|
Post by Rusalka on Oct 13, 2011 3:27:41 GMT 3
Ivannaa huvitti Naapan uteliaisuus ja hän pyrki vastaamaan parhaansa mukaan, miten ehti. "Minä tulen tosiaan aika kaukaa ja juu nämä tavarani ovat enimmäkseen kotopuolesta. Osaan soittaa ja lyödä miekalla, tosin paremmin soittaa kuin lyödä, siksi yritän vältellä tappeluita. Enkä käytä koristeita jotteivat kaiken maailman vorot luulisi että minua kannattaisi ryöstää. Tosin miekka vyöllä tuntuu monasti olevan hyvä keino pitääkkin sellaiset loitolla. No niin, otinhan itsekkin sen peilin ilman lupaa mutta sen omistaja oli mäntti ja sain sen ottamalla kiyseisen tyypin olemaan vihainen eräälle toiselle mäntille." Ivannasta oli ihan mukavaa että oli joku jonka kanssa rupatella matkan aikana, se saisi koko reissun tuntumaan lyhyemmältä. Ja kahdestaan oli aina turvallisempaa. Varsinkaan villipedot tuskin kävisivät päälle nyt niin hanakasti kun heitä oli kaksi, sitä paisti Naappaa saattoi luulla isommaksi otukseksi kuin oli, tuon lastin ansiosta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2011 5:09:48 GMT 3
Ivna selvisi oikeastaan yllättävän hyvin vastailusta, tai sitten tällä oli vain enemmän kärsivällisyyttä. Suurimman osan ajasta joku yritti näillä paikkeilla paiskata saappaalla (ja tuppasi menettämään sen), mutta ihmisnarttu yritti parhaansa mukaan vastata kaikkeen, ja pitkälti onnistuikin siinä. Tämä oli hyvä tapaus, ainakin reilusti parempi kuin moni muista viime aikoina tavatuista. Rotta tosin jätti melko armotta kaikki tämän vastaukset omaan arvoonsa ja kuunteli korkeintaan puolella korvalla. Ne eivät olleet se tärkeä osa tässä, höpöttäminen itsessään oli. Naappa piti oikeastaan taukoamatta päällä pientä selitystä siitä sun tästä, eikä suuremmin edes miettinyt mitä vikisi. Perunankuorista ja pullonkorkeista ja pienistä pulloista joissa haisi vielä jonkin viiksiä kiertävän aineen jämät ja muusta sellaisesta. Noin nyt lämmittelymielessä.
"Ja siinä sisällä kokonaan", Naappa jatkoi, ja vaikeni äkkiä. Tämä ei ollut heti varma miksi, mutta tajusi melko nopeasti aavistuksen, tai kukaties jonkin pienenpienen äänen kuulonsa laitamilla. Joka tapauksessa rotta jäi vilkuilemaan ympärilleen jokseenkin hämmentyneenä, ja äkkäsi vasta hyvän tihrustamisen jälkeen syyn. Se piti osoittaa Ivannallekin, olkoonkin että tämä oli todennäköisesti äkännyt sen jo. Puissa jossakin polun yläpuolella edessäpäin kyyristeli ihminen, kuin olisi vaaninut. Tällä oli jousi kourassaan, mutta ainakaan vielä Naappa ei erottanut nuolta tai aietta käyttää asetta. Tämä mitä varmimmin oli nähnyt tulokkaat jo hyvän matkan päästä, ja näytti nyt vain tarkkailevan näitä, kuin arvioiden. Rotta jäi jokseenkin arvellen paikoilleen, tietämättä mitä tässä tarkalleen kannattaisi tehdä. Kyseessä oli kaiketi jonkinlainen vartija. Kukaties koko tähän touhuun ja nahanpaloihin liittyvä...
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 13, 2011 5:54:43 GMT 3
Ivanna huomasi Naapan selittävän ihan hassuja asioita, asioita joihin hän ei oikeastaan voinut vastata sen kummemmin kuin hymähtämällä mutta vaikutti että se oli tarpeeksi, välillä hän täydensi vastaustaan sanomalla jotain sellaista kuin. "Vain niin. Tai. "Jaa niinkö." Mutta aika yksipuoliseksi keskustelu lopulta meni ja Ivannalta alkoi pikkuhiljaa mennä ohi suurin osa siitä mitä Naappa selitti. Mutta äkkiä rotta tuntui selvästi valpastuvan jostain, se osoitti sitä mikä oli saanut sillä hälytys kellot soimaan. Puussa heidän edessään polulla oli ihminen, Ivanna ei erottanut oliko se mies vai nainen sillä tällä oli kasvot peitossa. Mutta pani merkille että tällä oli jousi. Ivanna meinasi vaistomaisesti viedä kätensä miekan kahvalle mutta hillitsi sitten itsensä. "Näytä nahanpaloja." Hän sanoi Naapalle, joka oli ominut hänenkin kappaleensa. Toivoen että kyseinen hahmo olisi näiden esineiden antajien piireissä ja pitäisi esineitä ikään kuin läpikulku lupina, sillä vaikutti siltä että kyseessä oli vartija.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2011 6:34:43 GMT 3
Naappa tuijotteli hetken harvinaisen vaiti ilmestystä puussa, tietämättä mitä mieltä tästä piti tarkalleen olla. Toisaalta tämä osasi nähtävästi olla harvinaisen hiljaa ja liikkumatta, eittämättä hyvä vaanija. Mutta sitten taas toisaalta, puun oksilla heiluminen oli epämukavaa touhua, ja jos rotalla olisi ollut varaa, olisi tämä arvaillut tapauksen olevan liian krampissa ja jumissa edes ampuakseen. Ja sitten tällä oli vielä naamiokin, jossa oli kovin, kovin pienet silmänreiät. Samanlainen nahkanaamio, jossa oli outoja kuvioita. Jos olisi ollut varaa, tai jos olisi ollut pakko, Naappa olisi arvaillut miehen (tai naisen) olevan niin liikkumatta koska ei päässyt enää liikkeelle. Vaan eipä ollut, ja eipä ollut.
Vasta Ivnan sanat havahduttivat rotan tuijottelustaan ja uumoilustaan jopa tekemään jotain "Täh? Jaa", tämä vinkaisi, ja kaivoi esiin kummankin kahdesta oudosta nahanpalasesta. Tämä vilkaisi taas puussa vaanivaan jousiampujaan, aikoen kohottaa nahanpalat näytille, mutta yhden ainoan pienen hetken aikana tämä oli hävinnyt olemattomiin. Puunoksat heiluivat vain tyhjinä, ja vaikka rotta kuinka tiirasi tai yritti kuunnella, ei tämä erottanut yhtikäs mitään. Ei pienintäkään aavistusta, ei hiljaisintakaan vinkaisua pään sisällä - eikä ääntä sen ulkopuolella. Vaanija oli vain kadonnut heti nähtyään nahanpalat. "Tarkat silmät. Eipä kyllä krampissa", Naappa vinkaisi hetken perästä, yrittäen yhä tihrustaa harvinaisen turhaan ympärilleen. Jos puussa keikkunut oli missään vaiheessa edes ollut oikea, oli tämä eittämättä taitavin hiippari, jonka rotta oli koskaan nähnyt. Ja se oli jo jotain. Tämä työnsi varovaisesti nahanpalat takaisin piiloon, sen varalta että jossakin vaiheessa ilmaantuisi lisääkin outoja tapauksia, ja vilkaisi aavistuksen kysyvästi ihmisnarttuun.
"Ja ne perunankuoret isoja", Naappa jatkoi äkkiä sekaista vikinäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä mitään oikeastaan ollutkaan tapahtunut, siitä kiitos ties mille. Kukaties eniten nahanpalasille tässä kohtaa. Vaikka ne tuskin juuri kiitoksista välittivätkään. Öljyämisestä ja kiillotuksesta ehkä enemmän.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 13, 2011 6:41:52 GMT 3
Ivanna katsoi miten Naappa otti esiin nahanpalat, hän vilkaisi mitä puussa nököttävä teki ja sitten taas Naappaa ja silä välin hahmo oli jo ehtinyt kadota. Ilmeisesti heidän annetaisiin kulkea. Ivanna arveli etteivät he näkisi enää vilaustakaan kenestäkään ennen kuin saapuisivat määränpäähän. "Niin sinä olit selittämässä jotain niistä." Hän totesi Naapan höpinään, häntä huvitti miten otus painoi koko tapauksen noin villaisella mutta toisaalta miksipä ei, mitään ei ollut tapahtunut ja tuskin tapahtuisikaan. Ainakaan vielä. He jatkoivat matkaa Naapan yhä selittäessä kaikenlaista. Sen puheripulista päätellen, sillä oli harvoin näin kärsivällistä kuuntelijaa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2011 18:39:16 GMT 3
Naappa höpötti minkä kerkesi, mistä kerkesi ja miten kerkisi. Aikaisempi vartijantapainen kummajainen pyöri vielä jossakin mielen perukoilla, mutta sitä oli kaiketi parempi olla miettimättä liikaa. Ja ajattelematta olemisen rotta kyllä osasi oikein hyvin. Eihän tämän tarvinnut ajatella juurikaan nytkään, kunhan vikisi sitä sun tätä eikä miettinyt liikaa. Matkaa taisi vielä kuitenkin olla jonkin verran, koska mitään ei näkynyt tai kuulunut. Kukaties samanlaisia hörhöjä pyöri enemmänkin vahtaamassa tielläkulkijoita, olkoonkin ettei Naappa millään uskonut, että ainakaan sellaisia naamioituja, puussa keikkuvia hetkessä katoajia voisi olla enemmänkin. Sellainen oli kuitenkin melko uniikki tapaus. Monellakin tapaa. "Miksi täällä sinä?" Naappa äkkiä kysäisi Ivnalta aavistuksen tarkoituksellisemmin kaiken hölinän keskellä, ja yritti sitten hieman tarkentaa. "Ei täällä kun täällä. Isosti täällä. Miksi kokonaan täällä sinä?" tämä vikisi, osaamatta oikein sen paremminkaan sitä selittää.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 14, 2011 1:31:08 GMT 3
Ivanna "kuunteli" taas Naapan höpinää, hän ei olisi pystynyt myöhemmin sanomaan mitä Naappa oli kertonut. Mutta sitten Naappa kysyi jotain outoa, tai ainakin esitti kysymyksen oudosti. "Miksi minä täällä? En oikein ymmärrä mitä tarkoitat."
|
|
|
Post by submarine on Oct 14, 2011 13:03:48 GMT 3
Naappa pohti hetken, miten olisi esittänyt asiansa niin, että ihminenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ylimonimutkaisuudessaan sen tajuaisi. Kaiken piti aina olla niin vaikeaa kun ei voinut vinkua. "Jostain lähdit. Miksei siellä? Miksi muualla? Miksi täällä? Miksi liikut?" rotta lopulta yritti parhaansa, raaviskellen kiusaantuneeseen sävyyn vatsaansa siinä sivussa. Ihmiset olivat vaikeita otuksia, jopa silloin kun eivät olleet niin erityisen vaikeita.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 14, 2011 22:10:53 GMT 3
Ivannalle avautui jo tästä kysymyksestä vähän paremmin mitä Naappa haki. "Jaa, no kotopuolessa ollaan vähän kapea katseisia monessa suhteessa, eivät oikein halua ymmärtää minun elämäntapaani. Ei kyllä täälläkään aina katso kaikki ihmiset hyvälä mutta ovat sentään vähemmän hanakoita vainoamaan." Hän mietti mitä nämä rotta olennot olivat siitä asiasta mitä hän oli joutunut piilottamaan kotonaan mutta arveli että näitä olentoja tuskin kiinnosti mitä ihminen teki. "Miksi sinä liikut?"
|
|
|
Post by submarine on Oct 15, 2011 2:25:59 GMT 3
Jos ei mitään muuta, lieni Ivanna ainakin oikeassa siinä, ettei Naappa jäänyt pohtimaan turhan pitkäksi aikaa koko juttua - sitäkään miksi tätä tarkalleen ottaen vainottiin tai elintapaa tai mitään muutakaan. Osittain koska oli rotta ja rotat harvemmin välittivät tällaisesta, osittain koska joutui itsekin harvinaisen usein vainotuksi ja häipymään juurikin elintapojensa vuoksi. Pitkälti koska niihin elintapoihin liittyi muiden omaisuus ja sen omistuskysymys. Ja niinpä tämä ei suuremmin ihmetellyt, kun joku muukin joutui toimimaan samalla tavoin. Sehän nyt oli vain luonnollista. "Koska jalat", rotta vastasi melkein samalla silmänräpäyksellä takaisin Ivnalle, kun tämä heitti kysymyksen takaisin. Ja sitten, hetken tuijoteltuaan ja silmiään ja aivojaan riivattuaan tämä näytti tajuavan mitä oikeasti kysyttiin ja pohti hieman pidemmän silmänräpäyksen. Kukaties jopa kaksi.
"Koska kaikkea jännää. Kaikkialla. Siksi", Naappa lopulta vinkaisi vastaukseksi ja horjahti, kun valtava ryjävuori näki tilaisuutensa tulleen kantajansa herpaannuttua. Sille ei kuitenkaan suotu vapautta, sillä tanakka rotta löysi jalansijansa ja kieltätyi itsepintaisesti kaatumasta kuten olisi pitänyt. Kamalasti osoitti mieltään yleisellä kolinalla, ja rotta kolautti sitä kyynärpäällä sysätäkseen sen taas suunnilleen suoraan. "Tätä jännä", tämä selvensi, taputtaen reppuaan. Tai sitä, mikä joskus kauan aikaa sitten oli ollut reppu. Nyt se oli kaaos.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 15, 2011 2:51:32 GMT 3
Ivanna sai vastauksensa ja hymähti huvittuneena. "Vai jännää." Sitten Naappa meinasi pudottaa lastinsa mutta sai sen kuitenkin pysymään selässä. Se oli Ivannasta aikamoinen taidon näyte. "Aika hyvin korjasit tuon heilahduksen." Hän sanoi, arvellen että Naapalle koko jutussa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 15, 2011 4:12:49 GMT 3
Naappa vilkaisi reppuaan ihmisen kehusta, ja kohautti sitten olkiaan - tai tarkalleen ottaen yritti jotakin hyvin etäisesti olkien kohauttamisen tapaista. Se ei ollut niin kauhean helppoa, kun oli rotta ja niihin olkiin oli sidottu valtava määrä sekalaista tavaraa. Kaipa se oli, tällä ei ollut oikein hajuakaan sellaisesta. "Selästä kiinni on", Naappa vinkaisi avuliaan neuvon siltä varalta, että Ivnakin päättäisi jossakin vaiheessa alkaa keräämään samanlaista jännänpaljoutta - kuten jokaisen olisi ehdottomasti tämän mielestä pitänyt tehdä muutenkin. Mitenkä sitä edes arvioi jotakuta, jos tällä ei ollut edes mukanaan tavaraa kertomassa asioista? Harvinaisen vaikeaa, turhan työlästä. Paljon parempi oli jos pystyi vain vilkaisemaan, minkälaista tavaraa keräsi. Ja nuuhkaisemaan. Ja tunnustelemaan. Ja muutenkin mieluusti ihmettelemään kaikenlaista jännää. "Tuo pieni. Ei opi kantamaan", tämä lisäsi, viitaten käpälällä ihmisen omiin, auttamattoman alamittaisiin kantamuksiin. Niistä ei varmasti ollut oikein mihinkään. Ei ainakaan arvioimiseen. Eikä kaiketi jäänyt tilaa millekään mielenkiintoiselle muutenkaan kun piti rahdata vain niitä välttämättömiä.
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 15, 2011 10:21:38 GMT 3
Ivannan omat kantamukset eivät ilmeisesti tehneet vaikutusta Naappaan mutta Ivanna vain naurahti. "En minä pystyisi noin paljoa tavaraa kantamaan vaikka yrittäisin!" Hän arveli että Naappa ihmettelisi moista heikkoutta kovasti. "Juu´u, en saisi noita kulkemaan, minä kuljetan vain pientä jännää ja teen jänniä ääniä minun soittimellani." Hän otti balalaikan selästään ja rimpautti pari sointua, ei mitään kappaletta mutta kuitenkin sellaisa sointuja että asiasta ymmärtävä olisi huomannut hänen osaavan soittaa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 15, 2011 16:47:20 GMT 3
Naappa silmäili, jälleen, varsin kiinnostuneesti ja ahnaasti Ivnan soittopeliä, kun tämä otti sen esiin ja esitteli hieman taitojaan. Etenkin se, miten tämä näppäili kapistuksen kieliä, kiinnosti rottaa suuresti. Soittotaidoista rotalla ei tosin ollut hajuakaan, tämä ei tiennyt musiikista puolen viiksikarvan vertaa, saati sitten arvioida soittajan lahjoja. Oli tällä jokin puuhuilu, jossakin, mutta se nyt vain oli tarttunut mukaan, kuten niin monella asialla oli taipumus tarttua. Rotilla ei ollut edes puhallinsoittimiin sopivaa suuta, ja suurin osa kaikenlaisesta sellaisesta särki muutenkin vain Naapan korvia. Mutta se ei mitenkään muuttanut sitä, että soitin itsessään kiinnosti tätä kuin hieno lelu pikkulasta - ja pitkälti samalla tavallakin. Soittopeli olisi eittämättä näyttänyt hienolta kaiken muun rotan tavaran keskellä, ja sen pois laittaminen kirvoittikin tästä aavistuksen pettyneen vinkaisun.
Olipa miten oli, polku kulki eteenpäin, ja Naappa oli erottavinaan jostain kaukaa edestä jo epämääräisiä ääniä. Ihminen niitä tuskin vielä kuuli, ei näiden surkeilla korvilla. Väkeä oli kaiketi enemmänkin, tai ainakin sellaisen kuvan rotta oli tästä kaikesta saanut. Jokin juhla tai sen tapainen. "Varmaan paljon jännää", rotta pohdiskeli lampsiessaan menemään. Tätä kiinnosti oikeastaan jo melkoisesti nähdä, mistä tässä kaikessa oli kyse
|
|
|
Post by Rusalka on Oct 15, 2011 21:57:44 GMT 3
Ivanna mietti mitä Naappa tarkoitti kaikella jännällä mutta pian alkoi hänkin kuulemaan epämääräisiä ääniä edestä. "Sinä varmaan kuulit tuon ennen minua." Hän sanoi Naapalle. Hän jatkoi kävelyä ja odotti mielenkiinnolla mitä näkyviin tulisi.
|
|