|
Post by submarine on Jun 1, 2009 23:03:46 GMT 3
Nufs seurasi miehen katsetta muutamaan nopanpelaajaan, muttei innostunut kuitenkaan turhan paljoa. Rahaa saattoi olla tietenkin jaossa, muttei rotille - ei etenkään täällä. Eikä kolikoita muutenkaan olisi paljon, jos ollenkaan. Nartulla ei ollut paljoa käsitystä peräkylistä, mutta hänkin tiesi, että oikea raha oli vähemmän käytettyä täällä, ja useammin käytettiin esineitä. Hän ei tarvinnut juuri nyt jalkajakkaraa painolastikin. "Ee. Ee hyvä. Pitää olla parempi rahakeino", Nufs vastasi miehelle, vuoleskellen vasamanvarttaan. Ainakin tämä tapaus oli kiinnostavampaa sorttia, halusi ilmeisesti tehdä yhteistyötä. Hommiin rotta oli aina valmis, hommista sai rahaa.
|
|
|
Post by Lyyrica on Jun 2, 2009 21:19:40 GMT 3
Jonkun osalta peli ei selvätikään mennyt kovin hyvin. Raha vaihtoi omistajaa nopeammin kuin oli tarkoitus. Pelaaja, jonka nopilla ei ollut parempaa tarjottavaa kuin tupla-ykköset, nousi suivaantuneena pöydänäärestä ja saapasteli pihalle. Sen vaihtoehtona olisi ollut tappelu. Tunnelma pelipöydässä koki muutoksen johonkin suuntaan, ja noppaseurue alkoi hajaantua kuka mihinkäkin. Pöydänpinta siivottiin kolikoista, jokaista kuparinmurusta myöten, ja joku joka väitti noppia omakseen, kaappasi ne kouraansa.
Majatalossa näytti olevan väljempää. Noppaseurueen haihtuminen oli saanut mukaansa enemmänkin väkeä. Tavernapuolen uskollisimmat asiakkaat juttelivat vielä ja kävivät kiitolliseen tahtiin täydentämässä kolpakoitaan. Tarjoilijattarista nuorimmat olivat siirtyneet keittiön puolelle, tähän aikaan asiakkailla oli taipumusta levottomuuteen, eikä kukaan halunnut saada osakseen hävyttömiä nousuhumalaisia ehdotuksia.
Majatalon isäntä pyyhki tiskiä laajoin vedoin. Vielä kymmenenvuotta sitten mies oli kantanut palkkasoturin miekkaa, ja kourat jotka nykyään pyyhkivät lakaisivat lattioita, laskivat olutta ja vierittivät tynnyreitä olivat joskus murskanneet kalloja ja kahmineet kultaa. Kullalla hän oli tämän majatalon aikoinaan ostanut. Ja vaikka miekkojen ja taistelukirveiden aika oli ohi, isäntä selvästikin tiesi miesten murjomisesta ja häiriköiden ulosheittämisestä yhtä jos toista.
Vanhat ajat mielessään majatalonisäntä mulkoili siihen nurkkapöytään, jossa rotta vielä istui. Lautanen sillä oli ollut tyhjä jo jonkin aikaa. Mokoman otuksen olisi parasta tilata jotain, jos mieli kuluttaa maksaville asiakkaille kuuluvia penkkejä. Maksavista asiakkaista tulikin mieleen se majataloon saapunut matkalainen, joka oli kantanut miekkaa ja muhkeita satulalaukkuja. Tallirenki oli kertonut, että miehellä oli ollut aika hyvä hevonenkin. Matkalainen oli parasta aikaa pöydässä, jota rial oli ärsyttävän lähellä. Koska rialin oma lautanen oli tyhjä, se oli selvästikin vain kerjäämässä muiden tähteitä.
”Herrani,” majatalonisäntä murahtaa Starakanin suuntaan. ”Jos haluatte eroon tuosta norkoilijasta, niin hihkaiskaa vain, ja noudan kissan.” Ne, jotka olivat lähimpänä rialin pöytää, nielivät naurahduksensa, mutta etäämmältä salista kuului huvittunutta kyräilyä. Kissavitsi oli selvästikin kerrottu joskus aiemmin, mutta ehkä jollekin toiselle rialille.
|
|
|
Post by frederico on Jun 3, 2009 15:17:18 GMT 3
Starakan tuijotti tuota majatalon isäntää lievästi huvittuneena. "Tahtoisinpa tosiaan nähdä sellaisn kissan, mutta sitä ennen voisit tuoda meille molemmille yhdet tuopit. Anna rotan istua, siitä ei ole minulle harmia." Ojennan muutakan kolikon isännälle "Mutta annetaan sen kissan olla, se voisi villitä noita koiria tuolla kauempana!" Nyökkään kyräilevien kyläläisten suuntaan
Rialit olivat kyllä varkaita, murhamiehiä ja pohjasakkaa... ei sitä voi kieltää, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut ja aina parempi pitää rotta näkyvissä kuin selän takana
"Ehkä keksimme vielä jotain... Tuo tyyppi joka kasasi noppapotista, ehkä suurimman osan kolikoista, näyttää melkoiselta kerskurilta, Oletko muuten koskaan tapellut rahasta?" Nyökkään tyypin suuntaan joka taisi olla päällepäsmärinä röhähdellessä kissa jutulle.
|
|
|
Post by submarine on Jun 3, 2009 16:15:59 GMT 3
Nufs ei suuremmin pelästynyt kissalla uhkailusta, päin vastoin. Se oli melkeinpä huvittavaa jopa nartullekin, joka oli useaan otteeseen siivonnut kaduilta kissan ja toisenkin ateriakseen. Siihen ei tarvinnut kuin pitkän veitsen tai nopean väännön. Oikeastaan rotta melkeinpä jopa toivoi, että olisi saanut kissan peräänsä, siinä olisi ollut ainakin päivän verran ilmaista ruokaa. Vaikka eipä se kovin järkevää olisikaan ollut, kissan tappamisesta noussut älinä olisi ollut melkoinen. Jostakin kumman syystä vieressä istuva mies jotenkin vastusti koko hommaa muutenkin. Niin järjetöntä kuin se olikin, Nufs epäili tämän jotenkin jollakin tasolla jopa sietävän rottia. Hänellä ei ollut hajuakaan, miksi, mutta jotenkin vain siltä näytti.
Pöydästä läheltä majatalon ulko-ovea nousi pystyyn hieman keski-ikäistä vanhempi, tuuheapartainen mies. Tämä oli jo hetkisen tutkaillut paikaltaan, ulottuopposensa takaa, paikalle ilmestynyttä miestä ja samalla ehkä aavistuksen rottaakin. Paikalliset tuntivat tämän kylän kauppiaaksi, joka oli melko hyvissä väleissä melkeinpä kaikkien kanssa. Tämän oli tarkoitus lähipäivinä, ehkä jo huomenna, lähteä vuosittaiselle kauppamatkalleen. Varovaisenpuoleisesti, ainakaan turhia kiirehtimättä, kauppias lähestyi Starakanin pöytää kädet alhaalla. "Kuulinko oikein, että olisitte rahaa tarvitsemassa?" tämä kysyi, ja vilkaisi sitten majatalon isäntää. "Tuohan herralle kunnon tuoppi. Minä maksan."
|
|
|
Post by Lyyrica on Jun 4, 2009 9:16:01 GMT 3
Noppapelissä äkkivaurastunut miekkonen nielaisee, kun kuulee jotain tappeluun liittyvää. Samassa miesparka lähteekin livohkaan. Pöydälle jää pyörimään muutama hopea maksuksi viimeisimmistä juomista.
Raha puhuu kuten aina. Starakanin ojentamat kolikot katoavat parempaan talteen, ja muuttuvat niiden arvoa vastaaviksi hyödykkeiksi, tässä tapauksessa tuopeiksi. Kun juomat on laskettu, tarjoilijatar ohjeistetaan kiikuttamaan ne asiakkaille.
Majatalonisäntä palaa askareidensa pariin aina siihen saakka, kunnes kylässä vaikuttava kauppias tilaa häneltä oluen miehelle, joka sietää rialia. Tämän tuopin hän toimitti paikanpäälle itse, ja vastaa kauppiaalle, että sen tarjoaa talo. Hänellä on kauppiaan kanssa edullinen sopimus tynnyritoimituksista, ja niitä vastaan hän sallii kauppialle majatalonsa puolesta edustuskuluja.
(( Nyt kun kauppias on paikalla, niin voisin tuoda oman hahmoni takaisin kehiin joko seuraavalla tai sitä seuraavalla siirrollani. ))
|
|
|
Post by frederico on Jun 4, 2009 18:14:37 GMT 3
Starakan
Tuskin istua ehtii kun olutta kannetaan kaksin käsin pöytään. Sehän vain kelpaa, tuoppiin Starakan tuskin koskaan on sylkenyt. Äskeinen välikohtaus tai sen poikanen unohtuu välittömästi nuorukaisen mielessä ja hän ajattelee jo uusia haasteita.
"Tottakai raha kiinnostaa ei sitä käy kieltäminen, mutta sen ansaitsemisen ei tarvitsisi olla kovin monimutkaista" Totean parrakkaalle kauppiaalle. "Monimutkaiset jutut eivät ole hyvästä. Moni asia voi mennä pieleen." Hän puhelee kauppiaalle tuopposen takaa.
Itseasiassa Starakan olisi valmis jo lyömään kättä päälle. Toimettomana olo ei ole hänen vahvoja puoliaan, mutta ilman tienestiä hän ei nosta sormeakaan ellei ole aivan pakko. Tänäänkin on ratsastettu hyvän matkaa viidettäkymmenettä virstaa, ja aivan tyhjänpanttina. Ihmekö tuo että tulot kiinnostavat. Tosin Starakan yrittää peittää sen parhaansa mukaan.
"Mitäs arvon herralla on mielessä?" Starakan viimein kysyy... "Kevät taitaa koittaa pian täydellä teholla, se tarkoittaa joko kylvö- tai reissuhommia... Kylvöhommiin en ala"
|
|
|
Post by Lyyrica on Jun 5, 2009 22:56:18 GMT 3
(( Fred.
Huomasin, että Submarine oli jättänyt poissaoloilmoituksen, jonka mukaan hän on poissa kuvioista sunnuntaihin saakka. Mietin tässä, että koska seikkailu ei ole vielä kunnolla alkanut, niin jos hypättäisiin Submarinen yli siihen saakka, kunnes hän palaa, ja otetaan vaikka keskinäinen interaktio sillä aikaa. Kuittaa tähän, jos sopii, niin minä raahaan hahmoni majatalon puolelle. ))
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2009 19:25:22 GMT 3
((Mjuu, olen vihdoin palannut.))
"Ei mitään turhan monimutkaista - eikä liioin kylvöäkään. Näytätte olevan mies, joka tietää miten tulla toimeen vähemmän... mukavissakin tilanteissa", kauppias totesi, ja viittasi sitten itseään kohti. "Minä olen Vargnar, täkäläinen kauppias. Olen tässä jo lähipäivinä, ehkäpä jopa huomenissa, lähdössä kauppamatkalle joenhaaran Taxokseen, mutta apuväkeä on pienenpuoleisesti. Tajuatte varmaankin, että näillä seuduilla on huono liikkua pienellä joukolla arvotavaran kanssa. Olisin valmis maksamaan hyvin, jos olisitte halukas avustamaan asiassa. Tarvitsen siis vartijaa, ja te näytätte toimeen sopivalta", tämä selitti käsillään elehtien.
Nufs erotti lähipöydästä aivan tarpeeksi hyvin ne sanat, joilla oli nartulle mitään väliä: "Hommia", "maksan" ja "hyvin". Se oli aivan tarpeeksi saamaan rotan valppaaksi ja kiinnostuneeksi. Jos rahaa oli jaossa, ei muulla sitten ollutkaan väliä. Hän olikin hyvin nopsaan pystyssä ja hivuttautumassa lähemmäs, peittelemättä kiinnostustaan millään tavoin. Rahan kanssa ei arkailtu, tai se meni armotta ohitse.
|
|
|
Post by frederico on Jun 7, 2009 23:10:21 GMT 3
Starakan
Hyväksyvää nyökyttelyä. "Te taidatte myös olla mutkaton mies. Sellaisesta minä pidän... Mutta miekkaa käytän vain suojeluun ja puolustamiseen. Palkkasoturiksi en suostu, ja toisekseen käskyt suostun vastaanottamaan ainoastaan karavaanin johtajalta eli teiltä, ja sitten jos matkalla on sotilaskoulutuksen saaneita vartijoita joilla on taistelukokemusta voidaan johtajuudesta keskustella" Starakan korjaa ryhtiään "Mutta muuten olen kyllä mies paikallaan ja valmis ratsastamaan huomenna mikäli hinnasta sovitaan"
Starakan piti asiat mutkattomina.Tehtävä oli yksinkertainen, ohjeet selkeät. "Keskustelun vuoksi, millaisesta karavaanista oli kyse? Ja onko siinä paljon vartijoita? Kuinka vaarallinen matka oikeastaan on? Ja palaako saattue palkattuna takaisin?" Starakan oli valmis kuuntelemaan. Yksinkertaisia, lyhyitä kysymyksiä pienine tarkennuksineen sateli sitä mukaa kun kauppias kertoi karavaanista. Vilkaistuaan rottaa joka melkein oli pudottaa korvansa Starakan päätti kiertää kysymykset lastin arvosta ja sisällöstä.
|
|
|
Post by Lyyrica on Jun 9, 2009 0:06:09 GMT 3
”Kuulinko todella puhetta karavaanista,” kuuluu jotain kysymyksen ja toteamuksen tapaista pöydän lähettyviltä. ”Ja että Taxokseen saakka? Kuulostaa oikein hyvältä... Sopiiko, jos liityn seuraan?” Ei ollut ihan selvää tarkoittiko puhuja seuraanliittymisellä nyt osallistumista kauppamatkaan vai asettumista saman pöydän ääreen, todennäköisesti molempia, mutta hän päätti aloittaa siitä, että veti tuolin alleen, noita nimittäin.
Noita oli ilmeisesti juuri tullut kylvystä, mausteiden ja parfyymin sijaan hänestä tuoksui tietynlainen raikkaus, sekä hitunen laventelia. Hiukset oli kiedottu purppuraiseen pyyhehauteeseen, vyökaavun sijaan hänellä oli jonkin viitantapainen. Hänen eleensä olivat jossain määrin laajoja ja kurottuvia, hänen tasapainoaistinsa ja käsityksensä ulottuvuuksista olivat siirtyneet vaaksanverran luovempaan suuntaan.
Syy saattoi olla siinä, mitä hän poltteli. Noidalla oli hyppysissään eksoottinen, pitkävartinen messinkipiippu, jossa oli vierasmaalaisia kirjailuja. Piipunpesän tuuletusrei'istä liehui muutama sitkeä savunharso, joissa oli makeahko aromi. Noita näytti hilpeältä ja innokkaalta, ihan kuin olisi juovuksissa, mutta kaksi syvänpunaista silmäterää olivat terävät ja kirkkaat.
”Taxos kuulostaa oikein hyvältä paikalta, isäntä Vargnar,” noita mumisee, ”hyvältä paikalta... liiketoiminnalle. Ja sieltä voin sitten jatkaa toiseen kaupunkiin. Tai palata tänne. Oikein hyvä, oikein hyvä....” Noita virnuilee taas. Sitten hän vetää henkoset ja puhaltaa savua. ”Näettekö, renkaita.” Ja ne savuharsot todella olivat renkaita, tai ainakin sukua renkaille. Vähän aikaa. Noita kikatti itsekseen kuin väsynyt teinityttö.
Noita oli ilmeisen onnettomuusalttiissa tilassa. Jostain kaitselmuksen varjeluksesta johtuen kyynärpää ei mottaa ketään eikä hiha osu kynttilän liekkiin. Noidan palvelija seisoi noidan takana, naamio kasvoillaan, kuten ennenkin, valmiina suojelemaan noitaa majatalolta ja majataloa noidalta. Koska vihamielisyyttä ei ollut havaittavissa, palvelija näytti huolehtivan jälkimmäisestä – sikäli kun sen nyt huolehtii ylipäätään mistään.
|
|
|
Post by submarine on Jun 9, 2009 10:46:52 GMT 3
"Edustan koko kylää. Olen siis viemässä muidenkin tavaroita myytäväksi, ja tuon voitot takaisin. Tietenkin pidän itse osuuden niistä rahoista. Enpä sanoisi, että joutuisimme matkaamaan kädet miekan kahvoilla, mutta varuillaan on kuitenkin hyvä olla. Nämä seudut ovat, mitä ovat. Mutta lisäksi tarvitsisin apua itse Taxoksessakin, vähemmän vaarallisissa merkeissä. Palkat maksetaan osuutena myydystä tavarasta, ja voin tietenkin myydä omiani edullisemmin. Lisäksi kauppiaita on paikalla melkoisesti, joten tilaisuus olisi otollinen omallekin kaupanteolle", Vargnar vastaili Starakanille. Tämä piti asiallisen, mutta rennonpuoleisen linjan ja puhui kärsivällisesti.
Kun äkkiä vähintäänkin outo tapaus ilmestyi häiritsemään, tuijotti Vargnar tätä pitkän hetken hyvin hämmentyneen näköisenä. Kauppiaan päässä risteili nähtävästi lähinnä pohdinta siitä, miten parhaansa mukaan pääsisi eroon hullunpuoleisesta ilmestyksestä ilman haavereita. Sitten tämä kuitenkin maiskautti huuliaan paheksuvan puoleisesti ja totesi enemmän tai vähemmän jyrkkänä: "Josko koettaisit huomenaamulla uudelleen, jos pääsi on parempi silloin." Samalla tämä löyhytteli parhaansa mukaan savuja naamaltaan ja yskäisi muutaman kerran. Tämä ei selvästikään aikonut ottaa mukaan ties mistä sekaisin pyörivää outoa naikkosta. Ainakaan tässä kunnossa.
Kun kauppias oli hetken aikaa kiinnostunut muusta, hivuttautui Nufs lähemmäs Starakania. Mies oli vaikuttanut sen verran suopealta aikaisemminkin, että kukaties tämä jopa olisi oikeastikin suopea. Rahaa oli lupailtu melko hyvin, joten ainakin piti kokeilla. "Hei, hei, hei", narttu toisteli nykiessään miehen hihaa, tai ainakin jotakin sinne päin. "Hoida mukaan", rotta totesi saatuaan huomiota. Siinä oli melkoinen pisara vaatimusta mukana. Nufsin oli vaadittava nyt, koska harvoin mitään tapahtui ilmankaan. Kauppias ei varmastikaan aikonut ottaa mukaan hänen omasta pyynnöstään, puhumattakaan siitä että olisi oma-aloitteisesti palkannut. Jonkun muun - mieluiten ihmisen - piti pyytää puolesta.
|
|
|
Post by Lyyrica on Jun 10, 2009 20:23:24 GMT 3
(( Jos noudatamme alkuperäistä siirtojärjestystä, niin nytpä taitaakin olla minun vuoroni. ))
Kuullessaan, miten kauppias noitaan suhtautui, hän yllättäen vakavoitui. Sitten hän naurahteli, kikatteli ja naputteli pöydänpintaa. ”Pääni on selvä ja älyni kirkas,” noita vastasi ja puhalsi savua. Noidan puhe ei, yllättävää kyllä, sammaltanut eikä hän sekoillut sanoissaan. ”Mutta jos hilpeä olemukseni teitä häiritsee, niin voimme toki palata huomenna asiaan. Kertokaa vain... mistä ja milloin lähdette matkaan, ja olen ajoissa paikalla.”
Noita tuprutteli pitkävartista piippuaan ja mietti vielä, mitä kysyisi. ”Ai niin,” hänen mieleensä juolahti. ”Montako henkeä liittyy seurueeseemme? Tarvitsen tietoa, jotta osaan varata oikeat määrät lääkkeitä matkaan. Matkallahan voi sattua mitä vain, ja olisi hyvin ikävää, jos parantajalta loppuisivat työkalut kesken...?”
|
|
|
Post by frederico on Jun 16, 2009 20:28:28 GMT 3
Starakan nyökäytti päätään hyväksymisen merkiksi . "Kuulostaa reilulta. Harmi vain että itse en ole kovinkaan hääppöinen kauppamies, mutta........" Starakaninkin huomion tuo outo ilveilijä veti puoleensa, mutta se palasi samalla kun rotta nykäisi hihasta. Ensimmäinen ajatus oli että nyt meni kukkaro, mutta luojan kiitos rotallakin oli jotain muuta mielessä.
Rotan vaativa kerjääminen matkaan sai hymyn nousemaan Starakanin huulille... Onpa se vaatelias, ensin huijaa ilveilijältä hopeaa ja sitten pummii minulta töitä. Tuo rial pärjää elämässään. Tyydyn iskemään silmää ja nyökkäämään rotalle huomaattomasti.
Keskeytyksen jälkeen Starakan kääntyi taas kauppiaan puoleen. " Niin... taitaisin tietää erään henkilön tästä läheltä. Uskon että hän pärjäisi varmasti hyvin sekä vartijana että kauppiaana... Meinaan vaan että kaikenlaisia kulkijoita...." vilkaisen nopeasti tähän ilveilijään " .... sitä sattuukin tuolla tiellä vastaan. Tarkoitan että olisi hyvä jos matkassa olisi joku muukin joka todistetusti pärjää tiukassa paikassa, kaikista kun ei ole siihen..."
|
|