|
Post by Aqwell on Feb 23, 2011 19:06:18 GMT 3
Sillä välin kun Shariel oli kylpyhuoneessa Satar tiskasi kummankin kupin sekä muut mahdolliset tiskit ja laittoi ne siististi omalle paikalleen. Aikaa meni enemmän kuin normaalisti, koska hänen oli pakko ajatella asioita perin pohjin. Aqurae hieman vierasti ajatusta nukkua Sharielin kanssa samassa sängyssä, etenkin kun hän ei ollut varma kuinka pukeissa nainen oli tottunut nukkumaan. Virallisesti kuitenkin hänellä oli tuleva vaimo Aquraessa ja omatunto kyllä kolkuttaisi, jos hän roolinsa takia joutuisi tekemään jotain... parisuhteeseen kuuluvaa virallisesti olematta parisuhteessa. Sen lisäksi jos ja kun Shariel palaisi omaksi itsekseen asiasta saattaisi muodostua hyvinkin kiusallinen. Nämä ajatukset vaivasivat Sataria hyvinkin paljon.
Mies kaatoi itselleen lasin vettä ja oli tukehtua sitä juodessaan kun kuuli kissan rääkäisevän kylpyhuoneessa. Lasi oli pudota lattialle kun Satarilla ei ollut riittävästi aikaa asettaa sitä turvallisesti pöydälle kiirehtiessään kylpyhuoneeseen. Siellä oli kissa, nopsatassu, märkänä ja pelokkaan näköisenä. Aqurae tiesi näiden kahden olevan oikeasti yksi ja sama henkilö kylläkin. Mitä ilmeisimmin Sharielin muutos oli tapahtunut vahingossa, koska kissat Aquraeiden tapaan harvemmin pitivät vedestä. Lähetti kumartui kissan viereen ja ojensi kätensä silittääkseen sitä. "Kaikki hyvin, ei ole mitään hätää. Se on vain vettä edelleen." Toki olettamatta sitä mahdollisuutta, ettei Shariel muistanut, että hän kykeni kissaksi muuttumaan, Satar silitti märkää turkkia.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 23, 2011 19:27:14 GMT 3
Kissan ilme oli erittäin paheksuva. Ei sen takia, että Satar oli rynnännyt kylpyhuoneeseen kun hän oli siellä, mutta vesi. Vesi oli epämukavan märkää ja teki turkista inhottavan tuntuisen ja painavan. Kissa painautui vasten miehen kättä yrittäen pyyhkiä liiat vedet pois turkistaan yrittäen osoittaa hyvin selkeästi, että kaipasi kuivaamista. Sharielista oli mielenkiintoista pystyä muuttumaan kissaksi. Hän ei ollut muistanutkaan, että hänellä oli tällainen kyky. Sharielilla oli piintynyt tapa nukkua aina kissana ja hän oli siksi muuttunut nukahtaessaan kissaksi.
Lopulta mies tuntui tajuavan hänen ei-niin-hellävaraiset vihjailut ja kantoi hänet pyyhkeen sisällä pois kylpyhuoneesta
|
|
|
Post by Aqwell on Feb 23, 2011 19:41:32 GMT 3
Ainakin kissana Shariel oli entisensä: vaativa ja selkeästi ylemmyydentuntoinen. Toisaalta jos hänen muistinsa nyt palaisi Satar saattoi olla pulassa asian kanssa. Kuitenkin palvelijanomaisesti hän nosti kissan pyyhkeessä syliinsä ja kantoi takkatulen ääreen. Mies istui nojatuoliin ja alkoi kuivata kissan turkkia pehmeällä pyyhkeellä. "Laitat itsellesi kylvyn, unohdat, ettet pidäkään vedestä ja muutut kissaksi, tänään on siis näitä päiviä" Satar sanoi hiljaisella äänellä. Hän oli ennenkin nähnyt Nopsatassun veden äärellä, eivätkä ne kokemukset olleet erityisen miellyttävät lähinnä sen takia, koska kissa oli kynsinyt häntä vahingossa. "Yrittäisit olla hieman varovaisempi kiitos" Aqurae muistutti, "en minä aina ole sinua pelastamassa jos muistat."
Pian kissan turkki oli jotakuinkin kuiva ja Satar laittoi pyyhkeen sivuun. Takkatuli kyllä kuivattaisi sen loppuun. "Oletko nyt tyytyväinen? Tämän parempaan en yhdellä pyyhkeellä pysty" ja kissan harjaa hänellä ei ollut mukana. Aqurae silitti kevyesti kissan kaulaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 23, 2011 19:58:01 GMT 3
Kiitos, Shariel sanoi mielessään ja kehräsi tyytyväisenä miehen sylissä. Ei, kyllä minä vedestä pidän, tämä kissa vain ei nähtävästi pidä, hän lisäsi, en vain muistanut, että pystyn muuttumaan kissaksi, tai siis, nukahdin ja heräsin vedestä kissana. Olen nähtävästi nukkunut aina kissana. Shariel mietiskeli ja nautti samalla siitä mukavasta lämmöntunteesta, joka levisi häneen turkin kuivuessa takkatulen ja kuivauksen yhteistyöstä. Yritän olla varovaisempi kulta, Shariel sanoi raukeana, kiitos, olen. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos sinä et olisi tullut paikalle. Kissa haukotteli ja venytteli Satarin sylissä. Satarin silitys tuntui mukavalta, eikä aikaakaan kun kissa jo nukkui miehen sylissä nähden mitä kummallisimpia unia.
Shariel heräsi aamulla sängystä ihmetellen kummallista perspektiiviään. Kaikki tuntui paljon suuremmalta ja korkeammalta kuin mitä se eilen oli ollut, eikä hän muistanut miksi ennen kuin hyppäsi maahan. Satar! Minä olen kissa! Shariel huusi mielessään, naukaisi ääneen ja hyppäsi takaisin sängylle etsien Sataria katseellaan, mutta rauhoittui pian eilisillan palatessa mieleen. Osaan muuttua siis kissaksi, tämäpä mielenkiintoista, Shariel ajatteli istuutuessaan sängylle. Hänestä oli myös mielenkiintoista, miten nopeasti hänen mielialansa vaihtelivat ja palautuivat taas.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 8, 2011 20:16:06 GMT 3
Silitellen kissan turkkia Satar odotti takkatulen sammumista ennen kuin kantoi nukkuvan kissan mukanaan makuuhuoneeseen. Hän laski sen parisängylle ja laittoi itselleen toisen puolen valmiiksi. Muistaen, että Sharielin kylpy oli edelleen täynnä vettä hän meni kylpyhuoneeseen. Myös lattia oli märkä, koska kissan turkki oli valuttanut siihen vettä. Aqurae veti syvään henkeä muutaman kerran ennen kuin tyhjensi ammeen ja kuivasi lattian. Hän ei ollut täysin varma siitä, oliko fiksu idea ottaa Shariel mukaan, koska asiat saattaisivat mutkistua hyvinkin paljon siitä. Ensinnäkin Sharielilla oli tapana onnistua hankkimaan itsensä ongelmiin ja toiseksi Satar olisi itse ongelmissa, jos Sharielin muisti palaisi. Toisaalta hän kyllä halusi nähdä naisen ilmeen, kun hän lähtisi tätä tilannetta selittämään.
Satar ei nukkunut kunnolla sinä yönä. Hän ei ollut odottanut seuraa ja oli siksi epävarma asioista. Myös jos yöuni palauttaisi Sharielin muistin... Tuo seikka tuli mieleen taukoamatta, vaikka siitä yritti ties millä keinoilla päästä eroon. Satar oli vielä puoliunessa kun Shariel heräsi, joskin hän oli hautautunut peittoonsa lähes täydellisesti. Kissan naukaisu ja muu liikkuminen sängyllä karkoitti viimeisetkin nukkumisyrityksen mahdollisuudet. "Hyvää huomenta sinullekin" hän sanoi unisena ja haukotteli. Aqurae siirsi peittoaan, jotta näkisi kissan paremmin. Hän venytteli käsiään, mutta ei ollut vielä aikeissa jaksaa nousta. Peiton alla oli lämmin ja mökin ilma taas ei niin lämmin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Apr 9, 2011 9:07:40 GMT 3
Satar ei vaikuttanut olevan yhtään hämmästynyt Sharielin ilmoittaessa, että hän pystyi muuttumaan kissaksi. Huomenta vain, Shariel sanoi hieman pistävästi ja pohti kuinka hän pääsisi takaisin ihmismuotoonsa. Nainen ei muistanut, miten oli alunperin vaihtanut olomuotoa. Shariel keskittyi muistamaan, millaista oli ollut olla ihminen. Hän kuitenkin lopetti tämän nopeasti muistaessaan, että hänen vaatteensa olivat luultavasti edelleen kylpyhuoneessa. Kissa loi Satariin merkitsevän katseen ennen kuin poistui huoneesta ja löysi tien kylpyhuoneeseen. Kylpyhuone oli pimeä ja viileä. Onnekseen Shariel huomasi vaatteidensa olevan edelleen samassa paikassa, mihin hän oli ne jättänytkin eilisiltana. Shariel istuutui lattialle tuijottamaan niitä keskittyen uudelleen muistelemaan millaista oli ola ihminen. Aikaa kului ja kissa alkoi turhautua. Kului vielä hetki ennen kuin Shariel huomasi olevansa ihminen jälleen. Hän ei muistanut koska olisi viimeksi ollut näin iloinen ihmisyydestään. Kun nainen oli saanut puettua vaatteet päälleen, hän lähti etsimään Sataria.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 25, 2011 20:06:53 GMT 3
Shariel vaikutti olevan hieman närkästynyt jostain, mutta Satar ei saanut mieleensä, mistä tämä voisi johtua. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Hänhän oli vain sanonut huomenta ei mitään sen ihmeellisempää. Olisiko sitten ollut pitänyt tehdä tai reagoida jotenkin. Ennen kuin lähetti ehti kysyä asiaa, kissa poistui huoneesta, kaiketi etsimään vaatteitaan, jotka Satar oli unohtanut tuoda makuuhuoneeseen. Mies käytti tilaisuuden hyväkseen ja pukeutui. Ei siinä etteikö häntä olisi pitänyt olla haittaamatta se, että Shariel näkisi hänet ilman vaatteita, mutta jatkoa ajatellen siitä saattaisi seurata jotain hyvinkin kiusallista. Koska hän oli mies, vaatteiden etsimisessä ja päälle pukemisessa ei mennyt kauaa, ja sen jälkeen hän suuntasi keittiöön.
Satar tiesi, että heidän pitäisi lähteä suhteellisen varhain matkaamaan, jotta he ehtisivät perille inhimilliseen valonaikaan. Hän laittoi aamiaiseksi pannukakkuja toivoen, että Shariel pitäisi niistä. Hän myös toivoi, että nainen osasi palata takaisin ihmishahmoonsa, koska kissan esitteleminen vaimoksi voisi olla hieman kiusallista ja hankalasti uskoteltavaa. Epäilemättä ei menisi läpi, ennen kuin hän pystyisi todistamaan, että Shariel oikeasti oli nainen eikä kissa. Aqurae kattoi pöytään myös sokeria, hilloa ja kahden tyyppistä siirappia, vaahtera ja tavallista. Kuullessaan ihmisen askelia Satar oli varma, että Shariel oli kyennyt palaamaan normaaliin muotoonsa. ”Toivottavasti pidät pannukakuista” mies sanoi ennen kuin muisti, että hänenhän kuuluisi tietää, mistä nainen piti ja mistä ei.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jun 3, 2011 21:29:32 GMT 3
Pannukakkujen ihana tuoksu lievitti Sharielin närkästystä ja lopulta nainen hymyili astuessaan keittiöön. ”Tietenkin pidän kulta, ei sinun tarvitse sitä joka kerta kysyä”, Shariel lausui hymyillen rakastettavasti ennen kuin istuutui itseään lähinnä olevalle tuolille. Oli ihanaa olla jälleen ihmismuodossa! Sharielista oli ollut outoa kyetä muuttumaan kissaksi.
”Onko täällä mitään kuumaa juotavaa? Teetä? Kahvia?” Shariel kysyi vilkuillen ympäri keittiötä. Tämän sanottuaan hän otti kaksi pannukakkua lautaselleen. Kaatoi toisen päälle vaahterasiirappia ja toisen päälle tavallista siirappia. Sitten hän otti vielä toiset kaksi pannukakkua käyttäen tällä kertaa sokeria ja oudon näköistä sinertävää hilloa yrittäen muistaa, mistä oikein piti. ”Mm.. Mitä tämä hillo oikein on?” Shariel kysyi positiivisesti yllättyneenä hillon mausta. ”En ole koskaan ennen maistanut mitään tämän kaltaista”, hän lisäsi ottaessan lisää pannukakkuja. Miten olenkaan näin nälkäinen? Shariel ajatteli. Milloin oikein olen syönyt viimeksi?
|
|
|
Post by Aqwell on Aug 11, 2011 19:48:38 GMT 3
”Tiedän, tiedän, mutta ei sitä koskaan voi arvata, milloin sinä muutat mielesi” Satar totesi korjatakseen tilanteen ja hymyili naiselle. Hän otti kaapista kaksi kuppia esille samoihin aikoihin kun Shariel kysyi juotavaa. ”Tietenkin on, kumpaakin. Osaatko valita itse vai teenkö sinulle, mitä teen itselleni?” Aqurae todella toivoi, että Shariel osaisi itse päättää, mitä halusi, koska ei todellakaan tiennyt, oliko heillä sama maku. Samasta syystä hän oli laittanut esille kaiken, mitä löysi, niistä mitkä sopivat pannukakkujen kanssa. Ainoastaan kermavaahto puuttui, mutta tuskin Shariel sitä heti osasi kaivata.
Naisen kysyessä hillosta Satarin oli pakko tulla tarkistamaan asia, koska ei muistanut sitä suoraan. Hän nosti purkin käteensä ja käänteli sitä lukien sen nimen ja mitä se sisälsi. Tekstit oli kirjoitettu Verdaniaksi, mikä ei tehnyt miehelle sen kummempaa ongelmaa. ”Se on Verdanialaista pensasmarjahilloa” Hän vastasi pian, ”En ole aikaisemmin tuonut sitä, mutta ajattelin sinun pitävän siitä. Vaihtelua paikallisille hilloille.” Satar loi jälleen hymyn Sharielille ja sipaisi sormella hänen poskeaan. Hän otti itselleen myös kaksi pannukakkua, mutta ei laittanut niiden päälle mitään, koska aamulla ei ollut hyvä nauttia liikaa sokeria. Tämä päti toki vain Aquraeisiin, heidän veri kun reagoi voimakkaammin sokerin kanssa kuin ihmisten, tai kissaihmisten. Satar palasi takaisin keittiön työtason luo valmistamaan juomat loppuun.
//Kaunista tekstiä tiedän…//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Aug 13, 2011 14:34:02 GMT 3
”Olen siis hyvin ennalta arvaamaton”, Shariel mietti ääneen ja hymyili siten aurinkoisesti Satarille. ”Kahvia, kiitos. En muista milloin olisin viimeksi juonut sitä.” Hän jatkoi yrittäen muistella syytä sille, miksi ei muistanut sitä. Pidinkö kahvista? En muista miltä se maistuu, mutta eikö tee ole vain jotain laimeaa ei-makeaa mehunkaltaista litkua, joka on kuumaa. Vai oliko se toisinpäin?
”Kuulostaapa mielenkiintoiselta!” Shariel huudahti ja tarkasteli hilloa pannukakkujensa päällä toisen kerran. ”Olenko käynyt täällä Verdaniassa? Millaista siellä on?” Nainen jatkoi. Verdania kuulosti hänelle täysin vieraalta paikalta. ”Ethän sinä ollut kotoisin sieltä?” Hän lisäsi vain varmistaakseen, ettei ollut mokannut pahasti. Tietenkinhän hän oli käynyt joskus Satarin kotimaassa. Varmasti. Sillä eihän hän nyt tuntemattoman miehen kanssa naimisiin menisi, eihän? Shariel ei ollut siitä enää niin varma.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 20, 2011 16:54:26 GMT 3
Satar toi juomat pöytään ja istui Sharielia vastapäätä. ”Et ole käynyt Verdaniassa ja ei, en ole sieltä kotoisin vaan Aquraesta. Olen Aqurae muistathan, vai onko kylmyys vienyt sinulta muistin?” hän vastasi virnistäen tarkoittamatta kysymystä mitenkään loukkaavana, lähinnä kiusoitelevana. Lähetistä oli huvittavaa, miten Shariel kyseli niin paljon. Ilmeisesti hän ei muistanut juuri mitään. ”Verdania on hyvin samankaltainen maailma kuin tämäkin, joskin olennot ovat vähemmän inhimillisiä ja enemmän eläintä muistuttavia” mies aloitti selittämisen.
//Aika hyppäys//
Aurinko paistoi kirkkaasti heidän kävellessä lumisia maita eteenpäin. Satar oli aamiaisen ja tämä hetken välillä kertonut Sharielille Verdaniasta sellaisia normaaleja asioita, jotka kuvasivat sitä paikkaa olematta liian tylsiä. ”Olen pahoillani, että joudumme kävelemään tämän matkan. Jos olisin ollut varma tulostasi, olisin varannut meille valjakon tai reen” lähetti sanoi katsahtaessaan naiseen. Takki, jonka hän oli Sharielille, antanut ei täysin istunut, eikä ollut niitä kauniimpia, mutta hän oli laittanut kaikki sen piikkiin, ettei ollut saanut naiselta vastausta siihen tuleeko hän vai ei. Herrasmiehenä hän oli kuitenkin luvannut, että Shariel saisi valita minkä takin ikinä halusikin heidän päästessä perille. Miten vaatteiden hankkiminen tekikään naiset niin onnellisiksi, kun he saivat valita, mitä halusivat. Sen lähetti olisi halunnut tietää.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 20, 2011 18:12:45 GMT 3
”Selvä” Shariel vastasi miettivänä. ”Heh, näin se näyttää tehneen” Nainen naurahti.
Shariel kuunteli kiinnostuneena Satarin kertomuksia tästä Verdaniaksi kutsumastaan paikasta. Se vaikutti mielenkiintoiselta. Vielä joskus hän ehkä pääsisikin käymään siellä Satarin kanssa ”Ei se mitään” Shariel vastasi hymyillen ”Pidän kävelemisestä” Hän lisäsi ja jatkoi mielessään: vaikkakaan en nämä kengät jalassa. Satar oli antanut hänelle oli polviin asti yltävä jostain lampaantaljan tapaisesta valmistettu muodoton ja iso takki. Shariel ei pitänyt siitä, mutta ainakin se oli lämmin. Ja Satar oli sanonut sen antaessaan, että ostaisi hänelle oman takin, kunhan he pääsisivät kaupunkiin ja kengät. Nämä olivat aivan liian isot ja painavat ja niissä oli korkoa. Shariel oli hämmentynyt nähdessään jalassaan olevat kengät. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt jaloissaan mitään niin epämukavaa ja outoa, kuin ne. Korot, vaikka ne eivät korkeat olleetkaan tuntuivat oudoilta ja niillä oli vaikea kävellä. luksi Shariel oli sanonut lähtevänsä paljain jaloin, mutta Satar oli onneksi saanut hänet muuttamaan mieltään, näyttämällä, kuinka mukavaa ainetta lumi oli. Shariel värähti ajatustakin siitä. Hän ei halunnut koskea tuohon valkoiseen aineeseen yhtään sen enempää, kuin oli pakko. ”Menemmekäö heti ostoksille?” Shariel kysyi ensimmäisten rakennusten ilmestyttyä näkyviin. ”En voi näyttäytyä tämän näköisenä, enhän?” Hän lisäsi virnistäen.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 20, 2011 18:36:10 GMT 3
Satar katsoi hämmästyneenä Sharielia hänen puhuessa pitkähkön hiljaisuuden jälkeen. Lopetettuaan viimeisen lauseensa miehen ilme muuttui lähinnä kiusaantuneeksi. "Se riippuu täysin siitä onko meitä vastassa vastaanottokomitea vai ei" hän totesi ja kurtisti kulmiaan. Oli nimittäin täysin mahdollista, että heidät nähdessään kaupungin vartijat ilmoittaisivat heti johtaville elimille hänen paluustaan jonkun naispuoleisen henkilön kanssa, joka johtaisi erilliseen vastaanottotilaisuuteen. "Mutta ole huoleti, he ymmärtävät kyllä, kunhan selitän tilanteen" Satar sanoi kannustavasti, "sitä paitsi, minun silmissäni olet kaunis oli ylläsi mitä tahansa." Hän loi naiselle hymyn ja käänsi sitten katseensa eteenpäin nähdäkseen mitä oli tiedossa. Kaupunkiin olisi vielä pidempi matka kuin miltä näytti ja sitä rajasi tältä puolelta muuri.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 20, 2011 18:47:42 GMT 3
”Vastaanottokomitea?” Sharielin ääni nousi hälyttävästi muutaman sävelaskeleen. Ei sellaisesta oltu puhuttu mitään. Nainen rentoutui kuullessaan miehen seuraavan lauseen. ”Aivan, ehkä he antavat minun etsiä rauhassa jotain päällepantavaa” Ja punastui kuullessaan Satarin seuraavat sanat. ”Tietenkin, rakas” Shariel sanoi hymyillen ja otti miehen kädestä kiinni ja nojasi tähän samaan aikaan kompuroiden kengillään. ”Näillä kengillä on kiire vaihtoon” Shariel sanoi totisena ja vilkaisi Sataria. ”Ei näillä voi kävellä. Katso nyt tuota korkoa*!”
* alle 5 cm
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 22, 2011 19:06:15 GMT 3
Satar yritti olla nauramatta Sharielin reaktiolle. "Olen itsekin kävellyt korkeammilla kengillä" hän totesi hymyillen itsekseen. Oikeastaan hänet oli pakotettu siihen, koska Angelica oli halunnut nähdä hänet korkeissa kengissä ja jotkut tapaamiset olivat vaatineet sitä. Mutta hän oli nähnyt naisilla pahempiakin. Lähetti tosin ymmärsi hyvin, että kyseisen laiset kengät saattoivat olla epämukavat.
Heidän saapuessa lähemmäs Satar huomasi, että muurilla oli hillitön hässäkkä meneillään. Ilmeisesti ainakin joku oli heitä vastassa. Portit avattiin reilusti ennen kun he olivat lähelläkään sitä ja lähetti näki kuka heitä oli vastassa. Täälläpäin sen näki asusta, minkä arvoinen hekilö oli. "Meitä on huomattavasti vastassa kylän johtajaparin neuvonantaja muutaman muun arvollisen henkilön kanssa" Satar kertoi Sharielille, "älä esitä kysymyksiä, koska sinun oletetaan olevan kysymättä. Voit kysyä minulta sitten kun pääsemme omillemme taas." Hän piti naisen kädestä hieman lujemmin kiinni. "Pysy lähelläni, koska täällä maa voi pettää alta, jos et tiedä, missä kuljet" hän kuiskasi vielä kun he astuivat porteista sisään.
"Satar onpa mukava nähdä sinut palaavan näin pian" koreimmin pukeutunut mies sanoi astellen hieman lähemmäs. "Seneklien" Satar tervehti lievästi kumartamalla ja viittoi Sharielia pysymään taka-alalla. Miehet kättelivät ja vaihtoivat normaalit kohteliaisuudet keskenään. "Ja tämä lienee viehättävä vaimosi" Seneklien sanoi pian katsoen Satarin ohi Sharielia. "Kyllä hänen nimensä on Shariel ja hän pyysi minua ystävällisesti ilmoittamaan, että ennen johtajaparin tapaamista hän haluaisi etsiä itselleen sopivamman asustuksen" lähetti vastasi ja palasi naisen viereen ottaen tätä uudestaan kädestä. Seneklien katsoi pitkään Sharielia ja kääntyi sitten takaisin Aquraeta kohti. "Sopii mainiosti. Tässä on vielä aikaa kun ilta-ateriaa valmistetaan. Emme olleet varautuneet, että palaat näin aikaisin, mutta olet toki vaimosi kanssa kutsuttu jakamaan illallinen johtajaparin kanssa" mies sanoi. Satar nyökkäsi ja Seneklien kääntyi lähtien seuralaistensa kanssa. "Tulehan" Satar sanoi lähtien kävelemään lähes vastakkaiseen suuntaan Seneklieen nähden.
|
|