|
Post by bao on Aug 13, 2011 1:37:07 GMT 3
"Ah Velmu Harakka...Kleptomaanikko, vei hovinaisilta koruja. Typerää keisarille joka voisi vain pyytää korut tai jollei halua pyytää niin lahtauttaa niiden omsitajan mutta siis, kelptomaanikko ja huhutaan kuolin syyn olevan kaikista niellyistä koruista johtunut sisäinen verenvuoto." Raine ollut vielä joutunut tiukan kysymyksen eteen, kaikkihan muistivat kaiken edellisistä keisarilisista, mitä kammottavampi sen parempi.
Antonio poistui hetkeksi huoneesta pahoitellen.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 13, 2011 2:04:49 GMT 3
"Oikein... Tämä nainenhan tuntee hovin sisäpiirivitsit! Loput pilkkanimistä valitettavasti ovat sellaisia, että ne voisi kuka tahansa tietää", Rabarus sanoi hymähdellen iloisesti. Hän hiljeni hetkeksi, koska nauroi mielessään.
"Minnekäs ritari meni?" Myra ihmetteli. Hän nautti kuulustelun seuraamisesta täysin rinnoin, vaikka ei kyllä vielä ollut ihan vakuuttunut... mistäs sitä tiesi, etteivät olisi Raine ja Rabarus eilen jutellessaan sopineet näitä kysymyksiä etukäteen! "Kuulustelu ei ole vielä ohi, tehän olisitte voineet sopia nämä eilen... Rabarus, jatka toki, ritari palaa kun palaa"
"En lopettaisi vielä vaikka sallittaisiin", Rabarus sanoi ja nauraa kähätti päälle. "Seuraava arvoitus liittyy melko tuoreeseen keisari Sue Azur'thiin... Lapsetkin tietävät, että hän murhautti vaimonsa Yonan. Kansan keskuudessa luullaan, että syy oli Yonan hedelmättömyys, mutta todellinen syy jäi rahvaalta piiloon... Keisarin neuvonantaja Horkh Abelonilla oli nimittäin salasuhde Yonaan, eikä keisari Sue kestänyt jäädä aisankannattajaksi, joten --"
|
|
|
Post by bao on Aug 13, 2011 2:08:30 GMT 3
"VALETTA!" Raine nousi seisomaan istumapaikaltaan ikkunalaudalta. "Yona oi kirottu, hän olsii kuollut kasvaimeen seuraavan vuoden sisällä hirveissä tuskissa. Viimeisena rakkautensa osoituksena Sue Azur'rth antoi käskyn helpottaa vaimonsa viimeistä taivalta. Horkh Abelon vain sattui olemaan samasta kylästä kuin Yona ja sen takia vietti paljon aikaansa keisarinna Yonan liepeillä"
|
|
|
Post by naakdu on Aug 13, 2011 2:17:08 GMT 3
Rainehan oli hyvässä iskussa. "Hee, ettepä menneet perinteiseen!" Rabarus hihkaisi ja loikkasi ilmaan vähän turhankin innokkaasti - tunikan alta saattoi ehkä vilkkua jotakin, jos katsoi tarkkaan. Myra ei onnekseen katsonut. "Yritin vain harhauttaa teitä, oi Neri, mutta aavistitte jekkuni, sillä selvästikin tunnette tarinat... Te tunnette tarinoita vielä paremmin kuin minä, sillä keisarillisen hovin puuttuessa en ole päässyt kartuttamaan varastoani... Voisittekin kertoa, kuinka onnistuitte selviämään vainojen yli. Tätä osaa en valitettavasti voi todeta omien tietojeni pohjalta todeksi tai valheeksi, mutta minua kiinnostaa kuulla versionne."
|
|
|
Post by bao on Aug 13, 2011 2:26:30 GMT 3
Raine istuutui takaisin ikkunanlaudalle ja nyökkäsi hymyillen. "Jaahas kaahas, tästä tulee pitkä tarina. Viimeisen Keisarin, Zaenn'thhrr Kelkin aikaan kun kapianlliset hyökkäsivät jäivät osa keisarin siaruksista platsin luulllen saavansa armoa. Väärä lulo mutta kiitos näiden kanojen saattoi keisari perheineen kadota, sekä muutama muu keisarin sukuinen. Keisarin sukuiset eivät tajunneet todellsita vaaraa ja elivät rikaksti myyden avoimesti Rainnythien perintökalleuksia joten heidät oli helppo löytää ja lahdata. kelk taas...Hän vaihtoi nimensä, muunsi sen muotoon Kel Raine. muutti pohjoiseen ankarille aroille, ei turhaan koittanut kiivetä seurapiireissa vaan eli kuin tavallinen rahavas, kuin sikopaimen. Heidän lapsensa elivät samlla tavalla ja ottivat puolisonsa lähikylistä, luonnollisesti heistäkin osa menehtyi enemmän tai vähemmän traagisesti sillä kaiki eivät osanneet pitää turpaansa tukossa tai sen jälkeen puolustaa itseään. Syntyi ankaran luonnonvalinnan avulla tämä yksi puhdas ja katkeamaton verilinja. Rainet muuttivat aina silloin tällöin, nimet olivat yksinkertaisia mutta heille jotka tiesivät ne merkitsivat vain lyhennelmiä keisarillisista nimistä. Itse synnyin johonkin pientäkin pienempään kylään keskelle ei mitään. Kuka kapnallinen kehtaisi edes ehdottaa hakevansa keisarillsita verta köyhistä köyhimpien keskeltä? Itse oli aina avoimesti kotoisin Sellan kylästä keskeltä ei mitään ja kohonneena kadettikouluun vain kykyjen ja stipendin ansiosta. Kapinallisilla valittettavasti oli ennsutus jossa on ääritelty hämmästyttävän tarkkaan mitä sukupuolta minkäkin sukupolven perijä on, tämän takia olin vain Dionysos Raine, epämääräinen mies. Eniten tässä huolestuttaa seuraavan perijän puolesta" Antonio hipsi takaisin seinän vierustalle seisomaan puolessa välissä selostusta.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 13, 2011 2:39:19 GMT 3
"Rahvaan seassa piileskelitte… voih, tuosta tulee niin kaunis laulu, keskellä köyhien ja vallankaappaajien löyhien rimmaavat niin hyvin…" Rabarus oli liikuttunut melkein kyyneliin kuunnellessaan Rainen seputusta, niin kiintynyt hän keisarivaltaan oli, vaikkei koskaan ollut itse elänyt keisarin hovissa. "Seuraavan perijän… Onko teillä veljen- tai sisarenpoikia, vai kenties…?" Rabaruksen silmät tuikkivat mitä syvintä uteliaisuutta kiiluen. Hän uskoi Rainen tietävän, mitä hän avoimella kysymyksellään tarkoitti.
Myra katsoi luutnanttia kummeksuen. Jos tuo tarina ei ollut totta, se oli äärimmäisen nopeasti päästä keksitty. Myra osasi kyllä valehdella, mutta hän tiesi, että pidempien loogisten sepustuksien keksiminen ei ollut helppoa. Jos olikin niin, että Raine ei puhunut totta (mitä Myra alkoi pitää entistä epätodennäköisempänä), hän ainakin valehteli tyylillä ja teki siitäkin taidetta.
|
|
|
Post by bao on Aug 13, 2011 2:43:53 GMT 3
"Voi kuule, seuraavan perijän nimi ja sukulaisuus minuun pysyy tukasti huulieni takana. Ei se mitään jos minä menettäisin pääni kunhan suvun perintö on tallella. Perijän huoltaja tietää mistä on kyse ja tietää miten toimia". Rainella oli kohtalaisen kylmä ilme kasvoillaan. Hän ei ollut maailman äidillisin ihminen mutta jumalauta jos hän saattaisi suvun vaaraan.
Antonion selässä kulkivat kylmät väreet, hän melkein uskalsi laskea yhteen pari asiaa.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 20, 2011 20:41:32 GMT 3
"Hm, olette tietysti oikeassa, oi keisarinna", Rabarus sanoi oltuaan hetken hiljaa (oli kuin Raine olisi tehnyt ihmeitä: runonlaulaja ei melkein koskaan ollut hetkeäkään hiljaa, jos hänellä vain oli mahdollisuus olla äänessä). "Järkevää puhetta, sanon minä, järkevää puhetta… Seinilläkin voi olla korvat, nii-in." Rabarus näytti siltä, kuin jopa miettisi jotakin. "Noh, mitäs seuraavaksi tenttaisin… Ah! Keisarillisia kehtolauluja! Teillekin varmaan on luettu niitä, kun makasitte piilossa kapalossa… Nämä laulut eivät ole tietääkseni levinneet keisarin hovin palveluskuntaa pidemmälle.. Minä aloitan laulun, te saatte laulaa sen loppuun." Rabarus näytti jotenkin erityisen innostuneelta kun pääsisi laulamaan. Myra kaiveli esiliinansa taskuja ja suureksi harmikseen ei löytänyt korvatulppia.
"Kröhöm… näin se siis lähtee.
perillinen kuninkaiden lepoon käy, pienokainen
uinu uneen, vielä voit huomen' saattaa, et kuolon koit'
andalum gnhah''ttur, andalum gnhah'ttur tulkoon ---"
Rabarus lopetti laulannan ja jäi odottamaan Rainen viimeistelyä.
// ah, runosuoneni kukkii niin ~<3 //
|
|
|
Post by bao on Aug 23, 2011 0:09:30 GMT 3
//en takaa laatua, vetoan kellonaikaan ja kaikkeen muuhunki// Raine huokaisi syvään. andalum gnhah''ttur, andalum gnhah'ttur tulkoon Rainnytth
Käyköön tiesi uneen suloisempaan kuin valveen
Demoni katsoo olkasi yli unohdettava sinun on äitisi syli
Käytkään jumalat suuret ettei tiellesi osu elämän luomat juuret
Gdarrei cah seiko kana Mederryi mer kyder ona
"TIedät kai tuon laulun jatkuvan vielä noin 400 säettä, jossa 365 jumalaa luetellaan siunaamaan lapsi ja lopuissa kerrotaan mikä kaikki tätä uhkaa..?" Antonio rupesi olemaan vakuuttunut. Joko Raine oli helvetin hyvä petkuttaja ja siepannut oikean keisariperheen jäseneen jolta pumpannut kaiken tiedon tai nainen saattoi olla oikeakin keisarinna.
|
|
|
Post by naakdu on Aug 23, 2011 13:18:20 GMT 3
Rabaruksen silmäkulmassa näkyi pieni kyynel. Hän oli taas mitä liikuttunein; hän ei ollut kuullut kenenkään muun kuin itsensä laulavan Keisarillista kehtolaulua sitten lapsuutensa, jolloin hänen isänsä oli opettanut hänelle kaiken, minkä hän tiesi. ”Voi, tiedän kyllä, että laulu jatkuu vielä… mutta ne säkeistöt ovat kuulemma niin salaisia, että isäni kielsi koskaan laulamasta niitä, ellei keisarivalta palaisi.. Voi, voi niitä aikoja! Kunpa vain jonain päivänä voisin taas laulaa koko laulun…” ”400 säettä on liikaa meille, jospa jatkaisit eteenpäin ihan ilman lauluja”, Myra pisti väliin kun Rabarus alkoi näyttää hänestä siltä, että saattaisi innostuakin lurittelemaan ne viimeiset neljäsataa säettä. Rabarus näytti pettyneeltä, istahti taas lattialle polvi-istuntaan ja alkoi tentata keisarinnalta hyvin yksityiskohtaisesti hovin salaisuuksia: keisarilinnan salakäytäviä, suvun mottoja, keisarillisessa hovissa puhuttua kieltä, muodollisuuksia, salaisia reseptejä… bla bla bla, kaikenlaista sellaista.
***
Kuulustelu jatkui tuntikausia. Myra kävi jo pari kertaa hakemassa seurueelle pikkupurtavaa ja vettä, että kaikki pysyisivät hereillä ja tarkkaavaisina. Rabarus oli koko ajan aivan liekeissä päästessään kyselemään Rainelta kaikesta mahdollisesta ja epäolennaisistakin epäolennaisimmista asioista keisarillisesta hovista, oppipa papparainen välillä jotakin sellaisia asioita, mitä hänen runonlaulajaisänsä ei ollut muistanut mainita pojalleen. Rainella ei ollut ongelmia vastata yhteenkään kysymykseen: hän selvästikin oli perillä syrjäytetystä keisarisuvusta, jopa paremmin kuin Rabarus. Myra oli ollut jo pitkään valmis uskomaan, että Raine todella oli keisarinna, mutta kaikkein painavimmat todisteet silti vielä puuttuivat: sillä vaikka salaisuudet olivat säilyneet hyvin, joku olisi silti voinut saada niistä jotenkin selvää. ”Mitäsh… Minulta alkavat ideat loppua kesken”, Rabarus myönsi lopulta tentattuaan muinaisten keisarien lempisukista. Myra liikuskeli levottomana, näyttäen huojentuneelta kun alkoi vaikuttaa siltä, että kuulustelu olisi vihdoin ja viimein ohi.”Minä ainakin olen täysin valmis uskomaan häntä”, Myra yritti, mutta Rabarus pudisti päätään. ”Ei, teemme tämän perusteellisesti… olisi hyvin epätodennäköistä, että hän olisi vain opetellut muuten vain nuo asiat, mutta se on mahdollista kuitenkin… odottakaash hmm-mh…” Rabarus näytti hyvin mietteliäältä. Tovin mietittyään papparaisella välähti. ”AAHH!! NIIN TIETYSTI!! MAGIA!”
// aikahyppy.... tällaista syntyy ku hypäril kirjoittaa xD //
|
|
|
Post by bao on Sept 22, 2011 22:04:34 GMT 3
Raine tunsi jyskyttävän pään säryn olevan tuloillaan. Eikö Rabarus voisi jo todeta tuomion siitä oliko hän oikea vai feikki? Tuskastumista hän ei halunnut näyttää mutta pieniä merkkejä oli näkyvissä kuten jännittyneet hartiat sekä posken sisäpuolen pureminen, oli näkyvissä. Rabaruksen kysyessä jatkuvalla syötöllä ja Rainen koneellisesti vastaamana, saattoi nainen itse ajatella muita asioita kuten miten jo mainittu perillinen pärjäsi. Séarlas ei välttämättä ollut mikään maailman mahtavin isä mutta Ylin luulisi kykenevän kasvattaa proper young lady...
Magia...? Magiattomuus Rabaruksen oli pakko tarkoittaa vai mitä...Raine ei ollut muutamaan toviin enään pysynyt perillä ukon kysymyksissä ainoastaan vastannut niihin. "Tee miten haluat, toivoisin saavani tuomioni tämän päivän aikana. Edes Neverren sotaoikeus ei kestänyt näin pitkään..." Nainen naurahti kuivasti lauseensa perään.
Antonio oli seurannut Rainen eleitä ja käyttäytymistä koko puuduttavan kuulustelun ajan, siinä luutnantti oli oikeassa; Neverren sotaoikeus oli huomattavasti nopeampaa. Mutta esitys, tai aito olemus, ei ollut lipsunut koko aikana. Nytkin näkyvissä olevat tuskastumisen merkit saattoivat olla joko vallasta syöstyn suvun perijättären oikeita tuskastumisen merkkejä taukkeihin jotka eivät osanneet päättää taikka taitavan näyttelijän tuskastumisen merkkejä roolin paljastuessa. kummin vain, ritari siemaili pikarista vettä. "Iskekää sitä sitten vaikka loimuavalla miekalla niin saadaan tämä farssi päätökseen". Voldey kuulosti aateliston jseneltä joka ei ollut viihdytetty. ("we are not amused")
|
|
|
Post by naakdu on Oct 1, 2011 0:55:47 GMT 3
”Voi kyllä, miksi en keksinyt tätä aikaisemmin... Magia magia magia!” Rabarus oli sen verran sekavassa mielentilassa, ettei hänestä meinannut ottaa mitään selvää. Myra jo mietti, oliko vanhus menettänyt viimeisetkin järjen rippeensä ja pitäisikö ehkä hakea jotain rauhoittavia yrttejä puutarhasta. ”Olen tosiaankin tulossa vanhaksi, pikku ystäväiseni, kun äkkäsin tämän vasta nyt.. Nyt tarvitsemme jonkin maagisen esineen, loitsun, mitä tahansa taikuutta. Loimuava miekka ei olisi lainkaan huonompi idea, sir, mutta mitään Aschvinjen miekkaa ei uskoakseni tähän hätään kutsuta...” Rabarus hymyili ritarille. Niin nuori ja kärsimätön, kuten menestyneet aateliset usein. ”Ah mutta Myra-neiti, eikös täällä ollut maagi yöpymässä? Se hulttio... poltti partani... Kirottu olkoon hän siitä ikuisesti, mutta nyt hänelle olisi käyttöä! Kävisitkö Myra pieni hakemassa hänet?”
”Muuten voisin hakeakin, mutta tulimaagi ei ole enää täällä. Hänelle tuli kiireinen lähtö eilen illalla, kun sinä aloit vetää omaa show’tasi”, Myra sanoi. Hassua, miten helposti asian sai kuulostamaan siltä, että Awannin lähtö olisi ollut Rabaruksen syytä.
”Hmph, tyypillistä”, Rabarus tuhahti. ”Taisi poika olla liian nolostunut... sietääkin! Noh, ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää jotakin esinettä. Sir Voldey, ei teillä sattuisi olemaan mitään amulettia, asetta tai vaikka nenäliinaa, joka olisi jollain tavoin magian koskettama?”
|
|
|
Post by bao on Oct 3, 2011 15:44:11 GMT 3
"Aschvinjen miekka kuului isoisoisälleni, joka kuoli miekka kourassaan taistelussa Lehen-kylää terrorisoineen merilohikäärmeen kanssa pohjoisrajalla." Antonion äänensävy oli yhtä ilmeetön kuin hänen ilmeensä. Mutta oliko hänellä jotain maagista mukana? Ahaa! Se koruneula jonka Séarlas oli antanut joskus aikoja sitten. Hän irrotti neulan takkinsa kauluskänteestä. "Tämä on Sirenhia, runonlaulaja varmasti tunnistaa sen ja tuntee sen loitsun." Antonio piti tyylitauon, nähdessään Rabaruksen avaavan jo suuta luentoa varten ritari päättikin jatkaa. "Sirenhia, Unentuoja. Tunnettu sen vanahsta magiasta, pistetty vaipuu samantien unettomaan uneen useaksi toviksi jollei toki pistettyä varten vaivauduta pistämään uuden kerran joka kumoaa ensimmäisen piston. Jos palvelusneito suostuisi toimimaan vapaaehtoisena?"
Voldey pisti Myraa neulalla käsivarteen ja vaikutus oli samanlainen kuin ritari oli juuri selittänyt. Hän pisti toisen kerran herättääkseen Myran tästä unitilasta. "Tälläinen on siis Sirenhian mahti, mutta miksi tarvitset maagisen esineen?"
|
|
|
Post by naakdu on Oct 4, 2011 20:11:06 GMT 3
Rabaruksen silmät laajenivat, kun hän näki harvinaisen taikaneulan. Että tosiaan Sirenhia, niitä ei ollutkaan näkynyt sitten keisarivallan ajan kelläkään..! Mahtoiko se olla aito? Tuo harvinainen esine erosi tavallisista nukutusnuolista sillä, että sen avulla saattoi nukuttaa uhrin vaikka vuosikausiksi ilman, että uhri kuoli nälkään. Rabarus oli juuri aloittamassa puhumisen, kun sir Antonio veikin hänen puheenvuoronsa. Silmänräpäyksen ajan runonlaulaja näytti pettyneeltä, kun ei päässytkään pätemään tiedoillaan.
Myra ei ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan mistään Unentuojasta. Hän hieman yllättyi, kun sir Antonio pyysi häntä vapaaehtoiseksi. "Öh, kyllä", Myra ei erityisemmin pitänyt neuloista (hän oli aivan liian monta kertaa pienempänä tökännyt itseään sormeen joutuessaan paikkailemaan omia ja kasvattiäitinsä vaatteita), mutta ritarin pyynnöstä ei kieltäydytty. Neula lähestyi, ja naps, virta oli kytketty pois päältä.
Avatessaan silmänsä Myra löysi itsensä ritarin käsivarsilta. Hän oli ilmeisesti nukahtaessaan kellahtanut taaksepäin, ja olisi varmaankin kaatunut lattialle asti ellei sir Antonio olisi ottanut häntä vastaan. Tyttö huomasi punastuvansa, ja nousi nopeasti omille jaloilleen ja istuutui takaisin jakkaralle, jolla oli tähänkin asti päivystänyt. "Ei epäilystäkään, etteikö tuo olisi aito", Rabarus hihkaisi nähtyään taikaesineen toiminnassa. "Tarvitsemme sitä näyttämään, onko tämä keisarinnamme Se Oikea. Keisarisuvun erityispiirteenä on jo ammoisista ajoista ollut verenperintönä kulkeva magiattomuus, kuten ehkä tiedättekin. Jos hän on aito, hän hylkii magiaa, eikä neula aiheuta hänelle mitään. Sallitteko, sir, että minä…?" Rabarus paloi halusta päästä itse tökkäämään neulan Raineen, ja ojensi kätensä vaatimattomasti eteensä kuin mikäkin kerjäläinen, ajattelematta yhtään, että korkea-arvoinen ritari ei välttämättä halunnut laskea arvokasta taikaesinettä juopon, haisevan runonlaulajan käsiin.
|
|
|
Post by bao on Oct 5, 2011 12:58:02 GMT 3
//olisit taas nauttinut web-cam yhteydestä..xD//
Ritari huomasi tuon nopean pettymyksen osoituksen,Touché. Mutta että antaisiko Rabaruksen ksokea neulaan, ei missään nimessä vaikka kaikki jumalat sitä pyyt- Raine nyökkäsi liki huomaamattomasti Antoniolle. Kaipa Rabarukseen sitten kykenisi luottamaamn, ainakin sen verran, että tämä saisi pistää Rainea. Antonion nykivästä suonesta Raine päätteli, että tästä puhuttaisiin vielä mutta ainakin ritari luovutti neulan runonlaulajalle yrittämättä pistää tätä neulalla.
"Hyvä on runonlaulaja mutta koita olla varovainen. Ja tunnet varmasti uskomuksen ettei keisarillinen veri saa osua maahan." Ritari oli kääntynyt täysin aknnalle että Raine oli mitä väitti..Vaikka se tietäisikin vaikeuksia ja runsaasti.
Raine suurimmaksi osaksi oli seurannut näytöstä reagoimatta mutta Myran punastuessa Antonion käsivarsilla naisen oli pakko hymyillä pienesti. Hän ojensi käsivartensa kun Rabarus sai neulan käsiinsä. "Olkaa hyvä ja pistäkää, mutta jos olenkin huijari niin mahtaakohan arvon ritarimme kaapata minua ilmasta kiinni käsivarsilleen?", luutnantti ei voinut vastustaa olla laskematta leikkiä ennen tuomiota. Tästä syystä hän olikin niin usein tapaamassa hirttolavaa.
Chinti nosti päätään odottavasti, se ei ihan ymmärtänyt mistä tämä koko häly oli aiheutunut mutta taidettiin lähestyä jo loppua. Hyvällä tuurilla hän saisi ylimääräistä magiaakin ravinnokseen.
|
|