|
Post by Nayran on Mar 30, 2009 14:41:43 GMT 3
Harmikseen (hmm-m..) mies huomasi pojan pitkään mietittyä tämän pelokkaan reaktion. No, olihan se nyt ollut odotettavissa, toki, mutta kuitenkin.. Lucen oli kyllä varsin tottunut aiheuttamaan vastaavan kaltaisia pelon merkkejä muissa elävissä tai ei-niin-elävissä olennoissa. Useimitten tällaisen ikävän paljastuksen hänen rotuaan koskien sattuessa, vampyyri vain tyytyi tappamaan sen, joka sattui tietämään liikaa. Tällä kertaa siat kuitenkin olivat toisin. Hän aikoi tehdä sen, minkä oli ajatellut tekevänsä jo alusta asti, kauan ennen Markin saapumista metsään ja pedon hyökkäämistä..
"Mark. Asiat ovat nyt niin, että..", mies laittoi kätensä yhteen tehden melko koomisen lääkärimäisen ilmeen, "..sinä kuolet. En tarvitse ammattitaitoa kertoakseni sinulle tämän.", Lucen sanoi ja vilkaisi huolestuneen oloisena pojan veristä jalkaa. "Ellemme me sitten päädy jonkin näköiseen.. kompromissiin." Vampyyrilla ei selvästikään ollut tapanaan olla suorapuheinen ja selkeä. Asioita piti kierrellä, tuli testata, kuinka pätevä vastakeskustelija oli.. Nyt juuri tämän keskustelijan taitoja oli vielä entistäkin tärkeämpää testata. Kuka nyt tahtoisi oppipojakseen ketään, kellä oli sahanpuruja aivojen tilalla? "Katsos.. Sen faktan takia, että minä nyt olen, mitä olen.. En voi kuolla. Tai siis, voin minä kuolla, mutta en nyt ihan niin pieneen kuin että susi raatelisi jalkani. Käsitätkös, poika?" Mies laskeutui taas nopeasti pojan tasolle, risti-istuntoon. Salamannopeasti. "Annan sinulle kaksi vaihtoehtoa. Samat, jotka kuka tahansa kaltaiseni antaisi sinulle tässä tilanteessa.", Lucen sanoi hiljaa Markille, ja Markille ainoastaan. "Joko kuolet..", vampyyri aloitti vilkaisten jälleen kerran pojan haavoittunutta jalkaa, "..tai saat toisen mahdollisuuden, aloitat täysin uuden elämän minun oppipoikanani."
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Apr 1, 2009 12:55:09 GMT 3
Poika kuunteli tätä juuri hetki sitten vampyyriksi osoittautunutte miestä pelon, hämmennyksen, kauhun ja pienen kiinnostuksen sekaisin tuntein. Mark ei osannut päättää ollakko oikeasti peloissaan vai innoissaan tästä miehestä. Kuullessaan kuolin ilmoituksensa poika ei oikein voinut uskoa tätä miestä sillä tunsi sydämmensä sykkeen selvemmin kuin koskaan ennen. Sehän pumppasi hänen kehoonsa verta oikein eläväisesti eikä vaikuttanut yhtään kuolleelta. Mutta kun hän vilkaisi jalkaansa, hän tajusi, että selviytymisen mahdollisuuksia ei ollut muuta kuin elää rampana ja hyödyttömänä loppu elämä kituen jalkapuolisena.
Miehen kertoessa kompromissistaan, minkä voisi toteuttaa ellei Mark halunnut kuolla, toivo pilkahti jossain hänen mielensä perukoilla, mutta kauhu silti työnsi sen sivuun. "Kompromissiin?" poika avasi suunsa pitkästä aikaa päästäen ulos vain kuiskauksen. Hän jotenki tajusi, mitä mies ajoi takaa ennen kuin ilmaisi asian sanoin. Mark nyökkäsi Lucenin kysymykseen, ymmärsikö hän. Kyllä hän ymmärsi, ainakin jotenkin kaikkien muiden kysymysten ja ajatusten ohella. Hän säikähti miestä tämän yllättäen taas istumassa hänen vieressään.
Ensin tuntui kuin elämä olisi luiskahtanut hänen käsistään ulottumattomiin, mutta nyt saadessaan kaksi vaihtoehtoa, jotka tämä vamppyyri oli juuri ilmaissut hiljaisesti osoittaen sanansa vain Markin kuultavaksi, tuntui kuin elämä olisi virrannut hänen suoniinsa uudella tarmolla, uudella yrityksellä. "O-olisinko minä sitten j-jalkapuoli, v-vai parantuisiko se?" Mark sai kysyttyä pahimman kysymyksen. Jos hän joutuisi nilkuttamaan tämän yliluonnollisen olennon perässä, siitä ei tulisi mitään. Hän häpeäisi itseään. Mutta jos... Jos tämä uusi mahdollisuus takaisi sen, että hänen jalkansa tulisi kuntoon, niin tottakai.. Tottakai Mark olisi valmis tarttumaan tähän uuteen mahdollisuuteen, vaikkakin varmaan joutuisi jättämään perheensä, vaikkakin eläisi sitten vamppyyrina.
|
|
|
Post by Nayran on Apr 3, 2009 23:07:08 GMT 3
Lucen katseli poikaa yhtä läheltä kuin aiemminkin, käsi leuallaan. Hän pysyi pitkään hiljaa, kunnes lopulta miehen huulet vääntyivät aluksi hymyyn ja levisivät sitten maittavaan virneeseen. Vampyyri nousi kyyrystä pojan edestä, istuen silti yhä. "Ensimmäinen asia, jota ajattelet tuollaisen kuullessasi? Hah! Pidän sinusta, poika.", Lucen hirnahti huvittuneena. Hän rykäisi kuitenkin pian vakavoituen hieman (miehen erikoisalaa vaikutti todellakin olevan naurun lopettaminen hillittyyn vakavuuteen, hauskaankin sellaiseen) ja käänsi katseensa pojan jalkaan, vastatakseen Markin pelokkaan varovaiseen kysymykseen. Hän tiesi asian varmasti. "Jalkasi parantuu. Tiedän sen, voit luottaa minuun. Voit kävellä, hyppiä ja juosta ihan normaalisti, kuten ennenkin." Lucen virnisti. "Tai no, et nyt ihan normaalisti kuitenkaan. Normaalia paremmin. Yliluonnollisen hyvin.."
Vampyyri venytteli naksauttaen niskansa sekä oikeaan että vasempaan suuntaan, huokaisi syvään (ihan neutraalisti vain) ja kumartui sitten jälleen lähemmäs Markia, siinä istuessaan. "Huomaat sen valtavan energiavirran ja omituisen voimakkaan olon heti, vaikka kehosi onkin ihan ennallaan. Aluksi se voi tosin ilmetä heikkoutena, jota seuraa se, ettet oikein osaa hallita voimiasi. Mutta älä huoli. Jos suostut, en päästä sinua silmistäni hetkeksikään. Ikinä.", Lucen kuiskasi hieman hiljempaa ja eritoten viimeisen sanan, ylidramaattisesti ja kohtalokkaalla äänensävyllä. Vampyyri siirsi pojan olkapäille asti ulottuvia punasävyisiä hiuksia nätisti kynnellään tuon korvan taakse, kuiskaten yhä vain, toistaen kysymyksenä pääpiirteittäin. "Kuoletko, poika? Vai kuoletko - eläen silti?" Mies rakasti teatraalisuutta. Näinä hetkinä, kun hän oikein pääsi loistamaan, oli Lucen varsin mielissään.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Apr 7, 2009 20:22:24 GMT 3
Odottaen miehen vastausta ja säikähtäen sitten tämän reaktiota. Hymy, tämän vakavan miehen huulilla? Mark oli hieman ymmällään miehen vastauksesta, mutta ei ollut enää niin kauhuissaan kuin hetki sitten, mutta säikähtäen jälleen miehen reaktiota: tämä nauroi, tosin ei kauaa, mutta se vähäinenkin nauru säikäytti hieman poikaa. Odottaen vielä toiseen kysymykseen vastausta Mark tunsi jännityksen nousevan jostain mahanpohjasta, kun vamppyyri siirsi katseensa pojan jalkaan ja tuoden esille sen vastauksen, minkä poika halusikin. Jalka paranisi paremmaksi kuin mitä se oli ollut. Mark tunsi olonsa helpottuneemmaksi, mutta pieni kauhu taas sai hänestä otteen kun mies alkoi venyttelemään ja yllättäen kumartui pojan puoleen ja selittäen jotain energiavirrasta. Oliko tämä jokin varoitus? Kuullessaan erikoisesti painoitetun viimeisen sanan, Mark nielaisi ja katsoi pelokkaana miestä. Ikinä? No, jos se olisi vaivan väärti, niin selvä, Mark ajatteli ja nyökkäsi miehelle.
Säikähtäen toden teolla miehen kosketusta kun tämä siirsi hänen hiuksiaan pois hänen kaulansa ?? edestä poika kuunteli hämmentyneenä ja peloissaan miehen kysymyksen. Pitikö siihen vastata vai oliko se jokin, toteamus? Äkkiä yksi kysymys tuli pojan mieleen, mikä hänen oli pakko kysyä. "Entä perheeni? Näenkö heitä enää?" hän kysyi ja tunsi melkein ajan pysähtyvän odottaessaan vamppyyrin vastausta.
|
|
|
Post by Nayran on Apr 11, 2009 19:11:52 GMT 3
Lucen piti huvittavana sitä, että poika tuntui toden teolla pelkäävän häntä. Mark oli jatkuvasti jännittynyt, hämmentynyt, säikky, pelokas.. Ja sen sellaista. Vampyyri tuntui omituisella tavalla jopa nauttivan siitä - yhä vain. Pelko tuntui joka tapauksessa koko ajan lipuvan eteenpäin, muotoutuen hiljalleen pieneksi mutta vahvaksi uteliaisuuden liekiksi..
Mark ei vieläkään vastannut vampyyrin kysymykseen. Hän kysyi sen sijaan omansa; pojalla toden totta oli tiedonjanoa. Ymmärsihän sen toisaalta, kyseessä oli hyvin tärkeä asia hänen ja hänen koko elämänsä kannalta, mutta kello tikitti jatkuvasti ja sekuntit alkoivat käydä vähiin. "En estäisi sinua näkemästä, mutten silti katsoisi sitä hyvällä.", Lucen vastasi lyhyesti noustuaan jälleen pystyyn istumaan, ettei pelottaisi Markia enempää. "Vampyyreita ja ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään yhdessä, ja minä jos kuka olen oppinut sen kantapään kautta. Se ei voi päättyä mihinkään muuhun kuin kyyneliin, sen vannon."
Lucen odotteli hetken, ja oli jo aikeissa toistaa kysymyksensä mutta keksikin sitten täydennystä vastaukseensa. "Ensimmäisinä päivinä, jos olisin sinä, en todellakaan menisi katsomaan perhettäni. Todennäköisesti tappaisit heidät. Mutta hei, mistä sitä tietää.", vampyyri sanoi virnistäen pienesti. "Ja jos myöhemmin menisit, olisi siinä sinulla pakko olla varsinainen selitysten ryöppy tarjottavana. Parhaana mahdollisena vaihtoehtona pitäisin sitä, että antaisit minun mennä kertomaan perheellesi kuinka traagisesti metsästä yhtäkkiä ilmestynyt susi raateli heidän poikaansa, joka hakeutui suojaan läheiseen luolaan mutta lopulta vuoti kuiviin. Voi voi, osanottoni.", vampyyri höpötti jääden jälleen omiin ajatuksiinsa mietiskelemään.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Apr 16, 2009 12:16:05 GMT 3
Kuullessaan vamppyyrin vastauksen poika lannistui hieman. Eihän se olisi tietenkään mahdollista että hän näkisi perhettään vamppyyrina, sehän olisi luonnotonta jopa, mutta Mark oli elätellyt toivetta että se olisi ollut mahdollista. Hetken aikaa lannistuneena poika kuitenki sai taas tarmoaan takaisin. Kuitenkin hänen isänsä olisi lähettänyt hänet jonnekkin kauas kouluun tai töihin eikä hän siltikään olisi voinut nähdä perhettään, joten tämänhän voisi ajatella samanlaisena asiana, ainakin melkein.
Mark nyökkäsi miehelle ymmärtäneensä yskän ja katsoi tätä nyt kunnolla, yhä tuntien pientä pelkoa rinnassaan, mutta sen tilalle oli alkanut muodostua uusi tunne, malttamattomuus ja odotus. "Kyllä minä pystyn olla erossa heistä.." Mark sanoi sitten, ennen kuin vamppyyri antoi täydennystä vastaukseensa, mikä sai pojan järkyttymään.
Eihän hän nyt voisi omaa äitiään tappaa, mitä tämä mies.. No, olihan Lucen ollut kauemmin jo vamppyyrina, joten ehkä hän tiesi mistä puhui, mutta silti miehen virnistys sai pojan ihon kananlihalle.
Mark ymmärsi mitä mies tarkotti. Hänen pitää olla koulut perheensä silmissä, ja tuo vaihtoehto tuntui paremmalta kuin se että hän kävelisi parin viikon jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ehkä häntä etsittäisiin jo nyt, ken tietää?
"M-miten sinä.. Muutat minut?" Mark päätti sitten kysyä. Hän tunsi kuinka jossain hänen aikansa valui koko ajan pois elävien kirjoista ja halusi asiaan nyt jotain muutosta.
Muistaen vamppyyrin oudun kysymyksen, poika ajatteli vastata siihe. "Eh k-kuolen, mutta elän silti?"
|
|
|
Post by Nayran on Apr 20, 2009 15:04:24 GMT 3
Lucen nyökkäsi tyytyväisenä pojan kertoessa, että perheen luota poissa pysyminen ei olisi ongelma. Täydellistä, hänhän oli jo periaatteessa aikuinen. Vaikkei sinne päinkään mutta.. No, henkisesti vahva, vaikkei niinkään fyysisesti. Paitsi että kohta tuli olemaan.
Vampyyri virnisti kuunnellessaan pojan oman värisevän kysymyksen ja varman vastauksen sille, että mies saisi toden totta toimia ja tehdä sen, mitä oli aikonutkin. Tärkeimpänä Lucen tässä koko touhussa piti sitä, että 'uhri' itse suostui muutettavaksi. Vastahakoista oppipoikaa hän ei ikimaailmassa suostuisi pitämään. Totta oli, että Mark saattaisi hetkeäkin myöhemmin tulla toisiin ajatuksiin ja pientä venkurointia vampyyri odottikin, mutta sekin haihtuisi ajan myötä, pojan varttuessa. Liika olisi kuitenkin liikaa. "Minun oli tarkoitus ensin purra sinua, mutta..", vampyyri jatkoi jättäen lauseensa taas kesken. Hän kurottautui kastamaan sormensa hellästi Markin haavaan, tunkien sen sitten suoraan suuhunsa ja maiskutellen. "Voi. Nyt tekee pahaa muuttaa sinua. Veresi on ällistyttävän hyvää!" Lucen virnisti uudemman kerran. "Jos vaikka joisin sinut kuiviin sen sijaan?" Mies nauroi hetken itsekseen ja taputti poikaa päälle. "Hyvä Mark, hyvä."
"Ja tuota.. Mitenkö muutan sinut? Katsotaanpa..", Lucen sanoi asettaen käden leuallee. Hän mietti hetken ja olisi tahtonut tehdä tästä paljon dramaattisempaa, mutta aikaa ei ollut ja poikakin luultavasti makaisi visusti paikallaan. Kuin tatti. Sen sijaan vampyyri viilsi oikeaan kämmeneensä viilloon, puristaen kättä sitten nyrkkiin pojan haavan yllä. "Sopimus on aina sopimus, ja nyt se on sitova. Olen sanani mittainen mies ja teen voitavani." Lucen vilkaisi veristä kättään, joka oli, yllätys yllätys, myös likainen. Eihän sitä nyt sopisi.. Hmm. "Tässä on monta tapaa, jotka kaiketi tulen opettamaan sinulle myöhemmin, mutta vasta kun sen aika on. Suosin kahta niistä, enkä mielelläni tarjoaisi sinulle juuri nyt multaisi sormiani."
Mies sähähti eläimellisesti ja avasi hieman suutaan; veitsenterävät, valkoiset (havaittavissa vielä pieniä veritahroja) ikään kuin sapelihampaat mutta pienemmät ja suoremmat, näkyivät nyt selvästi. "Äläkä huoli. Pidän hyvää huolta suuni hygieniasta..", Lucen jatkoi vielä hymyillen ilkikurisesti. Hän painoi hampaansa omaan huuleensa, ollen kyseisestä moksiskaan ja tuli lähemmäs poikaa. "Juot vertani nyt. Juot tai kuolet, poika."
Lucen otti pojasta tiukan otteen, estääkseen tuon mahdollisen sätkinnän tai muun liikkeen ja painoi huulensa - etenkin alemman, jonka kahdesta pienestä ja tuoreesta reiästä pulppusi verta - Markin huulille ja odotti, että toinen tekisi tehtävänsä.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Apr 25, 2009 18:33:05 GMT 3
Vamppyyri kertoi että aikomus oli ollut purra häntä, milloin pojan silmät suurenivat hienoisesta kauhun tunteesta. Värähtäen kipua jalassaan vamppyyrin koskiessa haava samalla kun yritti pitää kuvotuksensa sisällään nähdessään miehen maistavan hänen vertaan. Mark nielaisi ja meinasi jo katua sitä että oli suostunut tähän miehen ehdotukseen kun yllättäen tämä taputti häntä päähän. Mark oli hieman sekaisin ja tunsi heikotusta kehossaan menetettyään niin paljon verta. Hän oli varmasti kalpea, mutta tuskin yhtä kalpea kuin vamppyyri joka alkoi miettimään hänen muuttamistaan.
Mark katseli kun mies viilsi itseään ja puristi omaa vertaan hänen haavansa päälle puhuen jotain sopimuksesta. Poika nyökkäsi hiemna poissaolevana, hänen silmissään kun maailma pyöri para-aikaa ja hän yritti keskittyä tähän hetkeen. Puolella korvalla kuunnellen vamppyyria hän ei ymmärtänyt mitä tämä puhui multaisista sormista ja havahtui eläimelliseen ääneen ja katsoi miestä, jolla nyt oli hyvin hohtavat terävät hampaat suussaan 'no missäs muuallaakaan' Mark mietti hetken sarkastisesti vaikka olikin kauhuissaan. Poika katseli miettien kuumeisesti mitä hänen pitäisi tehdä kun vamppyyri puri alahuulensa verille lähestyen häntä.
Ulvahtaen kauhusta Lucenin tarratessa hänestä kiinni ja työntäen huulensa hänen huulilleen, josta pulppusi kuumaa, raudalta maistuvaa verta. Mark oli hetken vain kauhusta jäykkänä ja mellkein tukehtui vamppyyrin vereen ja vahingossa nielaisi suullisen tämän verta. Mark tunsi puistatuksien tulevan ja häntä alkoi yskittää, mutta hän tajusi että tämä ei loppuisi siihen että hän yskisi. Hän yritti keskittää ajatuksensa johonkin muuhun, tajuten että jos hän ei joisi vamppyyrin verta, hän kuolisi. Niin, kuolla vai olla elossa kuitenkin kuolleena? Kummastakin vaihtoehdosta pääsisi loppujen lopuksi samaan pisteeseen, kuolemaan, mutta tällä toisella sitä vain lykättäisiin sillä ehdolla että hän joisi toisten kaltaistensa verta. Ajatuksissaan Mark oli jo saanut pari suullista nielaistua raudan makuista verta, jota tihkui hänen suuhunsa Lucenin huulesta.
Markia pyörrytti ja hänen silmissään alkoi maailma mustua, ja eikä aikaakaan, hän menetti tajuntansa.
|
|
|
Post by Nayran on May 1, 2009 21:13:54 GMT 3
Lucen sai pienistä nielaisusta johtuvista äänistä varmistettua itselleen, että Mark tosiaan teki niinkuin käskettiin. Hän joi vampyyrin verta, mikä todellakin pystyi tarkoittaa vain sitä yhtä ja ainutta asiaa. Ulvahduksesta ja yskimisestä päätellen poika ei kamalasti tästä koko tilanteesta nauttinut, mutta kukapa olisi. Muistot vampyyrin omasta muutoksesta tulvivat vuolaina hänen järkkymättömään mieleensä..
Mies ei huolestunut lainkaan pojan pyörtyessä, sillä alusta alkaen hänellä oli ollut intuitio siitä, ettei tämä yksilö ollut ihan siitä vahvimmasta päästä. Pyörtymisiä tuossa tilassa, jossa kipu on hiipimässä nurkan takaa, tapahtui kovin usein. Itse asiassa tapauksia, joissa sitä ei sattunut oli paljon vähemmän, ja se jos mikä oli eräänlainen ylpeilyn aihe. Lucen oli aikoinaan myös itse pyörtynyt, hälyttävän pitkäksi ajaksi.
Vampyyri nousi nyt pystyyn istumaan, kerta oli ollut kumartuneena pojan puoleen. Hän kokeili vain varmuuden vuoksi, että poika yhä hengitti, nyökkäsi päättäväisesti itsekseen ja nousi seisomaan. Kerta Mark oli tajuttomana, tapahtui muutos sinä aikana varsin hitaasti, mutta varmasti. Tiedä sitten, kuinka kauan toinen aikoi pimennossa olla. Jos poika heräisi myöhään, kipu tulisi todennäköisesti vielä olemaan todellinen, mutta paljon lievempänä kuin pyörtymistilanteessa. Jos herääminen tapahtuisi nopeasti, no, niin tekisi muutoskin ja kipu tulisi olemaan valtava. Jalka parantuisi noin päivän sisällä, verenvuotohan oli siitä jo tosiaan lakannut.
Lucen nosti pojan käsivarsilleen, siirsi jonnekin suojaisaan nurkkaan nojaamaan ja harvinaisen avokätisesti luovutti viittansa harteiltaan Markille peitoksi. Vampyyri istahti pienelle kivelle syrjemmällä, kietoi kätensä ympärilleen ja sulki silmänsä. Aamu oli lähellä.
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on May 12, 2009 13:14:08 GMT 3
((sori pitkä vastaus väli))
Poika makasi tajuttomana kadoten toiseen ulottuvuuteen ja aikaan jättäen maailman, missä oli ollut, taakseen. Mark vajosi tiedottomuuteen verenmaku yhä suussaan ja haju nenässään...
Tuorea metsä tuoksui hänen nenässään. Ei enää veren hajua, vain kostea metsä tuoksui. Hän ei kuullut mitään, muutakuin metsässä olevien lintujen laulua ja eläinten ääniä. Hän kuuli ne hyvin selvästi. Aivan kuin nuori jänis olisi juossut hänen korvansa juuressa.
Mark raotti hieman toista silmäänsä mutta oli niin kirkasta että hän pisti sen välittömästi takaisin kiinni. Aluksi hän ei tuntenut mitään mutta pikkuhiljaa hänen ruumiiseensa alkoi palata tunto, ja samalla kipu. Ja kivun mukana tuli hänen mieleensä että mitä oli tapahtunut.
Pojan maha kääntyi melkein ympäri hänen muistaessaan että oli juonut verta, ihmisen verta. Hän myös muisti mitä siitä seuraisi, ja muisti sen että hän oli itse suostunut tähän.
Ajantaju palautui hiljalleen pojan maatessa, ei itse asiassa hän nojasi jotain kovaa vasten, ja hän huomasi että oli jo iltapäivä, vähintään. Kuinkakohan kauan hän oli ollut tajuttomana? Ja missä Lucen oli? Poika yritti taas avata silmiään mutta valo oli todellakin liian kirkas eikä hän pystynyt katsomaan ympärilleen. Silmiä kivisti, samoin päässä alkoi tuntumaan aivan kuin joku olisi hakannut hänen päätänsä seinään, tunne oli samanlainen. Myös tunto palasi hänen kipeään jalkaansa. Mark älähti yllättävästä kivusta ja taipui hieman eteenpäin aivan kuin iskun saaneena. Hän huohotti syvään puristean nyrkkejään yrittäen kestää kipua huutamatta. 'Missä Lucen on...?' hän mietti ja tunsi kuvotuksen pyrkivän väärää reittiä..
|
|
|
Post by Nayran on May 19, 2009 15:20:04 GMT 3
(( Ei mitään ja samat sanat. Kevät on aina kevät. ))
Aina aikaisen iltapäivän kirkkaaseen sarastukseen asti Lucen oli nukkunut sikeästi. Toisin oli kun Mark heräsi; vampyyri heräsi johonkin niinkin pieneen ja ärsyttävään kuin pojan älähdykseen. Mies raotti silmiään ärtyneenä ja suusta taisi päästä myös pienimuotoinen kirous. "Ensimmäisenä sinut pitää opettaa nukkumaan oikeaan aikaan. Sinä olet nyt yöeläin, tai vähintään muutut sellaiseksi, näin vähitellen. Muistathan kaiken? En mielelläni alkaisi sinulle mitään romaania ladella illan ja yön tapahtumista.."
Kun Lucen nyt kerran oli herännyt, hän todellakin oli herännyt. Aurinko aprikoi, josko se laskisi vai pysyisi itsepintaisesti korkealla, eikä tämä todellakaan ollut sitä aikaa jolloin vampyyri normaalisti heräsi. Hän oli jo eläessään nauttinut pitkään nukkumisesta, vaikka pystyi myös tarpeen tullen nousta heti aamuyöllä vaikkapa maatöihin. Ei tämän tasoisen herran niitä nyt toki ollut tarvinnut tehdä, mutta ihan vain esimerkkinä.
Venyteltyään nopeasti ja naksautettua huonoon tapaansa niskansa, mies nousi seisomaan ja asetti kädet lantiolleen. Silmiään siristellen hän tiiraili ulos, tullen lopulta siihen tulokseen että sinne oli vielä mahdotonta yrittääkään mennä. Katselukin otti koville.
Lucen asteli kepein askelin pojan luokse ja katsoi toista, makean virneen kohotessa kasvoille. "Olet sinä kyllä aikamoinen luikku. Vaan kyllä minä sinusta jotain koulin.", mies sanoi huvittuneen ja otti viittansa pois pojan päältä, heilauttaen sen takaisin omille harteilleen. "Ole hyvä vain. Ah, ja tuota, vaikka en usko että muutoksesi on vielä ihan lopullinen ja täysi, minä en silti suosittele että paistattelisit auringonvalossa. Sääntö numero yksi; pysy poissa äiti auringon tieltä. Se on hylännyt meidät jo ennen aikojen alkua."
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Jun 16, 2009 18:27:20 GMT 3
Pidellessään kuvotustaan sielä missä pitikin Mark kuuli vampyyrin mutisevan jotain opettamisesta ja nukkumisesta oikeaan aikaan. Aivan kun tässä olisi tärkeintä opettaa häntä olemaan yöeläin, mutta Mark yritti pienestä ärtymyksestään huolimatta painaa vampyyrin sanoja mieleensä. 'Yöeläin..'. Poika kohotti päätään äänen suuntaan kuullessaan kysymyksen että muistiko kaiken. Niin minkä kaiken? Kyllä hän nyt illan muisti ja nyökkäsi vastaukseksi miehelle avaamatta silmiään, vaikka valo alkoi pikkuhiljaa vähenemään. Mark yritti raottaa silmiään mutta kipu jysähti hänen päähänsä niin että taas kerran hänen suustaan purkautui älähdys.
Hetken oli hiljaista Markin yrittäessä pinnistellä kuuloaan josko Lucen olisi häipynyt, mutta hänen onnekseen - tai huonoksi onneksi- Lucen oli vielä paikalla ja pian poika tunsi tämän läsnäolon lähempänä itseään kuullen tämän moittivan, tai kehuvan, Markia. Kuunnellen miehen sanat, tämä avasi suunsa vastatakseen, mutta ei kerennyt ennen kuin mies oli ottanut viittansa takaisin ladellen sääntöjä: pysy poissa aurngosta.
"Itse sinä minut halusit verettää, mutta en valita jos jalkani on parantunut kun tästä tokenen." Mark kuiskasi hampaidensa välistä hengittäen katkonaisesti. Milloin kipu loppuisi? Ei poika ollut koskaan näin pahasti kipua tuntenut, ehkäpä se johtui siitä että hän ei ollut koskaan murtanut mitään ja pahimmatkin haavat olivat olleet palohaavoja isänsä pajalla.
Jatkaen hetken kuluttua hieman kuiskausta kovemalla äänellä, Mark yritti samalla tunnustella jalkaansa. "Paha mennä auringon alle kun ei edes silmiään pysty aukaisemaan kun ottaa niin kipeää päähän. Miksi?"
Yrittäen suoristaa jalkaansa Mark älähti, enemmän hämmästyksestä kuin kivusta. Jalkaan ei sattunut enää niin paljoa kuin hänen herätessään. Hän jatkoi liikettä jalallaan ja koukisti sen vuorostaan. Ei tuntunut muutakuin pientä pakotusta. Poika vei kätensä tunnustelemaan haavaa ja värähti tuntiessaan piston osuessaan haavaan, joka oli puoliksi umpeentunut. "M-mit...?" Mark ihmetteli jalan erittäin pikaista paranemista, vaikka vampyyri oli niin luvannutkin mutta hän oli vain puoliksi uskonut asian. Miten se oli mahdollista?
|
|
|
Post by Nayran on Jun 30, 2009 13:37:46 GMT 3
(( Hui en ollut huomannut että vastasit o.o näin siinä käy kun on hajamielinen. ))
"Olet saattanut lyödä pääsi, tai sitten muutos ei vain ole täysi. Vielä. Toki tuo porottava aurinkokin saattaa olla asiaan osallinen, mistä sitä tietää jos sinun silmäsi olisivatkin paljon herkemmät kuin omani.", vampyyri vastasi pojan kysymykseen, kunnes näki selvän hämmästyksen tuon kasvoilta. Toki Lucen oletti sen johtuvan siitä, että Markin jalka oli kuin olikin parantunut. Sitä toinen ainakin näytti tunnustelevan, sekä liikuttelemalla että käsin. Tämä sai kalpean miehen tuttuun tapaan virnistämään ja kävelemään sitten luolan seinämän sekä Markin viereen seisomaan.
"Mitä minä sanoin? Nyt on ainakin minun osuuteni tästä pikku lupauksesta täytetty. Jos sitä nyt sellaiseksi voisi sanoa. Oikeastaan..hmm.", otus virkkoi jääden jälkeenpäin omiin ajatuksiinsa. Markilla ei ollut mitään antaa takaisin, palkkioksi tästä pelastuksesta. Sen sijaan poika jäisi pyörimään avuttomana uuden elämänsä kanssa vampyyrin jalkoihin - tätä pitäisi opettaa ja ohjata, koulia toisesta varteenotettava vampyyri sekä oppipoika. Sellainen joka kulkisi vaivatta mukana ja jota olisi helppo esitellä tuttaville ja veriveljille, eräänlaisille sukulaisille toisin sanoen. Ja totta kai ystäville, vaikka kyseinen ryhmä hieman levällään olikin. Vaan no, kuten poikakin jo oli ehtinyt todeta - itse Lucen oli tämän halunnut verettää. Oli halunnut jo pitkään. Nyt se vain saatiin näyttämään vampyyrin onneksi siltä, että hän ei periaatteessa olisi halunnut, mutta eettisintä oli kuitenkin tehdä niin. Mieluummin kuin jättää poika metsään kuolemaan suden armoille.
"Sinä olet nyt kuolematon, Mark. Olet periaatteessa kuollut, mutta et ole." Lucen hymyili vinosti ja koetti katsella aurinkoa, sen minkä pystyi. Sen kun hän niin harvoin näki, mies ei yleensä vaivautunut heräämään ennen sen laskua ja nukkumaanmeno tapahtui ennen sen nousua. "Tarkoittaen sitä että tuollaiset pikkuruhjeet eivät ole sinulle mitään. Odota vain kun kuulet, kuinka minä olen itseäni elämäni aikana telonut", vampyyri sanoi naurahtaen itsekseen. "Vielä emme voi mennä minnekään. Saat levätä siihen asti että auringonlasku on lopullinen, katson tilanteen sitten uudestaan.", Lucen jatkoi vilkaisten poikaa. "Tällaisen elämän mukavuuksia. Ah.. Jos tunnet, että on.. Jano.. Sanot minulle heti. Onko selvä?"
|
|
miyto
Member
vaeltelija hiljainen
Posts: 101
|
Post by miyto on Jul 14, 2009 11:17:18 GMT 3
(anteeksi vastauksen kesto, olen ulkomailla tallahetkella ja taalla ei toimi a pilkuilla, mutta vastaan kuitenkin)
Liikutellessaan jalkaansa ja ihmetellessaan sen akillista parantumista, Mark mulkaisi hieman siihen suuntaan missa uskoi vampyyrin olevan koska ei vielakaan pystynyt aukaisemaan silmiaan ilman viiltavaa kipua. 'Vai lyonyt paani.. no sinahan minut tahan olet varmmaankin siirtanyt.. tai herkemmat..' Pian poika kuuli vampyyrin aanen lahempaa itseaan ja hatkahti hieman saikahdyksesta. Lucenin hiljentyessa varmaankin omiin mietteisiinsa, Mark kaytti taon hyvakseen. "Niin, lupauksesi on taytetty mutta ei minulla ole mitaan antaa takaisin. Vain roikkua perassasi ja yrittaa opetella elamaan uudestaan." Mark yritti tihrustaa suurinpiirtein siihen suuntaan missa uskoi vampyyrin olevan ja erottikin tumman hahmon kiviseinan vierustasta.
Kuolematon. Sana kuulosti oudolle Markin korvissa vmapyyrin lausuessa sen. Han ei kuolisi pitkaan aikaan, koskaan ehka. Han nakisi omien vanhempiensa kuolevan pois, jopa oman sisarensa, ja han vain.. Han vain jaisi todistamaan uutta sukupolvea. Kuollut omalla tavallaan mutta kuitenkin elossa. Lucenin taas jatkaessa poika yritti hieman nousta ylos mutta jotenkin han tunsi olonsa kankeaksi ja hyvin vaikeaksi, vaikka han liikkui suhteelisen sulavasti olotilaansa nahden. Vilkaistessaan Lucenia taman nauraessa han kuvitteli mita kaikkea tama olikaan tehnyt pitkan elamansa aikana ja missa kaikkialla kaynyt. Kiertanyt maailmaa. Ja yllattaen saapunut tanne, Markin pieneen kylapahaseen ja ottanut hanet oppipojakseen.
Kontalle paastyaan Mark kuuli heidan viipyvan luolassa viela tovin ja huokaisi helpotuksesta. 'Ainakin saa nukkua siihen asti kun aurinko on laskenut. Enka edes nae missa asti se on jo menossa, kun sattuu silmiin kun avaa ne.'
Vampyyrin viimeinen kommentti pysaytti pojan ja nostatti karvat pystyyn. Jano? Joutuisiko han tastalahin juomaan aina verta kun oli jano. Eiko vesi kavisi? Soisiko han enaa koskaan? Kuin vastaukseksi hanen mahansa alkoi murista ja nostatti punan pojan nuorille kasvoille. Kaantaen itsensa taas istuma-asentoon, han yritti tihrustaa vampyyriin pain. "Enta kun on nalka?" Mark kysyi katsoen odottavasti Lucenia.
(Anteeksi huono teksti, piti kiireessa yrittaa vastata mutta toivottavasti siita saa edes jotain irti)
|
|
|
Post by Nayran on Jul 20, 2009 14:12:37 GMT 3
Lucen ei voinut vastustaa virnuilemasta jälleen kuullessaan, että pojalla oli selvästikin nälkä. "Silloin syödään. Vaihtoehtoisesti myös veri taltuttaa nälän, mutta kyllä useimmat tuntemani vampyyrit syövät kuten ennenkin. Kaikenlainen ruokailu voi tapahtua kuten ennenkin, mutta enää se ei ole pakollista. Ainoa pakollinen asia, jos tahtoo elää siis, on veri.", vampyyri päätyi kertomaan, kääntyneenä kokonaan Markiin päin. "Minulla itselläni ei ole näin tuota...matkaajana yleensä jokapäiväistä ja säännöllistä ruokaa. Syön jos se on mahdollista, mutta yleisesti ravintoni on ihmisveri. Sinulle näin aluksi on parasta antaa vain eläinten verta. Juon sitä silloin kun parempaa ei ole tarjolla."
Mies astui nyt muutaman askeleen lähemmäs poikaa. Hän mietti hetken aikaa mitä tekisi nuorukaisen nälän suhteen ja istuutui sitten luolan kivilattialle toisen vierelle. "Koeta saada vielä unta. Tähän hätään minulla ei ole sinulle mitään tarjottavaa, uloskaan ei pääse." Lucen vilkaisi Markia. "Nuku nälkäsi yli, me lähdemme heti kun taivas suo meille tilaisuuden."
Hetken aikaa vampyyri kykeni istumaan hiljaa paikallaan ja odottamaan, josko poika olisi vaikka nukahtanut, mutta kun kauan on yksin ja vihdoin saa seuraa niin kaitpa sitä täytyy myös hiukan hyödyntää. ".. Minä tosiaan opetan sinut elämään uudestaan. Ihan kuin vastasyntynyt olisit.", Lucen sanoi ja se samainen virne palasi hänen kasvoilleen. Mies käänsi rauhallisesti päänsä joka kiveä vasten nojasi Markiin päin ja nosti kätensä ottamaan tuon poskesta kiinni. "Lutuinen pieni.", vampyyri sanoi sarkastisella, sössöttävällä äänensävyllä.
(( Eipä mitään ja ihan ulkomailla olet? Minne asti olet ehtinyt? ^^ ))
|
|