|
Post by zetsumei on Oct 4, 2009 13:29:53 GMT 3
Kirei vajosi uneen ja painajaiset valtasivat välittömästi naisen päänsisällön, velloen muistoja, vääristäen nykyisyyttä ja tappaen tulevaisuuden. Kaiken kaikkiaan hän ei siis hyötynyt paljoakaan yöstä ja sen valheellisesta rauhallisuudesta, jossa hänen olisi pitänyt pystyä nukkumaan rahaisaa unta, mutta minkä elämälleen mahtoi. Nainen oli nimittäin nähnyt vankilastaan paon jälkeen aina painajaisia, joka ikinen kerta kun hän oli eksynyt sulkemaan silmänsä, olivat painajaiset rientäneet ilkeine nauruineen ja alkoivat repiä hänen mieltään riekaleiksi. Siihenkin tottui, tai ainakin osasi vältellä nukkumista kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä vain mieleen eksyi tulemaan, eli toisinsanoen, Kirei valvoi paljon ja nukkui niin vähän kuin mahdollista. Joskus nainen oli kokeillut yrttejäkin, mutta se taas vaivutti liian syvään uneen ja silloin oli suuri riski jäädä vangituksi jonkun maanviljelijän toimesta, joka oli vahingossa eksynyt paikalle ja nettosi tajuttomaksi itsesnä tehneellä naisella sievän summan rahaa. Ei, parempi oli valvoa ja ulvoa susien kanssa kuuta, paitsi ettei nainen ollut ikinä ulvonut, eikä kuu useinkaan näyttäynyt. Tämä oli siis erikoista, että hän oli ummistanut silmänsä ja käynyt nukkumaan, mutta kuka siitäkään tiesi, ei kukaan, tai ainakaan kukaan ei välittäisi hänestä ja hänen nukkumisistaan. Painajainen sai vaihtua toiseksi, vieläkin riipivämmäksi, samalla kuin sade piiskasi maata.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 4, 2009 17:46:12 GMT 3
Catherine nukkui luolan kylmällä, kovalla ja aavistuksen kostealla pohjalla unia näkemättä. Hän heräsi joskus aamuyöllä kuin olisi nähnyt jotain jo unohtunutta painajaista, eikä sen jälkeen nukkunut enää hyvin. Auringon nousuun mennessä hän oli kuitenkin jo nukahtanut syvempään uneen, mutta heräsi äkkiä. Joku lähestyi luolaa. Catherine nousi ylös kovalta alustaltaan liian nopeasti ja oli kaatua, aiheuttaen samalla melua. Joutuen pysähtymään ja ottamaan tukea seinästään hän yritti koota ajatuksiaan. Catherine ei uskonut Matvein edes löytäneen tänne, mutta hän ei voinut olla varma oliko kyseessä edes kyseinen henkilö. Sadekin näytti ohenneen pelkäksi sumuksi ja tihkuksi. Catherine kirosi hiljaa. Hänen ainoa mahdollisuutensa olisi poistua luolasta mahdollisimman pian ja vähin äänin. Tyttö uskoi kuitenkin jo herättäneensä epäystävällisen seuralaisensa. Sitäpaitsi luolan ulkopuoleltakin kuului jo askeleita. Catherine veti syvään henkeä rauhoittuakseen. Homma pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, sillä mies ei varmasti olisi yksin. Entä jos tulija olikin vain joku eksynyt kulkija, joka halusi löytää suojan joksikin aikaa? Varmuuden vuoksi Catherine vetäytyi sivummalle, vetäen hupun samalla kasvojensa eteen, ettei häntä nähtäisi luolan suulta yhtä helposti. Antaen katseensa vaeltaa hän mietti, mitä tekisi jos tulija oli Matvei, toivoen samalla hartaasti ettei näin olisi. Toivo oli kuitenkin turha. "Cat? Tule ulos, tiedän että olet siellä."
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 4, 2009 19:18:21 GMT 3
Kirei heräsi johonkin epämiellyttävään tunteeseen, jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että hänen polvensa oli jäykistynyt tällä kertaa suoraksi ja että hän oli nojannut kätensä puuduksiin. Hetken ympärilleen katsottuaan nainen tiesi missä vika piili, mutta hän ei vielä tahtonut nousta ylös, saattaisihan se olla, että se, joka hänet oli herättänyt, oli vain ohikulku matkalla, ei välttämättä edes nähnyt luolan suuta. Tärkeintä oli vain olla hiljaa ja odottaa mitä tapahtuisi, toivoa, että ulkona kulkeva menisi ohi ja hänen ei toivottu yöseuransa jatkaisi prinsessauniaan. Turha toivo sinäänsä, kaikki yhteen niputettuna, sillä toinen oli herännyt ja onnistui vielä perään aiheuttamaan melua, joka ainakin naisen korviin kuulosti ukkosen jyrinältä, tai maanjäristykseltä. Hän mulkaisi toisen suuntaan ja jäi hetkeksi tuijottamaan mitä toinen teki, sillä oli selvää, että tämäkin oli kuullut tai vaistonnut, miten vain, jonkun olevan luolan lähistöllä. Tai sitten tämä muuten vain veti hupun kasvojensa suojaksi painautui luolan seinää vasten.
Kirei käänsi katseensa kuullessaan huudon ulkoa ja mietti mitä sanoisi. Lopulta nainen nousi seisomaan, kallisti päätään, siristi silmiään ja ärjäisi selvästikin vihaisena. "Tule sinä sisään, niin saat katsella suoliasi! Etkö ole kuullut koputtamisesta? Vai kasvattiko äitisi sinusta linnunpelätintä?" Nainen heilautti esiin pitkän ja koristeellisen puusauvan, josta taivutti nopeasti jousensa ja laski toisen kätensä nuoliensa päälle, hivellen niiden sulkia. Jos hänen ei toivottu seuransa olisi katsonut naista tarpeeksi tarkkaan, olisi tämä huomannut kuinka sudentaljassa olevat korvat heilahtivat hieman. Kirein jokainen lihas jännittyi aivan kuin hänen äsken virittämänsä jousi ja hän oli valmis loikkaamaan lentävän teräsroinan tieltä, tai työntämään nuolensa sellaisenaan kimppuun syöksyjän vatsaan. Lopputulos riippui luolansuulla seisojassa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 5, 2009 17:08:54 GMT 3
Naisen karjaisun jälkeen oli ulkona hetken aikaa aivan hiljaista. Siellä oleva taisi hämmästyä kuullessaan jonkun muun, kuin odottamansa henkilön, äänen. Vielä hyvin vihamielisen sellaisen. "Anteeksi häiriöstä.. Lady", Matvei totesi pahoittelevaan sävyyn luolan sisälle päästyään, vilkaisten siristelevillä silmillään vuoroin naisen villiä olemusta ja tämän kantamia aseita. Antaen katseensa kiertää huomaamattomasti ympäri luolaa. Sivellen hermostuneena lyhyttä partaansa. Jos nainen ei ollut täällä, niin hänellä saattaisi tulla ongelmia tämän toisen kanssa.. "Etsin vain.. Ah.. Siinähän te olette!" Mies jatkoi ja huomasi viimein Catherinen seisovan nurkassa, hymyillen tälle hurmaavinta hymyään, jota Catherine inhosi.
"Hei vain.." Catherine totesi yrittämättä peitellä kylmyyttä ja inhoa äänessään. Mies numero yksi hänen listallaan 'mitä välttelen eniten'. Hän inhosi miehen lipevää tapaa puhua ja hymyillä kuin omistaisi hänet. Ennen kuin Catherine ehti suunnitellakaan seuraavaa liikettään Matvei oli liikkunut hänen viereensä, kuin sudenturkkista naista ei olisikaan. Catherinen kavahtaessa kauemmas miehen äkillistä läheisyyttä. "Se, mitä teit edellisellä kerralla ei ollut kovin mukavaa, tiesitkös Cat?" Matvein hiljainen ääni oli täynnä vihaa. Catherine hymyili alentuvasti miehelle. Tottakai hän tiesi. Ei hän muuten olisi sitä tehnytkään.
[[Rakastan koeviikkoja -__- ]]
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 7, 2009 19:34:09 GMT 3
Kirei katsoi tarkkaavaisesti, mitään sanomatta kun mies astui sisään luolaan anteeksi pyydellen ja ympärilleen katsellen, kuin pöllö, paitsi ettei tehnyt kunniaa kyseiselle linnulle. Nainen siirsi kätensä nuoleltaan, huomattuaan, että mies oli ei toivotun yöseuran tuttava ja oli jo aikeissa poistua koko luolasta, kun kuuli yöseuransa äänen kolkkouden. Tämä sai hänet kääntymään ja tarkkailemaan tilannetta uudestaan, sillä tilanne saattaisi käydä mielenkiintoiseksi ja kieltämättä se saikin pian siihen taipuvaisen suunnan, kaksikon keskustellessa lämpimästi toisilleen. Ironisesti tietenkin. Punaiset hiukset heilahtivat hieman naisen puistaessa päätään ja ottaessa askeleen lähemmäs luolan suuta, mutta sitten hän käännähti ympäri, valmiiksi venytetty jousi käsissään. Nainen leikitteli mustanpuhuvalla nuolella, joka lepäsi paikoillaan hänen sormiensa varassa, osoittaen miestä, jonka nimi oli kaivertumassa nuolen kärkeen, ainakin kuvainnollisesti. "Tiedätkö, minä en pidä miehistä, jotka puhuvat tuolla sävyllä. Se raastaa korviani ja se vasta on huono juttu. Joten sipsuta kauemmas Catmistäliekkään ja käy istumaan. Nätisti."
Kirei seurasi tilannetta tarkkavaisesti, yrittäen samalla lukea ei toivotun seuransa kehonkielestä oliko tämä tyytyväinen nähdessään nuolen suunnattuna äijänkäppänään, vai oliko tämä valmis heittäytymään nuolen ja miekkosen väliin. Oikeastaan asia ei kuulunut hänelle pätkääkään ja ehkä naista hieman jo harmittikin nopea väliin tunkemisensa, ties vaikka kyseessä oli joku naurettava rakastavaisten teerenpeli. Mutta enää ei voinut asiaa muuttaa, jousi lauloi viritettynä ja nuoli odotti ratkaisuja, janoten tietenkin varsinkin veristä vaihtoehtoa.
//Voin kuvitella, koita selvitä hengissä!//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 8, 2009 12:42:41 GMT 3
Catherine ei ollut miehen saavuttua kiinnittänyt minkäänlaista huomiota lähellä olevaan naiseen ja oli yllättynyt kuullessaan tämän käskevän Matveita istumaan. Hän olisi olettanut naisen lähtevän äänettömästi, jättäen hänet kahden miehen kanssa. Matveikin hiljentyi astuen yhden askeleen kauemmas Catherinesta. Tämä ei ollut tottunut siihen, että nainen käski häntä. Mies oli aikeissa sanoa muutaman valitun sanan naiselle, mutta muutti mielensä huomatessaan naisen kantaman aseen nuolen osoittavan kohti häntä.
Catherine nyökkäsi pienesti häntä puolustaneelle naiselle ja astui monta askelta kauemmas miehestä, joka naisen käskystä oli istunut lattialle yrittäen saada sen näyttämään siltä, kuin itse olisi halunnutkin istua juuri silloin. "Cat.." Mies aloitti uhkailevaan sävyyn, "Kuinka saatat.. En ole tullut yksin." Catherine kohautti välinpitämättömänä olkiaan. Miehen sanat eivät merkinneet hänelle mitään. "He saavat sitten tulla hakemaan sinut kun olen tehnyt katoamistemppuni", Catherine tokaisi viileällä äänellä. Hän ei halunnut toisen ampuvan miestä, vaikka se olisikin helpottanut hänen loppu elämäänsä huomattavasti. Se olisi liian helppoa. Mies saisi palata kylään ja kertoa hänen vanhemmilleen miksei ollut taaskaan kyennyt tuomaan Catherinea kotiin. Saaden toivottavasti ankaran rangaistuksen.
[[Selvisin! Vihdoin vapaus, seuraavaksi n. kuudeksi viikoksi, kunnes seuraava koeviikko alkaa...]]
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 9, 2009 14:34:31 GMT 3
Kirei katseli tuntien sisällään syvää nautintoa, kuinka mies näytti hämmästyvän hänen sanoistaan, mutta ei antanut sen näkyä päällepäin. Nuoli saatteli miehen askeleet ja istuutumisen, eikä lakannut vielä senkään jälkeen osoittamasta miestä uhkaavasti ja paljonpuhuvasti. "Hyvä, hyvä, jotain käytöstapoja sentään löytyy." Naisen olisi tehnyt kovasti mieli tehdä miehestä pilkkaa vielä enemmän, purkaa tähän kaiken sen vihan, mitä miehiä kohtaan tunsi, näiden ylisuuria luulojaan itsestään ja mahdistaan. Oi miten ihanaa se olisi, pitkä nöyryytys, jonka jälkeen nuolen kärkeen kaivertuisi nimi verellä koristeltuna. Puolikorvalla hän kuunteli mitä kaksikko puhui ja tuli siihen tulokseen, ettei hänen ehkä kannattaisi tappaa miestä, vaikka haluaisikin, sillä se lisäisi hänen omien takaa-ajajiensa intoa ravata naisen perässä pitkin metsiä. Ongelmallista ja ennen kaikkea ikävää.
"Teehän nyt se katoamistemppusi, jos et tahdo, että tämä nuoli törröttää tuon äijänkäppänän otsassa." Kirei mulkaisi hieman käskevään sävyyn toista, sillä vaikka häneltä löytyi voimia käsistä, niin jousen jännittäminen oli silti raskasta ja hän mielellään jo päästäisi käsivartensa lepoon, varsinkin jos pakoreittiä tulisi sössimään useampikin takaa-ajaja. Nainen ei kauaa pitänyt katsettaan poissa miehestä, sillä ei todellakaan halunnut tämän tekevän mitään hätäistä, josta joutuisi maksamaan kovan hinnan, samoin kuin Kirei itsekin. Itsepuolustusta ei ollut olemassa silloin kun kyseessä oli vanha tuttu, kerran murhaaja, aina murhaaja sanonta vain kaikuisi ja tuomio astuisi voimaan. Nainen ei enää leikkinyt nuolen sulitetulla päällä, vaan keskittyi pitämään jousen jännitettynä, miettien samalla miten itse poistuisi luolasta, tullen siihen tulokseen, että olisihan se todella mukavaa saada lattialla somasti istuja köysiin tai muuten pysymään paikoillaan. Ikävä kyllä köyttäminen ei onnistuisi, ellei hänen ei toivotulla yöseurallaan olisi takataskussaan paria metriä vahvaa köyttä, johon nainen kieltämättä ei uskonut.
//Hienoa ^^//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 9, 2009 18:10:58 GMT 3
Catherine katsoi naiseen. Hän ei pitänyt tämän tyylistä puhua, mutta onneksi heidän tiensä eroaisivat näillä hetkillä. Hänellekin tuli mieleen, että mies pitäisi saada pysymään paikoillaan sen aikaa, kunnes hän ehtisi riittävän kauas. Vanha idea kelpaisi täydellisesti. "Tiedäätkös Matvei.." Catherine aloitti ilkeä hymy kasvoillaan astuen heidän muutaman askeleen eron umpeen. "Muistatkin sen viimekertaisen, joten tiedät, miltä se tuntuu tällä kertaa", hän kuiskasi miehelle, joka kalpeni aavistuksen. "Et voi tehdä tätä minulle!" Matvei huudahti. "Et voi." "Katsotaanko?" Vastasi Catherine edelleen hymyillen, kääntäen toiselle naiselle selkänsä hän piirsi muutaman merkin ilmaan lausuen niiden merkityksen kuiskauksella. Miehen kasvoille jäätyi sen hetkinen pelosta kielivä ilme. "Hän on vaaraton" Catherine sanoi peittäen huolellisesti loitsimisen aiheuttaman väsymyksen. Kyseinen jähmetysloitsu oli hankala, eikä hän osannut sitä vielä tarpeeksi hyvin, ettei se olisi tehnyt tytön oloa väsyneeksi. "Lähdetään." Hän jatkoi, vaikka ei tarkoittanutkaan sitä sanan 'mennään yhdessä' merkityksessä, vaan yleisenä lähtemistä ilmaisevana lausahduksena.
[[sekava rooli]]
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 10, 2009 14:59:24 GMT 3
Kirei seurasi kuinka toinen asteli itsevarmasti puhuen miehen luokse ja koitti päättää, oliko toisen esitys mainio vai yliteatraalinen. Päätöstä nainen ei saanut tehtyä, mutta sen hän kyllä tiesi, että hän arvosti sitä erittäin paljon, hauskakin se oli kaikkine kalpenemisineen ja mystisine selän kääntämisine hänen suuntaansa. Loppu kieltämättä sai naisen toisen kulman hivenen kohoamaan, hänen nähdessään paikoilleen jähmettyneen miehen, jota hänen piti katsoa hivenen lähempääkin ja nopein askelin hän asteli tämän eteen. Oikeastaan nainen olisi mielellään kokeillut, estäisikö tuollainen yllättävä jähmeisyys haavoittumasta, mutta ei viitsinyt tökätä miestä nuolella poskeen, varsinkin kun hänen ei toivottua yöseuransa antoi ymmärtää varsin käskevästi, että lähteminen olisi paikallaan. Nainen suoristautui ja sujautti nuolensa takaisin muiden kaltaistensa sekaan ja kohautti hivenen olkiaan lähtien sitten kävelemään luolan suuaukkoa kohti. Hetken aikaa hän malttoi olla esittämättä kysymystä, mutta sitten nainen ei voinut enää estää itseään, vaan kysyi omituisella äänellä toiselta. "No, mitä sinä teit?" Hän vilkaisi vielä luolassa jähmettyneenä olevaa miestä, ennen kuin jatkoi. "Saadaksesi tuon perääsi..." Ilmeestä ei oikein pystynyt lukemaan mitään, mutta aivan kuin naisen äänessä olisi hetkeä aiemmin ollut ripaus naurua, vaikka hän itse ei ainakaan sellaista enää tunnistaisi, ei omastaan, eikä muiden.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 10, 2009 20:46:12 GMT 3
Catherine oli juuri lähtenyt kävelemään ulos luolasta kun kuuli toisen kysyvän, miten oli saanut Matvein peräänsä. Tämä sai kuitenkin kysymyksen kuulostamaan siltä, kuin olisi alunperin halunnut tietää, miten hän oli jähmettänyt toisen. "Kunhan halusin olla vapaa" Siihen lauseeseen se oli ehkä parhainta tiivistää. Catherine ei halunnut paljastaa tälle vieraalle naiselle koko historiaansa lähtien siitä, kun hän oli huomannut voimansa, siihen, kun hän karkasi kotoa ja muutti erääseen luolaan saaden samalla joukon takaisinhakijoita peräänsä. Miksi se toista kiinnostaisi mitä hän oli tehnyt? Eihän tämäkään ollut kertonut mitään. "Mitä itse teet täällä?" Catherine kysyi kuitenkaan olettamatta toisen vastaavan tähän. Tai jos vastaisi, vastaisi samalla tavalla kuin hänkin. Ympäripyöreästi, mitään kertomatta. Hän astui luolasta ulos enää pilviseen säähän. Matvei pääsisi loitsusta aikaisintaan seuraavana aamuna. Catherine ei ollut koskaan jäänyt seuraamaan tilannetta, niin että voisi varmuudella sanoa kuinka kauan loitsu tehoaisi. Viimeistään silloin mies pääsisi jatkamaan matkaansa, ellei tämän miehet löytäisi häntä aikaisemmin. Jos ei ollut valehdellut niistä.
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 11, 2009 15:02:36 GMT 3
Nainen katsoi toista tämän vastauksen johdosta ja tuhahti hieman. "Niinhän jokainen meistä." Tämä katseli hetken paikalleen pysähtyneenä ympärilleen ja nautti siitä, että ainakaan sillä hetkellä ei satanut, mutta nähtäväksihän se jäisi, pitikö joku noista pilvistä sisällään suuria määriä vesimassaa, joka kohta karkaisi maata kohden. Hän toivoi, todella toivoi, että näin ei kävisi, sillä sudenturkki oli todella painava kastuessaan eikä nainen ollut todellakaan luopumasta siitä. Toisen kysymys osui Kirein kannalta juuri oikeaan paikkaan ja hän katsoi vastatessaan siihen suuntaan mistä oli itsekin könynnyt luolalle. "Pakenin noita." Hän nyökäytti vielä päätään taka-ajajiaan kohti, jotka näyttivät väsyneiltä käveltyään koko yön ja sen lisäksen he näyttivät märiltäkin.
Kirei heilautti jousta kädessään ja lähti sitten juoksemaan valitsemaansa suuntaan samalla kun kuuli takaansa huutoja. "Hei, tuolla se on! Ja katsokaa, se ei ole yksin, napataan ne!" Nainen pinkoi siinä vaiheessa minkä jaloistaan irti sai, välittämättä siitä mitä hänen seurakseen luokitellulle naiselle tapahtuisi, kai tämäkin osaisi käyttää jalkojaan toivotulla tavalla, tai sitten jähmettäisi takaa-ajajat siihen paikkaan. Hänen poskensa oli saada ikävän arven nuolen suhahtaessa aivan naisen kasvojen vierestä ja tämän seurauksena hän heittäytyi maahan ja kieri erään isomman kiven taakse. "Ettekö ole koskaan kuullut, elävänä, ei kuolleena lausahduksesta! Te menetätte paljon jos lävistätte nuppini!" Hän istui selkä kiveä vasten ja katsoi ähkäisten omia nuoliaan, jota kieltämättä ei ollut paljoa. Nyt hän jopa oli kiinnostunut siitä miten toinen mahtaisi pärjätä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 11, 2009 20:01:13 GMT 3
Catherine kuunteli lähellään olevaa naista, kääntäen katseensa tämän osoittamaan suuntaan. Miten mukavaa.. Hän ajatteli synkkänä. Juuri kun he olivat päässeet Matveista, seuraava porukka ryhtyi ahdistelemaan heitä. Miesten sanoista päätellen Catherine ei pääsisi luistamaan tilanteesta helpolla.. Hän ei hetkeen kyennyt liikkumaan ajatuksiltaan, mutta kun toisen lähettämä nuoli melkein osui häntä, hän viimein pääsi liikkeelle. Catherine juoksi samaan suuntaan kuin nainenkin oli juossut. Kuullessaan naisen huutavan, "Ettekö ole koskaan kuullut, elävänä, ei kuolleena lausahduksesta! Te menetätte paljon jos lävistätte nuppini!" Häntä rupesi väkisinkin hymyilyttämään. Paljon he tosiaan menettivätkin. Sarkastisia kommentteja, negatiivista asennetta täynnä olevan henkilön, jolle lähimmäisenrakkaus taisi olla täysin vieras käsite. Catherine ajatteli ja saavutti kiven muutamaa hetkeä myöhemmin kuin nainen. Hän silmäili toisen nuolikokoelmaa, joka vaikutti aika vähäiseltä verrattuna alempana oleviin miehiin.
"Miten ajattelit selvitä tästä?" Catherine kysyi tavoitellen ääneensä viileää sävyä. Yhteistyöllä he saattaisivat selvitä, mutta hän oli jo valmiiksi hieman väsynyt, mutta jos hän käyttäisi jotain helppoja loitsuja, jotka hän oli oppinut jo kauan kauan sitten..
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 12, 2009 20:06:09 GMT 3
Nainen veti syvään henkeä ja kurkisti varovasti kiven takaa, saaden välittömästi nuolen suuntaansa. Hän katsoi viereensä tullutta naista ja mietti hetken aikaa tämän kysymystä, yrittäen päättää kuinka paljon toiselle viitsisi kertoa, mutta päätti sitten kertoi mahdollisimman paljon, jos toisesta vaikka olisi hyötyä. Ja no, jos ei olisi, niin eipä silläkään kai ollut merkitystä. Toisin sanoen. ”En ole keksinyt vielä. Luulin päässeeni hetkeksi eroon ärsyttävistä miehistä, mutta mitä näenkään, lauman puupäitä, joten suo minulle hetki aikaa miettiä.” Hän kiskaisi maahan uponneen nuolen joka oli hetkeä aiemmin ammuttu ja otti sitten taskustaan korun, avasi sen ja peilasi sillä etenevien miesten tarkan sijainnin ja toden totta, nämä olivat olleet sukkelia. Kirei napautti korunsa kiinni ja katsoi toista ilme vakavana. ”Mitä sinä osaat, jähmettämisen lisäksi?” Hän heitti kädessään olevan nuolen ilmaan, otti sen kiinni ja nähtyään nuoliparven lentävän kiven yli nousi ylös ja lähetti yksinäisen nuolensa miehiä kohti, ampuen nopeasti toisenkin nuolen, saaden miesten liikkumisen hetkeksi keskittymään suojautumiseen. Nainen rysähti takaisin kiven taakse ja pyöritti päätään mumisten enimmäkseen itsekseen. ”He ovat idiootteja. Kuinka paljon he menettävätkään rahaa jos nenäni yläpuolella törröttää nuoli, varsinkin heidän näkemänsä vaivan jälkeen.”
Hetken aikaa nainen oli vain hiljaa, mutta kurkisti uudestaan peilinsä avulla maastoa ja tilannetta yleensäkin. Tilanne ei ollut helppo, sillä maasto oli juuri pahimmilleen alavaa ja he eivät pääsisi liikkumaan ilman nuolisadetta mihinkään suuntaan, paitsi tietenkin jos... Kirei puisti hieman päätään ja päätti jättää jossittelut tuonnemmaksi ja keskittyä keksimään jotakin paljon toimivampaa, mutta hänen aivonsa vaan pyörivät sen seikan ympärillä, että kuinka helppoa kaikki olisi jos hänen ei tarvitsi varoa tappamasta. Ja oikeastaan, miksi hän edes varoi tappamasta seuraajiaan, yrittiväthän nämäkin tappaa hänet? Vastaus oli yksinkertainen, mutta ei niinkään miellyttänyt häntä. Kirei Shouka ei ollut murhaaja.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Oct 13, 2009 21:11:31 GMT 3
"Hienoa.." Catherine totesi aavistuksen sarkastisesti, kuin toisen tehtävänä oli hoitaa koko ajattelu. "Monia asioita, joista vain harvoista on hyötyä." Catherine vastasi naisen kysymykseen puoliksi valehdellen. Oli totta, että hän ei pystynyt käyttämään kaikkia oppimiaan loitsuja jähmettämisen jälkeen, mutta oli myös monia, joita hän ei suostunut käyttämään. Hän ei tappaisi ihmisiä, olivat ne kuinka kamalia tahansa, ja nämä naista jahtaavat miehet eivät olleet pahimmasta päästä. Catherine hymähti toisen lausahdukselle alempana olevien miesten älynlahjoista ja kuinka paljon he menettivätkään rahaa jos tappaisivat hänet, heidät, nyt. Sen hetken kun toinen kurkisti tarkistaakseen tilannetta Catherine käytti ajattelemiseen, mistä olisi hyötyä. Yksi vaivaton loitsu tainnuttaisi miehet muutamaksi tunniksi, ellei pidemmäksikin. Hän ei tosin ollut käyttänyt sitä vuosikausiin muuta kuin yksittäisiin tapauksiin, kuten Matveihin ja tämän yksin toimiviin työtovereihin. "Eräs saattaisi toimia.." Catherine mutisi enemmän itselleen kuin naiselle ja kaivoi muutaman pahoin kuihtuneen ja rikkoutuneen lehden valeriaanaa.
"Väistä." Tyttö totesi työntäen naisen kauemmas kiven reunasta ja alempana odottavista miehistä. Miksi edes vaivaudun? Hän ajatteli muotoillessaan loitsua mielessään, sen ollessa valmis Catherine astui kiven takaa näkyville, välittämättä nuolista, jotka saattaisivat osua häneen, ennen kuin päästi loitsun matkaan. Se vieri halkaisijaltaan jalan pituisena kuplana alas miesten jalkoihin ja pysähtyi. Miehet jähmettyivät ensin, olettaessan sen räjähtävän, mutta se levittikin ohutta sumua, joka ympäröi miehet tihentyen. Tämän tainnuttavan sumun ainoa huono puoli oli se, että se liikkui tuulen mukana ennen kuin hälveni tyystin. Catherine ei jäänyt odottamaan toimisiko sumu, ja kehen, vaan lähti juoksemaan ylärinteille viittoen naista seuraamaan jos halusi. Hän ei jäisi katsomaan kuinka monta miestä olisi vielä pystyssä. Vai alkaisiko pilvi liikkua heidän suuntaansa, jolloin hänen toimistaan olisi ollutn enemmän haittaa kuin hyötyä.
|
|
|
Post by zetsumei on Oct 14, 2009 15:21:44 GMT 3
Kirei tyytyi vain mulkaisemaan tosita tämän tokaistua ironisen vastauksensa, mutta päätti sitten jättää tämän huomiotta, sillä oikeastaanhan hän itse pääsisi karkuun jos haluaisi. Vaikka se tapa oli vihonviimeinen jota nainen haluaisi käyttää ja luultavasti hän ennemmin jäisi vangittavaksi kuin kirmaisi vapauteen sen avulla. Nainen jatkoi korullaan peilaamista ja katseli tyytyväisenä nyt varovaisemmaksi käyneitä miehiä ja mietti miksi nämä edes olivat nähneet näin paljon vaivaa, sillä he eivät todellakaan olleet mitään jäljittäjiä. Tavallisilta maatyöläisiltä he hänestä vaikuttivat, liian innokkainen nuolineen. Kuultuuan toisen mutinan hän kääntyi tämän suuntaan ja katseli epäilevästi toista, vaikka oikeastaanhan hänellä ei ollut siihen oikeutta, jos toinen kerta luulisi auttavansa heidät pakoon. Mutta elämä ei ollut oikeudenmukaista ja siksi hän jatkoi epäilevää tujotustaan aina siihen asti kun toinen käski häntä väistämään ja tönäisikin Kireitä kauemmas.
Tämä sai naisen sisällä kuohahtamaan ja hänen silmiinsä syttyi varsin epämiellyttävä kiilto, vaikka toinen ei tuskin sitä huomaisi, sillä millonkas naisen silmät olisivat lempeiltä näyttäneetkään. Hän nousi kyykkyyn, ollen valmiina juoksemaan minkä jaloistaan irti sai, mutta tyytyi muuten vain katselemaan kuinka toinen nousi pystyyn nuolista välittämättä, jota sillä hetkellä ei tosin lentänytkään. Maatyöläiset olivat varmaan unohtaneet jousiensa olemassa olon. Uteliaana Kirei kurkisti hieman kiven takaa, mutta samalla hetkellä toinen jo kehotti häntä kädellään viittelöiden seuraamaan ja mitäpä muuta nainen teki kuin seurasi, vaikka olisi mielellään kyllä nähnyt sen, että toisen sumu tekisi tehtävänsä. Oli se tehtävä sitten mikä hyvänsä.
|
|