|
Post by erkenmormel on Sept 14, 2012 18:14:04 GMT 3
"Tiedän sopivan paikan...tulkaa" Rufus tarttui tyttöä kädestä, ei mitenkään kovakouraisesti mutta kuitenkin hieman käskevästi. Hänen kehonkielensä ja olemuksensa antoi sellaisen kuvan, että mies oli tottunut saamaan toiset tekemään mitä hän halusi.
Mies johdatti Annien erääseen telttaan, joka oli muita hieman kuluneemman näköinen, mutta silti siisti. Sisällä oli pöytiä, jolla kuitenkaan ei istunut kukaan. Lisäksi teltassa oli baaritiski, jota vasten torkkunut myyjä näytti heräävän kaksikon tullessa sisään ja näytti valpastuvan. "Saisiko olla juuresmehu? Meillä on punajuurta, lanttua, naurista, retiisiä ja perunaa. Tämän viikon erikoisuutena bataattipirtelö!" Arpinaama irvisti inhosta, mutta laski pöydälle hopearahan. "Laita pari sellaista...mutta älä pidä kiirettä" Baarimikko rupesi oitis kaivamaan jotain pöydän alta ja hetken päästä kuului verkkaista veitsen naputtelua. Langanlaiha juuresmehubaarin omistaja ei selvästi pitänyt kiirettä, mikä omalta osaltaan saattoi selittää paikan huonoa suosiota; yhden juoman valmistamiseen kesti iäisyys. Eivätkä terveysjuomat erityisemmin kiehtoneet juhlimaan tulleita jakaramonilaisia.
Rufus viittasi Annieta istumaan erään pöydän ääreen. Istuttuaan itsekin alas, mies huokaisi raskaasti. "Rehellisyys maan perii, sanotaan ja nyt aion olla täydellisen, brutaalisen rehellinen. Minulla on syytä uskoa, että Varpuskäärme on valinnut sinut uudeksi 'muusakseen'. Ja siksi sinun pitäisi pysyä hänestä niin kaukana kuin suinkin mahdollista. Mutta minä aion pyytää sinua tekemään toisin. Koska uskon että voit auttaa minua saamaan hänet kiinni" Rufus piti pienen tauon vilkaistakseen baarimikkoa, joka oli täysin juuresten pilkkomisen lumoissa. Tuo oli selvä kulinaaritaiteilija ja piti huolta, että jokainen pala oli samankokoinen ja täydellisen symmetrinen. Varmistuttuaan, ettei heitä kuunneltu, mies jatkoi. "Kuinka paljon tiedät hänestä? Varpuskäärmeestä siis."
|
|
|
Post by Jutta on Jan 8, 2013 14:01:50 GMT 3
(( Olen todella TODELLA pahoillani pitkään kestäneestä pelitauosta. Minulla on tapahtunut niin paljon täällä tietokoneen ulkopuolella, etten ole kertakaikkiaan kerennyt tällä sivustolla enään käymään. Jos vielä innostut tästä pelistä, niin voimme yrittää vielä jatkaa tätä. Ymmärrän kyllä, jos näin pitkän tauon jälkeen tämän pelin pelaaminen tuntuu vastenmieliseltä..))
Annie tunsi, kuinka Rufus tarttui hänen käsivarteensa kiinni ja kiskoi häntä mukanaan aina sinne minne menikin. Moinen rimpuileminen tuntui neitokaisen mielestä hieman vastenmieliseltä – varsinkin kun Annie itse oli jo hetki sitten suostunut vapaaehtoisesti keskustelemaan tuosta Rufuksen tärkeästä asiasta toisaalla, joten moiselle voimankäytölle ei olisi ollut tarvetta. Mahtoikohan Rufus pelätä neitokaisen livahtamista kesken kaiken.. vai tahtoiko hän sittenkin tehdä seuralaiselleen selväksi, ettei Annien kannattaisi jatkossakaan vastustella Rufuksen sanelemia ehtoja? Olivatpa Rufuksen aikeet olleet sitten minkälaiset tahansa, tiesi neitokainen ainakin sen, ettei miehellä olisi aikomusta päästää Annieta lähtemään seurastaan vielä vähään aikaan - Hän kun ei ollut selvästikään liioitellut halustaan keskustella tuosta etsintäkuulutetusta varpuskäärmeestä neitokaisen kanssa.
Eräs rähjäytyneemmän näköinen teltta kaupungin länsiaukiolla saattoi olla niistä harvoimmista paikoista tämän juhlapäivän aikana, jonne ihmiset tulisivat jäädäkseen. Nähtävästi Annie ja hänen seurassaan oleva Rufus olivat tekemässä poikkeuksen astuessaan tuohon syrjemmässä olevaan telttan, jonne heidän olisi luultavimmin tarkoitus jäädä keskustelemaan tuosta miehen mainitsemasta tärkeästä asiasta. Kauankaan Annien ei tarvitsenut enään odotella, kun he lopulta istuuntuivat erään pöydän ääreen teltan sisätiloissa ja Rufus alkoi kertomaan hänen tärkeää asiaansa huokauksien saattelemana. Aluksi neitokainen ei ollut uskoa korviaan, mutta lopulta hänen kasvonsa näyttivät kovin järkyttyneiltä.
".. Hetkinen.. kuinka te tuollaista..?.." Annie huudahti yllättyneenä katsoessaan tuota pöydän toisella puolella istunutta Rufusta levottomana, mutta huomattuaan ettei miehellä ollut aikomustakaan kertoa saamistaan tiedoista tai sen lähteistä, tyytyi neitokainen lopulta vain kääntämään katseensa toisaalle miehen ulottuvilta.
Annie tuhahti. Rufus, jota neitokainen oli pitänyt rehtinä korunsa löytäneenä miehenä, oli ilmeisimmin seurannut häntä jo pidemmän aikaisesti tämän illan aikana. Oletettavasti Rufus oli tunnistanut nuo etsintäkuulutuksessa esiintyvät kasvot ja päätynyt seuraamaan miestä aina sinne, minne hän menikin punatukkaisen seuralaisensa kanssa. Kadonneesta kaulariipuksesta syntyneen sekasorron ansiosta Rufus sai lopulta tilaisuuden jutella Annien kanssa, jonka välit tuohon etsintäkuulutettuun varpuskäärmeeseen olivat lämpöiset. Tarkemmin ajateltuna korun katoaminenkin saattoi olla Rufuksen järjestämä, jotta kahden välinen keskusteleminen Annien kanssa olisi mahdollinen. Annie ei voinut kuin katsoa tuota edessään istunutta seuralaistaan pettyneenä. Oliko tuolla miehellä oikeasti pokkaa kysyä Annieta avukseen kiinniottamis suunitelmiinsa kaiken tuon tapahtuneen jälkeen? Olettiko hän myös, että neitokainen tietäisi tuosta tutustumastaan varpuskäärmeestä enemmänkin?
".. En tiedä hänestä paljoakaan - Vain sen, mitä olen kuullut hänestä puhuttavan täällä kaupungilla..” Annie aloitti varovasti. Hänen katseestaan pystyi näkemään tuon hetkessä syntyneen epävarmuuden, jonka Rufuksen tuoma kysymys varpuskäärmeestä oli aiheuttanut hänelle. ”..Minulla ei siis ole tietoakaan siitä, minkälaisen henkilön kanssa olen mahdollisesti ollut tekemisissä tämän illan aikana - Vaarallinen tai ei, minua hän kohteli kuin kukkaa kämmenellä.. Mutta jos teidän puheisiinne on todellakin luottamista.. Olisi minunkin kannaltani parasta olla luottamatta hänen vilpittömyyteensä.." Annie jatkoi synkistyneen oloisena. Ehkä Rufuksen puheissa saattoi sittenkin olla jotain perää. Etsintäkuulutettuna naamiomies saattoi olla vaarallinen, jonka vuoksi neitokaisen kannattaisi pysyä hänestä mahdollisimman kaukana.
"..Entä teidän laitanne? Mitä te tarkalleen ottaen tiedätte tästä etsimästänne varpuskäärmeestä? Kuinka teidänlaisenne urhoollinen vakuutusasiamies on päätynyt jahtaamaan noinkin pelättyä magian käyttäjää?" Annie kysyi yllättäen - kuin heräillen tuosta hetken kestäneestä lamauksesta uuteen alkavaan nousuun. Neitokainen toivoi Rufuksen paljastavan hänelle kaiken, mitä hän vain tiesi tuosta etsimästään varpuskäärmeestä - ja jotta Annie tietäisi Rufuksen puhuvan hänelle totta, oli neitokaisen käytettävä noituutta hyväkseen. Salakavalasti neitokainen käytti kauniita silmiään hyväkseen saadakseen Rufuksen huomion kääntymään kasvoihinsa päin pöydän alla olevien käsiensä sijasta. Huomaamattomasti Annien kädet loihtivat pieniä monimutkaisten liikkeitä, jotka varmistaisivat Rufuksen puhuvan yrityksistä huolimatta totta. Tämän loitsun onnistumismahdollisuus oli lähes täydellinen, jollei jotain todella yllättävää olisi tullu neitokaisen tielle ja keskeyttänyt hänen aikeitaan. Hyvällä tahdonvoimalla mies pystyisi myös estämään neitokaisen pakottavat aikeet, mutta tämä olisi todella epätodennäköistä, jollei Rufuksella olisi entuudestaan jo kokemusta samankaltaiseta magiasta.
|
|
|
Post by erkenmormel on Dec 3, 2013 17:32:20 GMT 3
((Itse olen vielä enemmän pahoillani kun innostuksen palaaminen on kestänyt melkein vuoden))
Rufus huokaisi ja otti kuluneen lierihatun päästään. Hän näytti väsyneemmältä kuin koskaan ja teltan kalpeat lyhdyt paljastivat suuret varjot miehen pikimustien silmien alta.
"Minulla on hyvät syyt tehdä kuten olen tehnyt. Olen katsellut teitä pidempään. Ennen kuin Varpuskäärme edes otti teihin yhteyttä, täytyy tunnustaa. Suokaa anteeksi, se tuntuu teistä varmasti vastenmieliseltä. Mutta minulla oli jonkinlainen...aavistus, että tiemme kulkisivat yhteen. Kun sitten lopulta näin sen... miehen... yhdessä kanssanne, huomasin olevani oikeassa. En tosin voi sanoa olevani iloinen"
Arpinaama kaivoi jotain nahkaisen takkinsa taskusta ja asetti sen pöydälle. Se oli piirros kauniista tytöstä, tuskin kuuttatoista täyttäneestä. Kuvan yläpuolella luki teksti: "Kadonnut". Piirroksen alapuoliset tekstit olivat tahriintuneet lukemiskelvottomiksi, sillä paperi oli ilmeisesti kastunut jossakin.
"En tunne häntä. Mutta olisin voinut tuntea. Heidänlaisiaan on satoja. Joidenkuiden tyttäriä tai sisaria. En tiedä mitä heille on tapahtunut, mutta kadoneiden naisten määrä kasvaa siellä missä hän on liikkunut. Ja hän katoaa savun lailla kun joku alkaa epäillä jotain. Se etsintäkuulutus hänestä ei ole kovin vanha. Se laadittiin viime kuussa, Nurndallin tapauksen jälkeen. Oletko kuullut siitä? Mutta tosiaan, ensin vastaus kysymykseesi. En ole vakuutusasiamies. Näitte varmasti miten käyttäydyin aiemmin sen muukalaisen kanssa. Se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Olisiko sellainen korkeasti koulutetun herran tapa toimia? Minä olen palkkionmetsästäjä ja roisto, sen verran täytyy totta puhua. Minä sorrun helposti viinaan. Olen tehnyt kamalia asioita, joista ei tee mieli puhua"
Rufus huokaisi ja hieroi otsaansa. Juuresmehukauppiaan veitsi löi yhä verkkaisesti leikkuulautaa vasten. "Se on yksi syy miksi olen nyt tässä. Olen paha ihminen, joka ottaa kiinni vielä pahempia ihmisiä. Ja tässä on nyt niin paha ihminen, että jopa minä voisin sillä hyvittää jotain synneistäni. Puhumattakaan palkkiosta, jolla voisi jopa kääntää tämän kurjan elämän toiseen suuntaan. Toivottavasti tämä vastaa kysymykseenne, minun ei todellakaan tekisi mieli kertoa enempää surkeasta elämästäni"
Mies tunsi omituista kihemöintiä rintansa tasolla. Hänen oikeastaan teki mieli kertoa enemmänkin asioita tuolle viattomalle tytölle, mutta jokin sanoi hänelle että olisi parasta hieman karsia tarinaa. Ei suoranaisesti valehdella mutta kertoa vain sen verran mitä tarvitsi. Miksiköhän hän oli alunperin kertonut olevansa palkkionmetsästäjä? Oliko se ollut osa suunnitelmaa? Rufus ei enää muistanut, mutta toivoi ettei äkillisen rehellisyyden puuska säikyttäisi hänen "pientä ystäväänsä" pois.
|
|
|
Post by Jutta on Dec 6, 2013 23:24:21 GMT 3
((Ei se mitään! Mukava jatkaa tätä peliä pitkästä aikaa.. Hieman nopsasti kirjoitettu pelivuoro, mutta jospa pysyisit kärryillä)) ”..Tekö siis olette todellakin sitä mieltä, että minun ei kannata kulkea tämän niin sanotun varpuskäärmeen seurassa?..” Annie aloitti keskustelemisen vastapäätä istuvan Rufuksen kanssa. Miehen kertomat tarinat varpuskäärmeestä eivät olleet ilahduttaneet Annieta millään tavalla ja ne saivat neitokaisen näyttämään hetki hetkeltä yhä huolestuneemmalta. Tilannetta pahensi Rufuksen kertomus siitä, kuinka hän itsekkin olisi paha ihminen varpuskäärmeen rinnalla, mutta siitä keskusteleminen tai miehestä tarkempi uteleminen ei ollut neitokaisen mielestä tällä hetkellä tarpeellista. Rufuksen esittämä katoamis - ilmoitus sai lopulta Annien puistelemaan päätään epätoivoisesti.. Oliko hän tosiaankin tuon herrasmiehen valitsema uhri satojen – jopa tuhansien muiden naisten joukosta tämän illan sadonkorjuu juhlasta? Oliko hänellä syynsä liittyä juuri Annien seuraan vai oliko kyseessä vai silkka sattuma siitä, että Annie sattui olemaan noitaperheen jälkeläinen? Tämä ajatus tuntui vaivaavan häntä.. Tietäisikö varpuskäärme hänestä enemmän kuin mitä oli antanut ymmärtää tapaamisien yhteydessä? ”.. Onko teillä aavistustakaan siitä kuka tämä varpuskäärme on ja millä asialla hän liikkuu tyttöjen kintereillä? Onko hän ihminen.. tai jokin muu maaginen olento?..” Annie kysyi huolestuneen oloisena. Hänen kätensä liikkuivat yhä vimmatusti pöydän alla loihtien mitä monimutkaisimpia loitsuja, jotta hän saisi kuulla totuuden vastapäätä istuvalta Rufukselta. Annie tahtoi tietää kaiken tuosta naamioon kätkeytyneestä varpuskärmeestä - Kuka hän oli? Mitä hän halusi Anniesta sekä muista hänen seurassaan kadonneista neitokaisista? Olisiko hän vaarallinen? Ja olisiko häntä vastaan mahdollista kamppailla vastaan? ”..Minä.. en tiedä onko minulla halua sotkeutua enempää tämän varpuskäärmeen tapaukseen.. Minua jo kauhistuttaa ajatus siitä, että olen liikkunut hänen seurassaan tämän illan aikana.. Luulin pystyväni luottamaan hänen.. Mutta kuultuani teidän kertomuksenne, minulla ei ole minkäänlaista halua nähdä häntä enää..” Annie jatkoi. Hänellä ei ollut minkäänlaista tahtoa sotkeutua tähän tapaukseen enempää, mitä oli osaltaan joutunut jo kokemaan sadonorjuu juhlien aikana. Ajatus myös siitä, että hänen täytyisi työskennellä yhdessä tuon vastapäätä istuvan Rufuksen seurassa ei houkuttanut häntä - päinvastoin.. Mieshän tunnusti jo olevansa roisto - tai ainakin pahoja tekojaan hyvittelevä sellainen.. Olisiko häneen ollut luottamista neitokaisen loihtimasta totuus - loitsusta huolimatta? Kuullostihan mies toki vilpittömältä, mutta jotain hän saattaisi juonia Annien seläntakana, jos hän ei pitäisi riittävästi etäisyyttä mieheen. ”..Olen pahoillani, mutta taidan vain kieltäytyä avunannosta ja vetäytyä kotiini lepäämään.. Toivotan teille onnea varpuskäärmeen etsintöihin.. Minun osaltani etsinnät ovat jo ohitse - Mukavaa illanjatkoa.. Ja hyvästi..” Annie sanoi yllättäen tuolle vastapäätä istuvalle miehelle noustessaan istumansa pöydän ääreltä seisomaan. Hänen aikomuksensa oli poistua miehen läheisyydestä vielä kun se olisi mahdollista ja siirtyä kaupungin hälinästä omaan kotiinsa miettimään illan tapahtumia. Jos onni olisi ollut suotuisa, hänen seurassaan istuva Rufus antaisi hänen vain poistua teltasta ilman vastaväittelyä.. Mutta onneksi Anniella olisi keinonsa paeta paikalta, jos niin ei sattuisikaan käymään..
|
|
|
Post by erkenmormel on Dec 7, 2013 21:14:57 GMT 3
"Kukaan ei tiedä varmasti mikä tai kuka Varpuskäärme on. Nurndallin taian käyttöä valvova komitea kuitenkin kiinnitti huomiota poikkeuksellisiin lukemiin, joita tämän "taiteilijan" asunnosta silloin havaittiin pseudomagigrafeilla mitattuna. Virastosta lähetettiin pari edustajaa selvittämään lukemien lähdettä ja he löysivät jotain...varsin kummallista"
Rufus kuitenkin näytti olevan haluton jatkamaan kertomustaan, aivan kuin olisi pantannut mielenkiintoisempia osia itsellään ja odottanut tytön anelevan oikeutta kuunnella lisää. Hän tiesi miten tarinaa kerrottiin mahdollisimman dramaattisesti. Hän isoisoisänsä oli ollut trubaduuri, millä saattoi olla merkitystä asian kannalta. Kovin usein Rufus ei kuitenkaan saanut tilaisuutta käyttää verbaalista lahjakkuuttaan niinkin huolettomaan asiaan kuin tarinankerrontaan, yleensä hän harjoitti älynystyröitään sillä saralla vain muiden ihmisten solvaamiseen. Mutta hän näytti aidosti pettyneeltä kun hänen keskutelukumppaninsa aikoikin lähteä.
"Ymmärrän täysin. Pyyntöni on ollut todella itsekäs...toivoin että voisin tällä kertaa pysäyttää Varpuskäärmeen ennen kuin hän tekee mitä on tehnyt Nurndallissa, Kurrit-Karkissa ja Anthalosissa. Paras toiveeni on odottaa että hän palaa tänne etsimään sinua ja ellen hukkaa häntä väkijoukkoon saatan saada hänet kiinnikin. Jos se ei onnistu, minun on odotettava että hän...toteuttaa itseään. Surullista sen tytön kannalta joka joutuu hänen huomionsa kohteeksi"
Rufus kulautti eteensä tuodun mehun yhdellä siemauksella ja irvisti. Hän näytti lähes välinpitämättömältä, vaikka Annien mahdollinen lähtö harmittikin häntä suunnattomasti.
|
|
|
Post by Jutta on Dec 12, 2013 22:43:19 GMT 3
((Dääm.. Minä niin odottelin, että Rufus olisi estellyt neitokaisen lähtemistä jollain tapaan – käynyt käsiksi tai jotain! haahaah! Noh.. Täytynee suunnitella Annielle jotain jännää tekemistä kaupungilla.. en kai minä voi noin vain lähteä luikkimaan kesken varpuskäärme jahdin..)) Vaikka Annie oli saanut esittämäänsä kysymykseensä vastauksen, oli Rufuksen kerronta kuulostanut hyvin varotulta ja tarkoin harkitulta. Selvästikin mies tuntui pimittelevät tärkeämpiä tietoja itsellään Annien loihtimasta totuus – loitsusta huolimatta ja se ei ollut hyvä merkki tuolle miestä vastapäätä istuvalle neitokaiselle, joka teki kaikkensa saadakseen tietoa kaupungilla liikkuvasta varpuskäärmeestä. Annien maagiset voimat olivat selvästikin jo heikentymässä.. Sen pystyi aavistamaan Rufuksen käytöksestä neitokaista kohtaan, mutta myös neitokaisesta itsestään - Hän kun tunsi pientä pahoinvointia sekä huimausta sisällään. Syitä Annien äkilliseen huonovointisuuteen saattoi olla moniakin.. Ahdas ja tunkkainen teltta ei ollut sopivin paikka tehdä vaativimpia noituuksia.. Mieltä painavat murheet yhdistettynä magian käyttöön ei myöskään ollut koskaan suositeltavaa – Sellaisessa mielentilassa sitä saattoi vain haaskata voimia vähäisestä tarpeesta huolimatta. Olisi syy neitokaisen huonovointisuuteen ollut sitten mikä tahansa, hän ei uskaltanut enää luottaa siihen, että pystyisi suojelemaan itseään Rufuksen tai kenenkään muun häntä uhmaavan henkilön läheisyydessä tämän illan aikana.. Parasta Annien kohdalla olisikin vain liueta paikalta mahdollisimman sukkelasti, ennen kuin mitään dramaattisempaa ehtisi vielä tapahtumaan. ”..Kuulostaa.. Mielenkiintoiselta.. Voinko siis olettaa varpuskäärmeen olevan suuremman luokan magian käyttäjä.. ja vielä erittäin vaarallinen sellainen? ”Annie yritti vielä viimeisen kerran saada jotain tuosta vastapäätä istuvasta Rufuksesta irti, ennen kuin aikoisi tehdä lähtöä teltan sisätiloista ulkosalle. Voimien huventuessa Annie ei uskaltanut enää ottaa sitä riskiä, että joutuisi toimimaan Rufuksen houkuttimena hänen omassa varpuskäärme jahdissaan. Jos tämä vaaralliseksi luokiteltu varpuskäärme oli niin voimakas mitä Rufus antoi ymmärtää, ei heillä kummallakaan saattaisi olla minkäänlaista mahdollisuutta selviytyä varpuskäärmeen kohtaamisesta, vaikka epäilemättä miehellä saattaisikin olla keinonsa pysäyttää varpuskäärmeen aikeet puheidensa perusteella. Silti miehen seurassa liikkuminen ei tuntunut Annien mielestä turvallisimmalta vaihtoehdolta.. tai tällä hetkellä hieman heikohkon näköinen neitokainen ei tiennyt mihin tai keneen hänen olisi kannattanut luottaa.. Hänen päänsä kun tuntui jomottavan olonsa heikentymisen yhteydessä.. Annien esittäessään lähtönsä aikeet Rufukselle, oli hän hieman hämillään miehen myönteisestä suhtautumisestaan asiaan - Ei sillä, etteikö neitokainen olisi halunnut lähteä rauhallisin mielin paikalta ja jatkaa matkaansa aiheuttamatta vastaväittelyä Rufuksen kanssa, mutta neitokaisen epäilyt miehen vilpittömyyttä kohtaan olivat olleet jo sitä luokkaa, ettei neitokainen odottanut näin rauhallisin mielin tehtyä lähtöä. Rufuksen vihjailut pistettiin kuitenkin merkille Annien kumartaessaan hyvästejä seuralaiselleen, mutta nyt oli jo liian myöhäistä olla lähtemättä paikalta, vaikka puheet varpuskäärmeen mahdollisista uusista kohteista jäivätkin kirvelemään neitokaisen mieltä. Annie kuitenkin tiesi, ettei voinut olla kenellekään avuksi, jollei hänen olonsa lähtisi kohentumaan vielä tämän illan aikana.. Teltan ulkopuolella juhlatunnelma tuntui jatkuneen yhtä riehakkaasti kuin ennenkin. Omaksi pettymyksekseen Annie ei kuitenkaan pystynyt enää nauttimaan vastaantulevien ihmisen lailla sadonkorjuujuhlasta, vaikka hän yrittikin parhaansa mukaan näyttää tyytyväisen oloiselta käveltyään kaupungin kaduilla hymyilevien ihmisten joukossa. Oli selvää, että neitokaisella ei ollut enää syytä jäädä kaupungin hulinaan, mutta ajatus siitä että hänen täytyisi yöpyä yksin varpuskäärmeen vaaniessa kaupungilla, ei houkuttanut häntä vielä palaamaan kaupungin keskustassa sijaitsevaan asuntoonsa. Annie antoikin vain ajan kulua hiljalleen hänen ympärillään kuljeskellessaan kaupungin laidasta toiseen ilman minkäänlaista päämäärää.. Ihmisten läheisyys tuntui rauhoittavan häntä, vaikka tieto siitä, että keskiyön tanssit olisivat pian alkamaisillaan keskusaukiolla, pelotti häntä kummasti..
|
|
|
Post by erkenmormel on Feb 7, 2014 11:29:52 GMT 3
Annien livahtaessa ulos teltasta hän oli vähällä törmätä pitkään, huppupäiseen mieheen. "Ai siinähän te olettekin!" huudahti paluun tehnyt naamiomies, pahamaineinen "Varpuskäärme", jos etsintäkuulutuksia oli uskominen. "Se vekara juoksutti minua ympäri kaupunkia, mutta loppujen lopuksi en löytänyt koko korua. Sanoi juosseensa ihan vain lämpimikseen mutta minusta tuntuu että joku haluaa tehdä vanhalle miehelle kiusaa..."
Naamiomies keskeytti äkkiä puheensa huomatessaan avonaisen teltan sisällä olevan tumman hahmon, joka oli noussut seisomaan. Kultaisen naamion takana silmät tuntuivat välähtävän, mutta mies pysyi vaiti. Annie seisoi nyt kahden miehen välissä. Varpuskäärme seisoi aivan hänen edessään ja Rufus vajaan kolmen metrin päässä. "Tämä ei ole mukavan näköinen paikka...ehdottaisin pikaista poistumista" kuiskasi naamiomies Annielle. Mehubaarin myyjä silmäili tilannetta tihrusilmillään, kuivettuneet huulet puristuneena viivaksi. Molemmat miehet olivat liki kaksimetrisiä, toinen tosin laiha ja vailla näkyviä aseita, mutta hän sai kylmät väreet kipuamaan pitkin selkäpiitä. Rufuksen ylisuuri, lihaveistä muistuttava miekankuvatus olisi saanut useat kaipaamaan puhtaita alushousuja, varsinkin kun sitä käytteli yhtä massiivinen miehenkuvatus.
Rufus ei virkkonut mitään, eikä tehnyt elettäkään naamiomiehen suuntaan. Yhtä lailla liikkumatta seisoi mies, jota tämä metsästi, tuijottaen suoraan metsästäjän silmiin. Kuin ilkkuen. Niin lähellä, mutta yksikin virheliike, niin tämä pääsisi katoamaan kuin savu ilmaan. Väkijoukko ulkona oli sankimmillaan ja aurinko oli juuri luonut viimeisen katseensa kaupungin ylle. Tämä oli tilaisuus jota ei voisi päästää menemään.
Hetken murto-osan kuluttua, joka tuntui ikuisuudelta, naamiomies hymähti ja käänsi katseensa pois tummista silmistä nuoreen seuralaiseensa. "Tulkaahan sitten...uskoakseni lupasitte minulle tanssin" tokaisi mies kepeästi, mutta hänen äänensävyssään oli tiettyä määrätietoisuutta. Kenties hieman komentoakin. Salamannopeasti mies tarttui Annien käteen ja alkoi kiskoa tätä kohti aukiota. Sisällä teltassa Rufus nytkähti, kuin olisi aikonut lähteä juoksuun, samalla kiristellen hampaitaan pidättääkseen kiroustulvaa. Hän kuitenkin maksoi mehubaarin pitäjälle ja vaihtorahoja odottamatta lähti seuraamaan kaksikkoa lähes kunniottavan välimatkan päässä.
((Sori autohittauksesta mutta Annie voi toki koettaa irtautua. Ja vastauksen viipymistä pahoittelen myös))
|
|