kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 29, 2013 14:26:16 GMT 3
Elämäntarinan alku, se se oli. Ewyn alkoi hitaasti ymmärtämään Harmaaselän näyttäessä omaa elämänsä kulkua. Se oli niin erilaista. Naiselle avautui täysin uusi mystinen ja tuntematon maailma, jossain kaukana kaukana etelässä. Mutta tarina ei päättynyt siihen.
Pesäkolo, mullan tuoksu, haltiat, ne katosivat kaikki. Tarina vaihtui toiseksi ja Ewyn henkäisi hämmästyneenä tästä kaikesta. Muutos oli nopea ja salpaava. Tilalle astui vehreä tasango,juoksua, juoksua halki vihreyden. Siinä oli mukana jotain villiä ja vapauttavaa. Ewyn ei ollut koskaan edes osannut uneksiakaan tällaisesta elämästä. Juosta villinä ja vapaana täysin rinnoin, tuntea elämä sisällään ja ympärillään. Tällaistako Harmaaselän elämää oli ollut? Ewyn tunsi kateuta hieman, sillä hänen oma elämäänsä rytmitti aherrus työn parissa muutama kolikon, katon ja ruuan tähden.Hänen pienet hetkensä olivat yksin omassa nurkassa tai kun hän avitteli kylän salakuljettajia.
Ulvontaa, lauma kutsui Harmaaselkää ja Ewyn huomasi olevansa Harmaaselän ja lauman kanssa jahdissa, sykähdyttävässä ajossa. Kuvaan tulivat mukaan myös naaras ja kilpailija. Harmaaselän voitto ja naaraan kiintymys. Perhe? Yksilö ja lauma? Tiivis yhteisöelämä ja silti jokainen oman arvonsa tunteva, yhdessä ja silti vapaa. Ihmiset tuppasivat sanomaan itseään vapauden puolustajiksi tietämättä puoliakaan siitä. Ewyn käsitti jollain tavalla katsellessa Harmaaselän elämää, että hän itse eli harhassa, kuvitelmassa olevansa itsenäisesti ajatteleva mutta sen sijaan teki työtä kuten muut ylemmät sanoivat. Ei ollut laumaa oli vain yksilöitä, jotka armotta karsivat toinen toisensa pois tieltään.
Ewyn ei ehtinyt pohtia asiaa enempää kun kuvaan tuli haltia ja Harmaaselkä. Susipeto oli tämän ratsu ja yhdessä he opettelivat tuntemaan toisensa kunnes retki vei liian kauas. Villeys ja vapaus, vaihtuivat kauhuksi. Taistelua joka vei vapauden. Pennut? Haltiapoika? Tietämättömyys ja avuttomuus. Julmat koukut ja sitten häkki joka johti sirkusväen pariin. Ewyniä suretti, sillä jäljelle jäi viha, jonka hän tunsi voimakkaana uhkuvan sudesta. Sitten kaikki katosi. Hän oli taas siinä vihreällä pläntillä Harmaaselän häkin vieressä. Susi urahtaa mutta Ewynistä se kuullostaa surulliselta. Ei villiä sydäntä voi sulkea häkkiin ja olettaa sen tottelevan. Ja nyt, koska eivät saanneet sitä kesytettyä he pitävät tätä häkissä musertaen hiljaa kaiken.
-”Olen pahoillani Harmaaselkä. Tietäisinpä miten voisin auttaa sinua.” Ewyn kuiskasi hiljaa. Taivas oli tummennut hieman lisää ja alkoi ripsottamaan kevyesti vettä. Ewynin oli palattava takaisin taloon. Aamulla odottivat työt mutta se ei estänyt häntä pohtimasta asioita. Harmaaselkä on häkissä, siinä on lukko ja sitten kahleet? Nekin voi avata. Avain? Avain! Sepäs se mutta entä kahleet? Miten ne kulkevat? Missä ne on kiinni? Avain niihin vai pystyykö tiirikoimaan auki?. Ewynillä oli monta asiaa pohdittavana mutta hän halusi auttaa Harmaaselkää takaisin kotiinsa ja pentujen luo, vaikka pennut taisivat jo olla isoja mutta silti kotiin. Salakuljetuksen parissa hänkin oli oppinut yhtä ja toista ja sitä rataa hän kulki aina syvemmälle synkällä tiellä. Suinkaan ei ollut vaikeaa selvittää kuka pitelisi hallussa häkkilukon avainta. Kahleet sen sijaan kiinnostivat enemmän.
Jo aamupäivällä, tehtyänsä aamutyöt oli hän Harmaaselän häkin luonna jota piiritti taa sekalainen joukko johon mahtui muutama varakas kulkukauppiaskin. Ewyn kiersi häkkiä ympäri tarkastellen kahleiden kulkua ja miten ne olivat kiinni. Mieli teki jo työtä raksuttaen ongelman parissa.
Harmaaselän häkin luonna oli jo kauempaakin tulleita ihmisiä jotka katselivat tätä kauheata petoa ja nauroivat kun joku keksi heitää sitä kävyillä. Luuli kai, että susi ottaisi kopin aina heittäessä. Sirkuksen johtaja oli pukeutunut räikeään väriseen punaiseen takkiin kertoen laveasti miten susi purisi jättiläisen luunkin rikki.
//kauheen pitkä tuli heh //
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Apr 29, 2013 16:39:33 GMT 3
#pitkät viestit on ihania x3 #
Harmaaselkä ei vastannut enää mitään naaraalle, sen mieli ollen täynnä varjoja ja kaikuja menneistä ajoista, jotka juuri olivat sitä. Menneitä aikoja. Ne olivat riistetty häneltä pois ratsuystävänsä verellä. Uros sulki korvansa Ewynin heikentyville askelien äänille, kunnes aukaisi silmänsä. Kellertävissä silmissä oli yhä kultainen pohjansa, mutta iiriksen ympärillä oli tulenpunainen rengas, mikä hehkui hiilen lailla Harmaaselän silmissä. Peto päästi matalan murinan kurkustaan, kaivaen kyntensä läpi mätänevän ruuan sen alla olevaan häkin puulattiaan. Ne veivät häneltä kaiken. Hän ei saanut hyvästellä eikä nähdä pentujensa syntyä. Ne eivät ikinä katsoisi häneen kuten lapsi katsoo isäänsä. Eikä hän ikinä pääsisi metsästämään ja tuomaan näille sekä elinkumppanilleen ruokaa. Ei enää ikinä juosta Peitsen kanssa yli maiden ilman rajoja. Ja mitä hän oli ikinä tehnyt kaksijalkaisille saadakseen tämän kohtalon?
Pedon sydän sykähti voimakkaan uudelleen syttyvästä raivosta, joka vielä roihahtaisi ilmiliekkeihin pedon sielussa.
Kaksijalkaiset olivat taas paikalla, kuten aina. Kiusasivat ja viihdyttivät itseään pedon kustannuksella. Harmaaselkä seisoi hiljaa häkissään, katsellen ilkkuvia kasvoja siristynein silmin. Se oli kahlittu takajaloistaan, molempien takajalkojen nilkkojen ympärillä raskaat, kireät raudat jotka yhdistävä kahleet olivat pultattu kolmenkertaisesti kiinni puulattiaan. Häkin sai sivusta auki, mikä oli häkinovenlukon lisäksi lukittu raskailla kettingeillä kolmella lukolla. Harmaaselkä murahti saadessaan kävyn päin näköään, mulkoillen heittäjää huulet vetäytyen terävien hampaiden yltä. "Kaunis hymyhän sillä on!" "Liekö perinyt äidiltä vai isältä!" "Mistä lie örkkien hurtat sikineet."
Harmaaselkä paiskasi kehonsa vasten kaltereita karjahtaen, saaden lisää naurua aikaa väessä. Nytkö se peto sekosi? Häkki keinahti. Susi paiskautui uudelleen, tuntien miten puu liikahti sen alla, ja se aloitti uudelleen, tehden sitä kunnes vaisto käski nousta takajaloille ja nojautua koko eturuummilla häkkiin. Ihmiset kiljuivat rynnäten kauemmas kun peto olikin saanut häkin heilumaan niin, että nyt se kaatui uhkaavasti alas vankkureilta. Joku huusi pedon tappamista. Harmaaselkä murisi ja karjui kita ammolla, yrittäen puskea päänsä läpi kaatunen häkkinsä katosta. Kuitenkin sen takajalat olivat yhä kiinni kahlein, mutta se ei nyt mahtunut hurjistuneet pedon mieleen. Selostaja yritti rauhoitella väkeä, kun muutama sirkusväestä olevaa henkilöä lähestyi häkkiä toisella pitkä keihäs ja toinen miekan sekä nuijan kanssa.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 1, 2013 16:43:01 GMT 3
Ihmisillä oli hauskaa, liiaksikin asti. Käpy osui Harmaaselkää kuonoon ja eläin tottakai siitä paljasti hampaansa. Ewyniä pyöristytti siitä syntynyt keskustelu. Nämä eivät edes tienneet minkälainen örkki oli ja sitä, että örkkien hukat olivat aivan eri asia. Ewynillä oli kirjojen järjestelyn ja pölytyksen lomassa myös aikaa lukea niitä ja vaikka kuva tai piirros ei vastaisi täysin elävää olentoa oli hän saannut käsityksen kuitenkin millaisia ne olivat.
Ewyn jäi häkin yhdelle sivustalle kauemmaksi seisomaan katsellen sutta kun tämän hermot taisivat lopullisesti katketa. Se heittäytyi häkkiä vasten rajusti kunnes nojasi siihen koko painollaan ja häkki kaatui maahan ryminällä ja ketjut kolisten. Ewynkin joutui hypähtämään kauemmaksi katsellen hämmentyneenä ja kauhuissaan tapahtumia.
Ihmiset kiljuivat ja viisaimmat olivat jo ottaneet jalat alle ja paenneet jonnekkin turvalliseen paikaan kailottaen pitkin kyläkujia miten peto on pääsemässä irti. Ne jotka olivat vähemmän älyllä siunattuja kiipesivät hädissään lähellä olevaan tammipuuhun. Moinen mekastus sai tietysti liikkeelle vartiotuvan sotilaat, jotka lähtivät tulemaan keihäineen kohti sirkusväen valloittamaa viheriötä. Nillä kestäisi tulla sirkusväen omat olivat jo asemissa keihäineen ja miekkoineen.
Harmaaselkä ärjyi ja riehui niin, että Ewyniä otti korvista ja viisaana hänkin olisi ottanut jo jalat alle mutta hän ei voisi jättää Harmaaselkää tai ainakin vartiotuvan sotilaat tappaisivat tämän viimeistään ellei sirkusväki sitten tai nukuttaisi sen. Peto ei pääsisi irti jalkakahleistaan mutta Ewyn oli varma, että saisi ne auki. Tilanne oli väläyksessä muuttunut kaaokseksi ja jos sotilaat pääsisivät paikalle ne varmasti tappaisivat pedon vaikka se oli häkissä jumissa yhä.
Ewyn ei keksinyt muuta kuin rynnättä miekamiestä päin ja kaataa tämän maahan mikä sai sirkusväen kesken hälinää aikaiseksi ja huomion hetkeksi pois Harmaaselästä. -”Tappakaa se!” Huusi joku mutta sirkuksen johtaja ei haluaisi luopua vetonaulastaan. Ewyn oli maassa yhtenä myttynä miekkamiehen kera, joka yritti kammeta itseään pystyyn. Ewyn itse oli jäännyt alle jalka jumittuneena ison painon alle. Hänestä tuntui kuin jalkaa musertaisi valtava paine.
-”Harmaaselkä!” Ewyn huudahti toivoen pedon kuuntelevan, koska Harmaaselkä voisi loukata itsensä tuollaisella riehumisella. Keihäsmies epäröi iskeä samalla kun miekkamies oli päässyt pois naisen päältä, joka kompuroi kohti suden häkkiä. Hullua se oli mutta Ewyn pääsi lähemmäs Harmaaselkää ottaen sen riskin, että susi purisi häneltä raajan poikki. -”Harmaaselkä, sinun on rauhoituttava en voi auttaa sinua muuten, leiki kuollutta tai jotain!” Ewyn huusi samalla kun sirkuksen johtaja oli heittänyt jotakin unettavaa ainetta päin sutta. Ewyn tunsi itse voimakkaan kiskaisun kauluksestaan kun miekkamies otti kiinni ja heivasi kauemmaksi sudesta ja aineesta.
//Hyvää Vappupäivää =) ja anteeksi pieni kesto //
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on May 1, 2013 20:03:21 GMT 3
#Hyvää vappua myös! ^w^ Eikä haittaa#
Suden sydän laukkasi kiihtyneenä ja voimakkaan rinnassa. Sen mieli oli täyttänyt punainen raivo kaikista muistoista mitä eilinen oli tuonut takaisin mieleen tuoreena, kuin arpeutunu haava olisi avattu paha veri virraten siitä valtoimenaan. Lisäksi kaksijalkaisten nopea liikehdintä, hätäiset ääntelyt ja pelko tuoksuivat vahvana ilmassa, nostattaen synnynnäisen pedon kiihtymystä että se sai särön aikaan natisevan häkkinsä puukattoon. Myös kaksijalkaiset urokset, jotka valossa kiiltävin miekoin ja keihäin lähestyivät, hermostuttivat Harmaaselkää. Se oli valmis lopettamaan elämänsä taistellen, punaisen elämännesteen virratessa ja saaden edes hitusen hyvitystä näiltä kaksijalkaisilta siihen, mitä se oli joutunut kokemaan. Punainen väri silmissä oli levittäytynyt lähes koko silmään... ”Harmaaselkä!” Se kuulosti niin heikolta, kuin kuiskaukselta ääneltä verrattuna siihen sydämen paukkeeseen mikä kakui uroksen korvissa, mutta se oli tarpeeksi kiinnittäkseen hirviösuden huomion edes pieneksi hetkeksi. Ja se hetki oli ratkaiseva, sillä nähdessään tutun vaaleaturkkisen kaksijalkaisen naaraan, Harmaaselkä pysähtyi. Se huohotti raskaasti haarakaskieli roikkuen ulkona suusta, tuijottaen naarasta. "Ew-" Jonkinlainen lasinen esine rikkoutui vasten häkin kaltereita, sirpaleiden osuen osittain suden päälle kuten myös esineen sisältö, minkä tuoksu ärsytti petoa. Se ravisti päätään irvistellen ja ärjyen, mutta hengittäneenä jo nukuttavaa ainetta tarpeeksi, se tunsi luonnottoman raskaan väsymyksen leviävän koko kehoonsa. Harmaaselkä räpytti silmiään, yrittäen keskittää ajatuksensa johonkin mutta se oli sama kuin yrittäisi kauhoa vettä reikäisellä kauhalla. Ja pian suuri peto makasi tajuttomana häkissään.
Sirkuksenjohtaja, sekä muutkin paikalla olevat henkilöt osittain sirkuksesta sekä kylältä, katsoivat jännittyneinä vielä jonkin aikaa häkkiä, kunnes mies huokaisi syvään helpotuksesta rauhoittuen. Osa huutaa pedolle kuolemaa, että se on vaarallinen. Mutta sirkusväki yrittää rauhoitella ihmisiä että tilanne oli koko ajan hallinnassa, eihän peto edes päässyt satuttamaan ketään raskaasti lukitusta häkistä ja vastaavaa ei tule tapahtumaan. Peto tutkitaan ja laitetaan raskaammin lukituksi. "Petokesyttäjämme Iror katsoo petoamme ja tekee siitä turvallisemman, eikö niin Iror?" Iror oli suurikokoinen mies, melkein kuin karhu ja karhuntakuksi häntä kutsuttiinkin joskus koska hänen partansa ja tukkansa muodostivat aina takkuisen sotkun tämän päänympärille, kuin harakanpesän. Tämä oli muutenkin karvainen mies rintakehästään ja käsivarsistaan, omasi suipot korvat ja terävät kynnet sekä hampaat. Tämä ei käyttänyt kenkiä ja hänen yllään oli aina poikkeuksetta luolakarhusta tehty raskan musta talja jonka keskeltä kulki valkea viiru. Hän oli sirkuksen uusi petokouluttaja, noin kaksi viikkoa ollen mukana eikä kenelläkään ollut valittamista Irorin taidoista kouluttaa pedoista tottelevaisia ja lauhkeita. Tämän ei oltu tosin vielä annettu kokeilla taitojaan Harmaaselkään erinäisistä syistä, mutta nyt tämä sai tilaisuutensa. Kuitenkaan juuri tämä tarjous ei nyt kiinnostanut miestä jota kutsuttiin leikillä itsekin pedoksi, vaan tämän terävät keltaisetsusimaiset silmät katsoivat vaaleatukkaiseen naiseen. Hänellä oli terävä kuulo eikä hän erehtynyt: Nainen oli puhunut pedolle ja peto oli kuunnellut. "Iror?" Mies murahti vastauksesi, vilkaisten häkkiin. "Viekää hukka telttaani, katson sitä myöhemmin." hän totesi lähtien lähestymään naista katsoen tätä koko ajan valppaana kuten vuorikissa tarkkailee kaurista metsästäessään.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 2, 2013 14:10:33 GMT 3
Harmaaselkä oli kuullut hänet ja Ewyn kuuli toisen sanovan nimensä etukirjaimet mutta siihen se sitten jäikin. Unettava aines oli pian vaivuttanut suden uneen eikä Ewyn ehtisi tehdä sen enempää. Asiat olivat menneet tyystin mullin mallin ja nyt vasta asiat kiperäksi menivätkin. Se ei lannistasi Ewyniä ja tämä nousi ylös oikoen hieman mekkonsa helmaa. Hän katseli häkkiä, jonka puulattia osaan oli tullut särö. (Senkin tyhmyri!) Nainen sanoi mielessään. Tottakai miksei ollut heti hoksannut asiaa, että moska oli alkanut mädättämään puulankkuja ja ne olisi voinut kammeta irti rauta tangolla.
Siinä hänen seisoessa tulivat paikalle kylän omat vartiomiehet, joita oli kunnioitettavat viisitoista miestä. Heidän keihäänsä hohtivat auringossa samoin kuin heidän vahvat mutta kevyet haarniskansa. He olivat kuninkaan palveluksessa ja lähikaupungin käskynhallitsijan alamaisia ja siis myös hyvin varustettuja ja koulutettuja. He tulivat parahiksi paikalle kun tainutettua sutta vietiin eläintenkesyttäjän telttaan. Vartioston komentaja oli hyvin yrmeän ilmeen omaava solakka 30 ikäinen mies, joka asteli rivakasti sirkuksen väen luokse.
-”Pelleily päättyy. Joko hoidatte itse petonne pois päiviltä tai me teemme sen.” Hän aloitti eikä antaisi neuvotteluvaraa paljoakaan. Koko ihmislaumasta lähtenyt metakka oli villinyt lähes koko kylän ja moinen rauhan häiritseminen ei sovinnut laisinkaan. Ewyn ei kuitenkaan keskittynyt enää näihin vaan katseli takaisin Ioriksi kutsuttua miestä. Mies oli iso kuin karhu ja muutenkin karhua muistuttava. Ewyn tuijotti miestä takaisin merenharmailla silmillään kiinteästi. Pelkoa naisessa ei ollut sillä, jos nämä tekisivät jotain hänelle saisivat kimppuunsa hänen työnantajansa varakkaan kauppiaan ja vaikka oli saita niin piti huolta työväestään hyvin ärhäkästikin.
-”Mitä aijotte tehdä pedolle? Selvääkin selvempi on, että ei se kesyynny eikä kuullu tänne.” Ewyn avasi tuijottelukisan tuoman jännitteen. Naisesta tuntui kuin hän olisi lammas, jota tuo Iori vaanisi.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on May 3, 2013 16:43:19 GMT 3
Irorin ilme ei muuttunut paljonkaan tämän naisen kanssa keskusteltaessa: Tyyni mutta häivähdyksen pedoille ominaista valppautta. Keltaiset silmät katsoivat vaaleatukkaista hetken tämän puhuttua, Irorin vilkaisten hirviösuden häkkiä jota sirkusväen työntekijät siirsivät hänen telttaansa kohti lankuin, kepein, köysin ja vankkurein. Mies katsahti takaisin naiseen, kulmakarvat varjostaen tämän silmiä uhkaavan oloisina. "Totta." Oli yksinkertainen vastaus jonka tämä soi, näin aluksi vaaleatukkaiselle. "Mutta ei ole minun asiani auttaa veljeä, joka on itse tilanteensa luonut", tämä mutisi hieman epäselvästi mulkoillen raahattavan häkin suuntaan, kunnes silmät siirtyivät terävinä takaisin naikkoseen, mittaillen tätä peittelemättömästi. "Mutta minua kiinnostaa mikä on sinun suhteesi suteen. Selvästikin se huomasi sinut ja kuunteli sinua, äläkä valehtele." Iror oli useinkin tunnettu suorasukaisena ja lyhyitä teitä suovana miehenä. Tämä ei pahemmin nauttinut kiertelyistä eikä leikeistä, elleivät ne häntä itseään suoneet. Joskus hänellä todettiin olevan oikukas mieli.
"Tai ehkä parempi että kerrot teltassani, kun hoidan Harmaata. Sirkusväki on arvaamatonta sakkia", tämä jupisi jälleen epäselvästi, koittaen pidättelemättä ottaa naista kädestä ja vetää mukanaan purppuranväristä telttaansa kohti.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 4, 2013 13:06:09 GMT 3
Häkki siirettiin telttaan suden kera. Ewyn katseli huolestuneena kun Harmaaselkä katosi teltan sisään. Asiat olivat menneet paljon, paljon monimutkaisemmaksi mutta se ei haittaisi. Ehei, jos hän olisi luovuttanut monimutkaisissa tilanteissa salakuljettaessaan tavaraa paikasta toiseen ei hän olisi siinä nurmella seisomassa. Irorin keltaiset silmät katselivat takaisin ja Ewyn tunsi itsensä epämukavaksi niiden katseen alla mutta hän vastasi silti takaisin katseeseen merenharmailla silmillään, joihin oli tullut häivähdys tiukkutta. Iror myönsikin asian todella suorasukaisesti. Ewynin kasvoilla käväisi hämmennys ja hänen teki mieli sanoa muutama asia mutta hillitsi itsensä laittamalla kätensä suunsa eteen, ettei vahingossakaan kertoisi mitään ennen kuin olisi perillä tästä Irorista. Iror oli huomannut hänen puhunneen sudelle ja tämän reaktion.
-"Minä sinulle mitään kerro vielä. " Ewyn sanoi ottaen kätensä pois suunsa edestä puhuakseen. Mies sitten jotakin sanoi epäselvästi ja Ewyn tunsi voimakkaan otteen kädestään kun Iror lähti viemään häntä telttaan. Ewynin teki mieli repiä kätensä irti otteesta mutta hylkäsi sen ajatuksen. Se tekisi enemmän kipeätä ja rakkulat, jotka hän oli repinyt auki oli osassa rupia ja ne tuntuivat inhalta jo nytkin eikä hän haluaisi riuhtoa niitä rikki.
-"Hei, mitä sinä teet! Saat perääsi ärhäkän isäntäni, jos minulle käy jotain ettäs tiedät!" Nainen huudahteli kun hän kulki Irorin otteessa. Teltta oli ainakin ulkoapäin vaatimattomampi ei sellainen värikäs vaan valkeahko, jossa oli kuitenkin laitettu näin koristeellisuuden vuoksi tupsuja. Sen sisällä olisi Harmaaselkä unessa. Ewyn toivoi, että osaisi taikoa tai lentää tai olla niin vahva, että voisi siepata Harmaaselän ja juosta karkuun nopeasti.
-"Mitä aijot tehdä sudelle? Ja vaikka tämä kuuntelisi minua se ei tarkoita, että se olisi lempeä koira. Se kaipaa pesua ja ruokaa, sen turkki on kauheassa kunnossa." Ewyn saneli varmalla äänellä haluten samalla nähdä tai pikemmin kuulla mitä Iror näihin sanoisi teltan sisällä.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on May 4, 2013 17:11:06 GMT 3
Iror vain hymähti huvittuneena naikkosen suun soitolle ja uhkailuille, vetäen tämän nyt mukanaan yksinkertaiseen telttaansa, joka oli yhtä koristeellinen sisältä kuin ulkoakin: Siellä oli vain kaikki tarpeellinen koottuna teltan keskelle, sammuneen nuotion ympärille. Eläintentaljoja, suuri ruskea arkku, suljettu säkki joka oli jotakin pullollaan, pienempi arkku ja nuotion yllä oli kolmijalka, josta roikkui kattila nuotiotekeleen yllä. Se oli puolillaan vettä mutta koska nuotiossa enää kyti punaiset hiiljet ja tuhkat polttipuista, oli vesi laimean viileää. Iror pyyhkäisi teltan oviaukon peittona olleen peuran taljan sivuun, kiskaisten kursailematta naikkosen telttansa sisälle astellen itse rauhallisena sisälle taljan valahtaen takaisin paikalleen. Ainoa valon hämärään telttaan toi katossa oleva aukko, mistä nuotion savu saattoi mennä ulos. Sisällä oli vielä muutama mies asettelemassa Harmaaselän häkkiä pystyyn hieman sivumpana petomiehen tavaroista. Nämä katsahtivat vaaleatukkaiseen naiseen uteliaina, mutta Irorin muristessa lyhyesti ja kumeasti nämä hoitivat hommansa loppuun, häipyen teltasta nopein askelin enempää vilkuilematta tai sanomatta. Iror katsoi vielä hetken teltaan oveen, sitten naista ja tuhahtaen ärtynyt ilme kasvoillaan lähestyi häkkiä. Harmaaselkä oli yhä unessa, maaten nyt selällää pää oudossa asennossa johtuen häkin siirtelystä ja kääntelystä. Se oli yhä kiinni takajaloistaan raudoista jalat ristikkäin. Samalla kun Iror lähestyi häkkiä, ohittaen telttansa keskuksen, hän pudotti raskaan karhun taljan tavaroittensa sekaan. Hänellä oli yllään yksinkertaiset vaatteet, likaisen ruskeat housut puoleen sääreen ja likainen pitkähihainen paita, joka muuten löyhästi roikkui hänen yllään paitsi rintakehän ja olkapäiden kohdalla.
Iror seisahtui häkin eteen, katsellen hirviösutta kädet puuskassa. Hän jupisi jotakin, käännähtäen naikkoseen. Ja vaikka toinen olisi yrittänyt häipyä teltasta, hän olisi vain syöksynyt perään ja raahannut vaikka tukasta takaisin. Hunajankeltaiset silmät katsoivat vaaleatukkaista tarkkaavaisina. "Autat minua hoitamaan tämän kuntoon. Sekä kerrot mikä sinun suhteesi on suteen." Käskyjensä jälkeen hän kyykistyi häkin oven eteen, ottaen esiin paitana sisällä piilottelevan kaulakorunsa, mistä roikkui avainnippu. Hän avasi muutamalla sen avaimella häkin oven, vetäen hirviösuden parempaan asentoon häkin lattialle ja ruuantähteiden päälle. Niiden haju sai miehen nyrpistämään nenäänsä, pudistellen päätään muristen. "Laita valkea nuotioon nainen", tämä tokaisi poimien lanteiltaan roikkuvasta nahkaisela vyöltä, isosta pussukasta, tulukset. Ne hän heitti pahemmin katsomatta olkansa yli, alkaen sitten tutkimaan hirviösutta haavojen varalta.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 4, 2013 19:39:27 GMT 3
Kuuroko mies oli vai mikä vaivasi? Sillä kun Ewyn sanoi isännästään hän oli myös tarkoittanut sitä. No eipä se näyttänyt Iroria liikuttavan vaan pikemmin Ewyn tunsi itsensä revittävän teltan sisälle kuin mollamaija nukke. Teltta oli oikeastaan tilavakin ja yksinkertainen. Irorin tavaroita oli jonkin verran keskellä ja arkku jonne tämä sitten jättikin karhuntaljansa. Teltassa oli vielä kaksi miestä häärimässä suden kimpussa. Onneksi nämä eivät sanoneet mitään ja pian he lähtivätkin ulos teltasta. Sinne jäivät hän, susi ja Iror. Tilanne huolestutti Ewyniä mutta katse pysyi sudessa, joka oli oudossa asennossa siinä. Hän ei pääsisi sutta lähemmäs Irorin takia mutta ei myöskään lähtemään. Hän aikoisi pysyä niin kauan kuin pystyisi Harmaaselän luonna.
Teltassa oli vähän valoakin, jota tuli katosta ja siis taisi olla aukko savulle. Niin ainakin Ewyn päätteli katsellen sitten hiipunutta nuotiota ja kattilaa tai pataa. Ewyn jäi odottamaan siihen lähellä nuotion jäännöksiä mihin Iror oli hänet jättänytkin sitten kun tietysti oli päässyt irti Irorin otteesta. Äijä taisi olla aika kiivasluonteinen sillä jupisi ja ärähteli itsekseen kuin äkäinen kontio metsässä. Todellakin, mies oli enemmän karhu kuin ihminen, ainakin olemukseltaan.
Ewyn tunsi tarkkaavaisen katseen itsessään ja nainen katseli odottavana miestä takaisin. Mitä tämä nyt vielä halusi? Ewyn tuhahti hiljaa katsellen Iroria. Pitikö tämä häntä aivan pöhkönä? Ei hän tietenkään kertoisi mitään eikä hän edes luottanut tähän karhumieheen. Jostakin lensi tulukset ja oli onni, että Ewyn oli notkea ja taipui melko hassuunkin asentoon siepatessaan ne. Vai vielä nuotio? Ewyn puristi suunsa kiinni ja kirosi mielessään hiljaa pitkän litannian mutta nopeammin kuin kärppä ehtisi kadota pusikkoon oli Ewyn tehnyt nuotion ylös ja vikkelästi. Työssään hän oli oppinut nopeaksi eikä kyselemään turhia.
Iror oli avannut häkin ja kääntänyt suden parempaan asentoon ja tutki nyt sitä siinä. Ewyn huomasi yhä inhat kahleet, jotka olivat vielä pulmana hänelle mutta olihan lukotkin tehty avattaviksi kuten hänen murtomies eno aina sanoi ja istui siitä hyvästä nyt kalterien takana vaikka tokkopa hän kauan sielä olisi.
-”Muuta?” Ewyn kysyi olettaen, että Irorilla oli sitten muitakin tehtäviä annettavaksi. -”Oikeastaan mitä aijot tehdä sudelle? Ja en tiedä kuka edes olet ja missä aikeissa.” Ewyn esitti tyynnesti asiansa. -”Koska en aijo tehdä mitään mikä satuttaisi sutta. Se kuuluu perheensä luokse.” Ewyn sanoi harkiten tarkkaan mitä puhui, jotta ei paljastaisi mitään liikaa tälle karhumiehelle. Ukko voisi vaikka liiskata hänet. Naisen mielessä oli kauhukuva, missä tämä kumauttaisi häntä nuijalla, nylkisi ja keittäisi padassa ruuaksi. Hän kuitenkin kohensi tulta joka paloi iloisesti ja kevyttä savua leijaili ulos hämärästä teltasta.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on May 4, 2013 20:48:36 GMT 3
Iror tutki Harmaaturkin huolellisesti, sivellen ja nykien karvoja nähdäkseen niiden alla piileskelevän ihon ja sen mahdolliset arvet, mustelmat ja haavat. Nopeasti mies tuli kuitenkin johtopäätökseen ettei hirviösusi ollut pahemmin loukannut itseään: Ehkä muutama mustelma ja kuhmu, muttei mitään vakavaa. Sitkeitä petojahan nämä olivat, sen hän tiesi. Mies silitti Harmaaturkin päätä mietteissään, yrittäen keskittyä ajattelemaan ja miettimään tilannetta, mutta kun se naikkonen vain puhui hänen takanaan... "Te kaksijalkaiset ette kyllä osaa olla hiljaa, varsinkin te naiset", Iror tokaisi moittivaankin sävyyn ja vilkaisi vaaleatukkaiseen ennen kuin kohosi seisomaan. Hän pyyhkäisi käsillään kasvojaan, siirtäen hiuksetkin taakse. Hänellä oli kulmikkaat, pitkät kasvot joissa oli niin vanhoja haalistuneita kuin uusiakin arpeja. Sitten hän alkoi astella kohti nuotiota ja naikkosta.
"Minun tehtäväni on hoitaa fhareron, tarkistaa häkki ja kunnostaa se. Puren vain takaisin jos se puree minua", hän vielä vakuutteli naikkoselle, väläyttäen teräviä hampaitaan keveästi. Petomies vilkaisi nuotioon, katsahtaen takaisin naikkoseen. "Tiedät siis että Harmaalla on perhe." Iror totesi ehkä enemmän itsekseen ääneen kuin kysyi naiselta. "Mitä muuta se näytti sinulle", hän komensi katsoen naista painottavasti, asettaen kätensä puuskaan. "Äläkä pakota minua käyttämään voimaa. Isäntäsi ei pitäisi siitä."
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 4, 2013 23:19:42 GMT 3
Ewyn seisoskeli siinä lähellä nuotiota tuntien sen mukavan lämmön. Hän seurasi katseellaan Iroria ja sutta ja mietti kaikenlaista ja ei yhtään mitään. Häntä hermostutti eikä hän pitänyt tästä sillä ajatus joutua pataan ei miellyttänyt vaikka kenties karhumies häntä sinne lykkäisikään ja ties koska hän pääsisi täältä menemään. Se olisi tosin ikävää hänelle sillä kauppiasherra ei ollut tunnettu lempeydestään vaan täsmällisyydestään. Onneksi hän oli raatanu aamulla päivänkin työt. Huomaamattaan oli hän alkanut rapsuttelemaan rupia irti vasemmasta kädestään, josta oli pari saannutkin jo irti ja haavaumasta pikkusen tihkutti verta. Tai ihonestettä se taisi kenties enempi olla. Hän oli siinä ollut jo hyvän tovin vaiti kun kuuli karhumiehen moitinnan. Ewyn halusi sanoa takaisin, että elukat ne möykkää läpi yön mutta jätti sanomatta nekin.
Iror, jolla näytti olevan kulmikkaat kasvot ja niissä arpia, nousi ylös ja lähestyi. Ewyn pysyi aloillaan repien sitkeää rupea irti oikeasta kädestään keskittyneenä hiukan enemmän siihen hillitäkseen hermojaan. Nyökkäsi hän Irorin sanoille puremisesta ja katsahti tähän kun tämä väläytti hymynsä. -"Niin kyllä." Nainen vastasi harvasanaisesti katsahti uudemman kerran miestä ja repi sitten sitkeän ruven irti ja irvisti hiukan kun sai sen irti. Irorin ääni oli painokas. Ewyn katsahti hiukan kiinnostuneena Iroria, mistä tämä tiesi mistään näyttämisestä? Naisen kädet lakkasivat hetkeksi liikkumasta.
-"Riippuu, jos piekset minut hän todennäköisesti pitäisi sitä oikeutettuna. Ainoa mitä sitä isäntää kiinnostaa on täsmällisesti tehty työ. Näytti?" Nainen vastasi hiljaa. -"Paljon ja vähän. " Hän vastasi olkiaan kohauttaen. Hänen oli vaikeaa ottaa selkoa mitä Iror halusi. Välistä hän halusi hiljaisuutta ja sitten toisaalta piti puhua. -"Koti, haltiaratsastaja, lauma, sieppaus, vankeus täällä." Ewyn luetteli sävyttömällä äännellä ja lähti sitten repimään irti rakkulan jäännöstä kädestään. Katse pysyi silti Irorissa.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on May 5, 2013 1:00:17 GMT 3
Irorin karkeille, karvaisille kasvoille levisi tyytyväinen hymy. No niin. Puhuihan se tyttö kun hieman uhattiin. Sinänsä helppoja nämä kaksijalkaiset, elivät aina niin mukavaa elämää että pienetkin haavat ja mustelmat saivat nämä vikisemään kuin viikon ikäinen pentu huutamassa ruokaa. Petomies kuunteli yksinkertaisen, nopean -mikä oli hänen mieleensä- selityksen mitä Harmaa oli näyttänyt. Eli periaatteessa koko elämänsä, ilmeisesti. Hän haistoi hieman verta ja ihonalaista ainetta, katsahtaen tuoksujen suuntaan eli naisen käsiin, joita niiden omistaja raapi. Kuitenkin miehen huomio kääntyi takaisin naikkoseen. "Mielenkiintoista, niinkin paljon", mies totesi katsahtaen suteen. ... "No, mitä aiot sitten tehdä sillä tiedolla?" hän taas kysyi suoraan, istuutuen pienemmän arkun eteen, poimien taas avainnipun ja aukaisten arkun. "Olisi nimittäin kaukaa haettu että kaksijalkainen alkaisi pedon pelastajaksi. Vai aioitko vain antaa sen yrittää löytää itse tiensä kotiin?" Sen sisällä oli paljon erilaisia purkkeja, pussukoita, veitsiä, outoja lääkärivälineitä, puisia kulhoja, lusikoita, survimia... Hän otti yhden pienistä pusseista, kohoten seisomaan ja kääntyen naikkosen puoleen. "Ojenna kätesi." Hän aukaisi pussin, sen sisältäen vihreää, kirpeän tuoksuista yrittiseosta jossa oli juurena jotakin kosteaa sekä limaista.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 5, 2013 14:13:12 GMT 3
Nainen pysyi hiljaa, vastaus taisi olla karhumiehen Irorin mieleen. Iror totesikin asiaan mutta Ewyn ei vastannut mitään siihenkään katseli vain uinuvaa Harmaaselkää, jonka saaminen pois tästä paikasta näytti muuttuvan entistä enemmän vaikeammaksi. Kuitenkin, jos vain hän mitenkään pystyisi, hän auttaisi Harmaaselän edes pois täältä.
Hiljaisuus, vain tulen pieni rätinä rikkoi sen välistä. Iror jatkoi kyselemistään siirtyen pienen arkun luokse, minkä sitten avasikin. Ewyn seurasi taas katseellaan Irorin tekemisiä varuillaan. Arkun sisältö ei nimittäin houkutellut yhtään. Ei ainakaan veitset vaikka sielä näytti olevan mukana ihan tavallisia luskioita ja sellaista. Pussejakin siellä oli monenlaisia joista yhden Iror poimikin käsiinsä ja nousi sitten takaisin ylös. Iror pyysi tai käski, Ewyn ei osannut tulkita sanoja, ojentamaan kädensä. Ewyniä alkoi epäilyttämään kovasti. Mitä ihmettä Iror hänen käsistään? Tuollaisia hänen kätensä olivat aina olleet. Työn kovettamat ja välistä hiertymillä ja rakkuloila. Hänellä oli vanhoistakin rakkuloista jäännyt arpia käsiinsä vaikka ne olivat sirohkot.
Ewyn joutui astelemaan lähemmäs Iroria ja kuten yleensä jaloissa ei hänellä kenkiä ollut. Ne olivat kalpeat, koska varpaissaoli hieman huono verenkierto ja, jos katselisi tarkkaan Ewyniltä puuttui vasemmasta jalasta pikkuvarvas. Nainen uskaltanut sanoa mitään vastaankaan, joten tultuaan lähemmäksi ojensi hän kätensä. Nekin olivat vaaleahkot iholta, ei luisevia mutta laihoja ja työn rasittamat. Vaikka sitä ei ehkä ulkoisesti täysin nähnyt mutta jos hänen käsistään ottaisi kiinni huomaisi itseasiassa laihuuden. Ewyn ei nähnyt kunnon ruokaa sen enempää kuin Harmaaselkäkään. Erona vain, että Ewyn sai joskus lihaakin mutta enimäkseen oli tyytymistä velleihin, laihoihin keittoihin ja juureksiin.
-"Hän kuuluu kotiinsa." Ewyn sanoi pidellen käsiänsä Irorin edessä samalla kun nenässä tuntui kirpeää tuoksua, jollaista hän ollut aiemmin koskaan haistanut. Enempää hän ei sanoisi katsellen huolestuneena mitä Iror aikoi oikein tehdä hänelle tai oikeammin hänen käsille.
// ei nyt näihin pidä sentään ihan sydänyönnä vastata xD, pelit ei juokse karkuun mä luulen ainakin niin //
|
|