Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Dec 8, 2007 18:30:51 GMT 3
((Tänne ootellaan ainakin seuraavia naamoja: Lumi, sadettaja, Ayumi... Aloitus on nyt mahd. avoin niin jokainen pääsee helposti mukaan. Kirjoittakaamme imperfektiin jos passaa.))
Ulkona paistoi aurinko. Miten äärettömän pateettista. Ja lintuja lensi taivaalla. Kuinka masentavaa. Miten mikään viitsi osoittaa tuollaista energiaa ja aloitekykyä tähän aikaan aamusta jos ei ollut pakko. Nousevan taivaankehrän kajo lankesi palatsin suureen saliin ikkunoista, jotka oli vapautettu paksuista samettiverhoistaan ja avatusta parvekkeen ikkunasta tulvi raikasta ilmaa tunkkaiseen tilaan. Muutamalla divaanilla makoili jokunen aikainen ja pari pöytää oli varattu, mutta siinä se sitten olikin. Mieli teki karjua, mutta se alkaisi varmasti särkeä päätä. Musta hennaväri oli haalistumassa hiuksista, joihin yksinään pöydällä nojaileva nyt päätti kiinnittää jakamattoman huomionsa. Räiskyvän punainen ei toki vielä pääsyt oikeuksiinsa, mutta pari rivakkaa sadekuuroa tai väkivaltainen pesukerta ja johan alkaisi kuontalo taas hohkaa sellaista väriä, että olisi mahdoton yrittää pysyä huomaamattomana. Yksinäinen nainen huokaisi syvään ja etsi lasituopin käteensä ja joi pitkään, vettä tosin. Enää ikinä hän ei mitään muuta joisi, siltä ainakin päässä tuntui. Olut ainakin taisi olla vain pahasta hänen fysiikalleen. Miksi hän istui siinä? Yksin ja ilmeisen huonotuulisena? Siksi, koska hän odotti.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 8, 2007 18:56:16 GMT 3
(Ohoi.. Tänne tulen.. Kirjoitan jne.. Kestäkää minua.)
Oli hyvä päivän alku, tai ainakin se vaikutti siltä. Matkaaja oli vaeltanut yöt ja päivät, pysähtynyt vain harvoin lepäämään. Nähnyt vaaran tai pari, liuennut paikalta ja voivotellut kaikkea pahuutta. Oltiin nukuttu, levätty, keho pesty ja puunattu hyvään uskoon raskaan reissun jäljiltä. Oli vaatteet ostettu, pellavapaita, nahkaliivi, säkkimäiset housut sekä ruskeat, kuluneet saapikkaat. Niin, normaalilta maalaismieheltä tuo näytti, jokseenkin julmalta maalaismieheltä. Kalpea oli iho, keho oli nähnyt kovia, vasemmasta silmäkulmasta valui kaksi miekan jättämää jälkeä alas leukaluuhun asti. Sievät ja ohuet nuo jäljet olivat, antoivat pelottavan kuvan. Hiukset oli leikattu lyhyiksi, pystyyn pistetty, ne olivat punaiset kuin tuli. Silmät turhaantuneen harmaat, uneliaat. Saapasta toisen eteen vietiin jonkinlaisessa kiireessä, suu mumisi jotain sekavaa käsien puristaessa matkarepun leveitä nahkaremmejä. Pian askeleet pysähtyvät, ankea matkaaja katsoo palatsia kuin se olisi valtaisa demoni. "Eh.. Mm.. Sisään vain.. Ei minua purra.." Mies jupisi käheällä äänellä. Niin saappaat lähtevät viemään uudelleen eteenpäin, pian palatsiin oli päästy sisälle ilman mitään suurempia kohtauksia. Nyt sitä oltiin siellä missä oletettavasti täytyikin olla, suuressa salissa salissa. Mies empii katsellen kurttuun painettujen kulmiensa alta, etsien jotain, muttei tahdo löytää sitä. "Missä se piilee..?" Mies nurisi.
|
|
|
Post by Cutte on Dec 8, 2007 19:33:17 GMT 3
Nuori neitokainen juoksi kirkkaan taivaan alla, auringon porottaessa jo varsin ylhäällä, ottaen huomioon, että vielä oli aamuvarhainen. Musta punaisella nauhalla kiinnisidottu tukka liehui tuulessa, kun tyttö naureskellen porskutti eteenpäin, kohti suuren linnan sisäänkäyntiä. Hänellä oli kädessään pieni musta laukku. Mikäli yhtään tyttöä tunsi, ei olisi tarvinnut montaa kertaa arvata, mistä laukku oli peräisin. Niin, hän oli pienestä pitäen oppinut varastamaan ja leikittelemään kielletyillä asioilla. Tänään hän haki vain jännitystä elämäänsä kokeilemalla varastaa keskellä kirkasta päivää ja sen enempää piilotellen tekemisiään.
Tyttö kiiruhti ovista sisään, kääntäen katseensa tulosuuntaan. Kukaan ei juossut hänen perässään, hyvä niin. Juuri kun Milena oli jarruttamassa vauhtiaan suuren salin ovelle tultaessa, hän tunsi törmäävän johonkin seinää pehmeämpään. Samassa hän makasi maassa rähmällään, tuntien niskassaan monta katsetta ja kehossaan pakotusta kaatumisen jäljiltä. Tyttö nosti katseensa mahdolliseen kompastuksen aiheuttajaan. Hänen yläpuolellaan seisoi mies, jonka kasvot olivat arpien koristamat.
|
|
|
Post by lumi on Dec 9, 2007 19:32:25 GMT 3
(Yritetään!)
Lattia oli likainen ja kova takamuksen alla, mutta aurinko paistoi lämpimästi ikkunoista ja siksi kolottavista lihaksista huolimatta hänellä oli hyvä olla. Hän nojasi seinään pienessä syvennyksessä linnan salin oven lähellä. Pöytä oli vedettynä syvennyksen eteen, joten häntä oli lähes mahdoton huomata tuolta nurkasta lattianrajasta. Hänen silmäripsensä värähtelivät, kun hän raotti hiukan silmiään puoliunessa ja paransi hiukan asentoaan huokaisten tyytyväisenä ja jatkaen uniaan. Hän ei ollut pitkään aikaan saanut nukuttua öisin, joten jokainen rauhallinen hetki tuntui kuin lahjalta ja hän halusi jatkaa uniaan niin kauan kuin mahdollista. Hänen unensa ei kuitenkaan ollut enää kovinkaan syvää, sillä linnan saliin kulkevien ihmisten askeleet olivat herättäneet hänet joka kerran, kun olivat kulkeneet ohitse. Niinpä nytkin, kun uudet askeleet kuuluivat ovensuunnalta, hän havahtui hereille ja oli jo valmis nukahtamaan uudestaan, kun ovelta kuului vielä lisää meteliä. Silloin hän päätti, että olisi aika herätä ja konttasi kömpelösti pöydän alta pois piilostaan. Noustessaan ylös ja pudistellessaan likaa vaatteistaan hän kääntyi katsomaan oven tapahtumia ja jäi hieman ällistyneenä katsomaan tyttöä, joka makasi maassa sekä miestä hänen edessään. Varovasti hän otti pari askelta tyttöä kohden siltä varalta, että tämä tarvitsisi apua, mutta pyrki kuitenkin olemaan tungettelematta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Dec 10, 2007 0:01:00 GMT 3
Jostain kuului hälyä. Laiskasti harmaa katse kääntyi äänen suuntaan ja kun se ei kerran tunnistanut ketään tuolla suunnalla, olisiko siellä muutama tyttö loikkinut ja joku äijä makasi maassa, eikä nähnyt näytelmää mitenkään mielenkiintoiseksi, kääntyi se takaisin tuijottamaan vihaisesti avointa parvekkeen ikkunaa. Jos olutta saisi juoda vain talvisin, ei auringossa oikeastaan olisi mitään vikaa, mutta nyt se tuntui helvetican viimeiseltä vitsaukselta. Tuoppi kumottiin puolihuomiossa, samalla kun toinen käsi nostettiin leualle tueksi, mutta sillä ei ollut niin väliä, siis tuopin kokemalla asentomuutoksella, sillä se oli tyhjä. Vesi oli loppunut sillä hetkellä, kun aurinko oli alkanut porottaa kahta armottomammin. Käsi, joka ei ollut saanut luottamustehtävää pitää kalloa ilmassa, sillä muuten leuka olisi varmasti piakkoin iskeytynyt pöydän karheaan pintaan, sai nyt tuoda hieman rytmiä ympäristöön. Terävät, erimittaiset kynnet rummuttivat kovaa puuta allaan kärttyisästi. Oli täysin turhaa herätä näin penteleen aikaisin, jos sopimusten toiset osapuolet eivät kerran saapuneet paikalle. Oikea jalka lennähti vasemman päälle ja taas toisinpäin. Hän antaisi aikaa kulua sen verran, että tuo kirottu aurinko kääntyisi seuraavan ikkunaruudun puolelle, jos siihen mennessä ei jotain olisi tapahtunut, niin hän kyllä lähtisi ja etsisi muualta kaipaamansa.
((Niin ja esitän tässä nyt vielä nöyrän toivon siitä, että ehkäpä tämä peli jaksaisi kantaa vähän pidemmäksikin seikkailuksi, ken tietää. Kaikki saa viedä juonta eteenpäin jos ideoita syntyy. Itselläni ei nimittäin ole valmiina kuin pieni skenaario siitä, mitä voisi tapahtua, mutta it's all up to you! [Mutta mitään autohittaamista tai munchailua ei sitten katsota hyvällä.]))
((Edit: Ja järjestyshän ois Glaci, Ayumi, Sadettaja, Lumi))
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 13, 2007 8:13:55 GMT 3
(Minulla tuskin tulee mitään.. Ässiä hihasta..)
Miksi kaiken piti löytyä aina niin vaikeasti? Jos vain näkisi kuin haukka, ei tarvitsisi turhaan pälyillä ja etsiä oikeaa ihmistä, jos hän edes sitten olisi täällä. Paras tapa olisi kierrellä vähän paikkoja, tai kannattaisi ainakin, voisi peräti löytää etsimänsä. Tämä palatsi oli totta tosiaan hieno, melkein turhauttavan hieno. Kovin montaa kertaa mies ei tällaisiin rakennuksiin ole astunut, eipä niihin jokapäivä astutakkaan, eihän? Ei astuta ainakaan siellä mistä mies tuli, niitä kyllä näkyi.
"On se kummaa.. Kaipa minun on lähdettävä ets-.." Mies mumisi kunnes jokin kiilasi hänen kylkeensä, pikemminkin reppuunsa. Töytäisy oli sen verran raju että se meinasi heittää punapäänkin maahan, hulppealta näyttävä tasapainottelu kuitenkin pelasti tilanteen siltä osin. "Mitä hemmettiä?!" Mies ärjäisi tympeänä kääntyen oven suuntaan huomatakseen vain tämän aiheuttajan, naisen joka rähmällään on. "Kannattaisi katsoa eteensä, joillakin voi olla jotain helposti särkyvää mukanaan.." Mies jupisi kuulostaen ärtyneeltä ja pahoittelevalta, niinkuin hiukan aina, ei välttämättä saanut selvää millä mielialalla jotain mutistaan, se vain mutistaan ja se pitäisi osata tulkita. Olipa vasemmalta nyt ilmestynyt toinen tyttö. "Tuskin hänelle mitään kävi.. Minulla on kiire." Mies nurisi sitten vilkaisten paikalle saapunutta henkilöä, sekä häntä joka lensi rähmällensä, ennenkuin tuhahti raskaasti tarttuen reppunsa remmeihin. Pitkät, lähes harppovat, eli siis paikalta pakoon vievät askeleet veivät miestä nyt poispäin ovelta ja kulkiessaan katse etsi tuttuja, kunnes sitten yksi taisi pistää silmiin. Hiukan kurkkuansa selventäen mies kääntyi kohden tuota krapulaisen näköistä naista kohden. Askeleet lähtivät hitaasti ja varoen kulkemaan kohden tuota ja sivusilmällä loi pahoittelevan katseen oven suuntaan. Parin metrin päähän pöydästä mies oli pysähtynyt, hän ei ole aivan varma mutta kaipa toinen sentään varmuudella tunnistaisi punapään? "Mmh... Kesti hiukan.." Mies kuiski sitten hiljaa karhealla äänellä.
|
|
|
Post by Cutte on Dec 14, 2007 17:50:21 GMT 3
Milenan kasvoilla ollut kummastunut ilme muuttui nyt tuimaksi. Miehen käytös ärsytti. Hän ei kyennyt kuitenkaan avaamaan suutaan, kohdatessaan törmäyksen kohteena olleen miehen ärsyyntyneen katseen. Tyttö nappasi käsistään lentäneen laukun, nousi ylös ja pudisteli vaatteitaan. Hänen vierelleen oli saapunut toinenkin tyttö, joka ilmeestä päätellen oli valmis tarjoamaan apuaan.
"Tuskin hänelle mitään kävi.. Minulla on kiire." Mies sanoi ja harppoi ovensuusta suureen saliin. Milena mulkaisi miehen perään vihaisesti, kääntyen sitten paikalle saapunen tytön puoleen. "Olipas siinä töykeä tyyppi", Milena mutisi. Hän vilautti toiselle teennäisen hymyn: "Minullakin tosin on kiire" ja harppoi sitten saliin, kaivaen aikaisemmin varastettua laukkua.
"Kaikenlaista turhaa krääsää", hän supisi hiljaa esineille. "Paitsi", hänen käsiinsä osui pussi, joka piti selvästi sisällään kolikoita. Tytön hymy levisi. Hän sujautti pussin taskuunsa ja laski sitten laukun tyhjälle penkille, jonka ohi hän kulki.
Salin muutamat pöydät olivat varattuja, Milena tutki katseellaan jokaisen läpi, kunnes silmiin osui tuttu nuori nainen. Harmikseen hän myös huomasi äskeisen välikohtauksen toisen osapuolen, kireän näköisen miehen astelevan pöytää kohti. Milena kiristeli hampaitaan ja sihisi itsekseen: "Olisihan se pitänyt arvata." Hän kääntyi ympäri, suti vaatteistaan vielä mahdolliset jäljellä olevat pölyt, haroi hiuksiaan ja henkäisi syvään.
|
|
|
Post by lumi on Dec 18, 2007 1:26:42 GMT 3
((Anteeksi, että jouduitte odottelemaan, oli kiireinen viikonloppu.))
Tyttö katsoi hiukan hölmistyneenä miestä, joka karkasi paikalta ja kääntyi sitten kaatuneen puoleen. Hän oli samaa mieltä hänen kanssaan miehen töykeydestä, mutta ei ehtinyt vastata kuin kohauttamalla olkapäitään, kun tyttökin oli lähtenyt tiehensä. Hän naurahti hieman itsekseen katsellessaan tuon nuoren naisen perään. Hassua, että väki oli jo niin kiireistä niinkin aikaisin aamulla.
Hyväntuulisena hän haukotteli ja venytteli makeasti antaen katseensa samalla kiertää salissa. Töykeä mies oli näköjään löytänyt itselleen seuraa ja tyttökin oli jäänyt vielä paikalle. Muutamissa pöydissä istui ihmisiä rupattelemassa, mutta hän ei tunnistanut sieltä ketään tuttuja. Niinpä hän asteli yhden ikkunan vieressä olevan pöydän luokse, joka sattui olemaan myös lähellä miestä ja tämän seuralaista. Hän ei oikeastaan halunnut salakuunnella muita, mutta nuo henkilöt vaikuttivat mielenkiintoisilta ja hän piti muiden ihmisten seuraamisesta ihan vain uteliaisuuttaan tarkoittamatta sillä mitään pahaa. Niinpä hän istui pöydän ääreen heilauttaen pitkiä harmaita hiuksiaan, jottei istuisi niiden päälle ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos kaunista aamun koittoa. Hän oli juuri sopivassa kulmassa, että saattoi nähdä silmäkulmastaan, jos salissa tapahtuisi jotain mielenkiintoista, ja kiinnittää sitten huomionsa sinne, jos haluaisi. Nyt hän kuitenkin kaivoi pussista, joka roikkui hänen vyöllään, kutimet ja jatkoi jo aikaisemmin aloittamiensa sukkien kutomista katsellen ikkunasta lankeavaa kaunista näkymää ja hyräili hyvin hiljaa itsekseen. Leveä hymy levisi hänen suloisille kasvoilleen ihan vain elämän ilosta. Olipa kaunis aamu!
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Dec 18, 2007 12:00:24 GMT 3
((Kiva ettet kadonnut.. on vain niin monen uuden kanssa alkanut peli päättynyt parin vuoron jälkeen siihen, ettei heitä enää näy. Anteeksi hoputteluni )) Äänen kuullessaan kääntyi naisen pää terävällä liikkeellä. Hetken joutui hän selvästi hakemaan tunnistamista miehen kasvoilta ennen kuin tutut piirteet havaittiin. ”Juu, huomasin kyllä.” Hän kohautti olkiaan. Oikeastaan koko päivälle ei oltu varattu muuta puuhaa, eli tuossa pöydässä olisi voitu istua iltaan saakka, mutta tottahan hänen piti esittää jossain määrin katkeraa, kun kerran oli joutunut odottamaan. ”Sait kai käsiisi sen?” Ääni pysyi matalana, ehkä turhankin karheana sopiakseen naisihmiselle, mikä saattoi kertoa joko vilustumisesta tai ehkä hän oli vain huutanut paljon edellisyönä. Samalla kun kysymys pääsi ilmoille, kumartui kysyjä pöydän alle, mistä löytyi jonkinlainen vaatimaton kassi ja sieltä ilmaantui nyt pöydälle repaleinen pergamentinpala, joka varovaisin ottein avattiin, suoristettiin ja levitettiin pöydälle. Harmaa katse kääntyi nyt kysyvänä tulijan puoleen.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 21, 2007 13:29:14 GMT 3
Mies seisoi paikallaan, nainen tunnisti miehen joten mies siirtyy itse lähemmäs pöytää, varovaisesti, melkein kuin peläten. Nainen tosiaankin näytti nyrpeältä ja hetken mies kiristelee käsiään kantohihnojen ympärillä. Jotain kysyttiin ja mies säpsähti hiukan, katsekkin kääntyi lattiaan.
"Ehmm...Tuota.. Siis.. Sainhan minä sen.." Mies kangerteli hiljaa kunnes kohotti hiukan katsettaan. Ilme oli muuttunut mitäänsanomattomaksi. Hetken mies seisoi hiljaa kunnes veti reppunsa nahkaremmeistä. Raskaasti reppu laskettiin maahan ja mies kyykistyi kaivamaan jotain. Käsi etsi tiuhasti jotain, ei aluksi löytänyt etsimäänsä, se säikäytti, mies nielaisi syvään kunnes siirsi hiukan kättään, huokaus. Rasia, suurehko, puinen, nostettiin pöydälle naisen eteen, mies katsoi naista synkästi. "Siinä.. Sinetti on vielä paikallaan.." Mies mumisi, mumisi vieläpä jotain täyttä hölynpölyä perään mistä ei mitään selvää voinut saada, tuskin se mitään tärkeää tosin edes oli.
Hiukan aran oloisena mies katseli hetken ympärilleen kunnes sitten istuutui ja siirsi repun mahdollisimman lähelle itseään, siellähän saattoi olla jotain arvokasta. Päästyään varmuuteen siitä että reppu ei lähde juoksemaan pakoon, hiljenee mies siirtäen kätensä pöydälle, siihen kädet jätetään ja mies jäi odottamaan tulevaa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 13:12:37 GMT 3
((Sadettaja, Lumi... Jatkamme peliä Ayumishoutenin kanssa kahdestaan. Emme halua seisottaa peliä, jos syytä sille ei ole ilmoitetty. Mikäli haluatte ottaa vielä osaa, ilmoitelkaa itsestänne.))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 13:35:51 GMT 3
Sillä hetkellä, kun esine sukeutui nähtäville miehen repusta, näkyi harmaissa silmissä selvä välähdys. Oliko se ahneus, innostus vai jotain muuta, sitä oli vaikea tulkita. Ennen kuin esineen ensikertaa näkevä ojensi kätensä tuota kohti, hän kuunteli loppuun epäselvät sanat toisen huulilta. Toisaalta, näkihän nainen itsekin, että sinetti oli siinä, murtamattomana. ”Loistavaa… Aivan mahtavaa!” Kuin tuolilla olisi istunut toinen ihminen, tai ehkä osa aamuauringon kirkkaudesta oli päässyt läpi tuon henkilön itse aikaansaaman jyrkän, vihaisen muurin, ja suonut vähän valoaan tuon olemukseen. ”Millä sen saa auki? Murretaanko sinetti ainoastaan vai miten?” Äsken niin möreässä äänessä oli huomattavissa jotain lapsekkaan innostuksen tapaista hänen kumartuessaan kohti esinettä, välillä vilkuillen vasta saapuneen puoleen.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 13:43:34 GMT 3
Punapää on paikallansa, hiukan vaivautuneena. Toinen näyttää innostuvan tavarasta, oikeastaan siitä mitä se pitää sisällään. Kun toinen kysyy avaamisesta, hymähtää mies hiljaa tarttuen sitten ohueen kirjeveitseen vyöllänsä. Mies laskee veitsen pöydälle, tuolla olisi hyvä avata sinetti. "Mikä sinua tuossa rasiassa niin kiehtoo? I-ilmeisesti se mitä on sisällä?" Mevezah alkaa sitten puhumaan hiljaa, niin, hän halusi itsekin nyt mitä tuo rasia piti sisällään. Jos se muutti toisen mielialaa noin paljon, oli sen pakko oltava jotain erikoista. Vai?
Oli miten oli, sinetöidyn rasian sisältö on aina kiintoisaa. Tavaran hankkiminen oli kuitenkin ollut jokseenkin monimutkaista, ei turhan vaikeaa mutta monimutkaista. "Perkeleen aurinko.." Mies nurisi sitten aivan hiljaa kääntäen katseensa kattoa kohden, jotenkin olo vain tahtoi olla nyt niin kuristava, tukahduttava..
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 13:48:50 GMT 3
Nainen tarttui veitseen, pyöräytti sitä sormissaan ennen kuin iski sen sinettiin ja varsin tottuneella ranneliikkeellä, kuin hän olisi paistia leikannut, napsautti auki sinetin. Tyytyväinen hymy vilahti yhä rasituksesta juovilla kasvoilla, ennen kuin hän vakavoitui. ”Nyt kun meillä on tuon paperinpala on mahdollista. että täältä meille paljastuu selitys…” Lause keskeytyi, sillä puhuessaan hän oli tarttunut kiinni rasian kanteen ja lähtenyt sitä raottamaan. Liike pysähtyi sillä hetkellä kun sisältö paljastui. Ja ilme jo hetkeksi kirkastuneilla kasvoilla synkistyi oitis, siihen tuli vivahdus pettymystäkin, mutta ennen kaikkea turhautumista. ”Mitä kirottua…? Kompassi!” Kansi kopsahti kovaäänisesti pöydän pinnalle rasian avautuessa kokonaan nyt kun kädet olivat päästäneet siitä irti. ”Mitä tämä nyt on?”
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 13:54:35 GMT 3
Olonsa jo melkein tasaiseksi saatuaan, kattoa hetken mittailtuaan ja Aurinkoa kirottuaan, alkoi tuo nainen puhumaan. Lause kuitenkin jäi kesken, se ei koskaan tiennyt hyvää sillä mies monesti jätti lauseensa kesken kun jotain enemmän tai vähemmän ikävää tapahtui. Mies laskee katseensa ehkä turhankin nopeaan heti kun kansi oli lyönyt pöytää. Kompassi? Se ei ollutkaan sitä mitä tavaran piti pitää sisällään?
Kulmansa kurttuun lyöden mies kurottautuu hiukan pöydän ylitse, totta tosiaan, se oli pahuksen kompassi. "Mikä on mitä? Sen ei pitänyt mennä näin..?" Mies puhelee hiljaisella, matalalla äänellä. Keho kurkottelee yhä pöydän toiselta puolelta, kädet ottavat tukea pöydästä. Katse pysyy kompassissa, normaalissa kompassissa? Mitä helvettiä? Ei, ei, ei, sisällä piti olla jotain muuta, arvokaampaa, paljon hienompaa ja erikoisempaa.. Kompassi..
|
|