|
Post by submarine on Aug 14, 2011 1:13:05 GMT 3
((Kutsupeli Grishmakin kanssa.))
Hernin suurista tornikaupungeista suurin, uudella kielellä Tarnheim, korkea-arvoinen ja ylväs ainakin kirjaimellisesti, jollei kuvainnollisesti, hiljeni yöksi. Ei se koskaan vaiennut, mutta yö toi hiljaisuutta. Suurin osa rehellisestä väestä vetäytyi sen monikerroksisilta, portaiden ja sokkeloiden täyttämiltä kaduilta. Lainkuuliaisimpia ja rehellisimpiä (ainakin noin nyt teoriassa) katujen kulkijoista lienivät vartioston miehet, partioimassa ja pelottelemassa enemmänkin olemuksellaan kuin teoillaan. Korkealle, ainakin mahtipontisissa puheissa taivaisiin asti yltävän kaupungin rakenne oli aina tulokkaille melkoinen ihme, mutta siitä huolimatta se totteli tavallista, kaikkialla yhtä tuttua järjestystä yllättävän hyvin. Päivisin toimi tavallinen kansa, työssään ja muissa askareissaan, öisin kaduilla ja kujilla (ja torneista ja muista rakennelmista toiseen vievillä silloilla) luikki aivan toisenlainen väki.
Nufs kuului toisenlaiseen väkeen. Oikeastaan olisi ollut todenmukaisempaa sanoa, että Nufs oli toisenlaisen väen perikuva. Lyhyenläntä rial, rottiainen. Jokseenkin arpinen ja kaikkea muuta kuin mukavannäköinen rotannarttu. Tällä ei ollut mukanaan erityisempiä kantamuksia, pelkästään vyöllä kevyehkö miekka ja tikari. Ja vyö nähtävästi pelkästään erilaisten pussukoiden, nassakoiden ja aseidensa kantamiseksi - rotilla harvemmin oli tarvetta vaatteille. Nufs oli pysähtynyt vetämään hieman henkeä jonnekin sokkeloisen, kiertelevän ja mutkittelevan kujantapaisen kulmaan. Lähellä palava soihtu antoi häilyvää valoa, mutta narttu viihtyi paremmin pimeyden rajoilla, poissa näkyvistä. Välistä tämä vilkuili ympärilleen hermostuksissaan, kokeillen kerta toisensa jälkeen, että aseet olivat varmasti käpälän ulottuvilla ja käyttövalmiina. Rotalla ei ollut hajuakaan siitä, miten korkealla tarkalleen oli tällä hetkellä, köyhäillistö (ja kyseenalainen turva) oli jossakin alempana. Tuskin kauheasti, mutta kuitenkin. Ohimennen Nufs käpälöi jälleen erästä suuremmista pussukoistaan vyöllään. Yhä täynnä, saalis oli yhä siellä. Toissaöinen ryöstöntapainen oli mennyt kaikkea muuta kuin hyvin, ja siitä seurannut huitominen oli nyt sitten johtanut tähän. Koko touhu oli levinnyt pahasti, ja perässä tuntui olevan nyt yksi jos toinenkin palkattu mies. Edellinen oli ollut tyhmä, kuten veri tikarin terällä todisti. Mutta kaikki eivät olisi yhtä helppoja tapauksia. Oli parempi pysyä liikkeellä ja piilossa...
Nufs painautui tiukemmin viereistä seinää vasten, kun lähistöltä kantautunut melu kiiri korviin. Sormet kiertyivät vaistomaisesti aseen kahvalle. Syy paljastui kuitenkin kauempaa ohi hoipertelevaksi, humalaiseksi mieheksi, ja narttu rentoutui taas hieman - vaan ei liikaa. Olisi parempi häipyä, mutta rotalla ei ollut suurtakaan käsitystä siitä, minne. Alas, kohti maata, se oli selvää, mutta muu ei niinkään. Olipa miten oli, Nufs suuntasi takaisin kujille, kauemmas valoista. Tällä oli ikävä tunne, että joku tarkkaili...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 1:46:51 GMT 3
Rein oli ihmeissään tästä kaupungista, josta oli löytänyt viimeisimmän toimeksiantonsa. Välilä tuntui, ettei rakennelmissa ollut päätä eikä häntää. Se ei kuitenkaan estänyt häntä tekemästä työtään, vaikka ei hän sitä täysin reilusti tehnytkään. Nytkin hä seurasi toista metsästäjää, joka oli tehnyt pitkää päivää tutkien tilannetta ja saaden selville monia asioita ja oli nyt suuntaamassa ylöspäin. Rein oli siitä hieman kummissaa, sillä itse hän uskoi rotan olevan lähellä maata, mutta toisaalta. Hän ei ollut se, joka oli tutkinut. Oikeastaan Rein oli hieman pettynyt tämän ruskeatakkisen metsäsätäjän huomiokyvyistä, sillä vaikka Rein osasikin hyvin hiljentää ketjut takkinsa sisällä, ei hän kuitenkaan sitä täydellisesti tehnyt joten aika-ajoin kuului hyvin ikävä kilahdus.
Kiipeiltyään metsästäjän perässä vielä tovin. Heitä vastaan tuli humalainen mies, joka katsoi pidemmän tovin Reinin kaappimaista ulkomuotoa. Harmaa turkki, jossa myrkynvihreitä raitoja, toisesta korvasta viilletty pala pois, Punainen miltein maahan ulottuva samettinen takki, jossa epämääräisiä muhkuroita ja koko komeuden kruusasi sininen lyömämiekka, josta lähti ketju takin sisuksiin.
Yllättäen Reinin seuraama mies selvästi terästäytyi. Tämän seurauksena hän tarkisti omat varusteensa. Takin sisäpuolella oli melkoinen terien ja ketjujen viidakko. selkäpuolella kuusi miekka, joista jokainen ketjulla kiinni miehen kesskivartalossa, vyötäröllä monia lyhyempä miekkoja ja muutama tikari, joista jokainen oli kiinni joko samoin, kuin selän miekat tai kiinni toisissaan. Kaikki oli kunnossa, joten hän saattoi keskittyä työhönsä. He olivat siirtyneet heikosti valaistulle kadulle, jolla metsästäjä lisäsi vauhtiaan. Katsoessaan pidemmälle Rein huomasi rotan kadulla. Hän arveli, että tämä oli se, jota hän jahtasi. Susi lisäsi itsekkin vauhtiaan, mutta toinen metsästäjä ehtisi luultavimmin tekemään ensi-kontaktin kohteeseen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 2:24:09 GMT 3
Nufs pysyi terävänä. Alkoi käydä selväksi, että se reekeleen tapaus oli luvannut ihan oikeaa rahaa tämän nahasta. Tai todennäköisesti enemmänkin siitä, mitä oli menettänyt. Yksi mies viime yönä ja yksi tänä yönä, ja varmasti enemmän kärkkymässä apajille. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun narttu oli tällaisessa tilanteessa, mutta se ei tehnyt siitä hiukkaakaan sen mukavampaa. Piti kadota, liueta muualle, ja jotkut takaa-ajajista tuntuivat olevan melkoisen hanakkaa sakkia. Hanakkaa, vaan ei nähtävästi aina turhan älykästä.
Jostain takaa kujilta, selvästikään enää suurempia varomatta, kiirehti kohti joku. Nufs käännähti ympäri, käsi jälleen kahvalla ja matalana. Tulija, jokin mies, oli selvästikin kaikkea muuta kuin pelkkä satunnainen ohikulkija, sillä heti saatuaan nartun kunnolla näkyviin, tämä hidasti tahtiaan ja lähestyi mahdollisimman uhkaavana. Rotta otti askeleen taaksepäin, mutta piti tämän tiukasti näköpiirissään.
"Noniin, rotta. Tässä on juostu koko yö perässä. Tule suosiolla niin saat pitää henkesi ainakin vielä hetken", mies ärähti, käsi jo uhkaavasti vyöltä roikkuvan lyhyen miekan kahvalla. Nufs ei renkaiden reunustamaa korvaansa lotkauttanut takaa-ajajan sanoille, punnitsi vain vaihtoehtoja. Juosta vai ei? "Ei hajuakaan, miksi ne tarjoavat sinusta niin hyvin, mutta sama se. Heitä ne aseet pois ja tule sovussa niin ei satu", mies jatkoi astuen eteenpäin. Tämä ei vieläkään ollut vetänyt, näytti vain pyhästi uskovan pelkän uhittelun toimivan. Se ratkaisi asian.
Vinkumatta yhtikäs mitään Nufs loikkasi miestä kohti, kuin olisi ollut aikeissa vetää miekkansa. Se sai takaa-ajajan kompuroimaan taaksepäin, kiskoen omaa asettaan esiin minkä kerkesi. Mutta yllättäen rotan miekka ei ilmestynytkään huotrastaan, vaan sitä tavoitellut käpälä tarrasi miehen omaan, vielä vetävään miekkakäteen, estäen asetta vapautumasta tupestaan. Tällä meni pieni hetki tajuta olevansa äkkiä jumissa, ja se riitti. Nufs ei olisi varmaankaan jaksanut yhdellä kädellä todella pidätellä tätä, mutta hetken hidaste riitti, ja liian varmaksi käyneen hölmön naama oli auki tikarille. Empiminen olikin viimeinen virhe, jonka tämä tapaus koskaan teki.
Takaa-ajaja putosi kujan kiveykselle kuin säkillinen lanttuja, melkoisen ääneti ja silmäkuopassaan muutama sormenmitta ylimääräistä terästä. Nufs kiskaisi teränsä irti, survaisi varmemmaksi vakuudeksi vielä uudelleen muutaman kerran sätkäisseeseen raatoon ja vilkaisi sitten ympärilleen. Tämä hölmö ei ollut ollut yksin. Vaikkei narttu ollutkaan ehtinyt paljoa ajatella, oli jossain hieman kauempana silti kilahtanut jokin. Verinen tikari kädessään rotta jäi tiiraamaan tulosuutansa hämärään, tavoitellen nyt miekkaansakin. Tuuri näytti olevan aikeissa loppua tähän...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 2:47:34 GMT 3
Rein tarkkaili rotan liikkeitä tämän hyökätessä uhkaajansa kimppuun. oli selvää, että turhan muodollisuuden sai jättää väliin. Kun rotta oli tappanut kohteensa, se alkoi tarkkailla Reinin suuntaan. Ja siinä meni yllätys momentti. Hän teki pikaisen suunnitelman vaihdoksen. Lähtiessään kävelemään valon piiriin Rein irrotti ketjujen kiinnikkeitä takkinsa sisältä, jolloin hän aiheuttaisi liikkuessaan reilusti ääntä, mutta pystyisi heittämään aseitaan. Varmistettuaan, että oikeat kiinnikkeet olivat auki hän sulki takkiaan sen verran, ettei miekkoja voinut nähdä (lukuunottamatta lyömämiekkaa, joka oli takin päällä). Rein alkoi taputtamaan laiskasti ilmettään muutamatta lainkaan ja astui valoon. Hän pysähtyi valokehän reunalle jääden odottamaan rotan ensiliikettä, kuitenkin koko ajan vallmiina vetämään jonkin miekoistaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 3:03:41 GMT 3
Uusi tulija oli kaikkea muuta kuin mukavasti samanlainen varomaton hölmö. Jotain aivan muuta. Nufs tuijotti isoa tapausta, perääntyen askeleen verran juuri kuolleen raadon luota. Jokainen, jolla oli karvan verrankaan kokemusta mistään, saattoi näkeä ja tuntea sen: tämä tapaus ei ollut mikään parin pennin kujajunkkari. Jo siksikin, että oli melkoisen valtava. Rotta oli tyhmä, muttei tarpeeksi tyhmä alkaakseen varomattomaksi. Tämä ei tehnyt vielä elettäkään mihinkään suuntaan, kun takaa-ajaja pysähtyi kauemmas, ei vetänyt edes miekkaansa. Pirulainen pysyi ikävän peruslukemilla koko ajan. Nufs ei kyennyt arvailemaan tästä juuri mitään, ja se jos mikä oli paha. Rotta sihahti jännittyneesti ja paljasti hampaansa, muttei tehnyt vielä mitään. Seurasi vain silmä kovana ilmestystä. Tämä kävi päässään jo läpi lähiympäristönsä tuntemusta, ja totesi sen ikävän puutteelliseksi. Juosta vaiko ei, juosta vaiko ei...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 13:14:05 GMT 3
Kun rotta ei tehnyt juuri mitään liikkeitä, Rein kyllästyi odottamaan. Hän työnsi käpälänsä takkinsa sisään ja otti kiinni kahdesta tikarista, jotka olivat kiinni toisissaan ketjulla. Hän veti nopeasti käpäläsnsä takin sisästä ja heitti tikarit kohti rotan jalkoja. Jonkin matkaa kuljettuaan ne alkoivat pyöriä vaakatasossa ketjun ympärillä. Osuessaaan ne tikarit aiheuttaisivat hyvin ikävän tuntuisia viiltoja, sekä mitä luultavimmin ketju kiertyisi rotan jalkojen ympärille. Heiton suoritettuaan Rein lähti lähestymään rottaa pitäen kokoajan ilmeensä samana. Vetäen samalla takkinsa sisästä falcatan ja falchion, jotka olivat kumpikin ketjulla kiinni tämän ylävartalossa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 14:14:54 GMT 3
Nufs ei nähnyt tikareita, vaan kädenliikkeen. Ja enempää ei tarvittukaan. Susi heitti jotakin, ja rotta loikkasi parhaansa mukaan sivuun, mahdollisimman nopeasti ja kaikkea muuta kuin tyylikkäästi tai varovaisesti. Monimutkainen kapistus kalahti katuun aivan liian lähellä rotan makuun, ja miekka oli esillä, ennen kuin tämä edes keskittyi taas takaa-ajajaansa. Mies ei näyttänyt olevan aikeissa rynnätä päälle heittonsa aiheuttaman hämmingin turvin, vaan lähti etenemään jälleen yhtä tasaisen rauhallisesti. Samalla tämä veti esiin jostakin piilosta kaksi asetta. Kaksi pitkää terää.
Nufs perääntyi muutaman askelen, hakien samalla parempaa paikkaa. Rotan oma miekka oli solakka, ei vielä mikään pistomiekka, muttei myöskään sotakenttien lyömämiekka. Mutta ainakin sillä oli pituusetu ja julma pisto. Tämä vastustaja ei vaikuttanut kuitenkaan siltä, että kaatuisi aivan heti pelkkään sohimiseen. Pitäisi lopettaa tämä nopeasti ja varmasti... Nufs odotti, näyttäen siltä kuin olisi ollut aikeissa pinkaista saman tien pakoon. Ja sitten, kun mies oli tarpeeksi lähellä, rotta äkkiä viskasi melkeinpä ilman mitään ennakkoliikettä tikarinsa kohti sutta, tähdäten jonnekin yläruumiin ja naaman tienoille. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitettu varsinaiseksi tapoksi, vaan harhautukseksi. Toisin kuin mies, rotannarttu oli liikkeellä melkeinpä heittäessään; tikarin oli määrä vain avata tavalla tai toisella tietä. Nufs otti muutaman askeleen ja harpata loikkasi sitten suoraan eteenpäin, miekka lihaa tavoitellen. Jos mies torjuisi tai väistäisi, tämä jäisi auki miekalle, ja jos ei torjuisi, saisi heiton osuma tämän ajattelemaan jotain aivan muuta kuin huitomista - tai niin rotta ainakin hartaasti toivoi. Kukaties tämä vain olisi liian hyvä...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 14:36:59 GMT 3
Rein ei varsinaisesti yllättynyt, kun tikarit eivät osuneet. Hän sai kuitenkin selville sen, että tämä rotta ei välttämättä ollut mikään kovin hyvin koulutettu taistelija. Jatkaen määrätietoista lähestymistään Rein kuitenkin mietti, että miksei rotta edelleenkään tehnyt päätöstään, vaikkakin näytti jo siltä, että tämä pakenisi.
Hetken ennen kuin rotta heitti tikarinsa, Rein huomasi odottamansa liikkeen, mutta ehti vain rekisteröidä sen ennen, kuin tikari lähti lentoon kohti häntä. Rein yritti torjua falcatalla, mutta epäonnistui. Onneksi heitto ei ollut tarkka, sillä se osui vain kaulan reunaan osuen karvojen alle piilotettuun rengaspanssari kauluriin. Tikarin terä leikkasi turkkia pois sen verran, että hän arveli rotankin huomaavan panssarin.
Ikäväkseen Rein ei ollut huomannut hyppäävän. Hänen onnistui kuitenkin väistää hieman vasempaan suunnaten samalla oikeassa käpälässä olevalla falchionilla iskun rotan ase käteen.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 15:27:03 GMT 3
Sudella oli reekeleen rengaspanssaria. Nufs vihasi panssaria, se teki kaikesta aina vaikeaa. Tarvittaisiin pistoja, että siitä pääsisi lävitse. Olipa miten oli, vastustaja väisti sivulla ja iski takaisin. Rotta, vielä loikkansa jälkeen huonossa tasapainossa, sai hädin tuskin askellettua väistöön. Ja siltikin tämä sihahti, kun terä leikkasi lihaa. Rotta ei pysähtynyt katsomaan, mutta tiesi kyseessä olevan pelkän verisen naarmun, lähinnä koska piteli vielä miekkaansa. Sattui se silti.
Nufs perääntyi pari askelta lisää, hakien tasapainoa ja paikkaa. Tämä tapaus oli suurempi ja vahvempi, ja mitä todennäköisimmin taitavampi aseidensa kanssa. Lisäksi tämä käytti kahta lyömäasetta, melkeinpä saman pituista, eikä rotalla ollut juurikaan kokemusta moisesta. Ei hyvä, ei yhtään hyvä. Nufs olisi mieluummin tehnyt kaikkea muuta, kuin huitonut tämän suden kanssa, mutta tässä kohtaa muutakaan ei voinut. Rotta alkoi tehdä nopeita, mahdollisimman pitkiä pistoja mahdollisimman kaukaa. Tämän miekalla oli hieman enemmän pituutta kuin suden aseilla, ja toivon mukaan nopea jalkatyö hoitaisi homman. Nufs aikoi pelata varovasti, tässä ei ollut varaa virheille...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 15:47:13 GMT 3
Rotan aloitaessa hyökkäyksen Rein torjui jonkin aikaa tämän pistoja, huomaten pian, ettei tämä tekniikka tuottanut tulosta. Rein heitti falcatan rotan vasemmlle puolelle nykäisten sen ketjua saaden suunnan muuttumaan ja hyppäsi samalla taaksepäin saaden sen lähestymään rottaa sivusta. Hypäten uudelleen taaksepäin hän heitti falchianin suoraan rottaa kohti. Jäämättä odottamaan jatkoa hän otti selkäänsä kiinnitetyt koukkumiekat, jotka olivat hänen uusin ja kallein lisäys.
Rein uskoi pärjäävänsä näillä, joista toisen koukku oli tylsytetty sisäpuolelta, vaikka ei nootä vielä täysin hallinnut. Odottaessaan rotan hyökkäystä hän huomasi sivusilmällä, että läheisen talon ikkunaan oli ilmestynyt muutama hahmo.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 16:02:52 GMT 3
Ja äkkiä joka puolella oli miekkoja. Nufs väisti ensimmäisen heiton taas reilusti sivulle, oli vähällä menettää päänsä, kun toinen kiskaisikin sen äkkiä takaisin jollain ilveellä, ja vinkaisi sitten, kun ei ehtinyt aivan väistää tämän toista asetta. Se viilsi kylkeä, ei kuolettavasti tai välittömän vaarallisesti, mutta vähintäänkin kipeästi. Haava sai rotan kompuroimaan ja perääntymään edelleen. Tämä touhu meni pahasti yli nartun hilseen. Tavallisesti tätä vain huidottiin miekalla, niillä ei temppuiltu tällä tavoin.
Sudella oli äkkiä taas kaksi uutta asetta, edellistä reilusti oudommat, koukkumaiset kapistukset. Nufs kyräili niitä hermostuneesti, ja laski vapaan käpälänsä kyljen päälle. Se säteili kipua, ja veri tursui hyvää vauhtia ulos. Tämä ei mennyt hyvin. Nufs kävi uuteen hyökkäykseen, tällä kertaa hyvin ylikorostetusti ja suurieleisesti. Ja melkeinpä hitaasti. Korkealle kohonnut miekka tuskin olisi jättänyt surkeammallekaan aloittelijalle juuri epäselvyyden sijaa siitä, mistä lyönti tulisi ja miten. Paitsi ettei sitä koskaan tullut; rotta pysähtyi kesken lyönnin, toivon mukaan saatuaan vastustajansa puolustuskannalle, ja ampaisi huomattavasti ripeämmin liikkein vastakkaiseen suuntaan, sännäten pakoon minkä ehti. Harhauttaa saattoi muutenkin, kuin vain hyökätessään, ja rotalle oli jo käynyt selväksi, ettei suora sohiminen saisi aikaan paljoakaan. Oli parempi häipyä nyt saman tien ja toivoa, ettei suurempi, raskaampi ja raskaammin varustettu pysyisi ainakaan yllätyksen jäljiltä perässä.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 16:22:25 GMT 3
Rein pystyi näkemään rotan haavasta, että tämä taistelu ei jatkuisi pitkään. Etenkään, kun seuraava hyökkäys oli niin selvä, että rein alkoi jo aavistella jotain. Kuitenkin hän asetti miekkansa siten, että pystyisi lukitsemaan tulevan miekan. Kun isku ei tullut perille, hän hieman hämmentyi, mutta oli nopeasti taas tilanteessa mukana. Rein otti tikarit maasta asettaen ne vyölleen. Tämän jälkeen hän avasi koukkumiekkojen pidemmät ketjut kokonaan auki juosten rotan perässä, joka hitaasti, mutta varmasti pääsi kauemmas. Rein heitti sen miekan, jossa oli tylsytetty koukku. Tähdäten rotan jalkoihin yrittäen saada edes toisesta jalasta kiinni.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 17:19:36 GMT 3
Nufs pisti jalkaa toisen eteen minkä kerkesi. Tämä ei ehtinyt edes miekkaansa huotraan työntää, vaan se heilui toisessa käpälässä, kun rotta pakeni sokkeloisilla kujilla. Tämä saattoi vain toivoa ettei epähuomiossa ryntäisi umpikujaan, siinä kohtaa olisi leikki kaukana. Kylki valitti tahdista, mutta narttu antoi sille huutia ja pakotti itsensä pitämään yllä kunnon vauhtia. Susi oli lähtenyt takaa-ajoon, eikä varmasti aikoisi antaa periksi aivan helpolla. Äkkiä jokin kilahti uhkaavasti takana, ja melkein pelkkien vaistojen varassa rotta loikkasi eteenpäin. Jokin kalahti kiveykseen siinä, missä tämän taaempi jalka oli vain silmänräpäystä aikaisemmin ollut. Eipä Nufs tosin väistöstään huolimattakaan erityisen hyvin menestynyt, sillä äkillinen oli kyljelle kuin sulaa rautaa, ja tämä kompuroi, haparoi muutaman askeleen ja kaatui rytisten. Miekka liukui kalisten jonnekin kauemmas, ja hetken verran rotta hapuili itseään pystyyn. Vilkaisu takaa-ajajaan kertoi tämän lähestyvän pirun nopeaan tahtiin. Liian nopeaan.
Nufs vääntäytyi pystyyn kujan seinästä tukea ottaen, hapuillen samalla jotakin vyöltään roikkuvista pussukoista. Susi oli jo melkein iskuetäisyydellä, kun rotta paiskasi jotakin. Äkkiä takaa-ajaja sai naamalleen melkoisen ryöpyn. Nokea, hiekkaa. jauhettua lasia ja muuta ikävää. Se teki pahaa silmissä ja tuppasi viemään hiemankin hitaammalta ainakin hetkeksi näkökyvyn. Tarpeeksi pitkäksi, että Nufs ainakin toivoi saavansa taas hieman etumatkaa...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 14, 2011 19:12:34 GMT 3
Vaikka heitto epäonnistuikin, siitä oli jotain hyötyä, sillä rotta päätti tutustua kadun pintaan hieman tarkemmin. Aseensa menettänyt rotta ei vaikuttanut kovin uhkaavalta, jotein Rein kokosi aseensa takaisin takin sisään.
Rein oli jo varma voitostaan, kun hän oli miltein tarpeeksi lähellä saadakseen otteen rotasta, Kun yllättäen se heitti jotain tomua päin Reinin näköä. Hän sai kuitenkin hyvin ikävästi tietää, että kyseessä ei ollut mikään tavallinen tomu. Se täytti Reinin silmien lisäksi myös nenän ja korvat. Hän karjaisi tuskasta, kun tomun sisälti hieroi hänen silmiään samalla, kun korvissa tuntui vain ikävältä.
Rein tuhautti nenästään pölyn pois ja tarttui selässään olevaan lyömämiekkaan ja iski sillä sokeana siihen kohtaan seinään missä rotta oli ollut. "Hemmetin rotta! Eikö sinulla ole mitään kunniaa!" Rein ei nähnyt muuta, kuin punaista, jos avasi silmänsä ja hän tunsi jo kuinka turkki silmien alla alkoi kostumaan verestä. Lisäksi hän oli tietoinen siitä, että mikäli hän ei pian saisi silmiään hoitoon. Ei enää tavallisesta lääkäristä olisi apua.
Rein haistoi, että rotta ei ainakaan vielä ollut kaukana, joten hän kuunteli ympäristöään valmiina heittämään jonkin aseistaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2011 19:39:47 GMT 3
Temppu näytti toimineen melkoisen hyvin, siinä määrin että Nufs pysähtyi hieman etäisyyttä otettuaan ja jäi hiljaa seuraamaan tilannetta. Susi näki punaista, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, ja oli alkanut huitomaan valtavalla miekantapaisella. Ei nähnyt mitään, ainakaan tällä hetkellä, mutta jos tämän kuulo ja haju olivat mitään rotan aistien lähimailtakaan, ei se välttämättä pidemmän päälle haitannut turhan paljoa. Narttu pysyi hiljaa aloillaan, tarkkaillen takaa-ajajaansa. Tämä näytti yrittävän kuunnella.
Ja sitten, niin tyhmää kuin se olikin, Nufs poimi maasta pienen kiven, pyöritteli sitä hetken sormissaan ja nakkasi sillä sitten sutta. "Ei. Ei mitään", kuului vielä perään vinkaisu suden kysymykseen. Tämä tuskin oli edes odottanut vastausta, mutta saipahan kuitenkin. Rotta alkoi väsyä tähän touhuun, ja tahtoi välistä antaa takaisinkin. Ja saisipa ainakin hieman liikettä tilanteeseen.
|
|