|
Post by Jutta on Feb 27, 2012 18:08:24 GMT 3
Hei kaikille! Aloitan tässä toisen pelini. Liittyä saa kuka vain, joka kokee aiheen mieleiseksi. Hahmonani on uusi tulokas, Juliaana.. Hahmotietoja kannattaa lukea, jos ei tarinan alusta saa mitään tolkkua Odottelen innolla peliseuraa! Tervetuloa
|
|
|
Post by Jutta on Feb 27, 2012 18:10:46 GMT 3
Hiljaista.. tai ei sittenkään.. vesipisarat tipahtelevat vesikaivon yläpuolella roikkuvasta puuämpäristä vesikaivon pohjalle. Kaivolla on jo ikää.. samoin vuotavalla ämpärillä, joka on antanut vanhuudesta huolimatta monelle janoiselle ohikulkijalle raikasta vettä kaivon pohjasta. Pitkiin aikoihin kaivo ei ole ollut kovinkaan paljoa käytössä.. Kaivo sijaitsee metsän uumenissa lähellä metsäpeikkojen asuinaluetta. Jos vesikaivolta lähtisi kävelemään vuorille päin, voisi jo melkein haistaa metsäpeikkojen löyhkäävän lemun ja nähdä heidän suuria jalanjälkiä maastosta. Metsäpeikot ovat vaarallisia olentoja, jotka eivät piittaa kenet tallovat jalkojensa alle tai kenen ohikulkijan he tällä kertaa haukkaisivat välipalaksi. Heitä kannattaisi vältellä, jos se suinkin olisi mahdollista. Metsäpeikot eivät ole ainoa syy kaivon vähäiselle käytölle. Kaivo oli kuivumaisillaan kuuman kesän jäljiltä - vettä oli syvällä kaivon pohjassa enään noin metrin verran. Jos joku välttämättä haluaisi sammuttaa janonsa, vettä kyllä saisi nostettua kaivon uumenista vanhan vuotavan ämpärin avulla.. ämpärin, jossa oli tälläkin hetkellä vettä, kuin joku olisi käynyt vähän aikaa sitten vedenhaku reissulla.. kukahan hän mahtoi olla?
Henkilö joka oli käynyt vedenhaku reissulla, ei ollut huomannut kaivon uumenissa olevaa hahmoa.. vesikaivon pohjalla lojuu kaunis keiju. Hän on tajuton ja täysin tietämätön tämän hetkisestä tilanteestaan. Metsäpeikot olivat kaapanneet hänet ryöstöretken aikana Keijujenvaltakunnasta ja sitoneet tajuttoman keijun kädet ja jalat yhteen kuin estääkseen keijun karkausaikeet. Pitkän matkan jälkeen metsäpeikot olivat juuri saapuneet kaivon kohdalle kääntyäkseen vuorelle menevälle polulle, kunnes metsästä kuului outoa ääntä. Ääni kuulosti uhkaavalta, kuin metsästäjät olisivat tulleet heitä kohti jousien ja teräaseiden kanssa. Ääni oli säikäyttänyt metsäpeikot totaalisesti ja hetken mielenjohteesta panttivanki heitettiin kaivon uumeniin odottamaan myöhempää noutamista.. metsäpeikoista ei vain ole kuulunut vähään aikaan mitään.. olisiko heille sattunut jotain?
Keiju nimeltä Juliaana tarvitsisi tällä hetkellä apua. Jos vain joku sattumalta kurkistaisi syvemmälle kaivon pohjaan, häntä ei voisi olla huomaamatta. Olisi vain ajan kysymys ehtisivätkö metsäpeikot hakemaan hänet takaisin ennen pelastusta..
|
|
|
Post by Rusalka on Feb 27, 2012 19:21:40 GMT 3
// Jospa liittyisin. : ) Söpö nimi tarinalla muuten. ; ) //
Outo otus ryömi metsän aluskasvillisuudessa, se muistutti aivan ahmaa, ruskea turkki, pää ja koko, kaikki olivat kuin ahmalla. Mutta kun otus nousi pystyyn mutustaen nappaamaansa metsämyrää, saattoi nähdä että se seisoi kahdella jalalla ja että sillä oli vaatteita päällä. Vain yksinkertaisia, turkin väriä vastaavia samoamiseen sopivia vaatteita, jotka kuitenkin paljastivat kyseessä olevan antropomorfin. Hänen nimensä oli Petra ja hän oli vaellellut ympäriinsä näillä seuduilla jo pari viikkoa mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hän lähestyi juuri tätä aluetta. Hän kulki varovaisesti ja valppaana, kuten hänellä oli tapana, hän oli juuri muutama päivä sitten onnistunut pakenemaan hirmususia* ja oli edelleen hiemam tavallista levottomampi.
Petra saapui äkkiä alueelle jossa hänet hermostutti entistä pahemmin uusi haju, peikkoja! Petra alkoi pälyillä ympärilleen ja liikkua aivan hiljaa, hetken päästä hän näki jotain mielenkiintoista, kaivo. Petra lähestyi sitä uteliaana ja totta puhuen hänen oli jano. Varovaiset askeleet veivät häntä kohti tuota ihmisten tai sen kaltaisten olentojen tekemää maamerkkiä. Hän saapui sen viereen ja kurkisti sisään, hän oli sen verran lyhyt että joutui nousemaan varpailleen mutta ylettyi kuin ylettyikin silti katsomaan alas kaivon sisään.
// *Hirmususi on tieteelliseltä nimeltään canis dirus, oikee muinais otus. //
|
|
|
Post by Jutta on Feb 28, 2012 17:18:20 GMT 3
(( Kiitoksia.. Ideana oli kyllä kehitellä pelin nimestä paljon mielekkäämpi.. mutta tuohon se sitten jäi.. ;D ensikerralla yritämme uudestaan.. )) Kaivon uumenissa tunnelma oli yhä hiljainen. Juliaanan ollessa jo melkein päivän tajuttomana, mitään muutosta hänen elintilaan ei ollut syntynyt. Tilannetta pahensi kaivon pohjalla oleva kylmä vesi, joka heikensi vielä enemmän keijukaisen olotilaa.. Tilanne näytti pahalta.. Tällä menolla Juliaana ei jaksaisi enään kauan.. Samoihin aikoihin metsän siimekseen oli piiloutunut suuri hahmo.. metsäpeikko. Hän oli eksynyt laumastaan paetessaan metsästäjiä ja oli nyt myöhemmin uskaltautunut palaamaan yksin kaivon luokse. Yllättäen kaivon luokse oli kulkeutunut muitakin matkalaisia kuin hän.. Ahman näköinen otus oli juuri saapunut paikalle ja kurkotteli juuri tällä hetkellä katsomaan vesikaivon syvennyksiin, jonne metsäpeikkojen kaappaama keiju oli piilotettu. Peikko tunsi sisällään turhautumista.. hänen saalinsa oli kaivossa.. vain hän saisi ottaa keijun itselleen.. mutta hän malttoi mielensä ja odotteli hiljaa puitten suojassa.. tarkkaillen miten tilanne etenisi.. (( Anteeksi! En voinut vastustaa kiusausta! Lupaan kirjoitella ensikerralla paremman pelivuoron ;D Ps. saat myös pelailla metsässä piileskelevällä metsäpeikolla, jos haluat / koet sen järkeväksi! ))
|
|
|
Post by Rusalka on Feb 28, 2012 19:59:31 GMT 3
Petra kuvitteli näkevänsä jotain kaivon pohjalla muttei ollut varma, hänen silmänsä olivat nyt valoon tottuneet, joten kaivon pimeys haittasi. Yöllä hän olisi osannut sanoa paremmin.
"Hei. Onko siellä jotain jännää?" Jokin sai hänet esittämään kaivossa vallitsevalle pimeydelle kysymyksen, vaikkei uskonut saavansa vastausta.
Kaivon luona oli runsaasti peikkojen hajua, se teki Petran olon erittäin epävarmaksi. Ja hän kurkisteli vähän väliä olkansa yli metsään ja koitti höristää karvaisia korviaan, jotta ehtisi havaita mahdollisen uhan ajoissa.
// En mä varmaan peikolla pelaa mutta kiitos tarjouksesta. : 3 Voin mä jonkun toisen hahmon mukaan panna jos keksin jonku mielekkään ja sulle sopii. : 3 //
|
|
|
Post by Jutta on Feb 29, 2012 16:19:45 GMT 3
(( Tottakai saat lisätä jonkun uuden hahmon peliin, jos haluat! Katsotaan, kauanko itse jaksan tuolla metsäpeikolla pelailla.. ajattelin hänen tuovan hieman säpinää pelin alkuun.. kjeh )) Kaivo kaikui yllättävästä huudosta: ”Hei. Onko siellä jotain jännää.. jotain jännää.. jännää..” Huuto kuului kauas kaivon luota koko metsän aukealle alueelle eikä sitä voinut olla kuulematta.. jos joku sattumoisin piileskelisi lähistöllä. Kuin taikasanojen jälkeen, jotain alkoi tapahtua kaivon pohjalla - Juliaanan silmät avautuivat. Hänen olonsa oli heräämisen jälkeen epämukava ja sekava viimehetkisten tapahtumien jälkeen: ”Missä minä olen? Olenko minä kaivon pohjalla? Miten se on mahdollista?” Juliaanan miettiessä omaa tilannettaan hän huomasi kääntää katseensa suoraan kaivon yläpuolelle. Näytti siltä, kuin joku tumma hahmo tarkkailisi häntä tällä hetkellä. Juliaana ei saanut selvää hahmon ulkonäöstä, sillä kaivon pimeät varjot peittivät suurimman osan Juliaanan näköetäisyydestä. Tilanne oli pelottava – pitikö joku häntä kaivonpohjalla panttivankina? ”Pyydän, älkää tehkö minulle pahaa.. ”Juliaana anoi yllättäen tuntemattomalta tarkkailijalta, jonka oli olettanut olevan hänen sieppaajansa. Juliaana yritti hätääntyneenä pyristellä hänen käsiinsä sidotusta köydestä, mutta köysi ei hellittänyt. Tilanne näytti epätoivoiselta Juliaanan silmissä – miksi juuri hänelle oli käynyt näin? Puitten pimentoon piiloutunut metsäpeikko oli raivon vallassa: hänen saaliinsa oli huomattu! Pian hänen saaliinsa vietäisiin pois, jos hän ei toimisi ripeästi! Samassa hän rohkaistui ja alkoi juosta kaivoa kohti. Hän ei välittänyt vastassa olevasta ahman näköisestä otuksesta, sillä oli hän ennenkin tökkinyt tuollaisen mokoman pois tieltä. Peikko oli selvästi isompikokoinen kuin ahma – pituudeltaan peikko oli n. 2,5 metrin pituinen ja massaltaan hän oli niin valtava, että saisi yhden puunkin kaadettua yhden nyrkin heilautuksella. Välimatka vain lyheni lyhenemistään kaivon luokse.. ja pian hän olisi pelottavankin lähellä Ahmaa..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 1, 2012 20:04:33 GMT 3
Petra aivan säikähti kaikua joka hänelle ensimmäisenä vastasi ja hän heittäytyi taaksepäin ja jäi tuijottamaan silmät suurina metsään, ehkä jokin ilkeä otus oli kuullut tuon huudon. Miksi hän oli ollut niin pöljä, miksi mikään muu kuin kaiku nyt kaivosta takaisin huutaisi. Mutta sitten hän kuuli ihmeekseen että joku elävä olento todella puhui kaivon pohjalla. Petra ei kuitenkaan ehtinyt puhua äänelle sillä hänen kauhukseen metsästä ryntäsi hänen aikasemmin aistimansa hajun lähde, peikko!
"Voi helvetti!" Petra kirosi, oli ehkä hupaisaa että hänen kauhistunut, hampaat paljastava ilmeensä olisi nimenomaan saattanut pelottaa pois köykäisemmän vastustajan mutta peikot olivat kaikkea muuta kuin köykäisiä. Petra Perääntyi hieman, miettien mitä tehdä, toisaalta hänen vaistonsa ja järkensä käski pakenemaan, eikä peikko varmaan metsän tiheiköissä hänen perässään pysyisikkään. Mutta häntä kiinnosti kaivon pohjalta kuulemansa ääni. Hän päätti alkaa äristä lähestyvälle peikolle, toivoen että yllättävä päättäväisyys saisi tämän epäröimään.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 2, 2012 11:38:59 GMT 3
Metsäpeikon lähestyessä kaivoa, koki hän yllätyksen: Ahman näköinen otus oli kääntynyt häneen kohti ja nyt hän ärähteli murisevalla äänensävyllään peikolle. Metsäpeikko äimisteli – Suojeliko hän kaivon pohjalla ollutta keijukaista.. tai hetkinen.. aikoisiko hän itse syödä saaliini? Yllättäen peikko pysähtyi pienen välimatkan päähän ahmasta. Hetken hiljaisuuden jälkeen metsäpeikko naurahti ja sanoi kuuluvalla äänellään: ”On sinulla kyllä sisua.. mutta minun saalistani sinä et vie.. keijut ovat nimittäin herkkuani..” Metsäpeikko jatkoi matkaansa kaivoa kohti hitaitten askeleitten viemänä. Hän ei välittänyt aikoisiko ahman näköinen otus hyökätä hänen kimppuunsa. Jos hän sen tekisi, siitä ei hyvää seuraisi..
Samoihin aikoihin kaivonpohjalla Juliaana yritti kuunnella ylhäältä kuuluvia tapahtumia. Yhden sijasta kaivon läheisyydessä tuntui olevan kaksi hahmoa, jotka tällä hetkellä kiistelisivät jostain. Juliaana ei saanut selvää ylhäällä käynneistä keskusteluista ja se sai hänen olonsa ahdistuneeksi. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, joten Juliaanan täytyisi vain odotella kärsivällisesti. Kylmä vesi ei tehnyt odottamista helppoa – vesi heikensi hänen olotilaansa aina yhä enemmän.. mutta Juliaanan tapoihin ei kuulunut luovuttaminen kesken kaiken.. Hän oli taistelija.. eikä aikoisi luovuttaa, ennen kuin pääsisi vapaaksi kaivon loukusta.. ja palaamaan rakkaan perheensä luokse..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 2, 2012 13:07:24 GMT 3
Petra olisi voittanut mikäli olisi lyönyt asiasta vetoa, eihän hänen kaltaisensa pikku karvaturri nyt täysikasvuista peikkoa saanut säikähtämään. Mutta se mitä peikko sanoi oli mielenkiintoista.
"Keiju! Semmoinenko siellä on? Jännää!" Petra ei voinut vastustaa kiusausta vaan meni uudestaan vilkasiemaan kaivoon, vaikka se jätti hänet kylki kohti peikkoa.
"Miltä ne semmoiset maistuvat? En ole koskaan kokeillut, kun tuntuisi ilkeältä tappaa sellainen, enkä ole ikinä törmännyt hengettömään." Petra kysyi, kuono yhä kaivon pohjaa kohti.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 2, 2012 16:00:59 GMT 3
Kaivo kaikui puheesta, josta pystyi päättelemään varjoihin hukkuvan puhujan olevan kiinnostunut Juliaanan syömisestä. Juliaana oli järkyttynyt – Kaivoa ympäröi siis jonkinmoinen petovaljakko, joiden aikeina oli selvästi tehdä hänestä vatsan täytettä. Juliaanan pää kallistui kohti veden peittämää kaivonpohjaa.. kyynel toisensa jälkeen valuivat hänen poskiaan myöten ja syvä huokaisu kuohui Juliaanan sisimmästä.. Hän tiesi aikansa koittaneen.. minkä hän mahtaisi kahdelle nälkäiselle pedolle, joilla oli pahat mielessään.. hänet oli sidottu, hän oli loukkaantunut ja heikossa kunnossa.. Epätoivo valtasi Juliaanan mielen.. Olisiko hänellä enään mitään tehtävissä?
Metsäpeikkoa suututti ahman kiinnostus hänen saalista kohtaan. ”Älä sinä kajoa minun saaliiseeni.. hanki oma, jos mielesi tekee” Peikko tokaisi töykeästi saavuttuaan kaivon luokse Ahman lähettyville. Hän ei välittänyt enään ahman läsnäolosta, sillä hän ei pitänyt ahmaa uhkana itselleen. Lähempänä ahma tuntui vieläkin pienemmältä otukselta, mitä peikko oli kauempana olettanut hänen olevan ja sekös nostatti peikon itsevarmuuden korkeuksiin. Hetken seisottuaan kaivon lähettyvillä metsäpeikko kurkisti varovasti kaivonpohjalle. Hän ei nähnyt keijua pimeän kaivon pohjalla, mutta keijun vaimeata niiskutusta ei voinut olla kuulematta.. Keiju oli siis yhä elossa.. Mietittyään hetken peikko nosti kaivon yläpuolella roikkuvan ämpäri itselleen. Hän kiskaisi ämpärin irti köyden päästä ja alkoi keriä pitkää köyden pätkää itselleen – sopivan pätkän saatuaan hän katkaisi sen.. nyt hänellä oli köysi, jolla voisi kaapata keijun itselleen.. mutta.. vielä hänellä olisi ongelma.. miten hän saisi keijun sidottua köyteen kaivonpohjalta? hän ei itse mahtuisi mitenkään kaivoon, sillä hän oli siihen tarkoitukseen liian suuri. Äkkiä metsäpeikko käänsi katseensa ahmaan päin.. voisiko hänestä sittenkin olla apua hänelle? ”Tarkemmin ajateltuna.. jos haluat syödä kanssani keijupaistia tänään illalla, voisit tulla avukseni.. sinä menisit minun saamallani köyden avulla kaivon pohjalle, sitoisit keijun köyteen lujasti kiinni ja minä kiskoisin teidän molemmat kaivon pohjalta ylös.. helppoa vai mitä?” Metsäpeikko kysyi ahmalta luottavaisin mielin. Jos hän ei suostuisi ehtoihin hyvällä, eiköhän sitten ainakin pahalla..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 2, 2012 19:17:48 GMT 3
Petra liikkui hieman syrjään peikosta tämän tullessa myös kavion ääreen mutta ei paennut. Peikon ehdotus sai hänet miettimään. Hänen ei tehnyt mieli satuttaa keijua, varsinkin kun saattoi kuulla reppanan itkun, hänellä ei ollut tapana saalistaa otuksia jotka osasivat itkeä. Ehkä hän voisi mennä köyden myötä kaivon pohjalle ja rauhoittaa keijua ja laatia sen kanssa jonkin pako tai taistelu suunnitelman mutta peikko saattaisi kaiun ansiosta kuulla sellaiset suunnitelmat vaikka he kuinka kuiskisivat. Hän mietti mitä tehdä, hän ei pitänyt itseään sankarina mutta hänen ei silti tehnyt mieli jättää keijua peikon ruuaksi, mitä hän tekisi.
Metsän reunassa kahta kaivon luona nököttävää otusta katselivat uudet silmät, uteliaat silmät. Vai oli noilla saalis jota koittaisivat saada ylös kaivosta. Venera Dragusha niminen velhotar ei ollut ennen nähnyt peikkoa seisomassa, näinkään rauhallisena, toisen elävän otuksen kanssa ja totta puhuen vaikka oli jo ehtinyt nähdä useita eläinihmisiä, ei hän ollut nähnyt ahmaa ennen näin läheltä, ne kun olivat varsin epäsosiaalisia ja epäluuloisia tapauksia. Venera alkoi heti pohtia miten voisi hyötyä tilanteesta, se oli hänelle luontainen tapa käsitellä asioita. Hän alkoi puhua mutta taian avulla sai hänen äänensä kuulumaan vastakkaiselta suunnalta kuin missä hän todellisuudessa oli. "Minä voisin ehkä auttaa." Hänen äänensä ei ollut hänen normaali puheäänensä vaan se kuullosti tavallista uhkaavammalta, kolkommalta ja epämääräisemmältä.
"Niin, minä voisin ehkä auttaa mutta vaadin maksun." Venera jatkoi.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 4, 2012 16:30:24 GMT 3
(( Pelaan tämän vuoron pelkällä peikolla.. ei siellä kaivonpohjalla kuitenkaan mitään ihmeellistä sattuisi edelliseen vuoroon verrattuna )) Metsäpeikko säpsähti.. Puitten seasta oli yllättäen kuulunut puhetta, jonka ei kuulostanut kuuluvan ihmiselle. Puhuja oli valmis auttamaan peikkoa keijusaaliinsa noutamisessa kaivonpohjalta, jos saisi työstään palkkion. Peikko yritti tähyillä ympäriinsä, kuin etsien puhujaa metsän tiheiköstä.. mitään kuitenkaan näkemättä. ”Kuka sinä olet? Näyttäydy meille!” Metsäpeikko huudahti kuuluvasti. Puheesta pystyi kuulemaan epävarmuuden. Oli outoa, että joku tarjoutui auttamaan vaarallista metsäpeikkoa saaliinsa noutamisessa.. vieläpä vapaaehtoisesti.. Mutta kuka hän oli ja millä asialla hän liikuskeli? Peikko raapi mietteliäästi päätänsä.. houkutus oli suuri. Puhuja kuulosti tietävänsä mitä olisi tekemässä ja saisi varmasti lyhyessä ajassa noudettua keijun kaivonpohjasta.. Tästä tarjouksesta ei ehkä kannattaisi kieltäytyä. ”Mitä sinä vaadit maksuksi?” Metsäpeikko kysyi lopulta edelleen hieman epäröiden.. Jos maksu ei olisi liian vaativa, voisi hän suostuakin auttajan ehtoihin..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 5, 2012 0:11:48 GMT 3
Venera myhäili. "Sinä olet peikko, olet varmaan kerännyt yhtä ja toista hyödyllistä, vuosien varrella. Haluan nähdä kätkösi ja ottaa mitä mieleni tekee. Ei, en veisi kaikkea, vain hyvin kohtuullisen määrän."
Veneraa kiinnosti eniten mahdolliset taikaesineet mitä peikolla saattaisi olla, ei niinkään kulta tai jalokivet.
Petra kavahti ääntä, hän arvasi että se kuului jollekin joka tiesi taikoja, eikä sellaisten kanssa ollut leikkimistä. Jos tämä saisi maksunsa etukäteen, tämä tuskin pitäisi omaa osuuttaan mistään sopimuksesta. Petra toivoi että peikko ja tämä uusi tekisivät toisensa, tavalla tai toisella niin kiireisiksi että ehtisi koittaa saada keijun ulos, sillä välin.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 5, 2012 11:43:11 GMT 3
”Kyllä.. Meillä metsäpeikoilla on yhteinen piilokätkö aarteillemme.. mutta.. miten voin luottaa siihen, ettet vie koko saalistamme?” Metsäpeikko vastasi puhujalle turhautuen.. Vai halusi puitten kätköissä puhuja nähdä peikkojen keräämän aarrekätkön.. pitihän se arvata, ettei tästä tulisikaan niin helppoa. Olisi hirveätä, jos aarrekätkömme paljastuisi tai jopa ryöstettäisiin.. Ei.. tämä ei voisi mennä näin.. ”Minkä tyyppiset tavarat puhujaa olisi kiinnostanut? Käyn hakemassa niitä teille, kun työnne on tehtynä” Metsäpeikko ehdotti vuorostaan toivoen, että keskustelemalla asiat saataisiin puhuttua halki.
Peikko käänsi katseensa taivaalle.. aurinko näytti jo laskevan ja kohta alkaisi hämärtämään.. Toivottavasti asiat saataisiin pian järjestykseen.. Pimeässä metsässä olisi tympeätä kävellä yksiskeen.. varsinkin nälän kurniessa vatsassa..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 6, 2012 18:00:44 GMT 3
Venera huomasi ettei tämä peikko ollutkaan aivan niin typerä kuin mitä hän oli kuullut peikkojen olevan (ja usein itse todennut). Hän päätti koittaa pelottelua, hän antoi äänensä muuttua entistä epäinhimillisemmäksi, hänen äänensä toi nyt mieleen etäisen ukkosen jyrinän.
"Osaisitko sinä edes hakea oikeita tavaroita vaikka neuvoisin? Minua ei kiinnosta kulta, raha tai helyt! Minua kiinnostaa vain mahdolliset taikakalut, mitä ehkä olette saaneet haltuunne!"
Petra alkoi kammota tuota uutta vierasta, hän alkoi hivuttautua hiljaa pois kaivon luota, vastakkaiseen suuntaan äänestä. Keiju saisi odottaa, ei hän paljoa voisi tehdä peikon ja maagin ollessa paikalla.
|
|