|
Post by rosuto on Jan 17, 2012 22:36:43 GMT 3
Mirael lysähti istumaan kaatuneelle puunrungolle ja vilkaisi Daphnea ja Nuoa. "Minä en tiedä teistä, mutta minun kenkäni ei ole tehty kävelyä varten. Ei myöskään nämä jalat tai mikään minussa!" Hän näytti siltä että voisi pillahtaa itkuun ja varmasti pillahtaisi jos näkisi miltä näytti! He olivat kävelleet reippaasti päästäkseen pois kaupungista ja siitä helvetilliseksi muuttuneesta hääjuhlasta (Mistä morsiuspari oli varmasti iloissaan) ja Mirael oli ollut nopeasti hiestä märkä. Hikisenä, tuskaisena ja väärissä kengissä sipsuttaminen olisi jo itsestään kauheaa, mutta jos siihen liitetään vielä ohi ajavat vankkurit peräänsä nostattamineen pölypilvineen.. Toisin sanoen nainen oli aivan pölyssä hiekan tartuttua hiestä nihkeälle iholle, hiuksiin ja vaatteisiinkin, vaikka Mirael olikin niitä jatkuvasti puistellut. Hän oli kertaheitolla saanut rusketuksen ja rakkuloita jalkoihin. "Emmekö voisi pitää taukoa ja syödä jotain?" Mirael heilautti käsiään surkeana ja katseli niin anelevasti Daphnea ja Nuoa kuin osasi, vaikka se katse pätikin lähinnä miehiin..
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 19, 2012 17:20:32 GMT 3
Daphne ja Nuo pysähtyivät Miraelin jäädessä lepämään, he kuuntelivat tämän surkeaa valitusta, joka oli Daphnesta hupaisaa, vaikkei hän kohteliaisuuttaan sitä näyttänytkään. Nuo sen sijaan oli hieman huolestunut, Miraelia ei selkeästikkään oltu luotu matkustamaan näin. "Pahoin pelkään ettei meillä taida olla mitään kunnollista ateriaa varten." Nuo sanoi. "Kun juoksin keittiön läpi teidän peräänne, nappasin vain äkkiä mukaan muutaman kuivatun hedelmän ja pienen pullon vettä." Nuo otti vyöllään olevasta pienestä laukusta esiin äsken mainitsemiaan, ei kovin juhlallisia ravinto tarpeita ja ojensi ne Miraelille. Daphne katseli moisia eväitä, nyrpistäen kuonoaan. "Minä voin käydä kyllä tuolla metsässä vähän keräilemässä jos haluatte. Vaikkei syksy olekkaan, niin kyllä sieltä jo hieman marjoja ja sieniä löytyy. Ja saatanpa saada kiinni jonkun pikku otuksenkin." Daphne sanoi ja jatkoi. "Tehän ette syö muuta kuin kypsennettyä lihaa mutta äkkiäkös sen nuotion pystyyn panee." Nuo nyökkäsi. "Kuullostaa ihan hyvältä. Ja kyllä, minäkään en syö kuin kypsennettyä, enään." Daphne lähti kohti metsää, se ei ollut aivan tien vieressä mutta lähellä, sen ja tien välissä oli kivikkoista, hieman kumpuilevaa maastoa, jossa ei ollut helppo kulkea mutta Daphne ei ollut vieras erämaassa, joten hän sai kulun vaikuttamaan vaivattomalta. Nuo istahti Miraelin viereen.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 19, 2012 19:35:31 GMT 3
Mirael otti eväät vastaan kiitollisena ja söi yhden kuivatuista hedelmistä ja ojensi loput Nuolle. "En minä tahdo niitä kaikkia syödä.." Hän joi pari kulausta vettä ja ojensi sitten vesipullonkin takaisin ja katseli ympärilleen. "Toivottavasti Daphne löytää jotain syötäväksi kelpaavaa, minä en ole mikään eränkävijä, keräisin varmaan vain myrkyllisiä sieniä ja marjoja!" Hän katsoi suuntaan johon Daphne oli kadonnut ja näytti hieman kateelliselta toisen taitoihin ja rohkeuteen, ei hän noin vain astelisi metsikköön! "No tuota.. Nyt kun Daphne on etsimässä meille syötävää niin.. Sytytetäänkö se nuotio? Vai pitäisikö meidän pystyttää ihan sellainen leiri?! Vai jatkammeko muka vielä matkaa, ennen iltaa?.." Hän näytti hivenen huolestuneelta esittäessään jälkimmäisen kysymyksensä.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 19, 2012 20:28:58 GMT 3
Nuo hymyili Miraelille. "Emmeköhän me voi jo leirityä jos olet väsynyt." Hän haukkasi yhden hedelmän ja alkoi sitten kyhätä nuotiota. Lähistöltä löytyi onneksi sopivia oksia ja heinää, ettei hänen tarvinnut lähteä kömpimään kivikkoon. Nuo löysi myös tien ja kivikon välistä kohdan missä oli tasaista ja vain vähän kiviä, kaikesta päätellen sitä oli käytetty leiriytymiseen ennenkin, sillä siinä oli jopa kiviä jotka oli asetettu ympyrään. Nuo keräsi siihen, keräämäänsä ainesta ja aikoi ensin koittaa itse sytyttää tulen (missä hän ei ollut kovin hyvä, sillä hän oli vasta jokin aikaa sitten joutunut opettelemaan tuon taidon) mutta katsahti sitten Miraeiliin. "Osaisitko sytyttää tulen taikavoimin? Minä en näes ole yhtä kokenut erämaa saikkailija kuin Daphne, vaikka olenkin paljon vanhempi."
Metsässä Daphne oli jo kerännyt muutamia marjoja ja pari sientä, olipa hän löytänyt muutaman yrtinkin joilla voisi maustaa lihaa, mikäli hän sellaista saisi pyydystettyä. Hänen keräilynsä keskeytti kuitenkin otus jonka läsnäolo, hänen lähellään oli suorastaan koomista. Tavallinen mustakarhu. Se oli uros ja alkoi heti nuuskia ilmaa kiinnostuneena, Daphnen haju vastasi täysin tavallisen karhun tuoksua ja ollessaan juuri kumartuneena, poimimaan taas yhtä sientä, olisi ihminenkin saattanut luulla häntä tavalliseksi karhuksi (vaikka vaatteet olisivat ehkä todistaneet toista). Daphne nousi pystyyn muttei niin että olisi ollut suoraan kohti tavallista otsoa. "Kuulehan herra, olen erittäin imarreltu huomion osoituksestasi mutta et ole ihan tyyppiäni." Hän sanoi. Karhu piti jotain epämääräistä ääntä ja kääntyi pois. Se vaikutti hämmentyneeltä, kaiken maailman kummajaisia sitä nykyään oli liikkeellä.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 19, 2012 22:34:59 GMT 3
Mirael auttoi Nuoa nuotion kanssa, kiitollisena siitä, että he pysähtyivät lepäämään. Hän katseli nuotiota innostuneena, mutta kalpeni hieman kuullessaan ehdotuksen siitä, että hänen pitäisi sytyttää nuotio. "Tuota.. Tietenkin!" Hän hymyili hieman, alahuuli väpättäen ja kyykistyi lopulta nuotioainesten ääreen ja ojensi käsiään, alkaen mumisemaan taikasanoja ja pieni välähdys kävikin hänen sormissaan, mutta sammui ennen kuin nuotio ehti syttyä. "Äh.." Mirael punastui ja änkytti. "Olen vähän.. Väsynyt.. Yritän uudelleen." Hän sulki silmänsä ja työnsi tällä kertaa sormensa kiinni kuivia oksia ja lehtisotkua ja mumisi taikasanat kiirettä pitämättä ja tällä kertaa hän sekä sai aikaan isomman liekin, että sytytti nuotion tuleen. Hänen kasvoilleen nousi innostunut ilme ja nainen taputti käsiään yhteen. "Onpa kaunis nuotio!"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 19, 2012 23:25:15 GMT 3
Nuo hymyili taas. "Hienoa. Ehkä saamme vielä jotain paistettavaakin, jahka Daphne palaa, harmi ettei hänellä ole mukana mitään kattilaa, hän osaisi loihtia meille vaikka keiton, keräämillään aineksilla. Ja hän varmasti löytää paljon syötävää, tarkalla nenällään." Nuo korjasi sitten hieman kiviä pois, pieneltä aukiolta. Heillä ei sattunut paetessa mukaan mitään yöpymis tarpeita, kun olivat niin kiireessä lähteneet. Nuo mietti kuinka Mirael pärjäisi kovalla maalla. Nuotion ja Daphnen välissä, heidän ei ainakaan kylmä tulisi mutta silti yöstä varmaan tulisi epämukava.
Daphne ilmestyi metsän laitaan ja hihkaisi tovereilleen. Hän asteli kivikon läpi ja tuli nuotin luokse. Hän laski maahan sen lähelle mitä oli löytänyt. Siinä oli marjoja ja sieniä, sekä hänen omasta mielestään parhain löytö, rusakko. "Täytyy myöntää etten itse tuota pyydystänyt, ilves oli sen tappanut ja minä varastin sen." Hän naurahti. "Teillä onkin jo mukava nuotio, minä teen jostain tikuista vartaan, niin saatte tuon kanin kypsennettyä. Jos jaamme sen kolmistaan niin ei siitä minulle kovin kummoista palaa jää. Mutta popsin tuolla metsässä jo hieman marjoja, sekä yhden päästäisen, joten en minä nälkään kuole." Hän sanoi.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 20, 2012 20:10:23 GMT 3
Mirael näytti ylpeältä nuotiostaan ja syyti siihen kaikkea pientä palavaa, kunnes tuli pyyhkäisseeksi otsaansa ja tajusi miten pölyssä oli ja alkoi kiireesti tomuttamaan olemustaan, vaikertaen. "Voi miksei täällä ole mitään puroa tai sellaista jossa voisi peseytyä.." Nainen koitti saada kasvonsa puhdistettua, mutta tajusi sitten että oli yltympäri pölyssä ja lysähti takaisin istumaan. "Näytän noidalta.." Hän katsoi Nuoa järkyttyneenä. "Näytän vanhalta noidalta.." Nainen toipui järkytyksestään vasta Daphnen tullessa, mutta se vaivasi häntä. "Ihanan näköisiä ruokia! Toivottavasti vanhat hampaani pystyvät niihin..." Jänistä hän kuitenkin katsoi tavalla joka kertoi ettei häntä kannattaisi käskeä valmistamaan sitä, sillä joko nainen ei uskonut kykenevänsä nylkemään eläintä tai sitten ei tiennyt pitikö se valmistaa karvoineen kaikkineen.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 20, 2012 20:37:53 GMT 3
Nuota huvitti Miraelin voivotus, vaikka hän oli aikanaan pitänyt kaikkia ihmisiä saman näköisinä, hän oli oppinut arvostamaan eriläisiä vivahteita mitä ihmisten piirteissä oli. Ja ennen kaikkea, hän oli oppinut erottamaan miltä terve ihminen näytti. Miraelin ihosta ja hiuksista näki että ne olivat hyvin hoidetut, eikä hänellä ollut liikaa tai liian vähän painoa. Nuon estetiikan taju, ihmiskehoa kohtaan oli ehkä erilainen kuin mitä se olisi ollut sellaisella joka oli ihmiseksi syntynytkin ja sellaisena kasvanut mutta hän silti piti Miraelia kauniina, eikä pois pestävä maantie pöly sitä muuttanut. "Mirael, sinä hermoilet suotta, et sinä kamalalta näytä. Ja tuohan lähtee putsaamalla." Hän sanoi tälle.
Daphne kyhäsi muutamasta löytämästään, hieman paksummasta tikusta vartaan ja alkoi sitten käsitellä kania, Nuo tarjosi hänelle veistä mutta hän kieltäytyi, sillä kynnet ja raaka voima olisivat riittävät. Näky oli ehkä tottumattomasta varsin karu, kun Daphne nylki ja suolisti rusakon, paljain käsin. Sitten hän asetti lihan vartaaseen kypsymään ja akoi nuolla näppejään puhtaaksi. "No mutta, riittäähän minulle nuo. Te saatte lihan, kun tarvitsette sitä enemmän." Hän sanoi, osoittaen rusakon sisuskaluja jotka lojuivat maassa hänen lähellään. Vaikka Daphne laittoi mielellään ihmisillekkin kelpaavaa ruokaa, ei hän ollut unohtanut sitä puolta itsestään joka oli täysin karhu, hän saisi kyllä suoletkin alas, ilman vaaraa.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 20, 2012 21:10:25 GMT 3
Mirael hymyili Nuolle kiitokseksi, muttei täysin luottanut tämän sanoihin, hänestä tilanne oli vain sellainen lohdutteluyritys.. Hän kuitenkin unohti asian totaalisesti nähdessään miten jänis nyljettiin ja suolistettiin ja tuijotti kalpeana tapahtumia. Daphnen kertoessa varsin tyytyväisen kuuloisena siitä että söisi sisuskalut hyvällä ruokahalulla ja Miraelin vilkaistessa sisuskaluja edes hetken aikaa... Nainen huojahti todella kalpeana ja näytti siltä että voisi pyörtyä, mutta päätyikin konttaamaan vähän matkan päähän ja jäi istumaan selin heihin ja mumisi. "Ne ei tarkoita sitä mitä ne sanoo.. Ei.. Ne puhuu muusta.. Jostain söpöstä ja kypsästä.."
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 20, 2012 22:07:09 GMT 3
Nuo katsoi myös sisälmyksiä hieman karsastaen, hän oli aikanaan syönyt raakaa lihaa, tai tarkemmin sanottuna nielaissut kokonaisena saaliseläimiä. Mutta silloinhan ei niiden sisuksia nähnyt ja jo jonkin aikaa tottunut varomaan raakaa lihaa. Mutta toisaalta hän oli jo useaan otteeseen nähynyt kuinka puhumaankin kykenevän olennon suolet olivat valahtaneet esiin. Niinpä hänellä ei sinänsä ollut ongelmia rusakon jäännösten näkemisessä, vaikkei olisi siihen koskenutkaan, muuten kuin siihen osaan joka nyt kypsyi nuotiolla.
Daphne katseli kuinka Mirael siirtyi syrjemmälle, muistaen että ihmiset tosiaan olivat joskus aika herkkänahkaisia. "Anteeksi pikkuinen, en ajatellut." Hän sanoi Miraelin suuntaan.
Nuo meni Miraelin luokse ja pani kätensä tämän olalle. "Oletko kunnossa?"
|
|
|
Post by rosuto on Jan 20, 2012 22:42:19 GMT 3
Mirael sulki silmänsä ja hengitteli koittaen rauhoittaa itseään ja nyökytteli vain päätään kuullessaan muiden lohdutteluista ja kähisi hetken päästä. "Juu.. Minä.. Minä kestän kyllä, mutta en tahdo nähdä mitään rakaa vähään aikaan. En ole mikään kokki tai mikään sellainen ja metsästyksestä ei kannata edes puhua.." Hän painoi vatsaansa ja suoristautui hitaasti. "En sentään oksentanut!" Hän katsoi Nuoa hieman hymyillen, mutta näytti vieläkin todella kalpealta ja pyörtyminen saattaisi tapahtua koska tahansa. Nainen nojasikin, huomaamattaan varsin raskaasti Nuoon, vaikka koittikin näyttää todella urhealta.
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 20, 2012 22:56:33 GMT 3
Nuo tunsi kuinka Mirael panui häntä vasten, ilmeisesti kovempaa kuin tämä oli tarkoittanutkaan, tai siltä ainakin vaikutti. Nuo alkoi uskoa että tämä todella pyörtyisi. "Ota ihan rauhallisesti. Tuonko sinulle vettä?" Hän kysyi.
Daphne popsi rusakon jämät vaivihkaa, käännyttyään niin etteivät toiset näkisi. Sitten hän putsasi hieman itseään ja meni katsomaan kuinka paisti edistyi. "Ei tässä enää kauaa mene!" Hän hihkaisi toisille.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 20, 2012 23:08:04 GMT 3
Mirael nyökäytti kevyesti päätään. "Vesi.. Voisi olla hyvä juttu. Tai jotain, en tiedä.." Hän sulki jälleen silmänsä ja koitti olla ajattelematta suolikasaa, vaikka vaikeaa se tässä vaiheessa enää oli.. Naista puistatti, mutta kun jäniksen kypsyvän lihan tuoksu leijaili hänen nenäänsä, Mirael pystyi jo hieman rauhoittumaan ja hengitys ja kasvojen väri muuttui normaalimmaksi. Vielä hän ei tosin uskaltanut kääntyä Daphneen päin, sillä ties mitä retkuja vielä oli syömättä! Lopulta Mirael veti syvään henkeä ja vilkaisi Nuoa. "Joko minä uskallan kääntyä? Ettei liha ole liian raakaa tai sellaista?"
|
|
|
Post by Rusalka on Jan 20, 2012 23:32:24 GMT 3
Nuo hymyili lempeästi Miraelille. "Kyllä, nyt voi kääntyä." Hän sanoi ja auttoi Miraelin ylös ja saattoi nuotion ääreen.
Daphne nuuskaisi rusakkoa. "Eiköhän tämä ole ihan hyvää." Hän sanoi ja poisti lihan vartaasta ja jakoi sen. "Meillä ei ole mitään alusia mutta kun tämä jäähtyy, niin kai se menee käsissä." Hän totesi.
|
|
|
Post by rosuto on Jan 20, 2012 23:48:07 GMT 3
Mirael kääntyi hitaasti ja katseli pelokkaasti ympärilleen, mutta rauhoittui sitten kun ei nähnyt mitään epämielyttävää ja siirtyi Nuon auttamana lähemmäksi nuotiota. Nyt, kun pahoinvointi oli voitettu, nainen tunsi olonsa nälkäiseksi ja katseli ihanan kypsää lihaa lumoutuneena ja naurahti Daphnen sanoille. "Malttaisipa vain olla ottamatta lihaa sormiinsa ennen kuin se on jäähtynyt! Ikävä kyllä taidan polttaa sormeni tälläkin kertaa, minulla on sudennälkä!" Hän katsoi kumpaakin naista ja ojenteli sitten pitkiä sormiaan lihaa kohti, kuin koittaen päättää mistä napsaisisi palasen.
|
|