|
Post by corpos on Nov 9, 2011 1:51:51 GMT 3
Ilta oli jo pitkällä ja lokit kaartelivat satamaan saapuvan kalastusaluksen ympärillä. Ne odottivat kärsivällisesti kalastajien mereen kippaamia perkeitä. Taivas oli pilvetön ja tuuli oli leuto, sitten rauhaisa tunnelma rikkoutui. Yksi kalastusalusta piirittäneistä lokeista iskeytyi kannelle, kuolleena. "Kuolkaa, kuolkaa!" Huudot kantautuivat ilmoille, lokkiparven kaikotessa tiehensä. Kalastajat katsoivat inhoten Toggoa, tämän esitellessä jousella ampumaansa lintua. Onneksi kalastusreissu olisi pian ohitse ja he pääsisivät hiidestä eroon. Seuraavana päivänä sitä ei otettaisi mukaan apuriksi, sillä tänäänkään se ei saanut muuta kuin vahinkoa aikaiseksi. He olivat joutuneet heittämään hyvät verkot menemään, hiiden revittyä ne reikiä täyteen.
Aluksen saapuessa satamaan kapteeni totesi ettei ulkona kannattanut pyöriä auringonlaskun jälkeen. Yöt olivat salakuljettajien aikaa, eivätkä he katsoneet hyvällä ketään joka pyöri heidän alueellaan. Tämän sanottuaan kapteeni antoi Togolle pussillisen perkausjätteitä palkkioksi päivän töistä ja potkaisi tämän lokin raatoineen aluksesta ulos. Hiisi oli kuitenkin täysin perkeiden lumossa ja kapteenin varoitukset menivät kuuroille korville. Ainoa ajatus joka mahtui sen pieneen päähän, oli ruualla mässääminen. Se kiipesi mukavan oloisen rahtilaatikon päälle, asetti kuolleen lokin tyynykseen ja keskittyen syömiseen sekä ohikulkijoiden tuijottamiseen
|
|
|
Post by submarine on Nov 9, 2011 21:53:15 GMT 3
Sataman yleisessä hälyssä ja pyörinässä oli jos jonkinlaista kyseenalaista ja outoa kulkijaa. Ja näiden kaikkien joukossa vaappui myös Naappa - puhumattakaan Naapan tavaranpaljoudesta. Suurin osa väestä kiersi rottiaisen kaukaa, aivan jo vain siksikin että pelkäsi jäävänsä alle, ja loputkin tyytyivät suomaan otukselle vain nyreitä vilkaisuja. Siinä se meni, ylikasvanut rotta ja valtava määrä sekalaista romua selässään, tonkimassa nurkkia ja nuuskimassa jonkun pois heittämiä kenkärajoja. Naappa pyöri aina välillä satamoiden tienoolla, koska siellä harvemmin katsottiin niin kieroon, ja vartijoitakin oli vähemmän. Yleensä väki jätti rotan aivan omaan arvoonsa, pelkäksi harmittomaksi hulluksi otukseksi. Eipä sen paistinpannujen, lusikoiden, sekalaisten härpäkkeiden ja kuolleiden eläinten kokoema ketään varsinaisesti kannustanut ryöstelemään muutenkaan.
Aikansa kuluksi ja ilman sen suurempia, välittämättä erikoisemmin ympäristöstään, pyöritteli Naappa arvioiden käpälissään puunpalasta, joka oli huuhtoutunut jostakin rantaan. Se kuitenkin todettiin pikapuoliin varsin epäjännäksi, ja hetken järsimisen jälkeen se loiskahti takaisin veteen. Sitten rotta kuitenkin tuli äkänneeksi jotakin ja heilahti kamalastinsa kanssa ympäri tuijottamaan jonkin läheisen laatikkorykelmän juurella nököttävää köysikieppiä. Köysi oli aina hyvää ja tarpeellista, eikä sitä voinut koskaan olla liikaa. Niine hyvineen Naappa siis vaappuikin elävänä rojukasana tarkastamaan narun kuntoa ja pohtimaan, minne se tarkalleen ottaen pitäisi tunkea. Kolina oli melkoinen, kuten aina.
|
|
|
Post by corpos on Nov 9, 2011 22:12:39 GMT 3
Hiiden mielestä voi kertoa sen, ettei se toimi tehokkaasti nälän alaisena. Itse asiassa sen pienet aivot eivät kykene käsittelemään nälässä mitään muuta kuin ruokaa. Hiiden ahmittua perkausjätteet se alkoikin viimein tajuta ympärillään tapahtuvia asioita. Aurinko oli tiessään mutta kirkas täysikuu valaisi satamaa erittäin tehokkaasti. Ihmiset jatkoivat ryntäilyä edes takaisin, kuin muurahaiset. Hiiden lempiharrastuksia olikin tuijotella ohikulkijoita, heidän ilmeistään päätellen he eivät kuitenkaan nauttineet hänen tuijotuksestaan. Hiisi olikin jo pakkaamassa tavaroitaan kasaan kun se havaitsi ihmisten seasta jotain erikoista, massiivisen rotan. Toggo oli kuullut huhuja kaupungin viemäriverkostoissa kasvavista jättiläisviemärirotista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hän näki sellaisen omin silmin. Rotta oli selvästi palkattu sataman siivoojaksi, keräten rannalta puunpalasia ja nakaten ne mereen. ”Hölmö rotta.” -Toggo ajatteli hiljaa mielessään, eikö se tajunnut että aallot kantaisivat sen pian takaisin?
Rotta siirtyi siivoamaan roskia laatikkojen läheisyydeltä, aivan hiiden nenän alle. Mahtaisiko se arvostaa apua? Kohteliaana hiitenä se päätti olla herrasmies ja luovuttaa siivooja rotalle pussin, josta se äskettäin oli syönyt perkausjätteitään. ”Ota koppi, siivooja rotta” –se hihkaisi iloisesti, tiputtaen säkin alla seisovaa rottaa kohti.
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2011 7:24:52 GMT 3
Naappa ei juuri kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä yleisessä pyörinnässään. Osittain se oli sitä, että rotan omat, melko kaikenkattavat kantamukset pitivät sen verran meteliä, että riittivät viemään ilon tarkemmistakin korvista - ja niillä oli sen verran kokoa, että tämän oli melkoisen vaikea oikeastaan edes nähdä erityisen laajalle, mikä ei ainakaan millään tavoin auttanut huonosilmäistä otusta. Eipä niin, että Naappa itse siitä olisi välittänyt, tällä oli kuitenkin aivan tarpeeksi silmää, korvaa, kuonoa ja yleistä yleisen romurotan jalon elämän tuomaa vaistoa kaiken jännän havaitsemiseen. Tällä kertaa jännää oli köysi. Ei se mitenkään kummoinen ollut, mutta se oli silti köysi. Köysissä oli oma kiistämätön, ikuinen viehätyksensä. Niistä oli loputtomasti hyötyä, eikä köyttä tietenkään voinut olla koskaan liikaa. Oikeastaan Naapalla harvoin saattoi olla koskaan liikaa mitään muutenkaan (paitsi ehkä painon kannalta), mutta köysi oli yksi niistä asioista, joita jopa tavalliset tallaajat pitivät yleishyödyllisenä. Sen jännyys ei ehkä ollut katossa, mutta köysi oli silti aina omalla tavallaan ainakin vähän jännää. Paljon jännempää kuin hölmöt puunpalat.
Naappa oli kyyristynyt ihmettelemään uutta löytöään, köydenpää kummassakin käpälässä, kun lopulta havahtui äkilliseen hihkaisuntapaiseen yläilmoista. Jotain rotista ja kiinni ottamisesta, ja mahdollisesti myös siivoajista. Kuono käännähti jonnekin yläilmoihin, samalla kun Naappa heitti yleispätevän, aina kelvollisen kysymyksensä: "Täh?" Tällä kertaa vastaus rotalle suotiin kalanpäiltä haisevan, epäilemättä juuri niiden kostuttaman säkin lätsähtäessä naamalle varsin ikävästi. Ja luonnollisesti Naappa reagoi siihen juuri kuten kunnon rotan ainakin kuului kun jotakin epäilyttävää tipahti silmille: vinkaisi, unohti kaiken mitä oli tekemässä ja jäi huitomaan raivoisasti joka suuntaan, satunnaisesti ja summamutikassa jopa säkkiä itseään. Kolina oli melkoinen kun jokainen rotan lukuisista kantamuksista hakkasi vasten jotakin muuta. Lopulta, kukaties pitkälti sattuman kautta, säkki jatkoi kuin jatkoikin matkaansa rotan kuonota satama-altaaseen. Hetken verran Naappa seisoa nökötti paikoillaan jonkinlaisessa hämmingissä, hinkaten silmiään ja räpytellen. Sitten rotta kuitenkin äkkäsi syyllisenkin. Laatikon päällä istua nökötti jokin ruma otus. Eikä se näyttänyt kyllä hiukkaakaan pahoittelevalta. Ei olisi toki tämäkään näyttänyt, mutta ero olikin se, että Naappa ei koskaan paiskannut mitään omille silmilleen, jotka luonnollisesti olivat tärkeimmät maailmassa.
"Reekeleen terpele!" Naappa vinkaisi vähintäänkin kaiken kattavasti, ja oikeastaan melko äreästikin, ja haeskeli jotakin heitettävää.
|
|
|
Post by corpos on Nov 10, 2011 17:27:53 GMT 3
Rotta ei selvästikään ollut tyytyväinen hänen apuunsa, sillä se vinkui ja viittoi ilmaa niin raivokkaasti. Ehkä hiiden olisi pitänyt antaa sille enemmän aikaa reagoida, tai edes tiputtaa roskasäkki sen vierelle naaman sijasta. Kaikki rodut eivät selvästikään olleet hänen laillaan valppaita ympäristöön suhteen. Nyt rotta oli toipunut ensijärkytyksestä ja se mulkoili Toggoa ärtyneesti. Se vielä huutelikin jotain! Oikea puhuva rotta! Toggo toljotti sen käyttäytymistä suu ammollaan, pohtien paljonko sirkus mahtaisikaan maksaa mokomasta luonnonoikusta, kadonneesta linkistä ihmisten ja rottien välillä. Otus tuntui katselevan ympäriltään jotain ja hiidellä oli epäilys että se ei tulisi olemaan mitään mukavaa, niin ärtyneen oloisesti se oli huudellut. Hiisi tajusi ihmisten pysähtyneen satamassa katselemaan rotan kolistelua ja vikinää. Ilmeistä päätellen he olivat yhtä järkyttyneitä rotan puheista kuin hänkin oli. Ehkä hekin havittelivat puhuvaa ja siivoavaa sirkusrottaa itselleen. Hänen tulisi napata otus nopeasti, ennekuin he varastaisivat sen.
Toggo alkoi reagoida tilanteeseen vauhdilla. Se tarvitsi äkkiä jotain rotan nappaamiseksi, valitettavasti se omisti ainoastaan jousen, nuoliviinin ja säkillisen karhunrautoja. Karhunrauta olisi tehokas pyydys, mutta hiisi arveli että se olisi hankala nakata rotan päälle, ilman että se nappaisi kiinni tämän päästä. Hiisi päätti käyttää hyväkseen äärimmäistä ketteryyttään, pomppien edestakaisin lastauslaatikoiden päällä. Lopulta se pääsisi rotan selän taakse ja taklaisi sen maahan, näin tilanteen tuli edetä teoriassa. Käytäntö oli kuitenkin hiittä vastaan, sillä jostain syystä yksi laatikoista oli jätetty yhä avoimeksi, hiiden hyppätessä suoraan sen sisälle. Seuraavat sekunnit olivat hyvin sekavia, mutta jossain putoamisen ja ylösnousemisen välissä panikoiva hiisi onnistui sotkeutumaan johonkin laatikon sisällä olleeseen verkkoon. Nyt oli hiiden vuoro rääkyä eläimellisesti: "Apua! Apua!" -se uikutti ison laatikon pohjalla. Vaikka se olisi onnistunut vapauttamaan itsensä, se ei olisi päässyt ominvoimin ulos tästä, lähes kaksimetriä korkeasta laatikosta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2011 21:00:05 GMT 3
Naappa oli kyllä välillä saanut yhdessä jos toisessakin otuksessa (lähinnä hyvin pienissä ja muutenkin stressiherkissä otuksissa) aikaan pelkoa ja kauhua pelkällä olemuksellaan, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun pelkkä heitettävän etsiminen sai sekoamaan. Rotta löysi maasta lopulta kiven jolla viskata, ja äkkiä ruma, kalanperkeillä heitellyt otus alkoikin loikkia sekaisesti sinne tänne ja edes takaisin, ennen kuin lopulta harppasi avoimeen laatikkoon sen verran suoraan, että oli eittämättä suunnitellut sen etukäteen. Hetken verran rotta tuijotti hyvin hämmentyneenä koko touhua, ja laatikkoa johon otus katosi. Tämä oli varmaan joku ovela juoni tai jotain... Ei se nyt noin voinut muutenkaan tehdä...
Melkein pettyneesti Naappa oli jo paiskaamassa vaivalla etsimänsä kiven pois, kun piilolaatikosta alkoikin äkkiä kantautua surkeita avunhuutoja. Hetken verran rotta juitui taas raapimaan kivellä päätään. Otuksella kaikui päässä varmaan liian paljon vinkuja tai jotain, kun oli noin sekainen. Ei Naapalla tosin ollut hajuakaan mikä se oli, jokin ruma ja pahanhajuinen ainakin. Ja sitä paitsi hännätön. Kunnon otuksilla oli häntä. Olipa miten oli, vaappui Naappa ihmettelemään lähempääkin koko touhua. Laatikossa tosiaan oli äänten perusteella, jotain ähellyksen tapaista sieltä kantautui. Kuului melkoinen kolahdus kun rotta hylkäsi (suuren kärsimyksen ja vainoharhaisen ympäristön mulkoilun takaa) kantamuksensa ja kiipesi kivi yhä tiukasti käpälässä lähimmän laatikon päälle ihmettelemään. Ja lootassahan hiisi tosiaan oli, kuten Naappakin saattoi tuijottelemaan kyyristyttyään huomata. Huitoi jossain verkossa kuin tyhmä kala. Ja näytti nyt huomattavasti vähemmän riehakkaalta kuin äsken.
"Hölmötyhmä!" Naappa vinkaisi jonkinlaisena tervehdyksenä laatikkoon tihrustaessaan tavanomaisella kitisevällä ja vikisevällä rotanvingullaan, joka harvemmin teki hyvää minkään korville. Ja sitten, koska oli jo kerran niin hyvän kiven vauvautunut etsimään, ja jaksanut jopa reippaasti kiikuttaa sen mukanaan laatikon päälle asti, kohotti rotta käpäläänsä ja päästi murikan putoamaan. Toivon mukaan sattuisi, oppisipahan otus olemaan. "Jumissa o. Pikkukala verkossa ny. Siellä o se, ihan verkossa ja lootassa. Laivaan nostetaan, johonki lähtee. Siellä syödään pikkukala", Naappa soi suuria ja mullistavia ajatuksiaan ilmeisesti peräti vahingossa laatikkoon luiskahtaneelle otukselle, ja potki samalla sen reunaa mahdollisimman ärsyttävästi. Kiviä ei ikävä kyllä ollut sattunut enempää mukaan...
|
|
|
Post by corpos on Nov 10, 2011 21:46:23 GMT 3
Hiisi toden tosiaan muistutti kovasti kalaa, räpiköidessään itseään irti verkosta. Ajattelematta sen tarkemmin se jatkoi kiemurteluaan kunnes verkko alkoi puristaa kehoa todenteolla, vasta sen jälkeen hiisi rupesi rauhoittumaan ja haukkomaan henkeään. Liikkumatta maatessaan se kuunteli kuinka joku kiipesi ulkopuolella, pelastaja! Aiemmin niin kummallisen oloisen rotan hahmo erottui kuun ja tähtien valaisevaa taivasta vasten. Hiiden silmissä se kurkisti laatikkoon niin uljaana ja auttavaisen näköisenä, kuin mahtava ritari. Toggo väänsi suunsa hymyyn, paljastaen kuunvalossa välkehtivät terävät hampaansa. Sen ele muistutti kuitenkin enemmän irvistystä kuin iloista tervehdystä. Hiisi katsoi hymyillen ylös, odottaen rotan laskeutuvan ja auttavan hänet irti. Sen sijaan se huudahti hävyttömyyksiä ikävällä äänellä ja päästi hyppysissään olevan esineen käsistään. Suoraan hänen yläpuolellaan, Kuinka julkeaa! Kuka kehtasi tehdä näin toisille? Hiisi räpiköi raivoisasti irti verkoista, mutta kiven mahtia ei ollut pysäyttäminen. Se iskeytyi kopsahtaen hiiden päähän. Sitten tähtitaivas siirtyi tanssimaan laatikon seinille. Hetken paikallaan makailtuaan ja kuolailtuaan se räpytteli silmiään ja tajusi rotan puhuvan jotain. Se luuli häntä kalaksi. Limaiseksi kalaksi?! Olikohan mokomaa koskaan edes merta nähnyt?
Joku voisi kutsua Toggoa älykkääksi hiideksi, sillä ongelmatilanteissa sillä oli tapana esiintyä niin säälittävänä että lopulta joku auttaisi sitä. Joku toinen henkilö saattaisi kiistää koko teorian ja todeta että hiisi on luonnostaan säälittävä olio, joka puhkuu rohkeutta vain jos sillä on määrällinen ylivoima puolellaan. Oli totuus mikä tahansa, niin hiisi aloitti sopertamisen raakkuvalla äänellään: ”Eikö se voisi auttaa Toggo parkaa.. sniff, sniff.. aina ne kiusaa. Ota kala! Et saa! Hahahaa..” –se kävi yksinpuheluaan niiskuttaen laatikon pohjalla. Se halusi rotan sääliä ja apua.. ja jossain mielensä perällä se kävi samalla läpi kostoiskua tiputetusta kivestä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 10, 2011 23:16:31 GMT 3
Naappa kallisti päätään pari astetta oudon otuksen alkaessa ruikuttaa ja vikistä kuin mikäkin. Hetken verran tämä raaviskeli päätään ja tuijotteli, kun tapaus valitti siitä miten aina kiusattiin ja syrjittiin ja potkittiin ja jotain sellaista. Tai sitten se vain houri jotakin kun oli muutenkin niin hullu. Naappa oli kyllä nähnyt aivan tarpeeksi hulluja ja oli aivan tarpeeksi välkky ja fiksu otus tietääkseen tällaiset tapaukset. "Et oo parka. Tyhmä otus on ny, ei tule hyvää tästä", Naappa lopulta vinkaisi ja potkaisi taas lootan kylkeä. Eikä ollut tapaus kyllä muutenkaan hyvä, melkoinen rumilus ja haisikin pahalta. Ja kuulosti ikävältä. Ei ollut edes karvainen. Rotalta liikeni sääliä hyvin harvoin millekään muulle kuin hylätyille tavaroille, eikä tämä otus ainakaan kuulunut siihen joukkoon. Mokomakin kalanpaiskoja.
Loppujen lopuksi ruikuttavasta otuksesta ei kyllä irronnut erityisen paljoa hupia lootan pohjalla. Hetken Naappa odotti, josko se tekisi jotakin jännää, mutta kun sama kitinä tuntui vain jatkuvan, joutui tämä toteamaan tämän jännän olevan ilmeisesti lopussa. Otus vaikutti harvinaisen turhalta, eihän sillä ollut edes mitään mielenkiintoista mukanaan. Tyhmä otus vain, siinähän räpiköi verkossa kuin ruma ja varmasti pahalta maistuva kala. "Pahalta maistuu tämä. Ihan pahalta, varmaan huono on! Ruotoja!" Naappa vinkaisi, ja paljasteli hetken verran komeita, pitkiä ja teräviä talttamaisia etuhampaitaan, kuin olisi aikonut saman tien loikata näykkimään otuksesta makupaloja. Sitten rotta kuitenkin vain äkkiä päästi lyhyen tuhahduksen ja painoi molemmat jalat vasten lootan reunaa. Se oli ehkä iso, mutta Naappa oli tanakka, vahva otus, ja tällä oli kuitenkin melkoisesti vipuvartta. Ilman sen suurempia varoituksia rotta lähti heijaamaan edestakaisin, yrittäen työntää koko komeuden nurin. Pitkälti koska halusi nähdä, mitä ruma otus siitä sanoisi. Kukaties jopa jotakin jännää.
|
|
|
Post by corpos on Nov 11, 2011 0:07:45 GMT 3
Hiisi oli vieläkin hiukan sekaisin päähän pudonneesta kivestä, mutta hetkenajan tilanne tuntui uhkaavalle rotan esitellessään teräviä hampaitaan. Se ei selvästikään välittänyt hiiden uikutuksesta, kummallista. Yleensä se riitti pelastumiseen. Hiisi mietti toista lähestymistapaa saada rotta avuksi. Anelu, uhkailu, pahoinpitely tai varastaminen olivat yleisimmät keinot joilla Toggo sai haluamansa. Koska listan ensimmäinen kohta ei tuottanut tulosta, eikä listan muita kohtia voinut toteuttaa tässä tilanteessa, oli hiisi neuvoton. Onneksi rotan ajatukset näyttivät vaihtuneen, ainakin tilanne vaikutti sellaiselta. Rotta aloitti laatikon heiluttamisen ja pian hiisi sinkoili laatikossa edes takaisin. Hiiden epäonneksi laatikossa oleva kivi, sekä muut varusteet pyrkivät iskeytymään hänen naamaansa vasten! Ehkä tämä olikin rotan viimeinen koston yritys?
Lopulta laatikko kaatui kyljelleen ja hiisi pyörähti vauhdikkaasti ulkoilmaan, muiden laatikon sisällä olleiden tavaroitten saattelemana. Kaiken rytinän keskellä verkkokin tuntui löystyneen sen verran että Toggo pystyi liikuttelemaan käsiään. Hitaasti se alkoi selvittää reittiään irti verkoista. Hiisi vilkaisi rottaa päin ja änkytti hiljaa: ”K..k..kiitos paljon, tästä hyvästä Toggo tarjoaa palkkion.” – sen päälle se esitteli irvistyksen näköisen hymyn yritelmänsä. Ihmiset seisoivat edelleen heidän läheisyydessään ja yleisöstä kuului kuiskauksia, josko jonkun tulisi hälyttää paikalle vartijat. Satamassa piti sentään säilyttää jonkinlainen kuri. Muutama henkilö näyttikin ottavan vihjeistä vaarin, sännäten kohti vartiotupaa, ei kestäisi pitkään kunnes paikalle saataisiin kurinpalauttaja.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2011 1:26:21 GMT 3
Naappa seurasi puolittaisella mielenkiinnolla, kun outo otus, joka itseään Toggoksi nimitti, kellahti ulos lootasta sotkuisena, verkkoon sotkeutuneena kasana. Se oli tällä hetkellä harvinaisen avuton ilmestys, kaikkea muuta kuin äsken joka suuntaan loikkinut liukasliikkeinen otus. Toisaalta, epähän Naappakaan erityisemmin siinä kohtaa huitonut menemään, kun tarttui kiinni johonkin - kaikkein vähiten jos se oli verkko. Olipa miten oli, Naappa seurasi hetken verran otuksen räpiköintiä, ennen kuin kiipesi itse alas oman laatikkonsa päältä tihrustamaan tapausta lähempääkin. Koko touhulle näytti olevan kerääntymässä melkoisesti yleisöä, mutta ei rotta siitä välittänyt. Pällistelijät olivat tietenkin tuijottelemassa vain oudon otuksen sekoamista, eivät ne rotista välittäneet - ja kaikkein vähiten tästä rotasta.
"Hölmö on, urpo-Toggo pokko pokko", Naappa vinkua pohdiskeli ääneen, tunkien suuhunsa puun palasen jota jäi pyörittelemään hampaissaan suuren pään heijatessa hieman suuntaan jos toiseenkin. Aina väittivät rottaa tyhmäksi, mutta jos kerran tällaisia oli, saisivat harkita uudelleen sanojaan. Naappa ei sentään loikkinut verkkoihin ja jäänyt avuttomana räpiköimään. Ainakaan yleensä. Tai no, ei loikkinut kun ei loikkinut. Ja tällä nyt oli sentään aina mukanaan veitsi tai pari, joilla päästä pälkähästä - tai paremman puutteessa hampaat. Tällä otuksella ei ollut edes kunnon isoja hampaita, pelkkiä pieniä naskaleita, kun nyt nekin paljasti maailmalle. "Joo", Naappa vinkaisi ohimennen vastauksen tapaisena otuksen palkkiolupauksista, ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. Jousi sillä ainakin oli, ja sitä pitäisi katsoa lähempääkin. "Ton otan. Hyvä henkipalkka", rotta vinkaisi, ja vaattui ihmettelemään otuksen jousta lähempää, kun se vielä oli sotkeutuneena verkkoon eikä pääsisi estämään.
|
|
|
Post by corpos on Nov 11, 2011 2:16:56 GMT 3
Toggo oli täysin pöyristynyt rotan käytöksestä, sehän oli häntäkin ahneempi! Ei kukaan koskaan oikeasti hyväksynyt palkkiota auttamisesta, sehän oli vain kohtelias tapa johon tuli vastata ”ei kiitos”. Kaiken kukkuraksi se havitteli itselleen hänen vanhaa uskollista jousiasettaan, tai eihän se ollut vanha tai uskollinen mutta jousiase yhtäkaikki. Puheidensa perusteella olio ei vaikuttanut erityisen älykkäältä, ei sillä että hiisi piti itseäänkään viinin terävimpänä nuolena. Toggo arveli että oliota olisi mahdollista huijata, tarjoamalla sille jotain ”parempaa” jousesta. Viimein se sai irrotettua itsensä verkosta, keskittyäkseen tutkimaan lastauslaatikon levinnyttä sisältöä. Rotta tuskin karkaisi mihinkään pienen hetken aikana. Hiisi mutisi kovaan ääneen mielestään juonikkaita sanoja: ”Aarre, aarre.. missä olet?” – tonkien samalla tavarakasaa. Kuin ihmeen kaupalla verkkojen alta paljastuikin jotain, iso kasa kummallisia rasioita. Miksi ne oli sinne laitettu? Piiloon verkkojen alle? Hiisi pyöritteli ja ravisteli rasiaa, jonka sisällä kuulosti olevan jotakin mielenkiintoista. Valitettavasti rasia oli hiiden mielestä lukittu ja sen kansi piti takoa kappaleiksi vanhalla kunnon kivellä, tosiasiassa rasian olisi saanut auki varsin yksinkertaista salpaa kääntämällä.
”Ooh, sokeria” Hiisi mutisi, levittäen jauheen maahan. Valkoinen jauhe pölisi ympäriinsä, saaden hiiden yskimään. Todellisuudessa oli hyvin pieni mahdollisuus että kyseinen tavara olisi sokeria tai jotain muuta leivontatarviketta. Kyseinen lasti kuului ilmiselvästi salakuljettajille. Tällaiset pohdinnat eivät kuitenkaan pyörineet hiiden päässä, se oli keskittynyt solmimaan kauppoja jousipyssyä omivan rotan kanssa. "Eikö parempi olisi tämä?" -hiisi uteli rotalta, esitellen tälle rikkomaansa laatikko ja sen sisältöä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2011 3:24:18 GMT 3
Naappa pyöritteli aikansa otuksen jousta käpälissään, tutkiskellen sitä. Se haisi pahalta, aivan kuin omistajansakin (siis entinen omistajansa, nythän se oli selvästi ja reilusti rotan omaisuutta), eikä tämä oikeastaan keksinyt mitään muutakaan kauhean hyvää sanottavaa siitä. Oli resuinen ja pieni, toisin kuin ne komeat ja isot aseet, joita rial oli kerran taikka kaksi nähnyt. Eikä se edes maistunut hyvältä. Naappa ei ollut oikeastaan kovinkaan varma, että oli tullut valinneeksi oikein - olkoonkin, että jousi tuntui olevan ainoa asia, joka koko Toggo-otuksella oli. Siitä huolimattakin, ei ollut nyt hyvä tämä kauppa. Ja jollei se olisi käynyt luonnon päälle, olisi Naappa varmaankin vain nakannut koko kapineen menemään välittämättä sen suuremmin siitä tai sen kohtalosta. Mutta se oli jo julistettu rotan omaisuudeksi, peräti tämän omasta toimesta, eikä siinä kohtaa kyllä sopinut enää alkaa korjailemaan. Kukaties sillä voisi raapia selkää tai jotain...
Harvinaisen epäkiinnostavaa jousta tutkiessaan keskittyi Naappa enemmän tai vähemmän pakolla melko nopeasti siihen, mitä nähtävästi verkoista vapautunut otus touhusi. Jotain se tonki, kuin olisi onnistunut löytämään jotakin paljon mielenkiintoisempaa verkkojen sun muun kaman alta. Jotain... rasioita. Hypistellen enemmänkin käpäliinsä unohtunutta jousta jäi Naappa tihrustamaan, mitä otus oikein oli löytänyt, ja haistelemaan parhaansa mukaan ilmaa. Jotain rasioita kiskottiin esille, ja ne olivat eittämättä paljon paremman näköisiä kuin jokin surkea jousi! Naappa seurasi suurella ja peittelemättömällä mielenkiinnolla (kuten melkoisen moni muukin tällä hetkellä) kun hiisi hakkasi kivellä rasian palasiksi ja auki, melkein jo unohtaen koko jousen. Nyt oltiin taas eittämättä jännän äärellä, sillä kun otus lopulta sai piestyä rasian hajalle, levisi ilmaan outo, pistävä haju. Se ei ollut oikeastaan paha, mutta rotta osasi kyllä heti kuonoonsa vedoten todeta, että sokeria, tuota ihmeellistä herkkuainetta, siellä ei ainakaan ollut.
Hetken verran Naappa tihrusti koko tilannetta, hivuttautuen hieman lähemmäskin, ennen kuin Toggo äkkiä ehdotti jonkinlaista vaihtokauppaa. Ja kaupankäynnistä Naappa piti, etenkin kun pystyi hankkimaan jotain jännää jollakin vähintäänkin epäjännällä. Ja otuksen kurja jousi oli kieltämättä niin epäjännä, että rotta olisi mielellään paiskannut sen jo laiturilta tai pistänyt tulipuiksi. "Joo. Mutta noi kaikki sitte! Kaikki, jokainen! Ihan kaikki!" Naappa vinkaisi jokseenkin innoissaan, osoitellen käpälällä kaikkia rasioita jotka vain ahneisiin rotansilmiinsä sai. Ohimennen tämä tuli jopa hypähtäneeksi hieman innistuksesta. Aineesta nartulla ei ollut hajuakaan, mutta rasiat olivat ainakin nättejä, ja sitä paitsi jos ne oli piilotettu noin hyvin, oli valkoisen jauheenkin oltava jollakin tavalla jännää. Ehdottomasti!
|
|
|
Post by corpos on Nov 11, 2011 14:58:32 GMT 3
Hiisi huokasi helpottuneena tajutessaan että rotta oli suostumassa vaihtokauppaan. Ei sillä että jousi olisi hänelle rakas, mutta hän tunsi itsensä avuttomaksi ilman sitä. Toggo ei ollut erityisen lahjakas lähitaistelussa, jollei toisten puremista otettu lukuun, mutta jousta käyttäessään sitä saattoi kuvata jopa lahjakkaaksi. Rotta oli selvästi innoissaan rasioista, tinkien itselleen niitä kaikkia. No, samapa se hiidelle oli.. ei hän niistä välittänyt. ”Joo, Joo! Kaikki taikasokerit jousesta!” – hiisi nyökytteli, esittellen rasioita kuin paraskin kaupparatsu. Se kostutti sormenpäätään suussaan ja upotti sormen pulverikasaan. ”Se antaa jättiläisen voimat! Toggo vahva!” – mainospuheensa pidettyään se nuolaisi pulverin peittämää sormeaan ja alkoi pullistella pieniä käsivarsiaan. Vielä loppuhuipennukseksi se nappasi mukanaan kuljettamansa lokin raadon ja rusautti sen niskat poikki kuuluvasti. ”Toggo saa jousen, rotta saa kaikki taikasokerit!” –sen sanottuaan se pomppi rotan vierelle ja alkoi nykiä tämän hypistelemää jousta itselleen.
Aiemmin pois juosseet henkilöt palasivat takaisin tapahtumapaikalle, mukanaan iso kasa soihtuja kantavia vartijoita. He tuijottivat suu ammollaan rotan ja hiiden kaupan tekoa. Vartijat olivat ennenkin löytäneet salakuljettajien huumausainekätköjä, mutta harvoin he saivat kiinni kahta rikollista kesken kauppojen solmimisen. Nämä kaksi olivat selvästi pitkäaikaisia käyttäjiä, sen verran sekavasti ne puhuivat ja käyttäytyivät. Vartijaryhmän johtaja viittoi ryhmälleen ohjeet, saaden ryhmänjäsenet levittäytymään tasaisesti kaksikon ympärille. Ryhmän johtaja pysyi taustalla, valmistautuen kuullustelemaan rikollisia kiinninappaamisen jälkeen.
|
|
|
Post by submarine on Nov 11, 2011 18:31:11 GMT 3
Ihme ja kumma otus suostui kauppaan ilman minkäänlaisia vastaväitteitä tai edes kunniallista tinkaamista. Tyhmähän se oli, kaikki jännät rasiat yhdestä tyhmästä jousesta. Naappa pyöritteli kapistusta käpälissään vielä hetken ja vilkaisi sitä halveksuvaan sävyyn. Eihän siitä ollut edes mitään hyötyä ilman nuolia. Sitä paitsi rotalla ei ollut hajuakaan miten ase edes toimi, tälle riittivät hyvin kivet ja muut heitettävät pikkuesineet. Ja kun kapine ei tosiaan ollut edes jännä, ei ollut mitään järkeä raahata sitä mukanaan. Rasioissa taas oli reilusti jännää, ja ruma Toggo oli valmis vain antamaan ne. Se oli tosin rikkonut jo yhden niistä, ja nyt ne olivat rotan rasioita, mutta niitä oli kuitenkin melkoisesti lisää... "Toggo ruipelo", Naappa vinkaisi ykskantaan otuksen alkaessa esittää suurta ja mahtavaa. Se väitti kyllä jännän jauheen antavan valtavat voimat, mutta yhä sen käsivarret olivat narunpätkät. Naapallakin oli paremmat - lähinnä kai koska rotilla oli luonnostaan lyhyet ja paksut käpälät, mutta siltikin. Jotain jännää pistävänhajuisessa jauheessa tosin varmasti oli, ja hetken perästä rotta nakkasikin tuhahtaen jousen pois tyhmän otuksen noukittavaksi ennen kuin sysäsi sen syrjään ja suuntasi ahneasti tuhisevan kuononsa rasioiden suuntaan. "Minun nyt! Kaikki on, minun on. Mukaan lähtee ja hyvä tulee eikä kukaan saa yhtään kun minun ovat!" Naappa vikisi innoissaan samalla, kun kahmi lukuisia nättejä ja jänniä pikkurasioita käpäliinsä. Näissä oli varmasti jotain tosi jännää, olivat piilossa eikä rotalla ollut oikeastaan hajuakaan jauheesta tai sen tarkoituksesta. Mutta pakko oli olla jännää.
Ilmeisesti melko monen muunkin mielestä rasiat olivat melkoisen jänniä, sillä kääntyessään ympäri syli, käpälät ja kaikki muutkin tarraamiseen ja kantamiseen kelpaavat täyttä rasioitaan kiikuttaaksen ne muiden laatikon vieressä nököttävien kantamustensa joukkoon, sai Naappa huomata äkkiä tuijottavansa melkoista vartijajoukkoa. Vartijoiksi rotta nämä tunnisti, koska vartijat olivat kaikkialla pitkälti samanlaisia - ja koska ne olivat aina valmiita ja halukkaita estämään kaiken hauskan. Oikeastaan jo se, että nämä olivat rottaa vainoamassa, oli selvä merkki vartijuudesta. "Minun! Reilusti vaihdoin! Kaikki minun! Ette saa, yhtään ei! Minun kaikki kun otin ja pidän ja minun ovat! Ette saa, tolla on jousi!" Naappa vinkaisi puolijärkyttyneenä ja huitoen hieman joka suuntaan, etsien jo pakoreittiä. Vartijat vain näyttivät levittäytyneen melkoisen hyvin rotan yleisen uteliaisuuden aikana... "Ton vika! Kaikki ton vika se löys ne!" rotta vaihtoi äkkiä säveltä, osoitellen lähettyvillä nököttävää Toggoa.
|
|
|
Post by corpos on Nov 11, 2011 19:45:20 GMT 3
Vartijat katselivat toisiaan ihmeissään hetken ajan, kunnes osa lakoi kerätä maassa lojuvia rasioita haltuunsa. Ryhmän johtaja katseli tapahtumaa taustalla, pohtien kannaisiko rikollis kaksikon kanssa puhua ollenkaan. Ainakin rotta vaikutti sen verran sekavalta puheidensa perusteella, ettei siitä olisi saanut mitään tietoa irti. Hiisi sen sijaan oli aseistettu ja se saattaisi saada päähänsä hyökätä ihmisten kimppuun. Ehkä olisi parasta kerätä molemmat parempaan talteen ja sulkea ne yöksi vankilaivan selliin, aamulla hän voisi kovistella mokomia elukoita. "Ottakaa ne molemmat kiinni ja siirtäkää ne ja niiden omaisuus laivan selliin!" - käskyt jaettuaan hän suuntasi takaisin vartiomajaa päin, mahdollisesti kapakan kautta.
Toggo katseli paikalleen jäätyneenä kun iso vartija lähestyi ja potkaisi jousen hiiden käsistä! Eikä siinä kaikki, se nappasi häntä niskasta kiinni ja ravisteli ilmassa! "Hei! Eihän tämä yhtään reilua ole! Hullu rotta vapaana, kivellä kallon yritti halkoa!" - hiiden sanat eivät herättäneet vartijassa mitään reaktioita, ehkä se johtui siitä että toinen vartia oli jo lähestymässä rottaa, tarkoituksenaan sulkea myös se romuineen selliin. Hiisi ei kuitenkaan nähnyt kuinka rotan kävi, vaan se tungettiin isoon säkkiin, jota lähdettiin raahaamaan kohti läheistä alusta.
|
|