|
Post by Aqwell on Sept 24, 2010 20:12:35 GMT 3
Satar pääsi vihdoin tilanteen tasalle ja tiesi hyvin organisoidusti, mitä piti tehdä. Ensimmäisenä hän jätti leiripaikkansa, mutta ei suunnannut Aquraeen, mikä oli ollut alkuperäinen suunnitelma. Lähetti suuntasi kulkunsa tielle, koska se johtaisi kaupunkiin, joka olisi todennäköisin paikka, josta löytää Shariel. Niitä kuitenkin oli hyvin monia, yllättäen, joten se vaikeutti tilannetta paljon. No piti vain olla systemaattinen ja kärsivällinen. Tielle saavuttuaan Satar pysäytti ensimmäisen ohi menevän henkilön, jolla oli hevonen. Hän osti hevosen korkealla hinnalla ja lähti ratsain kohti lähintä kaupunkia niin lujaa kuin hevosen jaloista lähti. Sillä, eläisikö hevonen tämän jälkeen, ei ollut väliä.
//Lyhyt. Ainakin verrattuna edelliseen//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 24, 2010 20:35:37 GMT 3
Shariel yritti nauttia vartijoiden kovakouraisesta kannosta, mutta ei pystynyt siihen. Aina välillä ajatus siitä, että itse käveleminen olisi ollut helpompaa, häiritsi hänen mielensä rauhaa ikävästi ja Shariel yrittikin aina hätistellä ajatuksen pois mielestään mitä erinäisin keinoin. Hän laski, että häntä saattavia miehiä oli kuusi, joista suurin osa kantoi häntä, mikä oli myöskin sinänsä häiritsevää, sillä Shariel ei mielestään painanut niin paljoa, että melkein kuuden miehen piti kantaa häntä. Aurinko paistoi mukavasti vasten tytön kasvoja, mikä sai hänet nukahtamispisteeseen. Shariel kuitenkin havahtui siihen ajatukseen, että jos hän meneekin takaisin niiden lasten luo siihen maailmaan nukahtaessaan. Näin ollen nukahtamisesta ei tullut mitään. Shariel tunsi myös ruoan ihanan tuoksun nenässään ja tunsi itsensä eritäin nälkäiseksi. Hän muisti hämärästi syöneensä edellisenä iltana, mutta sitäkin tuntui olevan ikuisuus. Kuinka kauan hän oikein oli ollut lasten kanssa? Kaksi viikkoa? Kolme? Shariel ei osannut sanoa tarkkaan. Aikaa oli joka tapauksessa kulunut kauan.
Viimein hän tunsi heidän laskeutuvan alas portaita. Viileä ja kostea ilma laskeutui hänen päälleen kuin kasteesta märkä oleva hämähäkinverkko, eikä hän pitänyt tuntemuksesta. Shariel oli unohtanut, kuinka koleita paikkoja tyrmät olivatkaan. Hän ei ollut myöskään kuunnellut vartijoiden keskustelua, joka käsitteli sitä, että joko hän oli prostituoitu tai hän myi huumaavia aineita. Yhteisymmärrykseen ei oltu vielä päästy. Viimein Shariel lasketiin kovakouraisesti märälle, olkien peittämälle lattialle ja ovi suljettiin kolahtaen. Hän jäi yksin pimeään.
[[Eipä haittaa ^^]]
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 24, 2010 21:10:31 GMT 3
Satar saapui ensimmäiseen kaupunkiin. Sen asukkaat olivat paraikaa heräilemässä ja aamuvirkuimmat olivat jo avanneet puotinsa. Niistä mies ei ollut kiinnostunut. Ensitöikseen Aqurae halusi löytää rakennuksen, joka toimi paikallisten lainvartijoiden pääpisteenä ja myöskin vankien olinpaikkana. Sieltä hän voisi kysyä, oliko kukaan nähnyt naista, jolla oli Sharielin kuvaukset. Satarin pitkistä selityksistä olisi viimein hyötyä.
Muutaman neuvon jälkeen Satar löysi viimein sen paikan, jonka oli halunnutkin. Hevosen hän jätti heitteille, koska ei tarvitsisi sitä enää. Ennen kun lähetti astui sisään, hän pysähtyi hetkeksi, hengitti syvään ja suoristautui koko pituudessaan. Tätä ei tyritty hätiköidyillä sanoilla. Aqurae astui sisään ja tapasi ensimmäisenä joukon vankityrmistä tulleita valvojia. "Anteeksi, mutta oletteko sattuneet näkemään täälläpäin naista, jolla on kullanruskeat hiukset ja hieman paljastavat liekkikuvioiset vaatteet? Etsin serkkuani, joka matkasi kanssani" Satar tiedusteli. Valvojat katsoivat häntä pitkään kummastuneina. He eivät olleet tottuneet vihreähiuksisiin miehiin, joten oli mahdollista, että hän olisi sen äsken tuodun naisen kumppani ja mahdollisesti huumausaineiden salakuljettaja. "Maksan hyvin sille, joka löytää hänet, koska serkullani on paha tapa joutua ongelmiin ja huonoon seuraan. Muuten hän on aivan kunnon kansalainen" Satar lisäsi ja otti esille pussukan täynnä rahaa. Se kummasti sai suopeamman vastaanoton. "Tätä tietä herra. Oletamme, että olemme löytäneet juuri etsimäsi naisen" yksi vartijoista otti vyöltään avaimen, jolla pääsi selleihin. Satar seurasi kuuliaisesti perässä alas tyrmiin.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 24, 2010 21:22:01 GMT 3
Shariel nousi ylös ja pudisteli vaatteensa vartijoiden askelten kaikottua kuulumattomiin. Kehtasivatkin laittaa hänet tällaiseen loukkoon! Hetken aikaa Shariel käveli ympäri pientä tyrmäänsä tutkien sen läpikotaisin. Mitään mihinkään kelpaavaa ei löytynyt. Tyrmässä ei ollut lusikkaa, ei mitään lattian olkien lisäksi. Shariel istui harmistuneena lattialta löytämäänsä ja siivoamaansa mahdollisimman siistiin kohtaan. Hän oli olettanut, että vankilasta pakeneminen olisi ollut helpompaa. Nähtävästi hänen piti nyt vain istua ja odottaa, kunnes joku pelastaisi hänet. Jos pelastaa. Satar oli ties missä, ei tämä tänne löytäisi, siitä Shariel oli varma.
Shariel ei ollut varma, kuinka kauan oli virunut pimeässä, mutta se tuntui ikuisuudelta. Viimein hän kuitenkin kuuli, kuinka askeleet lähestyivät ja Shariel toivoi niiden pysähtyvän hänen sellinsä kohdalle. Ovi avautui yllätäen ja oviaukossa seisoi tuttu hahmo. ”Satar!”
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 25, 2010 12:35:24 GMT 3
Jännitys kalvoi Satarin vatsaa ja voimistui askel askeleelta. Ehkei kyseinen nainen ollutkaan Shariel. Mitä sitten tehtiin? Seuraavaan kaupunkiin oli matkaa, eikä voitu varmalla edes sanoa, oliko Shariel edes kaupungissa. Ovi avattiin ja Satarin annettiin astua edeltä sisään. "Häntäkö sinä etsit?" vartija kysyi katse Aquraen kädessä olevassa rahapussukassa. Lähetti piti itsensä ryntäämästä halaamaan Sharielia ja puhutteli vain kohteliaasti vartijaa: "Kyllä häntä juuri. Olen ikikiitolline, että löysitte rakkaan serkkuni ja olen suunnattoman pahoillani, jos hänestä koitui vaivaa." Hän ojensi vartijalle rahapussin. "Mitäs pienistä. On ilo auttaa kunnon kansalaisia. Osaatte varmaan takaisin ylös itsekin niin jätän teidät kaksi rauhaan" vartija vastasi ja Satar oli varma, että mies lisäsi mielessään, jotta pääsen laskemaan rahoja ja piilottamaan ne muilta.
Mies jätti heidät kahden ja Aqurae huokaisi helpotuksesta. "Suojelijoille kiitos, että löysin sinut. Olet ilmeisesti taas saanut itsesi ongelmiin" Satar totesi lopussa huvittuneesti hymyillen ja käveli Sharielin luokse.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 25, 2010 12:44:38 GMT 3
”Ei, en suinkaan hommannut itseäni vaikeuksiin, Vaikeudet etsivät minut käsiinsä ja päättivät laittaa minut tähän loukkoon joksikin aikaa” Shariel vastasi virnistäen. Samalla hänen ajatuksensa huokasivat helpotuksesta. Satar ei ollut jäänyt unimaailman vangiksi. ”Ja kiitos” Hän lisäsi ja halasi Sataria. ”Lähdetään tästä kamalasta loukosta.” Shariel lähti kulkemaan kohti ovea, jonka kohdalla hän kääntyi katsomaan toista virnistäen. ”Vai haluatko sittenkin jäädä tänne?”
[[Lyhyt]]
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 25, 2010 13:03:55 GMT 3
Satar naurahti Sharielin vastaukselle. Päättivät ilmeisesti laittaa hänet paikkaan, jossa mikään uusi ongelma ei häntä heti löytäisi, mutta sitä mies ei sanonut ääneen. Hän halasi naista takaisin ja oli helpottunut siitä, että Sharielkin näytti siltä, miltä hänen pitikin näyttää, eikä nuoremmalta. Helpotus oli jäädyttänyt tiettyjä toimintoja, eikä Satar reagoinut Sharielin poistumispyyntöön normaalilla nopeudella vaan jäi jälkeen. "Kyllähän tämä on hyvin kodikas omassa hämäryydessään, mutta taidan silti valita vähemmän kostean paikan tällä kertaa" hän vastasi ja virnisti takaisin. Lähetti käveli naisen viereen ja tarjosi kättään ritatillisesti. "Olet sitten serkkuni tällä hetkellä, kuten varmaan kuulit, joten kiitos käyttäydy sen mukaan, kunnes pääsemme pois tästä rakennuksesta. Olet kuitenkin kaunis nuori nainen ja epäilen suuresti näiden lainvalvojien luotettavuutte tietyissä suhteissa, enkä haluaisi suurempia ongelmia tänään" Satar totesi ja lähti kulkemaan portaita kohti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 25, 2010 13:14:22 GMT 3
Shariel naurahti satarin vastaukselle. ”Kyllä Satar” Hän vastasi hymyillen. Hän tiesi olevansa kaunis ,mutta osasi kyllä puolustautua, jos vartijat yrittäisivät jotain. ”Eivät he mitään minulle tekisi”, Shariel jatkoi kuin asia olisi itsestään selvä. Kun he olivat päässeet ulos aurinkoiseen ilmaan Shariel kysyi: ”Miten löysit minut? Ja miten pääsit sieltä paikasta pois?” Hän muisti, miten Satar ei ollut pitänyt lapsista ja oli ollut siinäkin suhteessa aivan oikeassa. Lapset olivat tehneet jotain, että hän itse oli vain leikkinyt heidän kanssaan. Vai oliko hän vain niin naiivi, että luotti kehen tahansa? Siihen Shariel ei halunnut uskoa. Toki hän oli avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta naiivi. Ei, sitä hän ei ollut.
|
|
|
Post by Aqwell on Sept 25, 2010 19:09:21 GMT 3
"Et arvakaan mitä kaikkea he keksisivät" Satar totesi. Hän piti pokerinaamaa yllä kun he kulkivat vartijoiden ohi ja nyökkäsi heille kiitokseksi. Ulkona hän taas rentoutui. "Sattumalta itseasiassa. Ratsastin lähimpään kaupunkiin heti kun olin saanut itseni paikannettua" ja Shariel oli helppo löytää, jos hän sattui olemaan kaupungissa, mutta sitä Satar ei sanonut ääneen "Heräsin... Oikeastaan kuolin. Putosin kielekkeeltä etsiessäni sinua." Aquraella oli erittäin huonoja muistoja siitä. Hän oli todella uskonut kuolevansa, eikä todellakaan halunnut käydä sitä uudelleen. "Ja sinä taas katosit aivan yhtäkkiä. Olin hyvin huolissani sinusta" Satar ei sanonut sitä, että oli mennyt paniikkiin ja oli unohtanut loogisen ajattelun juoksemalla päättömästi pitkin käytäviä. Se oli tavallaan erittäin häpeällistä muuten selkeästi ajattelevalle lähetille, mutta toisaalta inhimillistä.
//Lyhyttä edelleen. Täällä on häiriötekijöitä jälleen//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 6, 2010 19:43:22 GMT 3
”Entä jos arvaankin?” Shariel näpäytti virnistäen. Hän olisi maksanut heille samalla mitalla takaisin ennen, kuin he olisivat ehtineet toteuttaa suunnitelmansa loppuun asti. ”Oikeasti? Putosit kielekkeltä vain minun takiani?” Shariel kysyi mieteliäänä kuunnellessaan Satarin kertomusta siitä, mitä oli tapahtunut sen jälkeen kun tytön tuttava oli herättänyt hänet. ”Olet suloinen”, hän jatkoi Satarin lopetettua ja hymyili sydämellisesti toiselle. ” Itse lähdin seuraamaan ääntä, joka kutsui minua nimeltä ja sitten yhtäkkiä olinkin hereillä täällä. Ullakolle, jossa nukuin tehtiin ratsia.” Shariel selitti yrittäen kuvailla tapahtunutta mahdollisimman osuvasti. Mikään ei ollut hänen syytään, paitsi tietenkin se, että hän oli ensinnäkin liikkunut sellaisten ihmisten kanssa ja sitten vielä nukkunut ihmisenä, koska hän ei ollut halunnut paljastaa olevansa puoliksi kissa. ”Pääasia kuitenkin on, että me molemat olemme turvassa ja poissa sieltä” Shariel totesi lopuksi ja hymyili toiselle. ”Minne seuraavaksi?”
[[Noniin.. Lopetammeko pelin pian vai jatkammeko vielä miten? Miten olisi seuraavan jatko-osan aika? :3 ]]
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 12, 2010 21:05:56 GMT 3
Satar oli jokseenkin sanaton Sharielin sanottua häntä suloiseksi. Ei ollut ihan ensimmäinen asia, jonka hän olisi olettanut kuulevansa oikeastaan keneltäkään missään välissä, mutta naiset olivat naisia. Ne asiat oli siis parempi jättää kyseenalaistamatta. Ainakin Aquraessa, jos kyseenalaisti tiettyjen naispuolisten henkilöiden kommentteja, saattoi pian katua sanojaan. No jaa, eivät he kotipuolessakaan tosin aggressiivisia olleet, joten ei siinä mitään. Lähettiä hieman kummastutti Sharielin poistumiskeino, mutta ilmeisesti sieltä pystyi heräämään, jos joku ulkopuolinen herätti. Tosin kukaan tuskin hyvin pitkään aikaan Sataria olisi kaivannut niin paljon, että olisi lähtenyt etsimään ja Sharielilla tuskin olisi ollut niin hyvää tuuria, että olisi Aquraen löytänyt. Ei hän Sharielin etsimisvaistoa kyseenalaistanut, mutta oli huomattavasti helpompaa löytää joku, joka löytää itsensä ongelmista kaupungin tai kylän viranomaisten kanssa, kuin joku sellainen, joka saattaa oikeastaan olla lähes missä tahansa etenkin keskellä-ei-mitään.
"Hmmm... Minun on valitettavasti palattava Aquraeen enkä saa ottaa sinne ketään ei-Aquraeta mukaan" Satar sanoi anteeksipyytävästi, "Mutta kyllähän sinä pärjäät yksinkin ja kun lähden taas matkalle niin etsin sinut sieltä jostakin, jos olemme samassa ulottuvuudessa." Toisaalta Sharielilla oli pahoja tapoja saattaa itsensä ongelmiin ja löytää itsensä ties mistä kummallisesta paikasta, joka saattoi olla hyvinkin kaukana sieltä, missä hänen oli turvallista tai ylipäätään tarkoitus olla. "Voitko kuitenkin luvata minulle yhden asian?" lähetti kysyi ja esitti pyyntönsä ennen kuin Shariel ehti kommentoimaan mitään: "Pysy poissa suuremmista ongelmista pysythän? Minä en aina tiedä, milloin pääsen seuraavan kerran sinun perääsi ja mieluusti näkisin sinut kokonaan elossa seuraavallakin kerralla, puolikuollut parannettavissa oleva on ihan okei, mutta sekään ei aivan toivottu." Satar virnisti Ei siinä, etteikö Satarista ollut hauskaa välillä pitää huolta Sharielista, mutta kaikkeen ei Aquraenkaan taidot riittäisi.
//Olet kärsimätön. Vastaa vielä tähän ja voit laittaa Satarin lähtemään Sharielin luota. Kumpi muuten alottaa sen?//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 14, 2010 20:55:36 GMT 3
Shariel näytti pettyneeltä, kun Satar mainitsi, ettei pystynyt otamaan häntä mukaan Aquraeen, mutta piristyi heti toisen ilmoittaessa etsivänsä hänet heti seuraavan matkan tapahtuessa. ”Tietenkin pärjään! Olenhan tähänkin asti pärjännyt vallan mainiosti.” Shariel sanoi hymyillen. Hänellä oli teoria, jonka mukaan kaikki hänelle sattuneet ongelmat olisivat Satarin ansiota. Ei hän ennen tähän tutustumistaan ollut joutunut kuin pieniin ongelmiin. Ainahan sitä joskus joutuu pakostikin kaapatuksi. Tätä teoriaansa Shariel ei kuitenkaan maininnut Satarille, tämä olisi voinut olla eri mieltä hänen kanssaan. ”yritän parhaani mukaan”, Shariel vastasi ristien kätensä selkänsä takana. Minkä hän sile voi, että ongelmat etsivät hänet? Shariel naurahti Satarin pyynnön lopulle ja lupasi yrittää olla seuraavalla tapaamiskerralla täysissä ruumiin voimissa.
Keskustelu tyrehtyi ja Satar aloitti matkansa kohti Aquraeta, jättäen Sharielin kaupungin porteille. Hetken Shariel katsoi lähetin perään, mutta lähti sitten olkiaan kohauttaen omaan suuntaansa. Kohti kaupungin toria, missä hän voisi ansaita tämän päivän ruokarahat ja ehkä tavata uusia tai vanhoja tuttavuuksia.
[[ Päätin pelin näin. Ajattelisin, että minun kannattaa aloittaa]]
|
|