|
Post by sophie on Aug 15, 2009 11:17:37 GMT 3
Marcia katsoi toista ja nielaisi hiljaa. 'Hyvä on, kettutyttö ajatteli. Hän sulki silmäsä ja kahlasi veteen. Äkkisyvässä lammessa Marcia vajosi pinnan alle suuren kuplaryöpyn saattelemana. Ei! Auta! Pian. En saa henk-, punaturkin ajatukset katkesiva. Muutama yksinäinen kupla nousi vielä pintaan. 'Auta...', hijainen ääni kuului vielä heikosti.
|
|
|
Post by R.C. on Aug 23, 2009 19:53:52 GMT 3
Levottomana ympärilleen pälyilevä repolainen odotti toisen tekevän siirtonsa. Metsästäjien tulosta huolestunut uros ei tajunnut tärisevän punaturkin kammoksuvan syvää vettä - eikä syyttä. Marcian lähtiessä liikkeelle huokaisi hopeaturkki helpotuksesta ja vilkaisi olkansa yli vaarojen varalta, mutta kääntäessään taas katseensa se huomasi toisen kadonneen pinnan alle! Vain hätääntyneet ajatukset kantoivat enää veden vääristäminä rannalla seisovan hämmentyneeseen mieleen. ’Mitä ihm...!?’ Tyrmistyksestään huolimatta uros ei jäänyt vitkuttelemaan. Vuolaasti sadatellen se pulahti takaisin lampeen, sukeltaen nyt upoksiin. Lampare oli korkeintaan viitisen metriä syvä, mutta mutapohjainen ja samea. Anelevien ajatusten ohjaamana repolaisen onnistui silti tavoittaa hukkuvan ja kahmaista naskalihampaisilla leuoillaan naaraan karvaisesta niskasta tukevan otteen. Uros oli voimakas, mutta toinen oli painava. ’Liikuta jalkojasi! Kauho käpälilläsi!’, se kivahti vetäessään punakettua kiireellä kohti pintaa. Vajoaminen lakkasi, mutta nousu tuntui liian hitaalta. ’Tällä menolla hukumme molemmat!’
(( Anteeksi että vastauksessa on kestänyt. Olen ollut kiireinen ja stressaantunut yhdestä jos toisestakin syystä. :/ ))
|
|
|
Post by sophie on Sept 20, 2009 12:40:41 GMT 3
Tajuttuaan ettei välttämättä hukkuisikaan punainen kettutyttö sai järkevän ajatuksen. Se oli suuri ihme, kun punaturkki oli juuri melkein kuollut. Hän pakotti ajatusäänensä rauhalliseksi. 'Väistä', kuului käsky. Jos en kettuna osaa uida, niin on kai ihan sama kuolenko lammen pohjassa uimataidottomana kettuna, vai uimataidottomana ihmisenä. Punaturkki räpiköi kauemmaksi hopeaisesta uroksesta ja alkoi pidentyä. Hiukset kasvoivat mutta punaiset ketunkorvat jäivät. Raajat kasvoivat ja kasvot muuttaivat. Ketun tilalla oli nuori nainen joka kauhoi kohti pintaa.
(Olet varmaan huomannut että olen ollut paljon sen pelastettavan prinsessan roolissa. Koitan päästä siitä eroon...) (ja anteeksi kun en ole käynyt täälä pitäkään aikaan. On ollut kiireitä)
|
|
|
Post by R.C. on Oct 19, 2009 19:38:14 GMT 3
(( Peli on hankalien olosuhteitteni pakosta sovittu päättyneeksi. Kiitos ja kumarrus! Nautin tästä. :) ))
|
|