Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 14:06:48 GMT 3
Harmaa katse ei irtaannu rasian sisältämästä esineestä, mutta kädet liikkuvat. Nainen tarttuu pergamentin palaan, eleet ovat hitaat, kuin myrskyä ennakoivat, mutta määrätietoiset. Vilkaisemattakaan itse tuota lappusta hän ojentaa sen miehen suuntaan. ”Oikeastaan… Minulla ei ollut mitään tietoa siitä mitä rasiasta odottaa, mutta ei tätä..” Hän hymähti ja laskettuaan pergamentin miehen eteen pöydälle hän tarttui rasian kannesta ja heilautti sen jälleen paikalleen, peittämään pettymyksen tuottaneen esineen. ”Mutta tässä kannessa on sama käärmekuvio kuin sen pergamentin nurkassa. Eli kai tämän sitten täytyy olla oikea rasia. En kyllä käsitä yhtään…” Hän haroi tukkaansa, joka todellakin alkoi tätä nykyä muistuttaa väriltään enemmänkin auringonlaskua kuin yötä, mutta ei tällaisilta syrjäkyliltä ollut mahdollista saada oikeanlaisia värjääviä aineita. Nainen veti syvään henkeä ja puisteli päätään. Suurin raivo, jonka pettymys oli saanut aikaan, hälveni nopeasti ja kasvoilta oli sen sijaan luettavissa kiivasta pohdintaa. ”Mitä sinun mielestäsi se lappu tarkoittaa?”
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 14:27:12 GMT 3
Mies vetäytyi takaisin paikallensa, lysähti siihen. Ihan ensimmäisenä varmisti rinkkansa olinpaikan, vielä oli tallesssa, ei se mihinkään juokse. Nainen ottaa esille palan, sitten nainen tarjoaa sitä miehelle. Mies kuuntelee naisen puheita ja siirtää katseensa sitten pergamenttiin joka on pöydällä. Hitaasti mies tarttuu siihen ja nostaa sen päänsä korkeudelle. Harmaat, kyllästyneet silmät tutkivat paperia, tuota kuviota. "Jonkun laivanomistajan? En minä osaa mitään sanoa tästä. Jotain arvoa asialla kuitenkin täytyy olla jos kompassi on sinetöity.." Mies nurisee hiljaa tarkkaillen pergamentin palaa. Hienoa, tuntui hyvältä sormissa, pehmeää mutta tarpeeksi karheaa, hyvälaatuista.
"On tämä kyllä vähän.. Tämän lappusen takiako sinä lähetit minut hakemaan sitä rasiaa? Kyseessähän voi olla aateliset tai jokin vielä isompi.. Tai sitten jokin paljon mitättömämpi jolla vain sattuu olemaan sinetöityyn laatikkoon pistetty kompassi.." Mies nurisee, ei hän osannut ajatella mitään. Eihän Mevezah ollut kuin mitätön maalaismies, joka kuitenkin osasi puhua kolmea kieltä ja kirjoittaa kahta sujuvasti. Ehkä joskus mies olisi voinutkin saada tuosta palasta jotain intoa, nyt kuitenkin se tuntui täysin turhalta, mitättömältä palalta. Pergamentti lasketaan pöydälle, mies tuhahtaa ja siirtää katseensa naiseen, hiljaa pysytään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 14:39:16 GMT 3
Toinen harmaa silmäpari muljahti nyt. Mielessään nainen kirosi näitä mielikuvituksettomia tomppeleita joita onnistui ympärilleen haalimaan. Hän veti syvään henkeä ja loi vastapäätä istuvaan pitkän katseen. ”Et sitten vilkaissutkaan pergamentin tekstiä. Siksi minä sinulle sen paperin annoin, en siksi että toljottelisit sitä käärmettä siinä. Minä kyllä ymmärsin ensimmäiset rivit mitä siihen oli kirjoitettu, mutta loppu on tällaisella tallaajalle vierasta läperrystä. Ehkä sinä osaisit tulkita tuota vierasta kieltä. Ja syy miksi tästä kiinnostuin oli nimenomaan ne ensimmäiset luvut.” Nainen näki kuinka ympärilleen ilmaantui nyt aivan eri ympäristö, hetki, jossa hän oli löytänyt paperin palan, suuri arkisto, jonka läpi hänet oli viety johonkin vedonlyönti iltaan, hämärään kellariin, kirjahyllyn taa, mutta hyllyn alta oli pilkottanut tuon paperin kulma ja käärme siinä oli vanginnut punapään huomion. Viimeistään nuo ensimmäiset rivit, vihjaukset meren ylityksestä ja ikuisesta elämästä olivat liikaa hänen seikkailunhaluiselle luonteelleen. Lopputekstistä, kuten sanottu, oli hänelle vierasta kieltä. ”Eli jos vain viitsit, niin vilkaise onko siinä mitään järkeä…” Hän tarttui jälleen rasian kanteen ja heilautti sen auki laskien katseensa sisällä, punertavan kankaan hellässä huomassa, makoilevaan esineeseen.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 14:49:06 GMT 3
Mies katsoi toista, ai, se piti lukea? Mies yskäisi hiukan, typerä, tyhmä. "Niin.. L-lukea.. T-tietenkin." Mies änkytti hiukan, kuulostaen nyt vallan häpeävältä kun ei tajunnut lukea tekstiä, ei hän edes kiinnittänyt tekstiin huomiota? Mies kääntää katseensa tekstiin kunnes suo sitten kasvoillensa hymyn kaltaisen. "Tämä on erikoisella tavalla kirjoitettu.. Itään läpi punaisen meren, auringon luvattuun kehtoon. Tanssi aalloilla ja blaa blaa blaa..." Mies puhelee näyttäen vallan kyllästyneeltä. "Ilmeisesti itään pitää meritse ja siellä on vanha linnake jonka suuret muinaiset tekivät.. Tuoksahtaa epäilyttävältä, melkein kuin jostain satukirjasta.. Haltioita?" Punapää, Mevezah sanelee sitten, niin tekstissä luki. Kaikki ei ollut päivänselvää mutta jotenkin noin se kuitenkin meni. Pian tekstille naurahtaen, mies laskee pergamentin uudestaan pöydälle.
"Ei, tässä ei ole järkeä." Punapää sanoo sitten luoden kasvoilleen virneen jollaista voisi olettaa hyvän vitsin jälkeen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 14:58:24 GMT 3
Toinen kulma naisen kasvoilla nousee aavistuksen ja hänen suunsa painuu tiiviiksi viivaksi. Ei ollut vaikeaa ymmärtää hänen kokeneen joutuneensa naurunalaiseksi. Mutta katse ei irtoa kompassista. Esine oli lyhyessä ajassa aiheuttanut niin suuren skaalan tunteita, että se ansaitsikin hieman tutkimista. ”Miksi ei ole järkeä?” Ääni on yhä karhea, ehkä hieman vinkuvakin, mutta painunut nyt lähinnä kuiskauksen tasolle voimaltaan. Oli täysin mahdollista, että hän oli jälleen innostunut tyhjästä, sellainen luonne hän oli aina ollut, innostui helposti ja kyllästyi nopeasti. Nyt tuon rasian sisältöä mittaillessaan, saattoi nainen jo tuntea kuinka tympääntyminen nosti päätään. Onneksi hänen ei ollut tarvinnut laittaa montaakaan tikkua ristiin näiden asioiden takia, eikä hän todellakaan aikonut kysellä miten ja mistä mies oli lopulta saanut rasian käteensä. Harmaat silmät tuijottivat kompassin neulaa. Siinä se seisoi värähtämättä, osoittaen kohti juuri noussutta aurinkoa. Typerä kompassi ja typerä aurinko. Nyt nousi toinenkin kulma. Jokin oli vialla.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 15:07:21 GMT 3
Mies istuu tuolilla, veikeä hymy kasvoillansa, eihän tuo hymy ollut aito, se oltiin vain nostettu kasvoille. Piti ajatella mahdollisimman maalaismaisesti, eihän muinaisten linnakkeissa ole mitään järjen häivää, sellaisia ei ollut ja luvattuja maita ei ollut. Ei ollut mitään erikoista eikä mystistä. Ei ollut edes suuria rikkauksia eikä edesmenneitä valtakuntia jotka olivat niin mahtavia että kaukaisinkin valtakunta kuulee kultaisun ylistyslaulun. Tämä kaikki, kuitenkin, se oli totta, niin totta että mies ei tahtonut uskoa sitä, hän ei tahtonut enää kokea, vaikka kuitenkin janosi sitä.
"Siinä ei ole järkeä koska sellainen vain.. Ei käy järkeen." Mies totesi, löi pisteen perään, näin oli. Siinä ei ollut järkeä. "Minä olen törmännyt vastaaviin vain saduissa.." Mies sanoi sitten vakavasti, kuitenkin kuulosti että mies puhui enemmän itsellensä kuin naiselle. Jokin on nyt vienyt naisen huomion, se saakin puheen ja toistelun loppumaan. "Hmmh? Mitä? Onko se rikki?" Mies kysyy sitten naiselta, kuikuillen hiukan kompassin suuntaan, hän ei kuitenkaan näe mistä on kyse. Vai että luvattu maa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 15:24:37 GMT 3
”Hmm… Niin siis pitää ymmärtää, että maailmassa on kerroksia joista me emme tiedä..” Nainen ei selvästikään keskittynyt täysin siihen mitä sanoi. Kulmat olivat nyt vuorostaan kurtistuneet katseen yhä vaihtaessa paikkaan aurinkoon ja takaisin kompassiin. ”Ei.. tai siis kai se on…” Hän löi rasiaa äkillisesti ja paukahtaen se pyörähti ympäri, mutta kansi pysyi yhä selällään. Jahka rasia oli lakannut liikkumasta kurkkasi tuo sen sisälle uudestaan. ”Mistä suunnasta aurinko nousee? Ei kai se pohjoisesta nouse?” Katse nousi takaisin voimiaan keräävään päiväntähteen. Jokin oli nyt vinossa. Kompassin täytyi todellakin olla rikki, sillä se osoitti aivan väärään suuntaan, sillä nuoli oli jälleen palannut osoittamaan aiempaan suuntaansa. Tai ehkä sittenkin aavistuksen sivuun jo korkeammalle ehtineestä tähdestä. ”Kyllä se taitaa sittenkin olla rikki.”
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 15:35:10 GMT 3
Nainen puhui, Mevezah tuijottaa tuota hetken kunnes sitten mumisee jotain hyvin hiljaa, vieden katseensa hetkeksi pöytään. Pian pää on kohotettu äkisti, lähes säikähtäneesti tuohon nyrkkiin joka äsken pamautti rasiaa. "Eh.. Rikot sitä pian enemmän." Mevezah sanoo sitten hiljaa. "Aurinko nousee tietääkseni Idästä, kyllä.." Mies mumisee sitten kuulostaen jo lähes pohtivalta. Tuolistaan kohottautuen tuo mies käy lähemmäs naista, katse pysyy kompassissa. "Se on joko rikki tai sitten se ei ole ihan vain kompassi.. Joka osoittaa sinne minne pitäisi.." Mevezah puhelee, outoa.. Sinetöidä nyt rikkinäinen kompassi. Tai, entä jos se rikkoontui kuljetuksen aikana? Kun punapää matkasi tähän paikkaan? Ei, ei niin voinut olla, mieshän piti sitä hyvässä paikassa. "Heiluttele sitä.." Mies sanoi sitten, sanat kuulostivat lähinnä käskyltä, sanat kuulostivat myös typeriltä, kuin lapsi ne olisi suustaan sylkenyt. "Jos se ei olekaan rikki?" Mies kysyy sitten aivan hiirenhiljaa, kuulostaen lähes kuin pelkäisi jotain.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 19:55:53 GMT 3
Mitään sanomatta nainen nappasi esineen purppuraiselta vuoteeltaan ja nousi istuimeltaan. Ensin hän kohotti kätensä päänsä yläpuolelle ja kääntyi sitten rintamasuunta päinvastaiseen, salin oven suuntaan. Laskettuaan jälleen kätensä hän kurkkasi kompassia. ”Ei… Nyt se osoittaa lävitseni.” Nuoli pyrki yhä kohti noussutta päiväntähteä. Jälleen hän pyörähti nyt puolitoista kierrosta päätyen kasvokkain miehen kanssa, koko ajan kompassin sydäntä tuijottaen. ”Ei tässä ole mitään järkeä. Se pyörii täysin järjestelmällisesti. Koko ajan osoittaen tuohon ikkunaan.” Hän huitaisi kohti kirkkaan valon läpi laskevaa syvennystä paksussa seinässä. ”Kuule…” Äänessä ei ollut enää aavistustakaan äkeästä möreydestä, vaan tilalla oli pikkutyttömäistä hämmennystä. ”Oletko ihan varma, ettei se teksti mainitse tätä esinettä jollain tavoin?” Hän pyöri jälleen ympäri katse vieläkin samassa kohtaa. ”Se ei lakkaa osoittamasta tuonne.”
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 20:55:28 GMT 3
"Mmh.. Ei se mitään maininnut, se vain kertoi jotain seuraamisesta, jos nyt eritellään. Kun katsos tämä osa kehottaa menemään Itään merten yli. Mutta, jos otamme vain tämän sanan tästä, se tarkoittaa seurata. Tuskin sillä on kuitenkaan mitään erityistä merkitystä.. Haltioista koskaan tiedä." Mies kertoilee pohtivan näköisenä, tästä typerästä asiasta on siis miehellekkin tullut jonkinlainen mielenkiinnon kohde. Haltioiden kieli oli hassua, seuraajasta tulikin kulkija jota seuraan, sanoilla leikitään. Mies pohtii jotain kunnes sitten päätyy tuhahdukseen. "En aavista mitään kovin hyvää, minun pitäisi kieltää moisen olemassaolon mahdollisuus mutta taidan nyt todeta että tuo.. Ehkä, kenties, hyvin pienellä todennäköisyydellä voi olla jonkinlainen johdatin. Tuo kompassi siis.. Mmh." Mevezah puhuu. Oikea käsi nostetaan hieromaan punaisia hiuksia, mies tosiaan on vaivaantunut, hän on alkanut pohtimaan liikaa asioita taas, liika pohtiminen ei ollut hyvä, sillä liikaa pohdittaessa tuli ajatuksia jotka saattoivat tuoda ongelmia. Vaikka mitään ei olisikaan vielä tehnyt. Mietteidensä päätteeksi mies nyökkää, siirtää katseensa naiseen ja jää katsomaan tuota hiljaisena, odottavana.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 21:34:09 GMT 3
”Jaa se oli jotain haltiakieltä.” Nainen nyökkäsi viimein lakatessaan pyörimästä. Päässä tuntui hienoista huimausta, joten koettiin, että ehkä oli parempi istahtaa alas. Esine laskettiin pöydälle, heidän kahden istujan väliin ja hailakanharmaat silmät kohosivat nyt tuohon, joka yhä tapaili järkeä pergamentinpalasesta. ”Eli nytpä joudutkin myöntämään, että näissä kahdessa voisi olla jotain… niin.. mitä?” Ääni ei ollut ivallinen tai voitontahtoinen, pikemminkin yhä innostunut ja pohtivainen. Jälleen nousi oikea käsi haromaan valtoimenaan pitkin selkää juoksevia hiuksia. Tätä hän oli toivonutkin, odottanut juuri jotain tällaista. Nähtyään tuon pergamentin palasen oli Althea nimenomaan kuvitellut, että se sisälsi jonkin salaisuuden, jonkin vihjeen, jota pohdiskella. Voi tosin olla, että hänen virikkeettömyydestä kärsinyt mielensä oli vain kuvitellut kaiken tapahtumienkaipuussaan, mutta nyt kaikki näytti kuin näyttikin loksahtavan paikoilleen hänen edukseen. Samassa hänen kasvoillaan näkyi vilahdus jotain kirkasta, ehkä jopa hymyäkin. ”Sanoitko merten yli itään? Sinnehän tänä osoittaa!”
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 21:56:04 GMT 3
Oli erikoista, tosiaan, tämä tuntui aivan oudolta. Ehkäpä taas alkaisi yksi reissu jossa joutuisi kärsimään? Se ei olisi kiva, ei yhtään, jo kyllin monta mies on elämässään tavannut, seikkailua siis. Yhdelläkään mies ei ole lopuksi saanut arkuittain rahaa mutta jotain muuta hyödyllistä kyllä on karttunut, kokemusta ja pari mukavaa esinettä, jotka nekin ovat nyt ties missä. "Jos tämä on sitä mitä luulen, sanon että sieluriepuni on enää parin vaivaisen lihapalan varassa.. Kärventyneen lihapalan." Mies mumisee hiljaa siirtyen rinkkansa luokse. Mies kyykistyy rinkan puoleen ja alkaa kaivelemaan sieltä jotain. Etsiessään, mies kääntää katseensa naiseen. "Mmh. Tavaroissa mahtaa olla jotain järkeä.. V-vaikka en myönnäkkään sitä. En.. Ikinä.." Mevezah mumisi hiljaa, nainen saattoi kyllä kuulla mitä mies sanoi. "Se osoittaa itään, eli idässä on jotain.. Idässä on paljon vaaroja ja vahvoja velhoja.. Siellä on valtakuntia joita yks velho hallitsee.." Mies höpisee hiljaa. Hän tiesi, hän on vieraillut idässä, jossain kaukana idässä muutaman ystävänsä kanssa. Se reissu vei viisi vuotta elämästä, yksi niistä vuosista oli helvettiä. "Kompassi tuskin kuitenkaan niin kauas meitä vie.." Mies lisää sitten hiljaa, ei hän puhunut varsinaisesti enää tuolle naiselle, hän oli enemmänkin uponnut omiin maailmoihinsa.
Pian käsi osuu johonkin, mies nostaa kasvoilleen innostuneen ilmeen, pienellä työllä saadaan tavara esille. Se on suurehko, ruskeakantinen kirja joka näyttää omaavan jonkinlaista hohkaavaa pölyä yllään. Miehen suurin aarre, ehdottomasti. "Ihana kirjaseni.. Suonet hetken, merkkaan tapahtumat.." Punapää sanoo sitten naiselle, suoden vienon hymyn kasvoillensa. Pian mies olikin uponnut pistämään tapahtumia ylös, tuohon kirjaan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 22:13:48 GMT 3
Hitaasti palaa naisen katse takaisin pöydällä lojuviin tavaroihin. Hän tuskin kuunteli toisen sanoja, sillä oli jo itse täysin uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Olisi äärettömän tyhjää suinpäin sännätä matkaan kohti tuntematonta. Olisi ensin otettava selvää, mistä tässä kaikessa oli kysymys. Miksi tuo kumma kompassi osoitti itään eikä pohjoiseen? Ja mitä oli idässä? Hitaasti hän käänsi ja kohotti päätään, kohti tuota maagista itää, siristäen silmiään jälleen kirkkaalle valolle. Pitäisikö palata paikkaan, mistä lappu oli löytynyt? Jos vaikka samankaltaisia pergamentinpaloja olisi mahdollista löytää lisää. Vai ehkä… Ajatus keskeytyi kun tuo mies kaivoi jotain repustaan nähtäville. Toinen punainen pää kääntyi nyt ja ilmeestä oli helppo tulkita hienoista kummastusta. Mitä ihmettä toinen alkoi puuhata? Kirjoittiko hän jotain? Hiukan päätään puistellen Althea yskähti ja kohottautui seisomaan napaten kiinni astiasta, josta hetkeä aiemmin oli hörppinyt aimoannoksen vettä. ”Käyn hakemassa juotavaa…” Hän yskähti, sillä tarvitsi nyt hetken aikaa ajatella itsekseen. Ja siinä tiskille astellessaan ja pyytäessään tuoppinsa täyttämistä joutui nainen käymään melkoista sisäistä kamppailua. Vastakkain olivat hänen seikkailijaluontonsa ja vähätteleväpuolensa. Lopputulos oli lopulta se, että hänen olisi otettava asioista lisää selvää, ennen kuin säntäisi mihinkään seikkailuun ja jos todella lähtisi johonkin, olisi hänen saatava matkalle mukaan muitakin kuin tuo änkyttävä, hieman epätasapainoisen oloinen mies.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Jan 4, 2008 22:36:24 GMT 3
Mies istuutuneena tuolille alkoi raapustamaan sulkakynän kera kirjaan tekstiä. Merkittiin tapahtumat, tapaamiset, ajatukset ja sää, aika sekä muutamat muut seikat. Lopuksi mies kirjoitti jotain tuosta pergamentista muistiin, siitä käydyn keskutelun osia sekä ideat joita on syntynyt. Mies kirjoittaa käsialalla joka ei ole niinkään kehuttavaa, vaikka onkin tasaista, jyrkkää. Paksuudeltaan tuo ruskea kirja on noin viisi senttiä paksu, vaikka se sisältääkin mahdottoman paljon enemmän kuin siitä voisi ikinä kuvitellakkaan. Kiitos kirjan erikoisuuden.
Kun viimeinen piste lyödään kirjaan, mies huokaisee, sulkee silmänsä hetkeksi ja miettii. Mietittyään hetken siirrytään selaamaan kirjaa, päivää aikaisempaan mennään, kaikki on kohdallaan. Viekas hymy nostetaan kasvoille kun kirja suljetaan ja lasketaan takaisin rinkkaan, paikallensa. Rinkka laitetaan kiinni ja mies jää istumaan tuolille, odottamaan. Syvällä sisimmissään mies janoaa seikkailua, sillä seikkailun myötä hän voisi löytää parannuksen aivan kamalaan asiaan, toisaalta, seikkailu voisi tuoda vanhoja, pahoja muistoja eteen.. Helposti siinä henkensäkkin heittää, vahva, henkinen raasto kuitenkin on Mevezahin kirjoissa paljon raskaampaa, kuin kuolema.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 4, 2008 22:44:13 GMT 3
Nainen astelee takaisin pöydän ääreen täysi tuoppi kourassaan,kasvoillaan jälleen sama ilme kuin aiemminkin, silloin kun hän ensi kerran tuona aamuna, tuossa salissa oli saanut vesituopin eteensä: närkästynyt, turhautunut ja ennen kaikkea äkäinen. Hän lysähti vanhalle istuimelleen iskien tuopin karheaa puupintaan vasten niin, että nestettä läikkyi ympärille. ”No niin. Eli tässä ollaan oikeastaan siinä mistä lähdettiinkin.” Hän tuhahti kurottaessaan kompassin takaisin sormiinsa. ”Tämä rakkine ei toimi niin kuin pitäisi, eikä meillä ole mitään hajua siitä miksi ja tuo pergamentti siis sisältä tekstiä, jossa ei ole mitään järkeä.” Hän puisteli päätään huokaisten turhautuneesti. Raikas neste ei siis suinkaan parantanut hänen mielialaansa vaan tuntui lähinnä ruokkivan sen myrkyllisyyttä. ”Mistä nyt saisi vastauksia..? Luuletko, että on edes järkeä alkaa penkoa noiden tavaroiden taustaa vai myymmekö vain eteenpäin?” Jälkimmäinen ajatus oli kokonaisuudessaan naurettava ja ansaitsikin naisen kasvoilla surkean virnistyksen. Kuka nyt ostaisi rikkinäistä kompassia tai repaleista paperinpalaa. Ei hän itse ostaisi. Toisaalta, miksi luovuttaa näin ajoissa… toinen käsi kurottua nappaamaan pergamentin ja sitä ja kompassia alettiin tutkia rinnakkain. Pakko niistä oli jokin viesti löytyä. Joku vihje…
|
|