Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 15, 2009 16:23:36 GMT 3
Catherine kiirehti hyvän matkaa ylärinteeseen ennen kuin viimein pysähtyi pienen kiven luo, jolle pysähtyi lepäämään. Hänen pitäisi käyttää taitojaan useammin, ellei halunnut taitojensa ruostuvan. Tuo edellinen pikku asia oli kuitenkin ollut hänelle helppo. Catherine oli käyttänyt sitä useinkin nuorempana, mutta vähemmin nykyään. Hänellä ei ollut juurikaan enää ketään kehen pitää yhteyttä, ei sillä että tyttö heitä kaipasi. Alunperin Catherine oli käyttänyt palloa viestien viemiseen, mutta yksi päivä hän oli keksinyt äsken tekemänsä sumun. Kokeillen sitä keheen muuhunkaan kuin Matveihin.
Catherine istui kivelle katsoen häntä seuranneeseen naiseen. Mitä he tekisivät nyt? Hän ainakin hatkaisi matkaansa ylemmäs vuoristoon ja lepäisi siellä muutaman päivän, viikon, jonkin aikaa. Tai kävisi kotonaan. Catherine ei olut käynyt siellä pitkään aikaan, taaskaan. Hän laiminlöi paikkaa, jonka oli löytänyt erään vuoren kupeessa sijaitsevan järven läheltä. Mutta ei sinne kukaan ulkopuolinen eksy, vaikka eksyisi, Catherine oli suojannut sisäänkäynnin muutamalla loitsulla. "Meillä ei ole enää mitään syytä pysyä yhdessä, joten ehdotan rauhanomaista erkanemista." Hän sanoi liiankin pitkästi katsoen naista. Catherine ei olettanut naisen haluavan jatkaa matkaa hänen kanssaan, hänelläkään ei ollut mitään halua olla tämän arvaamattoman naisen seurassa hetkeäkään ylimääräistä.
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 16, 2009 20:08:46 GMT 3
Kirei nilkutti eteenpäin. Naisen jalkaan ei onneksi vielä koskenut, mutta hän tiesi, että sen aika tulisi, oi ja silloin kipu olisi eilistä pahempi. Hän olisi onnellinen jos saisi unohtaa pitkät taivaltamiset, asettua jonnekin asumaan ja tehdä olonsa lokoisaksi, pienessä mökissä jossain tiheässä kuusimetsässä. Kaikesta sai unelmoida, mutta tuskinpa nainen koskaan saisi mökkiään, ellei sitten muuttaisi ulkonäköään ja saisi sillä tavoin kaiken maailman roska joukot ajamasta itseään takaa. Olisikohan se paikallaan? Nainen vilkaisi kävellessään vaatteitaan ja totesi, että mekon kieltämättä voisi vaihtaa toiseen, eri väriseen, mutta malliltaan samaan, samoin kuin vyön ja hansikkaat. Lisäksi hän voisi tehdä jotain hiuksilleen, mutta ei mitään radikaalia, ne olivat juuri sopivan pituiset. Kirei pysähtyi toisen pysähtyessä lepäämään ja totesi mielessään, että pieni ulkonäön muuttaminen ei auttaisi asiaa, tarvittaisiin radikaaleja otteita ja niitä hän ei todellakaan jaksaisi. Oli siis vain parempi unohtaa pieni mökki tiheässä kuusimetsässä.
Nainen kääntyi katsomaan taakseen ja oli todella onnellinen siitä, ettei nähnyt kenenkään enää seuraavan, tai siis, vielä nähnyt ketään. Kyllä takaa-ajajat jossain vaiheessa loikkaisivat hänen peräänsä ja juoksentelisivat päättöminä kanoinan naisen kannoilla, toivoen saavansa paljon rahaa ja vielä enemmän, jos esittivät asiansa oikeille ihmisille. Tai siis haltioille. Hän käännähti ympäri kuullessaan toisen sanat ja nyökäytti päätään. "Olet varsin oikeassa. Ja mitäpä takaa-ajettu tekisi toisen takaa-ajetun seuralla, varsinkaan tämän takaa-ajajilla." Nainen heilautti hieman kättään ja keskittyi sitten purkamaan joustaan, miettien samalla, mihin suuntaan sitten lähtisi, hän kun ei tuntenut näitä seutuja. Mutta toisaalta, eipä hän tuntenut monia muitakaan seutuja, joten johonkin suuntaa sitä vaan oli lähdettävä ja toivottava ettei kuolisi janoon jonnekin autiomaalle väärien valintojen jälkeen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 17, 2009 21:20:59 GMT 3
Catherine nyökkäsi toisen vastaukselle ja heilautti myös kättään hyvästeiksi, ennen kuin nousi ja lähti kapuamaan ylemmäs. "Pärjäile!" Tyttö huusi naiselle, vaikka ei uskonutkaan tämän pitävän siitä, mutta mistä sitä tietäisi. Toinen oli viimeisten hetkien aikana yllättänyt hänet käytöksellään, mutta se ei varmaan ollut lopullista. Catherine nousi pientareelle, josta katsoi taakseen. Lähinnä varmistaakseen että hänen sumunsa oli toiminut. Kyllä se oli. Tosin vaikutusaika oli hyvin epäselvä. Catherine huomasi toivovansa, että toinen ehtisi mahdollisimman kauas äskeisistä miehistä. Matveista ei hänelle olisi haittaa pitkään aikaan, jos se tytöstä oli kiinni. Hän kyllä eksyttäisi miehen tänne, vaikka tiesikin tämän tuntevan paikan lähes yhtä hyvin kuin itsekin. Hetken aikaa katseltuaan Catherine katosi toiselle puolelle vuorenrinnettä, joka hämäävästi viisti alaspäin. Hän etsisi itselleen jonkin mukavan paikan kauempaa ja sitten menisi kotiin. Sen hän päätti. [[Oletan pelimme loppuvan tähän. Kiitos seurastasi. ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 19, 2009 14:42:41 GMT 3
Kirei katsoi toisen perään tämän heilauttaessa kättään ja huudahtaessaan tälle pärjäilyt. Nainen vastasi toiselle jonkinlaisella murahduksella, josta mahdollisesti saattoi saada selvää jonkinlaisen pärjäile sinäkin tyylisen vastauksen. Tämän jälkeen hän itsekin lähti jatkamaan matkaansa, valiten summittaisesti suunnan jota kohti lähti kulkemaan, häviten pian jyrkästi nousevan vuorenrinteen taakse, rauhallisesti askeltaen. Hän ei pitänyt mitään kiirettä, vaikka ei tiennytkään kauanko toisen taika mahtoi toimia, sillä kiirehtiminen ei tehnyt hyvää hänen polvelleen ja tämän vuoksi oli paljon parempi, jos nainen vain liikkuisi hitaammin, mutta jättäisi tauot pois. Ja kulkisi koko seuraavan yönkin. Ja päivän sen jälkeen. Elämän suola oli sen ironisuudessa.
//Kiitos myös sinulle, oli hauska pelata kanssasi ^^//
|
|