaisia. Purivat ja repivät joka puolelta. Joku ampui nuolen Peitseen. Ilma täyttyi verestä, raivokkaasta karjunnasta ja haltijapojan valituksista. Raivoa ja pelkoa. Harmaaselkä ei nähnyt enää mitään, puri ja repi vain mikä ikinä tulikaan sen ja ystävänsä välille. Kaksijalkaiset piirittivät, heittivät metallikoukkuja jalkoihin ja selkään. Repivät hänet maahan, vetivät köydet tiukalle iskien ne maahan metalliseipäillä. Ei kyennyt liikkumaan, sattui niin paljon. Maa imi verta. Verta kaikkialla että se peitti näön. Peitsi yritti nousta, yski verta. Katsoi apua pyytävästi häneen. Kutsui. Hän yritti. Hän todella yritti päästä Peitsen luokse. Mutta ne kaksijalkaiset ja koukut! Ulvo. Ulvo laumaa. Mutta vastausta ei kuulu. Kaksijalkainen ja kirves, lähestyy Peitseä. Harmaaselän karjunta. Kirves lähestyi Peitseä-
Kaksijalkaisetkin osaavat taikuutta. Pahaa sellaista. Tekevät juomaa joka tekee uniseksi, yhteistyöhaluiseksi. Saavat Harmaaselän rautahäkkiin. Matka taittuu vankkureissa hevosten vetämänä. Pitkä matka. Kauemmas kotoa. Peitsi... Vihersilmä! Pennut tulevat mutta hän ei ole silloin paikalla... Matka jatkuu. Hän ei jaksa yrittää paeta. Liian heikko. Liian sirpaleinen. Jossain vaiheessa vain hän ei ole enää samojen kaksijalkaisten kanssa. Kaikki on värikkäämpää. Muistuttaen haltijoiden kevätjuhlista. Ja Vihersilmästä jonka kanssa Harmaaselkä jakoi Peitsen antaman jäniksen juhlankunniaksi. Uusi omistaja, sirkuksen johtaja katsoo häntä. Yrittävät kouluttaa hänestä koiraa. Harmaaselkä tuntee pitkästä aikaa jotakin. Vihaa, ja hän tappaa, ennen kuin ne iskevät häntä nuolella. Nukuttaa... Jälleen häkissä. Hän ei jaksa enää yrittää. Sydän lyö hitaasti, kuiskaten.
He ovat taas täällä. Ewyn ja Harmaaselkä, joka purkaa loitsun. Peto laskee katseensa maahan ja menee makuulle, sanomatta enää mitään tai katsomatta kaksijalkaiseen naaraaseen. Se päästää surullisen urinan.
|
|