|
Post by submarine on Sept 17, 2011 1:00:30 GMT 3
"Kukaties", mies vastasi ykskantaan, ja suuntasi sitten muualle sen suuremmin välittämättä. Tällä näytti olevan ainakin jonkinlainen arvovalta-asema, sillä suurin osa kyläläisistä joko valitti miehelle tai sitten kysyi tältä jotakin neuvon tai avun tapaista. Ja mies itse näytti vain keskittyvän rohkaisemaan ja rauhoittelemaan, minkä kohdalla työ ei kyllä aivan hetkeen tulisi loppumaan.
Iksaa laahautui hetken perästä, Gruut jossakin kannoillaan, kettuotuksen tuntumaan. Tämä oli vieläkin hieman pöllämystynyt, eikä erityisen varma siitä mitä tässä tarkalleen ottaen olisi pitänyt tehdä. Mitään erityisempää tekemistä ei oikeastaan edes ollut näkyvissä. Kylää oli riepoteltu ja rusennettu, ja sama päti sen asukkaisiin. Eikä rotalla ollut edes hajuakaan siitä, mistä ilmestys oli tullut tai miksi. Mutta väki ei näyttänyt turhan yllättyneeltä tai hämmentyneeltä, ainoastaan lyödyltä, murjotulta, vihaiselta ja parhaansa mukaan palasia kasaan kaapivalta...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 17, 2011 1:05:28 GMT 3
Ismeneltä kului tovi ennen kuin kaikki oli paikattu, hänelle oli tuoto lisää side tarpeita ja lastoitus välineitäkin, kun hän oli niitä pyytänyt, kylä päällikön tapainen oli katsonut että hän sai kaiken tarvittavan. Lopulta Ismene istui maahan, hän oli tehnyt paljon töitä mutta ei olisi kehdannut nyt maksua pyytelemään, varsinkin kun kylän väki varmaan tarjoaisi tästä ainakin ruokaa ja yösijan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 17, 2011 2:18:38 GMT 3
Paremman puutteessa Iksaa nökötti kettuotuksen lähettyvillä ja seuraili tilannetta ilman sen ihmeempiä. Muutama, etenkin nuoremmasta väestä, kävi harvinaisen ärhäkkää keskustelua vanhemman miehen, kukaties jonkinlaisen päällikön, kanssa. Rotankorvat poimivat noin nyt pääosin aivan tarpeeksi paljon keskustelun seuraamiseksi. Olkoonkin, että se oli melko yksipuolista huutoa. "Tuo oli se vähäisempi! Se on kuollut nyt, ja se toinen hermostuu! Tätä ei voi jatkua enää, ne ovat riehuneet jo aivan tarpeeksi kauan! Pitää tehdä jotain!" eräs pauhasi.
Iksaa vilkaisi ohimennen kaadettuun raatoon. Jos tämä oli vähäisempi, rottaa ei huvittanut tietää, millainen hirmu kovempi sitten oli. Kuollut otus oli melkein kaksi kertaa ihmisen pituinen, ja näytti siltä kuin olisi voinut jauhaa kiviä palasiksi kourissaan. Rial ei tosiaan varsinaisesti halunnut tietää, miten siitä olisi vielä voinut pistää pahemmaksi. Tai mitä sellaiselle olisi edes mahdollista tehdä, jos niikseen. "Paha paikka", Iksaa kommentoi ja yskäisi, tietämättä oikeastaan edes, höpisikö itsekseen, vaiko ketulle, vaiko Gruutille. Samapa tuo.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 17, 2011 2:31:48 GMT 3
Ismene kaivoi repustaan viimeisen kuivatun omenan ja alkoi syödä sitä ja nauttia ansaittua lepohetkeä. "Kovempi! No jo nyt on, tuo oli jo tarpeeksi kova. Mitäs tehdään?" Hän sanoi, osittaen kysymyksensä rialille.
|
|
|
Post by submarine on Sept 17, 2011 2:59:20 GMT 3
Iksaa vilkaisi kettua ja kaatui sitten harvinaisen välinpitämättömänä selälleen. Juuri nyt rotta ei jaksanut ajatella ihmeempiä, tai tehdä ihmeempiä, tai oikeastaan jaksanut yksinkertaisesti muutenkaan mitään ihmeempiä. Ensimmäinen vastaus oli häipyä, mutta loppujen lopuksi ainoat vaihtoehdot olivat eteen- tai taaksepäin. Rottaa ei huvittanut palata takaisin sinne, minkä oli jo nähnyt, eikä myöskään vaeltaa erämaahan, jos siellä odotti tällaista. "Katsotaan? Odotetaan?" rial lopulta vastasi, ja tutki hetken häntäänsä. Se oli saanut jonkin verran kolhuja ja pienet nahkaa peittävät suomuiset olivat repeytyneet siellä täällä. Siksipä siinä oli nyt verisiä läiskiä. Mutta ne kasvaisivat takaisin ajan kanssa, ei siitä niin väliksi.
Kauempana kyläläisten riitely ja torailu jatkuivat.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 17, 2011 3:03:26 GMT 3
Ismene otti repustaan rasian ja ojensi sen rialille. "Tuossa, siinä on voidetta joka auttaa haavoihin, sitä jäi vielä vähän, ihme kyllä." Sitten hänkin asettui pitkäkseen ja jäi odottamaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 17, 2011 3:32:56 GMT 3
Iksaa otti ketun ojentaman rasian, ja vilkaisi sitten sitä ja taas otusta, ennen kuin lopulta vinkaisi summittaisesti: "Hiitos." Tämä tiesi, ettei se nyt varsinaisesti mikään suuri armon ele ollut, mutta oli se siitä huolimatta mukavaa sinällään. Rotta levitti ainetta kolhitulle hännälleen, sihahti kertaalleen kun se kirvelsi, ja jäi sitten laiskanpuoleisesti tuijottamaan sinne tänne. Gruutkin lysähti viereen. Kaiketi sekin oli saanut muutaman kolauksen, kun ei jaksanut äristä tai ärhennellä jokaiselle vastaantulijalle sen suuremmin. Eipä niin, että ohikulkijat itse siihen mitään syytä antoivat; suurin osa jatkoi kyräilyään ja mulkoiluaan. Mutta rialinkin oli myönnettävä, että nämä näyttivät silti aikaisempaa sopuisammilta. Omalla, ärhäkällä tavallaan.
Loppujen lopuksi kylänväki näytti pääsevän ärinänsä loppuun. Nämä hajaantuivat kuka minnekin, kaapimaan kasaan mitä kaavittavissa vielä oli. Ja mahdollinen kylänpäällikkö asteli takaisin rotan ja ketun luokse. Tämä pysyi yhä yhtä tyynenä ja naama peruslukemilla jäädessään hetkeksi tuijottelemaan näitä. "Kukaties kuulit äskeisen. Kukaties tiedät nyt, mikä on ongelmamme", tämä totesi laskeskelevaan sävyyn, enemmänkin vain ja ainoastaan ketulle, tarkastaen jokaisen sanansa ennen kuin päästi sen kieleltään. "Ja kukaties sinusta olisi apua siinä."
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 17, 2011 3:41:51 GMT 3
"Miten? Minä en tosiaan ole tappelija, ainoat otukset joita otan hengiltä ovat pieniä ja vilistäviä." Ismene sanoi, vilkaissen rialiin, toivoen ettei tämä ottanut äskeistä henkilökohtaisesti. "Niin ja kyllähän minä lintujakin pyydän mutta tuommoisia otuksia en voi hoidella, vain sen jälkiä."
|
|
|
Post by submarine on Sept 17, 2011 4:25:18 GMT 3
Päälliköntapainen näytti melkein kohauttavan olkiaan, muttei kuitenkaan aivan ryhtynyt siihen. "Hyvin se onnistui äskenkin. Älyllä pääsee pitkälle, ja sitä, ikävä kyllä, minun väeltäni puuttuu", tämä totesi, ja vilkaisi sitten ympärilleen. Iksaa oli melko varma, että mies yritti parhaansa mukaan vältellä tämän katsomista, muttei juuri nyt jaksanut välittää. "Mutta tämä on huono paikka keskustella tällaisesta. Selitän mistä on kyse sisällä", tämä totesi ja kääntyi sitten suunnatakseen kohti erästä vielä seisovista kivirakennuksista. Iksaa pohdiskeli hetken, oliko kutsuttu, mutta tuli sitten todenneeksi, ettei oikeastaan välittänyt. Jos mies ehdoin tahdoin haluaisi tämän pois, tämä todennäköisesti sanoisi.
Sivummalla muutama kylän nuorehkoista miehentapaisista nahisteli jo siitä, kuka oikeastaan oli tappanut hirmun, ja mitä se tarkalleen ottaen tarkoittikaan. Ainakin kolme miestä ja yksi yllättävän kynnellekykenevä nainen nahistelivat kovaan ääneen. Jokainen oli mielestään antanut tappavan iskun, ja oli siis näin ollen omasta mielestään oikeutettu vähintään hirmun sarviin, ellei sitten koko kalloon. Sellaista se oli, niin hyvin tuttua Iksaallekin ajalta ennen teitä ja vaeltelua. Ja kaiketi sekin oli osittain juuri se syy, miksi tämä oli häipynyt. Ikuinen hampaidenkalistelu.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 18, 2011 22:05:33 GMT 3
Ismene seurasi miestä rakennukseen joka oli muita isompi, mies käski paria muuta varmistamaan ettei heitä häirittäisi ja he astuivat sisään.
|
|
|
Post by submarine on Sept 18, 2011 23:05:31 GMT 3
((Heh, oikeastaan toiseen suuremmista kivistä rakennuksista, jotka vielä pystyssä nököttävät))
Iksaa tuli todenneeksi, ettei tätä suuremmin estelty astumasta sisään, eikä edes Gruutia - vaikka vartioivat miehet tekivätkin harvinaisen selväksi eleillään, että näiden ei kannattaisi suunnitella mitään, sillä se voisi päättyä pahasti. Rakennus oli sisältäkin melkoisen karkearakenteinen ja paljas, eikä siellä ollut juuri muuta kuin vuode, pöytä ja jotakin kaapin tapaista. Se toi Iksaalle melkein mieleen ajat silloin joskus. Silloin aikanaan. Mutta olipa miten oli, päällikkö odotti, kunnes rotta ja kettu olivat sisällä, ja vilkaisi sitten näihin.
"Te näitte äskeisen. Tai oikeastaan koitte sen. Kertokaapa minulle, onko teillä aavistustakaan, mikä se oli?" mies aloitti kokeilevaan sävyyn, silmäillen tarkasti kumpaakin. Iksaa saattoi ainakin myöntää saman tien, ettei tällä ollut harmainta hajuakaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 19, 2011 20:34:16 GMT 3
Ismene vaikutti hämmästyneeltä kun mies kysyi tiesikö hän mikä, riehuva tous oli ollut. "Ei aavistustakaan, olen minä jos jonkinlaisia otuksi nähnyt mutta en tuommoista."
|
|
|
Post by submarine on Sept 19, 2011 20:47:33 GMT 3
Päälliköntapainen vilkaisi jonnekin sivulleen ja näytti pohdiskelevan seuraavia sanojaan. "Se on... erämaan olento.", tämä lopulta totesi. "Kukaties te kutsuisitte niitä jäteiksi tai peikoiksi. Yleensä ne elävät erillään kaikesta, mutta meitä on jo pitkään riivannut kaksi sellaista. Veljekset, ellen erehdy. Ne ovat ryövänneet ja tuhonneet vuoron perään, vieneet naisia, ruokaa ja mitä ikinä ovat halunneetkin. Ja nyt toinen niistä on kuollut. Se oli, ikävä kyllä, niistä mitättömämpi. Sillä ei ole... voimia", tämä muotoili. Miehen ilme oli kaiken kaikkiaan melkoisen vakava.
Iksaalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tässä tarkoitettiin voimilla. Voimaa hirvityksellä oli ainakin ollut aivan tarpeeksi...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 19, 2011 21:32:35 GMT 3
"Kuulin jotain siitä. Pelottavaa että niitä on vahvempikin mutta mistä voimista oikein puhut?" Ismene arveli että tällä tarkoitettaisiin jtain taikuutta, siitä hänen kaltaisensa eivät ymmärtäneet mitään.
|
|
|
Post by submarine on Sept 20, 2011 5:24:22 GMT 3
Mies katseli jonnekin kattoon vaihteen vuoksi, ja tekikin sen niin tiiviisti, että Iksaan oli pakko seurata esimerkkiä nähdäkseen, oliko se vaikkapa romahtamassa tai oliko joku sitonut vihaisen siilin roikkumaan sieltä. Eipä ollut, joten ilmeisestikin mies vain tuskaili ja pohdiskeli, mitä sanoisi seuraavaksi. Se alkoikin olla jo tuttua. "Joillakin näistä huhutaan olevan... pelottavia voimia. Olemme nähneet, kuinka tämä on manannut hirvittävän myrskyn tuekseen ja suojakseen. Se iski kirkkaalta taivaalta ja oli niin raivokas, että tuntui kuin tuuli olisi ollut ruoska ja sadepisarat nauloja. Sillä on varmasti muitakin voimia, ja jokainen elävä tässä kylässä on kauhuissaan siitä. Mutta kukaties teillä, tai etenkin sinulla, olisi jotakin mahdollisuuksia sen kanssa. Se onnistui jo kerran. Ilman apua jätti tulee raivossaan tuhoamaan meidät kaikki..." tämä totesi, ja jäi odottelemaan toiveikkaan oloisena.
|
|