|
Post by grishmak on Aug 15, 2011 2:38:35 GMT 3
Yllättäen Reinin kuonoon osui pieni kivi, jota seurasi vastaus. Rein sai selville melko tarkasti rotan olinpaikan likutelle korviaan tämän puhuessa, myöskin hän kuuli lähestyviä askeleita. Ainakin äänistä päätellen tulijoita oli useampi, kuin yksi. Hän aavisteli, että rotalla oli jotain mielessään, sillä tämä ei ollut vielä lähtenyt. Rein laski lyömämiekkansa maahan. "Oletko aivan varma, että haluat ryhtyä tähän?" Rein kysyi tiputtaen samalla takkinsa maahan. Paljastaen kaikki ketjut ja lukuisat terät. Nostettuaan lyömämiekan olalleen hän jatkoi. "No? Miten on?" Reinin suunnitelmana oli viivytellä kunnes joku tulisi paikalle, mikä saattoi kestää pitemmänkin tovin, sillä auringon nousuun oli vielä aikaa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2011 3:10:24 GMT 3
"Näh", Nufs vinkaisi, ja nakkasi toisen kiven. Se oli hieman suurempi ja hieman kulmikkaampi. Tietääkseen rotta ei ollut ryhtynyt yhtään mihinkään, päin vastoin. Susi esitteli melkoista asevalikoimaansa, mutta tämä oli tällä hetkellä sokea, eikä rotta varsinaisesti osannut pelätä. Ei, ennen kuin toinen tekisi jotakin. Ohimennen Nufs painoi toisen käpälän kylkensä päälle. Haava kivisti melkoisen ikävästi. Toisaalta rotta oli jäänyt seisomaan paikoilleen aivan vain, koska saattoi rauhassa nakella sutta kivillä. Toisaalta tämä myöskin kaipasi muutamaa hengenvetoa...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 15, 2011 8:24:58 GMT 3
Toinen kivi osui Reiniä rintaan, aiheuttaen vain kilahduksen. Rotan jälleen puhuessa hän huomasi, ettei tämä ollut liikkunut minnekkään. Yllättäen Rein tiputti lyömämiekkansa maahan ja paiskasi ilman halki neljä lyhyttä miekkaa. Kaksi miekkaa oli suunnattu kohti rottaa ja toiset kaksi suuntasivat hieman sivuille, jotta rotan ei onnistuisi väistämään. Huonompi puoli tässä oli se, ettei Rein kuullut heiton aikana muuta, kuin ketjujen kilinää.
|
|
|
Post by submarine on Aug 15, 2011 12:23:05 GMT 3
Ja sitten ilmassa oli taas miekkoja. Jos Nufsilla olisi ollut aikaa ajatella, tämä olisi todennäköisesti todennut niissä olevan se hyvä puoli, että huonoilla rotansilmilläkään ei ollut erityisen helppo olla huomaamatta lentävää miekkaa. Kiviin ja sen sellaiseen oli huomattavasti vaikeampi reagoida. Rotta ei kuitenkaan tuhlannut aikaansa ajatteluun, vaan toimi. Nufs ei varsinaisesti edes yrittänyt saada kovinkaan hyvää kuvaa tilanteesta. Tälle riitti tieto, että touhu meni äärimmäisen sekaiseksi, mikä tarkoitti että kaiken taiteilun sai unohtaa. Narttu veti maihin, yrittämättä väistää mihinkään muuhun suuntaan kuin alas. Se oli kaikkea muuta kuin ketterää, mutta ainakin toimi. Ylitse viuhahtava terä oli silti vähällä verottaa, muttei kuitenkaan aivan.
Melkein saman tien Nufs oli taas pystyssä, ja tällä kertaa harppasi erityisemmin peittelemättä muutaman askeleen taaksepäin. Tämä ei ollut mitään vaaratonta, vaikka vastustajalta olikin mennyt näkö; kuulo nähtävästi pelasi silti yhä. Ketjut kertoivat rotalle hyvin, mikä suden kantama oli. Lyhyempi kuin kivien, se oli ainakin varma. Tämä todisti sen viskaamalla yhden lisää etäisyyttä ottaessaan. "Huti", narttu kuittasi heittonsa perään. Pitäisi saada tämä tapaus hermostumaan, harkintakyvyttömäksi ja vihaiseksi.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 16, 2011 22:25:49 GMT 3
Rein ymmärsi, etteivät lyhyemmillä ketjuilla varustetut miekat luultavasti yltäisi enään rottaan ja kaiken lisäksi ilmassa oli jo niin paljon veren hajua, ettei hänelle ollut enää hajuaistista varsinaista hyötyä, ainakaan niin kauan, kuin he pysyisivät samalla alueella. Eikä silmiäkään enää raastanu niin ikävästi, kuin hetki sitten, se ei ollut mikään hyvä merkki, sillä se merkitsi sitä, että se mitä rotta oli heittänyt Reinin silmiin oli jo osin uponnut tämän silmiin.
Jälleen uusi kivi. Tämä alkoi pikkuhiljaa käydä Reinin hermoille, mutta tämä ei antaisi sen häiritä liika, sillä hän muisti hyvin kuinka hänen korvalleen oli käynyt. Sen sijaan hän kuuli takanaan olevasta talosta ääniä. Rein päätti turvautua pakokeinoon tässä ikävähkössä tilanteessa. Harhauttaakseen rottaa hän heitti laajassa kaaressa koukkumiekan, sillä siinä oli pidempi ketju. Miekka suuntasi rottaan sivultapäin. Heitettyään Rein tarttui lyömämiekkaansa samalla, kun tunsi nykäisyn koukkumiekan ketjussa, joka oli nyt äärimitassaan. Hakeuduttuaan sen talon seinän luokse, josta hän oli kuullut ääniä. Rein iski puiseen seinään niin kovasti, kuin vain sai. Kuului selvää lautojen paukahtelua ja lasten kirkunaa.
|
|
|
Post by submarine on Aug 16, 2011 22:44:01 GMT 3
Susi näytti hetkeksi luopuvan koko leikistä, ja Nufs jäi tarkkailemaan tilannetta, poimien ohimennen vielä yhden kiven maasta. Toisin kuin rotta oli luullut, ei tämä tapaus nähtävästi niin erityinen ollutkaan. Heitti jälleen yhden miekoistaan (jostain syystä, rotta oli tähän asti harrastanut ainakin itse niillä lähinnä lyömistä. Tuppasivat toimimaan paremmin niin), eikä rotta varsinaisesti yrittänyt väistää. Susi kaiketi luuli edelleen tämän olevan lähempänä. Ketju oli täydessä mitassaan ja... Ja äkkiä Nufs oli puolta korvaa köyhempi. Kivusta vinkaisten rotta loikkasi taaksepäin. Ketju oli kai ollut pidempi, sillä miekka oli yltänyt ja viiltänyt. Onneksi susi oli sokea, muuten korvan sijasta olisi todennäköisesti mennyt pää. Sattui se silti.
Oli miten oli, tilanne meni äkkiä oudoksi. Nufs ei ollut aivan varma siitä, saattoiko äkkiä ja ilman varoitusta vain seota, mutta niin oli tainnut juuri käydä. Äkkiä susi tarrasi taas valtavaan miekkaansa ja alkoi hakata seinää. Ei vain ohimennen, vaan suorastaan määrätietoisesti. Eikä rotalla ollut hajuakaan siitä, mitä tämä kaavaili. Joka tapauksessa tämä otti veristä korvaansa puristaen toisen askeleen taaksepäin, jääden seuraamaan touhua hyvän matkan päästä.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 16, 2011 23:17:40 GMT 3
Lyötyään seinää Rein laski miekkansa takaisin maahan ja painautui seinää vasten valuen sitten istualleen. Yleensä tämän tapaiset vastoinkäymiset eivät estäneet häntä suorittamasta työtään, mutta silti hän halusi vielä joskus nähdä jotain, joten olisi vain parasta luopua tästä, kun vielä oli mahdollisuus palata. Lasten äänet olivat vaienneet hieman, mikä merkitsi sitä, että joko joku vanhemmista oli herännyt tai lapset olivat menneet piiloon. Jokatapauksessa Rein uskoi herättäneensä tarpeeksi huomiota, että jouku saapuisi piakkoin.
Istuessaan Rein keräsi aseitaan kasaan, mikä oli helppoa jopa sokeana, sillä hänen ei tarvinnut kui vetää ketjuista. Kun aseet oli kerätty, hän pyykhäisi naamaansa yrittäen ssaada hiukan pölyä siitä pois, varoen silmiä, mutta onnistui vain tahrimaan naamansa vain pahemmin verellä.
|
|
|
Post by submarine on Aug 16, 2011 23:31:15 GMT 3
Susi saattoi olla seonnut, mutta ainakin tämän touhuista lähti pirullinen metakka. Mitä varmimmin paikalla olisi kohta puoli vartiostoa ja joukko yleisiä ihmettelijöitä, eikä Nufs halunnut millään muotoa olla samaan aikaan paikalla. Haavat valittivat, ja tässä oli menetetty jo aivan tarpeeksi muutenkin. Rotta oli kukaties tyhmä, mutta tämäkin tiesi, milloin oli aika häipyä. Ja tällä kertaa se oli nyt. Tämä olisi oikein mielellään antanut hieman takaisin saamistaan haavoista, mutta aina ei voinut voittaa. Ja kukaties susi menettäisi näkönsä. Tai ainakin vartiosto todennäköisesti pieksäisi tämän pois päiviltä, kun löytäisi aikaisemman ruumiin ja hajotetun seinän ilman muitakaan syypäitä. Aina saattoi toivoa.
"Haista paska", Nufs tiivisti tuntojaan hyvin ytimekkäästi, ennen kuin kääntyi ympäri ja suuntasi pimeille kujille. Pelkkää sotkua kaikki tyynni...
|
|
|
Post by grishmak on Aug 17, 2011 23:53:51 GMT 3
Kuullesaan etääntyviä askelia, Rein arveli, että rotta oli lähdössä. Vaikka oli vastoin hänen periaatteitaan kysellä syitä etsintäkuulutuksiin, hän päätti kysyä tältä, jota hän ei saisi rahastettua. "Mitä teit?" Huikattuaan rotalle, Reinille ei jäänyt oikeastaan muuta tekemistä, kuin silitellä häntäänsä ja miettiä tilannetta, joka oli kaikin puolin ikävä. Hän ei ollut saanut kohdetta kiinni, näkö lähtisi luultavasti ja kohta olisi vartio hönkimässä niskaan. Voisivathan asiat huonomminkin olla. Mutta kuinka paljon?
//Tuli hiukka tönkkö. Ja alkaa epäilyttävästi näyttämään siltä, että alkaa loppua.//
|
|
|
Post by submarine on Aug 18, 2011 0:40:19 GMT 3
Nufs pysähtyi vielä viimeisen kerran. Susi kysyi jotakin, ja hetken verran rotta tuijotti tämä, ennen kuin tajusi kysymyksen. Loppujen lopuksi sillä ei kai ollut väliä. Loppujen lopuksi oli täysin sama, tiesikö tämä vai ei. Jotenka pari kertaa niskaansa raapaistuaan tämä lopulta vinkaisi vastauksensa: "Varastin. Sormia myöten." Rotan mielestä se oli oikein kekseliästä. Ja harvinaisen totta. Sitten Nufs kääntyi ympäri, piittaamatta enää sudesta. Oli aika liueta paikalta, mieluiten mahdollisimman kauas. Pitäisi löytää jokin nurkka, jossa nuolla haavojaan, ja kaikota. Ja kukaties jonakin päivänä survaista veitsi suden kurkkuun, jos tilaisuus tulisi. Mutta ei nyt, vaan joskus. Ehkä.
Niine hyvineen rotta häipyi jonnekin sokkeloisille kujille.
((Tjuu-u. Kiitoksia pelistä.))
|
|