|
Post by submarine on Oct 18, 2011 0:55:08 GMT 3
"Joo-o", Naappa vinkaisi ilman sen suurempia Ivnalle. Ihmisillä oli surkeat korvat eikä kuuloa minkään edestä - puhumattakaan kuonosta. Eikä edes käteviä viiksiä joilla tunnustella pimeässä. Uroksillakin oli vain sellaiset surkeat haivenet, joilla ei olisi tuntenut nenäänsä pidemmälle vaikka olisi yrittänyt. Silmät niillä kai oli, ja niillä tekikin jotain, mutta siitä huolimattakin oli harvinaisen outoa, että ihmiset pärjäsivät oikeastaan millään muotoa. Pieni ihme, etteivät kaikki olleet jo pimeässä kaatuneet ja lyöneet päitään ja kuolleet. Tai syöneet jotain pilaantunutta kun ei nenäkään toiminut. Tai jotakin sellaista.
Olipa miten oli, näytti edessä häämöttävän, enemmän tai vähemmän, jonkinlainen juhla. Kaukaa oli vaikea sanoa vielä mitään erityisen varmaa, mutta Naappa oli erottavinaan jotakin musiikin tapaista, ja puhetta, ja monensorttisia ruuan ja juoman ja muun sellaisen hajuja. Osaa äänistä ja hajuista rotta ei edes tunnistanut, mutta ne vain lisäsivät kiinnostusta. Varmasti tällaisessa paikassa olisi vaikka minkälaista jännää ihmeteltäväksi. Ja hyvää ruokaa, nartulla alkoi olla nälkä. Eikä nyt oikeastaan juotavakaan pahaa tekisi...
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 22, 2011 22:21:31 GMT 3
Lopulta Ivannakin alkoi erottaa ääntä ja hajujakin. Ja hänen mielenkiintonsa kasvoi yhdessä ruokahalun kanssa. "Taitaa olla ihan mukavat iltamat edessä." Hän totesi matkakumppanilleen.
|
|
|
Post by submarine on Oct 22, 2011 23:39:19 GMT 3
Naappa soi naiselle ohimennen jonkinlaisen olankohtautuksen tapaisen äännähdyksen, osaamatta oikein lisätä sen enempääkään tämän heittoon. Rottaakin kiinnosti jo melkoisesti nähdä, mistä tässä nyt tarkalleen oli kyse, pitkälti koska ei muistanut todellakaan yhtään mitään siitä, mitä ne oudot tapaukset olivat tästä kaikesta selittäneet juotavaa tuputtaessaan. Mitä nyt suunnilleen missä ja milloin. Suurin osa hajuista ja ainakin osa äänistäkin olivat melkoisen outoja, ja oudommiksi ne vain muuttuivat sitä mukaa, mitä lähemmäs päästiin. Loppujen lopuksi erään polunmutkan jälkeen nainen ja rotta valtavine kantamuksineen pääsivät lopulta näkemään, mistä oli kyse.
Edessä aukeni jykevä, vanhojen ja suurten puiden rajaama aukea, jonka keskellä kohosi jonkinlainen suuri kivipaasi. Paikka ei ollut millään tavoin avara, vaan suuret puut rajasivat siitä melkeinpä hämyisän ja salakähmäisen. Tällä hetkellä aukeaa täytti monensorttisen väen joukko, ja suuria patoja oli nostettu tulille, joita osa joukosta hoiti. Hajusta päätellen niissä porisi yhtä sun toista, pitkälti sellaista josta Naapalla ei ollut aavistustakaan. Touhu näytti vielä pitkälti melko rauhalliselta lähinnä väki näytti vain puhuvan matalin äänin keskenään tai touhuavan jotakin kivipaaden ympärillä tai kuljeskelevan puiden lomassa tai jotakin sellaista. Juhlaväeksi näiden vaatetus oli melkoisen harmaata ja ruskeaa, pelkkiä tavallisen, köyhän kansan sävyjä. Rotta tosin pisti merkille, että suurin osa näistä kantoi jonkinlaisia naamioita. Osa oli peittänyt kasvonsa samanlaisilla kuin aikaisemmin puussa keikkunut hyypiö, pelkillä kuvioiduilla nahanpalasilla, mutta osalla oli savesta tai puusta tai jostakin muusta tehtyjä eläinnaamioita. Ja oikeastaan kaikki ne, joilla ei ollut naamiota, näyttivät olevan samanlaisia, aavistuksen hämmentyneitä ja kiusaantuneita ulkopuolisia, jotka oli kutsuttu mukaan.
Uteliaana, mutta myöskin aavistuksen varautuneena Naappa astui Ivnan kanssa aukealle, ja sai välittömästi muutaman kyseenalaisen vilkaisun. Suurimman osan huomiosta tosin vei kumara, ilmeisestikin vanha harmaisiin kaaupuihin verhoutunut ihmisuros, joka keppiin nojaten raahautui melkein välittömästi lähemmäs, mukanaan solakka ja nuori narttu, jonka naamion takaa rehotti valtava, sekainen korpinmusta hiuspehko. Kummallakin oli kasvoillaan valtavin mulkosilmin varustettu puinen naamio, ja vaikka rotta olisikin ehdottomasti halunnut päästä ihmettelemään niitä lähempääkin, oli niiden tuijotus kuitenkin jollakin tavalla häiritsevä. Vanhuksen naamiossa, tai sen muassa muuten, oli suuret sarvet. Vanha uros kähisi keppiinsä nojaten jotakin nartulle vieressään, eikä Naapalla ollut puolen viiksikarvan vertaa hajuakaan siitä, mitä nyt tarkalleen ottaen sanottiin. Sitten narttu kuitenkin alkoi vaivalloisesti takellella jonkinlaista selvennystä. "Suuri johtaja... on tyytyväinen kun... olette päättäneet saapua juhlista... pyhimpään", kääntäjän virkkaa toimittava solkkasi. "Hän haluaa teidän... viihtyvän ja näkevän että olette... paremmassa joukossa kuin saastaisissa... kaupungeissanne."
Naappa ei ollut niin erityisen varma paremmuudesta - ei ainakaan viimeistään sen jälkeen, kun tuli todenneeksi koko aukean olevan melkoisen mitäänsanomaton ja vailla pienintäkään aavistusta mistään vähänkään jännästä härkittävästä...
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 23, 2011 19:49:11 GMT 3
Ivanna katseleli naamioituja hahmoja ja mietti että tässä varmaan oli nyt juhlan tärkeimmät henkilöt. Hän niiasi kohteliaasti, vaikkei tiennyt miten tuhon tapaan suhtauduttaisiin. "Te varmaan jo tiedättekin keitä olemme." Hän sanoi, arvellen että nämä olivat paremmin perillä ulkomaailman tapahtumista kuin ensi silmäykseltä arvasi.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2011 20:26:43 GMT 3
Seurasi hetken verran kääntämistä ja yleistä äkseerausta kääntäjän ilmeisestikin viestittäessä sanottua vanhalle ukolle. Sen aikana Naappa harkitsi hyvin pitkään ja seikkaperäisesti, yrittäisikö matkia Ivnaa ja tehdä samanlaisen ihmismäisen... no sellaisen alaspäinmenon. Loppujen lopuksi tämä päätti kuitenkin olla kokeilematta onneaan, tavaranpaljous kun saattaisi tulkita moisen heikkoudeksi ja murskata alleen. Näissä asioissa piti olla tarkkana, kamalasti oli armoton ja katala jos sille päälle pääsi. Siksipä rotta tuppasikin yleensä keskittymään kanniskellessaan lähinnä olemaan tekemättä mitään äkillistä, joka olisi saanut sen hermostumaan ja saamaan aikaan pahaa jälkeä. Eipä niin että Ivnan ele edes olisi saanut mitään erikoisempaa aikaan, kumpikaan kahdesta edessä tapittavasta hyypiöstä ei ainakaan siihen vastannut. Tai ihmisurokset kai kumartelivat eivätkä tehneet... no sitä jalkajuttua, mutta silti. Niinpä Naappakin tyytyi vain raapimaan vatsaansa.
Olipa miten oli, loppujen lopuksi vanhus mukisi taas jotakin, melko pitkästi peräti, josta Naapalla ei ollut hajuakaan, ja pienen odottelun jälkeen seurasi jopa selvennyskin. "Suuri johtaja tietää... teidän olevan täällä koska... te olette lupaavia uusiksi... osiksi yhteisöämme", kääntäjäntapainen lopulta vastasi. "Hän ei ole varma, minkä... suunnan edustajat teidät ovat tänne kutsuneet... mutta muistuttaa, että... tänä sorron aikana sorrettujen on pidettävä... yhtä. Me emme tuomitse tai erottele. Kaikki... avoimin mielin ovat tervetulleita. Pitäkää siis mielenne... avoimina ja nähkää oikea tie." Naappa ynnäili hetken itsekseen, mitä tarkalleen ottaen olikaan mumistu, ennen kuin väräytti henkisesti viiksiään yleisen hälläväliä-asenteen merkiksi. Hieman oudoltahan kaikki kuulosti, mutta loppujen lopuksi ihmiset olivat muutenkin outoja - etenkin nämä tällaiset, joilla ei ollut edes mitään erityisen jännää mukanaan. Tai olihan näillä naamionsa, joita olisi voinut kyllä katsoa lähempääkin, mutta ne olivat melko tiukasti kiinni omistajiensa päissä, ainakin liian tiukasti noin vain pois nyittäviksi.
Ja niine hyvineen vanha ukko ja tämän reilusti nuorempi avustajan tapainen lipuivat takaisin jonnekin väkijoukkoonsa, jättäen rotan ja Ivnan yksikseen. Naappa soi uudehkolle matkatoverilleen aavistuksen pohdiskelevan vilkaisun, ennen kuin jäi möllöttämään itse tilaisuutta. Kukaties pitäisi vain mennä mukaan, olkoonkin että väki näytti vilkuilevan melko epäluuloisesti - tai epäluuloiselta se ainakin näytti naamioiden läpi. Toisaalta kaikki näytti vähän salakähmäiseltä muutenkin kun oli naamio. Padoissa kuitenkin porisi jotakin syömäkelpoisen, joskin oudon hajuista, joten hetken ihmeteltyään rotta suuntasi sinnepäin, saaden aikaan monensorttisia väistöliikkeitä kun valtava, uhkaavasti joka suuntaan huojuva tavaranpaljous seurasi tarpovaa rottaa kuin pieni monumentti.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 23, 2011 22:43:09 GMT 3
Ivanna päätti pysyä Naapan mukana, olisi edes yksi tuttu asia paikalla, tai ainakin jotenkin tuttu. Hän saapui tämän kanssa erään padan luo. Pataa oli hämmentämässä yksi naamioitu tapaus. Ja Ivanna tervehti tätä kohteliaasti, tai ainakin tavalla jota olisi yleensä pidetty kohteliaana. "Päivää, mikäli te laitatte jotakin syötävää ja sen on jo valmista, niin voimmeko toverini kanssa kenties maistaa?" Hän sanoi, hieman epäröiden, miettien kuinka täällä oikein tarkalleen ottaen tulisi tehdä ja käyttäytyä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2011 5:26:58 GMT 3
Hiljalleen porisevaa pataa oli hämmentämässä taas jokin naamioitunut ja melko ruipelo ilmestys, joka oli nähtävästi nähnyt fiksuksi hylätä paitansa johonkin. Tällä kertaa kyseessä oli jokin otus, karhu tai susi tai jokin sen sellainen, josta Naappa ei saanut erityisen hyvin selvää; maski oli nähtävästi melkoisen kiireellä sähelletty ja enemmänkin sinnepäin. Kai sekin kävi järkeen, että parempien soppia hämmentävällä oli surkeampi naamakin, tai jotakin sellaista. Hetken verran ilmeinen mies (Naappakin kyllä erotti ihmiset toisistaan aivan tarpeeksi helpolla, kun ei ollut paitaa) tuijotteli tulokkaita, tämäkin kaiketi jokseenkin kummissaan tai ylenkatsoen, ennen kuin alkoi touhuta aavistuksen hämillään kahden puukupin kanssa, vastaamatta kuitenkaan mitään.
Kesken touhun joku koputti äkkiä Naappaa suunnilleen niin lähelle olkapäätä kuin kykeni kamalastin alta. Kääntyessään vilkaisemaan rotta sai tuijotella jälleen yhtä naamiota, jonka omistajalla oli kaiketi jotakin asiaa - ainakin siis sen perusteella, että tämä koputteli niin Naappaa kuin Ivnaakin huomiota saadakseen. Tämän kasvoja peitti oikeastaan melko nätti naamio, tai ainakin hyvin tehty. Se oli valkoista puuta, johon oli ilmeisestikin poltettu varmastikin melkoisella vaivalla jotakin köynnöksiä. Tai tarkemmin katsoen piikkitappuroita. Jokin niiden tuijotuksessa tosin teki Naapan olon epämukavaksi, eikä tämä tuijotellut turhan pitkään. "Tuo on hieman yksinkertainen. Älkää siitä murehtiko, tuossa kestää vielä hyvä hetki", tapaus totesi enemmän tai vähemmän naispuolisella äänellä, melko paksusti murtaen mutta kuitenkin huomattavasti helpposelkoisemmin kuin aikaisemmin kääntäjänä mumissut. Samalla tapaus huitoi padan kanssa touhuavalle ilmeisestikin merkiksi siitä, että lopettaisi huseeraamisensa ja jatkaisi sitä mitä oli käsketty.
"Te olette uusia. Kertokaapa, tiedättekö miksi oikeastaan olette täällä tai mistä on kyse?" tappuranaamio kysyi, ja Naappa tiedosti etäisesti, että tämä oli tunkenut seisomaan epämukavan lähelle kumpaakin heistä kahdesta, tästä ja Ivnasta.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 27, 2011 18:21:51 GMT 3
Ivannan ja Naapan huomion kiinnitti tarkoituksella joku jolla oli varsin hieno naamio. Tämä puhuikin selkeämmin kuin kääntäjä oli puhunut. "Totta puhuen emme." Ivanna vastasi oudon henkilön kysymykseen. Samalla hän ihmetteli hieman sitä kuinka lähelle tämä tuli, vaikka ei se häntä nyt niin häirinnytkään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 29, 2011 10:28:12 GMT 3
Outo ilmestys hymähti kuin olisi pitänyt jotakin kovinkin huvittavana, ja astahti askeleen taaksepäin katsellakseen niin Naappaa kuin Ivnaakin päästä varpaisiin. Rotta ei ollut erityisen varma, halusiko varpaidensa joutuvan tämän hörhön töllisteltäviksi, mutta antoi kuitenkin asian olla - vaikka tarkkailikin niitä visusti. Hetken aikaa tappuranaamio näytti pohtivan mitä tarkalleen ottaen sanoisi, ja Naappa joutui taas kääntämään katseensa tämän tuijotuksesta. "Me olemme täällä juhlistamassa olemassaoloamme ja uskoamme. Me olemme niitä, joita sortajamme nimittäisivät vääräuskoisiksi, tai pakanoiksi, tai kukaties hulluiksi. Mutta loppujen lopuksi me olemme vain ja ainoastaan oman aatteemme kannattajia. Ja aatteidemme vuoksi meidät on ajettu ahtaalle ja piiloon kuin rikolliset. Ja tänään me olemme täällä, kaikesta huolimatta, juhlimassa sitä mitä olemme, ja muistamassa suurinta viisastamme, joka meiltä vääryydellä vietiin ja surmattiin", naamionainen puhui, ja astui taas häiritsevän lähelle, siinä määrin että Naapan jalat kihelmöivät halusta ottaa lisää etäisyyttä.
Tappuranaamio vilkaisi nopeasti ympärilleen, ennen kuin jäi tiiviisti tuijottamaan Ivnaa. "Kerrohan minulle, mitä sinä näet tässä joukossa? Rikollisia ja vainoajia vai sorrettuja ja vainottuja? Eikö sinustakin olisi hienoa kuulua niiden muutaman oikeamielisen joukkoon, joita vielä on? Oppia totuudesta? Etkö sinäkin haluaisi sitä?" tämä melkeinpä kuiskasi, silmät naisessa tiiviisti kuin tämä olisi yrittänyt kairata pelkällä tuijotuksellaan reikää tähän.
|
|
|
Post by Rusalka on Nov 5, 2011 1:19:54 GMT 3
Kysymykset kuullostivat Ivannasta varsin epämääräisiltä, eikä hän tosiaankaan tiennyt mitä vastata. Tämä kaikki oli kovin mielenkiintoista ja hän toivoi että heitä ei vain huiskaistaisi muualle mikäli eivät vastaisi myöntävästi viimeiseen kysymykseen. "Tuota, en ole oikein varma mitä haluan, totuudesta oppiminen kyllä kuullostaa hyvältä." Hän sanoi ja toivoi että se riittäisi. Hän ei voinut olla miettimättä miltä nainen näytti naamion alla mutta ei olisi kehdannut pyytää tätä riisumaan sitä, ties kuinka sopimattomana sitä olisi pidetty.
|
|
|
Post by submarine on Nov 7, 2011 17:23:01 GMT 3
Ivna tuntui hieman empivän, eikä Naappa suuremmin ihmetellyt. Nätistä naamiosta huolimatta tämä tapaus vaikutti melkoisen oudolta, vähän samanlaiselta kuin ne kadunkulmassa omasta suuresta totuudestaan huutelevat. Sitä paitsi rotta oli jo ramman ja sokean idioottijumala Bogin palvelija, ainakin sen lappusen mukaan joka oli käpälään survottu, eikä kaivannut tällä hetkellä lisää päänvaivaa moisista. Eipä niin, etteikö tämä olisi siitä huolimatta ollut oikein kiinnostunut näkemään, mitä kaikkea paikassa loppujen lopuksi olikaan tarjolla... Olipa miten oli, näytti vastaus kelpaavan noin nyt suurin piirtein tappuranaamiolle, joka hetken hiljaisuuden jälkeen hymähti ja nyökkäsi, ennen kuin astui vielä hieman lähemmäs. "Kukaties sinä - kuten myös ystäväsi - saat hieman varmuutta tänään. Juhli ja iloitse, katso ja opi. Vaan tiedä, että pettureitamme ja kavaltajiamme rankaisemme armotta", nainen sihahti, äänessään samettista uhkaa, ennen kuin kääntyi ympäri ja asteli pois suurin elkein, suoden vielä viimeisen vilkaisun taakseen.
"Hölmöö", Naappa vinkaisi ja raapaisi jokseenkin puolihämmingissä niskaansa.
|
|
|
Post by Rusalka on Nov 8, 2011 1:17:44 GMT 3
Ivanna piti naamioidun naisen varoitusta turhanan, hän ei keksinyt mitään käypää syytä miksi olisi kavaltanut tämän paikan jolle kulle. Saattaisihan joku sellaisesta palkkiota antaa mutta tällä hetkellä paikka oli itsessään paljon mielenkiintoisempi, kuin kuviteltu palkkio. Hän katsoi seuralaistaan. "Minua hiukoo, sanohan haistatko jossain valmista ruokaa, sellaista mitä ihminenkin voisi syödä?" Hän kysyi tältä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 9, 2011 20:41:04 GMT 3
Kysymys ruuasta havahdutti Naapan pois talsivan tappuranaamion tuijottelusta. Jokin kuvuntäyte olisi kyllä oikein mukava tässä kohtaa, etenkin kun padassa ei nähtävästi ollut mitään syötävää, eikä oikein edes mitään jännää. "Eeh. Jossain ehkä", rotta vinkaisi loppujen lopuksi hetken nuuhkittuaan vastaukseksi ja kääntyili suuntaa hakien tavaranpaljoutensa kolinan saattelemana. Loppujen lopuksi, aikansa ihmeteltyään, Naappa äkkäsi kuin äkkäsikin koko paikan keskellä, oudon kivipaaden lähellä, toisen padan, joka haisi huomattavasti lupaavammalta. Sitäkin tosin hämmensi samanlainen naamiohörhö, mutta jos rotta vielä kuonoonsa saattoi luottaa, oli sen sisältö aivan vain pelkkää tavallista soppaa. Jossa toivottavasti ei olisi niitä sellaisia klimppejä. Koska ne olivat pahoja. "Tuolla. Soppa o", osoitettiin lopulta.
|
|
|
Post by Rusalka on Nov 10, 2011 21:17:34 GMT 3
Ivanna ilahtui ja arvosti rotan nenää kunnolla." Onneksi sinulla on hyvä kuono. "No mennään." Ivanna lähti kohti Naapan osoittamaa pataa. Hän mietti mielessään olisiko sopassa jotain erikoista, kun sen laittajatkin olivat erikoisia. Kulinaarinen mielenkiinto valtasi hänen mielensä.
|
|