Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 6, 2008 2:21:18 GMT 3
Nainen astelee takaisin, tuoppi täynnä, nainen näyttää vallan nyrpeältä. Mevezah pohtii hetken, tapahtuiko äsken jotain mikä sai naisen oloa nyrpeäksi? Äskenhän toinen oli niinkin innostunut että meinasi hypätä sukistansa. Kova kanta lyödään pöytään, punapäinen mies hätkähtää hiukan, silmät ovat kiinni tuossa tuopissa. "Niin.. Se kompassi kyllä on arveluttava.. Itse kysyisin joltakin joka voi tietää asiasta jotain. Nykyään vain tahtoo olla niin että olen jäädyttänyt moiset suhteet." Mevezah jupisee nyt paljon selvemmällä äänellä kuin mitä aiemmin. Hetki ollaan hiljaa, mies pohtii hiukan. Suu kuitenkin avataan uudelleen. "Ehkä voisimme tarkastaa paikan mistä löysit sen pergamentinkin? Tiedä vaikka löytäisimme muita mainintoja, jotain todistusta tekstille.." Mevezah puhuu sitten, hän vaikutti alkavan uskomaan asiaan, huomaamattaan hän kertoi olevansa kiinnostunut asiasta. Noh, jos miehelle nyt mainittaisiin asiasta, mahtaisi hän kieltää kaiken, sulkea pois äsken sanomansa. Mies tosiaan oli jollain asteella asiasta kiinnostunut, hän tahtoi tietää enemmän, vanha seikkailijaluonne ei ole vielä päässyt täysin kuihtumaan. Tuskin se edes kuihtuisi, rapistuisi vain hieman, se kuitenkin olisi aina, ärsyttäisi miestä ja tarjoaisi teriä joilla tanssia..
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 7, 2008 16:23:46 GMT 3
Althea pysyi hetken vaiti tujottaen esineitä käsissään. Olihan tämä nyt kaikinpuolin turhauttavaa! Hän käänteli puolihuomiossa kompassia ja yritti ottaa selvää merkinnöistä pergamentissa. Alkuun näytti siltä, ettei hän kuullut miehen sanoja, tai ei ollut välittänyt kuulla, mutta hitaasti hän lopulta laski tavarat käsistään ja käänsi päänsä miestä kohti. ”Suoraan sanottuna, tuo on ainoa idea mikä minulla olisi. Löysin pergamentin tästä kaksi kerrosta alaspäin, linnakkeen niin kutsutusta vanhasta tai oikeammin hylätystä osasta. Siis sieltä mihin parempi väki ei mene. Tyrmissä ja muissa tiloissa on meneillään vaikka mitä hämärää. Turvallisinta sinne on mennä penkomaan päivän valossa, vaikka siellä ei ikkunoita olekkaan.” Sanat putoilivat hiljakseen, maalailevina, pohtivina. Ei hän itse ollut käynyt kyseisessä käytäväkompleksissa kuin kerran, juuri tuona iltana kun pergamentinpala löytyi, mutta kuullut niistä huoneista sitäkin enemmän. Ei turvallista aluetta, ei alkuunkaan. Nainen tarttui tuoppiinsa ja joi sen tyhjäksi muutamalla kulauksella. Nestehukka olisi ikävä asia, jos tässä aiottiin hankkiutua ongelmatilanteisiin.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 25, 2008 22:38:46 GMT 3
(*Kumartelee ja nöyristelee* Pahoittelen tätä yliluonnollista kestoa..)
"Niin.. Se olisi ainakin loogista mennä etsimään sieltä.. Suinpäin kannata syöksyä kuolemaan tai selliin virumaan.." Mevezah sanoo sitten, katse on nyt lasittunut ja kuin uinuva. Nainen puhuu tuon paikan hämäryydestä ja ilmeisesti pahoista ihmisistä, tai eläjistä jotka siellä vaeltavat ja tekevät tihutöitään. Hitaasti tuhahtaen mies kohentaa asentoaan tuolissa kunnes kääntää lopen tylsistyneen katseensa naiseen. "Me menemme siis sinne? Vai haluammeko me sivuuttaa tämän suorastaan kutkuttavan.. Mystisyyden?" Mies puhui lähes hykerrellen nyt, pää oli hiukan kallellaan ja sormet olivat alkaneet naputtamaan puista pöytää.
Naisen juominen herätti punapään ja melkein säpsähtäen tuo liikahtaakin tuolissaan taaksepäin. "Eh.. Niin. Jos se on vaarallista, meidän kannattaisi tosiaankin varautua. Tosin, ei kait sieltä saa niskaan laumallista vihaisia miehiä ryhmysauvojen ja tikareiden kera?" Mies kysyy sitten toiselta hiukan varovaisesti, mies katsoo toista kohden, muttei kuitenkaan tuon silmiä. Mies oikeastaan välttää katsekontaktia, on koko ajan välttänyt, tai ainakin pyrkinyt välttämään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 16, 2008 16:44:50 GMT 3
”Eiköhän se ole ihan turvallinen reissu, kunhan ei pukeuduta kultaan ja samettiin tai pidetä kovaa ääntä. Kyllä sinäkin sen verran epämääräiseltä osaat näyttää, että voidaan olla rauhassa.” Althea hymähti ja jokin virneen kaltainen vieraili hänen huulillaan. Oli kyllä totta, että rikkaiden pikku neitsyiden ei sinne alas kannattaisi lähteä lauluja laulamaan, mutta he kaksi kävivät kyllä ryöväreistä siinä missä epäluotettavampikin väki. Nainen kohottautui hitaasti täyteen pituuteensa ja venyttelikin vähän. Olisi paras joka tapauksessa varmistaa, että uumalla roikkuva ase irtoaisi nopeasti jos tarvetta tulisi. Tosin eiväthän he menneet sinne kuin nuuskimaan vähän jotain nurkkia, se tuskin ketään kiinnostaisi. "Mitäs me tässä enää haudotaan? Päivä on lyhyt ja kohta voi olla vallan paljonkin kaikka tekemistä. Eiköhän lähdetä onnea koettamaan." Hän kääntyi ovea kohde juuri sillä hetkellä kun aurinko ilmaanti porottamaan seuraavan ikkunan lasista läpi, oltiin siis iltapäivässä. Missähän sitä huomenna samaan aikaan oltaisiin. Ajatus tuntui kihelmöivältä.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Mar 23, 2008 0:04:34 GMT 3
Mevezah liikahti tuolissaan, nosti sitten ihan pienokaisen hymyn kasvoilleen. Ei samettia, ei kultaa. "M-mm.." Äännähdettiin vain, nyökättiin sitten perään. Sormet sipaisevat kahta vieritysten kulkevaa arpea, kasvoissa. Pian käsi ujutettiin liivin taa, turva on, se kylmä ja terävä.
Pian yskäistään hiukan, sihistään jotain kähisevän äänen kirouksia. "Minun kannattaisi tosin pistää tämä ensin johon vähän turvallisempaan paikkaan.." Kähistiin sitten, Mevezah tarkoitti matkareppuaan. Se selässä ei tosiaankaan kannattaisi lähteä haapuilemaan pimeässä, lastihan kevenisi sekuneissa mitättömäksi. Niin tosiaan, missä sitä oltaisiin. Ojassa parin muun ryöstetyn ruumiin kera? Mevezah käy pohtivaksi, tämähän käy jännäksi.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 23, 2008 16:40:52 GMT 3
Althea nappasi oman pikkupussukkansa pöydän alta ja katsoi sitä aprikoiden. Hänellä ei toosin ollut kassissa muutamaa vaatekappaletta, tuluksia ja kuparista kulhoa kummempaa, mutta on sitä vähemmästäkin jouduttu hankaluuksiin. Olkiaan kohauttaen hän heitti säkin selkäänsä ja sen jälkeen vetäisi tuolin selkämyksellä maanneen viittansa selkään peittäen kantamuksensa. Näkyville jäi pieni möykky, joka erottui vain niinä hetkellä kun viitan laskokset valahtivat tarpeeksi sivuun. ”Voit omasi heittää omasi vaikka tuonne tiskin taa. Jos vain luotat siihen, etteivät tarjoilijat sitä tutki. Niin ja mites nuo?” Hän viittasi rasiaan ja pergamentinpalaan. ”No tämä menee hyvin täällä.” Hän työnsi paperin jonnekin asunsa miehustaan piiloon. ”…mutta pitäisikö rasia vain hylätä ja ottaa sen sisältö mukaan?” Hän kurtisti kulmiaan. Saattoi nimittäin olla, että korea säilytysastia liittyi kokonaisuuteen jollain tavoin, mutta noin nätti esine jos mikä, olisi kovaa valuuttaa heti kun päästäisiin pari kerrosta alaspäin. ”Olkoot..” Hän hymähti ja nappasi kompassin laatikkoineen päivineen käsiinsä ja sujautti ne jonnekin viittansa alle selkänsä tienoille. ”Pitää vain kulkea selkä seinää päin. Joko mennään?” Hän vilkaisi vielä tuolia jolla oli istunut. Mitään ei unohtuisi. Reissusta tuskin tulisi ollenkaan niin vaarallinen kuin mitä he molemmat kuvittelivat, tähän aikaan vuorokaudesta oli koko linnoitus varsin hiljainen, myös sen levottomimmat osat.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Mar 23, 2008 22:56:35 GMT 3
Nyökättiin hiljaa. Reppu nostettiin. Mevezah kuunteli toisen puhuvan, kunnes sitten nyökkäsi uudemman kerran. "Niin, olkaamme siis varovaisia ja tarpeen tullen suojelkaamme toistemme selkiä.." Punapää sanoi sitten, suoden virneen. Nyt käytiin matkareppu viemässä tiskin taa, sanottiin pari sanaa, kiitettiin. Mies käveli takaisin Althean luokse.
"Toivottavasti emme tosiaankaan törmää ikäviin yllätyksiin. " Jupistiin sitten hiljaa, tarkkailtiin toista alta kulmain. Mevezah oli valmis lähtemään, häntä tosin askarrutti hiukan jokin. Kyllä tämä hyvin menee, mitään huolia. Ikävän tullessa, voi sitä tikaria hiukan heilutella josko vaikka ikävä lähtisikin pois. Normaalia menettelyä, monesti vain hätistely auttoi. Pieni yskäisy, askel eteenpäin. "Eli, näytä tietä.." Sanottiin sitten, hiukan naurahtaen.
|
|