|
Post by submarine on Nov 12, 2011 13:47:39 GMT 3
Kaikki alkoi mennä reilusti huonoon suuntaan reilusti nopsaan. Kukaties vartijoilla oli nyt jopa jokin aivan oikea syy käydä käsiksi, sillä eivät nämä yleensä näin hanakoita olleet. Tavallisesti perässä ravasi korkeintaan pari lihavaa ikäloppua joilla ei ollut parempaa tekemistä, ei joukkoa vartijoita joita komenteli joku iso pomo. Tässä kohtaa, kun todisteita oli aivan tarpeeksi, alkoi Naappakin melko nopeasti epäillä jutun oikeita syitä. Rasioissa ja niiden jauheessa oli nähtävästi jotain siinä määrin jännää, että kohta tapahtuisi kauheita. Rotta vinkaisi muutaman kerran vähintäänkin kauhuissaan kun vartijajoukko lähti etenemään, ja säpsähti tuijottamaan syyttelevää hiittä. "Onpas! On on on! Reilua on kun kaiken teit! Sinun vika!" Naappa vikisi vastaan Togolle, ja olisi varmaankin myös osoitellut huomattavasti reilummin, jos ei olisi puristanut käsissään melkoista pinoa rasioita - eli siis todistusaineistoa.
Yksi vartijoista oli jo tulossa kohti, aikoen nähtävästi tehdä Naapalle saman kuin hiidellen: säkkiin ja ties mihin. Aikoivat aivan varmasti sitoa kiinni ja paiskata veteen! Rotta tapettaisiin! Tämä päästi jonkinlaisen korvia kiduttavan kauhunkiljahdusvinkaisun ja astahti sitten varsin epävakaasti kauemmas miehestä, vain saadakseen ärähdyksen takana vaanivilta piirittäjiltä kun yksi näistä kopautti aseellaan laituria vasten varoituksena. "Mitään en tehny! En en en! En tehny! Ei ole mitään! Omia näette! Hulluja!" Naappa vikisi, ja paiskasi sitten täysin varoituksetta koko rasialastinsa alas laiturilta ja kohti vettä. Eiväthän ne voineet mitään tehdä jos ei ollut edes mitään syytä, eiväthän?
|
|
|
Post by corpos on Nov 12, 2011 18:01:32 GMT 3
Vartija irvisti kuullessaan rotan rääkäisyn, mutta sen kummempaa reaktiota se ei saanut hänessä aikaiseksi. Rotta yritti sen jälkeen tuhota todistusaineiston, minkä seurauksena vartija hyökkäsi tämän kimppuun nopeasti. Hän nappasi rotan paksusta ja käsivarresta ja väänsi sitä rotan selän taakse, komentaen samalla toista vartijaa auttamaan tämän sullomisessa säkkiin. Yhdessä he onnistuivat pujottamaan pelästyneen olion sen sisälle, murahdellen: ”Uskallakin edes harkita reiän jyrsimistä säkkiin.. niin saat elämäsi selkäsaunan..” – tämän jälkeen he lähtivät raahaamaan rikollisia eteenpäin.
Hiisi rääkyi säkinpohjalta vuoronperään uhkauksia ja aneluita vapauttamisekseen, ilman tuloksia. Lopulta yksi vartioryhmän jäsenistä menetti hermonsa jatkuvaan ulinaan ja löi hiiden säkkiä nyrkillään, karjuen: ”Pitäkää ne suunne kiinni tai viskaamme teidät mereen!” – uhkaus tehosi hiiteen sillä loppumatkan se nyyhkytteli hiljaa säkkinsä pohjalla. Vartijat saapuivat pian pienelle vankilaivalle, joka ei erityisemmin erottunut normaalista aluksesta, lukuun ottamatta ruuman perälle suunniteltua selliä. Alus oli todettu normaalia selliä kätevämmäksi vaihtoehdoksi, sillä mikäli vankeja tarvitse liikutella satamasta toiseen, se onnistui alusten avulla helposti ja nopeasti. Sellikin oli normaalia halvempi tehdä, sillä suurin osa sen seinämistä koostui aluksen rungon massiivisesta puusta ja vain yhdelle seinämälle tarvittiin kalterit. Vartijat löysäsivät vankien säkkien nyörejä ja nakkasivat mokomat sellin perälle. Sen tehtyään he lukitsivat sellin oven ja ripustivat avaimet läheiselle seinälle roikkumaan. Ripustus paikka oli kiusallinen vankeja ajatellen, sillä vaikka he kuinka yrittäisivät kurottaa käsillään, he eivät tulisi yltämään niihin. Rotan sekä hiiden kantamat roinat jätettiin ruuman etuosaan, jossa säilytettiin kaikennäköisiä epämääräisiä tavaroita. Vartijat poistuvat laivasta, lukuun ottamatta yhtä henkilöä, joka jäi päivystämään laivan kannelle.
|
|
|
Post by submarine on Nov 13, 2011 16:30:00 GMT 3
Naappa piti itsekin melkoista meteliä, kun iso ja varsin ikävä mies kävi päälle ja alkoi runnomaan käpälää. Tämä yritti kyllä huitoa vastaan ja päästä ainakin nyt puraisemaan ikävästi, kuten kunnon rotan kuului, mutta äkkiä paikalla oli toinenkin vartija, ja neljä vahvaa kättä oli huomattavasti ikävämpi kuin kaksi. Räpiköinnistään huolimatta Naapalla oli oikeastaan hyvinkään vähän sanottavaa (tai tarkemmin vinguttavaa, vikistävää ja huidottavaa) siihen, kun vartijakaksikko tunki melkoisen kovakouraisesti rotan säkkiin. Yleinen rimpuilu ja tempominen jatkuivat suunnilleen siihen asti, kun toinen miehistä ärähti käskyn ja potkaisi ikävästi. Ja vaikkei rotalla ollutkaan pienintäkään halua tehdä mieliksi vartijoille, oli väkivallan uhka aina kunnioitettava ja varteenotettava.
Tämä ei ollut hyvä, ei yhtään hyvä. Naappa karsasti pahasti kaikenlaisia vartijoita, vankiloita, tyrmiä, sellejä, häkkejä ja monia muita niistä asioista, joita sana "laki" tälle edusti. Oikeastaan kaikkia niistä asioita. Laivassa rotta tosin ei ollut ennen ollutkaan vangittuna, mutta kun tätä heivattiin jokseenkin kovakouraisesti ja kaikkia muuta kuin mukavasti sitä kohti, ei tällä ollut pienintäkään syytä iloita. Ilmeisesti tosin edes tavarat kannettiin perässä sisään kolinasta päätellen, joten kaikki ei ainakaan ollut menetetty - tai ei vielä, kohta saattaisi ollakin. Olipa miten oli, vartijat rahtasivat Naapan (ja ilmeisesti myös sen ruman otuksen nyyhkinästä päätellen) jonnekin, ja sitten Naappa sai taas syyn vinkaista kun säkit paiskattiin ilman sen suurempia maahan. Hetken päätään kivuliaasti hinkattuaan Naappa raahautui ulos säkistään, vilkuillen epäluuloisena ympäristöään. Heti ensi töikseen rotta potkaisi toista, todennäköisesti Toggon sisältävää säkkiä kaikkea muuta kuin tyytyväisenä. "Sinun vika! Sinun vika on nyt! Kaikki sinun vika, ei ole hyvä tämä!" Naappa valittaa vikisi hiidelle ja vinkaisi tuskastuneesti.
|
|
|
Post by corpos on Nov 13, 2011 21:02:11 GMT 3
Hiisikin ryömi viimein säkistään ulos ja katseli ympärilleen epäuskoisena. Eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kun hiisi löysi itsensä sellistä, mutta tämä oli tähänastisista selleistä mahdollisesti huonoimpia.. kiitos kostean lattian sekä syyttelevät sellikaverin. "Toggon vika? Toggon vika se sanoo?" - Hiisi sihisi rotalle ja istahti kosteansellin nurkkaan mököttämään, sieltä se katsahti kohti rottaa ja tuumaili: ”Toggo luulee että molemmat lavastettu.. huomenna syyttöminä hirttävät ja koirille syöttävät.” Hiisi istuskeli nurkassa hetken hiljaa, yrittäen miettiä pienillä aivoillaan. Se oli hänelle rankkaa touhua ja pian kyseinen toimi rupesikin koskemaan hänen päähänsä. Toggo päätti yrittää luoda edes puhevälejä sellikaverinsa kanssa. Toggo ei nimittäin halunnut tulla murhatuksi nukkuessaan, varsinkaan nyt kun aamulla oli tärkeä tapahtuma luvassa. ”Onko rotalla nimi? Toggo on Toggo.”
Hiidellä olisi paljon muitakin kysymyksiä mielessään, mutta se ajatteli ensin katsoa josko mokoma rottaolio rauhoittuisi. Ehkä se paljastuisi mahtavaksi velhorotaksi, joka pystyisi maagisine häntineen räjäyttämään sellinovet kappaleiksi. Toggo maalaili mielessään kuvajaisia raivokkaasta rotasta syöksemässä tulipalloja, sitten se vilkaisi uudemmankerran rottaa ja melkein purskahti nauramaan.
|
|
|
Post by submarine on Nov 14, 2011 12:05:26 GMT 3
"Niin sanoo! Sanoo lujaa! Toggon vika kaikki!" Naappa vikisi jokseenkin kiihtyneeseen sävyyn, kun hiisi lopulta sihahti jonkin vastauksen tapaisen. Hetken aikaa rotta harkitsi jotakin potkimisen tapaisen jatkamistakin, mutta ei oikeastaan tällä hetkellä tuntenut oloaan kovin pukarimaiseksi. Sitä paitsi otuksen seuraavat sanat saivat pohdiskelemaan kaikenlaista - kuten mitä tarkoitti lavastettu, ja liittyikö se mahdollisesti teatteriin. "Ei! Ei hirtä! En mee!" rotta vilkaisi puolikauhuissaan vihjauksille (tai kukaties tarkemmin toteamuksille) odottavasta kohtalosta. "Pois meen! Pois pois ja koirat syö sinut!" Varmuuden varalle Naappa harppoi rynkyttämään hetkeksi, ja harvinaisen turhanaikaisesti, kaltereita. Ne oli selvästi tehty pitelemään hieman suurempaa ja riskimpääkin tapausta - eikä rotta ainakaan ollut suuri ja riski - jollei sitten saanut käpäliinsä tulentekotarpeita tai haarukoita. Silloin monikin oli väittänyt tätä yleiseksi riskiksi kaikelle.
Hetken turhautuneena riehuttuaan kaltereita vasten, ja kukaties tehtyään pahaa hallaa Toggon kuvitelmille mahtavasta maagikkorotasta, Naappa lopulta vinkaisi turhautuneena ja vilkaisi taas hiiteen. Nimeä se oli kysellyt, ja sen oma oli tietenkin hölmö. "Kaikki nimet! Minulla on kaikki nimet!" vinkaistiin jokseenkin kiihtyneenä vastauksena. "Nyt on Naappa. Mutta on muutkin!" jatkettiin ja varmistettiin. Varmuuden varalle Naappa potkaisi vielä kertaalleen kaltereita, vinkaisi kun teräs yllättäen osoittautuikin varpaita vahvemmaksi, ja lenkkasi pois kärsivän näköisenä. Eikä oikeastaan tiennyt millään tavoin, mitä muutakaan oli odottanut lopputulokselta. "Sinun vika. Kaikki sinun vika. Eilen oli närästys ja sekin sinun vika", Naappa vikisi nyreänä etsittyään sopivan nurkan josta kyräillä kaikkea tuomitsevasti. Etenkin Toggoa, joka jostain syystä hihitteli. Varmaankin hullu.
|
|
|
Post by corpos on Nov 16, 2011 17:48:55 GMT 3
Hiisi yritti pidätellä nauruaan katsoessaan rotan touhuja, mutta jostain sille itselleen selittämättömästä syystä, hiiden itsehillintä petti täysin. Toggo epäili mielessään että rotta oli saattanut olla töissä näyttelijänä, niin hauska veikko se oli.. vaikkakin se saattaisi tappaa hänet. Tosiasia oli että pieni annos aiemmin suuhun laitettua "taikasokeria" riitti sekoittamaan hiiden pään varsin pahasti. Hiisi nauraa räkätti kuuluttavasti rottaa osoitellen ja kirkui kuin hullu: "Rauhoitu! Rauhoitu! Me etsii tien ulos yhdessä!" - sitten se rupesi jyrsimään ja raapimaan massiivista puuseinää, ilman mitään näkyvää tulosta. "Hahaa! Pian ulkona, seinä heikko kun hiisimuorin selkä!"
Samaan aikaan kannella seisova mies vartija kuunteli kummissaan alakerrasta kantautuvaa naurua. Hän tömäytti kerran jalkaansa kattoon ja toivoi että äänet loppuisivat pian. Muutoin hän joutuisi tarkistamaan alakerran tapahtumat. Mies vilkaisi taivasta ja mutisi itselleen: "Tästä saattaa tulla vieä piitkä yö.."
|
|
|
Post by submarine on Nov 17, 2011 12:01:16 GMT 3
Hiisi oli sekaisin, se alkoi tässä kohtaa olla selvää Naapallekin. Joko sillä oli liian monta vinkua korvien välissä, tai sitten ei tarpeeksi montaa. Joka tapauksessa otus oli hullu ja vähintäänkin tyhmä. Nyt se höpisi jotakin ja yritti parhaansa mukaan järsiä itseään ulos laivan rungosta säälittävillä hampaillaan. Naapalla oli sentään kunnolliset rotanhampaat, taas vaihteeksi, pitkät ja jämäkät, eikä tämäkään olisi viitsinyt edes yrittää. Narttu tiesi vain pari rottaa, jotka olisivat pystyneet siihen, eikä harmi kyllä ollut itse yksi niistä - eikä kyllä todellaakan ollut myöskään tämä otus. Hetken Naappa tuijotti Toggon touhua jokseenkin tympääntyneenä, vilkaisi sitten ylös kun joku osoitti mieltään yleisestä mekkalasta, ja lopulta vinkaisi turhautuneena. Ilman sen suurempia varoitteluja rotta loikkasi äkkiä lähemmäs otusta tarratakseen kiinni ja antaakseen sille nyt ainakin kunnon avokäpälää takaraivoon. "Lopeta urpo! Ee toimi! An olla!" rotta vinkaisi otetta hakiessaan, jaksamatta turhan pitkään katsella tätä esitystä.
|
|
|
Post by corpos on Nov 21, 2011 1:31:38 GMT 3
Vartija murahti äreästi itselleen: "Nyt se saamerin rottakin aloitti vikisemisen" Sillä hetkellä jotain miehen sisällä napsahti ja hän päätti antaa molemmille vangeille opetuksen. Hän tiesi hyvin että kukaan ei tulisi välittämään vaikka mokomat elukat saisivatkin ylimääräisiä mustelmia vankeudessa ollessaan. Hän nappasi toiseen käteensä lyhdyn ja toiseen käteen pampun ja asteli alas katsomaan vankeja. Varoittaminen oli miehen mielestä turhaa, hän arvosti tekoja sanoja enemmän. Hän asteli vauhdilla häkin luokse ja poimi vauhdista seinällä roikkuvan avain nippun matkaansa. Sitten hän jo aukoikin lukkoa ja tarkkaili hiittä ja tämän vierelle hypännyttä rottaa.
Ovi lennähti selälleen ja vartija asteli sisälle pitäen kasvoillaan raivokasta ilmettä. Sanaakaan sanomatta hän kohotti lyömäaseensa ilmaan ja huitaisi sillä seinää raapivaa hiittä päähän. Mokoma otus tipahti heti maahan mahalleen. Vartija katsahti rottaa kohti ja kohotti suupieltään hienoiseen, varsin sadistiseen hymyyn. Vartija ei myöntäisi totuutta kenellekään, mutta hän tosiaan nautti vankien kurittamisesta. He eivät tappelisi vastaan sillä he joutuisivat vain pahempaan tilanteeseen, hän oli heidän herransa tässä sellissä. Veri kohisi vartijan ruumiissa tämän sylkäistessä sanat ulos: "Nyt on sinun vuorosi" -kohottaen pampun osoittamaan rottaa kohti. Sitten hän hän karjaisi ja huitaisi sydämmensä pohjasta.
|
|
|
Post by submarine on Nov 21, 2011 10:17:56 GMT 3
Äkkiä sellin ovesta paukkasikin sisään vartija kourassaan pamppu, selvästikin aikomuksenaan rankaista sitä kurjaa joka oli äitynyt häiriköksi. Kaikeksi onneksi Naappa oli tiukasti ja tarkasti mukana menossa, ja otti mahdollisimman paljon etäisyyttä hiidestä, jonka syytä eittämättä kaikki taas oli. Oppisipahan olemaan, mokoma rumilus. Oikeastaan rotta tuli jopa vinkaisseeksi muutaman kannusteen siinä sivussa, samalla kun seuraili rikosta ja rangaistusta, eittämättä tietenkin luonnollisesti täysin syyttämömänä sivullisena. "Hyvä hyvä hyvä! Sitä lyöt! Päähän! Päähän!" lyhyentanakka rotta kannusti, ja saikin juuri haluamansa. Ikävä kyllä hiisi vain ei näyttänyt kaikesta huolimatta olevan erityisen paksukalloinen otus, sillä se putosi jo ensimmäisestä osumasta. Eikä siitä sitten seurannut edes tajuttoman potkimista tai muuta mukavaa. Ei, sen sijaan selvästi julma ja korruptoitunut hirvitys, kaikkea muuta kuin aikaisemmin niin jalolta vaikuttanut oikeuden palvelija, kävikin seuraavaksi kiinni Naappaan. Naappaan, viattomaan ja puhtoiseen! Tai siis niin kuin kuvainnollisesti puhtoisiin - siis jonkinlaisena peruslausumana nyt ainakin.
"Sattuu! Älä! Au! Argh" Naappa vikisi sekalaisessa järjestyksessä, kun kauhea vartija kävi kimppuun sellissä, jossa ikävä kyllä ei ollut erityisen paljon tilaa päästä pois tieltäkään. Paremman puutteessa rotta kokeilikin sitä toista hyväksi havaittua ja rohkeaa vetoa, eli tekeytyi päätään suojellen mahdollisimman pieneksi ja esitti kuollutta - olkoonkin että kiljui siinä samalla kuin syötävä saadessaan pamppua käpälille sun sinne tänne. "Peli poikki! Loppuu! Hyvä on!" vikistiin uhmakkaasti.
|
|
|
Post by corpos on Nov 27, 2011 19:20:32 GMT 3
Toggo makasi maassa liikkumatta, esittäen tajutonta. Kyseinen temppu oli hänen pravuurinsa ja se oli pelastanut hänet monista tiukoista tilanteista. Erityisesti se toimi juopuneiden öykkäreiden kanssa, jotka tuntuivat menettävän kiinnostuksensa hiiteen tämän kaatuessa maahan. Varovasti hän raotti silmiään ja näki vartijan hakkaavan vikisevää, kippurassa makaavaa rottaa. Hiisi pohti josko rotalla oli samankaltaisia ajatuksia mielessään kuin hänellä.. mikäli rotta yritti esittää tajutonta, oli vikinän pitäminen virhe. Ääntely oli hiiden mielestä jo virhe sinänsä, sillä se vaikutti vain villitsevän vartijaa raivokkaampaan hakkaamiseen. No, tässä oli hiiden tilaisuus miettiä seuraavaa siirtoaan.
Hiisi äkkäsi avoimen sellin oven, jonka vartija oli raivoisassa hyökkäyksessään jättänyt raolleen. Toggo arveli että tästä tilaisuudesta tulisi ottaa kaikki hyöty irti, sillä se ei tulisi toistumaan. Vartija oli keskittynyt rotan pieksemiseen niin syvästi, ettei tämä tajunnut tarkkaila selkänsä taakse jätettyä "tajutonta" hiittä. Hiidelä kävi rottaa sääliksi, niin kovasti se vikisi armoa ja yritti suojata itseään tuolta mielipuolelta. Loppujen lopuksi koko hakkaaminen oli hänen syytään. Toggon tuli korvata tämä jotenkin, auttaa mokomaa rottaa.. vaikka se olikin, noh, äärimmäisen ärsyttävä otus. Hiisi pujottautui avoimesta sellin raosta ulos ja toivoi mielessään että rotta pitäisi vartijan kiireisenä vielä lyhyen hetken.. tuossa ajassa hän saavuttaisi ruuman etuosaan jätetyn jousiaseensa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 3, 2011 13:39:27 GMT 3
Naapalla ei ollut kovinkaan paljoa sanomista asioihin, kun vartija vain jatkoi huitomistaan - tai oli, ja kovaan ääneen, mutta tässä kohtaa sitä ei suuremmin noteerattu. Oikeastaan se vain pahensi asioita, mutta hiljaa turpaan ottaminen vaati tiettyä mielenlujuutta ja keskittymistä, jota rotalle ei juuri nyt ollut - varmaankin juuri koska raivohullu vartija hakkasi pampulla oikein olan takaa minkä ehti. Olisi ollut mukava tässä kohtaa vain pudota ja ainakin hetken verran olla autuaan tietämätön kaikesta, mutta sitäkään iloa ei sallittu. Naappa yritti vain tehdä juuri, kuten aina ennenkin kun sai turpaansa eikä voinut asialle mitään; kääriytyä mahdollisimman pieneksi, suojata päätä ja rääkyä. Vanhasta ja hyväksi havaitusta tekniikasta ei tällä kertaa tuntunut olevan mitään hyötyä, sillä vartijankuvatus pamppuineen tuntui vain yltyvän ja ottavan koko touhun haasteena, kun ei saanutkaan paksukalloista otusta hiljaiseksi. Ja vaikka hyvin suuri osa Naapasta (siis se joka ei juuri nyt ollut keskittynyt siihen että piestiin) väittikin että oli paras vain olla hiljaa, aloillaan ja huomaamaton, äänekäs vähemmistö korvien välissä vikisi pistämään hanttiin ennen kuin jotan menisi rikki...
"Ei lyö! Ei! Ei enää!" Naappa vikisi, saaden taas yhden kovan kolahduksen jonnekin selän tienoille, ja sitten äkkiä toimi - todennäköisesti enemmänkin vaistolla ja älyn puutteella kuin minkään ajatteluun viittaavan turvin. Vartija kohotti pamppuaan taas korkealle antaakseen kunnon tällin, ja yllättäen rotta ei jäänytkään enää paikalleen, vaan huitaisi takaisin. Piestyllä ja melko kepoisella käpälällä ei kovaan ja karaistuneeseen mieheen välttämättä ollut aivan kauheasti vaikutusta... mutta jokainen koskaan kahakoinut oppi nopeasti, että yksi paikka ei koskaan pettänyt. Ja niinpä, kivusta vikisten ja armoa anellen, Naappa heitti oikeastaan tilanteeseensa nähden varsin puhtaan alakoukun kohti vartijan nivusia. Sellaisen, joka varmaankin tekisi oikein mukavaa, jos vain osuisi...
|
|
|
Post by corpos on Dec 3, 2011 22:39:11 GMT 3
Toggo sai juuri venytettyä jousiaseensa valmiiksi, kun tämä tuli vilkaisseeksi rottaan päin. Hymy levisi hiiden kasvoille, rotan iskiessä raivokkaan koukkauksensa ilkeän vartijan haaroväliin. Iskun seurauksena vartija kääkäisi ja taittui kaksikerroin, luhistuen maahan. Kaatumisen seurauksena myös vartijan mukana kantama lyhty levisi maahan, saaden öljyineen aikaiseksi räjähdysmäisesti kasvavan tulipalon alun. Hiisi lopetti jousensa jännittämisen ja juoksi sellin ovea kohti, rääkyen äänekkäästi: "Rotta ulos! Rotta ulos!" -Hiiden tarkoituksena oli teljetä ilkeä vartija selliin ja paeta aluksesta nopeasti ulos, rotta ja tämän tavarat mukanaan.
Hiisi oli kuitenkin tietoinen ettei vartija tulisi pysymään maassa kovinkaan pitkään, joten hän toivoi nopeaa reagointia rotan puolelta. Hoputtaakseen tätä lisää hiisi huudahti: "Jos ei päästä äkkiä ulos niin rotan reppu syttyy tuleen!"
|
|