|
Post by bao on Aug 9, 2011 11:57:16 GMT 3
"Voi kuule jos tietäisit mistä kaikesta on pitänyt selvitä nukkumapaikan saadakseen ei yksi kiimakrapulatapaus paljoa heilauttaisi..."Raine mumisi jossain.
"Neiti hmmm..Myra, olet huomannut tämän luutnantin" Antonion vilkaisi suhteellisen myrkyllisesti Rainea. "Olevanharvinaisen liukas kaveri. Hän osaa myös käyttää liki mitä vain kättä pidempää aseena jos haluaa, ja mistä tiedämme hänen oikeasti haluavan jäävän huomiseen ja kuulusteltavaksi? Emme mistään, on parempi että valvon miekka hänen kurkullaan kuin, että riskeeraisin sinun henkesi valapaton käsiin. Väitti olevansa kuka tahansa". ANtonio oli saanut itsensä koottua taas siksi ritariksi joka oli ollut ennen Rainen paljastumista naiseksi. Hän veti miekkansa esiin. Raine rupesi jo pohtimaan oliko arvionut ritarin väärin mutta toisaalta Séarlas...
//mun puolesta voit hyppääntyä aamuun//
|
|
|
Post by naakdu on Aug 9, 2011 19:23:33 GMT 3
Myra oli tavallaan huojentunut siitä, että sir Antonio suostui ottamaan Rainen vahdittavakseen, eipähän tarvinnut olla vastuussa jos nainen keksisi jotain hullua. "Ritarilla on kyllä hyvät perustelut", Myra mietti puoliksi ääneen, "kuten tahdotte, sir Antonio. Hyviä öitä teille molemmille, aamulla sitten puitaan… Aamupalaa saa muuten kello kahdeksalta, ei minuuttiakaan aikaisemmin, sillä aion käyttää jokaisen likenevän sekunninkin nukkumiseen." Myrasta tuntui siltä, että ritari katsoisi häntä pahasti ellei hän niiaisi, joten hän niiata niksautti poistuessaan niin sievästi kuin osasi. Suljettuaan oven hän suunnisti suorinta tietä keittiökamariin. Sängyn nähdessään hän taas tajusi, miten äärimmäisen väsynyt hän oli. Hän juuri ja juuri sai asetettua herätyskelloonsa herätyksen ennen kuin vajosi syvään, hyvin ansaittuun uneen - autuaan tietämättömänä mitä viereisessä huoneessa tapahtui...
Pitkän yön jälkeen aamun ensimmäiset säteet vihdoinkin valaisivat maiseman ja majatalon. Kukon kiljaisut vain jäivät puuttumaan maalaisidyllistä, majatalon kukko kun oli tarjottu vieraille viime viikolla. Sen sijaan keittiökamarissa kaikui kimakka pirinä, PIRI PIRI PIRI, huusi herätyskello. "Ei… ei vielä…", Myra mutisi ja kieri sängyssään. Pirinä kävi kuitenkin sietämättömäksi, oli pakko nousta sammuttamaan kello. Omituista unta hän oli nähnyt, siihen oli liittynyt joku ritari ja se ojapummi, joka oli saapunut tänne eilen… Istuessaan siinä sängyllä unenpöpperössä herätyskello kädessään Myra mietti, mitä ihmettä hän teki keittiökamarissa eikä omassa huoneessaan. Mitä hän oikein oli tehnyt illalla? Myra nousi ylös ja meni pesemään kasvonsa. Vesi virkisti häntä, ja äkkiä hän muisti kaiken kirkkaasti: se eilinen ei ollutkaan unta, vaan totta, totisinta totta! Voi luoja, miten hän olikaan toivonut, että tästä päivästä tulisi normaali! Ilmeisesti toive oli ollut turha. Onneksi rouva Capris sentään oli kai luvannut olla tänään työvuorossa - heti kello yhdeksältä lähtien… eli Myran oli hoidettava aamiaistarjoilut, mutta sen jälkeen hän olisi vapaa vastuusta vähäksi aikaa. Hän huokaisi syvään, puki työvaatteensa ylleen ja meni keittiöön leipomaan sämpylöitä. Pian keittiöstä leijui mehevä vastapaistetun leivän tuoksu.
// ja niin aamu sarastaa... chad se vaan nukkuu vielä xD kyl se kohta herää //
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 0:36:02 GMT 3
Antonio sulki oven heidän takaansa ja salpasi sen. Jos mikään merkki piti paikkaansa kumpikaan heistä ei halunnut joutua yllätetyksi. Raine sillä välin oli riisunut yltään ritarin takin ja laskosti sen tuolille, paidan riekaleet peittivät jotenkuten naisen varren tämän istuutuessa kahareisin tuolille ja jääden katsomaan ritaria kysyvästi. Poissa oli kaikkinainen rempseys, Raine oli pelkästään nainen, liki kadonneen ja kaikkialla vainotun perheen yksinäinen jäsen eikä liukaskielinen maailman kaikissa liemissä keitetty ekstrovertti. Antonio käveli tuolin eteen "Miksi teit sen kaiken?". Heidän kahden ei tarvinnut selittää tarkemin mikä. Raine ymmärsi nyt, hän ei vain ollut muistanut koko asiaa. Olihan hän sentään ollut kännissä keksiessään koko jutun... "Et olisi koskaan tullut toimeen Ylin kanssa, hän olisi ollut niin väärä..Nainen. Sinulle" Raine vastasi lopulta katsoen Antoniota tietäväisesti. "Hänellä ei ole mitään hätää, emännöi omaa taloaan ja kasvattaa tytärtä. Ei omaansa tietenkään, se tyttö ei peuhaamisesta pidä..." Rainen ääni vaimeni. Seuraavaksi olisi vuorossa Séarlas... Nainen nousi tuolista ja laski toisen kätensä ritarin hartialle. "Kuule...Miksi hänkin...Jotta minä voisin olla hänen paikallaan..." Antonio hätkähti ja katsoi Raineen. Tämä näytti kerrankin rehelliseltä. Ja jollain kummallisella tavalla kauniilta- ei,ei kauniilta vaan..Hmm..
Raine ihmetteli itsekkin miten oli puhunut totta ritarille, ehkä hän oli vihdoin kasvamassa aikuiseksi?
Asia ratkeentui molempien tarrautuessa tiuaksti toisiinsa, huulien etsiessä toisia. Käsien kulkiessa vartaloilla joihin ne halusivat tutustua. Heidän universuminsa olivat yhdessä vain hetken kunnes huulet erkanivat ja kumpainenkin huohotti raskaasti. Kumpaakaan ei kiinnostanut kuinka huono tai hyvä ajatus oli, huulet löysivät toisensa uudestaan ja vaatteet tipahtivat lattiaan, Raine painoi Antonion sängylle ja istuutui tämän päälle hajareisin. "Herra ritari, voitteko sallia vaivaisen luutnantin ratsastavan" "En," Antonio väänsi Rainen alimmaiseksi "Mutta jos hän onkin keisarinnani, asia on täysin eri..."
Aamu tavoitti kaksikon kietoutuneena toistensa käsivarsille, ensimmäisenä heräsi Antonio jolle tapahtumat eivät olleet täysin selvinneet. Tuntiessaan jonkun vartalon lämmön vierellään ja lihaksikkaan käsivarren ympärilleen hän mutisi nimen jonka muisti aikaisemmista samanlaisista aamuista. "Séarlas..". Raine heräsi Antonion ääneen. "Ei, ei Séarlas...Mutta mieti jos hän olisi meidän kanssamme täällä...". Raine nousi vuoteesta ja varasti itselleen peitteen. Nainen kietoutui siihen "Menen hakemaan itselleni jostain vaatteita, en karkaa usko pois...Antonio" Raine lausui nimen ilman pilkkaa. Oven toisella puolella asiat tulisivat olemaan toisin vaikkei kumpikaan katunut mitään edellisestä yöstä.
Antonio siisti heidän jälkensä, kaikki mitä hän nyt halusi oli kulho lämmintä vettä jolla peseytyä ja sitten puhtaat vaatteet. Ehkä aamiasitakin. Ja missä Chad kupeksi?
//MÄ EN PYSTY SE ON VÄÄRIN....//
|
|
|
Post by naakdu on Aug 10, 2011 9:16:38 GMT 3
// väärin ehkä, mutta teit sen!! jag aploderar xD //
Aamun säteet tunkeutuivat myös talliin ja valaisivat sen kamalan sotkun, joka rakennuksessa vallitsi. Chad oli mennyt alasti nukkumaan siihen samaiseen heinäkasaan, jonka luutnantti oli alunperin valinnut pedikseen - kieltämättä se kaikkein mukavin heinäkasa tässä tallissa, ehkä yksi ainoista joka ei haissut. Ei sillä että luonnolliset tuoksut olisivat haitanneet karskia henkivartijaa, mutta kokemuksen perusteella hänen isäntänsä ei pitänyt siitä, jos hän haisi tavallistakin pahemmalle kieriskeltyään ties missä. Kun muutama auringonsäde keksi paistaa ikkunasta suoraan hänen silmäänsä, hän aivasti kaksi kertaa ja onnistui aivastuksillaan herättämään paitsi itsensä, myös hevoset. Chad pudisteli päätään, mietti hetken olisiko kello tarpeeksi, että kannatti nousta, ja tuli siihen tulokseen että oli laitettava vauhtia, sillä hän todennäköisesti oli hieman myöhässä. Sen siitä saa kun ei kelloa omista. Chad pudisteli heinänkorret itsestään, puki vaatteet ylleen, antoi Marsulle ja Hummalle aamuruuat (hän ei luottanut siihen, että majatalolta tulisi ketään ruokkimaan hevosia kun tallikin oli tässä kunnossa), kiillotti pikaisesti kenkänsä ennen lähtöään ja sitten juosta jolkotti majatalolle. Hän mönki tupaan, katseli ympärilleen etsien tuttuja kasvoja… Mutta koska ei nähnyt ketään, hän meni istumaan nurkkapöytään odottamaan.
Kun leivät olivat uunissa, Myralla oli aikaa laittaa naamansa säädyllisen näköiseen kuntoon. Hän meni keittiökamariin, sillä siellä oli lähin peili. Kylläpä oli taas hirveä harakanpesä päässä, se oli pakko suoristaa heti… ja leuassa näkyi, hui kamala, finninalku! Se on pakko eliminoida! Onneksi hän oli ostanut viime vuonna siltä kummalta kiertelevältä kauppiaalta jotain sademetsässä valmistettua yrttivoidetta, se tehosi finneihin varsin tehokkaasti. Myra niin odotti keski-ikää, luulisi silloin viimeistään pääsevänsä lopullisesti eroon noista vihoviimeisistä vitsauksista… Lopuksi vielä huulipunaa, ja korut paikoilleen, ja sitä oltiin siedettävän näköisiä. Ehostauduttuaan Myran oli tarkoitus kävellä tuvan puolelle, mutta ohittaessaan sir Antonion ja Rainen huoneen huomasikin luutnantin kääriytyneenä lakanaan. "Kas, huomenta neiti….. luutnantti", Myra sanoi huvittuneena. Luutnantti kuulosti niin väärältä nimeltä naiselle, joka oli kietoutunut vain peitteeseen. "Tuo lakana ei ihan korosta muotojasi, Raine. Odota hetki, tuon sinulle jotain parempaa päällepantavaa..:" Myra riensi talon toiselle puolelle varastotiloihin. Siellä oli myös laatikko ylimääräisille vaatteille. Suurin osa niistä oli hänen vanhojaan, jotka olivat jääneet liian pieneksi kuppikoon kasvaessa ja kilojen kertyessä. Rainelle ne voisivat olla sopivan kokoisia, hän kun näytti varsin hoikalta. Myra mietti hetken, mitkä olisivat kaikkein sopivimman kokoiset luutnantille, ja sitten hän otti mukaansa pitkähihaisen vaalean pellavapaidan, liivin ja hameen sekä viininpunaisen mekon, jossa oli nyöritykset takana (Myran lempivaate aikoinaan, mutta valitettavasti jäänyt liian pieneksi rinnuksista). Varmuuden vuoksi Myra otti myös yhden miesten vaatekerran, hieman resuiset housut ja mustan kauluspaidan - ne olivat kuuluneet joskus muinoin rouva Capriksen entiselle miehelle, mutta jääneet turhiksi tämän kuoltua. Luutnantti voisi itse valita mikä miellytti häntä eniten.
"Kas tässä", Myra sanoi tuodessaan vaatekerrat Rainelle. "Muutamia vaihtoehtoja"
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 13:13:48 GMT 3
//ja muut ihmettelee msitä hitosta mä taas itken ja valitan...But I did it, I'm the master of realm//
"Älä neidittele, se on viimeinen asia joksi minua pitää kutsua. Kolmenkympin kriiseissä kieriskelevä naimaton mutta naitu ei ole enään neiti, korkeintaan surullinen vanhapiika..Luutnantti on hyvä, tai pelkkä Raine..Ja tämä lakana on super tyyliäs ja käytössä jokaisessa hovissa" nainen huikkasi Mran perään. Raine jäi odottelemaan kuitenkin mitä toinen saisi kaivettua esiin. Omille vaatteeilleen kun oli käynyt vähän köpelösti. Valikoima oli suurempi kuin luutnantti oli uskaltanut odottaa. "Kiitän, kokeilen mikä käy, nähkäämme sotatuomioistuimessa...Anteeksi, kuulustelussa" Raine virnisti ja vastaanotti vaatteet. "Sir Ruusunen luultavasti pohtii päätään tuolla puhki mistä saisi lämmintä vettä ja kamaripalvelijan". raine ei malttanut olla halventamatta ritaria joka käänteessä, se oli hänen tapansa ollut jo ties kuinka kauan.
Lainavaatteineen Raine purjehti etsimään jotain hämyistä sopivaa komeroa. Hän ei antaisi näkyä tai kuulua itsestään ennen kuin vasta kuulustelun alkaessa, hän nimittäin aikoi näyttää siltä keneksi väitti itseään. Keisarinnalta.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 10, 2011 19:51:21 GMT 3
"Aloitamme kuulustelun todennäköisesti yhdeksältä, eli noin tunnin päästä… olettaen, että saan sen Rabaruksen retaleen hereille siihen mennessä! Se ritarin juro henkivartija voi tulla avuksi jos perinteiset keinot eivät auta, Rabarus on aamu-uninen.. Ja sinä, muistakin käyttäytyä kiltisti ennen kuulustelua, muuten ei heru säälipisteitä!" Myra sanoi Rainelle ojentaessaan vaatteet. "Aika rohkeasti puhut muuten aatelisesta! Ah, unohdin melkein, jos todella olet keisarinna, hänhän on sinun alapuolellasi arvoasteikossa… Melkein käy sääliksi, hän on varmaankin tottunut ympärillä hääräileviin palvelijoihin… no, täällä hän joutuu tottumaan itsepalveluun, minulla kun on vain kaksi kättä yli kymmentä asiakasta kohden", Myra hymähti. "Ehkä juuri ja juuri voin helpottaa sir Ruu-- krhm Antonion tuskailua ja käydä katsomassa, mikäli hän tarvitsee jotain…" Myra otti askeleen lähteäkseen katsastamaan sir Antonion tilanteen. "Ne viikset ovat kyllä aika naurettavat", hän lipsautti ihan vahingossa ja saman tien peitti suunsa ja näytti teatraalisen kauhistuneelta. Hän ei sitten osannut pitää kieltään kurissa! "En sitten sanonut tuota", hän huikkasi poistuessaan huoneesta. Hän kävi nopeasti valmistamassa aamiaisen loppuun - siinä ei kauaa nokka tuhissut, rutiinihommaa -, kehotti tupaan saapunutta henkivartijaa syömään, mutta mies kieltäytyi - hän odottaisi isäntänsä saapumista.
Sen jälkeen Myra kiirehti sir Antonion huoneelle, ja ennen kuin hän koputti, hänen täytyi vetää henkeä, ettei vahingossakaan alkaisi nauraa ritarin nähdessään. Raine herjasi ritaria niin jatkuvasti tämän selän takana, että vähemmästäkin hilpistyi… Lisäksi hämäräksi jäänyt, Myran mielestä siirapinhajuinen kohtaus eilen tallissa luutnantin ja ritarin välillä kummitteli mielessä ja Myra pelkäsi vahingossa vihjaavansa jotain sopimatonta. Rauhoituttuaan hän koputti oveen muutaman kerran ja raotti sitä varovasti. "Sir Antonio, sopiiko häiritä..? Tulin ilmoittamaan, että aamiainen on katettu… tarvitsetteko kenties pesuvettä tai jotain muuta ennen sitä?"
|
|
|
Post by bao on Aug 10, 2011 22:17:02 GMT 3
Sir Antonio oli sentään soveliaasti pukeutunut housuihin ja heitti takin päälleen kuullessaan koputuksen. "Ah...Pesuvesi sekä terävä partaveitsi olisi hyvin mieluisat jos tohtine pyytä." Hän saisi kasvonsa pestyä sekä ajeltua olemattoman sängen muualta leuastaan kuin suuresti varjelluilta viksiltään. "Ja jos viitsisit ilmoittaa Chadille, että tarvitsen satulalaukun." Sanat kuulostivat kohteliailta mutta ritari odotti saavansa komentonsa toteutetuiksi.
Chinti venytteli ulkona, se oli loppujen lopuksi-hämmentyneenä uusista käänteistä-nukahtanut tallin taakse hevosenlannan mukavaan ödööriin. Ja nyt tuntui taas olevan hyvä paikka ilmaantua esiin. Tai olla ilmaantumatta ja kadota pienen pienistä raoista Rainen luo.
"Chinti!" Raine sähähti koiran hahmoisen demonin ilmaantuessa samaan komeroon. Otus näytti sentään ottavan nuhteen vastaan. "Noh..Tee peili..Tarvitsee esittää taas kerran ladya". Raine oli valinnut viininpunaisen mekon ja nyörittänyt sen korostamaan vajaavaisia naisellisia muotojaan. Mekko sai näyttämään kuin hänellä oikeasti olisi ollut mainittavan kokoiset rinant. Hiukset pitäisi selvitellä.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 11, 2011 23:42:52 GMT 3
Hienoa, pokka piti, se oli itse asiassa helpompaa kuin Myra oli kuvitellut. Sir Antonio oli tarpeeksi aatelinen käytökseltään, että Myralle ei olisi tullut edes mieleen loukata häntä hänen läsnäollessaan - saati sitten olla toteuttamatta hänen pyyntöjään. "Tietenkin, hetki pieni vain", Myra sanoi, sulki oven ja meni toteuttamaan ritarin pyyntöjä. Hän päätti ensimmäisenä tehdä ikävimmän homman, eli mennä puhumaan ritarin palvelijalle… Siinä miehessä vain oli jotain, mistä Myra ei pitänyt. Sitä paitsi hänellä ei ollut aavistustakaan, millä nimellä hänen olisi pitänyt kutsua ylhäisen ritarin henkivartijaa. Chad kohotti kulmiaan nähdessään majatalon tytön tulevan kohti. Mitähän silläkin oli mielessään. "Hei," Myrasta oli helpointa olla käyttämästä mitään nimeä puhutellessaan miestä, "ritari käski ilmoittaa, että tarvitsee satulalaukkunsa. Mieluiten heti, vaikka sitä hän ei kyllä sanonut." Chad örähti jotain vastaukseksi ja nousi ylös, Myra ei saanut selvää mitä mies sanoi, mutta tuskin se oli mitään tärkeää. "Ei minulla muuta", tyttö sanoi ja liukeni paikalta. Mission complete!
Partaveitsi ja pesuvesiastia olivatkin sitten helppoja rasteja, kesti vain muutama minuutti ja Myra oli taas koputtelemassa ritarin ovelle. "No niin, sir Voldey" Myra sai ihme kiksejä siitä, että onnistui lausumaan ritarin sukunimen ylevämmällä aksentilla, se ei ollut nimittäin helppoa hänelle, rahvaan kieleen tottunut kun oli. "Partaveitsenne ja pesuvetenne, kuten pyysitte, ja ilmoitin henkivartijallenne siitä satulalaukusta… Olen keittiössä tai tuvassa jos tarvitsette jotain." Tyttö tuskin ehti ovea sulkea, kun henkivartija ilmestyi kuin tyhjästä hänen eteensä. Hän ei olisi ikinä odottanut tuon kokoiselta mieheltä niin nopeaa toimintaa.
"Väistähän, tyttö", Chad mörähti, ja Myra teki työtä käskettyä ja meni baaripuolelle, kiillottamaan laseja kuten aina silloin kun hän halusi näyttää siltä, että teki jotain oikeasti hyödyllistä. Chad meni ritarin huoneeseen. "Huomenta, sir", henkivartija tervehti isäntäänsä jokseenkin latteasti. "Tässä on laukkunne." Chad ei yleensäkään turhia puhunut, mutta isännälleen hän yleensä silkasta kohteliaisuudesta olisi sanonut jotain small talkiksi luettavaa ylimääräistä. Mutta tänään hän oli kaikkea muuta kuin juttutuulella, eilinen oli ollut liian järkyttävä päivä.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 17:46:03 GMT 3
Antonio kiitti palvelusväkihenkilö Myraa pienellä asemaansa sopivalla nyökkäyksellä. Hän laski veden pöydälle ja asetti veitsen sen vierelle. "Huomenta." Ritari otti laukun Chadilta ja kaivoi sen sisätä peilin. "Saitko jo oluesi talissa yöpymisestä?" Antonio ei tarvinnut Chadia sen kummemmin juuri nyt, sheivaamsiensa hän hoiti itse, Chad ei osannut ja Séarlesin kanssa asia johti yleensä vähän muuhun. Veitsi oli juuri sopivan terävä se leikkasi kuin unelma. "Tänään selviää valehteleeko Raine..." Antonio sanoi enemmän itselleen kuin Chadille, käyttämättä normaaleja haukkumanimityksiään. Saatuaan naamansa edustuskuntoon Antonio kaivoi lauksuta itselleen puhtaan paidan sekä takin. Kuulsutelun pitäisi olla enemmänkin sivistynyt kuuleminen jos puoletkaan Rainen väitteistä olivat tota.
Raine sai hiuskensa viimeisteltyä ja huokaisi. "ttu mitä paskaa...". Koska hän oppisi ajattelemaan loppuun asti ja sitten toimimaan? Huonoimmassa tapauksessa hän joutuisi istumaan palatsiin ja ottamaan vastuuta ei pelkästään itsestään vaan myös kansalaisista.."Chinti, omaan muotoosi. Aika putsata pöytä"
|
|
|
Post by naakdu on Aug 12, 2011 21:14:23 GMT 3
"Olutta en ole vielä saanut, mutta sen sijaan se yksi sokea hevonen tallissa meinasi kusta päälleni aamuyöllä… toivon ettei se ollut tämän paikan käsitys oluesta", Chad vastasi jokseenkin kuivasti siinä katsellessaan kun isäntänsä ajoi partansa. Vaistomaisesti käsi kävi kokeilemassa omaa sänkeä - pitkä ja karkea, kuten yleensä, mutta häneltä ei (onneksi) odotettukaan mitään erityistä siisteyttä. Ritarille asia tuntui olevan kovinkin tärkeä, Chad ei muistanut nähneensä sir Antonion leukaa ajamattomana kuin muutaman kerran - ja silloinkin he olivat olleet pitkällä matkalla vailla majataloja lähettyvillä. Chadilla oli jotenkin sellainen olo, että hän halusi olla hetken rauhassa - ritari oli aivan samanlainen kuin eilenkin, mutta mitä hänen ja Rainen välillä oli tapahtunut eilen… Henkivartijan aivokapasiteetti ei kyennyt setvimään moisia yhtälöitä. Hän oli aikeissa palata tupaan odottamaan isäntäänsä, mutta sir Voldey sanoikin jotain ja Chad Ixtil jäi vielä paikoilleen. "Uskotteko te häntä?", hän kysyi ohimennen.
Myralla ei kauaa ollut tylsää, muutamat nimeltä mainitsettomat yöksi jääneet matkamiehet alkoivat valua aamiaiselle ja tuvan hiljaisuus rikkoutui. Onneksi kello olisi kohta yhdeksän ja Myra saisi vapautuksen näiden vieraiden paapomisesta.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 21:25:09 GMT 3
Hmph...Henkivartija kyselemässä. Antonio antoi sen tämän kerran mennä ohitse ja vastasi "Liian moni asia on selvittämättä jotta häntä voisi uskoa tai olla uskomatta. Valitettavasti Rainella on etunaan muutama seikka...Kohta saamme ratkaistua sen hirtämmekö sen vai jätämmekö rauhaan pyytäen polvillamme armoa....". Tosin Antonio ei uskonut Rainen vaativan kenenkään päätä ainakaan vielä vadilla jos sattuisikin olemaan keisarinna. "Mennään".
Chinti oikealta muodoltaan leijonan kokoinen kolmipäinen olento, häntä oli pitkä kuin ruumiskin. Ruumiinrakenne vähän samanlainen kuin itämaisella lohikäärmeellä mutta karvapeitteisenä ja päiden kasvot oli hankala sanoa oliko kyse chowchowsta, lohikäärmeestä vai leijonasta. "Okei Chinti, mennään...". Komero johon Raine oli piiloutunut vaihtamaan 'roolinsa' kuten hän itse mielessään väitti oli tutussa kakkoskerroksessa ja Raine rupesi astumaan portaita hitaasti alakertaan Chintin kulkiessa kannoilla. Ryhti suorana, leuka ylhäällä, hiukset letitetyinä päätä myöten monimutakiselle tiaaramaiselle kampaukselle.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 12, 2011 21:50:22 GMT 3
Chad toivoi, että Raine paljastuisi huijariksi. Hän oli lähtenyt reissulle sillä mielellä, että pääsisi kurittamaan luutnanttia, mutta se tilaisuus saattoi olla lopullisesti ollut ja mennyt. Sitä paitsi hän ei osannut kuvitella isäntäänsä pyytämässä polvillaan armoa. Henkivartija seurasi isäntäänsä hiljaa tupaan, missä Myra jo odottikin heitä. Kello oli yhdeksän, rouva Capris (joka oli rehevä ja Myran mielestä viime aikoina hyvin ärsyttävä nainen) oli kavunnut ylös, hääräsi keittiössä ja ottanut majatalon asiakkaat hoidettavakseen. "Ritarihan on täsmällinen - mainitsinko minä edes, että voimme aloittaa kuulustelun yhdeksältä?" Myra sanoi, tietämättä oikein itsekään puhuiko sir Antoniolle vai itselleen.
Samassa Myra kuuli askelia yläkerrasta. Pää kääntyi heti askelten suuntaan. Hän tuskin uskoi silmiään, nähdessään, kuka portaikossa asteli. Raine oli niin eri näköinen, että ellei Myra olisi tiennyt kuka hän oli, hän ei välttämättä olisi tunnistanut häntä. Miten eilisestä ojapummista olikaan kuoriutunut äkkiä kaunis nainen, oikea ylhäinen lady! Vanha punainen mekko istui hänen päällään paremmin kuin Myralla koskaan. "… mikä muodonmuutos", tyttö henkäisi ja näytti todella yllättyneeltä. Jopa Chadin ilmeessä oli havaittavissa muutosta; hänen kulmansa kohosivat ja ryhti parani hieman. Muukin majatalo tarkemmin sanottuna ne muutamat miehet joita tähän aikaan oli hereillä, tuntui kääntyneen ihmettelemään portaikossa olevaa keisarinnaa, joku vihelsi. Myra kiirehti sanomaan hiljaa: "Luulen, että on parasta järjestää kuulustelu yläkerrassa, Rabaruksen huoneessa.. Se on sopivan syrjässä, että todennäköisesti vältymme ylimääräisiltä kuulijoilta…"
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 22:05:26 GMT 3
"Täsmällisyys oli yksi hyveistä joita ritarina olen vannonut kehittäväni". Vaikkakin jonkinlainen dramatiikan taju kuiskaili Antoniolle koska oli hyvä olla ja missä. Huoamttavasti hyötyä silloin kun ei kantanut mukanaan kelloa, mikä olisi ollut täysin rahvasta. Antoniolta ei sentään loksahtanut leuka auki nähdessään Rainen, lähellä se oli. Mielessään ritari kiitti Jaemertan 365 tunnustettua jumalaa pokerinaamasta. "Jos siirrymme yläkertaan..." Antonio harppoi portaita Rainen tasolle ja ojensi käsivartensa "Jos luutnantti sallii..MIKÄ HELVETTI TUO ON". Antonio ei huutanut mutta havaittuaan Rainea seuraavan otuksen äänentaso nousi pakostakin kovemmaksi.
Raine hymähti. "Hän on Chitianhei." Hän tarttui Antonion tarjotusta käsikynkästä kiinni.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 12, 2011 22:33:56 GMT 3
Myra huomasi Chintin vasta ritarin reaktion yhteydessä. Raine oli todellakin yllätyksiä täynnä... "Mitä, onko tuo se sinun piskisi? Sen piti olla ulkona!" hän ihmetteli. Huvittavaa kyllä, eläin ei pelottanut tyttöä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin nyt kun se ei enää näyttänyt yhtä paljon koiralta. Siltikään Myra ei kovin mielellään mennyt sen lähelle, mistäs sitä tiesi josko se vaikka palautuisi koiramuotoonsa… Tyttö pysytteli hieman jäljessä, hän uskoi Rainen muistavan, missä Rabaruksen huone sijaitsi. Olihan huoneen sentään alunperin pitänyt kuulua ojapummille. Luutnantille. Keisarinnalle. Äh, tässähän meni ihan sekaisin nimityksissä!
Chad ei ollut ihan varma, oliko hänen tarkoitus olla mukana kuulustelussa. Hänen isäntänsä ei kuitenkaan ollut kieltänyt häntä osallistumasta, joten hän oletti, että hänen tulisi olla paikalla, jos ei muuta niin varmistamassa hänen turvallisuutensa. Eihän sitä koskaan tiennyt, missä mahdollinen vaara vaani. Chad ei kuitenkaan tiennyt, halusiko hän todella kuulla kuulustelun. Hän oli tullut siihen tulokseen, että tietämättömyydessä oli paljon mukavampi elää. Viime yönä hän oli jopa joutunut ajattelemaan… ajanhaaskausta!
Kun tämä hyvin mielenkiintoisen näköinen sakki saapui yläkertaan Rabaruksen ovelle, Myran oli ohitettava muut avatakseen oven. Kapeassa käytävässä se ei ollut ihan helppoa, Chad kun ei ollut mistään hoikimmasta päästä, ja kolmipäinen Chintikään ei ollut mikään tilaihme. "Katsotaanpas, missä kunnossa runonlaulajamme on..", Myra sanoi hieman vinosti hymyillen päästyään ovelle. Hän käänsi avainta lukossa, ovi aukeni, ja näky huoneessa oli juuri sellainen, kuin hän oli odottanutkin: runonlaulaja makasi sängyssä krapulassaan, peitteet olivat tippuneet lattialle. Rabarus ei reagoinut mitenkään ovelta kuuluneisiin ääniin, vaan nukkua tuhisi kuin tukki ties kuinka monetta tuntia, raajat levällään jokaiseen ilmansuuntaan, kuola valuen suupielistä. Pappara uneksi epäilemättä jostakin naisesta… Saisikohan tuota retaletta mitenkään hereille? Tyttö käveli papan viereen ja kokeili aluksi kilttiä keinoa: "Hoi, ukko, aika herätä, sinulle on vieraita!" Rabarus vain tuhahti, käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Myran oli otettava kovemmat otteet käyttöön: hän nappasi huoneen nurkasta valtavan maljakon, joka oli täynnä ketokukkia. "Mm, kehotan varomaan, ettei päällenne roisku mitään", hän varoitti muita, ja kaatoi koko ruukun sisällön vanhuksen päälle.
Se tepsi. Rabarus alkoi kiemurrella sängyssä osoittaen selviä heräämisen merkkejä. "Yäädsmhh, Maria, Maria, äläymmhmmöh möh", pappara mutisi ja lopulta nousi ylös hyvin pöllämystyneen näköisenä, vielä kykenemättä tunnistamaan paikallaolijoita.
|
|
|
Post by bao on Aug 12, 2011 22:45:32 GMT 3
Odotellessaan Rabaruksen herättelyä Antonio kumarsi kevyesti Rainelle ja irrotti otteensa tästä kääntyen Chadin puoleen. "Sinun ei tarvitse osallistua, tuossa asussa Rainella ei voi olla aseita mukanaan joten tuskin henkenikään on vaarassa. Ja tämä tulee kestämään pitkään ja käsittelemään mahdollisesti koko Jaemertan perillislinja."
Raine käveli huoneeseen ja käveli ikkunan ääreen. Kestäisi nähtävästi tovin ennen kuin Rabarus saataisiin hereille kunnolla. Chinti tassutteli naisen perässä ja käpertyi tämän jalkoihin makuulle yllättävän pieneen tilaan, itseasiassa Chinti huijasi ja antoi itsensä haihtua hieman lattian läpi.
|
|