Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 22, 2011 20:14:21 GMT 3
”Oletko? Miksi?” Shariel kysyi selvästi hämmästyneenä ja jatkoi ilmeen vaihtuessa virnistykseksi, ”Sen haluaisin kyllä nähdä!” Ja naurahti. Hänen oli vaikea kuvitella miestä korkokengissä. Shariel vakavoitui nähdessään porttien avautuvan ja hälinän niiden ympärillä, eikä Satarin kommenti helpottanut asiaa yhtään. Hän ei saanut sanottua mitään ja nyökkäsi vastaukseksi ja takertui tiukemmin toisen käsivarteen. Maa voi pettää alta? Mikä ihme paikka tämä oikein oli, jos maan paikallaan pysymiseenkään ei voinut luottaa? Shariel ei pitänyt tästä maasta, alueesta, paikasta, mikä ikinä se olikaan, hän ei siitä pitänyt. Oli jo tarpeeksi, että joutui kärsimään kylmästä ja lumesta, mutta että maan katoaminen?
Vastahakoisesti Shariel joutui irroittamaan otteensa Satarista. Nainen jäi seisomaan paikoilleen uskaltamatta ottaa yhtään askelta mihinkään suuntaan peläten maan vain katoavan hänen askeleensa alta. Shariel ei yhtään pitänyt tästä. Miten muut liikkuivat niin luonnollisesti ja pelottomasti? Hän pakottautui hymyilemään vienosti ja niiaamaan Satarin mainitessa hänet ja hänen halunsa pukeutua. Johtajaparin tapaaminen? Ei. Miksi? Shariel ajatteli kun Satar viimein oli viemässä häntä poispäin tästä Seneklieksi kutsutusta miehestä. Hän oli enemmän kuin halukas seuraamaan miestä mahdollisimman nopeasti pois toisen näköpiiristä.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 23, 2011 19:39:32 GMT 3
Satar hidasti hieman vauhtiaan, kun he olivat edenneet omasta mielestään riittävän kauas. "Niin ja vastaten kysymykseesi, työasioiden takia minä niitä olen käyttänyt. Ja ystävättäreni halusi välttämättä nähdä minut korkokengissä" Satar sanoi, kuin äskeistä välikohtausta ei olisi koskaan sattunutkaan. "Jotain muuta mitä haluat kysyä?" Satar kääntyi katsomaan Sharielia hymyillen lempeästi. Nainen oli sivusilmällä katsottuna näyttänyt aikaisemmin hyvin epävarmalta, joten hänellä oli varmaan taas liuta kysymyksiä.
Satar tunsi tämän paikan kartan varsin hyvin ja tiesi siksi missä sai kävellä. Sen myös näki jalanjäljistä, jos oli epävarma. Hän suuntasi kohti paikkaa, jossa tiesi paikallisesti parhaan ompelijan työpajan sijaitsevan ja siitä he suunnistaisivat suutarille. Talot heidän ympärillään oli rakennettu mikä mistäkin materiaalista: oli puuta, kiveä ja jopa jäätä, mitä riitti ympärillä yllinkyllin. Osa oli rakennettu lähellä oleviin jääseinämiin tai vuorten luoliin ja rakennusten sijoittelu oli kuin hallittu kaaos. Itse kristallikaivokset olisivat vasta kylän takana.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 28, 2011 20:01:57 GMT 3
Shariel tukahdutti naurahduksensa kämmenellään. ”Työsi kuulostaa varsin hauskalta” Hän lisäsi silmät välkähdellen. ”Ei, ei juuri tällä hetkellä” , nainen lausui huolettomana. Nyt kun he olivat päässeet pois tämän Seneklien (ja velvollsuuksien) luota, Sharielista tuntui kuin hänen hetki sitten tuntema epävarmuus olisi pyyhkäisty pois. Nainen oli kuitenkin varma, että se palaisi vielä. Sanassa johtajapari oli ikävä kaiku.
”Miksi tapaamme johtajaparin?” Shariel kysyi äkisti, kuin olisi muistanut asian vasta ja jatkoi ennen, kuin Satar ehti vastata ”Ja mikä juttu se oli, kun sanoit, että maa voi kadota jalkojenialta?” Hän lisäsi selvästi tuskastuneena ajatuksesta. Tämän sanottuaan Shariel melkein kaatui (pienen huudahduksen kera), mutta onnekseen hän sai kunnon otteen toisen käsivarresta, eikä pääsyt kuin puoliväliin tätä mukavaa pudotusta kohti jäistä maata ja märkää lunta.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 30, 2011 14:12:04 GMT 3
”Tietenkin se on” Satar vastasi, ”mutta parasta siinä on se, että sinä voit kulkea mukanani aina silloin tällöin.” Tuo oli itse asiassa ainakin osittain totta, koska Satar oikeasti piti siitä, että sai välillä matkata Sharielin kanssa, kun he sattumalta törmäsivät. Vaikka Shariel tuntuikin olevan aina pulassa, kun he tapasivat. Lähetti kuitenkin piti neitojen auttamisesta, jos he sen sallivat, joten mikäs siinä. Hän vain toivoi, ettei Shariel hankkisi itseään ongelmiin kun hän ei ollut paikalla.
Satar mietti hetken, miten selittää asian. ”Me tapaamme johtajaparin, koska minä olen täällä Suur-Aquraen edustajana, joten sopimuksen on tapahduttava johtajien välillä” mies selitti. Hänhän oli Suur-Aquraen lähetti, joten myös läheteistä korkea-arvoisin, vaikkakin yksi nuorimmista. ”Tämä paikka on rakennettu jääluolaston päälle ja joissakin kohdissa jää on ohuempaa, eikä kestä suurta painoa” Satar yritti selittää mahdollisimman yksinkertaisesti. Hän sai otettua Sharielin kiinni, kun nainen oli kaatua. ”paikalliset tietävät, mistä saa kävellä, kuten myös minä. Jos lähdet yksin kävelylle, niin pysy teillä, joissa on paljon jalanjälkiä, äläkä lähde seuraamaan jonkun yhden henkilön muodostamaa polkua, koska se ei välttämättä ole turvallinen” lähetti lisäsi, vaikka epäilikin sitä, halusiko Shariel kulkea täällä yksin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 1, 2011 10:17:15 GMT 3
Shariel hymyili aurinkoisesti miehen kommentille. ”Minustakin on mukava kulkea mukanasi”, hän vastasi. Uusiin paikkoihin tutustuminen oli naisesta aina yhtä hauskaa. ”Kauanko aiomme viipyä täällä?” Shariel jatkoi kysyen.
”Ah, Tietenkin!” Shariel huudahti ymmärtävänä. Sopimukset, johtajat, tietenkin, näinhän se meni kaikkialla. Miksei hän ollut sitä muistanut? ”Miksi kukaan rakentaisi kaupunkia jonkin niin hauraan päälle, kuin jää?” Shariel kysyi epäuskoisen näköisenä. Hänen kokemuksensa jäästä rajoittuivat lammikoiden jäätymiseen ja niidenkin jää meni astuttaessa rikki. Paitsi jos oli tosi kylmä, ja täällä oli. ”Kiitos” Nainen sanoi hymyillen, eikä päästänyt toisen kädestä enää vahingossakaan irti. ”Selvä. En lähde vaeltamaan yksin” Shariel lupasi. Hän ei todellakaan lähtisi mihinkään ilman Sataria. Ei nyt, kun tiesi mitä saattaisi tapahtua.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 9, 2011 16:02:02 GMT 3
Satar mietti. Tuota hän ei ollut miettinyt. "Riippuu täysin, kuinka nopeasti pääsemme sopimukseen tarvittavista asioista. Mutta mahdollisimman vähän aikaa" mies vastasi. Hän ei pitänyt kylmästä ja muisti, ettei Sharielkaan pitänyt. Ja täällä oli aivan liian kirkasta ja valkoista jopa näille vähemmän herkille silmille. No jaa... Ehkä Satar vain oli tottunut pimeään ja hämärään liian hyvin.
"Itseasiassa minäkään en tiedän, mutta asian kysyminen on liian epäkohteliasta, jotta lähtisin sitä selvittämään" lähetti vastasi ja avasi ompelimon oven. Lämmintä ilmaa tuulahti ulos ja hän astui aavistuksen sivuun ja kumarsi. "naiset ensin" mies sanoi kohteliaasti ja johdatti Sharielia kädellään sisälle. Satar sulki oven heidän perässään. Ompelimo oli kuin suuri vaatekauppa, koska siellä oli kaikista mahdollisista malleista, mitä siellä oli valmistettu, mallikappaleet. "Kuten lupasin, saat valita itsellesi mieluisen. Jos pidät jostakin asusta erityisesti, mutta siinä on joku asia, mistä et pidä, sitä on mahdollista muokata mielesi mukaan. Ompelijat täällä tekevät, mitä pyytävät, koska olet minun vaimoni" Aqurae selitti. Asujen väritys oli varsin yksipuolinen siinä mielessä, että pohjaltaan kaikki olivat valkoisia, mutta niihin oli liitetty kuvioita muun värisillä kankailla. Suurimmassa osassa oli myös pörröisiä reunuksia ja huppuja, koska olihan tämä kuitenkin pohjoisen kaupunki ja turkit olivat täällä poikkeuksetta in lämpimyytensä takia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 9, 2011 21:50:20 GMT 3
”Kuinka niin?” Shariel kysyi ”Voithan aina esittää olevasi kiinnostunut jääluolista ja ihmetellä kaukaisesti, miksi ja miten he ovat rakentaneet kaupungin niiden päälle.” Hän jatkoi astuessaan kaupan ovesta sisään. ”Kiitos”, nainen lausui Satarille.
Ompelimo oli kuin taivas! Vaatteita oli kaikkia mahdollisia pitkän muotoja. Turkista esiintyi melkein kaikissa takeissa ja ulkovaatteissa ja siitä Shariel oli erityisen tyytyväinen. Turkis oli ihanan lämmintä ja kaunista! Hän ihastui heti erääseen pitkään valkoiseen ja vaalean harmaan kirjavaan takkiin, joka ylsi melkein maahan asti ja jossa oli turkishuppu ja reunukset. ”Satar rakkaani.. ” Shariel lausui hiljaa ja tuijotti takkia intensiivisesti koskettaen sen pintaa. Se näytti ihanalta, pehmoiselta ja ties miltä. Hän halusi juuri sen. ”Mutta tuon kanssa tarvitsen myös uuden hameen ja paidan”, Shariel ilmoitti edes ajattelematta kenkiä.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 13:17:04 GMT 3
Satar kierteli myös katsellen vaatteita. Jos Aquraessa ei olisi niin lämmin ympäri vuoden, hän olisi halunnut viedä yhden takeista viralliselle rakkaalleen. Toisaalta Shariel olisi varmaankin epäillyt hänen aikeitaan, jos hän olisi tilannut takin, joka ei olisi hänelle. Naisen kutsuessa lähetti kääntyi omista tekemisistään ja tuli hänen luokseen. ”Ja kengät” mies sanoi lisäten Sharielin luettelemaan listaan. ”Sisäasusteet saa toisesta huoneesta, jos haluat valita nekin tässä samalla” Satar osoitti oviaukkoa, joka oli jonkun matkan päässä ja aukeni oikealle. Sen vieressä oli ovi ompelijoiden tiloihin viereisellä seinustalla. Satar oli erittäin iloinen, ettei joutuisi maksamaan näitä asioita omasta pussistaan, koska yllättäen naisilla oli kallis maku, jos heidät päästettiin kalliisiin liikkeisiin.
Eräs ompelijatar tuli heidän luokseen Satarin viittomana ottamaan mitat Sharielista ja takin mallin. Ne valmistettaisiin hänelle saman tien ja mahdollisimman nopeasti. Tämä johtui siitä, että Satar oli korkea-arvoinen henkilö, eikä hänen vaimonsa vaatetuksen kanssa saanut vitkastella. Sehän olisi ollut suorastaan vääryyttä. Aquraeiden edustajaa tuli kohdella hyvin, koska myös tämä kylä oli hyvin riippuvainen siitä, millaiseen sopimukseen he pääsisivät.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 17, 2011 21:38:04 GMT 3
”Kiitos, rakas”, Shariel sanoi ja hymyili puristaen takkia rintaansa vasten. Hän hämmästyi ompelijattaren tullessa ja koskiessa häntä, mutta nähdessään mittanauhan Shariel rentoutui. ”Enkö saakaan tätä takkia?” Nainen kysyi, ”Vai tekeekö hän minulle samanlaisen?” hän jatkoi ja silmäili Sataria huolestuneena. Heti kun ompelijatar oli lähtenyt Shariel jätti takin rauhaan ja siirtyi seuraavaan huoneeseen, jossa oli monen mallista asustetta lyhyistä mekoista pitkiin aina housuihin asti, vaikka ne näyttivätkin olevan lähinnä miehille tehtyjä. Shariel jätti omaan arvoonsa kaikki sinisen ja vihreän sävyt, keskittyen vain lämpimiin punaisen ja keltaisen eri sävyihin. Tällä kertaa kesti kauemmin ennen kuin hän löysi itselleen sopivan mekon (housuja hän ei edes vilkaissut kahta kertaa). Se oli pitkä ja leveähelmainen, tummanpunainen puku, jonka levenevisä hihoissa ja pääntiessä oli kultakoristeluja. Se oli valmistettu jostain pehmeästä materiaalista ja sen alle kuului lämpimämmän oloinen alusvaatekerta.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 18, 2011 18:58:48 GMT 3
"He tekevät sinulle mittatilauksena saman laisen, mutta sinun mittoihisi sopivan" Satar selitti. Takit olivat täällä pääasiassa kaikki samaa kokoa, koska ne olivat vain mallikappaleita. Lähetti seurasi naista seuraavaan huoneeseen. Täälläkin kaikki oli naisille tarkoitettuja. Housut oli tarkoitettu parempiluokkaisille työläisille, joiden toimeenkuva vaati housujen käyttöä. Muuten hame tai mekko oli ehdoton. Siksi mies olikin iloinen siitä, että Shariel jätti housut heti omaan arvoonsa. Ei olisi ollut soveliasta, jos hänen vaimonsa olisi pitänyt housuja. Sama ompelijatar tuli katsomaan mallin siitä asusta, jonka Shariel oli valinnut ja vei tiedon ompelijoille. Ompelijoita oli huomattavasti enemmän kuin olisi vaikuttanut olevan tarpeen, mutta se varmisti ripeän ja laadukkaan toiminnan.
"Seuraavaksi käymme suutarilla. Asusi toimitetaan asuintiloihini mitä pikimmin jo ennen ilta-ateriaa" Satar sanoi. Kun he nyt pääsisivät suutarille ja Shariel saisi kengät, heille jäisi vielä jonkin verran aikaa valmistautua. Näin hän ainakin arveli. Lähetti johdatti naisen ulos ompelimosta ja lähti kävelemään kohti suutaria, joka oli vähän matkan päässä. "Tuli muuten mieleen. Kuinka hyvin osaat kävellä korkeilla kengillä?" Satar oli täysin unohtanut paikalliset kenkäsäännöt. Mitä korkea-arvoisempi nainen, sitä korkeammat kengät piti olla.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 20, 2011 17:43:15 GMT 3
”Kuulosta hyvältä” Shariel vastasi näyttäen pohtivalta. Toinen ompelijatar haki hänen valitsemansa mekon. ”En ole koskaan kävellyt korkokengillä.” Shariel sanoi ja näytti eksyneeltä. Hän ei halunnut käyttää korkokenkiä. Oli jo tarpeeksi vaikeaa kulkea lumessa, mutta vielä korkeissa koroissa. ”Eihän niiden tarvitse kovin korkeat olla. Keskustelet heidän kanssaan ja he kyllä ymmärtävät” Shariel jatkoi ja hymyili kysyvänä.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 26, 2011 19:38:09 GMT 3
Satar tunsi hieman sääliä Sharielin ollessa niin hukassa olevan oloinen. Hän ymmärsi täysin tunteen, koska oli itse ollut saman tilanteen edessä kerran. Nyt hän oli jo tottunut, vaikkei se ollutkaan hänen mielipuuhaansa. "Valitettavasti kyllä. Koska olet minun vaimoni, sinulla on oltava korkeat korot" mies vastasi, "mitä korkeampi henkilö, sitä korkeammat korot vaimolla pitää olla." Tämä oli perinteinen tapa täällä. Mutta sentään kaikkein korkeimpia korkoja Sharielin ei tarvitsisi käyttää, koska ne oli varattu johtajan vaimolle. Ainoastaan toisiksi korkeimpia. No, tästä tulisi jotain mielenkiintoista. "Voin kyllä opettaa sinua kävelemään niillä" lähetti sanoi kannustavasti, jottei täysin masentaisi toista. Satar todella toivoi, ettei tämä kestäisi kovinkaan montaa päivää.
He saapuivat suutarille ja Satar avasi oven "vaimolleen". Hän sulki sen perässään, jottei sisään tulisi kylmä. "Saat valita itsellesi mieleisimmän näköiset ja sitten ne tehdään sinulle täällä ja nyt. Ennen kuin lähdemme" hän sanoi. Täällä onneksi oli kokeilukenkiä ja korkokenkiä myös miehille.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 31, 2011 22:24:09 GMT 3
Shariel oli kalvennut muutaman asteen kuullessaan, että hänen pitäisi kävellä hyvin korkeilla koroilla, koska Satar oli nähtävästi hyvin korkea-arvoinen vieras täällä. ”Selvä” Shariel vastasi reippaana. Hän ottaisi tämän haasteena vastaan, eikä lähtisi perääntymään. ”Saat sitten luvan olla hyvä opettaja” Hän lisäsi virnistäen tyypilliseen tapaan. Tästä tulisi vielä jännittävää. Satar opettamassa koroilla kävelyä. Shariel oli tyrskähtää pelkälle ajatukselle miehestä korkeissa koroissa.
Shariel huokasi syvään heidän saapuessa suutarin ovelle. Satar piti hänelle ovea auki. ”Ovatko nämä hyvät?” Shariel kysyi osoittaessaan mustia kenkiä, joissa oli (vain) tuuman tai kahden verran korkeutta. Ne näyttivät juuri sellaisilta, mitä hän voisi kokeilla. Ilman että murtaisi nilkkaansa ensimmäisellä askeleella.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 17, 2012 23:05:56 GMT 3
Satar vilkaisi Sharielin näyttämiä kenkiä. ”Niillä voimme aloittaa” hän sanoi lieventävästi. Hän otti käteensä sattumanvaraisen kengän, jossa oli jotakuinkin oikean korkuinen korko. ”Mutta tämä on se virallinen korkeus” mies sanoi ojentaessaan kenkää toiselle. Korossa oli korkeutta vähän vajaa neljä tuumaa. Satar odotti mahdollista järkytystä, koska lyhyessä ajassa tästä tulisi erittäin haastavaa. Aqurae otti omat kenkänsä pois jaloistaan ja pyysi itselleen oman kokoisensa korkokengät. ”Kunhan olet valinnut mallin ja jalkasi on mitattu, näytän sinulle, kuinka se käy. Se ei ole niin vaikeaa, kunhan ymmärtää jutun juonen” hän sanoi, ”Aloitat noilla matalammilla, mutta heti kun pääset asiasta jyvälle, vaihdat korkeampiin kenkiin.” Satar haki tuolin lähemmäs ja istui siihen laittamaan korkokenkiä. Saatuaan ne jalkaansa hän katsoi Sharielia odottavasti hymyillen. ”Sano kun olet valmis” hän totesi ja virnisti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 18, 2012 11:02:19 GMT 3
Shariel katsoi järkyttyneenä Satarin pitelemää paria. Niissä oli vähintään kaksi kertaa sen verran korkoa, kuin mitä hän oli valinnut! Kuinka hän ikinä oppisi kävelemään noin korkeilla koroilla? Shariel katseli ympärilleen etsien turvapaikkaa. Ulkona ei odottaisi kuin lumihanki. Sinne hän ei ainakana menisi! Lopulta nainen tuli siihen tulokseen, ettei auttanut muu kuin aloittaa harjoittelu. ”Valinnut mallin? Mitannut jalkani? Mistä oikein puhut?” Shariel kysyi. Eikö mies voisi tehdä sitä hänen puolestaan? Shariel ei ymmärtänyt mistä mies oikein puhui. Miten hän mittaisi jalkansa? Juuri tämän takia hän käveli paljain jaloin. Kengistä ei ollut kuin ongelmia! ”Valitse sinä, rakas” Shariel sanoi ja hymyili. Hän laski kätensä miehen käsivarrelle ja katsoi syvälle silmiin. ”Voitko nousta, että minä saan laitettua nämä jalkaani. Ovatko nämä edes oikean kokoiset?” Shariel kysyi ja piteli kenkäparia Satarin silmien tasalla.
[[Huh, kun on ollut pitkä tauko ]]
|
|