|
Post by rosuto on Jan 23, 2012 0:41:25 GMT 3
Mirael hymyili kiitokseksi ja katseli sitten kättään ja siinä olevaa käsisuojaa. "Se näyttää nätille! Voisin melkein hankkia tällaiset, kiilottaisin ne joka ilta, niin ne säihkyisivät kauniina kuin korut." Hän nosti katseensa ja mietti hetken. "Äh, ei noita muita ehkä kannata pukea.. Siinä menee kamalan kauan ja entäs sitten jos sinä tarvitsisitkin niitä yllättäen? Menisi vain kauhean kauan saada ne poist päältäni. Parempi että tyydyn tähän." Hän käänteli kättään, pää hieman kallellaan ja päätti ostaa itselleen rannesuojat, tällaiset nätit.
//Kyllä käy ^^ Ei tuollainen pieni haittaa //
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 23, 2012 1:04:56 GMT 3
"No en minä niitä kuitenkaan päälleni ehtisi pukea jos nyt tulisi vaikeuksia, tyytyisin keihääseeni. Mutta voisit tosiaan hankkia tuollaiset, ne pukevat sinua." Nuo haukotteli. "Taidan koittaa itsekkin saada unta jos sinulle sopii, herätä minut jos tulee jokin hätä." Hän sanoi ja asettui pitkäkseen, nuotion viereen.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 23, 2012 1:25:31 GMT 3
Mirael hymähti. "Voisihan se olla niinkin.." Hän katseli käsiään vielä hetken, mutta räpelsi sitten rannesuojat irti ja laski ne hyvin varovaisesti muiden viereen. Nainen hymyili, päätään nyökäyttäen. "Juu, minä herätän teidät jos jotain ilmenee, toivottavasti niin ei kuitenkaan tapahdu." Hän asettui mukavasti nuotion ääreen ja jatkoi pikkurisujen heittelyä tuleen ja lisäsi jossain vaiheessa isompiakin oksia liekkien syötäväksi. Oli varsin rattoisaa, vaikka olikin ihan likainen, pölyssä ja hiessä ja olo oli todella epänaisellinen.. Mielessään Mirael alkoi käymään läpi erillaisia taikoja joilla saisi itsensä parempaan kuosiin ja teki pari lempitaikaansa, joiden jälkeen hänen tukkansa oli kaunis kiharapilvi ja huulensa ruusunpunaiset.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 26, 2012 0:00:51 GMT 3
Nuo heräsi yöllä, huuhkajan ääneen, se tuntui huhuilevan aika lähellä heitä, vaikka lähimmälle puulle minkä oksalla se olisi voinut istua oli matkaa. Hän katseli ympärilleen. Daphne venytteli unissaa. Karhun joka oli ystävä, läheisyydessä tuntui turvalliselta nukkua. Nuo otti vesipullon ja otti siitä huikan, asettuen selälleen, hän katseli tähtiä.
// Liikutin tarinaa muutamalla tunnilla eteenpäin, toivottavasti sopii, muokatakki voi jos haluut, et vaan sattunu chatissä oleen et olisin päässy kysyyn. //
|
|
|
Post by rosuto on Jan 27, 2012 19:28:25 GMT 3
Mirael oli nukkunut hetken, mutta oli sitten herännyt ja istui silläkin hetkellä puunrunkoa vasten nojaillen. Hän oli nähnyt painajaista ja siihen herättyään jäänyt kuuntelemaan yön ääniä, pienten eläinten rapinaa metsässä ja huuhkajien huhuilua. Nainen hätkähti hieman kuullessaan ääntä ja katsoi pelokkaasti ympärilleen, tajuten sitten että äänen oli aiheuttaneet Nuo, joka ilmeisesti oli myös hereillä. Nainen oli vaiti ja vetäytyi hitaasti pitkäkseen, katsellen taivaalle ja mietti miten kauniilta yönsininen tähtitaivas näyttikään.
// Ei haittaa, ei yhtään ^^ //
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 27, 2012 21:36:11 GMT 3
Nuo huomasi että Mirael oli hereillä. "Etkö saa unta?" Hän kuiskasi, hiljaa, jottei Daphne heräisi.
Muutama outo otus lähestyi nuotiota, metsästä päin, ne katselivat sen ympärillä olevia otuksia, toiveikkaina. Ehkä näillä olisi ruokaa mitä varastaa. Ne lähestyivät varovaisesti, kivikossa, ne saattoivat haistaa vielä lihan tuoksun.
Daphne käännähti unissaan, mumisten jotain epäselvää.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 29, 2012 21:33:23 GMT 3
Mirael hätkähti kuullessaan Nuon äänen ja käänsi katseensa tähdistä naiseen. "En.." Hänen äänensä oli pelkkä kuiskaus ja nainen kääntyi hitaasti kyljelleen Nuoon päin. "Olen tottunut nukkumaan sängyssä ja tämä eräelämä ei ole oikein minua varten.." Hän hymähti hieman ja pyyhkäisi nopeasti kasvojaan, yrittäen peittää kyynelten pyyhkimisen haukotuksella. "Näyttää se kuitenkin väsyttävän, niin että kai minä jossain vaiheessa.. Saan nukuttuakin." Nainen laski päänsä käsilleen ja mietti sitä nuhruista sänkyä puodin yläkerrassa jossa oli saanut nukkua. Eihän se ollut mikään kummallinen peti ollut, mutta oli se tehtävänsä ajanut..
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 30, 2012 5:54:19 GMT 3
Nuo nousi sen verran että meni asettamaan hiipuvaan nuotioon lisää puita jos mokomia risuja saattoi niin kutsua.
"Tämä on rankkaa, varsinkin kun ei ole karvapeitettä tai suomuja. Mutta eihän sinun ole kylmä?" Nuo kysyi huolehtivasti.
Oudot otukset mitkä näyttivät osin matelijoilta, osin linnuilta lähestyivät nuotiota, ne perääntyivät hieman kun Nuo meni kohentamaan tulta mutta jatkoivat sitten etenemistään. Daphne olisi tunnistanut otukset lohikäärmelinnuiksi, siten niitä nimitettiin hänen koto puolessaan. Tätä kyseistä lajia sanottiin yösirpiksi, koska ne olivat yleensä liikkeellä hämärissä ja niillä oli erikoiset sirppimäiset kynnet jaloissa. Yksi niistä uskaltautui melkein nuotion valokeilaan mutta ei rohjennut vielä mennä aivan lähelle seuruetta.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 30, 2012 23:35:37 GMT 3
Mirael nousi istumaan ja katseli kuinka Nuo lisäsi puita nuotioon ja puisti hieman päätään. "Ei minua kauheasti palella." Hän huomasi pienet öttiäiset ja osoitti niitä. "Mitä.. Mitä nuo ovat? Miten pieniä ja aika söpöjä.." Hän nousi kontilleen ja ojensi sormeaan yhtä otusta kohti, houkutellen sitä sirkuttavalla äänellä luokseen ja mietti samalla saisiko sellaisesta kesytettyä lemmikin. Se olisi hieno lemmikki ja sitä voisi kuljettaa laukussa, niin että jos joku yrittäisi varastaa häneltä jotain, eläin puraisisi varasta sormeen ja kovaa! Häntä nauratti pelkkä ajatuskin.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 30, 2012 23:47:26 GMT 3
// Heh, ei ne niin pieniä oo mutta voihan siinä olla poikasiaki mukana. : 3 //
Nuo kääntyi katsomaan Miraelin osoittamaan suuntaan, hänkin näki nyt oudot olennot. "En ole varma, olen tainnut kuulla Daphnen puhuvan noista. Hei Daphne!" Nuo sanoi ja meni tökkäämään ystäväänsä.
Daphne mumisi jotain herätessään, nousi sitten pystyyn ja haukotteli. "Mitä nyt?" Hän kysyi väsyneellä äänellä.
Nuo osoitti otuksia. "Jaa nuo, ne ovat lohikäärmelintuja, ei huolta, norkoilevat varmaan sen rusakon jämiä. Jotkut tuommoiset ova kamalan isoja ja vaarallisia mutta eivät nämä." Hän sanoi.
Nuotion lähelle uskaltanut aikuinen yksilö lähestyi taas, se tökkäsi kuonollaan yhtä nuoremmista yksilöistä, jotka käyttäytyivät hieman varomattomasti ja päästi sähähtävän äänen. Pikkuinen luikki heti pimeyden turviin. Sitten sama aikuinen yksilö, alkoi lähestyä heitä hiljaa ja varovaisesti. Daphne tunnisti sen koiraaksi, sillä sillä oli eturaajoissa pitempiä höyheniä, jotka ikään kuin muodostivat pikkuiset siivet, ei niillä lentäämään kyennyt mutta kävivät somisteeksi naaraitten houkutteluun.
|
|
|
Post by rosuto on Feb 3, 2012 22:09:41 GMT 3
//Äh, mää jotenkin vaan keksin sen pienen...//
Mirael katseli eläimiä ja houkutteli niitä yhä luokseen, vilkaisten kuinka Nuo herätti Daphnen. Hän vetäisi sormensa aika nopeasti pois kuullessaan että jotkut lajin edustajat saattoivat olla vaarallisia ja tunki sormensa hihoihinsa ja alkoikin katselemaan lohikäärmelintuja pälyilevästi. "Jaa.. Miten ne saadaan lähtemään täältä? En tahdo tulla syödyksi elävältä nukkuessani!" Hän näytti nyt jo kauhistuneelta nähdessään kuinka yksi otuksista tuli heitä kohti, eikä näyttänyt turhan pelokkaalta, ei heidän puheestaan, nuotiosta tai siitä että heitä oli kolme!
//Ja sori etten oo vähään aikaan ehtinyt pelaamaan, multa se auto hajos ja on ollut suoraan sanottuna kauhea viikko takana.. Ja ens viikolla mulle tulee vieraita, joten pelailu voi olla yhtä hidasta...//
|
|
|
Post by Rusalka on Feb 4, 2012 13:52:55 GMT 3
"Tuskin ne sellaista kokeilevatkaan." Daphne sanoi, kuullessaan Miraelin huolen. "Varsinkin kun minä olen täällä, jos olisit yksin ja haavoittinut, niin sitten ehkä. Mutta nyt ei taida olla huolta. Ellei tänne tule sitten jotain isompaa."
Nuo meni Miraelin luokse ja otti tätä käsivarresta. "Kuulithan mitä Daphne sanoi, ei meillä ole pelättävää." Sitten hän hymyili ja lisäsi. "Luulen että ne säikähtäisivät ihan jo jos tekisit jonkin tempun, valolla vaikka."
// Juu ei se mitään. Oikee elämä ensin ja toivottavasti on jo parempi meininki. : 3 //
|
|
|
Post by rosuto on Feb 8, 2012 20:48:38 GMT 3
Mirael vilkaisi Daphnea ja nyökäytti hieman päätään. Oli hyvä että heillä oli turvanaan jokin iso, vahva ja viisas! Hän käänsi katseensa takaisin eläimiin, mutta vilkaisi sitten Nuoa tämän ehdottaessa valotempuista ja naurahti hieman otsaansa hieraisten. "No niin, no.. Ehkäpä. Mutta jos niistä ei ole mitään vaaraa, niin ei kai meidän tarvitse tehdä mitään? Vai pitäisikö ne hätistää tiehensä?"
|
|
|
Post by Rusalka on Feb 12, 2012 20:51:20 GMT 3
Nuo katseli otuksia ja sitten Daphnea. "Mitä mieltä sinä olet?" Hän kysyi.
"Nääh, ei niitä varmaan tarvitse ajaa tiehensä, taikka no... Saattaisivathan ne houkutella paikalle muitakin ja isompia petoja mutta emmeköhän me selviäisi. Puhuvat olennot minua enemmän huolettavat, rosvot ja sen sellaiset. Mutta sinä taas osaat hoitaa sellaiset." Daphne sanoi.
"Kunhan niitä ei ole liikaa." Nuo sanoi tähän.
"Älä ole vaatimaton." Daphne sanoi. "Olen nähnyt kuinka käsittelet keihästäsi."
|
|
|
Post by rosuto on Feb 12, 2012 21:01:00 GMT 3
Mirael katseli eläimiä vielä aika tiiviisti, mutta käänsi katseensa kaksikon alkaessa puhumaan selviytymismahdollisuuksista. Nainen kuolisi yhdessä yössä jos jäisi metsään yksin.. Hän ei pärjäisi tuollaisille elukoille, eikä ainakaan rosvoille.. Olisi siis viisainta pysyttäytyä tiiviisti Nuon ja Daphnen mukana, tahtoivat nämä sitä tai eivät! Ärsyttämistä pitäisi tietenkin varoa... "Oletteko te aina olleet noin mahtavia ja voimakkaita? Teitä kahta ei varmaan mikään oikeasti pelota?!" Hän kietoi käsiään polviensa ympärille ja katseli Nuoa ja Daphnea ihailevasti.
|
|