|
Post by hikaru on Sept 28, 2009 19:42:14 GMT 3
Ryuuji huokaisi. Hän otti itsellensäkin samaa kuumaa juotavaa kuin oli tehnyt Sakilaille. Poika havaitsi sen, että toinen olohuoneessa oli heräilemässä. Kohta tämä ilmestyikin keittiöön istuen tuolille. Poika katsoi toiseen hymähtäen tämän kiittäessä häntä. '' Älä sitten kuvittele mitään erikoista. '' poika murahti. Hän vilkaisi ikkunasta ulos kääntäen katseensa takaisin Sakilaihin tämän aloittaessa kohtaustaan.
Ryuuji otti jo muutaman askeleen toista kohti pysähtyen kumminkin purren huultaan. Hän tukahdutti ajatuksensa ja esti itseänsä menemästä toisen luo. Sen sijaan hän pakotti itsensä perääntymään ja menemään pois, toiseen huoneeseen.
Ryuuji käveli Sakilain ohi vilkaisten toiseen. '' Sillä että pelastin sinut ei ole mitään merkitystä, joten sinun on turha kuvitella niin. '' poika sanoi toiselle tämän kohalle häipyen olohuoneeseen ja istuen sohvatuolille. Hän risti jalkansa siemaisten juomaa kupistaan.
Tämä ei tulisi päättymään hyvin, ei todellakaan, häntä vielä rangaistaisiin. Tämä oli kiellettyä häneltä, todellakin. Ryuuji otti vielä uuden kulauksen kupistaan tuntien samalla oudon tuntien alkaen yskiin. Loppu juoma melkein kaatui lattialle, mutta poika sai laskettua kupin juuri pöydälle, eikä siitä läikkynyt kuin vähän pöydälle. Poika yski hetken kivuliaan näköisenä suoristautuen sitten taas istuallaan purren poskestaan melkein palan irti.
//vähän sekavaa//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 28, 2009 20:22:48 GMT 3
//Haha, no entä se minun aikaisempi? x))//
Saki huokaisi. Tämä mietti miehen sanoja ja avasi silmänsä päättäväisen näköisenä. Neito joi kuppinsa tyhjäksi ja pamautti sen pöydälle nousten tuolilta.
Nainen käveli olohuoneeseen silmät leiskuen, odotti kunnes miehen yskänkohtaus helpotti ja asteli suoraan tämän eteen laskien leiskuvan violetin katseensa tähän. Neidon hiukset valuivat purona alas tämän rintoja ja selkää pitkin, ja nainen kohotti kätensä ja avasi suunsa. - Sinä.. Minä.. Et.. Miksi.. Älä luule, että.. Nainen suorastaan pihisi kiukusta. Tämä sulki suunsa ja laski kätensä alas puristaen sen nyrkkiin. - Olet sinä sitten omituinen tyyppi! Koeta jo päättää mitä haluat. Jos haluat tappaa minut tähän, ole hyvä ja tee niin. Sitä onkin jo odotettu monta helvetin vuotta! Sakilai käännähti kannoillaan ympäri ja otti mokkanahkaisen takkinsa nojatuolista, asetteli sen ylleen ja katseli etsivästi ympärilleen. Tämä ei löytänyt kenkiään ja karjaisi raivosta lysähtäen maahan. Neito hakkasi lattiaa nyrkeillään ja kirosi.
Vihdosta viimein nainen kohotti leimuavan, punavoittoisen violetin katseensa mieheen mustien suortuvien lomasta. Nainen kohottautui istumaan ja nojasi päänsä käsiin kuiskaten: - You see beauty, I see pain, you see sky and I see acid rain.. Saki huokaisi ja itki hiljaa. Mitä ihmettä hän nyt tekisi? Hän oli aivan sekaisin kaikesta. Tietysti laskuhumala vaikutti naisen omituiseen käytökseen, mutta tuskaa ja patoutuneita tunteita, vihaa ynnä muuta sisällään pitävä kuori oli särkymässä.
Sakilai nyyhki yhä hiljaa ja raahautui miehen jalkoihin jääden siihen makaamaan. - Pyydän sinulta vain yhtä asiaa: lopeta tämä kidutus. Sakilai sulki silmänsä ja kyyneleet valuivat tämän mustiksi värjättyjen luomien takaa. Neito makasi vaatteet repaleisina, hiukset sekaisin miehen jaloissa odottaen sitä armollista iskua, joka päättäisi kaiken. Edes hetkeksi.
|
|
|
Post by hikaru on Sept 28, 2009 21:00:45 GMT 3
Ryuuji nosti katseensa Sakilaihin tämän tullessa hänen luo pihisten kiukusta. Pojan silmät tuijottivat jokseen kylminä, mitään sanomattomina, suoraan toisen silmiin. Poika puri huultaan tukahduttaen oman purkauksensa. Hänen katseensa kääntyi muualle. Hän ei enään katsonut toista silmiin vaan hänen katseensa katsoi sivulle. Ei oikeen mitään tiettyä esinettä tai muuta, vaan katsoi vain muualle.
'' Miksi minun nyt pitäisi tappaa sinut?!'' Ryuuji sanoi tai oikeastaan huudahti lopulta. '' Jos haluat kuolla mene etsimään joku muu!'' poika jatkoi vihaisena. Hän oli kääntänyt katseensa takaisin toiseen.
Ryuuji katsoi Sakilain puuhia hetken murahtaen tämän tullessa hänen jalkojen juureen. Poika puristi kätensä nyrkkiin. Ole hiljaa, ole hiljaa, ole hiljaa! Poika huusi päänsä sisällä. Hän ei nyt jaksanut.
'' Lopeta! Ole hiljaa nyt jo!'' Ryuuji huudahti lopulta pidäteltyään itseään tarpeeksi kauan. Hänen kätensä oli kuin automaattisesti läimäissyt toista poskelle. Ei mitenkään erityisen lujaa, mutta kumminkin. Poika nousi tuolilta vauhdilla ja se siirtyi hieman taaksepäin. Poika käveli Sakilain ohi vihaisena puristaen kätensä nyrkkiin. Hän käveli takaisin keittiöön.
//Sekavaa edellee//
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 29, 2009 13:30:47 GMT 3
Tuntiessaan napakan läimäisyn poskellaan neito vavahti ja avasi silmänsä. Tämä kipusi istumaan ja katseli miehen kävelemistä keittiöön.
Piru neidon sisällä vaati tätä kostamaan, tekemään jotain, repimään edes sohvatyynyt hajalle tai rikkomaan ikkunat. Hetken Sakilai tunsi vahvaa houkutusta tehdä juuri niin, mutta hyvä haltiaveri voitti tällä erää. Neito nojasi päänsä nojatuoliin ja sulki silmänsä vaikertaen, ja Rufel tunki kylmän kuononsa neidon poskeen vinkuen hiljaa. Saki työnsi sen pois ja nyyhkäisi, pyyhki silmänsä hihaan ja nousi ylös astellen keittiöön rauhallisin askelin. Nojasi keittiön ovenkarmiin ja katsoi miestä. Yhä viileällä ja rauhallisella äänellä lausuen: - Et suostu tappamaan minua, vaikka silmäsi hohtavat punaisena. Et suostu tappamaan minua, vaikka tiedät että voisin aiheuttaa sinulle paljon harmia vain tietämällä että olet olemassa. Neito asteli tuolin luokse ja kohautti hartioitaan laskien kätensä tuolin selkänojalle. - Silti päätät läimäistä minua poskelle. Aivan, nyt ymmärrän. Tiedät miten paljon kärsin, ja haluat sen jatkuvan, niinkö? No ei siinä mitään. Neito laski katseensa hetkeksi ja vaikeni. Nosti päänsä ylväästi pystyyn ja viittasi sekarotuisen koiransa luokseen, asteli kohti ulko-ovea mutta kääntyi vielä viime metreillä. - Taidan tästä lähteä. Kiitos kaikesta, varsinkin vieraanvaraisuudestanne. Hieman ivallinen sävy särähti lauseen loppuosassa, ja neito avasi oven astuakseen ulos. *Paljain jaloin, hihihi..*
//Tämä tyttöhän on ihan psyko :DD//
|
|
|
Post by hikaru on Sept 29, 2009 14:28:17 GMT 3
Ryuuji tuijotti lattiaa vihaisena puristaen kätään tiukasti nyrkkiin purren hampaitaan yhteen. Veri kupli hänen sisällään, viestittäen hänet vihaisuuttaan. Miksi hän oli edes suuttunut näin?
Ryuuji katsoi Sakilaihin tämän tullessa keittiöön. Hänen verenpunaiset silmänsä tuijottivat vihaisena toiseen. Poika kuunteli toista. Toinen oli sanomisissaan ihan oikeassa, siis ensimmäisissä, siinä, että hän ei suostunut tappamaan toista. Jatkolle hän ei kumminkaan suhtautunut yhtä hyvin.
Ryuuji puri hampaitaan yhteen katsoen Sakilain poistumista ulko-ovelle. Poika pidätteli itseään rähjäämästä toiselle. Hänen verensä ja vartalonsa kumminkin päätti muuta.
Muutamalla askeleella Ryuuji oli tullut Sakilain luo, tarttui tätä lujaa olkapäähän, käänsi tämän ja ''löi'' seinää vasten vihaisena. Hänen verenpunaiset silmänsä tuijottivat toista suoraan silmiin. '' Sinä et tiedä mitään kärsimyksestä!'' Poika sanoi tai huusi toiselle. '' Jos sanot tuota kärsimykseksi, se on aika pientä siihen verrattuna mitä olen kärsinyt...! '' Poika jatkoi. ''..Tai mitä tulen vielä kärsimään!''
'' Olet oikeassa siinä, että minun pitäisi tappaa sinut. '' Ryuuji jatkoi hetken tauon jälkeen. '' Vain se, että olen ollut jossain tekemisessä kanssani tuottaa minulle ongelmia.'' Poika sanoi vihaisena. Tarkka silmäinen saattoi huomata tatuoinnin tyyppisen jutun pojan kaulassa, joka ''hohti'' hieman punaisena.
'' Ja nyt... Häivy!'' Ryuuji huudahti. Hänen otteensa Sakilain olkapäässä kiristyi ja tämä melkein heitti tämän kirjaimellisesti pihalle paiskaten oven kiinni sen jälkeen.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 29, 2009 15:05:34 GMT 3
Saki peitti pelästyksensä miehen paiskatessa hänet seinää vasten ja alkaessa huutamaan. Miehen huutaessa hänelle, ettei neito tiedä mitään kärsimyksestä, tämän päässä napsahti. - Ja sinäkö tiedät mitä tai mistä minä kärsin?! Mistä helvetistä sinä sen tiedät miltä minusta tuntuu? Neito läimäytti miehen kasvoja voimalla ennen kuin löysi itsensä kiinni paiskatun oven takaa. Sakilai kiristeli hampaitaan ja menetti sitten hermonsa alkaen paukuttaa ovea. - Missä perkeleessä minun kenkäni ovat? Kuka hitto sinä luulet oikein olevasi? Sitten tämä huokaisi syvään ja nojasi oveen. Nainen alkoi olla sietokykynsä rajoilla, ja kiristeli hampaitaan puristaen kätensä nyrkkiin. Neito kääntyi ovelta ja asteli rappuset alas, jääden kuitenkin siihen seisomaan. Kääntyen ovea kohti Sakin silmät alkoivat hohtaa ensin sinisinä, sitten violetteina ja lopuksi punaisina. Neidon kauniit, joskin suttuiset kasvot vääntyivät julmaan virneeseen, piru hänen sisällään oli saanut vallan. Kieroutunut hihitys karkasi tämä huulilta ja neito käveli taloa ympäri tarkastellen sitä. - Jos olen oikeassa, tämä mies ei pidä mistään pyhästä.. Eikä toisaalta pidä ilmeisesti mitään pyhänä. Sakin silmiin tulvi sinistä, ja lopulta se peitti punaisen värin kokonaan. Sakilai suoristi ryhtinsä ja ojensi kätensä kohti seinää, sitten taas antoi sen tipahtaa alas. Virnistys. Neito viilsi tikarillaan sormeensa haavan ja piirsi verellään ristin seinään. - Nyt nähdään mitä tapahtuu. Sakilai kääntyi kannoillaan ja vislasi Rufelin luokseen alkaen kävellä kohti kotiaan. //Whoaa Tästä tulikin tosi mielenkiintoista Nyt pitäis saattaa nuo kaksi taas yhteen ettei mene yksin roolaamiseksi //
|
|
|
Post by hikaru on Sept 29, 2009 17:30:27 GMT 3
Ryuuji kosketti poskeaan varovasti purren hampaitaan yhteen. Hän nojasi oveen hetken hengittäen syvään, yrittäen rauhoittua. Jostain syystä hänen melkein jokaiseen paikkaan koski. Poika kuunteli Sakilain oven paukutusta hetken, kävellen olohuoneeseen lysähtäen sohvalle istumaan.
Kädet nousivat ''puristamaan'' päätä sivuilta, samalla kun kivulias ilme nousi kasvoille. Hengitys kulki raskaasti, ja pää tuntui räjähtävä, kuten se musta sydän jota poika kantoi. Toinen käsi laskeutui kaulalla olevan merkin työ, kun hän yhtäkkiä tunsi kuin pienen sähköiskun siitä.
Ei, ei taas. Ei taas. Ne tulisivat taas. Hän oli tehnyt taas väärin sellaiseksi kuin oli. Hän oli ollut tekemisessä sellaisen kanssa kuin Sakilai oli osin. Ryuuji kirosi ääneen leöden nyrkin lujaa pöytään.
''Ryuuji...'' Kuului jostain hetken päästä jostain ääni ja ilmaan alkoi muodostua jonkinlainen hahmo. Ryuuji nosti katseensa maasta tähän. Hahmon kasvoja ei näkynyt tumman viitan hupun alta. Hahmo käveli hiljalleen pojan luo. Tämä olisi voinut keriitä pakoonkin, mutta mitä hyötyä, ei hän kauaa pystyisi olemaan karkuteillä, sen hiton merkin takia hänet löydettiin mistä tahansa.
Hahmon käsi ilmestyi nopeasti hihan alta ja jokin voima paiskasi Ryuujin seinää päin sohvan kaatuessa maahan. Hahmo tuli taas pojan luo kumartuen tämän eteen. Tämän paha, ivallinen virnistys näkyi hupun alta. Käsi tarttui hiuspehkoon kiskaisten pojan katseen ylös samalla kun toinen käsi painui silmien päälle.
Ryuuji huudahti kivusta, ei mitenkään lujaa. Jokin kuin jysähti hänen sydämmen päällään, kellon siirtyessä eteenpäin. Käsi päästi irti pojasta ja tämä kaatui maahan veren valuessa suupielestä.
Hahmo nousi yhtäkkiä ylös kouristuksen omaisesti purren hampaitaan yhteen. Mikä tämä oli? Mikä tämä pyhyyden tuntu oli? Se kärvensi. Hahmo kääntyi ja käveli seinää kohti kadoten. Ryuuji kirosi kohottaen käsillä itseensä ylemmäs katsoen hahmon perään. '' Se helvetin typerys!'' Poika kirosi ja nousi ylös juuri ja juuri puristaen kädellään rintakehäänsä sydämmen kohdalta.
Hahmo ilmestyi pihalla, seinän eteen, jossa oli risti. Hampaita purtiin yhteen ja katseltiin ympärille, huomaten Sakilain juuri poistuvan. Hahmo virnisti ja otti askeleita eteenpäin hypäten yhtäkkiä toisen eteen. Käsi vilahti hihan sisältä tarttuen toista kaulasta. Jostain hupun alta näkyi hulluna kiiltävät verenpunaiset silmät.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 13:41:31 GMT 3
Sakilai oli kävellyt vasta muutaman minuutin, kun yhtäkkiä neidon eteen hypähti tummahuppuinen olio. Se tarttui Sakia kaulasta, ja neito älähti säikäytettynä. Nainen kurtisti kulmansa ja tarttui olion käteen kaksin käsin koettaen repiä sitä irti. Ei auttanut. Saki iski hampaansa hahmon kämmenselkään, toivoen sen irroittavan kuristavan otteen neidon kurkusta.
- Nghh.. Apuaa..a..a...aa.. Neidon silmissä tummeni, valot alkoivat kiertää ympyrää. Saki hakkasi olentoa nyrkeillään ja potki sitä, kyyneleet valuivat tämän silmistä.
Sitten Sakilai tajusi, että tätä se oli. Nyt se tapahtui. Ehkä hän nyt pääsisi kivusta ja tuskasta, joka seurasi häntä joka paikkaan eikä helpottanut milloinkaan.. Neito sulki silmänsä, vaikka se olisi ollut ihan sama olivatko ne auki vai kiinni, niin hämäräksi tämän näkö oli jo päässyt. Neito antautui ja antoi kehonsa valahtaa voimattomaksi, veltoksi. Tämän henki ei kulkenut, mutta sydän löi yhä. Menettäessään tajuntansa Saki toivoi kaikkea hyvää koiralleen Rufelille.
~Pimeys. Se oli kaikkialla, se tuntui kaikkialla. Se tuntui painona rinnan päällä, ja Sakilai kääntyi ympäri. Hän näki tunnelin, jonka päässä loisti valoa. Katsoessaan tunnelin toiseen suuntaan hän näki vain pimeää. Neito kääntyi valoa kohti, mutta otettuaan ensimmäisen askeleen kohti sitä, joku koputti hänen olkapäätään ja Sakilai kääntyi ympäri.~
|
|
|
Post by hikaru on Sept 30, 2009 18:15:13 GMT 3
Hahmo tuijotti Sakilaita hulluna. Hänen silmänsä loistivat punaisena, todella pelottavan ja hullun vaikutelman antaen. Käsi tiukentui toisen kaulalla ja hupun alta saattoi kuulla hiljaista ''kiheröintiä''. Kasvot, joita tuskin näkyi ollenkaan hupun alta, olivat vääntyneet kieroon pahamaiseen virneeseen. Hahmon ainoa päämäärä oli saada Sakilai hengettömäksi. Hän ei kaivannut yhtään tälläistä olentoa maan päälle. Vaikka toinen olisi vain hieman pyhä, se riitti syyksi tappamiseen.
Ryuuji hengitti raskaasti puristaen ''sydäntään''. ''Ei hitto...'' Poika kirosi hiljaa. Hän otti muutaman tärisevän askeleen eteenpäin pysähtyen ja vääntäytyen melkein kaksin kerroin yskimään verta suustaan. Lopetettuaan hän pyyhkäisi suupielestään veren pois hihaansa ja suoristautui taas purren huultaan. Hitaasti hän käveli ulko-ovelle ja astui pihalle, jossa hän kohtasi hahmon ja Sakilain.
Ryuuji löysi jostain voimaa ja lähti juoksemaan hahmoa kohti. Hän tarttui tämän käteen ja väänsi sen irti saaden hahmon perääntymään hieman.
Punaiset silmät kohtasivat toiset silmät. Ne olivat kääntyneet katsomaan häneen. Samassa jokin voima lennätti Ryuujin ilman halki. Hän tömähti maahan kauemmas seljälleen yskäisten verta kurkustaan osuessaan maahan. Henki salpautui hetkeksi. Ennen kuin poika kerkisi ylös jotkin kuin kädet, luurankokädet nousivat maasta, ja tarttuivat hänet lukiten maahan. Samassa jokin voima kulki niistä pojan vartaloon . Poika huudahti kivusta purren huultaan.
|
|
jentami
Member
From now on, we are enemies. You and I.
Posts: 85
|
Post by jentami on Sept 30, 2009 21:53:26 GMT 3
~Joku oli koputtanut häntä olkapäälle, ja neito oli kääntynyt takaisin pimeälle puolelle. Sitten alkoi jonkinasteista hämärää valoa kajastaa luomien raosta.~ - Uuhh.. Onko se ohi? Missä olen...? Sakilai avasi silmänsä maaten maassa. Muutamalla nopealla vilkaisulla neito arvasi, mitä oli tapahtunut ja puri poskiaan. Sakilai pudisteli päätään hetken ja perääntyi kauemmas, toivoen että olento olisi tarpeeksi keskittynyt mieheen. Neito vaivautui hitaasti pystyyn ja puristi tikariaan kädessä. Saki siirsi otteensa tikarista sen terälle, vei kätensä taakse ja heitti tikarin olennon kurkun sivuun. - Hei pelkuri.. Et hoitanut tehtävääsi loppuun kanssani. Helvetin palo kiilui neidon silmistä tämän tuijottaessa ilmeenkään värähtämättä olentoa. *Jos saan miehelle edes hetken aikaa, kenties hän saa tarpeeksi voimia tai hyvän idean.* Neito käveli laajassa kaaressa olentoa ympäri, ja tämän kauniit, täyteläiset huulet kaartuivat julmaan virneeseen neidon pelatessa aikaa. Sakilai uskoi voittavansa hieman aikaa tietyillä jipoilla, toivoen että se riittäisi. Aurinko nousisi pian, näkisi olisiko olento liian paha kestämään auringon voimaa. Neito päätti heittää hieman erilaisen kortin kehiin. Ehkä se hämäisi olentoa hetkisen. Sakilai kaivoi pientä laukkuaan ottaen sieltä esiin puhelimen, valitsi sieltä musiikkia soimaan.. ja alkoi tanssia. Musiikki oli jotakin psykedeelistä, ja kuin pienissä sienissä olevinaan neito alkoi tanssia transsinomaisesti musiikin tahtiin. Hän vei kätensä korkealle ilmaan ja leväytti ne alas, lanteet keinuen rytmissä. Saki pyörähteli ympäri, kuitenkin pitäen katseensa koko ajan hahmon silmissä. Sakilain suu oli hieman raollaan, ja tämä kurotteli pitkillä sormillaan hahmoa kohti. *Voi tartu nyt syöttiin, saan sillä aikaa...* Kiero hymy nousi neidon kasvoille ja tämä jatkoi räiskyvää tanssiaan, kunnes musiikki loppui. Sitten neito jäi aloilleen, pudotti kädet sivuilleen, nojasi päänsä sivulle ja hymyili tuijottaen hahmoa silmiin, omat silmänsä himmeästi hohtaen. *Seuraava siirto on nyt tuon miehen käsissä.* //Hehe Ihme neiti //
|
|