Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 19, 2009 20:28:36 GMT 3
[[zetsumeita odotellen (: ]]
Kylmä sade pisaroitui tytön kasvoille tämän juostessa ylemmäs vuoristoon. Hän oli palannut tänne, jälleen kerran, ja mitä olikaan saanut seurakseen. Matvein* ja tämän seuralaiset, jotka olivat melkein yhtä typeriä kuin mies itsekin. Catherine manasi mielessään sitä hetkeä kun oli astunut majataloon edellisenä iltana. Matvei kumppaneineen oli istunut siellä viettämässä iltaa ja retostelemassa kaikesta, mitä olivatkaan tehneet. Pöydällä oli monta tuoppia, mikä tarkoitti, että he olivat umpihumalassa. Se koituikin hänen pelastuksekseen. Samassa kun miehet olivat huomanneet Catherinen, he olivat kutsuneet hänet seurakseen pöytään. Tai kutsuneet ja kutsuneet, pakotettu oli oikea sana. Hänen oli onnistunut täpärästi selvitä heidän kynsistään sinä iltana. He olivat olleet siihen aikaan jo niin humalassa, etteivät tajunneet pitää häntä jokaista sekuntia silmällä. Catherine oli käyttänyt tätä hyväkseen ja pyytänyt käydä naisten huoneessa. Tässä sitä nyt oltiin. Matvei oli tajunnut tytön paon muutaman hetken kuluttua, mutta ei onneksi ollut siinä kunnossa, että olisi pystynyt hevosella ratsastamaan, saati sitten kävelemään suoraan.
Mahdollisimman kauas. Pitää päästä mahdollisimman kauas Catherine ajatteli epätoivoisesti. Hän ei tiennyt, miten kaukana jäljessä miehet tällä hetkellä olivat, mutta varmasti eivät niin kaukana ettei hänellä olisi mitään hätää. Catherine oli onnistunut jo pitkän aikaa vältellä miestä ja tämän muita tukijoita, takaisinhakijoita, kuten hän niitä nimitti. Vuoristo oli hänelle onneksi kuin toinen koti, siellä hän oli kasvanut vaikkakaan ei varsinaisesti siellä enää asunutkaan.
*Catherinea takaa ajava mies, joka haluaa viedä tämän takaisin kotikyläänsä perintöään vastaanottamaan.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 19, 2009 20:47:58 GMT 3
Kirein askeleet olivat saaneet merkkejä kangistumisesta, jota takaisi naisen vasen jalka, joka oli kokenut kovia useampi vuosi sitten. Hampaat pureutuivat toisiaan vasten hänen jatkaessaan päättäväisesti nilkuttamistaan eteenpäin, välillä yrittäen juosta pienen pätkän ja sitten taas hidastaen vauhtiaan. Silmien katse välähti nopeasti taaksepäin, jossa paljastui autio näkymä ja sai naisen kääntämään hetkeksi katseensa taas eteensä, samalla kun silmät alkoivat piinata edessä olevaa maisemaa, etsien jotain sopivaa paikkaa piiloutua hetkeksi, ehkä asettaa pystyyn väijytys. Mitä nyt keksisikin ennen kuin jalka sanoisi naureskellen itsensä irti ja hän päätyisi kierimään alas vuoren kylkeä pitkin, aina seuraavan miesjoukon jalkojen juureen, jolloin ainoa keino pelastumista ajatellen olisi se, että miehet hämmästyisivät liikaa vangitakseen häntä. Hän pakotti itsensä jälleen juoksuun, vilkaisten taas taakseen, varmistaakseen, etteivät haamut olleet vielä ehtineet hänen kintereilleen, tavoittelemaan kantapäitä, mutta huojennukseen nainen ei vieläkään nähnyt mitään.
Kieltämättä hän olikin saanut räjähtävän hyvän vauhdin taka-ajajiin verrattuna, ensinnäkin siksi, etteivät nämä olleet oikein vielä ehtineet tajuta, että kas, tuossahan astelikin suloinen summa rahaa ja toiseksi siksi, että suloinen summa rahaa oli vahingossa päästänyt miesten hevoset irti. Ja juostessaan Kirei voitti aina pari hassua miestä, jotka tulla puuskuttivat perässä, koska eivät olleet saaneet vauhkoontuneita hevosiaan millään kuriin, ihme sinäänsä, ainakin heille. Nainen pysähtyi hetkeksi ja kääntyi kokonaan ympäri, antaen terävän katseensa soljua jokaisen kiven ja puun yli ja sivuitse, siltä varalta, että miehet olisivat piiloutuneet, vaikka toisaalta, ei niillä niin paljoa ollut järkeä kertynyt. Hän kääntyi terävästi kun oli saanut tienoon tutkittua ja jatkoi sitten eteenpäin pyrkimistä, kuunnelleen jatkuvasti jalan laulamaa vihlomiskonserttia, viimeistä esitystä ennen alas kierimistä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 19, 2009 21:10:16 GMT 3
Catherine oli hengästynyt ja pysähtyi ottamaan tukea suuresta lohkareesta, joka nojasi vasten vuorenrinnettä. Miksi oikein juoksen? Tyttö kysyi itseltään hämmästyneenä. Hänen pitäisi olla saanut reilu etumatka Matveihin, mutta juosten pääsi nopeammin kauemmas. Toisaalta, olisi miehen eduksi kohdata hänet aivan loppuun juosseena, silloin hänen pitäisi keksiä suunnitelma d. Catherine antoi katseensa kiertää ympäristössä. Ketään ei näkyny, joka oli osaksi tämän jäätävän sateen takia. Sade ei häntä sinänsä haitannut, vaikka märkä viitta painoikin enemmän ja oli epämukava, mutta ainakaan hänellä ei ollut kylmä ja hän piti sateesta. Hetken levättyään Catherine jatkoi juoksuaan, hän ehtisi hyvin ennen yötä hieman kauempana sijaitsevaan tuttuun, mutta pieneen luolaan, joka suojaisi häntä ainakin tämän yön. Tytön oli pakko levätä, sillä matkattuaan koko edellisen yön hän oli väsynyt. Ja hän todella toivoi miesten kärsivän ankarasta päänsärystä. Se edesauttaisi hänen pakoaan.
Tovin vielä kuljettuaan Catherine saapui vihdoin luolan suulle. Enää puuttuisi karhu tai susi, joka olisi päättänyt ottaa luolan käyttöönsä. Tyttö epäröi hieman luolan suulla, kurkistaen sitten varovaisesti sisälle. Mitään ei näkynyt, oli liian pimeää. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleenastuen tämän jälkeen luolaan. Luola oli hieman yli kymmenen askelta syvä ja lopussa noin viisi askelta leveä. Yhdessä nurkassa oli kiviä ringissä tulisijaa varten. Hän oli kerännyt ne edellisellä kerralla siihen. Siellä oli myös risuja ja lehtiä kivien seassa, jotka niin tuuli kuin eläimetkin ihmiset mukaanlukien olivat sinne tuoneet. Sentään luolassa ei ollut mitään eläintä häntä pois ajamassa.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 19, 2009 21:50:03 GMT 3
Hän ei ollut edes kunnolla huomannut sadetta, kunnes vasta nyt, kun se tuntui piiskaavan vaakatasossa naisen kasvoja vasten, ilkkuen tämän nilkuttamiselle. Kirei asteli sateesta huolimatta eteenpäin, vaikka naisen ilme oli synkennyt entisestään ja voisiko häntä siitä syyttäkään, kun jalansija tuntui lipsuvan vähintään joka toisella askeleella. Joka kerta kun hän joutui korjaamaan asentoaan, pysyäkseen pystyssä, vihlaisi jalassa ikävästi, entisen turruttavan vihlonnan lisäksi. Hänen tilanteensa ei sillä hetkellä näyttänyt yhtään hyvältä ja kun hän vielä onnistui liukastumaan niin, että salli nenänsäkin koskettaa maata, oli tilanne päässyt miinuksen puolelle. Siitä huolimatta nainen ei luovuttanut, vaan nousi hammasta purren ylös ja oli varma, että hampaista lähtevä rutina tavoitti aina häntä seuraavat miehetkin. Asialle ei kuitenkaan kannattanut antaa sen enempää tilaa ajatuksistaan, joten hän keskittyi jälleen mahdottomaan, pystyssä pysymiseen.
Kirei oli juuri estänyt täpärästi uuden maaperän suutelemisen, kun hänen kylmennyt katseensa tavoitti jotain mielyttävää. Luola. Tai ainakin siltä se siinä kulmassa, naisen rimpuilessa vielä kaatumisen ja pystyssä pysymisen välillä, näytti ja kun hän pääsi pystyyn, näkymä näytti yhä luolalta. Sen vuoksi hän salli askeltensa mennä hiemaan sivuun suunnitellusta, varsin mutkittelevasta reitistä ja asteli varovaisin askelin luolaa kohti ja valmistautui tarvittaessa puolustamaan itseään. Jousen hän antoi olla selässään, sillä tuskin nainen ehtisi tehdä sillä muuta kuin räpäyttää itseään sormilleen, joten parempi oli luotta lähitaistelutaitoihin, eli kynsiin. Nainen seisoi hetken luolan suun luona ja sukelsi sitten sisään luolaan, pysähtyen uudelleen arvioimaan tilannetta, toivoen samalla, että olisi haistanut muutakin kuin märän sudenturkin selässään.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 19, 2009 22:12:46 GMT 3
Hetken aikaa Catherine vain seisoi luolassa toimettoman oloisena, ennen kuin tajusi kastelevansa koko paikan ja saavansa vielä flunssan märissä vaatteissa. Hm.. Pieni, mitään sanomattomalta näyttävä käden heilautus, ja hänen vaatteensa ja hiuksensa olivat kuivat. Toisella pienellä heilautuksella syntyi pieni valo leijumaan ilmaan, luoden ympärilleen sinertävänä hohtavaa valoa. Pieni hymy hiipi tytön kasvoille. Catherine alkoi keräämään maasta kuivan näköisiä risuja ja lehtiä nuotiota varten ja hetken kuluttua hän oli kasannut niistä pienen keon keskelle kivistä rinkiä. Tyttö oli juuri sytyttämässä nuotiota, kun kuuli askeleita luolan suulta. Toinen ihminen? Eivät he täällä näin nopeasti voi olla! Catherine valmistautui taistelemaan jos asia olisi näin. Hän ei olisi koskaan uskonut miesten pääsevän hänen jäljilleen näin nopeasti, ja vielä tässä säässä! Catherine seisoi varjoissa odottamassa tulijaa, mutisten muutaman suojelevan sanan ilmaan varmuuden vuoksi.
Kohta sisään tuli joku joka näytti puoliksi sudelta, tai ainakin sillä oli suden korvat, joskun hieman oudossa kohdassa. Se, että tulija oli ihminen, eikä hänen odottama mies sai Catherinen rentoutumaan hiukan. Naiseksi osoittautunut tulija kuitenkin vaikutti vaaralliselta. "Iltaa.." Catherine sanoi kysyvästi kohottaen toista kulmaansa. Hänellä ei ollut huppuaan päässä, joka teki hänen olonsa hermostuneeksi ja turvattomaksi. Hän ei usein tavannut tuntemattomia ilman että olisi katsonut heitä turvallisesti huppunsa luomista syvistä varjoista. Catherine toivoi naisen tulleen ystävällisissä aikeissa, eikä ollut joku Matvein palkkalaisista. Mutta jos hän yhtään miestä tunsi, tämä ei palkkaisi naista.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 20, 2009 17:40:00 GMT 3
Kirei tunsi olonsa turvattomaksi, vaikka hän ei vielä osannutkaan sanoa mikä turvattomuuden tunnetta oikein aiheutti. Nainen koukisti hivenen jalkojaan, jännittäen lihaksensa ja ollen valmiina loikkaamaan uhkaavan tunteen aiheuttajan kimppuun, upottamaan tähän kyntensä ja tehden tästä selvää jälkeä. Jos siis uhkaava tunne olisi kania isompi eläin. Hänen tummat silmänsä tuijottivat varautuneesti eteenpäin ja kun katse viimein tottui pimeään luolaan, muokaten siitä hämärän, nainen näki jonkun seisovan luolassa. Mitään hän ei kuitenkaan vielä ehtinyt tehdä, kun toinen tervehti naista ja sai tämän puristamaan kätensä nyrkkiin sen sijaan, että olisi katsonut minkä väristä verta toisesta vuoti. Hetken aikaa Kirei ei sanonut mitään, katseli vain pälyilevästi ympärilleen, kunnes kiinnitti katseensa toisen. "Iltaa vaan."
Hän katsoi toista tarkkaavaisesti astellessaan vielä hivenen syvemmälle luolaan, sillä hänestä tuntui aivan siltä, kuin sade olisi vihmonut vasten naisen nilkkoja ja siitä hän ei pitänyt. Kun hän oli varmistunut siitä, että nilkat saivat olla rauhassa, nainen painoi selkänsä luolan seinää vasten ja valui kivistä pintaa vasten alas, päätyen jalat koukussa istumaan luolan maaperälle. Yhä naisen katse oli kiinnittyneenä toiseen ja jos tämä näki Kirein katseen, oli viesti varsin selvä, 'jos sinä et uhkaa minua, en minä uhkaa sinua, jos oloni täällä häiritsee, tiedät varmasti mistä pääset ulos'.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 20, 2009 20:48:45 GMT 3
Catherine katsoi pitkään vierasta naista, joka oli hetken tauon jälkeen vastannut hänen tervehdykseensä. Yleensä se ei ollut hän joka aloitti keskustelun, mutta se osoitti toiselle että hänellä ei ollut vihamielisiä aikeita. Tulijalla oli viitta oli läpimärkä ja muistutti sudenturkkia korvineen ja kaikkineen. "Kenen kanssa mahdan viettää tämän yön?" Catherine kysyi kohteliaaseen sävyyn jatkaessaan tulen sytyttämistä kuin mitään häiriötä ei olisi tapahtunut. Naisen katse oli tehnyt hänelle varsin selväksi, ettei tämä aikonut lähteä luolasta. Hän oletti, ettei tällä olisi myöskään mitään aikeita hyökätä hänen kimppuunsa. Vielä. Catherine toivoi, että nainen ei olisi Matvein lähettämä kätyri, joka vain esittäisi ettei aikoisi mitään.
Hetken yritettyään Catherine sai tulen syttymään tuluksillaan. Pieni valkea loi iloista valoaan synkkään luolaan, jossa he olivat. Valo, jonka tyttö oli luonut, katosi tulen sytyttyä. Catherine paneutui luolan toiselle sivustalle lähelle tulta, ja silmäili toista piilokiinnostuneena. "Kannattaisi ripustaa tuo viitta tulen lähelle kuivumaan", Catherine totesi, vaikka toinen ei välttämättä pitäisikään siitä, että häntä neuvottaisiin. Hän ei itse pitänyt siitä.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 20, 2009 21:44:57 GMT 3
Nainen katseli koukussa olevia jalkojaan ja olisi halunnut suoristaa ne, mutta koska ei vielä tiennyt mitä toinen tekisi, nuotion sytyttämisen lisäksi, oli parempi olla valmiina. Pieni tuhahduksen puolikas kirposi hänen huuliltaan kun mietti valmiuttaan, joka olisi, jos toinen hyökkäisi, niinkin hyvä, kuin kaksi epätoivoisesti heiluvaa kättä, kun hän yrittäisi päästä ylös. Eli häntä valmiimpaa ja ennen kaikkea nopeampaa ei ollut, loistavaa. Kirei tiesi että nojasi liikaa sarkasmiin, sillä koska kyseessä kuitenkin oli itse sarkasmi, oli sillä tapana ottaa sivuaskel, jolloin siihen nojannut nainen lensi rähmälleen maahan. Siinä vaiheessa päästiin tekemään tuttavuutta ironian kanssa. Hän nosti katseensa kuullessaan toisen kysymyksen ja katsoi tätä pitkään sanomatta mitään. Nainen oli hiljaa toisen vielä silloinkin kun toinen sytytti nuotion, mitä nyt oli kääntänyt katseensa eteensä, selväksi merkiksi siitä, ettei halunnut jakaa sarkasmin helmiään toisen kanssa tai tietää mitään tämän surkeasta elämästä.
Kirei seurasi sivusilmällä kuinka toinen asettui omaan nurkkaansa mököttämään ja olisi ollut tyytyväinen, jos olisi nähnyt asiasta jotain hyötyäkin. Hetken mielijohteesta nainen sulki silmänsä ja nojasi päätään luolan seinämää vasten miettien kuinka kauan saisi levätä ennen kuin matkaa oli pakko jatkaa, kun jokin ääni keskeytti hänet. Kieltämättä hän teki kaikkensa ollakseen huomioimatta sitä ääntä, mutta koska se ääni tuppasi neuvomaan, oli naisen pakko puuttua tilanteeseen. Hänen silmänsä rävähtivät auki ja nainen käänsi liioitellun hitaasti katseensa toiseen. "Kuulehan sinä, mikä lie, minä en tarvitse sinun neuvojasi. Minä en tarvitse sinun ääntäsi." Nainen laittoi kätensä puuskaan ja sulki silmänsä uudelleen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 22, 2009 21:56:27 GMT 3
Catherine vain tuhahti vastaukseksi naisen liioiteltuun päänkääntämiseen ja tokaisuun, se oli hänestä hieman huvittavaa. Kyllä hänkin osasi epäkohtelias olla, mutta ei halunnut toisen hyökkäävän hänen kimppuunsa yöllä tai mitään muutakaan vastaavaa. Eikä tyttöä suoraansanoen kiinnostanut mitä toinen teki luolassa, mutta hän oli täällä ensin ja myös ajatteli nukkua täällä, vaikka vain ärsyttääkseen toista. Catherine lisäsi risun tuleen ja kaivoi jostain viittansa monista taskuista pienen kahvallisen peltipurkin ja etsi siihen sopivan oksan maasta. Tämän jälkeen tyttö haki ulkoa vettä, mikä tässä tapauksessa tarkoitti luolan suulla seisomista sen aikaa, kunnes purkki olisi täynnä. Ulkona satoi kovempaa kuin hän oli muistanut. Catherine toivoi sen hidastavan Matveita enemmän, kuin se hidastaisi häntä. Hän seisoi kauempana luolan suulta välttyäkseen kastumiselta. Muutama pisara ehti värjätä merkkinsä hänen viittaansa tytön hakiessa purkkinsa ulkoa. Catherinen ei onneksi ollut kauaa tarvinnut odotella purkin täyttymistä.
Sisälle palatessaan tyttö ei kiinnittänyt vähääkään huomiota naiseen. Sitähän tämä oli halunnut. Ja meni paikalleen nuotion luo, tukien purkin kepin varassa tulen ylle. Edellisestä kylästä Catherine oli ostanut teesekoitusta, jonka oli kuulemma tarkoitus maistua marjoille. Kun vesi oli kuumaa, tyttö laittoi sinne muutaman hyppysellisen teenlehtiä ja otti purkin jäähtymään pois tulesta, ennen kuin kaatoi juoman kuppiin, jonka oli juuri ottanut taskustaan.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 22, 2009 22:37:20 GMT 3
Kirei ei tehnyt tai sanonut mitään kuullessaan toisen tuhahduksen, mutta hän lisäsi mielessään vuorosanat, jotka toinen olisi sanonyt, jos olisi ääneen jotain mutissut. Naisen mietteet eivät olleet mitenkään maata ylentäviä, kuten eivät yleensäkään, mutta sitten hän päätti jättää toisen oikeastikin huomiotta ja keskittyä kaikkeen muuhun. Niin, kaikkeen mitä nyt hän voisi siinä luolan seinään nojatessaan tehdä, kun jalat olivat lukittuneen polvien kohdalta koukkuun, joten hänhän voisi vaikka esimerkiksi olla tekemättä mitään. Tämän päätettyään nainen päätti heti seuraavan asian, joka olisi nukkumisen yrittäminen, sillä hetken unet tekisivät terää, jotta hän sitten taas jaksaisi riehua ympäri maita ja mantuja takaa-ajajiaan pakoon. Hän sitten nautti elämästään ja ennen kaikkea tulevaisuudestaan. Tietenkin kunnon sarkasmin kera.
Toisen lähtiessä oikein kunnolla liikkeelle kippoineen, avasi Kirei hieman silmiään, saatelleen toisen luolan suulle ja sitten takaisin. Hän katseli hetken aikaa myös sitä, kuinka toinen laittoi veden kiehumaan nuotion liekkien ylle ja mietti miten mukavaa olisi juoda annos rentouttavaa ja kipua lievittävää yrttijuomaa. Yrtit nainen saisi helposti omasta pienestä yrttivarastostaan ja sitten hän vain pyytäisi toiselta pienen tilkan vettä, lipittäisi juomansa ja nukkuisi kuin prinsessa. Hyvin yksinkertaista ja sievää, paitsi että toista ei ollut olemassa, joten nainen tyytyi ottamaan yrttipussinsa ja tunkemaan suuhunsa pari yrttiä kuiviltaan ja toivoi ettei tukehtuisi niihin. Se jos mikä olisi nolo tapa kuolla. Hän laittoi yrttejä pureskellessaan pussinsa pois ja suoristi toisen jalkansa, joka yhä totteli naisen käskyjä ja yritti sitten katseenvoimalla saada toisen jalkansa suoristumaan, vaikka tiesi, että se vaatisi kaikkea muuta kuin anelevat silmät.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 24, 2009 19:05:57 GMT 3
Catherine antoi juoman viilentyä hetken aikaa, lämmitellen sillä kylmiä käsiään. Purkki ja keppi olivat maassa hänen vierellään. Syrjäsilmin tyttö vilkaisi toista, mitään muutosta ei tässä ollut tapahtunut, lukuun ottamatta suoristunutta jalkaa ja liikkuvaa suuta. Catherine siirsi katseensa takaisin tuleen ja käsissään pitelemäänsä kuppiin. Tee tuoksui hyvälle, kuivatun mansikan ja päivänkakkaran tuoksu taisi olla hallitsevin. Hän kokeili varovasti ottaa siemauksen, huomaten juoman olevan vielä liian kuumaa juotavaksi. Catherine siirtyi hieman kauemmas tulesta nojaamaan seinään parempaa asentoa hakien. Toinen oli selvästi tehnyt olonsa mahdollisimman mukavaksi, eikä selvästi aikoisi tehdä hänelle mitään.
Luolaan veti sateenkyllästämä tuuli, jonka kuljettamat pisarat eivät yltäneet siellä olijoiden luo. Sisällä luolassa oli niin kodikasta kuin luolassa nyt vain voi olla. Kumpikaan naisista ei tosin ollut huomaavinaankaan toisiaan. Monta virstaa kauempana Catherinelle niin tuttu 'jäljittäjäkoira' yritti löytää häntä. Manaillen kuuluvasti milloin säätä ja milloin lähtemistä ja kuinka sitä oli jouduttu siirtämään seuraavaan keskipäivään. Hän Hakisi naisen takaisin hinnalla millä hyvänsä. Tämä olisi Catherinen ja hänen välinen asia.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 25, 2009 0:02:33 GMT 3
Kirei nielaisi viimeiset yrtit ja yritti sitten karkoittaa mielestään sen tunteen, että hänen suunsa oli kuin saharan autiomaa. Nainen vilkaisi luolan suuakkoa kohti, siellä vettä satoi yhtä rankasti, ehkä jopa rankemminkin kuin aiemmin, mikä ei tietenkään helpottanut hänen janontunnettaan, sillä hän ei pääsisi jalkansa kanssa nilkuttamaan luolan suulle ja takaisin. Hän käänsi katseensa taas luolan seinää kohti ja hieraisi hieman otsaansa, irvistäen samalla nenäänsä tunkevalle hajulle, joka melko varmasti lähti hänen yllään olevasta taljasta ja muutenkin naisen vaatteista. Hajulle ei kuitenkaan mahtanut mitään ja hän yritti kammeta ärsyttävän hajun ja janontunteen jonnekin murhekasan pohjimmaisiksi ja keskittyi päälimmäisiin murheisiin. Ensimmäisenä hänen täytyi saada kipeä jalkansa suoraksi, mikä vaati selvän väkivallan käyttöä, minkä hän kyllä uskoi kestävänsä syötyään yrttejään, mutta irvisti silti, kun painoi kätensä jalkansa päälle. Nainen vetäisi henkeä ja painoi yhdellä työnnöllä jalkansa suoraksi, irvistäen hieman, lähinnä paukahduksen kaltaiselle äänelle, joka hänen jalastaan kuului kun se suoristui.
Nyt hän saattoi ottaa hivenen rennommin, vaikka vielä oli yksi ongelma selvitettävänä, ennen kuin hän saattaisi sulkea silmänsä ja nukkua hyvällä omatunnolla. Ja se asia liittyi naisen seuraan, jota ei ollut halunnut, mutta josta kieltämättä näki nyt hyötyäkin, jota ei halunnut jättää käyttämättä, vaikka joutuikin näin myöntämään, että toinen ei ollutkaan niin näkymätön kuin hän oli antanut ymmärtää. "Koska täällä luolassa nyt sattuu olemaan kaksi ihmistä yhden sijaan, ehdottaisin, että nukkuisimme vuorotellen. Ihan siltä varalta, jos tänne vaikka eksyisi joku ikävästi asennoitunut ihminen tai jokin." Kirei vilkaisi pari kertaa puhuessaan toista. Hän oli päättänyt olla kertomatta sitä, että häntä ajettiin takaa, sillä se vain saisi aikaan kysymyksiä ja niiden vastaukset taas aikaan lisää kysymyksiä, joihin nainen ei todellakaan halunnut vastata. Sitä paitsi oli vain toisen parhaaksi, ettei tämä tiennyt siitä, että hän oli paennut vankilasta tehtyään murhan, vaikka toisaalta, ties vaikka toinen haluaisi sitten luovuttaa luolan hänelle. Ja sitä hän ei oikeastaan halunnut, ei nyt kun niskaan hengitti tulesta hehkuvat silmät ja naisen pää haluttiin vadille, kuka siinä voisi nukkua ilman tunnontuskia siitä, että oli jättänyt niskaparan suojatta? Kirei ei siis voinut muuta kuin todeta, että hän oli tyytyväinen siihen ettei ollut yksin. Ja se toteamus maistui pahalta, tai sitten kyseessä oli yrttien jälkimaku
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 25, 2009 22:14:24 GMT 3
Catherine katseli mielenkiinnolla naisen puuhia samalla kun joi teetään. Jos paikka olisi ollut toinen, hän olisi ehkä saattanut tarjota sitä toiselle, mutta tämä oli tehnyt varsin selväksi, ettei halunnut että hänelle osoitettiin minkäänlaista huomiota, joten Catherinen mielestä oli parempi vain olla hiljaa. Näytti ettei vastapäätä istuvan naisen jalka oikein totellut tätä, mutta hänen ei oletettu puuttuvan toisen asioihin. Catherine joi pitkän kulauksen hieman jäähtyneestä juomastaan. Se maistui itseasiassa yllättävän hyvälle. Hän kietoi viittaansa paremmin ympärilleen pikemminkin mukavuudesta, kuin kylmästä. Tyttö nosti hieman yllättyneenä katseensa kuullessaan naisen puhuvan hänelle.
"Kas, niinpä taitaakin olla. Mutta miksi vaivautuisin kasvattamaan univelkaani vielä lisää jonkun tuntemattoman ja epäkohteliaan naisen takia?" Catherine tokaisi ehkä liiankin pistävällä äänellä, vaikka naisen ajatus olikin hyvä, hän oli valvonut koko edellisen yön, eikä aikoisi valvoa tätäkin. Hän osasi suojella itseään muutenkin kuin valvomalla tuntemattomien puolesta ja olettaa, että hekin ehkä tekisivät samoin hänen nukkuessa. Catherinella ei ollut mitään syytä tehdä mitään naisen puolesta. Hän oli yrittänyt olla ystävällinen, mutta ei, se oli ollut turhaa. Tyttö joi teensä loppuun nopealla liikkeellä. Matvei saattoi kyllä olla lähellä, mutta hän oli ennenkin päässyt tältä karkuun, niin miksei tälläkin kerralla. Eikä Catherine uskonut miehen edes löytävän tätä luolaa, missä he olivat. Ja vaikka löytäisikin niin eiköhän hän jotain keksisi.
|
|
|
Post by zetsumei on Sept 30, 2009 20:27:44 GMT 3
Kirei odotteli kärsivällisesti toisen vastausta, vaikka naista vieläkin söi se, että hän oli joutunut avaamaan suunsa, mutta minkäs teit, elämän ironiaa oli vaikea juosta karkuun. Toisen vastaus ei sinäänsä yllättänyt häntä, mutta kieltämättä se harmitti, sillä toinen ei selvästikkään käyttänyt ihan jokaista pääkoppansa aivosolua, onneksi hän pääsisi toisesta aamulla eroon. "Omapahan on asiasi ja elämäsi." Hän sulki silmänsä ja lisäsi mielessään elämän tilalle kuoleman. Varomattomuus oli vain niin epäpätevä syy kuolemiselle, että se jopa harmitti häntä, vaikka ei välittänytkään kenestäkään, vielä vähemmän niistä, jotka olivat kuolleet. Tietysti, naisen silmät aukenivat hieman, toisella saattoi olla kykyjä, joista hän ei tiennyt mitään ja jonka turvin toinen pystyisi nukkumaan rauhassa. Tuskin sentään. Tämä varmaan pärjäsi vaan söpöydellään ja valokehä loistaisi toisen ympärillä, kun tämä kävisi nukkumaan, pikkulintujen laulellessa tyhmästi vieressä ja karhun vartioidessa vieressä.
Nainen sulki jälleen silmänsä ja vaihtoi asentoaan niin, että hänen päänsä kallistui oviaukkoa kohden, vetäen samalla taljaansa paremmin ympärilleen. Hän ei viitsinyt enää käyttää omia aivosolujaan toisen selviytymisen miettimiseen, tuskin tätä oli koskaan edes ajettu takaa tai tuskin toinen oli edes nähnyt elämän todellisia kasvoja, karuja sellaisia. Jalkaa vihloi säännöllisesti, mutta Kirei yritti unohtaa sen ja kiinnittää huomionsa nopeaan nukahtamiseen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 3, 2009 21:53:21 GMT 3
Catherine vain katsahti naiseen tämän vastatessa. Hän ihmetteli, mikä oli tehnyt naisesta noin välinpitämättömän ja epäystävällisen. Hän tiesi että epäystävällisyydellä sai enemmän vihollisia kuin mitään muuta, mutta ei Catherinekaan mikään ystävällisyyden perikuva ollut, vaikka näin ajatteli. Useammin hän oli kylmä muita kohtaan. Hetken aikaa hän katseli mietteliäänä silmänsä sulkenutta naista, ennen kuin alkoi keräämään tavaroitaan kasaan. Aamulla tämä olisi ohi. He lähtisivät kumpikin omalle taholleen.
Catherine lisäsi muutaman oksan nuotioon ja vilkaisi vaivihkaa toista. Hän odotti jonkin aikaa varmistaakseen, että toinen olisi varmasti nukahtanut. Tai ainakin sulkenut silmänsä loppuyöksi. Tämän jälkeen tyttö muodosti mielessään suojan ympärilleen ilmassa olevien vesihiukkasista. Muutamalla ilmaan piirretyllä merkillä ja sanalla se oli valmis, ja ellei muuta tekisi, niin ainakin varoittaisi häntä jos joku tulisi hänen lähelleen. Kun suoja oli valmis Catherine kääriytyi viittaansa mahdollisimman mukavasti. Eikä aikaakaan kun hän oli jo nukahtanut. Samaan aikaan sateesta huolimatta Matvei eteni vääjäämättömästi kohti luolaa, missä Catherine ja tämän sudenturkkinen seuralainen majailivat. Mies pysähyi lepäämään pieneen suojaisimpaan kohtaan, minkä löysi. Vaikka hän näyttikin matkaavan yksin, hänen toverinsa olivat vain muutamaa virstaa kauempana odottamassa. Matveilla oli aavistus etsimänsä tytön olinpaikasta, mutta ei pääsisi sinne ainakaan ennen auringonnousua. Siihen mennessä tämä hemmetin sadekin olisi toivottavasti loppu, mies sadatteli mielessään.
|
|