|
Post by Jutta on Mar 8, 2012 0:06:42 GMT 3
Säikähtäneenä metsäpeikko kyyristyi polvilleen metsän aukean alueen nurmikolle. Uhkaavan kuuloinen puhuja puitten suojassa oli alkanut pelottamaan häntä. Puhuja ei selvästikään ollut kuka tahansa ohikulkija.. ei, hän varmasti riistäisi peikkoparan hengen, jos hänen kanssaan pelleilisi. Hetken ajan metsäpeikko mietiskeli tilannettaan nurmikon syleilyssä.. olisiko hänen järkevämpää jatkaa leikkiä uhkaavan puhujan kanssa tai kannattaisiko hänen vain luopua keijusaalistaan.. Päätös tuntui hankalalta.. Keijupaisti oli sitä harvinaista herkkua, jota ei joka päivä saisi syödäkseen.. Mutta jos metsässä puhuja huijaisi häntä.. veisi koko metsäpeikkojen aarresaaliin.. karkotettaisiin hänet varmasti peikkojen vuorilta.. mutta, jos metsässä puhuja suuttuisi hänelle, kun luopuisinkin hänen avunannostaan.. hänhän voisi suutuspäissään hyökätä kimppuuni.. ei.. mikään vaihtoehto ei tuntunut enään hyvältä..
”Hy-hyvä on! Su-suostun ehtoihinne.. menemme yhdessä katsomaan mieleistänne tavaraa piilopaikastamme.. uskon, että kätkömme miellyttävät teitä..” Metsäpeikko vastasi lopulta kuuluvalla äänellään myöntävästi. Hän päätti miellyttää auttajaansa, vaikka tiesi ottavansa suuren riskin aarteittensa menettämisen suhteen. Onneksi aarrekammiota vartioisi useampi metsäpeikko.. yhdessä he olisivat vahvempia, jos jotain sattuisi tapahtumaan. ”Mutta.. ensin sinun täytyy hoitaa työsi.. ennen en vie sinua minnekään, vaikka kuinka yrittäisit” Metsäpeikko huudahti hieman itsevarmemmin metsässä puhujalle ja nousi lopulta polviltaan seisomaan. Hän ei antaisi perää, jos metsään piiloutunut hahmo aikoisi puhua hänet pyörryksiin.. Jääkööt sitten saalis kaivonpohjalle, jos metsässä puhuja ei suostuisi metsäpeikon ehtoihin. Hän ei aikoisi menettää sekä saalista että metsäpeikkojen aarrekätköä.. se olisi liian suuri riskin otto..
Juliaana ihmetteli outoa hiljaisuutta kaivon uumenissa.. Tuntui siltä, kuin puhujat kaivon ympäriltä olisivat lähteneet.. tai sitten he olivat vain siirtyneet kauemmaksi, jotta heidän keskusteluitaan ei olisi voinut kuunnella. Epävarmuudessa eläminen oli tuskallisinta, mitä hän tiesi.. Tai ehkä tuskallisinta olikin se, ettei hän pystyisi tekemään tilanteelleen mitään, vaikka haluaisi. Juliaanan huokaukset kaikuivat kaivon seinämiä pitkin.. Ajatukset valtasivat hänen mielensä.. Kunpa hän ei olisi sidottuna, muussa tapauksessa hänellä olisi mahdollisuus puolustautua tulevalta uhkalta.. Tai jos hänen siipensä eivät olisi kastuneet kaivon pohjalla, olisi hän pystynyt karkaamaan puitten yläpuolelle pilvien suojaan.. Juliaana toivoi, että pian alkaisi tapahtua.. Joku kaappaisi hänet mukaansa ja hän saisi nähdä vielä viimeisen kerran luontoäidin luomaa maailmaa.. hän ei jaksaisi odottaa kuolemaansa enään kauempaa.. aika tuntui pysähtyneen hänen ympärillään..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 12, 2012 21:42:52 GMT 3
Petra pysähtyi kyhjöttämään maahan, kuullessaan että peikko ja taikuri ehkä poistuisivat, silloin olisi tilaisuus saada keiju pois kaivosta. Sitten hän huomasi kauempana edessään hahmon, ensin hän arveli että neljäskin kulkija oli osunut paikalle mutta tajusi tämän suun liikkuessa että tämä oli se outo puhuja, vaikka ääni tulikin muualta.
Venera mietti tilannetta, se kutkutti häntä mutta oli samalla jo himean hankala, jos hän lähtisi peikon mukaan ja siellä olisikin useampi sen tovereista, hän ei ehkä onnistuisi pakottamaan näitä luopumaan mistään. Hän voisi tietenki paeta maakotkan hahmossa mutta silloin tuo reissu olisi turha, tai ehkei sittenkään. Näkisihän hän paikan sijainnin ja voisi palata myöhemmin, ellei peikoilla olisi älyä vaihtaa kätkön sijaintia.
"Hyvä on, suostun. Mutta sinun ei kannata yrittää mitään temppuja!" Venera kohotti taas ääntään. Sitten hän alkoi lähestyä kaivoa ja puhua omalla äänellään.
"Olen paljon voimakkaampi kuin näytän ja kostan kauhealla tavalla jos yrität pettää minut!" Venera oli nuori ja kaunis, eikä ehkä herättänyt tarpeeksi kunnioitusta ellei hän ensin näyttänyt voimiaan, nyt hän toivoi että oli jo säikyttänyt peikon tarpeeksi hyvin.
|
|
|
Post by Jutta on Mar 13, 2012 11:28:16 GMT 3
Metsäpeikko oli hieman hämillään.. monestakin syystä. Metsässä puhunut henkilö olikin ilmestynyt hänen selkänsä taakse, vaikka puhujan ääni oli selvästi tullut vastakkaisesta suunnasta.. ja se mikä oli vielä ihmeellisempää, puhuja oli ollut nuori kaunis neitokainen, jonka ei ikinä uskoisi tekevän pahaa edes pienelle kärpäselle. Metsäpeikko kaivoi mietteliäästi takaraivoaan.. oliko hän säikähtänyt tuota pikku neitokaista? Hänellä taisi tosissaan olla suurenmoisia voimia, joita ei päällepäin kuka tahansa näkisikään. ”En petä teitä.. lupaan sen teille.. mutta hoidettaisiinko me nyt vain tämä työ loppuun, että pääsisin joskus syömähommiinkin.. minulla on kamala nälkä..” Metsäpeikko vastasi kauniin neidon uhkailuille ja väistyi kauemmas kaivosta, jos neitokainen sattumoisin vaatisi tilaa kaivon ympäristössä. Metsäpeikko ei uskaltanut enään tässä vaiheessa vastustella neitokaista, sillä hän oli jo todistanut peikolle omistamansa suurenmoisia voimia, joilla voisi tehdä halutessaan vaikka minkälaisia kepposia. Hän toivoi kuitenkin kaunottaren rupeavan pian töihin, sillä aurinko alkoi olla jo piilossa puitten suojissa ja ilta alkoi jo hämärtää taivaalla.
Juliaana huomasi illan olevan tuloillaan, sillä kaivon pohjalla oli yhä vaikeampi nähdä ympärilleen.. toisaalta, kaivon pohjalla ei ollut mitään mielenkiintoista katseltavaa kaivon seinämiä lukuun ottamatta. Jos aika kävisi hyvinkin pitkäksi, voisi hän ruveta laskemaan, montako kivenjärkälettä on tarvittu kaivon rakentamiseen.. Tai siis, jos hän pystyisi näkemään pimeässä.. Keijut kun olivat huonoja hämärässä liikkujia huonon hämäränäkönsä ansiosta. Juliaanan odotellessa muutosta tämän hetkiseen elämäntilanteellensa, huomasi hän olevansa nälkäinen.. Hän ei muistanut, milloin hän olisi viimeksi syönyt tai juonut mitään. Vettä oli toki hänen ympärillään, mutta hän ei ylettänyt veden pintaan.. eikä hän uskaltanut kokeilla kasvojensa kurkottamista veden äärelle sillä uhalla, jos hän ei saisikaan nostettua itseään ylös vedenpinnasta.. hukkuminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta tällä hetkellä.. Mutta jos tämä odottaminen kestäisi vielä muutaman päivän, voisi hän jopa harkita jotain itsetuhoista.. ei ja ei.. mitä hän ajatteli?! Hän ei koskaan ollut miettinyt moisia eikä hän miettisi nytkään.. Hän ei ollut periksi antaja.. nyt täytyisi vain odotella kärsivällisesti.. joku kyllä hänet vielä noutaisi hänet kaivonpohjalta.. hyvät tai pahat asiat mielessään..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 23, 2012 18:24:27 GMT 3
"Minä haluan että näytät minulle ensin kätkönne! Muuten saat itse onkia saalistasi kaivosta!" Venera sanoi, hän kuullosti uhkaavalta vaikka puhuikin nyt normaalilla äänellään. Vaikka häntä huoletti että muitakin peikkoja saattaisi ilmaantua paikalle.
Petra kyhjötti edelleen maassa, koittaen olla huomaamaton, eikä taikuri näyttänyt vielä häntä huomanneenkaan, tai ainakaan hän ei osoittanut kiinnostusta häneen. Joskus oli hyvä olla pieni otus. Mutta hän oli kärsimätön, mikseivät nuo kaksi jo voisi poistua, jotta Petra voisi leikkiä sankaria?
|
|
|
Post by Jutta on Mar 29, 2012 9:16:58 GMT 3
”Mutta minähän sanoin..” Metsäpeikko aloitti äristen, mutta lopetti lauseen kesken kaiken. Metsäpeikko yritti hillitä kiukkuaan.. hän tuhisi itsekseen ja puristi nyrkkejänsä yhteen. Lumoava neitokainen.. Oli hän kyllä niin itsepäinen.. mutta myös pelottava. Metsäpeikko polki jalkojensa alla olevaa nurmikkoa vihaisesti miettien samalla tilannettaan. Olisiko järkevintä vain suostua neidon ehtoihin? Eihän saalispaikalle niin mahdoton matka olisi loppujen lopuksi.. Äkkiähän he siellä käväisisivät.. Ja olisihan saalispaikka hyvin vartioitu, jos neitokaisesta olisi suurempaakin harmia.. Useamman suuren metsäpeikon voimin neitonen ei olisi suurikaan uhka.. ”Hyvä on.. mutta äkkiä sitten.. meillä ei ole kokopäivää aikaa hukattavana.. mutta jos kajoat koko saaliiseemme.. voin sanoa, ettei sinusta ole sen jälkeen mitään jäljellä..” Metsäpeikko tuumaili neitokaiselle tuima ilme kasvoillaan ja lähti köntystelemään kaivon lähellä olevaa polkua pitkin vuoristolle.. olettaen, että salaperäinen neitokainen seuraisi häntä kohtapuolin perässä. Hetken ajan metsäpeikko mietti köntystellessään vuoriaan kohti, mihin pikkuruinen ahma oli kadonnut kaivon luota.. hetki sitten vielä hän oli kurkkinut mielenkiintoisen oloisena kaivonpohjalle.. Olikohan hän karannut outojen äänien kuuluessa puitten suojasta? Enempiä ajattelematta, metsäpeikko jatkoi matkaansa vuoristolle.. Vielä täytyisi kävellä vähäsen matkaa, jolloin he saapuisivat piilopaikan läheisyyteen..
|
|
|
Post by Rusalka on Mar 30, 2012 10:41:47 GMT 3
Venera ei sanonut mitään, katsoi vain peikkoa kulmiensa alta ja pyyhkäisi mustia hiuksiaan silmiltään. Sitten hän lähti peikon perään, pitäen kuitenkin sopivasti netäisyyttä jos tämä vaikka koittaisi käydä kimppuun.
Petra makasi edelleen maassa, kun kaksikko lähti kulkemaan, peikkojen kätkölle. Nyt olisi tilaisuus. Hän odotti että toiset olivat kadonneet näkyvistä ja luikki sitten kaivon luokse.
"Hei, kuuletko minua? Jos lasken sinulle köyden, niin saatko itsesi vapaaksi?" Hän suhisi kaivoon, hän ei uskaltanut korottaa ääntään liikaa, ettei peikko kuulisi ja eiköhän kaiku kuitenkin kantaisi pohjalle asti. "Vai sidonko köyden johonkin ja tulen itse hakemaan sinua?" Hän vielä lisäsi.
|
|
|
Post by Jutta on Apr 2, 2012 11:46:23 GMT 3
Juliaana oli nukahtamaisillaan kaivonpohjalla.. Silmäluomet tuntuivat niin raskailta.. oli melkein mahdottomuus pitää silmiään enään kauempaa avoimina. Viimein kun Juliaana ei jaksanut enään kamppailla nukahtamistaan vastaan ja oli vaipumassa syvään unihorrokseen, kuuluikin kaivon yläpuolelta puhetta, johon ei voinut olla reagoimatta. Juliaana avasi jälleen kerran silmänsä ja yritti epätoivoisesti silmäillä mistä puhe oli peräisin.. Mitään ei kuitenkaan näkynyt.. Kaivon pohjalla kun oli niin pimeää, etteivät keijun silmät erottaneet enään mitään tähän aikaan illasta. Keiju kuitenkin oletti äänen tulevan kaivon suulta, hänen yläpuoleltaan. Henkilö kaivon suulla puhui jotain auttamisesta.. Puhuikohan hän totta? Voisiko häneen luottaa? ”O-olen sidottuna enkä pysty liikkumaan.. oloni on muutenkin.. melko heikko..” Juliaana vastasi vapisten kylmyytensä sekä väsymyksensä vuoksi. Juliaana päätti luottaa mahdolliseen avunantajaansa.. ei hänellä ollut mitään menetettävääkään. Jos toinen petkuttaisi häntä, niin sitten petkuttaisi.. Eipähän Juliaanan tarvitsisi ainakaan kuolla kaivon pohjalle, ohikulkijoitten juomapaikalle.. Se olisikin vain hyvän vanhan kaivon saastuttamista..
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 7, 2012 14:49:40 GMT 3
Petra kuuli vastauksen. Ainakin keiju oli yhä elossa. "Odota, keksin jotain."
Hänellä ei ollut köyttä, totta puhuen hänellä ei ollut juuri mitään, hän ei yleensä tarvinnut varusteita, saihan kaiken tarvittavan luonnosta, puroista, joista ja järvistä vettä. Ja saalistamalla ja raatoja ryöstämällä ruokaa. Vaatteinakin hänellä oli vain pari niukkaa vaatekappaletta jotka peittivät intiimit alueet. Ja nämäkin lähinnä ihmisten kohtaamista varten, näillä kun tuntui olevan kummallinen tapa paheksua alastomuutta. Ei se Petran vika ollut jos ihmisillä ei ollut kunnon turkkia suojana.
Hän mietti hetken ja katsoi sitten ämpäriä, tosiaan, siinähän oli köysi kiinni. Petra irrotti ämpärin köydestä ja heitti sitten köyden kaivoon. Toivottavasti köysi joka oli kiinni veivikäyttöisen kaivon puomissa kestäisi, hän nykäisi köydestä pari kertaa, eikä mitään ainakaan heti mennyt rikki. Sitten hän tarttui köyteen ja alkoi kapuamaan hiljaa kaivon pohjalle. Köyttä oli juuri sopivasti, se ulottui niin lähelle pohjaa että hänen täytyi pudottautua vain muutama tuuma. Hänen silmänsä olivat ehtineet tottua pimeään ja hän oli jo erottanut keijun kaivon pohjalla. Hän hyppäsi aivan tämän viereen ja alkoi irrottamaan siteitä.
"Jaksatko kiivetä itse vai kiipeänkö takaisin ja kiskon sinut ylös?" Hän kysyi.
Sillä välin Venera seurasi peikkoa, ollen koko aika valppaana. Hän mietti mitä loitsua käyttäisi mikäli peikko johdattaisikin häntä ansaan. Saisi nähdä tulisiko tästä mitään.
|
|
|
Post by Jutta on Jun 6, 2012 10:33:53 GMT 3
(( Heij! Kirjoitin sinulle yksityisviestiä, jonka toivoisin sinun lukevan.. Katsotaan vastauksesi perusteella sitten, miten jatkamme pelimme parissa.. Hih.. ))
|
|