|
Post by submarine on Aug 26, 2011 0:19:34 GMT 3
"Te typerät... mistä teille oikein maksetaan!" vartijakapteeni ärisi taka-alalla, kun leijona silpoi sotilaita. Nämä olivat pelkkiä tavallisia päiväpartiolaisia, väkeä jonka oli tarkoitus näkyä ja kuulua, ei nujertaa valtavia, aseistettuja kissapetoja melkoisen kevyessä miesvahvuudessa. Ja se näkyi. Vartijajoukosta oli kaatunut jo melko kevyeen tahtiin kolme, ja loput alkoivat harkita uudelleen omistautumistaan kaupungin kurin ja järjestyksen pitkänä kourana. Huudettujen käskyjen vastaisesti vartijat perääntyivät varuillaan leijonaotuksen miekan ulottumattomiin, tyytyen lähinnä vain kyräilemään etäältä.
"Te pienet paskat", kapteeni Vielm kirahti, sysäsi lähimmän vartijoistaan syrjään ja astui itse eteenpäin, lyöden muutaman kerran vasarallaan kämmentään vasten. "Hyvin sinä tapat itseäsi pienempiä rivimiehiä, narttu. Vaan katsotaan, miten hyvin puolustat tappajarottaasi minua vastaan. Täällä on kohta enemmän miehiä, kuin osaat laskea, ja sinä olet täynnä nuolia. Tai sitten tapat minut harvinaisen ripeästi ja juokset vielä nopeammin" mies ärähteli, ottaen asennon ja mittaillen leijonaa. Ohimennen tämä huusi vielä viimeisen käskyn: "Miehet, tappakaa se sokea hukka!"
Vielä huomattavasti vaarattomammaksi osoittautuneen tapauksen taltuttaminen sopi kolmelle vartijalle oikein paljon paremmin. Nämä jättivät suosiolla kapteeninsa hoitelemaan valtavan kissan, miten kykeni, ja suuntasivat itse kovaan tahtiin ja miekat koholla kohti tavernan ovea nykivää sutta. Tuijotteleva väkijoukko antoi esteittä tietä lainvartijoille. Muutamat oma-aloitteisimmat nakkelivat outoja, selvästikin kammottavia ja verenhimoisia otuksia kivillä. Naaraaja heitti takaisin.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 0:48:51 GMT 3
Scylla oli alkanut päästä taistelun hurmokseen mutta kuuli kuitenkin pyynnön oven avaamisesta. Ensi töikseen potkaisemaan oven sisään ja käski sitten muita pakenemaan sisälle. Hän kuiskasi sudelle ja Cassiopeialle pikaisesti että näiden tulisi etsiä toista ulospääsyä. Hän otti tuolin jonka paiskasi vartijo kapteenia päin mutta tämä torjui sen. Cassiopeia tuli vielä pyytämään että Scyllakin astuisi sisään. Scylla katsoi tätä ensin hieman epäillen ja meni sitten muiden mukana sisälle. Sieltä hän huusi että jokainen joka yrittäisi sisään näkisi omat suolensa.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 26, 2011 1:25:00 GMT 3
Rein oli sinänsä tyytyväinen, kun hänetkin huomioitiin. Hänellä oli pieniä vaikeuksia erottaa lähestyviä askelia, joten ensimmäinen pääsi iskuetäisyydelle ennen, kuin tuli huomatuksi. Rein ehti nipin napin torjua tulevan iskun, joka olisi verottanut korvaa, ellei siitä olisi valmiiksi puuttunut palaa. Reinin onneksi vartijat eivät selvästikkään kohdanneet koukkumiekkoja kovin usein, sillä nopea ranneliike oli tarpeeksi irrottamaan vartijan miekan tämän kädestä. Toisella kädellä hän heilautti kahta muuta kauemmas, iskien samalla miekan kiinni oveen. Heilautuksen perään hän heitti nopeasti neljä tikaria, jotka haavoittivat kumpaakin, mutta eivät vakavasti, ne olivat kuitenkin tarpeeksi sillä vartija kaksikko perääntyi turvallisen välimatkan päähän. Kiinnittäen jälleen huomionsa aseettomaan, joka ei vielä ollut paennut, Rein heilautti koukkua, mutta ei osunut mihinkää. Samalla hän kuulu, kuinka miekka nostettiin maasta. Rein iski alaspäin lyöden miekan takaisin maahan, samantien ottaen vyöltään falcatan ja samalla liikeellä iski sen kohti vartijaa, joka oli kyyryssä. Kuului ikävä räsähdys ja ruumiin kaatuminen. Rein oli iskenyt keskelle kasvoja.
Leijonan murrettua oven Rein kiiruhti sisään nykäisten tikarit perässään. Hän kuuli, kuinka joku muukin tuli sisään ja kenraalin pyynnön sen perässä. "En usko, että minusta olisi juurikaan hyötyä reitin löytämisessä, joten jään tähän suojaamaan sisäänpääsyä." Rein totesi sille, joka oli tullut myös sisään. Tämän sanottuaan hän otti tikarit yksi kerrallaan ja puhdisti ne takkiinsa asettaen ne sitten paikoilleen. Saman häntoisti falcatalle. Puhdistettuaan aseet hän otti lattialle ovesta pudonneen koukkumiekan käteensä ja asettui oven taakse odottamaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 26, 2011 9:16:57 GMT 3
Naaraaja ei jäänyt turhan pitkäksi aikaa pyörimään, kun pakoreitti oli näkyvissä. Ovi oli auki, ja vaikkei rotta ollutkaan varma, minne se vei, olisi se kuitenkin reilusti parempi kuin tämä tässä, juuri nyt. Tämä olikin tiukasti, muutaman hätäisen vinkaisun saattelemana, ovesta sisään livahtavien kintereillä. Tai olisi ollut, jos ei olisi ollut piirun verran liian hidas. Suurempi kissa oli juuri päässyt sisään, ja Naaraaja elätteli toiveita voivansa ampaista perään. Sen tielle astuikin sitten vain yksi hyvin yksinkertainen, mutta kieltämättä hankalanlaatuinen pulma: vanha tuttu, vanha kunnon Vartijakapteeni Vielm, kiskaisi rotan jaloiltaan melkeinpä tottunein elein ja heivasi tämän katuun. Tämä ei ollut Naaraajan päivä.
"Ja niin sisukas kun olit äsken. Paskainen pelkuri!" kapteeni ärjyi tavernan oven suuntaan, ilmeisestikin muiden mukana paenneelle Scyllalle. Samalla tämä laski painokkaasti rautakärkisen saappaansa rotan päälle, pitääkseen huolen ettei tämä sätkimisistään huolimatta olisi menossa yhtään mihinkään. "Ja nyt minulla on sinun armas rottasi! Se, jonka vuoksi olet nyt kuolemaantuomittu rikollinen! Olisin odottanut hieman parempaa! Säälittävää sähläämistä!" tämä ärjyi. Naaraaja toivoi hyvin hartaasti, ettei tämä alkaisi polkea jalkaa sanojensa painoksi. Hengittäminen oli aivan tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 26, 2011 22:58:41 GMT 3
Scylla kuuli vartija päällikön huudon ja ryntäsi takaisin ulos, heti ensitöikseen hän kaatoi maahan kaksi vartijaa, toisen kahdessa osassa. Cassiopeia katsoi ensin hänen peräänsä ja rupesi sitten etsimään pako reittiä. eräästä taka huoneesta hän löysi ikkunan josta voisi kiivetä katolle ja sieltä ehkä hyppiä pakoon mutta hän ei ollut varma pystyisivätko muut kuin hän siihen. Edes Scylla ei ehkä panssareissaan onnistuisi siinä, varsinkin kun leijonat eivät muutenkaa olleet niitä ketterimpiä kissoja. Pihalla Scylla yritti päästä päällikön kimppuun mutta aina uusi vartija asettui hänen tielleen, niitä suorastaan tungeksi jo, ne olivat ensin perääntyneet kuin olisivat olleet aikeissa jättää päällikkönsä mutta lukumäärän lisääntyessä myös rohkeus lisääntyi. Ja vaikka Scylla alkoi jo olla ihmis veren peitossa ne tuntuivat silti käyvän päälle.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 26, 2011 23:49:36 GMT 3
Reinin häntä teki nykiviä liikkeitä, kun jännityksessä piti vain odottaa, mutta siihen tuli yllättäen muutos. Leijonan rynnättyä ulos Reinille tapahtui jotain, joka oli tapahtunut kerran aiemminkin.
Vuosia sitten juuri, kun Reinin sokaissut rotta oli häipynyt ja kuullessaan vartion lähestyvän, hän näki yllättäen mustan savumaisen hahmon, jolla oli punaisena hohtavat silmät. Tämä viittilöi häntä seuraamaan. Hahmo oli johtanut hänet ohi vartioiden ja lopulta kuilulle, jonka pohjalle päädyttyään Reinin oli onnistunut löytää tovin etsinnän jälkeen hoitotaitoisen henkilön. Tämän tapahtuman jälkeen hän oli alkanut tutustua varjomagiaan.
Tällä kertaa hahmolla oli valkeat reunat, mutta Rein lähti seuraamaan tätä. Koska kaikki muu paitsi hahmo oli vain pimeyttä, hän joutui käyttämään miekkoja apunaan väistellessään pöytiä ja pian myös keittiövälineitä. Yllättäen hahmo katosi kuin seinään. Rein kiirehti siihen kohtaan ja löysi oven. Avattuaan sen hän näki hahmon jälleen. "Pian tulkaa tänne! Täältä pääsee!" Tämän huudettuaan hä jatkoi matkaansa lähtien vajoamaan rappusia enemmän tai vähemmän kompuroimatta alaspäin. Saavuttuaan kellariin Rein huomasi hahmon viittilöivän eteensä. Hän kiirehti siihen ja löysi oven. Ovi oli lukossa, joten Rein alkoi hakkaamaan lukkoa falcatalla samalla, kun hahmo haihtui. Juuri kun hän sai oven auki, Rein kuuli takaansa ääniä. Oven takana odotti yuo hahmo todellisena, näkyen samalla myös Reinille.
|
|
|
Post by submarine on Aug 27, 2011 0:03:52 GMT 3
Vartijoita tuli, vartijoita kuoli. Jotkut osoittivat esimerkillistä rohkeutta, toiset taas esimerkillistä tyhmyyttä. Ja takana kapteeni huusi ja ärjyi, osittain miehilleen, osittain leijonalle. Mutta samalla tämän kasvoille oli alkanut levitä harvinaisen hampaikas, hullunkiiltoinen virne. "Joka kerta, kun kaltaisesi verenhimoinen peto kuolee, minä ylistän kaikkia jumalia!" kapteeni Vielm ärjäisi hälyn ylitse. Suurin osa sivullisista oli häipynyt jo hyvän aikaa sitten. Perään mies lisäsi, niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli: "Aika lopettaa tämä."
Ja sitten, yhdestä nopeasta käskystä, vartijajoukko hajaantui ja otti reilusti etäisyyttä leijonasta. Ja ilman täytti napsahtelu, jonka tarpeeksi paljon Gilfjektemerin vartiostosta tietävä olisi kukaties tunnistanut pariksi tusinaksi katoille tähtäämään nousseiden varsijousimiesten raskaita, teräsvahvikkeisia, mahdollisesti jopa taumaturgisesti vahvistettuja, panssaria ja lihaa lävistäviä varsijousia. Murhajousia, kuten niitä kutsuttiin. Ja ne eivät tähdänneet leijonaan, ne tähtäsivät koko tätä ympäröivään alueeseen. Silmänräpäyksen murto-osaa myöhemmin sitä seurasi ääni, jonka auheutti pari tusinaa murhajousen vasamaa osuessaan kiveykseen ja hyvin mahdollisesti ainakin joltakin osin leijonaan. Niiden vasamat eivät särkyneet kiveä vasten, vaan iskivät siitä kipinää ja särkivät sitä. "Helppoon meni", kapteeni Vielm lausahti melkeinpä juhlavasti poimiessaan maasta vaarallisen lähelle sinkoutuneen vasaman.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 0:15:19 GMT 3
Scylla hyppäsi ovea kohti, ihminen tuskin olisi ehtinyt ajoissa turvaan ja häntäkin ehti pari nuolta raapaista, toinen viilsi hänen torsoaan suojaavaa panssaria ja tuskin silpaisi paria karvaa mutta toinen viilsi hänen käsivarttaan. Sisällä hän tutki kuinka pahan haavan hänoli saanut. Cassiopeia kysyi kuinka hyviä kiipeilijöitä kaikki olivat mutta Scylla sanoi ettei katolle ollut menemistä.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 27, 2011 0:27:13 GMT 3
Reinin takana tippui miekka, jonka äänen hän tunnisti vartion miekaksi. Vartija oli hetken paikoillaan ja lähti sitten yllättävän naisellisesti kiljuen juoksemaan ylös, ollakseen mies. Tämän mentyä Rein yritti mennä oviaukosta, mutta hahmo pysäytti hänet ja heilutti päätään ja sen jälkeen osoittaen yläkertaan.
Vartija juoksi tiikereistä leijonista välittämättä ulos niin pian, kuin suinkin pystyi huutaen mennessään. "Siellä on varjohaamu!"
|
|
|
Post by submarine on Aug 27, 2011 1:00:14 GMT 3
Vartijajoukko oli rynnistämässä jo kovaa vauhtia pakoon ajetun leijonan perään, mutta kova, kuuluva ja äreä käsky sai miehet erästä erityisen oma-aloitteista lukuunottama pysähtymään. "On menetetty jo aivan tarpeeksi miehiä. Palatkaa töihin. Ja lähettäkää väkeä katsomaan, onko mitään enää pelastettavissa", kapteeni Vielm ohjasi tiukkaan sävyyn, vilkaisten veristä aukiota. "Noiden perään laitetaan huomattavasti parempaa väkeä. Ja kohta noiden paskiaisten harvinaisen rumat naamat ovat joka kadunkulmassa. Eivät ne täältä pääse, harva lähtee tästä kaupungista ilman Vesiherrojen suostumusta. Voin luvata teille, hyvät herrat, nuo kuolevat ennemmin tai myöhemmin, ja me kostamme kaatuneet veljemme", tämä jatkoi. Erityisen kuuluvia hurrauksia ei suotu, mutta hyväksyvää mutinaa kuitenkin.
Vartijat hajautuivat hitaasti, osa nilkuttaen ja osa haikeilla mielin, omille suunnilleen. Välillä tällaista tapahtui. Välillä jokin hullu ja paha otus kävi tuhoisaksi. Ja vartiosto oli silloin ainoa sen ja tavallisen, viattoman väen parissa. Ja toisinaan osa kaatui työssään. "Ja meillä on harvinaisen paljon selvittämättömiä asioita", vartijakapteeni ärähti pahaenteisesti, suoden vihdoinkin huomiota yhä kantansa alla makaavaan rottaan. Pelottavan helposti, ainakin Naaraajan itsensä mielestä, tämä nosti rotan niskasta pystyyn ja lähti retuuttamaan pää matalalla mukanaan. Ja vaikka tyhmä olikin, ei tämä yrittänyt vääntää liikaa vastaan. Rotta piti kallostaan, vaikka se olikin harvinaisen kärsinyt. "Odotahan vain. Minulla on pian sen surkean katin pää seinälläni. Luulisi olevan tarpeeksi hyvä esimerkki teille tappajilla", mies ärähti mennessään.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 1:27:01 GMT 3
Scylla kuunteli vartijoiden kaikkoavia ääniä ja seurasi sitten sutta jonka huudon oli juuri ja juusri kuullut pihalla. Cassiopeia tuli hänen perässään. He menivät kellariin josta löysivät suden. Siellä olim myös jotain muuta, outo olento jonka kaltaista he eivät olleet näneet. "Mikä tuo on?" Cassiopeia kysyi.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 27, 2011 1:45:13 GMT 3
Rein kuuli leijonien askeleet raappusissa, mutta ei voinut kuulla rottaa. Tämän seurauksena hän ei voinut olla hymyilemättä, sillä hän arveli rotan jääneen kiinni. Hänen ajatuksensa rotan kärsimyksistä katkaisi kysymys. "Tekö näette sen myös?" Rein käänsi hölmistyneenä hieman voimakkaammin loistavat silmänsä leijonia kohti. "Oikeastaan en tiedä, mutta palataampa hieman taaksepäin. Miten te näette sen sillä se on ainoa asia, jonka minä näen?"
Varjo astui kellarin puolelle alaken pian puhumaan. "Olen yksi varjoaaveiden veljeskunnasta. Olemme varjomaageja. Ja sinä." Maagi osoitti Reiniä. "Varjo on koskettanut sinua, joten pystyt käyttämään varjomagiaa sen todellisen luonteen mukaan." Tämän sanottuaan maagi poistui ovesta näyttäen kädellään, että nämä seuraisivat tätä. Rein lähti varjon perään kompastellen aina, kun vastaan tuli jotain epätasaista..
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 2:33:51 GMT 3
He seurasivat outoa tapausta, sillä tuskin se tilannetta ainakaan pahentaisi. Samalla Cassiopeia kuvaili näkemänsä. Sitten hän muistio etteivät olleet seittäytyneet ja hän kertoi oman ja Scyllan nimet, lisäten Scyllan nimen eteen tämän tittelin.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 27, 2011 3:11:10 GMT 3
Maagi ei välittänyt juurikaan leijonien esittelystä, vaan johdatti heitä pysyen hiljaa. Sen sijaan Rein kuunteli ja nyökkäsi kummankin nimen kohdalla ja lopuksi esitteli itsensä. Heidän käännyttyään useasta kulmasta maagin usva alkoi vähentyä ja sen alta paljastui musta kaapu, jossa tumman sininen usva kuviointi. Lopun usvan hälvettyä käytävä pimeni, maagi oli kuitenkin tietoinen tästä ja sytytti valopallon suomuisen kätensä päälle. Maagi oli jonkinlainen lisko. Väritys oli muuten tumman vihreä, lukuunottamatta leuan alla olevaa beigeä. Hänen silmänsä olivat lasittuneet ja hohtivat voimakkaan punaisena. Vaikka maagin fyysinen olemus tuli näkyviin, Rein näki tämän yhä samalla tavalla. Pian he saapuivat luukun alle. "Tästä pääsette satamaan. Tietojemme mukaan laiva lähtee piakkoin, mutta sinä Rein olet tervetullut joukkoomme. Me voimme opettaa sinua hallitsemaan kykyäsi." Rein oli pakahtua onnesta kuullessaan, että hän voisi viimeinkin oppia varjomagiaa, jolloin hän pystyisi näkemään edes osittain. Häntä kiivaasti takin alla heiluen hän vastasi myöntävästi.
|
|
|
Post by Rusalka on Aug 27, 2011 3:17:41 GMT 3
"Kiitos." Scylla sanoi, hänestä oli ikeastaan mukava nähdä matelija olento, olihan hänasunut sellasisten parissa jo pitkään ja ne tuntuivat enemän hänen omalta väeltään kuin toiset nisäkkäät. Cassiopeiakin kiitti ja he jatkoivat matkaansa.
|
|