miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Aug 8, 2009 21:55:29 GMT 3
((kyllä, sillä hetkellä ku kirjotin viimeisen vastauksen olin tsekissä ja siitä jatkettiin ukrainaan, nyt olen ollu n. 2 viikkoa jo suomessa ^^. ))
Markin kasvoille tuli helpottunut ilme hänen kuullessaan ettei tarvitsisi luopua kokonaan normaalista, ihmisten ruoasta. Hänen ei tarvisi juoda pelkästään ihmisen verta, ja jotenkin pojan korviin eläimen veri kuulosti vähemmän inhottavalle toisin kuin ihmisen veri. Kuunnellessaan Lucenia, tämän ruokatottumuksista, Mark kuuli taas mahansa murisevan nälkäänsä, mutta yritti olla kuulematta nälkäänsä. "Onko se jotenkin vaarallista saada heti ihmisen verta? Siis aivan kuin sitä haluaisin.. Riittääkö jos kerran viikossa vaikka juo ihmisen verta?" Mark kysyi mietteliäänä vampyyrilta. Se ei kuulostanut kovin pahalle, jos kerran viikossa vain joutuisi metsästämään ihmisen ja juomaan tämän kuumaa ja raudan makuista verta.
Hämmentyen hieman vampyyrin yllättävästä läheisyydestä tämän tuntiessa istuutuvan viereensä, ja neuvosta nukkua vielä. Toki hän nukkuisi, jos saisi siihen vain mahdollisuuden, joko vampyyrilta itseltään tai nälältään, mutta epäili että nälkä olisi suurempi haaste nukkua pois. "Minne lähdemme?" Mark kuiskasi nojaten päätänsä kylmään kiviseinään, silmät suljettuina ja ajatukset pois nälästä ja ruuasta. Odottaen toisen vastausta vähän aikaa ja melkein nukahtaneena hän yllättäen kuuli toisen vastauksen omaan puheeseensa siitä, että vampyyrin kannoilla nyt juoksisi tietämätön oppipoika, joka yrittäisi selviytyä ja oppia tavoille. Vastasyntyneen ilmaiseminen sai näköjään vampyyrin jotenkin huvittuneelle tuulelle, vaikka poikaa se ei kauheasti huvittanut. Olihan siitä vasta 14 kesää kun hän oli oikeasti ollut se vastasyntynyt rääpäle. Säikähtäen kesken mietteidensä vampyyyrin kosketusta ja kuullessaan tämän äänessä sarkastisuuden sössötyksen ja lutustelun keskellä, Markia alkoi hymyilyttää. Ei vampyyri ehkä ollutkaan niin pelottava kuin hän oli luullut. Vaikka tuskin helppoa siitä tulisi, pojan kouluttamisesta, mutta Mark päätti, että Lucen saisi syyttää itseään jos tätä alkoi kaduttamaan hänen verettämisensä.
|
|
|
Post by Nayran on Aug 29, 2009 12:41:48 GMT 3
(( Oi, kuulostaapa hienolta. Mukava että selvisit myös ehjänä takaisin x) ja pahoitteluni vuoron kestosta. ))
Lucen oli hiljaa sisäisesti ihan tyytyväinen siihen faktaan, että oli saanut pojan hymyilemään. Kurjaahan tämä kaikki varmasti toiselle oli, eikä pieni hymynvire huulilla tehnyt pahaa kenellekään. Mark pitäisi saada nyt vain tottumaan tähän uudenlaiseen elämäänsä, ja surulliset uutiset olisi toimitettava hänen perheelleen. Ehkä toinen oppisi olemaan tarpeeksi onnellinen myös mestarinsa seurassa, uudella tavalla, ken sitä tiesi.
"No, eihän se periaatteessa, mutta jos siihen ei lainkaan ensin totuttele, alkaa varmasti voida pahoin. Niin kävi minulle.", vampyyri selitti laskien samalla kätensä Markin poskelta, nojaten jälleen kiviseen seinämään takanaan, katsoen ulkoa tulvivaa valovirtaa, kiroten sitä ja toivoen, että kirkkaus laantuisi pian. Tai sitten mahdollisesti Lucen tunsi kaukaista kaipuuta valoon. Hyvin kaukaista. Saattoihan hän yhä sytyttää kynttilän tai polttaa nuotiota omaksi ilokseen, mutta ei se ollut lainkaan sama kuin lämpimän auringon alla paistattelu, ei ollut. Se oli korvike. Huono sellainen. Lucen oli apaattinen sen suhteen, että myöntäisi asiaa itselleen. Hän kaipasi lämpöä, vaikka ei tuntenutkaan sen suuremmin tarvitsevansa sitä. Pimeys, kolkkous ja kylmyys olivat osa häntä. Tai ainakin niistä oli tullut osa häntä.
Vampyyri hymähti hiljaa. "Minnekö lähdemme? Jaa-a. Emme varmaankaan näin aluksi mihinkään kovin kauas. En tahdo heti ja välittömästi käydä perheesi luona, mutta sekin on kuitenkin tehtävä, ennemmin tai myöhemmin. Hmm, voisinpa ehkä viedä sinut sille yhdelle-..ah voi ei..enpä tiedä.. Tahtoisitko kyläilemään? Vai pitäisikö minun opettaa sinua vaistojesi ja taitojesi suhteen? Ehkä se olisi viisaampaa. Miten on?"
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Sept 11, 2009 18:35:24 GMT 3
((kyllä, reissu oli erittäin onnistunu eipä tuo mitään, itelläki vähä kestää nämä vastaukset, koulussa koko aja koneilla nii ei kotona enää huvita hirveästi olla)) Pieni tunne siitä, että vamppyyri oli tyytyväinen siihen että sai pojan hymyilemään, käväisi Markin sisällä mutta häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullukkin. Tosin nälkä jäi. Ja se raastoi jo melkeinpä pojan mahaa vaatien ruokaa. Mutta vieläkin silmien aukaiseminen sattui ja sai pään jomottamaan, aivan kuin sitä olisi hakattu hänen takaraivonsa takana olevaan kiviseinään. Lucenin vastatessa poika nosti vähän päätään ja mietti hetken. Häntä etoi jo nyt vaikkei ollut juonut kenestäkään verta. "Mutta mitä jos siihen ei totu? Vereen, tarkoitan. Entä jos voi aina pahoin kun yrittää juoda verta?" Mark kysyi melkeinpä hätä äänessänsä. Sillä, eihän hän halunnut kuolla heti, vaikkei hän halunnut juoda ihmisten verta, niin se että kuolisi heti kuulosti paljon pahemmalle kuin ihmisen veren juominen. Painaen taas päänsä kiviseinää vasten samalla kuin odotti Lucenin vastausta määränpäästä, Mark mietti mitä hänen perheensä, äiti, isä ja sisko mahtoivat tehdä tällä hetkellä. Varmaan söisivät iltapalaa tai sitten, olisivat laittaneet etsinnät pystöön kun Markia ei näkynytkään kotiin. Olihan hän aikaisemminkin kadonnut melkeinpä koko päiväksi, ja silti joka kerralla oli pistetty etsijöitä hänen peräänsä. Ehkä tälläkertaa he olettivat hänen tulevan myöhemmin, tiesivät että hän tykkäsi vaellella metsässä. Ehkä. Niin omiin maailmoihinsa vajonneena Mark hätkähti hieman, kun vampyyri alkoi puhumaan, että löi päänsä johonkin kivenkulmaan kipeästi. Nostaen kättään takaraivolleen kipu oli jo melkein ehtinyt kadota eikä takaraivossa tuntunut mitään jälkeä. Hän pudisti ajatuksen päästään pois ja kuunteli mitä Lucenilla oli sanottavaa. Jos hänellä oli. Mark mietti hetken. "Minne, kenen luokse? Ja miten opetat minua? Aiommeko kiertää maailmaa?" poika kysyi ja vain jalassa vielä pienesti tuntuva kipu piti hänet niillä paikoillaan. Kiertämään maailmaa. Siitä Mark ei ollut uskaltanut edes unelmoida, varsinkaan että se tapahtuisi niin että hän ei olisi ihminen.
|
|
|
Post by Nayran on Oct 29, 2009 17:57:15 GMT 3
(( Lainatakseni kirjoittamaani; ".. Laiskuus on paheeni, mitä kirjoittamiseen tulee. Nyt olen ollut todella huono ottamaan itseäni niskasta kiinni, mutta tässähän on hyvä viikonloppu aikaa koettaa tarttua takaisin kiinni myrkmeren maailmaan", eli anteeksi minun osaltani, Miyto. Yritän parhaani tämän kanssa. ))
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Nov 8, 2009 15:15:14 GMT 3
((noh, olen kyllä kärsivällinen odottamaan koska itselläki kestää ))
|
|
|
Post by Nayran on Nov 13, 2009 18:13:13 GMT 3
Lucen piti valinnastaan oikein paljon, tiesihän hän ettei ollut seurannut tätä pojankoltiaista aivan turhaan kuin mikäkin vakooja. Vaikka hän tiesi että pojan uteliaisuus saattaisi käydä hermoille jossain vaiheessa, niin ainakin häntä kiinnosti. Olihan sitä olemassa sellaisiakin oppipoikia, jotka vain kulkivat kädet taskuissa kiviä potkiskellen perässä eivätkä puhua pukahtaneetkaan. Tätä yksilöä sen sijaan sopi esitellä muillekin, ja se oli kerrassaan täydellistä.
"Kyhyllä siihen poikaseni tottuu, luota minuun. Jos nyt täytyy sanoa, niin minä purskautin ensivereni mestarini naamalle.", vampyyri kertoi huvittuneena, kunnes sitten nosti etusormensa varoitukseksi. "Mutta älä sinä ota tästä mitään opiksesi. Se ei ole hyvä, niin ei saa tehdä. Kaikki pitää niellä.", hän jatkoi, eikä siitä oikein saanut selvää, kuinka tosissaan mies itse asiassa oli, niin nopeasti kun olikin vakavoitunut. Ehkä hän oli vain tottumaton tähän uuteen osaansa mestarina ja tietynlaisena isänä, eikä toivonut että näyttäisi heti aluksi huonoa esimerkkiä. Ei hän kuitenkaan halunnut mikään tylsä tiukkapipokaan olla.
"Yksi kysymys kerrallaan, herranjestas. Sinä hukutat minut.", vampyyri tokaisi ja käänsi katseensa ulkoa tulvivasta valosta Markiin. "Eräs kreiviystäväni naapurivaltiosta. Sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, enkä minä nyt sinua ihan heti ajatellut montaa astetta kierrättää mihinkään suuntaan. Matkassahan minä itse olen tupannut olemaan jatkuvasta mutta katsotaan nyt.", Lucen jatkoi hymyillenkin nyt pienesti, ehkä hieman rohkaisevasti, toivoen ettei tämä vampyyrielämä loppujen lopuksi tuntuisikaan toisesta niin kovin kamalalta. Luonnollistahan se oli tietenkin, että kun yhtäkkiä tuli tällainen suuri muutos, niin siitä järkyttyi, mutta kunhan perhe ja vanha elämä unohtuisi, se olisi jo hyvä alku. Ei vielä, kuitenkaan. Vampyyri tajusi olla vaatimatta pojalta mahdottomia. "Oppini näet aikanaan."
Nyt oli vielä listalla kuitenkin se asia, joka täytyi Markin perheen suhteen tehdä.
(( Hyvä.. ^^, ei tule sitten paineita, yritän nyt kyllä parin viikon sisällä vähintään. Teksti saattaa olla typerää koska en muista lainkaan mitä olen aiemmin kirjoittanut, pahoitteluni siis. ))
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Nov 21, 2009 12:18:18 GMT 3
(( haha sitä sattuu itse kullekkin )) Mark ihmetteli vampyyrin huvittuneisuutta, sillä oli ajatellut ettei tämän kasvoilla saati äänessä kuulisi kauheasti nauruja, mutta hän taisi olla väärässä tämän suhteen. Onneksi, Mark ajatteli, hän ei vaikuta niin tiukkapipolta miksi häntä voisi luulla... Lucen katkaisi hänen ajatuksenjuoksun puhumalla tottumisesta vereen. Kuullessaan tämän tempauksesta purskauttamalla ensiveret oman mestarinsa päälle, Mark vain hömistyi niin ettei saanut sanaa suustaan. Tästä vampyyrista saattoi jopa uskoa sen mutta jotenkin poika ei osannut kuvitella Lucenia ihmisenä. Se tuntui niin vieraalle ajatukselle, mutta luonnollistahan se oli, eihän vampyyreja nyt maanraosta putkahtele yöhämärään? Mark nyökytti vieläkin hämmentynyt ilme kasvoillaan Lucenin vakavoituessa ja "toruen" ettei niin saisi tehdä. Siis sylkeä verta pois. Lopuista vampyyrin mutinoista Mark ei saanut mitään selvää joten hän jäi ajattelemaan, että millainen olisi ensimmäinen kokemus ihmisveren kanssa. Varmaan aika, unohtumaton. Vampyyri alkoi puhumaan jostain kreiviystävästään. Joka asuisi naapurivaltiossa. NAAPURIVALTIOSSA. Mark ei ollut koskaan käynyt oman kylänsä rajojen ulkopuolella, vaikka olikin metsässä aina tykännyt seikkailla ja tutkia, muttei ollut koskaan lähtenyt edes niin pitkälle että olisi osunut naapurikylään. Mutta että naapurivaltio. Markin tuijotteasse vampyyria suu auki tämä loi pienen, rohkaisevan hymyn pojalle. "Mutta minä en ole edes käynyt naapurikylässä koskaan! Ja vielä toiseen valtioon pitäisi lähteä! M-miten... m-mitä eh.." Mark kompuroi sanoissaan yrittäen saada ajatuksiaan kokoon hämmentyneisyydessäänsä. "Miten sielä edes käyttäydytään? Entä kieli? Kai sielä nyt eri kieltä puhutaan vai? Ainakin niin minulle on kerrottu! Matkamiehet ja kauppiaat, jotka kävivät kylässämme, kertoivat toisista valtioista ja että joissakin niistä puhuttaisiin outoa kieltä." Mark selitti tohkeissaan vampyyrille kunnes tajusi sulkea suunsa ja nolostui, kyllähän nyt Lucen tietäisi mitä sielä oikeasti tehtäisiin.
|
|
|
Post by Nayran on Dec 7, 2009 17:06:07 GMT 3
"No, et varmaankaan, mutta mitä sinä sitten luulet? Tänne luolaanko me jäämme, hmm? Ehei, poikaseni. Sinun kotikyläsikään ei ole vaihtoehto. Siellä ei ole mitään minulle sopivaa, ja nyt kun olen saanut itselleni oppipojan, en todellakaan aio asettua aloilleni. Sitä paitsi tiedetäänhän se, millaisia huhuja kyläläiset keksivät kun kylään muuttaa joku jota ei lainkaan tunnu näkyvän päiväsaikaan. Mokomatkin." Lucen kuunteli hiljaa pojan innokasta tarinaa siitä, mitä kylän ja maan rajojen ulkopuolella oli. Voi pikkuista. Mitähän toinen nyt olikaan, kolmetoista vaiko neljätoista? Vampyyri ei ollut tajunnut kysyä. Toisaalta, eipä sillä nyt tässä vaiheessa hirveästi väliä vielä ollut.
"Mhm. Puhutaan kuin puhutaankin, totta tosiaan, enpä tullut ajatelleeksi..kreivi osaa kyllä sinunkin kieltäsi, se on aatelistossa hyvin yleistä, kielitaito. Itsekin osaan muutamaa, mutta oma valikoimani ei ole niin laaja kuin voisi kuvitella. Älä kuitenkaan huoli, minun kanssani tulet pärjäämään varmasti.", Lucen sanoi, hymyili taas ja sekoitti Markin punertavat hiukset. "Nyt muuten kun mietin, noista sinun silmistäsi voi olla meille joskus hyötyä.", vampyyri jatkoi aiheesta hypäten ja virnisti huvittuneena, nousten sitten myös seisomaan.
Ulkona auringon viimeiset säteet olivat jo hiljalleen alkaneet kadota tiehensä, aivan pian olisi turvallista poistua. Mies asteli luolan perältä jo vähän lähemmäs suuaukkoa, aurinko oli jo niin alhaalla että se tuskin pääsisi tätä yöeläintä hipaisemaan. "Onko sinulla toiveita sen suhteen, mitä vanhemmillesi ilmoitetaan?"
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Dec 16, 2009 22:13:39 GMT 3
Mark kuunteli silmät ymmyrkäisenä vampyyrin patoamista, ja näki mielessänsä heidät kaksi asuvan tässä luolassa mihin olivat saaneet puusta tehtyä pöydän ja muutaman tuolin ja näki vampyyrin kokkaavan heille illallista. Puistellen mielikuvan pois päästään juuri kun vampyyri sai moitittua kyläläisiä.
Kuunnellen taas Lucenin selontekoa aatelisista ja siitä, mitä he osaavat, Markin päähän pälkähti kuva tästä kreivistä. Olisiko tämä samannäköinen jonka Mark oli kerran pienempänä nähnyt kylässään, jonkun hienon herran eksyessään seuruoineen heidän kyläänsä, joka oli kurkkinut hienojen vaunujensa ikkunasta koukkunokka melkein ikkunalasiin painuneena. Mark oli tuolloin vain tuijottanut tuota miestä ikkunassa suu auki, kunnes mies oli huomannut tämän tuijotuksen ja mulkaissut häntä pahasti mikä olikin saanut Markin perääntymään kulman taakse. Sieltä hän oli kuitenkin jatkanut kuikuilua. Lucen herätti pojan ajatuksistaan pörryttäessä tämän hiuksia mikä sai Markin taas hämilleen. Vampyyrista ei olisi uskonut moista elettä, tämän kovan ulkokuoren perusteella. Ja myös vampyyrin seuraava kommentti sai pojan hämmentymään. Mitä hänen silmissään oli erikoista? No, väri, kyllähän poika sen itsekin tiesi mutta hän ei ollut itse koskaan kunnolla nähnyt silmiensä väriä, muutakuin veden pinnasta. Peili heillä kyllä oli ollut, mutta se oli mennyt rikki silloin kun Markin pikkusisko Mesi oli ollut vuoden ikäinen.
Seuraten vampyyrin menoa katseellaan Mark tunnusteli vointiaan ja yllättyi kun huomasi jalkansa olevan terve ja muutenkin olonsa olevan yllättävän hyvä. Hän kampesi itsensä varovasti ulos ottaen tukea kiviseinästä, mikä oli sinäänsä turhaa, niinkuin poika itsekinsen huomasi pian. Hän kun pysyi erittäin hyvin pystyssä ilman tukea.
Kuullessaan vampyyrin kysymyksen Mark kääntyi tähän päin ja näki laskevan auringon. Sen viimeiset säteet kurottelivat vielä vähän luoden siltoja aurinkoon, joita pitkin olisi voinut kävellä. Mark mietti vastaustaan. 'Mitä pitäisi kertoa heille.. kai totuus vain? tai ainakin osa siitä... Teidän poikanne joutui suden raatelemaksi, ja viemäksi, hänestä ei jäänyt muutakuin tämä..' Mark mietti ja tajusi sitten, että hänen pitäisi antaa joku kangaspala Lucenin vietäväksi perheelleen, jotta "tarina" kuulostaisi oikealta.
"Kerro....Kerro heille totuus. Tai siis.. Että susi raateli ja vei minut.. Ja," Mark kyykistyi ja repäisi housunlahkeestaan osan irti siitä kohtaa, mihin susi oli tehnyt reiän, "anna heille tämä ja sano että muuta ei löytynyt." Mark sanoi ja käveli Lucenin luo ojentaen housunlahkeensa riekaletta. "En tiedä uskovatko he tai tunnistavatko he tätä palasta että se kuului housuihini mutta parempi se kuin ei mitään." Mark päätti vastauksensa ja jäi tuijottamaan auringonlaskua.
|
|
|
Post by Nayran on Jan 4, 2010 12:53:52 GMT 3
Lucen otti vastaan palasen Markin housuista jota toinen ojensi. Hän hymähti huvittuneena. "Sinä tarvitset uusia vaatteita.", vampyyri sanoi ja tunki riekaleen taskuunsa. Hän oli suunnitellut vievänsä pojan takin, mutta ehkä toiselle tulisi sitten kylmä eikä se olisi ollut siksi niin hyvä idea. Toisaalta taas..
Vampyyri kyykistyi Markin vierelle ja alkoi avata toisen kengännauhaa, mikäli tällä edes sellainen oli. Hän otti kengän toisen jalasta ja tutki sitä. "Tämä kelpaa sivurekvisiitaksi. Housunlahje ja kenkä katsos. Suutareina vai mitä lie nyt olivatkaan he varmasti tunnistavat ainakin tämän. Terävä poika.", Lucen kehui syyttä suotta ja taputti taas kepeästi Markin päätä. Toivottavasti siitä ei tulisi tapaa, vaikka se melko usein vaikuttikin ihan sopivalta asialta tehdä. Kenkää viedessään hän ei ajatellut sen kummemmin, että poika tulisi sitä tarvitsemaan kuten esimerkiksi takkiaan. Vampyyrin oli kuitenkin joka tapauksessa ollut tarkoitus kantaa Mark sinne minne ikinä he olivatkaan menossa, sillä nuorena vampyyrinpoikasena toinen tuskin pysyisi tämän karttuneemman yksilön perässä. Eihän Lucen ollut vielä ehtinyt opettaa toiselle mitään, ei edes juoksemista, niin typerältä kun se kuulostikin. Kaikkihan osasivat juosta!
Mies odotti vielä hetken, ja kun se hetki oli kulunut, hän nyökkäsi varmistukseksi itselleen siitä että aurinko oli nyt pois tieltä. Lucen kääntyi katsomaan Markia miettivän oloisena, suutaan sivulle väännellen. "Olisi liian julmaa käskeä sinua odottamaan täällä. Onhan nyt kuitenkin kyse sinun omasta kuolemastasi." Vampyyri huikkasi Markia nousemaan selkäänsä. "Minä jätän sinut talosi katolle niin voit kuunnella rauhassa. Varot vain ettei kukaan näe sinua, onko selvä?"
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Jan 13, 2010 17:38:28 GMT 3
Mark katseli kuinka Lucen otti hänen ojentaman housun riekaleen ja hämmentyi vaihteeksi taas vampyyristä kun tämä alkoi riisua hänen kenkäänsä. "Mit..?" Mark sai sanotuksi katsellessaan vampyyrin puuhia eikä osannut mitenkään estää tätä. Kyllähän hän nyt kenkäänsä tarvisi. Katsellen suu auki Lucenia tämän tuumatessa hänen vanhempiensa ammatista. Silloin Mark sulki suunsa ja mulkaisi vampyyria. "Isäni on seppä.." hän sanoi hiljaisella äänellä katsellen alta kulmiensa Lucenia. 'Eikö tämä edes sitä muistanut tai tiennyt vaikka oli häntä tarkkaillutkin?' Mark mietti Lucenin taputtaessa taas hänen päätään. Mark oli aivan ymmällään vieläkin tuosta kaikesta ja luuli jo vampyyrin lähteneen kun hätkähti kun tämä puhui.
Mark oli niin olettanut jäävänsä odottamaan toisen paluuta luolaan ettei aluksi uskonut että oli kuullut oikein. Hän katsoi vampyyria ja tämä viittasi häntä tulemaan selkäänsä niin sitten Mark varmistui että oli kuullut oikein. Hän nousi ja otti muutaman askeleen kohti vampyyria. "Kyllä minä voin itsekin, ei sinun tarvitse kantaa minua, olenhan jo terve." Mark tokaisi ja viittoi jalkaansa joka oli kuin ei olisi koskaan ollutkaan riekaleina.
"Mutta kyllä minä voin mukaan tulla, ja olen hiljaa ja pidän huolta ettei kukaan näe minua. Mutta voin ihan oikeasti kävellä itse." Mark sanoi ja astui vampyyrin vierelle ja vilkaisi ulos luolasta.
|
|
|
Post by Nayran on Jan 21, 2010 17:30:25 GMT 3
Lucen katsahti Markia. "Seppä? Kaikkea sitä.", hän kysyi retorisesti, hämmentyneen kuuloisena ja kohautti olkiaan. "No, kaitpa hän on joskus kengittänyt edes hevosia. Ehkä saisit olla kiitollinen, etten ole seurannut sinua sentään liian tarkasti", vampyyri jatkoi poikaa mystisesti mulkaisten ja päätti jättää asian sikseen. Hän ei nimittäin pitänyt siitä kun oli väärässä tai erehtynyt, ja päätyi useimmiten vain mumisemaan itsekseen jonnekin syrjemmälle. Mark tosin oli lapsi, joten tämän seurassa se tuskin oli tarpeen. Eihän hän juuri nyt edes voinut kesken kaiken.
Vampyyri tarttui Markia lujasti rinnuksista (oletan Lucenin nyt olevan vahvempi, anteeksi) ja suorastaan heitti toisen selkäänsä, asettuen hitusen kyyryyn samalla kun otti pojan jaloista kiinni, jottei toinen tippuisi ennen kuin tajuaisi mitä on tapahtunut. "Sinä et kävele yhtään mihinkään, poika. Et pysy perässäni, hidastaisit vain matkaa." Lucen otti Markista paremman otteen ja heitti kädessään olevan kengän selkänsä taakse toiselle. Housunlahje hänellä oli taskussaan. "Kerta haluat olla hyödyksi ja itsenäinen, niin saat kunnian pitää sitä.", vampyyri sanoi hitusen virnistäen ja siinä samassa hän pyrähti valtavan nopeaan juoksuun; ei välttämättä yhtä nopeaan kuin mitä silloin hädän hetkellä, mutta kuitenkin.
Pian kaksikko olikin edennyt jo aina kylän laitamille asti. Vampyyri ei halunnut tulla nähdyksi, joten mitä pikimmiten hän siirtyi talojen taakse liikkumaan, varjojen suojiin, aina siihen saakka kunnes saapui Markin talon kohdille. Lucen kiipesi ketterästi vähän matkaa puuhun, kunnes siihen tukien hypähti katon rajalle. Hän laski Markin pois selästään, tai itse asiassa antoi toisen laskeutua turvalliseen paikkaan. "Noin..", vampyyri sanoi rykäisten, nousten pystynpään ja suoristaen asuaan, koettaen saavuttaa pienessäkin ajassa hieman sopivampaa ulkomuotoa luolassa lojumisen jäljiltä. "Oletko vielä ehjä? Varo ettet tipu, kuuntele jos tahdot. Anna kenkä tänne." Lucen ojensi kätensä.
|
|