|
Post by frederico on Feb 21, 2012 23:28:23 GMT 3
Oli kuulas pakkasaamu Tampereesta hieman koilliseen Sahamäessä, kun nuori, parrakas ja uupunut mies raahusti suksillaan kohden sahankonttoria jonka harjalla liehui laiskan eteläisen tuulen hönkäilessä vallankumouksen punainen lippu. Koko Suomi oli jakautunut kahtia ja sodan julistaminen olisi enää vain ajan kysymys.
Kotiseudullaan Mikkelin liepeillä Pentti Haapala oli joutunut ongelmiin suojeluskunnan kanssa tökätessään puukon yhden suojeluskuntalaisen kylkiluiden alle ja haavoittaessaan 4 muuta kun nämä olivat tulleet ajamaan hänen perheensä ulos heidän kodistaan. Raha oli ollut tiukassa mutta luulisi patruunan kelpuuttaneen hänen hevosensa ja taksvärkin pantiksi mutta ei. Isä ja äiti sekä nuoret sisarukset olivat jääneet tyhjän päälle ja Pentin hermo oli pettänyt. Hän käynyt kostamassa teon pehtoorille ja nyt hän oli pakoteillä matkalla tampereelle vallankumouksen kehtoon.
Uupunut mies nosti sukset parin vartijan katsellessa häntä edempää ladon kupeelle ja nakkasi reppunsa niiden juureen. "Tuo on sitten parreei pysyä tasan tuossa tahi tiällä ei teelle hyvä heilaha, kuulin jotta tiällä on se Kovalevin poeka jollekka voi ilimottaatua punakaartiin. " Aikansa haasteltuaan vartijat uskoivat miehen todellakin olevan kansan asialla ja päästivät miehen tapaamaan heidän päällikköään. Pentti jätti oman kiväärinsä. Tai siis asehan ei alunperin ollut hänen omansa. Se oli aikanaan kuulunut sille jääkärille josta hän oli laskenut ilmat Halikan kartanon pihalle samoin kuin pistoolikin kuului yhdelle niistä jotka Haapala oli siinä nujakassa nujertanut ennen hurjaa viikon mittaista karkumatkaansa.
Pentti asteli reippaasti tupaan ja katseli konttoriin perustetta komentopaikkaa. Kovalev ei ollut paikalla joten Haapala jäi rauhassa odottelemaan miehen saapumista paikalle.
Pian Metsänreunasta kuului joukko laukauksia, ilmeisesti teloituskomppania. Oli juuri hoitanut velvollisuuksiaan. Siitä vartin kuluttua Alex kovalev asteli komentopaikkaansa.
Kovalev marssi kuin suurikin sotaherra tupaan jossa Pentti laitteli klapeja pesään lämpimän pönttöuunin kupeessa lattialla polviasennossa istuen. "Kuulinkin että uusia uljaita vapaustaistelijoita on saapunut riveihimme." Kovalev imarteli.
"No tuosta uljaasta en tiijäk mutta, vuan miehen mäntävän reijän suann täytettyä" Haapala virkkoi uunin kupeesta. "Pohjosessa vaan on melkoinen revohka käynnissä. Siellä Herrat pakenee päätä pahkaa Vaasaan ja suojeluskunnat takavarikoivat kaikki vähänkin kivääriä muistuttuvat vehkeet itelleen...." Pentti kertoi Mikkelin tilanteesta ja kertoi sen olevan valkoisten hallussa. Ne muutamat kapinalliset punaiset jotka pääsivät karkuun levisiivät ympäri etelää ja Alue on nyt valkoisten tukevassa hallussa.
Kovalev kiitti tiedoista "Punaisia kerääntyy etelään pohjoisesta vielä merkittäviä määriä, sano minun sanoneen ja venäläiset ovat luvanneet meille raskaampaa aseistusta. Tähän loppuu valkoinen valta" Haapala kuunteli Kovalevin puheita.
|
|
|
Post by rosuto on Feb 22, 2012 4:13:49 GMT 3
Hevonen pärskähti. Väsymyksestä, nälästä ja ehkä pelostakin. Se painoi päätään pysähdyksen tuomasta tauosta eikä murehtinut varmastikkaan mitään. Mies reessä sen sijaan murehti ja mietti pakkolunastaman hevosenkin edestä ja katseli tummilla silmillään epäileväisenä ympärilleen. Oliko hän eksynyt? Vierailla seuduilla, lumessa ja tuiskussa ja vielä valkoisten hönkiessä kuularuiskuillaan niskaan ei eksyminen ollut mitenkään vaikeaa. Mies katseli kuusikkoa ympärillään ja nosti hetkeksi katseensa niiden latvoihin ja taivaalle, miettien tätä uutta Suomea, pientä rääpälettä joka vielä taisteli, mutta jolle oli siintämässä auvoissa punainen tulevaisuus. "Mitä unelmoit? Mennään jo, kyllästyttää tämä reessä kökkiminen, kun suuret teot odottavat!" Mies käänsi katseensa taivaasta sisareensa, josta näkyi pari tummia silmiä ja vähän nenää kaikkien vällyjen keskeltä. "Mennään, mennään.. Kyllä sinä pääset soppaa vähemmälläkin keittämään!" Mies ärähti hieman sisarensa tuhahtelulle, mutta läimäisi ohjaksilla hevosta selkään, tamman lähtiessä jälleen liikenteeseen.
Tunti jos toinenkin siinä vielä harhaillessa ja siskon nalkutusta kuunnellessa vierähti, ennen kuin alkoi näyttää hyvältä. He törmäsivät sattumalta pariin muuhun kansan asialla olevaan mieheen ja saivat kuulla missä se Kovalev nyt sitten asemiaan piti. Turhia jorisematta mies ohjasti hevosen kohti taloa ja pisti sen tekemään oikein kunnolla töitä etenemisen eteen, kunnes talo viimein näkökentässä häämötti. Hitaasti ohjaksista vetäen hän hiljensi tamman vauhtia ja tarkkaili taloa hiljakseen mitään sanomatta, aivan kuin sanojaan tulevaan säästellen. Siskonsa alkoi kuoriutumaan vällyistä, suorimaan tummaa tukkaansa ja asettelemaan punaista huivia paremmin kaulaansa. Liian nättihän se sotimaan oli, liian turhamainen ja naiivi. Mies katseli siskonsa puuhia hetken silmäkulmasta, mutta käänsi sitten katseensa eteenpäin.
Hevonen jätettiin tylysti parille punatoverille ja käskettiin ruokkimaan se tai mitä siitä nyt sitten haluttaisiinkaan. Mies asteli pitkin, päättäväisin harppauksin sisälle taloon, hidastaen vauhtiaan vain sen verran, että suori jo likaantunutta, mutta selvästi punaista nauhaa käsivarressaan. Sisko seurasi yhtä päättäväisesti ja itsevarmasti perässä, katsellen talossa olijoita uteliaana ja tutkailevasti. "...Tähän loppuu valkoinen valta." Se oli ainoa mitä sisarukset kuulivat keskustelusta, mutta se sai kummankin silmät säihkymään. Mies astui hieman eteenpäin ja tervehti. "Tässä olisi kaksi uutta valkoisen vallan nujertajaa. Arvi Tuomi ja sisareni Aili." Hän heilautti hieman sisarensa suuntaan, joka nyökäytti päätään. Mies otti hatun päästään ja puisteli siitä lumia miesporukkaa katsellen, eikä tunnistanut näistä ketään. Mutta aatteen suuruus korvasi sen murheen ja äkkiähän sitä tutustui jos tahtoi.
|
|
|
Post by frederico on Feb 22, 2012 22:32:32 GMT 3
Kovalev kääntyi tupaantulijoita kohden "Olen Antti Kovalev. Punakaartin johtaja, Tässä on Pentti Haapala Mikkelistä" Tässä on myös Toveri Viljami Halttula laitan teidät hänen ryhmäänsä. Hän saa esitellä teille alueen ja samalla tutustuttaa paikalliseen väestöön. "
Isohko ja varsin rotevarakenteinen reilu kolmekymppinen mies nyökkäsi ja vilkaisi Ailia hitaasti kiireestä kantapäähän. "Majoitumme pääasiassa kotonamme, mutta tilapäismajoitusta on tuolla ruokalan kulmalla. Teillä lienee nälkä joten katsotaanpa mitä sitä toveit sais syötäväksi tuolta ruokalan puolelta." Sanat tulivat hiljakseen mutta painavalla äänellä.
"Tänään saatte levätä, meillä on tavallaan lepovuoro, mutta huomenna on meidän vuoro käydä tarkastamassa muutama lahtarin omistama talo. Huilatkaa siis ja ravitkaa itsenne."
Pentti mittaili miestä mielessään. Rotevampi kuin hän. Eikä Penttikään pienimmästä päästä ollut. Ulkomuoto oli jokseenkin ruokoton, mutta työläiselle varsin tyypillinen. Varmaankin viinamäen miehiä Haapala ei sen kummemmin uhrannut aivokoppansa ajatuksia miettiäkseen minkälaisia miehiä Toveri Halttula oli. Sitä tässä varmaankin totellaan seuraavaksi. "Noh kaipa sitä kelepaa ku on katto piän piällä ja murua rinnan alla"
Haapala nakkasi reppunsa laudasta rakennetulle laverille. "Niin... mistäs sitä aatteen veljet onkaan?"
|
|
|
Post by rosuto on Mar 3, 2012 21:53:27 GMT 3
//Sori kauheasti, työkiireet ja sairastelu estänyt koneella olon aika totaallisesti. Mutta nyt pitäisi helpottaa. Ehkä..//
Arvi nyökäytti hieman päätään miehen esittätyessä ja esitellessä muutkin. Aili katseli ympärilleen uteliaana, mutta nyrpisti hieman nenäänsä haistaessaan kuivumassa olevien kamppeiden tunkkaisen hajun. Täällä totta vie tarvittaisiin naisen läsnäoloa! Arvi nyökäytti päätään kuullessaan ruokailusta ja totesi hiljaisella äänellä. "Tämä Aili tässä.. Voisi mennä kyökkiin hommiin jos siellä vaan tarvetta olisi? Ei vielä tartteisi siihen aseeseen tarttua.." Mies tönäisi kyynärpäällään hieman siskoaan, joka kimpaantui. "Voin minä aseeseenkin tarttua! En minä pelkää, kun ollaan isänmaan ja aatteen asialla!" Nainen nosti leukansa uhmakkaasti pystyyn, mutta siihen ei Arvi kummemin reagoinut. Pikkusisko oli aina pikkusisko.
Mies istuutui alkaen kääriä sätkää ja katseli muita tutkailevasti, ennen kuin nosti katseensa ja vastasi Haapalan kysymykseen siitä mistä he olivat tulleet. "Alunperinhän Aili ja minä olemme Sortavalan nurkilta, mutta kun tämä porvareiden sorto yritys alkoi, me lähdettiin aika äkkiä Viipuriin väljemmille vesille." Mies oli hetken vaiti tupakkansa sytyttäen. "Ja sieltä sitten erinäisten kommellusten kautta tänne. Mistäs päin sinä olet?" Hän puhalsi tupakansavua suustaan, Ailin tunkiessa viereensä istumaan.
|
|
|
Post by frederico on Mar 5, 2012 23:27:37 GMT 3
Pentti oikaisi itsensä laverille kuunnellessaan kaksikon tarinaa. "Tämä taitaa olla sitten semmoinen seikkailijoitten kokoontumispaikka,. Mie oon Huapalan Pentti Mikkelin kuppeelta. Tulj vähän nokkapokkoo paikallisen suojeluskunnan kanssa ja piätin vähän vaihtoo maisemmoo. Par sattoo kilometrii sivakoella ja tämä ku ol lähin vartteen otettava kuarti joten tässäpä sitä ollaan Isänmuan assiilla...Vuan piru jotta raakassoo. Viikkoon oo suanna muata lämpösessä ja nyt on jo mahakkii täännä. " Isomies nakkasi repun tyynyks ja käänsi karvalakin silmien päälle ja keskittyi pikku nokka uniin. "
Meni vähän aikaa kun pihalle pyyhkäisi kaksi hevosta. Joissa yhdessä makasi loukkaantunut mies viljasäkkien päällä. Hälinä alkoi pihalla välittömästi. "Tuokaa paarit, raivatkaa hänelle paikka. Etsikää lääkäriä, hakekaa vaikka väkisin. Te muut viekää viljat varastoon, säilykkeet viette minun konttoriin." Puhuja komensi kovaan ääneen. Ja Viljami.. tulehan antamaan selvitystä tuonne konttuurin puolelle"
|
|
|
Post by rosuto on Mar 18, 2012 20:56:54 GMT 3
Aili katseli Penttiä tämän kertoessa omista reissuistaan ja nyökäytti hieman päätään, veljeään vilkaisten ja oli jo sanomassa jotain, mutta ilmeisesti Arvi arvasi ja tönäisi sisartaan kipeästi kylkiluiden väliin. Tyttö vain inahti ja kylkeään hieroen käänsi äkäisenä katseensa toiseen suuntaan. Mies veti savut tupakastaan ja hymähti Pentin nukkumaankäymiselle. "Kai se olisi viisainta meidänkin.. Vähän levätä." Hän vilkaisi sisartaan vierellään ja teki tilaa sen verran, että hoikkanen sisko sai käytyä pitkäkseen. Kauaa tämä ei kuitenkaan maata ehtinyt, kun ulkoa alkoi kuulua huutoa ja kumpikin sisaruksista pomppasi ylös ja riensi katsomaan mitä ulkona tapahtui. Aili katseli haavoittunutta järkyttyneenä, mutta Arvi oli tyynempi ja kuiskasi vain siskolleen. "Todellako aseeseen meinasit tarttua?"
|
|
|
Post by frederico on Mar 20, 2012 21:00:25 GMT 3
Pentti oli torkahtanut miltei välittömästi hiljaisuuden tullen ja korvat rekisteröivät pian ulkoiset tapahtumat. Sana "lääkäri" säpsäytti miehen kuitenkin suoraan hereille. Se sitten niistä torkuistaPentti ajatteli itsekseen kömpiessä ikkunaan katselemaan mitä oikein on tapahtunut.
"Eipä hyvältä vaikuta" Pentti virkkoi osin itselleen osin Arville ja Ailalle. " On tainnu viljan takavarikko vaihtua puukkohippaan. Tuommosia kuulema sattu meilläkin. Nyt on sitten yks valkonen vähempänä vähintään."
Lääkärikin löytyi yllättävän nopeaan paikalle. Vaikka hyvin tiedettiin niiden olevan pääasiassa parempiosaisten puolella. Kuitenkin kiväärinpiippu selässä kovemmankin aatteen palon myötäilemään.
Joukkio nosti miehen varovasti ilmaan ja siirsivät hänet makuu salin puolelle jossa pöytä sai toimittaa operaatiopöydän virkaa. "Tuokaa minulle raakaa viinaa ja niin paljon valoa kuin vain mahdollista" Lääkäri totesi ykskantaan. Miehet pyörivät, kantoivat öljylamppuja ja pian paikalle ilmestyi myös kaasuvalo. "Antakaapas minulle nyt tilaa"
Pihalla pyöri miesjoukko joka selvästi oli tuohtunut tapauksesta. "On se nyt... saamarin lahtarit. Kyllä tähän vielä joku roti saadaan..." Uhouksia ja uhkauksia lenteli ilmaan "Fragstadin viljat oli pojat hakemassa. Siellä näkyy käyneen ukko topakkana... Poika oli riemastunut ja käyny kimppuun. Eiköhän käydä ens yönä hakemassa loputki tavarat ja lyödään paikka tuleen. Hankeen vaan koko herraskansa. Semmonen kohtalohan se on torpparillaki. " Joku uhosi ja väki joukko varsin tyytyväisenä murahti suosiotaan. "Herrat hankeen vaan ja kuula ohtaan...!!! Tuommosta ei näillä kylillä suvaita!!" Mieliala oli täynnä uhoa ja intoa. Eiköhän peritä nuo kulut kerralla korkojen kanssa. Miehet alkoivat kasailla kamppeitaan... "Lähtääkö uusimmat tulokkaat mukaan? Eräs vanhempi mies huikkasi Arville ja Ailalle.
|
|
|
Post by rosuto on Mar 21, 2012 23:36:20 GMT 3
Aili käänsi katseensa mieheen ja nyökäytti päätään tämän sanoessa valkoisten vähenemisestä. "Se on oikein! Saisivat kaikki kuolla!" Arvi vilkaisi sisartaan ja toppuutteli hieman. "No, no. Ei sitä pidä liian jyrkkä olla. Jos taipuvat hyvällä, niin turha sitä verta on liikaa vuodattaa.." Mies puhui varsin hiljaisella äänellä, haluamatta suuremmin huudella mielipidettään. Aili vain tuhahti ja mulkaisi veljeään pahasti, ollen selvästi eri mieltä asian suhteen.
Arvi ja Aili siirtyivät ulos kun haavoittunut tuotiin sisään, eikä kumpikaan suuremmin näyttänyt halajavan nähdä verta. Hiljaisina he seisoivat, Aili myös kalventuneena, seinän vieressä ja kuuntelivat muiden uhoamista, siihen suuremmin itse ryhtymättä. Arvi pisti tupakaksi ja puisti hieman päätään kiroten. "Samperin porvarit.." Aili vilkaisi häntä nenäkkäästi ja nälväytti. "Vieläkö säästäisit heidän suhteensa luoteja?" Arvi oli sanomassa jotain, muta siten jo kajahti kysymys ja mies nakkasi tupakan lumeen. "Minä tulen mukaan, mutta jos siskolikka voisi jäädä tänne.. Ei tarvitsisi murehtia minne se nenänsä tunkee.." Aili haukkoi henkeä kimmastuneena, mutta haavoittuneen parahdukset saivat hänet vain painaman katsettaan hieman alas. Asia oli sisarusten puolesta päätetty, jos muut eivät toisin tahtoisi.
|
|
|
Post by frederico on Mar 22, 2012 20:04:20 GMT 3
Pentti katseli hiljaisena uhoamista. Tuo joukkio janoaa verta. Eikä niitä tuossa mielentilassa pysäytä mikään joten eipä kai se auta ku lähtee matkaan. Tällainen kostoretki ei Penttiä liiemmin ilahduttanut, mutta hän päätyi visusti pitämään mielipiteet omanaan.
Niinpä hän nöyränä koppasi kiväärin kouraan ja asettui toiseen rekeen. Arvin kupeeseen "Ei sotkeuduta liiaksi näiden paikallisten kiistoihin." Pentti supatti hiljaa kun reki nytkähti liikkeelle" Kohta saadaan varmasti tapella mielinmäärin muutenkin"
Hevoset paahtoivat laukalla jo nopeasti hämärtyvään iltapäivään juurikin sinne samaan suuntaan josta tunti tai kaksi sitten olivat kaartilaiset palanneet.
Kartano oli pimeässäkin vaikuttava ilmestys ikkunoita oli kahdessa kerroksessa ja sisällä loisti lamppujen kajo useassa huoneessa vaikka ulkona ei ollut vielä edes pimeä. Pihalla seisoi komea hevonen kirkkoreen edessä ja rouskutteli heiniä tyynesti. Luoden vain laiskan katseen saapuvaan väkijoukkoon. "Rovastin hevonen" joku tunnisti. "Vai pitävät valkoiset täällä laitonta kokousta..." joku mölähti edellä olevasta reestä" Eiköhän mennä ja tehdä koti tarkastus" joku naurahti ilkeästi ja hyppäsi reestä. "Jää sinä Pentti vahtimaan hevosia. Muut mennäänpä tupaan"
|
|
|
Post by rosuto on Mar 25, 2012 22:12:24 GMT 3
Arvi sai kiväärin eräältä mieheltä, omaa kun hänellä ei vielä ollut ja tutki sitä Pentin istuutuessa viereensä. Hän katsoi hetken aikaa, tutkivasti toista, miettien yrittikö tämä narauttaa hänet jostain, mutta päätteli sitten toisen olevan tosissaan ja nyökäytti päätään. "Enpähän minä sellaista tahdokkaan.. Paikalliset ajattelevat aina tunteella, eivät kylmällä järjellä." Miehen ääni oli matala ja hiljainen, eikä sitä uhmakkuutta puhisevat muut miehet varmaankaan kuulleet. Reki nytkähti liikkeelle ja kiisi eteenpäin, Ailin vilkuttaessa perään, ennen kuin lähti tapaamaan muita liikkeen naisia.
Arvi katseli kulmat kevyesti kurtistuneena kartanoa ja sen ikkunoista loistavaa valoa, komia oli talo ja varmasti monta miestä oli saanut sen eteen rehkiä, joka helkatin tunnin eteen. Mies siirsi katseensa hevoseen ja rekeen ja totesi Pentille. "Hieno on reki ja hevonen.." Hän loikkasi alas reestä muiden mukana ja mietti millainen soppa tästä nyt syntyisi, kun ensin oli lähdetty kahinoitsijoita kurittamaan ja nyt oli jo valkoisten kokous purettavana. Sen purkamista vastaan miehellä ei ollut mitään, pitäisihän sellaisille sonnan levitys puheille pistää piste! Mies asteli muiden perässä ryhdikäänä sisälle.
|
|
|
Post by frederico on Mar 26, 2012 23:23:26 GMT 3
Rakennus oli tyypillinen sokkeloinen kartano. Eteisen oli kaksi kertaa kolme metrinen huone josta ovia lähti kahteen suuntaan. Toinen ovi oli selkeästi pääovi johon joku puuseppä oli upottanut useita tunteja veistäessään tammeen hienoja kuvioita. Toinen ovi oli vaatimattomampi, voisi epäillä että se olisi kuulunu pääasiassa palvelusväelle. Leveät portaat johtivat yläkertaan, mutta niiden yläpää ei ollut näkyvillä, kenties siellä oli aula tai ovi.
Pääoven takana näkyi suuri takka jossa loisti valkeia ja seinillä oli pari kappaletta kirkkaasti loistavia kaasuvaloja.Keskellä aluetta oli jykevä pöytä jota reunusti koristeellisia tuoleja.Tuoleilla istui neljä miestäjoista yksi oli selvästi pappismiehiä pukeutumisesta päätellen. Heille oli eteen kaadettu kahvia ja tuoreen pullan tuoksu leijui tupaan tulijoiden nenään.
YKsi miehistä, juuri tämä pappi, nousi penkiltään. "Te ette taida olla tervetulleita tänne tänään. Etenkin sen jälkeen mitä teitte Gustav Fragstadille tänään aiemmin. " Muut istuivat tiukasti tuijottamassa tupaan tungeksijoita avoimen vihamielisesti.
Huoneen kaikki neliöt tihkuivat jännittyneisyyttä. "Me emme ole täällä kutsuttuina vaan purkamassa laittoman kokouksen, joka ilmiselvästi on vastoin nykyistä lakia." Toinen miehistä nousee ylös. "Mikä laki se sallii ampua vanhan miehen omalle pihalleen ja pienen pojan eteiseen? Semmoiseenko lakiin täällä luotetaan?"
Saliin laskeutui painostava hiljaisuus. Selvästikään miehet eivät tarkkaan tienneet mitä sanoa. Heidän henkinen yliote oli karannut.
"Rosvot ja rettelöitsijätkö täällä alkaa lakia pitämään." Vaahtoava mies osoitteli etunenässä olevaa kaksikkoa sormellaan. "mitä lakia se sellainen oikein on?"
//saat katkaista tapahtuma ketjun koska vain kirjoittamalla omat repliikkisi tai toimintasi siihen väliin.//
"Oikeus... Ei seuraa sitä kuka kirjoittaa lakia, vaan sitä kuka tekee oikein." Mies jatkoi vaahtoamistaan kuntoinen istuvista miehistä nojautui taaksepäin ja laukaisi taskussa olevan pistoolin. Luodit uppoutuivat etummaisen miehen rintaan ja tämä lysähti maahan velttona. Toinen mieskin kaivoi pistoolia taskustaan, mutta tämä ei jostain syystä lauennut. Ensimmäisenä ampunut mies ei aikaillut vaan laukaisi aseensa toista punakaartilaista kohden ja luoti osui tähän juuri kun tämä oli kohottamassa kivääriään ja hän lyyhistyi lattialle. Eteisessä alkoi vilinä. Miehet survoutuivat hirsiseinien suojaan ja lähietäisyydeltä avasivat tulen kohden ampujia kuitenkaan näihin osumatta.
|
|
|
Post by rosuto on Mar 29, 2012 12:04:18 GMT 3
Arvi asteli sisälle taloon ja aktsoi hieman ympärilleen, miettien miten hulppeasti ja komeasti toiset elivät, mutta eivät voineet maatyöläiselle edes vähän omaa maata ja taloa antaa. Siihen ei pystytty millään, mutta omaa taloa näemmä piti laittaa ja koristaa mitä kalliimmalla tavalla... Hän asteli tuimana sisään huoneeseen ja vilkaisi takkaa ja siinä loimottavia liekkejä, tiesi kyllä kuka siinä palavat puut oli metsästä kaatanut ja pilkkonut monen vaiheen kautta haloiksi, jotta herrat saisivat näppejään lämmitellä...
Arvi kuunteli uhmakasta isottelua ja seisoi tyynenä katsellen tarkkaavaisena valkoisten eleitä ja ilmeitä. Hän kuitenkin hätkähti hieman kuullessaan tapoista ja vilkaisi hieman vierellään olevia miehiä. Oliko tosiaankin ollut tarpeen ampua pikkuinen lapsi? Hän uskoi kyllä että se vanhus oli ollut saita ja perinteinen valkoinen, mutta että lapsi... Hän olisi mielellään harpponut ulos koko talosta tämän kuultuaan ja oli tehdäkin niin hiljaisuuden muodostuessa painostavaksi, mutta muisti sitten aatteen ja sen miten moni köyhän lapsi oli kuollut, kun perhe oli heitetty ulos tekemättömien tuntien vuoksi. Vääryys maksettiin vääryydellä ja jotenkin tilanteelle tuli oikeutetumpi sävy. Oikeudesta puhuminen ei paljoa Arvia kiinnostanut, oikeus oli nyt työläisen kirjoittama ja toisten pitäisi vain taipua siihen.
Ensimmäisen paukauksen kuultuaan Arvi painautui kyykkyyn ja kiroten latasi kiväärinsä, tähdäten ja laukaisten nopeasti kohti ampuvaa miestä. Sitä hän ei jäänyt katsomaan kuolisiko mies vai jäisi henkiin, vaan kiiruhti aikamoista juoksua suojaan, ladaten kiväärinsä uudestaan ja kirosi ääneen. Ei tässä näin pitänyt käydä!
//Eipä tuo hirveenä, vaitelias mies kun on //
|
|
|
Post by frederico on Mar 29, 2012 18:27:36 GMT 3
//ilmeisesti siis eteiseen//
Pyssyt paukkuvat ja laukausten äänet täyttävät salin. Pian jonkun miehen ampuma heittolaukaus osuu toiseen miehistä ja tämä tuupertuu pöydän taakse. Joku laukaus osuu myös kaasulamppuun joka roihahtaa iloisesti liekkeihin ja roihu nousee kattoparruihin.
Humina ampujien korvissa häiritsee kommunikaatiota ja eräs miehistä ampuu laukauksen huoneeseen josta yksinäinen mies ryntää takaovelle. Laukaukset hipovat karmia ja sälöt sinkoilevat sinne tänne.
Pian kivääriä ladatessaan Arvi näkee varjon kulkevan kyyryssä rappusten vastapäiselle seinälle. Pakeneva mies ampuu vielä viimeisen kerran ennen näköyhteyden menettämistä, mutta luodit sinkoilevat karmiin, nyt kuitenkin tilanne muuttuu ahdistavaksi, jos yläkerrassakin on vielä miehiä odottamassa teitä. Toinen miehistä syöksyy sisään ruokasaliin jossa pistoolimiehet olivat olleet. Liekit nuolevat kovasti talon seiniä ja leviävät vauhdilla. Pappi tärisee nurkassa paniikissa ja rukoilee pelastusta. Vaikka laukaukset vaimenevat hetkeksi, humina päässä ei kuitenkaan lakkaa.
Toinen miehistä ampui kiväärinsä tyhjäksi äsken, tuskin osumatta kuitenkaan mihinkään. "Perkeleen perkele, minkä tekivät " Hän karjuu ja survoo ammuksia aseeseensa. Jalasta näkyy hieman tihkuvan verta, luoti on raapaissut todella lähdeltä.
|
|
|
Post by rosuto on Apr 1, 2012 17:52:04 GMT 3
Arvi tunsi sydämen takovan rintakehässään ja tiesi ettei tämän olisi pitänyt näin päättyä! Liekkien levitessä hän ei voinut olla huutamatta. "Pitäisihän tuo sammuttaa, miehet hoi, lopetetaan.." Luodin raapaisu poskella sai hänet hiljenemään hetkeksi ja huutamaan sitten. "Saatana teitä, saatana!" Hän pyyhkäisi verta poskestaan ja tyhjensi kiväärinsä uudestaan, mutta käänsi sitten katsettaan toiseen suuntaan, uudellen latauksen aikana, kun oli näkevinään jotain. Kiroten hän katsoi pakenevan miehen perään ja alkoi nyt tosissaan miettiä talosta lähtemistä, ajattelisivat muut siitä mitä hyväänsä. Turhaa se tänne oli jäädä, ammuttavaksi tai liekkien vangiksi. Mies siirsi kiväärin selälleen, ajan kuin pysähtyessä ympäriltä.
Vierellä olevan miehen sadattelu sai sentään vähän huomiota osakseen ja Arvi tarttui irvistäen toista käsivarresta, sitä turhankin tiukkaan puristaen. "Nyt lähdetään saatana, lähdetään!" Hän koitti repäistä toista mukaansa, ovea kohti, kohti raikasta ilmaa jota hengittää, pois tästä metakasta ja koko ajan pahenevasta savun katkusta.
|
|
|
Post by frederico on Apr 2, 2012 22:45:21 GMT 3
Jalkaansa naarmun saanut mies nousi pystyyn Arviin nojaten, mutta kyyristyi pian uudelleen. "Yläkerrassa on joku!!" Hän karjahti ja ampui lonkalta kohden rappusia laukauksen.... ja toisen.
"Yrittävät saada meitä ansaan! Äkkiä ulos." Tuvan puolelta kuului voimakas humahdus kun ilmeisesti lampuissa käytetty petrooli oli räjähtänyt ja loimahdus heitti pitkät lieskat jotka löivät pitkin kattoa.
Mies kompuroi Arvin saattelemana rappusille ja siitä pihalle päin. Pentti oli pyssyn kanssa valmiina ulkoeteisessä. "Siellä vielä joku pirulainen on yläkerrassa... Näin ikkunasta. Pysytään talon vierellä mahdollisimman pitkään. " Pentti kurkisti varovasti eteisestä ja pyssyn paukahdus vastasi välittömästi kurkistukseen. "HAulikolla losauttelee" Pentti tuumi kylmähermoisesti eteisen nurkalta. Kun hauliryöppy oli irrottanut säpäleitä lattiasta.
"Annetaan niiden käristyä tuolla." Pentti huikkasi ja ampui heittolaukauksen ovelta sisään." Varokaa ikkunoita."
Sisältä kuului lasin helinää ja muutamia laukauksia jotka ammuttiin tiuhaan tahtiin. Niitä säesti kiväärin huomattavati harvemmat paukahdukset jotka kuitenkin selvästi kuuluivat sisältä kunnes nekin vaimenivat tulen huminan alla. "Pentti ei vaivautunut näyttämään päätänsä kun ampui jälleen laukauksen ja toisenkin rappusiin jossa epäili ainakin yhden vihollisen kyttäävän.
Hevoset tempoivat pihassa vauhkona tulen lähellä mutta sidotut ohjakset kestivät vielä. "Missäs muuten loput teistä oikein luuhaa sisällä ammutaan vielä?" Pentti karjui rätinän ja kuumuuden yli..
|
|