|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 0:17:25 GMT 3
Ismene hätkähti, hän katsoi vaistomaisesti ympärilleen josko jossain olisi paikka piiloutua mutta ei lopulta keksinyt muuta kuin mennä rialin taakse. "Mikä tuo on?"
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 0:37:18 GMT 3
Iksaa vilkaisi itsestään turvaa hakevaa kettuotusta aavistuksen hämmingissä, mutta keskittyi sitten taas tilanteeseen. Rottaa olisi oikeastaan kiinnostanut itsekin tietää oikein paljon, mistä oli kyse. Jokin rellesti ympäriinsä, ja melu, huudot ja ärjynä jatkuivat harvinaisen äänekkäinä. Kuin jokin villieläin olisi riehunut ja raivonnut minkä pystyi. Gruutkin, kaikesta uhostaan huolimatta, luimi ja nuuhki ilmaa. "Ei tiedä. Pitää katsoa", Iksaa vinkaisi lyhyen vastauksen ja suuntasi sitten varovaisesti paikkaan, josta näkisi tilanteen.
Tilanne, kun se lopulta kävi selväksi, ei ollut millään muotoa hyvä. Iksaalla ei ollut hajuakaan, mitä tarkalleen ottaen oli tapahtunut, mutta näky oli siitä huolimatta varsin ikävä. Suuri, raskastekoinen hahmo, kuin valtava ihmismäinen peto, huitoi ja riehui keskellä kylää, paiskoen tieltään ihmisiä ja tehden tuhoa kaikelle mihin vain ylsi. Se ei ollut voinut ehtiä tehdä tuhojaan montaakaan hetkeä, ja siitä huolimatta monta telttaa oli jo maassa, kuten myös monta kyläläistä. Likaisen, takkuisen hiuskuontalon alta törröttivät valtavat sarvet, ja yhtälailla valtavat kourat tekivät tuhoa kaikelle lähettyville erehtyvälle. Vasta kuullessaan huudon rotta edes tajusi, että kammotuksella oli toisessa kädessään nainen, jota tämä kovakouraisesti riepotteli. Ja suunnilleen samoihin aikoihin tälle selvisi myös, että otuksen korvia vihlova mylvintä oli oikeastaan puhetta. Tai huutoa. "Tuokaa viinaa! Naisia! Kaikki arvokas! Jauhan surkean kylänne palasiksi" kammotus karjui tahdissa huitaistessaan keihään kanssa tätä parhaansa mukaan ahdistellen miehen sivuun, kuin kärpäsen. Harvempi pääsi edes niin lähelle. Näky oli, pakko myöntää, melkoisen mykistävä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 2:21:27 GMT 3
Ismene katseli myös näkyä, toivoen että joku hänen isoista ystävistään olsi ollut siellä, hän oli vain pelokas kettutyttö. Hän toivoi että jos selviäisi tästä hengissä, hän voittaisi kyläläisten luottamuksen auttamalla haavoittuneita. Mutta otus tuntui tekevän niin pahaa jälkeä että mahtoiko kukaan selvitä, pelkillä haavoilla. Otus huomasi heidät ja karjaisi heille jotain, siinä oli kai sanoja mutta Ismene ei saanut niistä selvää. Sitten se alkoi lähestyä heitä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 3:54:35 GMT 3
"Tuokaa viinanne! Tuokaa naisenne! Tuokaa edes oikeita miehiä piestäväksi!" ilmestys mylvi. Ja sitten se huomasi näkyä tuijottavan Iksaan ja tämän rotan. Ja kukaties pienen kettuotuksenkin siinä sivussa. Sen silmissä oli villi, raivoisa ja hullunlailla kiiluva tuijotus, kuin ajetulla eläimellä. Ja siitä huolimatta se oli, ainakin jollain tasolla, älykäs. Kammotuksen suusta tunkivat pitkät, kellertävät torahampaat. Se oli jollakin tasolla ihmismäinen, nytkin kun rotta näki sen lähempää, mutta se oli myös harvinaisen valtava, eläimellinen ja eittämättä vahva. "Eläimiä! Eläimiä leikkimässä ihmisiä!" kammotus mylvi, ja lähti oikopäätä kohti, potkien ja huitoen tieltään epäonnisia. Nainen, joka tällä vielä äsken oli ollut nyrkissään, oli kadonnut johonkin, kukaties viskattuna tai kukaties vain unohdettuna.
Ilmestyksen rynnistäessä kohti Iksaa haki, niin typerältä kuin se tuntuikin, valmiusasentoa keihäs tanassa. Tämä tunsi suuretkin eläimet, eikä edes vihainen karhu saanut varsinaisesti rottaa pelkäämään. Eläimet olivat ymmärrettävissä. Mutta tämä otus oli jotakin aivan muuta, Iksaalla ei ollut hajuakaan siitä. Ja keihäs tuntui harvinaisen riittämättömältä sen paksuun nahkaan. Ja siitä huolimatta, pelkästä tottumuksesta, Iksaa ei väistänyt vaan pyrki ottamaan vastaan. Ja Gruut, kuten aina, vastasi kaikkeen hampaiden paljastelulla ja uhittelulla. "Juokse. Pois!" rotta vinkaisi ohimennen ketulle.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 4:25:04 GMT 3
Ismeneä ei tarvinnut kahdesti käskeä, hän ryntäsi kauemmas, ei piiloon, sillä sellaisia ei juuri ollut mutta senverran että saisi etumatkaa mikäli otus hyökkäisi häntä kohti. Hän jäi katsomaan miten rial pärjäisi, miettien kaavittaisiinko hänen uutta tuttavaansa kohta maasta. Hänellä ei ollut keinoa hyökätä itse, hänellä oli pieni tikari mutta hän ei ollut kovin taitava sen käytössä muuta kuin lääkintä välineenä. Hän jäi katsomaan mitä tuleman piti.
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 5:12:42 GMT 3
Iksaa tunsi varsin hyvin osuneensa. Rotta oli vankkaa tekoa ja keihäs vakaa ja terävä. Keihäs iskeytyi valtavaan otukseen kun se rynnisti päin, ja Iksaa tiesi sen uponneen koko teränsä mitalta. Mutta tekipä se sitten vahinkoa tai ei, rynnistävän hirvityksen takana oli hirmuinen massa, eikä vähintään puolet pienempi rotta tätä pysäyttänyt edes pitkävartisella aseella. Kukaties otus olisi tullut seivästäneeksi itsensä kokonaan, mutta sillä oli pitkät kourat, ja valtava, raivoisa huitaisu heitti Iksaan jaloiltaan. Maailma oli äkkiä hyvin kivulias ja sekainen, kun rial pyöri pitkin piennarta ennen kuin osui lähimpään telttaan. Hetkeen henki ei tuntunut kulkevan, ja korvissa kuului pelkkää vinkunaa. Rotta ei ollut varma, lähtikö se kurkusta vaiko aivoista, mutta sillä ei ollut juurikaan väliä. Kaiketi.
Gruut, jättiläisrotta parhaassa vedossa, ei millään muotoa arvostanut Iksaan runnomista. Eikä se tajunnut tai välittänyt hiukkaakaan siitä, jos kyseinen runnoja oli valtava ja raivoisa. Kukaties se ei ajatellut erityisen paljon, tai harkinnut tekojaan, mutta se osti kieltämättä aikaa yhdelle jos toisellekin roikkuessaan nyt äkkiä kivusta ulvovan otuksen niskassa hampaillaan, kynsien ja huitoen kaikkea mihin vain ylsi. Kukaan ei voinut ainakaan väittää, etteikö tämä olisi ollut aikaansaavampi kuin omistajansa, joka näytti parhaillaan yrittävän päästä johonkin tulokseen siitä, missä suunnassa maa oli ja millä raajoilla oli tarkoitus seistä. Ja olivatko ne raajat tallessa.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 18:30:11 GMT 3
Ismene katseli tappelua toivoen että olisi jotenki voinut auttaa, kun ei muutakaan keksinyt, hän otti kiven maasta ja heitti sillä outusta, se osui varsin hyvin mutta tuskin hirviö olisireagoinut sellaisenkaan kiveen jonka ihminen olisi heittänyt, saati pikku murikkaan jonka hänen pienet käpälänsä olivat poimineet. Varmuuden vuoksi Ismene kuitenkin juoksi nyt lähimmän pystyssä olevan teltan taakse piilon ja kurkistelemaan sieltä, siltä varalta että otus olisi kuitenkin suuttuunut mutta se ei tuntunut edes huomaavan mokomaa napausta. Ismene mietti olisiko hänellä jotain laukussaan mistä voisi improvisoida aseen, hän muisti että hänellä oli eräästä kasvista jauhettua pulveria jota käytettiin ihmisten flunssan hoitoon, se oli hyvin väkevää ja sai kaikki paremman hajuaistin omaavat olennot pahoin voivikisi. Hän otti rasian jossa sitä oli ja hieman harsoa ota hän käytti haavojen sitomiseen, ripautti hyvän annoksen harsoon ja kääri sen. Sitten hän uskaltautui lähemmäs hirviötä, se huomasi kyllä hänet mutta keskittyi kuitenkin vahvempaan vastustajaan. Ismenen täytyi heittää tarkasti, jos hän osuisi rottaan, hän vain pahentaisi tilannetta, oli myös vaara että otuksen hajuaisti ei ollut sen parempi kuin ihmiselläkään tai että sillä ei edes ollut sitä mutta tämä oli Ismenen mielestä oikea ratkaisu, tuskin rotta urheudestaan huolimatta kauaa saisi pidettyä hirviön aisoissa. Ismene heitti ja kangas käärö osui suoraan hirviön naamaan ja rikkoutui, Ismene oli käyttänyt mahdollisimman ohutta ja haurasta kangasta, pienille olennoille tarkoitettua. Nyt vain piti katsoa mitä tapahtuisi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 18:52:40 GMT 3
Hirvityksen niskassa roikkuva Gruut ei kukaties saanut erityisen paljoa aikaan, mutta ainakin se antoi otukselle muuta ajateltavaa. Niskaan iskostunut jättiläisrotta tuppasi tekemään niin. Ja vaikkei kylänväellä ollut erityisemmin hajuakaan siitä, mitä tarkalleen oli tapahtumassa, antoi se näille kuitenkin tilaisuuden paiskata muutama keihäs, jotka tosin eivät saaneet aikaan suurtakaan vahinkoa kohdatessaan hirmun paksun nahan. Muutama kalahti voimattomasti maahan, ja osa jäi yhtä tehottomasti törröttämään sen selästä. Mutta olipa miten oli, hirmua ei voinut millään tavoin haukkua notkeaksi, ja otteen saaminen riehuvasta rotastakin tarjosi tälle aivan tarpeeksi haastetta.
Jotakin lensi ilman halki, ja yleisessä kaaoksessa se jäi yhdeltä jos toiseltakin huomaamatta. Vasta, kun pieni nyytti hajosi jauhepilveksi valtavan hirmun naamalle, kiinnitti kukaan siihen mitään huomiota - lähinnä hirvitys itse. Olipa sen hajuaistin laita mikä tahansa, ainakaan aine ei sopinut sille millään muotoa. Äkkiä otus unohti koko jättiläisrotan niskassaan, ja alkoi kynsiä epätoivoisesti mylvien naamaansa, kompuroiden sinne tänne kuin sekopäinen. Raivoisat, melkein rempseät karjaisut muuttuivat käsittämättömäksi ähinäksi ja ölinäksi, ja hetken teutaroinnin jälkeen koko komeus rysähti vasten lähintä kivirakennelmaa, kaataen sen mennessään. Gruut tuli tipahtaneeksi tempovasta kyydistä jossakin välissä, ja rotalla menikin hetken verran kasata taas itsensä. Kylänväki ei vieläkään kukaties ollut mukana jutun juonessa, mutta ainakin nämä ymmärsivät harvinaisen hyvin tilanteen, kun sellainen tuli vastaan. "Kirves! Kirves tänne!" kuului käskynomainen huuto, kun jokainen kynnelle kykenevä kylän puolustajista kävi sekalaisin asein kaatuneen hirmun kimppuun. Se ei ollut mitään siistiä taikka taidokasta, mutta nämä vähän välittivät sellaisesta.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 20:16:31 GMT 3
Ismene vetäytyi taas kauemmas, hän oli tehnyt minkä voi, nyt oli aika antaa muiden hoitaa homma loppuun.
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 21:03:57 GMT 3
Kyläläisjoukolla ei kestänyt erityisen kauaa piestä henkeä pois toistaitoiseksi jääneestä hirmusta. Se oli sotkuista, mutta ainakin ohi melko nopeasti. Kirveet, keihäät, nuijat ja sekalaiset aseet kohosivat ja laskeutuivat ilman tahtia, raivon ja vimmaisen tarmon varassa. Ja vasta, kun olivat varmoja ettei henki enää pihissyt hirvityksessä ja musta veri peitti väkeä ja maata, alkoivat nämä tarkistaa tuhon laajuutta. Se oli melkoinen, siellä täällä makasi hirmun murjomia kyläläisiä, ja moni teltta oli kaatunut. Voitto ei tuonut näille minkäänlaista riemua, vain ja ainoastaan lisää synkkiä ilmeita, kun väki ontui pelastamaan sen, mitä pelastettavissa oli.
Iksaa oli itse vääntäytymässä pikkuhiljaa enemmän tai vähemmän pystyyn. Mitään ei ollut kai rikki, ainakaan lopullisesti, ja niin ikävältä kuin se tuntuikin, teltta oli silti vaimentanut osumaa. Mutta siitä huolimattakin rotta tiesi kyllä, että tulisi kävelemään harvinaisen varovaisesti hetken aikaa. Yksi ainoa huolimaton huitaisu oli riittänyt, ja niin ikävää kuin se olikin ajatella, jossakin toisessa tilanteessa tämä olisi ollut auttamatta vainaa. Otus oli ollut hirvittävän vahva, ja valtava se oli edelleen, vaikka makasikin piestynä, runnottuna ja kiitettävän kuolleena. Ohimennen Iksaa tuli todenneeksi, että toiseen jalkapohjaan ei jostain syystä sattunut. Ja se olikin varmasti ainoa paikka.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 22:05:04 GMT 3
Ismene katseli tuhoa ja hävitystä. Hänen taidoilleen olisi nyt varmaan käyttöä. Hän meni erään maassa makaavan naisen luo, ilmeisesti se joka oli ollut hirviön kädessä. Hän makasi valittaen ja Ismene alkoi tutkia tämän vammoja ja hoitaa, annettuaan ensiapua hän siirtyi hoitamaan muita, aloittaen tutkimalla ne joilla ei ollut voimaa kunnolla valittaakkaan, monet näistä olivat tosin jo kuolleita.
|
|
|
Post by submarine on Sept 16, 2011 22:35:51 GMT 3
Loppujen lopuksi Iksaa oli selvinnyt lohdullisen vähällä. Vaikka toinen jalka hieman aristikin, pääsi tämä kävelemään melko vaivatta. Verrattuna yleiseen hävitykseen tämä oli suorastaan onnekas. Yksi jos toinenkin makasi kuolleena, ja hieman kauempana jokin ihmispenikka parkui erään kaatuneen luona. Koko kahakassa ei ollut kestänyt montaakaan hetkeä, ja silti tuho oli valtaisa. Ohimennen rotta tuli silmäilleeksi kaadettua hirmuakin etsiessään tuekseen sivuun lentäneen keihäänsä. Otuksen pää oli hakattu karkeasti irti ja potkittu sivummalle. Se oli ruma kuolleenakin, rottien mittapuullakin. Rujo otus. Paksun, sotkuisen tukan alta tunki esiin sekailainen joukko erilaisia sarvia, ja kuolleenakin sen silmissä paloi kuumeinen tuijotus. Koko komeus löyhkäsi mädältä lihalta, eläimelliseltä raivolta ja vereltä. Ja silti se oli samaan aikaan myös ettämättä vahva, lihaksikas ja vaikuttava. Iksaa vain toivoi, ettei joutuisi kohtaamaan samanlaista uudelleen.
Kauempana kettuotus tutki kaatuneita, ja äkkiä ärhäkkä kyläläinen, nuorehko ja arpinen mies, harppoi lähemmäs ja alkoi huitoa tätä pois. "Häivy! Älä koske! Älä koske!" mies ärähteli harvinaisen äkäisesti.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 16, 2011 23:34:38 GMT 3
Joku idiootti tuli huiskimaan Ismeneä pois haavoittuneen luota, tämä sai hänen verensä kiehumaan. "Minähän sanoin jo olevani parantaja! Anna minun tehdä työni rauhassa, ellet halua että enemmän ihmisiä kuolee!"
|
|
|
Post by submarine on Sept 17, 2011 0:00:10 GMT 3
Ärhäkäksi käynyt ihmismies kohotti kättään, kuin olisi ollut aikeissa huitaista kettuotusta kuonoon, mutta jokin toinen, vanhempi ja aavistuksen rauhallisemman oloinen, tuli väliin ja tarrasi painavalla kädellä tämän olkaan. "Mene muualle. Auta muita", vanhempi ihminen totesi painokkaaseen sävyyn, ja vaikka toinen heittikin tälle uhmakkaita katseita, oli loppujen lopuksi selvä, kuka käski ja kuka vikisi. Tuhahtaen nuorempi suori muualle, suoden ketulle vielä viimeisen nyrpeän vilkaisun. Vanhempi puolestaan vilkaisi tämän puoleen ja kumartui aavistuksen. "Se ei ollut mikään turha temppu. Tuo äskeinen. Veikkaanpa, että sinulla tulee olemaan pikapuoliin paljon helpompaa täällä", mies totesi ääni peruslukemilla, kuulostamatta millään tavoin erityisen ystävälliseltä, muttei myöskään yrmeältä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 17, 2011 0:17:22 GMT 3
"Piti minunkin jotain keksiä, kun en soturi ole." Ismene nousi ylös sidottuaan ja puhdistettuaan maassa olevan haavat. "Tämä varmaan selviää, menen katsomaan seuraavaa, saatan tarvita lisää sidetarpeita." Ismene oli pikkuhiljaa tarkastanut kaikki hiljaisemmat ja alkoi nyt hoitaa äänekkäämpiä tapauksia.
|
|