|
Post by rosuto on Apr 6, 2012 21:33:04 GMT 3
Arvia ei enää yläkerrassa olijat kiinostaneet, ainoastaan se että pääsi ulos tästä palavasta helvetistä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, mutta veti toista ovea kohti heti kun tämä oli ampunut ja pysähtyi seuraavan kerran vasta nähdessään Pentin, päätään harteiden väliin kuin suojaan vetäen. "No ei helvetti.. Ulos täältä on kuitenkin mentävä, oli siellä ylhäällä yksi tai kaksi." Arvi ei näyttänyt mitenkään kylmähermoiselta sillä hetkellä, vain erittäin innokkaalta pääsemään pois täältä. Hän latasi kivärinsä uudelleen ja katseli ympärilleen odottavasti, rystyset valkeina kivääriä puristaen.
Minuteista tuli tunteja heidän seistessä siinä ja odottaessa että tuli tai savu hoitaisi homman. Pentin kysymys kaikui ensin kuuroille korville, mutta sitten Arvi käänsi katseensa Penttiin, kysyen ensin. "Mitä? Niin, ne vielä siellä... Eivät kai tajua lähteä, vaikka äsken kyllä joku huusi että lähteä pitäisi jottei jäädä jumiin liekkeihin ja luoteihin."
|
|
|
Post by frederico on Apr 9, 2012 13:16:21 GMT 3
"Pitäisiköhän käydä vielä vilkaisemassa" Pentti oli ehdottaa Arville, mutta liekit roihahtuvat täysiin voimiinsa ja kuumuus pakotti miehet vetäytymään. "Taitaa olla jo myöhäistä"
Yksi sisälle menneistä miehistä hoippui talon takaa. "Jopas tuli kuumat paikat, eiköhän kerätä ruoat aitasta ja lähdetä livohkaan. Ennen kuin valkoisten kannattajat saavat aikaiseksi tulla töllistelemään tänne." Mies ei näyttänyt kummemmin haavoittuneelta ja kantoi mukanaan kivääriään ,jonka nakkasi rekeen. "Se vilja-aitta on täälläpäin"
Miehet työskentelivät rivakkaan ja tulenloimu valaisi heidän työnsä. Ainakaan kylmyydestä ei ollut haittaa. "Niin viskataan vaan viljat ja lihat kyytiin ja häivytään" Mies jakeli Pentille ja Arville ohjeita.. Samalla kun kietaisi pastorin reen kiinni omien rekien perään.
Tulen lieskat löivät jo yläkerran ikkunoihin ja Pentti oli sisältä kuulevinaan huutoa, mutta ei antanut tilanteen häiritä itseään. Tulipalon humina ja roihu saattoi aiheuttaa yhtä hyvin ääniä tai ne voivat olla myös hänen mielikuvituksensa tuotetta. Kuhan vain pääsisi pois täältä ehjin nahoin. Tämä oli jo karannut käsistä liiaksikin.
"Aja sinä Arvi Pentin tuo toinen hevonen, niin me tuomme tämän haavoittuneen" Pentti istahti rekeen viljasäkkien päälle. "Luuletko että kohta suahaan tapella ihan oikkeesti henkemme pitimiks. Arvelen vaan jotta tuota eivät valakoset jätä kostamata" ...
Retkue saapui tukikohtaansa jo täydessä pimeydessä. "Miten siellä sujui?" oli innokkaimmat utelemassa kun hevoset pyyhkäisivät pihaan. "Toittapa komian hevosenkin tullessanne" Innokkaimmat kehuivat. "Taisi Iipolle käydä vähän ikävästi, pikkasen on raapaissu" Kai te pistitte ne seinää vasten siellä?" Uteliaita ja innokkaita riitti. "Siinä oli taas valkosille pikkunapautus"
Pentti luikahti sopivassa välissä omalle punkalleen
|
|
|
Post by rosuto on Apr 11, 2012 17:26:07 GMT 3
Arvi irvisti Pentin sanoessa että olisi liian myöhäistä palata takaisin, eikä muulla tavoin sitten reagoinutkaan, vaan harppoi jo ovea kohti päästäkseen pois tästä helvetistä. Ulkona hän hätkähti kuullessaan askelten äänen ja vilkaisi miestä joka tuli talon takaa, kiväärillä tätä osoittaen, ennen kuin tajusi että tulija oli omia ja vähin äänin laski asettaan ja nyökäytti päätään. "Samahan se on, ne viljat. Että jotain saadaan tehdyksikin.." Mies lähti harppomaan vilja-aitalle ja alkoi lastaamaan painavia säkkejä kyytiin, murahtaen. "Kyllä on paljon kaikkea.. Tässä talossa ei ole ollut pulaa ruoasta, tuskin edes tietävät mikä nälkä on!"
Arvi asteli hevosten luokse ja taputti toisen turpaan, kulmat hieman kurtistuen Pentin puhuessa valkoisten kostosta. Mitään mies ei sanonut, mutta uskoi kyllä että niin tapahtuisi ja koston hetkellä se olisi varmasti niin tuskainen kuin mahdollista. Sisällä oli ollut pappismies, saatana sentään! Vaisuna hän totteli ohjeita ja pian kulku suunnattiin kohti kotia.
Arvia ei juttelu kiinnostanut, kun miehet tulivat vastaan innokkaasti kysellen ja työnsi vain ohjakset yhdelle tulijoista ja etsi sitten sisarensa käsiinsä, joka myös tuli ulos, eräs sulavasti puhuva punainen perässään. Arvi puri vihaisena hampaitaan yhteen ja sihahti. "Vapauttako te siellä suunnittelitte?" Mies repi sisartaan poispäin, vihaisena siitä että tämä oli unohtanut kaikki siveyssäännöt heti tämän vapaustaistelun alettua, ei sisko pahimmasta päästä tosin ollut, ei kenellekkään vissiin ollut helmojaan nostellut, mutta jaksoi lirkuttaa ja olla imarreltavana, sekä hieman puristeltavanakin. Vaitonaiset sisarukset asettuivat puolen tunnin päästä nukkumaan, kumpikin selvästi sekä vihaisena, että mököttävänä.
|
|
|
Post by frederico on Apr 12, 2012 20:52:16 GMT 3
Pentti istui sängyllään mietteliäänä. Arvilla oli varmaan hengenlähtö ollut lähellä, kun noin on äsynny illan. Mutta ymmärtäähän sen harvemmin sitä on pappismiestä poltettu elävältä. On tämäki vallankumousta. Olikohan siellä ollu naisväki tai lapset yläkerrassa. Melkoisen veriseks alkaa äityä tämä.
Pentti kaiveli reppuaan ja otti sieltä esille pistoolin. Ase kimalteli hämärässä, kun mies jo varsin tottuneesti otti sen esiin, irroitti lippaan ja luistin, vilkaisi koneistoon ja tarkisti että ase toimii niinkuin kuuluu. Sama operaatio toistui toistepäin, mutta sen sijaan että Pentti olisi laittanut aseen reppuunsa, tämä tuuppasi sen vyölleen. Sitten hän otti ja rasvasi saappaansa ja laittoi ne sängyn viereen.
Kun hyörintä hiljeni Pentti asettui pitkälleen laverilleen kuuntelemaan yöllistä tuhinaa ja simahti miltei samoin tein. Yöllä pakkanen paukutteli nurkkia, mutta sisällä ei se tuntunut. Iso pönttöuuni nurkassa huokui lämmintä huoneeseen.
Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja pikku pakkasessa. Öinen pakkanen oli ehkä helpottanut mutta sisätiloissa oli jo aavistuksen viileää. Pentti nukkua tohisi tyytyväisenä laverillaan kääriytyneenä paksuun sarkatakkiinsa. Varpaita suojaa paksut vastottain neulotut villasukat kun hän vähitellen havahtui jonkun kolisteluun, kun hän rojautti sylillisen klapeja uunin eteen. "Alkakaahan unikeot nousta. Yöllä oli tullu ilmotus pohjosesta että valkoinen armeija etenee. Meidät lähetetään toppariks. Kasailkeehan vehkeet siihen malliin."
Antti Kovalev marssi tupaan "Totta! Tänään isketään valkoista vastaan... Aikaa on puolisen tuntia. Naiset on tehnyt aamupalan joten käydäänpä kimppuun."
|
|
|
Post by rosuto on Apr 15, 2012 15:24:28 GMT 3
Arvi oli nukkunut koko yön huonosti ja oli aikaisin herännyt ja käynyt hoitamassa oman hevosensa. Tai oman ja oman, yhden rikkaan talon tyttären hevonen se oli, ei olisi uskonut kuusitoistavuotiaasta lähtevän sellaista huutoa mitä siitä likasta lähti, kun hän oli ilmoittanut että hevonen ja reki lähtisivät hänen matkaansa. No eihän siinä huuto auttanut, tytöllä oli ollut tukenaan vain äiti, miesväki oli lähtenyt karkuun heti kun oli vähän punalippu heilahtanut. Mies taputti hevosen kaulaa harjattuaan ja annettuaan sille heinää ja totesi. "Syöhän nyt.. Varastettua heinää."
Mies asteli hiljaisena takaisin sisälle, lumia kengistä puhdistellen ja huomasi että Kovalevkin oli tullut paikalle ja puhui jotain valkoisten vastaan hyökkäämisestä. Se veti mielen entistä apeammaksi, kun mielessä oli eilinen tapaus, sitäkö tässä lähdettäisiin toistamaan? Mies ei ollut kuullut alkua, eikä tiennyt valkoisten etenemisestä tuon taivaallista, joten hakeutui Pentin luokse ja kysyi matalalla äänellä. "Niin, mihin sitä nyt lähdetään? Olin kaakin luona, jäi alku kuulematta."
|
|
|
Post by frederico on Apr 15, 2012 22:22:41 GMT 3
Yön aikana Pentti oli tainnut tehdä sovinnon luojansa ja itsensä kanssa. "Myö lähetään syömmään, nyt ensinnää ja sitten lähetään kahtomaan minkälaisia pirulaisia ne valakoset oikeen on. Ovat kuulema ajaneet pitkämäin pluttoonan käpälämäkkeen. " Pentti veisteli niinkuin ois eilisen murheet unohtuna kokonaan.
"Nyt sitä ruvettaan tekemään tospelissä sitä vappaata Suomee, koitahan ehttii reppuus jottain evästä, voip tulla kylymä ja pitkä hiihtotaival." Mies vielä varotteli pakatessaan reppuunsa vielä yhdet villasukat.
Aamupala oli katettu ja ilmapiiri jotensakin jännittynyt kun miehet murkinoivat useimmat vaimeasti jutellen. Eiliset tapahtumat tuntuivat olevan kuin pois pyyhkäistyt, tai kaukaista unta. Kukaan ei uskonut että lapsia tai naisia olisi heidän takiaan menehtynyt. Nyt heitä odotti ensimmäinen koitos valkoista paholaista vastaan.
Aamiaisen syötyään miehet nousivat suksille ja muutama hevonenkin oli valjastettu laatikkoreen eteen. Kovalev seisoi väkijoukon edessä. "Siellä on valkoinen armeija yllättänyt pitkämäen kaartilaiset eilen ja saanut kukistettua heidät suuresta vastarinnasta huolimatta. Meidän on iskettävä heidän kimppuunsa ja joko tuhottava tai vangittava valkoisten osasto. Epäilemme myös että sahanpään valkoisia olisi livahtanut linjojen toiselle puolelle."
Hiihtomarssi alkoi hiljaisissa tunnelmissa. "Haapala ja Halttula kärkeen" Käsky kuului Kovalevin suusta kun miehet alkoivat taivaltaa kohden koillista "On tämäkin nyt" pentti manasi itsekseen Hänellähän ei ollu aavistustakaan minne kylmä tie heidät veisikään.
Päättäväisesti hän kiihdytti vauhtiaan jotta muut jäisivät vähän jälkeen. Mies sivakoi niin kuin metsästäessä hirviä. Hiljaa ja nopeasti kuunnellen ympäristöään.
|
|
|
Post by rosuto on Apr 19, 2012 21:03:18 GMT 3
Arvi kuunteli tarkkaan ja nyökäytti päätään. "Vai sillä lailla.. Paras se on sitten pistää eväitä ja lisä villasukatkin reppuun. Vapaa Suomi tässä tehdään!" Mies näytti innostuneelta, mutta epäillys oli jo kylvetty mieheen. Ei tietenkään aatteen puhtaudesta, vaan siitä mitä kaikkea sen eteen tehtiin. Väkivaltaa oli tehty jo pitkään, mutta ensimmäistä kertaa Arvi itse oli ollut tilanteessa mukana ja hän ei todellakaan ollut tehnyt sovintoa omatuntonsa kanssa. Miksi tästä asiasta ei voitu rauhassa sopia? Valkoisten ylpeys oli käynyt terveyden edelle ja tässä sitä nyt oltiin.. Miehen kulmat kurtistuivat hieman hänen todetessa hivenen vastenhakoisesti mielessään, että tämä oli ainoa tie vapaalle Suomelle. Heidän oli pitänyt joko tarttua aseisiin tai haudata aatteensa ja päätös oli tässä. Mutta sittenkin..
Mies lähti hiljaisena syömään, koittaen vain kovasti miettiä sitä vapaata, uljasta Suomea, jossa työläinen ja ylhäinen oli samalla viivalla, ei olisi herroja ja renkejä. Arvi ei paljoa muiden jutteluja kuunnellut, häntä alkoi hieman hirvittää tuleva reissu ja nuorukaiselta meni pitkä aika siihen että sai itsensä rauhoitettua. Hän oli lähtenyt soitellen tähän kapinaan. Syötyään mies puhui sisarensa kanssa ja eleistä pystyi päättelemään, että kaksikko riiteli jälleen ja hetken päästä mies harppoi vihaisena ulos.
Kovalevin kertoessa tilanteesta, Arvi kuunteli toisella korvalla ja kokeili suksia allaan. Ne eivät olleet omat, hyvät sukset, mutta kai näillä aikansa sivakoisi, suuntaan jos toiseen. Mies kohotti katseensa ja katsoi suoraan Kovaleviin, kulmiaan kevyesti kurtistaen, ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Mies vilkaisi eteen määrättyä Penttiä ja toivotti tälle mielessään onnea, lähtien hyvää vauhtia pitäen hiihtämään porukan keskivaikeilla, kun ei maastoa hyvin tuntenut. Sinäänsä oli omituista että toispaikkakuntalainen Pentti oli pistetty kärkeen, vaikka täällä paikallisiakin oli... Kauaa eivät mietteet kuitenkaan miehen mieltä painaneet, kun fyysinen rasitus vei melkein kaiken huomion ja loput käytettiin ympäristön tarkkailuun
|
|
|
Post by frederico on Apr 20, 2012 22:25:49 GMT 3
Miesjoukko hiihti hyvää vauhtia. Pieni pakkanen päivänvalossa ei haitannut vaan jopa keulassa umpea aukaiseva Pentti alkoi jo hikoilla. Helppoahan se muilla oli Pentti joutui puskemaan vauhdilla umpeen ja kuulostelemaan vähän väliä etiäpäin. Takaa kuului välillä ohjeita minne mennä.
Pentti pysähtyi hetkeksi huilaamaan ja toinen mies hiihti hänen kupeelleen viittoi hetken hänelle ja miehet lähtivät nyt puskemaan rinnakkain. Vauhti alkoi hidastua kun molemmat tarkkailivat silmäkovana eteenpäin, metsänsiimeksestä näkyi ilmeisesti tie ja todennäköisesti sillan kaiteet. Lähellä siis oli joki.
Kokemuksesta Pentti tiesi että jos lähellä oli silta, siellä olisi myös taloja, rakennuksia. "Toivottavasti ne ovat punaisten hallussa. " Samassa Pentti näki suksiladun joka kulki poikittain heidän kulkusuuntaansa nähden. Saman havainnon näkyi tehneen toinenkin miehistä. Latu oli tehty joko viime iltana tai tänä aamuna. Oli siis syytä olettaa että jotain siellä vartioidaan tai ainakin jotain joukkoja siellä on. Molemmat miehet kärjestä kääntyivät ympäri ja peruuttivat muiden luo.
"Siellä on latu ja vähän matkan päässä näkyy olevan jonkinlainen aukko, ehkä peltoa ja varmasti jossain lähellä on myös asumustiloja tai ainakin nuotio. Savun haju häivähti tuolla noin. "Miehet selittivät paikalla olijoille"
"Ei siellä pitäisi olla ketään " Oli Kovalevin mielipide. Punakaarti oli tässä ja Sahanpäässä. Valkoiset taas ylempänä pohjoisessa. "Korkeintaan siviilejä.."
"Väriä nekin tunnustaa" Oli yleinen mielipide. "Täällä ne on joko kuolleita tai punaisia" Röhähti toinen.
"Tutkitaanpa siis asiaa" Kovalev tuumi" Ensimmäinen ryhmä menee edellä. Toinen perässä, kolmas levittäytyy metsänreunaan ja loput jää tänne taakse odottamaan.
Pentti ja Arvi olivat toisessa ryhmässä. "Tuolla käy vielä pahasti jos ne ovat valkoisia" Pentti kuiskasi Arville kun he hiihtivät hiljakseen Ryhmässään perässä kohden siltaa. Joki todellakin virtasi miltei suoraan pohjois-etelä suunnassa, ilmeisesti kuitenkin kohden pohjoista. "Tämä joki virtaa sahanpäähän. Se tekee tässä kohden lenkin ja kiertää pohjoisesta ja laskee etelään kohden Tamperetta pohjanlahtea. " Penttiä ja Arvia opastettiin. "Kun rautatietä rakennettiin tälle joelle piti tehdä kolme siltaa. "
Miehet jatkoivat hiihtämistä ja tulivat puoliksi auki olevalle tielle. Tiellä ei ollut hiiren hyppyäkään vaikka pariin päviään ei ole satanut lunta tippaakaan. Pentti huomautti siitä Arville. "Aika harva on liikenne tiällä teillä. Vaikka tietysti itsekinhän myö mehtiä pitkin hiihellään."
Silta jäi taakse ja Pentin arvio alkoi toteutua. Metsänlaita alkoi häämöttää jo kolmensadan metrin jälkeen. Pian pellolta näkyi rakennuksia, talo jonka piisistä savukiemurteli kohden taivasta ja varmaan riihi tai talli sekä kaivo. Polku kiemurteli kohden joen rantaa jossa todennäköisesti olisi sauna. Miehet hidastivat vauhtia ja jäivät ensimmäisestä ryhmästä jälkeen.
Ensimmäinen ryhmä hiihti kohden taloa ja Pentti näki kuinka kolmas ryhmä saapui metsänreunaan. He siis olivat ylittäneet joen jostain muualta kuin sillalta. Ilmeisesti jää kestää hyvin.
Ensimmäinen ryhmä ehti melkein talolle ennen kuin taloilta alkoi kuulua huutoa ja ensimmäiset laukaukset ammuttiin. Penttiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä vaan hän heittäytyi mahalleen hankeen ja vasta sitten alkoi äheltää kiväärinsä kanssa. saadakseen tämän selästään.
Pihalla alkoi hyörinä. Muutama mies syöksyi tuvasta pihalle ja laukauksia ammuttiin puolin ja toisin.
|
|
|
Post by rosuto on Apr 24, 2012 1:47:33 GMT 3
Arvi hiihti muiden muassa ja lopulta turtui hiihtämiseen. Ympäristö sai vaihtua millaiseksi vaihtui, rauhalliseltahan täällä vaikutti, ajatus sai pysähtyä tai vaeltaa, kunhan vaan muisti hiihtää. Sillä hetkellä käynnissä oleva sisällis-sota oli pienin asia hänen ajatuksissaan. Muiden pysähtyessä Arvi oli hiihtää edellä olevan kannoille ja suksille, mutta onneksi kukaan ei huomannut, vaan kaikkien mielenkiinto oli siinä että edessäpäin oli ollut merkkejä muistakin. Mies otti kintaan kädestään ja pyyhkäisi hieman otsaansa karvalakin alta, kuunnellen mihin tulokseen muut niistä savuista ja muista tulivat.
Arvi vetäisi kintaan takaisin käteen kuullessaan komennon lähteä katsastamaan mistä oli kyse. Mies hiihti rauhallisesti muun joukkion mukana kärjempään ja siinä sitten jättäytyi Pentin rinnalle, murahtaen tämän heitolle siitä miten kävisi jos edessä valkoisia olisi. Kuin huomaamattaan Arvi hipaisi kiväärin hihnaa, kuin varmistakseen että se siinä olisi. Hän oli omaantapaansa vaisu ja nyökäytti vain päätään sillekin kun muut silloista puhuivat. Hänestä tuntui että muista se oli jotenkin hienoa, että kolme siltaa kiskoilla kulkevaa rautahökötystä varten rakennettiin, mutta Arvista se oli joutavaa. Kolme siltaa, se oli vaatinut paljon töitä ja kenenkäs muun kuin työläisen selkänahasta!
Arvi vilkaisi Penttiä tämän mainitessa tien vähäisestä käytöstä ja hymähti. "Ei taida olla kulkuluvat isäntäväellä kunnossa.." Omassa synnyinpitäjässä oli moni isontalon isäntä ja emäntä kieltäytynyt kulkuluvasta ja siitä oli polimiikkia syntynyt. Lyhyeenhän se oli, vapaan Suomen tavoittelu siellä loppunut, mistä lie valkoiset keksivät juuri sinne marssia. Mutta vielä kotipitäjät vapautettaisiin, saisi äitimuorikin pyyhkiä poskiltaan onnen kyyneleitä! Miehen ajatukset katosivat, kaiken tarkkaavaisuuden keskittyessä tähän tilanteeseen, kun edessä viimein näki talo. Etummaiset hiihtivät eteenpäin, eikä siinä kauaa mennyt kun joku ampui, ei Arvi niin kauaksi osannut sanoa kuka ampui ensimmäisenä ja ketä, mutta tulitus siitä nyt kuitenkin tuli. Mies alkoi haparoida kivääriä selästään, ennen kuin tajusi muiden heittäytyneen lumeen rähmälleen ja loikkasi itsekin lumeen, niin että sai seuraavaksi pyyhkiä lunta naamaltaan jotta jotain näkisi. Kiväärin selästä ottamiseen ei mennyt enää kauaa, mutta kintaat piti hampain nykäistä pois jotta ampuminen onnistuisi. Ei siinä tilanteessa kylmääkään huomannut, saati sormien kangistumista, vaikka nopeasti niinkin kävisi.
|
|
|
Post by frederico on Apr 28, 2012 18:24:12 GMT 3
"Eivät taia olla aseveljii nuo tuolla" Pentti karjaisi aseiden paukkeen yli. "Antaa nyt torvien soittaa vapauden laulua oikeen kutkulleen" Mies jatkoi. Hän pyyhkäisi kiväärin takatähtäimen kohdalleen ja rauhoittui hetken. "PAM" kivääri paukahti terävästi ja yksi mies lyyhistyi pihamaalle. Muutkin olivat löytäneet jo suojaa hangesta ja maatessaan heistä tuli yhtä vaikeita maaleja kuin miehistä Arvin ja Pentin ympärillä.
"ELekää ampuko jos että varmasti tunne miehiä" Pentti huusi kun oli ampumaisillaan erästä veikkosta joka juoksi ja syöksyi talon kulmalle. "Perhana siellä on omiakin ukkoja"
Laukaukset kajahtelivat harvakseltaan sillä kukaan ei oikein uskaltanut liikkua. Kaikki jäivät kyttäämään paikalleen ja taistelu jumiutui. Jostain alkoi kuulua valitusta "Yrjö, Arvi!!! kuuleeko kukaan tulukaa auttamaan.. Auttakaa nyt hyvät ihmiset" ja pian kivääri paukahti jälleen pölisyttäen lunta lähellä taloa.
Pentti katseli muihin mieli tekisi lähteä lätkimään eikä suinkaan tuota rinnettä pitkin taloon. "Noh mitäs tehtään" Hän kääntyi katsomaan vierellään makaavia miehiä.
|
|
|
Post by rosuto on Apr 29, 2012 17:48:18 GMT 3
Arvi latasi, ampui, latasi. Ja jokaisen teon välillä hän kirosi hiljaisella äänellä. Mies painoi hetkeksi kasvonsa lumeen, hengähtäen ja kun nosti kasvojaan, kuuli Pentin huudahdukset siitä että pitäisi olla varma siitä ketä ampui. "No ei saatana! Mistä noista tietää, monilla samatyylinen takki ja reuhka päällä!" Hän pälyili eteenpäin, katsoen sekä sitä että pääsikö heitä talolle, että erottaisiko oikeasti omat vieraista. Käsinauhojakaan ei tässä pölinässä ja tuiskeessa suuremmin nähnyt. Mies vilkaisi Penttiä, kun hiljaisuus laski ja oli sanomassa jotain, kun kauempaa kuului karvat pystyyn nostattavaa valitusta ja Arvi käänsikin katseensa huutojen suuntaan. Suuta kuivasi, oksetti.
Kuolemanpelko tarttui Arviin vaikerrusta kuunnellessaan ja hän liikahti hieman lumessa ja olisi visisin paennut paikalta, ellei Pentti olisi esittänyt kysymystään. Arvi pysähtyi ja esittikin vain että varmisti suksiensa kuntoa. "Kummalla lie enemmän luoteja, noilla vai meillä.. Turha sitä olisi tuonne mennä jos jokaisessa luodissa Suomen vapauttajan nimi lepäisi... " Arvi sylkäisi maahan ja kirosi. "Vaikka menenhän minä, jos muutkin!"
|
|
|
Post by frederico on Apr 30, 2012 16:57:48 GMT 3
Samperin lampaat Pentillä kiehahti mielessään. Jättää nyt toinen avuttomana kitumaan vaikka vierestä katselevat. Hän hyppäsi pystyyn mutta luodit mäjähtivät heti hänen eteensä pölläyttäen lunta ympärilleen. Pentti otti pari askelta ja kaatui hankeen. Siellä hän konttasi villisti pätkän ja jäi taas makaamaan hetkeksi. "Pitäkää nuo muutamat ampujat edes matala!" Hän karjui miehillle jotka jäivät makaamaan taakse kuolonkauhusta jäykkänä"
Hiki virtasi hänen ruumiinsa läpi kun Pentti syöksyi konttasi ryömi ja sukelsi hankea pitkin. Kohden taloa ja miestä joka välillä huusi apua.
päästyään hirsitalon seiniviereen Pentti konttasi voipuneen miehen luo kun hänen päänsä yläpuolelle ilmestyi oudon mallinen kiväärin piippu. Pentti jäi tuijottamaan sitä ihmetyksen vallassa ja ennen kuin ihmetys pääsi lakkaamaan alkoi tuo kummajainen syytää luoteja kuin ompelukone. Ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta kone nakutti kylväen kuolemaa niitä kohden jotka olivat jääneet empimään sitä syöksyäkö perään vai jäädäkö paikalleen. Onneksi ampuja ei ollut erityisen kokenut ja luotisuihkut menivät vielä aavistuksen verran korkeiksi.
"perkele.. Konekivääri" Pentti parahti ikkunan alla maaten liikkumatta. Nyt meidät piru perii
|
|
|
Post by rosuto on May 3, 2012 23:04:32 GMT 3
Arvi huomasi Pentin lähtevän, mutta ei kuullut mitä tämä sanoi. Hän kuitenkin kohottautui ja lähti jonkin ajan päästä tämän perään, mutta tajusi nopeasti ettei tässä niin vain mentäisiin, kun vastaan lensi luotia kuin lumimyrskyssä hiutaleita! Mies rojahti polvilleen ja alkoi siinä antamaan suojatulen tapaista, kun Pentti jatkoi matkaa piinaavan hitaasti. Tai siltä se tuntui, oikeasti mies eteni varmasti todella vikkelästi. Arvi veti maihin heti kun Pentti oli päässyt talon vierelle ja kutakuinkin suojiin ja kaiveli sitten ammuksia taskuistaan, tajuten ettei jäljellä enää neljää enempää ollut. Kiroten mies jäi katselemaan miten Pentti pärjäsi, kun ilmaa halkoi pamaustensarja. Niin nopea, ettei se voinut olla useasta kivääristä, liian samankuuloinenkin se siihen oli. Kauhistuneena mies tajusi että samasta aseesta ne luodit sillä tavalla lentivät ja kaivautui syvemmin lumeen.
Hän antoi pari sarjaa mennä minne meni ja nosti sitten katsettaan, nähdäkseen missä Pentti oli. Ei kai se mies niin kahjo olisi, että lähtisi kenttää ylittämään tuollaisen pikasuihkun keskelle.. Hän otti ammuksensa kuitenkin valmiiksi, jos Pentti niin tekisi, haavoittuneen kanssa tai ilman. Uusi sarja pyyhkäisi yli lumikentän ja sitä huutoa alkoi tulla jokapuolelta. Kuka huusi kuolevansa, kuka tuskaa ja kipuaan. Arvilla oli vain poskessa raapaisu, jonka oli alussa saanut ja joka vähän tirski verta lumelle, eikä mies kunnolla edes tajunnut poskensa haavaa. Mies latasi kiväärinsä hitaasti ja nosti sen. Oliko tuo tumma hahmo ikkunassa sen jatkuvan pikasuihkun aiheuttaja?...
|
|
|
Post by frederico on May 5, 2012 11:42:00 GMT 3
Pentti kyyhötti ikkunan alla kun konekivääri takoi vyön tyhjiin. Tuli hetken hiljaisuus ja enää vain yksittäiset laukaukset kajahtelivat ympäristöstä. Pentin päässä humisi. Kohta se aloittaa uudelleen Miehen päässä pyöri ajatusmyrsky mutta keskittymisestä mihinkään ei tullut yhtään mitään. Hikisenä hän riisui manttelinsa, Tuosta tehdään pulkka ja ukko vaan siihen päälle Pentti katseli ympärilleen ja totesi ettei hänen näköpiirisään ainakaan ole enää omia taistelukykyisiä. Ensimmäinen pakenija oli kohdannut kohtalonsa konekiväärin sarjaan ja lumi värjäytyi hitaasti hänen ympärillään punaiseksi. Toinen miehistä makasi myttynä talon nurkalla. Yksi henkitoreissaan hänen jalkojensa juuressa ja muut taisivat luikkia saunan takaa metsikköön piiloon.
Hänen ja haavoittuneen miehen pelastumisen tiellä olisi nyt tuo konekivääri. Pentti mietti kuumeisena. Sisältä kuului huutoja ja taas KK alkoi pöllyttää lunta, nyt kuitenkin metsänreunassa ampuvaa ryhmää kohden.
Sieltä vastattiin kiivaasti tuleen ja hirsistä lensi sälöjä Pentin ympärillä ja tämä pisti hänet painautumaan tiukkaan maahan. Jos vihollinen ei tapa, niin omat tekevät selvää
|
|
|
Post by rosuto on May 11, 2012 22:25:13 GMT 3
Arvi tunsi hien tulevan. Se vyörähti ylitse tuoden esiin kaiken sen tuskan mitä tilanteessa oli. Hän tähtäsi ihmistä, ihmistä joka ilmeisesti oli suolannut monta heistä lumeen tuolla järkyttävällä sarjatuliaseellaan. Mies ei päästänyt hahmoa ikkunassa katseestaan, ei vaikka ammunta, molemmin puolin, alkoi jälleen. Hiki sai valua selkään ja kasvoille, sormen painuessa hieman liipaisimelle ja lopulta hän laukaisi kiväärinsä ja rukoili, rukoili itsensä, taistelutoverien ja aatteen puolesta, että se mies siinä ikkunassa, että se saamarin ukko oli sen niittokoneen puikoissa!
Laukaistuaan aseensa Arvi sai vihollisen kiväärin luolasta raapaisun otsaansa ja romahti lumeen, miettien että kuolema se oli nyt tullut. Aivot valuisivat lumeen ja hetken aikaa mies tosiaankin kuvitteli harovansa aivomassaa valkealta hangelta, ennen kuin tajusi ettei voisi liikkua jos pää olisi tohjona, ei vissiin silloin edes voisi ajatella. Oli se luoti kuitenkin sen verran raapaissut ohimoa, ettei hän hetkeen pystynyt kuin sitä äimistelemään, ennen kuin tajusi vähän sitä sitoa, välittämättä tai edes tajuamatta siitä mitä ympärillä tapahtui. Vai tapahtuiko mitään.
|
|