miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Jan 25, 2009 19:48:17 GMT 3
Sisällä oli kylmä, vaikka pienessä tulisijassa paloi tuli samoin kuin perheen äidin keittiön hellassa paloi myös tuli, silti talo oli kylmä. Ulkonakin oli lämpimämpi kuin sisällä, vaikka sisätilaa suojasikin seinät, joissa oli koloja ja rakoja. Toki ne reiät olisi voinut paikata, mutta perheen isällä oli kädet täynä pajan kanssa, eikä perheen äitikään kerennyt niitä paikata, huolehdittavanaan kun oli kaksi nuorta lasta ja kodin huolehteminen.
Mark katseli äitinsä ja nuoremman sisarensa touhuja seinän vierestä, missä heillä oli pitkät penkit, joissa myös Mark nukkui. Hänen sisarensa sai nukkua heidän vanhempiensa kanssa, tai ei sisko edes halunnut nukkua muualla kuin äitinsä vieressä, hänkun oli niin riippuvainen äidistään, mitä veljensä ei taas ymmärtänyt.
"Menisit auttamaan isääsi." hänen äitinsä oli kävellyt joko todella hiljaa tai sitten Mark oli ollut niin syventynyt ajatuksiinsa ettei kuullut äitinsä askelia. Hän vilkaisi äitiään, joka puolestaan katsoi häntä huolestuneena, ja sen näköisenä että jos Mark väittäisi vastaan, tämä sanoisi että se tekisi hyvää hänelle. Mark nyökkäsi hitaasti ja nousi pediltään vetäen samalla takin vaatteiden päällensä.
Poika astui vilpoisaan ulkoilmaan, jossa tuuli tarttui heti hänen hiuksiinsa sotkien niitä entisestään. Mark suuntasi askeleensa kohti isänsä pajaa, joka oli kivenheiton päässä heidän kodistaan. Ennen menoa pajaan hän kuitenkin päätti poiketa kävelemässä vähän pidemmällä, vaikka läheisessä metsässä minkä hän tunsi jo kuin omat taskunsa, minne hän oli saanut tehtyä pienen polun, jota seuraamalla pääsisi hänen lempipaikkaansa metsässä. Mark suuntasi siis askeleensa tuota pientä metsikköä kohti hämärässä illassa.
|
|
|
Post by Nayran on Jan 26, 2009 0:30:50 GMT 3
Oksa, hyppy. Toinenkin. Kolmas, neljäs jaaa.. Noin. Tyytyväinen virne lepäsi irstaana nuoren vampyyrin kasvoilla. Puissa hyppely oli taitolaji, josta herra oli nauttinut jo pienestä pitäen, vaan nyt hän itse asiassa alkoi olla hyvä siinä. Kaiken vakoilemisen ohella todella oppii. Siitähän tässä oli kyse juuri tälläkin hetkellä. Lucen von Kreion, vapaamielinen kreivinneljännes istui paksuhkolla puun oksalle, aukion ja tiheän metsän rajalla. Hän odotti.
Jo muutaman viikon ajan herra Kreionilla oli ollut kiikarissaan eräs toiveita täynnä oleva yksilö, sellainen, jossa hän varsin vahvasti näki itsensä. Ja no, jos kerran oli annettu täysi vapaus valita itse millaisen pojan saa, niin miksi ei sitten myös tekisi sitä? Tämän suhteen Lucenilla oli vaikea ymmärtää tiettyjä vampyyreja. Vaan joka tapauksessa. Yksilö oli Mark Eerlin poika, tunnetun sepän ja tämän vaimon poika, Mesin sisarus. Kyllä vaan, hän oli hoitanut pimeät vakoilupuuhansa huolella.
Tämän hetkinen odotus perustui siihen yksinkertaiseen tietoon, että kyseinen aukio oli eräs Markin mielitetyimmistä oleskelutiloista. Pahaa aavistamaton parka. Kreion oli jo ehtinyt moittia itseään salamyhkäisyydestään, vaan mitäpä muutakaan otuksen retale olisi voinut tehdä. Marssia koputtamaan pienokaisen ovelle? 'Hei, olen Lucen von Kreion, vampyyri, ja tulin hakemaan sinut pois perheesi luota - ikuisiksi ajoiksi.'
Yö alkoi jo vampyyriherran mieliksi lähestyä, ilmakin koleni ja tuuli ujelsi kovempaa. Kerrassaan ihastuttavaa. Täydelliset olosuhteet, hah, voisiko tämä kenties olla se päivä?
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Feb 1, 2009 17:40:26 GMT 3
Metsässä alkoivat linnut hiljenemään, mitä syvemmälle poika käveli mutkikasta pientä polkua. Polku oli hyvin kapea, aikuisen olisi ollut mahdotonta pysyä koko aikaa samaisella polulla, hän olisi horjahdellut aika ajoin mättäisiin. Pojan suupielille nousi hymy hänen kuvitellessaan isänsä kävelevän tätä polkua pitkin. Siitä ei tulisi mitään.
Mark veti raikasta ilmaa sisäänsä ja haistoi metsän havupuiden ja muiden kasvien sekalaisen tuoksun ja pysähtyi sulkien silmänsä nauttimaan tästä rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta.
Oli monta asiaa mitä Mark olisi jäänyt kaipaamaan jos hänen pitäisi lähteä kotikonnuiltaan. Yksi ja tärkein niistä olisi tämä metsä, sen tuoksu, sen polut, sen eläimet. Hänen piilopaikkansa. Kukaan kylästä ei ollut koskaan, ainakaan Markin elämän aikana, uskaltautunut näin syvälle metsään. Tästä metsästä liikkui myös huhuja, mutta niinhän kaikesta liikkui missä ei kulkenut ihmisiä niitä pelottelemassa pois.
Niitä. Mark avasi silmänsä ja kuunteli hiljaa. Aivan kuin olisi kuullut jotain muttei siltikään, ehkä minä vain kuvittelin. Poika jatkoi kävelyä pienellä polulla ajatuksiinsa vaipuneena, ajatellen niitä, mistä kylässä puhuttiin. Jos niistä kysyi tarkempaa tietoa, kaikki vaikenivat, mutta jos esitti ettei kuunnellut, silloin niistä sai paljon tietoa irti. Mutta siltikään Mark ei tienyt mitä ne olivat. Ja ehkä ihan hyvä ettei tienyt.
Hän oli perillä. Mark oli saapunut siihen metsän kolkkaan mistä piti kaikkein eniten, piilopaikkaansa. Hän näki ison kiven, joka oli polun päässä, sinne polku vei. Kiven päällä kasvoi sammalta ja yksi pieni kuusen pahainen. Mark kiersi kiven "taka"puolelle ja asetti jalkansa pienelle portaalle, joka oli ollut siinä kuin tilauksesta myös ensimmäisellä kerralla kun Mark oli ollut täällä. Hän kiipesi kiven pieniä luonnonmuokkaamia portaita pitkin kiven päälle ja istahti kuusen juurelle katsomaan metsää.
|
|
|
Post by Nayran on Feb 3, 2009 16:31:20 GMT 3
Oppipoika. Sehän oli itse asiassa melko hauska ajatus. Minulla - Lucenilla - oppipoika? Se oli huvittava ajatus. Mutta hei, kerranhan sitä vain elettiin. Jos poika kävisi taakaksi, voisinhan minä aina.. Hahaa. No jaa. Ehkä ei sittenkään. Jätetään puhtaan pahuuden osoitukset muille, olen minä saanut niistä jo tarpeekseni. Ja mistä sitä tietää, vaikka olisinkin osannut valita oikein? Jospa tämä Mark olisikin oikeasti sen arvoinen?
Pian Lucen kuuli melko kaukaa kasvien havinaa ja askelia. Hän oli siis ollut oikeassa vaistonsa suhteen, tänne Mark oli tulossa. Ja jos ei ollut, niin ainakin joku oli.
Saapuja tosiaan oli Mark, ja se sai pienen kieron hymyn leviämään vampyyrin huulille. Nyt pitäisi pysytellä mahdollisimman hiljaa, hän ajatteli, hypähtäen vielä nopeasti paremmalle paikalle puiden suojiin, katselemaan kivellä istuvaa poikaa. Hyppy saattoi aiheuttaa pienen lehtien havinan, mutta sen voisi panna yltyvän tuulen piikkiin. Sadekin näytti olevan tuloillaan.
Mitä seuraavaksi? Hyppäisikö Kreion alas, ylättäisi pojan ja tekisi sen? Vai juttelesiko hän ennen sitä vai.. Tekisikö hän sitä laisinkaan? Vampyyri oli täysin neuvoton, tämä oli hänelle uutta.
(( Uskon, että tässä pitäisi tapahtua joku onnettomuuden tapainen, jotta Lucen itse asiassa toteuttasi muuttamisprosessin. Metsästä voisi ehkä tulla joku villipeto tai vastaava? Tai ehkäpä joku hämäräperäinen ihminen voisi hiippailla nappaamaan Markin? ))
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Feb 10, 2009 22:11:36 GMT 3
((hmm minulle tuli heti mieleen onnettomuus, että Mark tipahtaisi kiveltä ja melkein taittaisi niskansa... hmm jos ei käy niin kirjotain sitten uuden mutta näillä eväillä. )) Mark ei tiennyt kauanko oli jo istunut kivellä ja ollut omissa ajatuksissaan kun tunsi tuulen piiskaavan kasvojaan ja haistoi sateen ilmassa. Voi pahus, hän ajatteli ja manasi säätä ja huonoa tuuriaan. ' Juuri kun pääsin tänne asti niin alkaa satamaan..' hän mietti ja nousi seisomaan venytellen yltyvässä tuulessa, mikä ei kuitenkaan ollut vielä kovin voimakas. Mark sulki hetkeksi silmänsä kuunnellen metsänsä huokailua tuulessa ja vetäen sisäänsä tulevan sateen ja metsän tuoksua. Tätä hän rakasti. Mark avasi silmänsä kuullessaan pienen räsähdyksen takaansa maasta, portaiden juurelta. Mark käännähti ja katsahti alas, muttei nähnyt sielä mitään. Hän kohautti olkapäitään vilkaisten vielä ympärilleen samalla ku alkoi kivuta portaita alas. Sitä ei ehkä olisi kannattanut tehdä. Astuessaan sammaleelle ja otettuaan pari askelta polkua kohti, Mark kuuli uudestaan rasahduksen, aivan selkänsä takaa. Seisahtuessaan kesken askeleen hän kuuli pienen murinan ja kääntyessään tunsi ja kuuli jonkun, kenties eläimen, ponnistavan hyppyyn ja ennen kuin hän kerkesi kunnolla kääntyä hän näki isoimman koskaan näkemänsä suden hyppäävän häntä kohti. Hetkeksi Markin ajatukset jylläsivät paikoillaan kunnes ne käskivät pojan ottaa joko jalat alleen tai kumartua pois suden kynsistä ja tälläkertaa Mark kumartui juuri parahiksi väistäen suden. Poika kiljahti ja lähti juoksemaan kohti kiviportaita, aikeenaan kiivetä ylös turvaan, sillä tuskin sudet osaisivat kiivetä pystysuoraa kiveä pitkin. Puolessävälissä portaita hän tunsi jonkun tarttuvan kipeästi jalkaansa ja ulvahtaen kivusta hänen otteensa lipesi sammaloituneesta kivestä, joka oli märkä. Mark ei ollut edes tajunnut sateen alkua. Sade ei ollut edes mikään pieni kuuro, vaan taivaalta tippui suuria ja märkiä vesipisaroita, aivan kuin niiden aikeena olisi pestä maasta paha pois. Poika tunsi kaatuvansa taaksepäin samalla kun tunsi viiltävää kipua jalassaan suden hampaiden upotessa yhä syvemmälle hänen pohkeeseensa. Elämä vilisi hänen silmissään, sillä Mark tiesi, että tästä hän ei selviäisi muuta kuin jumaltensa avulla. (tulipas dramaattista, saamanne pitää ))
|
|
|
Post by Nayran on Feb 11, 2009 16:51:59 GMT 3
Tuuli todellakin yltyi, se oli melkein heittää hentorakenteisen vampyyrinkin alas vakoilupaikaltaan. Vaan mies piti lujasti kiinni, joten hätää (ainakaan hänellä) ei ollut. Lucen kuuli myös räsähdyksen kiven juurella, ja vaikka hän yleensä olikin reflekseiltään nopea, ei toinen näin ajatuksissaan saanut kiinnitettyä huomiotaan siihen, mikä räsähdyksen oli aiheuttanut. Ehkäpä sekin oli vain sitten tämä tuuli.
Kas, poika oli jo lähdössä. Mitä nyt? Pitäisikö toisen vaan antaa mennä, vaiko hypähtää väliin? Hmm, se ei kai olisi ollut järkevää. Viime viikolla herran metsästysretkellä, muuan kyläläinen oli nähnyt hänet ja kaiken mitä hän teki. Kohteena nimittäin oli nuori nainen, ja ennen hyökkäystään ei mies ollut huomannut raukkamaista puskaan piiloutunutta hieman vanhempaa miestä, joka täten toimi silminnäkijänä koko juontiprosessille. Auts. Tästä nimenomaisesta tapahtumasta olivat lähteneet liikkeelle huhut metsässä liikkuvista otuksista, ja toki tämä tapaus oli kuulopuheen kautta hieman paisunut ja paisunut, aina kerta kerralta. Huvittavia nuo ihmiset, Lucen ajatteli.
Vampyyri havahtui ajatuksistaan kuullessaan uuden rasahduksen, ja huomatessaan nyt lähtevän Markin taakse ilmestyneen suden. Miehen teki mieli huutaa jotain, tai edes mennä nappaamaan poika turvaan. Mutta eihän se olisi ollut soveliasta; tämähän kävi varsin hyvin ensimmäisestä ja haastavasta testistä. Olihan se nyt selvää, ettei pieni ja heikko ihmispoika voisi mitään mahtaa nälkäiselle sudelle. Markilla olikin sen sijaan käytettävissään terve järki.
Seurattuaan kamppailua sen lyhyen ajan, alkoi Lucen kuitenkin empiä. Lapsihan kuolisi! Mark kuolisi siihen niin, susi raatelisi hänet, ja tämä vampyyriherra olisi aika ilmeinen silminnäkijä; totta kai tapaus laitettaisiin metsän salaperäisten asukkien, eli tässä tapauksessa kaiketi vampyyrien, syyksi. Hitto soikoon. Kun susi oli tiukasti kiinni pojan jalassa ja poika kaatumassa taaksepäin, mitä luultavammin lyödäkseen päänsä ja suoraan sanottuna kuollakseen, mies päätti ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Lucen hyppäsi viilettävällä vauhdilla alas puusta ja näin ensi töikseen hän työnsi suden pois tieltään, varmistaen että se pysyisi maassa ainakin hetken ajan. Eihän tapaus toki sen vika ollut, ei vampyyri sutta aikonut tappaa, sellaisia ne vain olivat. Kreion nappasi kaatuvan pojan käsivarsilleen ja lähti juoksemaan todella nopeaa vauhtia, pois kylältä päin, kohti luolaa jossa vampyyri oli jo jonkin aikaa majaillut. Tämä kaikki tapahtui nopesti, ehkä noin muutamassa sekunnissa. Vauhdissaan mies ei vilkaissutkaan Markia, keskittyi vain pitämään tuon sylissään, poissa mahdollisten oksien tieltä ja saamaan turvaan luolaan. Myös haava pitäisi hoitaa.. Vaikkakin siitä vuotava veri houkutti Lucenia suuresti.
(( Ei valittamista x) ))
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Feb 13, 2009 0:46:25 GMT 3
((viikonlopun aikana en välttämättä kerkeä vastailemaan, en ole täysin varma koneelle pääsystäni, pahoittelen jo etukäteen))
Mark ei tajunnut muutakuin viiltävää kipua jalassaan ja tuulen huminaa korvissaan. Hän oli jo luullut olevansa kuoleman oma, suden iltapala, avusta ulottumattomissa. Mutta miksi susi ei hyökännyt? Miksi se ei nyt ottanut saalistaan, tätä nuorta poikaa, mihin se oli mennyt? Kysymykset pyörivät pojan mielessä tuulen soidessa korvissa ja viiltävän kivun tuska pyöri hänen mielessään. Hän raotti hieman silmiään ja näki vain puiden vilisevän hyvin, hyvin nopeaa vauhtia ohitseen, sellaista vauhtia mihin hevonenkin juuri ja juuri ylsi. Mark sulki uudestaan silmänsä ja kiitti jumaliaan tästä, eh, suojelusenkelistä?
Pojan mielessä välähti. Kuka hänet oli pelastanut? Ei kai oikeasti hänen jumalansa ja luojansa ollut lähettänyt enkeleitään suojelemaan poikaa? Nyt vasta poika tajusi olevan jonkun pitelemänä, käsivarsilla. Vahvoilla sellaisilla. Mark tajusi olla huutamatta tai sanomatta muutenkaan mitään, siitä ei tulisi yhtään mitään tässä vauhdissa, hän tuskin saisi edes ääntään kuuluviin tässä tuulessa ja sateessa. Mark kuitenkin avasi silmänsä ja nosti katsettaan hieman tunnistaakseen henkilön, joka osottautui mieheksi. Kuka hän oli? Mark ei tunnistanut miestä, ainakaan tästä kulmasta. Ja kuka mies nyt pääsisi tälläistä vauhtia, ja vieläpä, Mark tajusi, puissa. Nyt hän ymmärsi miten he liikkuivat, puista puihin..
Näihin ajatuksiin ei ollut kulunut montakaan sekunttia, kun poika tajusi tulleensa paikkaan missä tuuli ei enää huutanut hänen korvissaan eikä sade piiskannut häntä. Mark piti silmiään auki ja näki päässeensä luolaan...
|
|
|
Post by Nayran on Feb 18, 2009 15:34:33 GMT 3
(( Hui kamala, muistin että olin vastannut tänne jo. o.o ))
Vampyyri asteli poikanen sylissään ihan luolan perälle saakka, jonne valo ei aamun koittaessa pääsisi, ja laski tämän alas kylmälle sekä kovalle maalle. Varmistettuaan että heitä ei seurattu, Lucen kumartui pojan puoleen ja heilutteli kättään tämän silmien edessä. Toinen oli selvästikin jo hereillä, kuten oli ollut matkankin aikana. Katsellut vampyyria, vaikkakin sekavana - kuten luultavasti nytkin. Lucen nyökkäsi itsekseen.
Hän otti pitkän tumman viitan harteiltaan ja ei suinkaan laskenut sitä pojan lämmikeeksi, vaan sivuun, pois tieltä. Vampyyri istui Markin vierelle ja alkoi tutkia tuon haavaa. Hän mietti pitkään, kunnes nosti vihdoin pojan rikkinäisen (kiitos suden) lahkeen ylös. Lucen kaivoi povitaskustaan valkoisen jo valmiiksi verisen liinan, jolla sitten alkoi tyrehdyttää suurinta verenvuotoa pojan jalasta. Viimeisestä juontikerrasta oli jo kulunut tovi, joten ei olisi ollut viisasta sulkea haavaa suukottamalla; yksinkertaisesti vampyyrin sylyllä, sitähän varten se oli.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen vampyyri arveli pojan jo olevan sen verran tajuissaan, että kykeni puhua, joten hän päätti yrittää. "Osaatkos puhua, poika? Mikä on nimesi?"
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Feb 21, 2009 15:10:19 GMT 3
((ei se mitään, parempi myöhään kun ei milloinkaan )) Poika kannettiin pimeimpään kolkkaan luolassa ja laskettiin kovalle kalliolle. Mark ei uskaltanut liikahtaa tai tehdä ylipäätänsä mitään muuta kuin hengittää ja katsoa nyt kunnolla tuota outoa ihmistä.. Ihmistä? Kuka ihminen voisi tuolla lailla liikkua? Mark ajatteli ja tunsi hätääntyvät hieman, mutta yritti olla rauhallinen, sillä ymmärsi että panikoimalla tästä ei tulisi mitään. Hän katsoi kun mies tutki hänen haavaansa ja heilutti kättään pojan silmien edessä. Mark räpytteli hieman silmiään mutta ei liikahtanut kauemmaksi. Miten hän olisi edes voinut, sillä hänen selkänsä alla oli kova ja kylmä kallio. Yllättäen mies puhui hänelle. Kysyi että osaisiko hän puhua?! No tottkai osasi puhua! Markin suu oli jo avautua vastalauseeseen kun muisti toisenkin kysymyksen, hänen nimensä. Poika nielaisi katsoen hieman peloissaan miestä. "M-Mark E-Eerlin poika..." hän vastasi eikä tajunnut kysyä itse miehen nimeä. Hän oli liian kylmissään ja peloissaan, ja hänen haavaansa ja koko jalkaansa sattui suden pureman jäljiltä. Hän tunsi tykytystä jalastaan ja sulki hetkeksi silmänsä yrittäen olla valittamatta kipuaan jalassaan, kunnes aukaisi ne hetken kuluttua.
|
|
|
Post by Nayran on Feb 22, 2009 13:29:57 GMT 3
Mark Eerlinpoika. Hetkonen, miksi hän oli kysynyt? Kyllähän hän sen tiesi. Äh, typerys. "Mark.", vampyyri toisti nyökäten. "Selvä on." Ehkä hän oli tehnyt sen vaikuttaakseen täysin normaalilta ja viattomalta vakoilunsa suhteen. Olisihan se ollut pelottavaa, jos tuntematon mies joka hyppi puissa ja pärjäsi sudelle, kantaisi käsivarsillaan pimeän luolan perälle ja puhuttelisi hetipaikalla nimeltäkin.
"Sait aika iskun tuolla.. Pystytkö liikuttamaan jalkaasi laisinkaan? Sattuuko minnekään muualle?" Lucen joutui tässä vaiheessa taistelemaan suuresti mielihaluunsa juoda pojan jalasta, eikä täten edes vilkaissutkaan jalan suunnille, vaan jätti sen valkoisen liinan haavan päälle. Vampyyri päätti nousta seisomaan ja suoristaa vaatteitaan sekä hiuksiaan, vilkuillen ympärilleen, josko vaikka maagisesti sieltä löytyisi sidetarpeita - mikä oli sinäänsä kovin epätodennäköistä.
Rauhoituttuaan hieman niistä suuremmista himoista veren suhteen, mies huokaisi syvään ja naksautti niskansa. Sitten hän uskaltautui istumaan jälleen jalan ääreen. "Ah.. Olen muuten Lucen. Lucen von Kreion.", vampyyri tajusi vihdoin sanoa, tyytyen sitten sitomaan haavaa sillä liinalla, jolla oli sitä tyrehdyttänytkin. Mies ei todellakaan ollut sitä sorttia, joka olisi repinyt omista vaatteistaan palasia toisen tarpeisiin.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Feb 24, 2009 21:37:28 GMT 3
Mark kuuli nimensä sanottavan ja raotti silmiään. Hän katsoi tätä miestä joka puhutteli häntä. Tällä oli omituiset vaatteet, aateliston vaatetus, mitä poika yhtään ymmärsi ja tiesi sellaisista vaatteista.
Kuullessaan kysymyksen koskien hänen jalkaansa ja liikkuvuuttaan, Mark yritti liikuttaa jalkaansa mutta tunsi viiltävää kipua ja ähkäisi kivusta sulkien silmänsä ja purren hammasta. Hän ei tuntenut missään muualla kipua kuin jalassaan, toki käsiin vähän sattui kun hän oli kaatunut.. hetkinen, kaatunut? Mark tajusi ettei ollut kerennyt osua maahan ennen kuin mies oli napannut hänet. Tuo outo mies oli tullut jostain ja napannut hänet lennosta ja vielä saanut sudenkin perääntymään. Tuo outo mies oli noussut pystyyn ja suoristeli vaatteitaan ja vilkuili luolan seinille, aivan kuin etsien jotain, mitä ei kuitenkaan löytänyt.
Mark katsoi miestä tämän istuutuessa uudestaan hänen viereensä ja alkaen sitomaan hänen haavaansa sillä kankaan palasella mikä siinä oli ollutkin tyrehdyttämässä vuotoa. Poika joutui sulkemaan silmänsä ja puremaan hampaitaan yhteen ettei olisi parkaissut kivusta, mitä haava aiheutti. Tuskan välistä hän kuuli miehen esittäytyvän. Lucen? von mitä? poika mietti hammasta purren ja raotti taas silmiään tiiraillen miestä. Olikohan nyt kysymysten aika? poika mietti yrittäen unohtaa kivun jalassaan.
"Kuka sinä olet?" poika päätti kysyä, mutta pudisti sitten päätään ja muotoili lauseensa uudelleen. "Oletko enkeli?" Mark sitten sanoi, tietäen kuulostaen tyhmältä. "Koska miten kerkesit niin nopeasti tulla kuin tyhjästä ja napata minut..?" poika hämmästeli silmät suurina tuijottaen miestä, tätä Lucienia.
|
|
|
Post by Nayran on Feb 26, 2009 12:51:49 GMT 3
Pojan ensimmäiseen kysymykseen Lucen tuskin olisi vaivautunut vastaamaan, mutta uudelleenmuotoilun jälkeen herran kasvoille levisi lievä virne. Vai että oikein enkeli. Herra kuunteli vielä kolmannenkin raportin, ja harmikseen oli suurissa ongelmissa haavan sitomisen suhteen. Hänen kätensä olivat jo yltä päältä punaiset, eikä veren tulo malttanut lakata millään. Tällaisella rievulla joka hädin tuskin meni pojan jalan ympärille oli mahdotonta yrittää sitä sitoa. Vampyyri raapi harmissaan niskaansa ja nousi seisomaan, kääntäen katseensa hämmästyneen pojan puoleen.
"Enkeli?", Lucen muisti taas ja naurahti. Tässä olisi ollut hyvä tilaisuus vetää haavoittuvaista ja sekavaa poikaa nenästä, mutta vampyyri antoi asian olla. "Ehei, Mark hyvä. Minä en ole enkeli. Saati sitten ihminen, kuten sinä." Mies virnisti taasen, tällä kertaa niin, että kauniin terävät kulmahampaat tulivat oikein hyvin esille. "Minä olen jotain, mitä sinun kaltaisesi tuppaavat aina niin suloisesti pelkäämään. Olen iltasatujen aihe, joita isoveljet kertovat pikkusiskoilleen pelotellakseen näitä. Kyllä vain." Saatuaan viimein päätettyä, että luovuttaisi haavan kanssa ja tekisi pojalle aivan jotain muuta, Lucen istahti risti-istuntoon pojan vierelle, kokeillen kädellään tämän sydämen sykettä. "Vaikka voisinhan minä mennä ihan enkelistäkin, kuka tietää. Tahdotko arvata? Arvaa mikä minä olen."
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Mar 10, 2009 21:43:08 GMT 3
Mark näki miehen kasvoilla virneen tämän kuunnellessa hänen kysymyksensä, minkä jälkeen tämä nousi ylös katsoen poikaa. Markia alkoi hiljalleen pelottaa tämä mies, sillä hän ei saanut päähänsä mikä tämä olisi, sillä tämän vastaus ei oikein tyydyttänyt poikaa, vaan sai tämän hämmentymään vain enemmän ja pelkäämään. Varsinkin miehen hämärässä loistavat kulmahampaat saivat Markin nielaisemaan kuuluvasti. Hän oli melkein unohtanut jalkansa kuunnellessaan Lucenin selostusta itsestään kuitenkaan paljastamatta mitään, vihjeitä vain. Yllättäen tämä istuutui jälleen hänen viereensä ja Mark sai melkein sydänkohtauksen kun mies tunnusteli hänen sydämmensä sykettään. Mark näki miehen käden olevan hyvin kalpea pitkine kynsineen. Poika ei uskaltanut liikkua, katsoi vain miestä suurilla, hämmentyneillä silmillään. Esittäen viimeisen kysymyksensä poika mietti hetkisen aikaa otsa kurtussa, purren hampaitaan ettei ulvahtaisi vihlovasta kivusta jalassaan. "O-oletko.. E-et sinä," pojan kurkusta kuului klunks tämän nielaistessa ennen kuin jatkoi," i-ihmissusi ole, kai?" Mark arvasi varovasti tutkaillen miestä. Ei, tämä olisi liian karvaton ihmissudeksi. Oliko tämä sellainen pelottava se, mistä kylässä puhuttiin? Se, tai ne, mistä vaiettiin ja kuiskittiin hiljaa oluttuoppien ääressä. ((pitäisikö tässä tapahtua nopeammin tämä arvailu vai haittaako jos pojalla leikkaa vähän hitaammin, onhan se menettänyt jo aika sopivasti verta joten )))
|
|
|
Post by Nayran on Mar 18, 2009 20:43:31 GMT 3
(( Ei haittaa lainkaan. Jos Mark on hidas, niin hän on hidas. x) ))
Lucen kuunteli hiljaa pojan kysymyksen vilkaisten tuota omituisella ilmeellä, purskahtaen sen jälkeen matalaan ja kauniiseen nauruun. "Ihmissusi! Hah! En todellakaan ole yksi niistä saastaisista pikku heittiöistä jotka eivät osaa ajatella yhtään mitään muuta kuin-..", mies porisi, lopulta vaieten ja kohauttaen olkiaan rykäyksen kera. "No, niin. En ole ihmissusi."
Käsi yhä Markin rinnan päällä, vampyyri mietti hiljaa. Miten tämä nyt tulisi tehdä? "Kuulehan Mark.. Oletko ikinä kuvitellut olevasi kuolematon? Tai haaveillut? Ehkäpä olet uneksinut siitä, että osaisit juosta - ei - melkeinpä lentää todella nopeaa vauhtia? Tai että olisit vahva tai..jotain.. Äh.. En minä tiedä mistä ipanat tykkää.." Lucen tuhahti hiljaa, vilkaisten huolestuneena (vaikkei se ulospäin näkynytkään) pojan jalkaa ja jatkoi. "Mistä sinä pidät? Tai siis.. Onko mitään sellaista mikä-.. Niinkuin mitä sinä.. Sillä tavalla..eh..hmm." Vampyyri nosti käden leualleen katsoen alas ja miettien selvästikin jotain todella kiperää asiaa. "Vattumato sentään.. En minä osaa. Mark.." Lucen nousi seisomaan varsin ryhdikkäästi ja rykäisi jälleen. "Minä olen vampyyri."
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Mar 24, 2009 12:26:30 GMT 3
Mark säikähti miehen reaktiota ihmissudesta. Markin suupielet nykivät hymystä mutta hän ei uskaltanut kuitenkaan hymyillä, johtuen siitä että pelkäsi miehen reaktiota jos hän päättäisi hymyillä, lie mitä tämä tekisi hänelle. Mark jäi odottamaan miehen vastausta tämän näyttäen mietteliäältä ja alkaen selittämään jotain kuolemattomuudesta. Olihan poika miettinyt niitä asiota, ja hieman haaveillutkin että saisi elää pitkään, todella pitkään, ehkä jopa olla kuolematon. Hätkähtäen taas miehen reaktiota kun tämä lopetti selittämisen hetkeksi kunnes esitti kysymyksensä. Juuri aikoessaanvastata miehelle Mark kuitenki nielaisi sanansa miehen jatkaessa ja äkkiä tämä nousikin ylös ja sanoi jotain ennenkuulumatonta.
Markista tuntui että aika pysähtyi. Hän vain tuijotti miestä jonka näki nyt kenties uudessa valossa. Pojan päässä risteili ajatuksia ja kysymyksiä, selityksiä ja niihin vastauksia. Siksi hän pääsi niin nopeasti puusta puuhun... Mark mietti ja huomasi että hänen suunsa oli auennut ihmetyksestä ja tajusi sulkea sen. Pian ensi järkytyksen jälkeen Markia alkoi pelottamaan. Mitä tämä oli puhunut kuolemattomuudesta? Halusta olla vahva? Eikai mies, tämä Lucen, aikonut....? Mark katsoi nyt kauhistuneena miestä ja yrittäen vastata jotain änkyttäen vain ja etsien katseellaan tietä pois tämän miehen luota.
|
|