|
Post by hikaru on Aug 3, 2009 15:44:14 GMT 3
Tummanvioletti hiuksinen poika käveli maantietä pitkin kohti kaupunkia. Hän oli jo muutaman tunnin kävellyt. Hän oli tulossa pienestä kylästä päin, jossa hän oli käynyt tekemäsä yhden homman. Poika huokaisi nostaen käden varjostamaan kasvoja. Aurinko porotti korkealla ja häikäisi suoraan silmiin, joka oli puolidemonin mielestä todella inhottavaa. Hän inhosi päivää ja aurinkoa. Sen sijaan hän rakasti yötä ja pimeyttä.
Yöllä oli viileää, sen takia Ryuuji piti siitä, sen sijaan hän inhosi lämpöä. Hänellä oli nytkin juuri aurinkoiseen ilmaan tehdyt vaatteet, mustat kengät, housut sekä takki, ainoastaan takin alla oleva paita ei ollut musta, se oli valkoinen kauluspaidan tyyppinen paita.
Huokaisten Ryuuji riisui takin päältään yrittäen viilentää oloaan hieman. Poika heitti takin olalleen kantaen sitä siinä. Hänen pistoolinsa olivat piilossa takin alla olevassa vyössä. Ne olivat takissa kiinni.
Ryuuji pysähtyi kuullessaan kauempaa auton ääntä. Hän kääntyi katsomaan tulosuuntaansa siristäen silmiään nähdäkseen paremmin auringon häikäistessä silmiä. Kauempaa tuli lujaa vauhtia häntä kohti musta auto. Poika puraisi huultaan tunnistaessaan auton. Se tuli suoraan häntä kohti. Kuski yritti vaarmaan törmätä häneen. Ryuuji odotti viime tinkaan ja hyppäsi sitten sivuun.
//Tämmöinen hieman sekaava aloitus//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 5, 2009 13:36:56 GMT 3
Pitkä, noin 176-senttinen pitkät mustat suortuvat omaava neito asteli pitkin katua. Neidon hyvin vaalea iho oli suojattu ohuella, verenpunaisella harsolla ja neidolla oli jaloissaan mustat maiharit. Naisen päällä oli punainen, v-kauluksinen toppi joka ylettyi hädin tuskin neidon napaan, ja jalassaan neidolla oli tummansiniset farkut. Neito jatkoi matkaansa silminnähden ahdistuneena, ja vältteli ihmisiä tullen pian hämärälle kujalle. Saki asteli penkin luokse ja istahti sille, painaen päänsä käsiinsä ja täristen hillittömästi. Sakin silmät muistuttivat lähinnä teevatia, ja neito heilui hiljaa puolelta toiselle. Pian ahdistuskohtaus meni ohi ja Sakilai huokaisi syvään. *Janaga käski minun mennä psykologille näistä ahdistuksen oireista.. Pyh sanon minä. En tarvitse sitä. Tiedän varsin hyvin mistä tämä johtuu enkä kaipaa muita sanomaan se minulle. En halua muita kaivelemaan elämääni.* Saki narskutteli hampaitaan kiukkuuntuneena. Hänen mielestään hänen tuttavansa Janaga oli aivan väärässä, ja Saki oli päättänyt antaa piupaut tämän pulinoille. Siltikin, Sakilaita otti päähän tämän viime sanat ennen kuin Saki oli paiskannut oven kiinni ja lähtenyt. *Mutta, nyt en ajattele sitä. Yritän löytää jotain järkevämpää tekemistä.* Vampyyri-haltia nousi penkiltä ja jatkoi matkaansa. Tullessaan seuraavan nurkan taakse hän näki mustapukuisen miehen, ja tajusi mustan auton ajavan tätä päin. - Varo! Saki huusi, ja huomasi että komea, pitkä mies oli ehtinyt pois alta. Neito kurtisti kulmiaan ja juoksi tämän luokse. - Oletko kunnossa? Viileä, vielä hieman välinpitämätön katse etsiytyi miehen silmiin. // //
|
|
|
Post by hikaru on Aug 5, 2009 20:59:02 GMT 3
Ryuuji tuijotti autoa vihaisena. Hän ei nähnyt auton sisälle mustien ikkunoiden takia. Poika olisi oitis tuhonnut auton, mutta he olivat jo kaupungissa, eikä poika halunnut jäädä kiinni kenenkään tappamisesta tai muustakaan. Hän ei kuuna päivänä menisi mihkään vankilaan, ei ikinä.
Silmäkulmastaan Ryuuji näki kauempana naisen, joka huusi hänelle jotain. Poika käänsi katsettaan tämän suuntaan ja kerkesi vasta melkein liian myöhään huomaamaan auton ikkunan aukevan, ja josta työntyi aseen piippu pihalle. Laukaus kaikui ilmassa kauan ampumisen jälkeen ja veri valui pojan posskea pitkin alas. Luoti oli tehnyt pienen haavan pojan poskeen ja korvaan.
Mitä helvettiä tuokin... Ryuuji ajatteli huomatessaan naisen juosseen hänen luokse. '' Mitä sinä luulet tekeväsi?'' Poika sanoi, koppasi toisen nopeasti käsivarsillensa ja väisti uuden luodin alta hypäten auton katolle ja siitä toiselle puolelle autoa lähtien juokseen nopealla vauhdilla pois.
Ryuuji suunnisti eräälle pienelle pimeälle syrjäkujalle pysähtyen siihen ja melkein tiputtaen naisen otteestaan maahan. Poika puri hampaansa yhteen tarttuen Sakin kaulaan ja painaen tämän seinää vasten vihaisena. Muutama juuri tuli seinästä esiin naisen käsien ja jalkojen tienoilta lukiten toisen seinään kiinni. Ryuuji piti edelleen toisen kaulasta kiinni kuristaen toista pienesti. Pojan kasvoille tuli pelottava virnistys ja pojan pitkät kulmahampaat tulivat esille. '' Kuka olet ja mitä haluat? '' Poika kysyi tuijottaen toista pelottavalla katseella suoraan silmiin. '' Vastaa tai tapan sinut tässä ja nyt''
//Eihän tullu huono. Sano jos haittaa, et retuutin in tota sun hahmoo mukana XD Laitan yleensä muuten hahmojeni ajatukset tolla korostetulla jutskalla//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 5, 2009 23:32:53 GMT 3
Sakilai jähmettyi huomatessaan jonkun ampuvan. Neito vinkaisi pienesti miehen nostaessa tämän käsivarsilleen ja juostessaan hämärälle sivukujalle. Miehen painaessa Sakin seinää vasten ja kuristaen tätä hieman, neidon silmiin syttyi viileä palo. - Satuin vain kävelemään tuolta toiselta kujalta, kun näin sen auton. Neito vastasi hieman käheällä äänellä. Saki nosti toista suupieltään pienoiseen hymyyn ja nosti kätensä sipaistakseen hiuksensa pois silmiltä. - Ja sinun sopii yrittää. Neito katsoi miestä suoraan syvälle silmiin ja latisti tämän katseellaan. Saki liikautti vartaloaan sen verran kuin se oli mahdollista, ja nojasi päänsä sivulle. - Mitä sinä sitten haluat? Sano suoraan vaan. Neidon naama oli peruslukemilla, eikä siitä pystyisi lukemaan mitään. Ei pelkoa, ei surua. Ei paniikkia. Sisimmässään Saki odotti vain, että mies tekisi seuraavan siirtonsa. Hän tiesi olevansa melko vaikea tapettava, ja uskoi ettei kuolisi vielä tähän. *Kuitenkin.. Olisi mielenkiintoista tutustua häneen.* //No problem //
|
|
|
Post by hikaru on Aug 7, 2009 17:54:40 GMT 3
Ryuuji katseli Sakilaita arvioiden. Toinen ei varmastikkaan ollut ihan ihminen. '' Maailmassa ei ole yhtkään semmoista otusta, jotai ei saa tapettua. '' poika sanoi ja virnisti. '' Jokaiseen on omat keinonsa'' poika jatkoi hetken päästä. Hän tuijotti toista suoraan silmiin.
Ryuuji irrotti kättään hieman toisen kaulalta. Poika koski etu- ja keskisormella naisen kaulaa. Hän siveli verisuonen kohtaa. '' Viime ateriastani onkin pitkä aika.'' poika sanoi ja virnisti.
Ryuuji kumartui lähemmäs Sakilaita, niin että hänen suunsa tuli naisen kaulan luo. Poika aukaisi suutaan isommalle, niin että hänen hampaansa näykivät. Ryuujin hampaat olivat ihan toisen kaulalla. Pienesti hän painoi naisen ihoa hampaillaan. Ne menivät hieman kaulan ihon läpi.
Hetken Ryuuji pysyi siinä paikallaan kääntäen päätään sitten muualle päin kihisten naurusta. Poika suoristi itsensä nauraen hetken. Se loppui lyhyeen pojan kasvojen vakavoituessa hieman. '' Luulitko että oikesti purisin?'' poika kysyi virnistäen.
'' En paljon mitään'' Ryuuji vastasi vasta myöhemmin Sakilain kysymykseen. Yhtäkkiä poika puraisi huultaan, ja tämän kasvoille tuli hetkeksi kivulias ilme. Poika kääntyi pois päin naisesta purren hampaitaan yhteen. Muutama yskäisy karkasi pojan suusta. Yskäisyjen mukana tuli hieman vertakin.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 8, 2009 14:53:53 GMT 3
Saki kuunteli hieman turhankin itsevarman puolidemonin puheita. Saki nauroi tälle, muttei sanonut sanaakaan. Sitten hän sipaisi hiuksensa taakse pojan laskiessa hampaansa hänen kaulalleen. - Siitä vaan. Ei välttämättä tee hyvää sinulle, mutta.. Ihan miten vain. Sakin kasvoille nousi kieroutunut hymy. Hän vilkaisi poikaa ja naurahti.
- Mitä saadaan, kun risteytetään melkein pyhä ja pahuus? Mitä heidän verestään syntyy? Miksi minulla on hieman pitemmät korvat ja terävät kulmahampaat? Saki totesi viileän rauhallisesti. Neito laski kätensä pojan olkapäälle kun tämä kääntyi poispäin hänestä. Taputti sitä hieman ja repi itsensä irti kasveista astellen pojan vierelle, kuitenkin muutamien kymmenien senttien päähän. - Ehkä haluaisit kertoa minulle mitä haluat minusta. Neito kyykistyi ja katsoi ylös, tämän mustat hiukset valuen kuin purona tämän selkää pitkin. Neito hymähti ja odotti tämän vastausta.
|
|
|
Post by hikaru on Aug 8, 2009 23:04:36 GMT 3
Ryuuji vilkaisi Sakiin. '' Tiedän kyllä mikä olet, mutta veresi juominen ei tekisi minulle mitään. '' Poika sanoi katsoen naiseen. Poika käänsi katsettaan taas muualle yskien. Mitä tämä nyt taas oli? Tätä oli nyt alkanut tapahtuu enemmän viimeaikoina. Voisiko se johtua siitä?
'' Haluan päästä sinut päiviltä, ettet pääse lavertelemaan tästä kenellekkään.'' Ryuuji sanoi suoristautuen vähän katsoen Sakilaihin. Poika ei halunnut kenenkään tietävän ampumavälikohtauksesta tai tästäkään.
'' Haluatko nopean vai hitaan kuoleman?'' Ryuuji sanoi. Hän veti takkinsa sisältä pistoolin. Poika nosti aseen osoittaan Sakilaita kohti. Poika painoi liipaisinta ja kuului vaimea laukaus. Luoti ei kumminkaan osunut naiseen. Se meni tämän ohitse. Kauempaa kuului huudahdus.
Ryuuji virnisti kääntäen katseensa Sakiin. '' Nyt sinä. '' Poika sanoi ja laski aseen osoittaan taas naiseen. Poika painoi sormeaan hieman liipaisimella. Poika puri huultaan. Miksei hän voinut ampua? Miksi? Poika ärähti vihaisena laskien piipun osoittamaan maahan. '' Jos et halua tulla tapetuksi, lähde pois, ennen kuin muutan mieleni. '' Poika mumisi.
Ryuuji nosti katseensa Sakilain ylitse. Yhtäkkiä poika tarttui naisen käteen ja veti tämän pois kun laukaus kaikui ilmassa, tai oikeastaan kaksi. Ryuuji ähkäisi tuntiessaan luodin lävistävän kätensä. Kauempana oleva hahmo taas lyyhistyi maahan.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 9, 2009 17:05:35 GMT 3
Saki kuunteli miehen puheita siitä, ettei hänen verensä tekisi tälle mitään. Siitä Sakilai oli hieman toista mieltä, mutta kohautti vain olkiaan.
Miehen puhuessa Sakin tappamisesta tämä piti kasvonsa peruslukemilla. Tämän silmät hohtivat tyhjän sinisinä neidon kuunnellessa miestä. Sisimmässään neito vapisi kauhusta, tunsi että ahdistuskohtaus olisi vain minuuttien päässä. Pian se saisi hänet kouriinsa, kylmä käsi kuristaisi hänen kaulaansa ja hän tärisisi, ei voisi tehdä mitään asialle. Sakin silmät painuivat kiinni miehen osoittaessa häntä pistoolilla, odottaen sitä armollista laukausta joka päättäisi kurjan elämän, sen joka Sakille oli annettu.
Sen sijaan mies kuitenkin käski hänen häipyä ennenkuin hän muuttaisi mielensä. Sakin silmät revähtivät auki tämän tuntiessa jonkun sielussa vihan auran, ja se ailahteli hänen takanaan.
Samalla sekunnilla mies vetäisi hänet pois kahden laukauksen alta. Sakilai tunsi auran häviävän, sielu irtosi ruumiista. Mies taas ähkäisi, ja Saki näki tämän kädessä olevan ampumahaavan. Neito sipaisi hiuksensa taakse ja perääntyi hyvin kapealle kujalle. Nainen kääntyi ja juoksi kujaa pitkin, tietämättään seurasiko mies häntä vai ei. Umpikujaan päätyessään tämä käänsi selkänsä seinää vasten ja jäi odottamaan pitkäteräinen miekka käsissään.
Neito huohotti keveästi ja toivoi voivansa sytyttää savukkeen, mutta tiesi kuinka riskialtista se voisi olla. Nyt pitäisi vain odottaa.
|
|
|
Post by hikaru on Aug 21, 2009 20:42:55 GMT 3
Ryuuji piteli kättään tuskaisen oloisena. Hitto vieköön, hän oli ollut varomaton. Olisihan hänen pitänyt aistia toinen jo aikaisemmin. Sakilai oli vienyt hänen huomionsa niin, että hän oli unohtanut tarkkailla ympäristöä. Hitto vieköön hän oli tyhmä, todella tyhmä.
Ennen kuin Ryuuji kerkisi tekemään, Sakilai juoksi jo pois. Ei hitto, kaikki meni nyt pieleen. Hänen olisi pitänyt tappaa nainen, olisi pitänyt tappaa tämä. Nyt tämä varmaan juoksi lavertelemaan hänestä jollekulle. Kaikki saisivat tietää mikä hän oikeasti oli, hän ei voisi paeta minnekkään. Koko maailma saisi tietää hänestä. Ei edes auttaisi muuttaa muualle. Häntä alettaisiin jahtaamaan ja hänet poltettaisiin roviolla. Ei, EI, sitä hän ei halunnut, ei todellakaan. Ajatus jo itsestään karmistutti, hän ei halunnut päästä polttopuuksi, ei todellakaan. Sitten hän joutuisi helvettiin, alimpaan mahdolliseen helvettiin. No ei hänellä, demonilla, kyllä mitään muutakaan paikkaa ollut. Hän oli paha vaikka kuinka yritti tehdä muuta, se tosi seikka että hän oli demoni, ei koskaan muuttuisi. Hän oli mikä oli eikä voinut sille mitään. Demonit olivat pahoja, eivätkä loppujen lopuksi pääsisi kuin helvettiin.
Ryuuji asteli kauempana olevan maahan lyyhistyneen hahmon luo. Poika katseli tätä hetken tarttuen sitten tämän hiuksiin ja nosti ylemmäs nähdäkseen tämän kasvot. Toinen oli juuri ja juuri hereillä ja tuijotti poikaa vihaisena silmiin yrittäen saada asetta käteensä. Ryuuji virnisti ja samassa jokin välähti iltaauringon valossa. Vähän verta lensi pojan päälle ja tämän kasvoille hahmon pään tippuessa alas ja vierien seinään kiinni. Muu osa hahmon vartalosta kaatui maahan.
Ryuuji virnisti ja kääntyi kapeaa kujaa kohti lähtien hitaasti käveleen sitä eteenpäin. Lopulta hän saavutti Sakilain näköetäisyydelle. Pojan silmät kiilsivät verenpunertavina sen takia, kun oli alkanut tulla hämärämpää. Silmien väri sai pojan näyttämään pelottavalta ja hullulta tappajalta, jota lisäsi se, että poika piteli toisessa kädessään pitkähköä miekkaa, joka oli verinen. Ryuuji pysähtyi hieman kauemmas Sakilaista jääden katsomaan naiseen. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän oli kahden vaiheilla, tappaisiko hän toisen vai eikö? Veri pojan sisällä kuohusi. se halusi verta, tuoretta verta, tuoretta vampyyri-haltian verta. Se teki pojan hulluksi.
Ryuuji kohotti miekkansa ilmaan näyttäen siltä, että hyökkäisi Sakilain kimppuun. Miekka heilahti ilmassa. Kuului hiljainen tuskainen älähdys. Miekkan pää tuli esiin pojan selän puolelta. Poika oli lyönyt miekan mahansa läpi saadakseen taas kontrollia itseensä. Poika veti miekan irti päästäen sen putoamaan käsistään maahan vajoten itse maahan yskien verta.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Aug 24, 2009 20:54:05 GMT 3
Kuunneltuaan miehen askelia ensin kauemmas, sittem hänen piilopaikkaansa Saki puristi sormensa tiukasti miekan kädensijaan. Tämän rystyset vaalenivat.
Sakilai näki miehen tulleen hänen luokseen. Miehen silmät kiiluivat punertavina, ja tämän hyvinkin samantapaisen miekan terästä valui verta. Sakilain omat silmät leimahtivat violeteiksi. Haltian pyhä sinisyys ja vampyyrin paha punaisuus sekoittuivat tämän silmissä erivivahteiseksi violetiksi.
Saki asetti miekkansa hyvään asentoon iskuja ja torjumista varten, sillä näytti siltä että neidon olisi taisteltava elämästään. Ensin miehen silmät hohtivat kuin janoten Sakilain verta, kuitenkin osan miehen sisällä taistellen vastaan. Tämän lyödessä miekkansa alas Sakilai älähti ja hän työnsi miekkaansa eteenpäin, kuitenkin vain huomatakseen tämän lävistäneen itsensä.
Sakilai asetti miekkansa takaisin hihnaan ja käveli miehen luokse. Tämä saisi sitten vaikka tappaa hänet, eihän sillä ollut väliä. Joku kyllä löytäisi hänen koiransa Rufelin ja veisi sen pois, turvaan. Saki suoristi itsensä koko mittaansa ja seisoi aivan miehen edessä nostaen tämän leuasta ylös. - Tee mitä teet, mutta älä leiki kanssani. Sakilai soi miehelle pienen, ehkä hitusen verran viettelevän hymyn ja kääntyi. Vilkaisi olkansa yli viehkeästi. - Meistä tulisi vahva pari, jota ei niin vain sorrettaisi. Kerro minulle mitä mieltä olet, varmasti löydät asuntoni.. Sakilai kääntyi miehen puoleen ja sipaisi sormellaan tämän huulia, virnisti kierosti ja juoksi sitten tikapuille, kiipesi ne pikaisesti ylös ja hävisi korkeiden talojen katoille.
Sakilai juoksi kattoja pitkin ja tiesi, että mies tulisi hänen puheilleen pian. Ehkä tappaakseen hänet, ehkä uhkaillakseen häntä. Mutta ehkä myös todetakseen Sakilain olevan oikeassa. Neito taivutti verenpunaisen harsonsa ja solmi sen lanteilleen, suoristi tummansinisten farkkujensa lahkeet ja hyppäsi alas katolta toiselle. Sitten tämä vilkaisi alas ja näki muuttokuorman jonkun pihalla, loikkasi sohvaan katolta ja nousi seisomaan. Nauraen hillittömästi ja hieman kieroutuneesti neitonen juoksi kotiinsa.
Kotiin tultuaan Saki tervehti Rufelia hymyllä ja taputuksella. - Niin, olet pitänyt hyvää huolta kodistamme kun olin poissa. Sakilai otti kaapista koiranmakkaraa ja heitti sen sekarotuiselle uroskoiralleen. Rufel soi hyvällä ruokahalulla. - Meille tulee luultavasti vieraita pian, Rufel.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 16, 2009 15:22:37 GMT 3
//Susta ei ole kuulunut mitään.. Vastaisitko pian? //
|
|
|
Post by hikaru on Sept 27, 2009 0:28:25 GMT 3
//Hei sori tosi, tosi kauheesti etten ole vastannut. On ollut kaikenmoisia kiireitä kun ollaan muutettu, eikä ole netti ollu oikein käytössä, mut jatkos yritän skarpata//
Ryuuji katsoi Sakilaihin tämän tullessa hänen luo. '' En.. Leiki...Kanssasi'' poika ähisi kivuliaana. Hän piteli mahaansa, josta pulppusi verta. Nainen sipaisi sormillaan hänen huuliaan saaden pojan jokseenkin hämmentyyn. Hän oli juuri sanomassa jotain Sakilain perään, mutta tämä oli keriinnyt jo katoamaan.
Maattuaan vielä hetken maassa pidellen mahaansa, Ryuuji nousi ylös. Hän katsahti vielä suuntaan, johon Sakilai oli lähtien miettien hetken jotain, kunnes kuuli ääniä kauempaa, pahaenteisiä ääniä, kuulostivat poliisiautoilta tai sitten olivat jotain vielä pahempaa.
Ryuujin ajatusten kulu pysähtyi siihen ja hän päätti lähteä paikalta, ennen kuin hänet nähtäisiin ja löydettäisiin. Hän juoksi eri suuntaan mihin Sakilai oli mennyt. Hän meni kotiinsa.
Ryuuji makasi ängyllään pidellen mahaansa vieläkin vähän tuskaisena. Hän ei nyt ollut oikein kunnossa mennäkseen minnekkään, tai edes Sakilain luo menemiseen. Hän etsisi tämän myöhemmin, vaikka huomenna, jollei toinen sitten ensi tulisi etsimään häntä.
//Sori, vähän tönkköö.//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 27, 2009 23:51:01 GMT 3
Sakilai kuljeskeli ympäri taloaan tämän sekarotuinen uroskoira Rufel perässään. Neito pureskeli alahuultaan ja kurtisteli kulmiaan. *En leiki kanssasi. Niin hän sanoi. Mitä hän sitten minusta haluaa?* Saki tukahdutti huolestuneisuuden ja kiinnostuksen tunteet miestä kohtaan, kielsi ne. Saki oli turhan sekaisin päästään ajatellakseen järkevästi. Neito käveli makuuhuoneessa sijaitsevaan vaatehuoneeseen, katseli ympärilleen ja kohotti samppanjalasia kädessään ottaakseen siitä kulauksen. Tämä oli jostain kumman päähänpistosta avannut erään kalleimmista ja parhaimmista juhlajuomistaan, ja aikoi tyhjentää pullon tänä iltana. Neito helähti nauruun kun löysi vanhat, hieman kuluneet mutta vieläkin suloiset lapsuuden kenkänsä. Ne olivat mustat kermanvaaleilla nauhoilla, ja kirkkaanpunainen rusetti varpaiden päällä oli hieman vinossa. Saki katseli kenkiä hymy huulillaan, laski ne yöpöydälleen ja meni takaisin vaatehuoneeseen. Sakilai valitsi päälleen mustan, myrkynvihreillä yksityiskohdilla koristetun, ihoa myötäilevän mekon. Se aukeni ilmavaksi helmaksi noin reiden puolivälistä, ja jatkui siitä vapaana ja soljuvana lattiaan asti. Sakilai tunsi itsensä yksinäiseksi, mutta laittautumiseen oli syynsä. *Jos poistun tänään tästä maailmasta, poistunpahan ainakin tyylikkäästi.* Saki naureskeli itselleen ja ajatuksilleen ehostaessaan kasvojaan. Tumma ja dramaattinen silmämeikki oli helppo tehdä, ja tummanvioletti huulipuna koristi pian neidon huulia. Saki avasi hiuksensa ja harjasi ne pitkin vedoin. Neito jätti hiuksensa laskeutumaan omia aikojaan musta-vihreän puvun päälle. Jalkaansa tämä veti mustat, satiiniset polvisukat ja myrkynvihreät ballerinat. - Niin, Rufel, enhän minä koroilla pysyisi pystyssä kovin kauaa. Neito nauroi kun Rufel haukahti kuin sanoakseen Sakilain olevan oikeassa. Saki asteli keittiöön ja vilkaisi itseään matkalla peilistä. Saki oli tyytyväinen ulkonäköönsä, ja kuka tahansa nyt hänet näkisi, pitäisi häntä joko pelottavana, kauniina tai valtaa omaavana. Tai kaikkia. Ja se yhdistelmä nimenomaan pelotti ihmisiä. Saki istui keittiön korkeajalkaiselle tuolille ja kaatoi lasinsa täyteen. Pullo tuli tyhjäksi, ja Saki kohotti kulmiaan. - Sepä kävi nopeasti. Iltakin on vasta nuori, voisin lähteä kävelemään. Tuletko mukaani Rufel? Uroskoira katsoi emäntäänsä ja heilutti häntäänsä. Se oli aina valmis lenkille. Neito oli mukavassa humalatilassa huolimatta prosenteista, joita pullossa oli ollut melko vähän. Tämä etsiskeli jokusen minuutin Rufelin hihnaa, mutta huitaisi sitten kädellään ja päätti ettei Rufel sellaista tarvitsisi. Hehän kävisivät vain pikku lenkin, ei se ketään haittaisi. - Rufel! Mennään.. Saki tarttui mustaan, pitkään mokkanahkaiseen takkiin ja puki sen ylleen. Ulos astuessaan yön jo syksyllä pureva ilma herätti neitosen, ja tämä vilkaisi koiraansa hymyillen. Ei se häntä jättäisi, ei ainakaan kauaksi aikaa. Surullista, kuinka neito lähtikin kävelemään poispäin kylästä, metsää kohden. Surullista, kuinka tämä humalassa ollessaan kääntyi väärälle polulle, jolle ei selvinpäin lähtisi, ja päätyi näin makaamaan vanhan ansakuopan pohjalle tajunsa menettäneenä, Rufel kuoppaa kiertäen huolissaan. Neito saisi luultavasti flunssan, ei sen pahempaa, mutta kuopasta ylös pääseminen saattaa tuottaa hankaluuksia, varsinkin mekossa. Tällä hetkellä neito kuitenkin makaa tiedottomana ansan pohjalla. Kenties hän herää pian, kenties hän herää vasta aamulla, mutta tämä ei tule olemaan hänen viimeinen leposijansa. //Ymmärrän Koulu varsinkin vie aikaa, ja sitten muutto verottaa vielä osansa.. Tuli hieman omituinen tästä roolistani, mutta nyt tässä jonkinlaisia mausteita 'juonelle' //
|
|
|
Post by hikaru on Sept 28, 2009 12:03:41 GMT 3
Ryuuji makasi sängyllään katsellen kattoa. Hän vilkaisi kelloa aina vähän väliä, kunnes vaipui jossain välissä uneen. Hän heräsi keskellä yötä. Poika hypähti melkein istuun. Hän tuijotti sägyn päätä. Huoneessa oli aivan hiljaista, ainoastaan kellon tikitys katkoi sitä. Poika vilkaisi kelloon hieroen päätään, joka tuntui olevan halkeamaisillaan. Kello näytti puoli kahta. Poika huokaisi. Hän olin nukahtanut vaikkei ollut pitänyt. Hän ei ollut uskonut nukahtavan, sillä hän ei ole saanut unta pitkään aikaan vaikka on kuinka yrittänyt, mutta sitä ei vain tule, mutta nyt sitten jostain syystä hän oli nukahtanut.
Ryuuji kirosi hiljaa nousten sängystä. Hän kokeili mahaansa, jota ei enään niin särkenyt, ja haavakin oli aika hyvin mennyt umpeen. Hyvä niin, se olisi vain esteenä kaikelle. Poika käveli keittiöön. Hän meni yhden kaapin luo, aukaisi sen ja penkoi sitä. Hän löysi pienen tabletti purkin ja otti yhden pillerin sieltä ja söi sen. Hänen päätään särki jostain syystä ihan kauheasti. Ehkä ulkoilma voisi lieventää sitä edes vähän.
Ryuuji poistui talostaan ja lukitsi ovet perässään, hän ei halunnut kenenkään ulkopuolisen pääsevän sinne. Poika lähti kävelemään tietä pois päin kylästä. Häntä ei kiinnostanut kävellä kylän katuja pitkin, hän halusi pois kylästä. Ryuuji kulki metsään päin. Hän käveli sinne ja tänne. Ei sillä ollut väliä mihin hän meni, ei hän voisi eksyä.
Kohta päästyään hieman syvemmälle metsään pojan askeleet hidastuivat ja lopulta hän pysähtyi. Mikä tämä oli? Täällä oli joku muukin. Poika kirosi, eikö missään saisi olla rauhassa. Ryuuji oli jo lähtemässä pois, muualle, mutta pysähtyikin. Tässä hajussa oli jotain tuttua. Lisäksi paikalla oli koirakin. Poika huokasi lähtien paikkaa kohti, jossa Sakilai ja tämän koira oli.
Ryuuji päätyi seisomaan vanhan ansakuopan reunalla tuijottaen pohjalla olevaan naiseen. Miten toinen tuonne oli joutunut ja tuollaisissa vaatteissa? Poika vilkaisi koiraan. Hän ei ollut varma oliko koira kiukkuinen. Tämä voisi mahdollisesti hyökätä hänen kimppuunsa.
Hetken mietittyään poika huokaisi ja hyppäsi ansakuoppaan. Hän tarttui Sakilaihin varovasti ja nosti tämän käsivarsilleen. Miksi hän pelasti toisen? Hänhän oli ensim meinannut tappaa tämän. Ehkä pojassa sittenkin oli jotain hyvää, hieman punaista sydäntä, mustan sydämmen pohjalla. Ryuuji hyppäsi pois kuopasta ketterästi. Hän puraisi poskeaan tuntiessaan vihlaisevan kivun mahassaan ja selässään. Haava oli varmaan auennut taas hieman. Ryuuji vilkaisi koiraa, mahtoikohan tämä seurata hänen perässään.
Runsaan puolen tunnin päästä Ryuuji istui jo kotonaan. Hän nousi keittiön tuolilta vilkaisten olohuoneen suuntaan, jossa Sakilai makasi sohvalla, huopa/peitto päällään. Tämän edessä pöydällä li kuppi kuumaa juomista.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 28, 2009 14:09:56 GMT 3
Tiedottomassa tilassa oleva neito näki ensin pelkkää mustaa, sitten siihen alkoi sekoittua punaista ja lopulta kirkasta valoa. Ne sekoittuivat täysin ja muodostivat erikoisen värin, mutta lopulta kirkas valo voitti, ja neito heräsi hiljalleen. Rufel oli vinkunut ansakuopalla huolissaan, ja miehen ilmestyessä paikalle se oli haukkunut. Rufel oli tyytyväinen itseensä kun mies tajusi että Saki olisi saatava pois kuopasta, ja seurasi miestä tämän kotiin. Nyt Rufel makasi sohvan vieressä ja alkoi vinkumaan nähdessään tytön silmäluomien värähtelevän. Saki näki hämärän huoneen raottaessaan silmiään. Tämä tiesi ettei ollut omassa talossaan, ja koetti nostaa päätään. - Aahh.. Neito laski päänsä takaisin tyynylle. Tällä oli päänsärkyä, johtuen joko samppanjasta tai sitten putoamisesta, kenties molemmista. Saki avasi silmänsä ja käänteli päätään katsellen ympärilleen. Oikein mukavalta ja kotoisalta tämä asunto vaikutti. Ketäköhän hänet oli löytänyt? Sakin viimeinen muistikuva oli se, että hän oli pudonnut. Neito haistoi lämpimän juoman tuoksun ja käänsi päänsä kohden pöytää, silmät hieman raollaan. - Mhmm. Neito nosti itsensä varoen ylös istumaan ja kurotti kohti mukia. Saadessaan sen käsiinsä neito kulautti siitä, ja sulki silmänsä nauttien ihanasta mausta. Neito vilkaisi itseään suuresta, goottimaisesti koristellusta peilistä joka nojasi seinään vastapäätä häntä. Puoliksi haltiana, puoliksi vampyyrinä tämä kohotti kulmiaan kiinnostuneena lähinnä peilin upeasta koristelusta. Lopulta katsoen itseään tämä alkoi hihittää. - Näytänpä minä hullunkuriselta. Tämän mustat, pitkät hiukset olivat hieman takussa, ja kehystivät tämän kalpeita kasvoja, joilla mustat silmämeikit olivat hieman valuneet, huulipuna levinnyt aavistuksen suupielestä. Joku saattaisi pitää neitoa karun kauniina tai jopa seksikkäänä tämän näköisenä. Aika kieroutunut mieli täytyisi kylläkin olla mielessä, kaikkihan pitävät täysin huoliteltuja, blondeja, ruskettuneita ja täydellisiä seksikkäinä ja kauniina. Eivät kalpeaa, mustahiuksista, meikit hieman levinneenä iltapuvussa istuvaa naista. Tämä naurahteli peilikuvalleen ja sulki sitten suunsa kuin muistaen, ettei ollut kotonaan. Neito riisui mokkatakin päältään ja nousi seisomaan katsoen mekkoa. Sen helma oli revennyt monesta kohtaa, oikea olkain oli hajonnut ja kengät puuttuivat. Kaiken kaikkiaan neidon ulkonäkö oli hyvinkin gootti juuri tällä hetkellä. Ehkäpä joku pikkunapero pelästyisi häntä. Saki kurtisti kulmiaan ja kohotti mekon yläosaa, vilkaisten sitten ympärilleen. Tuosta toisesta huoneesta kuului jotain ääntä. Neito viittasi Rufelin vierelleen. - Hei, onko täällä ketään? Kuka siellä on? Neito käveli keittiöön rohkaisten itsensä ja kohtasi jonkun, jonka kaikkein viimeiseksi olisi uskonut kohtaavansa. Saki kalpeni entisestään, mikäli se oli vielä mahdollista. Neito kuitenkin pakotti itsensä kävelemään keittiön tuolille, istumaan siihen ja sanomaan: - Kiitos kun autoit minua. Ja kiitos juomasta. Neidon suorastaan pyhänsiniset silmät katsoivat mieheen vilpittömällä, hieman kieroutuneella katseella. Ei nainen sille mitään mahtanut, että oli puoliksi pyhää ja puoliksi pahuutta ja se vääristi hänen mielensä. Neito ei pystynyt enää katsomaan miestä silmiin, hän tiesi että saisi pian ahdistuskohtauksen. Nainen nosti käsivartensa pöydälle ja nojasi käsiinsä hengittäen syvään. Ei auta. Neidon silmät rävähtivät auki ja tämä alkoi huohottaa, kuin ei saisi happea. Neidon kädet alkoivat täristä ja ne hakeutuivat naisen silmille. Sakilai pelkäsi, tätä ahdisti, tuntui kuin sydäntä revittäisiin rinnasta. Nainen vaikersi hiljaa ja tärisi, koettaen rauhoittua. Muutaman minuutin päästä kohtaus oli ohi ja nainen sulki silmänsä. Tämän oli pakko loppua. //Huuh //
|
|