|
Post by submarine on Dec 16, 2008 23:22:13 GMT 3
((Amutofanille))
Suuremmanpuoleisen kylän torilla oli vilinää. Oli toripäivä, ja kaikensorttinen väki kulki asioillaan sinne tänne. Päivä ei ollut kovinkaan kehuttava, mutta se ei kuitenkaan pitänyt ihmisiä sisällä, vaan sitkeästi nämä kuitenkin tekivät kauppaa. Väkeä oli tullut hieman kauempaakin; kylä oli suurin lähimailla, joten siellä oli paras tehdä rahaa - tai laittaa sitä palamaan, jos halusi. Aukealla ja sen lähikujilla ihmisten hälinä oli melkoinen, kun nämä jutustelivat keskenään tai tinkivät parhaansa mukaan hintoja. Ei ehkä paras toripäivä koskaan, mutta kaikin puolin kelpo kuitenkin. Väkihän sen lopulta teki, ja tällä kertaa sitä oli aivan riittämiin. Siinä sivussa oli hieman muutakin ohjelmaa, kaikki kuitenkin puhtaasti rahan toivossa ja tarpeessa. Ainakin yhtä lukuunottamatta.
Toriaukean reunamilla, selvästikin huonommassa paikassa, oli jokin kaksikko onnistunut keräämään hieman väkijoukkoa. Kyseessä olivat vanhahko mies ja nuorempi nainen, hyvin mahdollisesti ensimmäinen oli toisen isä. Nämä eivät olleet pukeutuneet mitenkään erityisesti, eivätkä näyttäneet muutenkaan kovinkaan kummoisilta. Vilkaisulla näitä olisi voinut olettaa tavanomaisiksi kyläläisiksi. Nämä eivät kuitenkaan myyneet mitään, eikä se väki, jota nämä olivat keränneet, ollut suurimmaksi osaksi mitään tavallista toriväkeä. Suurin osa näytti karkeilta tappelupukareilta, muutama ainakin entiseltä sotilaalta ja yksi tai kaksi peräti ihka-aidolta palkkasoturilta. Kaikilla oli aseensa ja ainakin yksi tai kaksi arpea. Joukon kummallisimpana seisoi kuuntelemassa muista hieman erillään melkein ihmisen kokoinen, rottamainen otus, jolla oli pitkä keihäs. Hieman, kuin jokin jyrsijä, joka oli jostakin syystä kasvanut ja päättänyt nousta kahdelle jalalle. Ja vieressään sillä oli toinen, suuren koiran kokoinen, mutta muuten tavallinen - jos sitä nyt saattoi sanoa tavalliseksi tekevänä - rotta. Outoa kaksikkoa ei katsottu kovin hyvällä, mutta siedettiin kuitenkin.
"Tarvitsemme sotureita, jotka osaavat asiansa. Palkkio tulee olemaan hyvä, mutta se vaatii käskyjen noudattamista", vanha mies selitti ties kuinka monetta kertaa joukolle, koettaen samalla parhaansa mukaan saada lisää kuulijoita tulemaan lähemmäs. "Vakuutan, että palkkionne on sen arvoinen, jos suostutte lähtemään siihen tehtävään, jonka saatte. Itse tätä tehtävää en voi vielä paljastaa, vaian voin vain pyytää luottamaan. Onko ketään kiinnostunutta?"
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 16, 2008 23:54:32 GMT 3
Kahoko käveli kujaa pitkin toria kohti. Hänen korviinsa kantautui jo torin melu. Se tuntui olevan kovempi tänään kuin se yleensä oli. Mistähän kaikki porukat mahtoivat tulla? Varmasti tulivat kaukaakin, osa oli kylän omia asukkeja. Torille päin kuljeskeleva nuori tyttö ihmetteli mistä mahtoi johtua, että torilla oli nyt enemmän porukkaa kuin yleensä. Tytön olkia kohautettiin, kun tämä tuli siihen tulokseen ettei tiennyt tai oikeastaan keksinyt syytä. Jos sielä vaikka olisi jotain erikoisempaa ohjelmaa tänään, tai vaikka jotain arvokkaampia esineitä. Olkia kohautettiin uudelleen.
Pian nuori saapuikin torille. Tyttö katseli jokseenkin uteliaana väkeä, joka kulki asioillaan sinne tänne. Kiireelliset torimyyjät uurastivat niska limassa. Tyttö pystyi arvaamaankin, että näillä varmasti oli rankkaa, mutta saivat sentään rahaa vaivan palkaksi. Kahoko käveli torilla ympäriinsä katsellen mitä siellä tänään oli myytävänä. Ei mitään kovin erikoista muihin päiviin verrattuna. Samaa vanhaa roinaa melkein. Jokunen uusikin tavara tai muu oli seassa.
Askeleet pysähtyivät ja Kahoko jäi tuijottamaan paikalleen. Hän katsoi toriaukean reunamalle. Hän näki siellä porukkaa, vähän karskimpaa porukkaa. Tyttö päätti uteliaisuuttaan mennä lähemmäs katsomaan mitä siellä tapahtui. Tyttö vilkaisi sivusilmällä erillään olevaan melkein ihmisen näköiseen ''otukseen''. Hän kumminkin käänsi huomionsa vanhaan mieheen tämän alkaessa puhua. Tytön kiinnostus heräsi asiaa kohtaan, mutta hän ei kumminkaan sanonut mitään. Katsoi vain miten muut reagoisivat miehen sanomaan.
|
|
|
Post by submarine on Dec 17, 2008 16:15:35 GMT 3
Vanhahko mies pui partaansa ja korjaili hieman kauhtunutta hattuaan. "Niin, voin luvata, että vaikka teille ei olekaan luvassa loputtomiin kultaa, vaikka jonkin verran sitäkin, niin tulette kuitenkin saamaan rehellisen ja rehdin maksun ansionne mukaan. Vakuutan, ettette pety. Kuten jo sanottua, en lupaile helppoa tienestiä, vaan vaativaa työtä, josta en voi taata hengissä selviämistä. Mutta sanottakoon kuitenkin, että vaadin sitä niiltä, joilla on mahdollisuuksia selviä. Ja sekin, että apua todella tarvitaan. Vetoan niin palkkioon, kuin oikein tekemiseenkin."
Sanottuaan sanottavansa nyt ilmeisesti lopullisesti mies vaikeni ja jäi odottamaan vastauksia. Moni paikalle kerääntynyt päätti häipyä, suurin osa mutisten jotakin "takeettomista lupauksista" ja "petturimaisista maalaisista". Mutta jäipä paikalle silti myös niitäkin, jotka näyttivät vielä jälkeenkin päin kiinnostuneilta. Aivan ensiksi olivat lähteneet ne, jotka olivat selvästi tulleet kuuntelemaan pelkän rahan toivossa, kaikenlaiset paikalliset hämärämiehet. Paikalle jääneistä suurin osa näytti siltä, että näillä oli varaa vaatia hieman vähempiäkin palkkioita. Paitsi rotalla rottansa kanssa, tämä näytti olevan ainoastaan kiinnostunut, vaikkakin varmasti täysin varaton olemattomasta omaisuudestaan päätellen.
Tarkalleen ottaen Iksaa olikin varaton, kuten myöskin kiinnostunut. Häntä kiinnosti suuresti kuulla, mistä tarkalleen oli kyse, ja vaikuttipa tilaisuus melko hyvältä tienata hieman rahaakin. Sitä rotalla ei ollut juuri ollenkaan, ja tilanne oli paras korjata mahdollisimman nopeasti. Ihmiset halusivat aina rahaa vastineeksi kaikesta, joten ilman sitä oli melkolailla ongelmissa. Joten hän jäi paikalle kuuntelemaan, mitä vanha mies aikoisi vielä sanoa. Eihän hänellä ollut kiire minnekään, eikä edes mitään suuntaa, joten kaikin mokomin. Hänen vierellään oli hänen jättiläisrottansa, Gruut, joka tuntui ottavan torin hälyn kaiken kaikkiaan melko hyvin. Se ei ainakaan uhitellut kenellekään ahdistuksen tai minkään muunkaan vuoksi. Ei ainakaan vielä. Iksaa raapi ohimennen punertavanruskean, sekaisen turkin peittämään selkäänsä ja odotteli. Niin ikävältä, kuin se selvästikin - ainakin mulkaisuista päätellen - muista kuuntelijoista vaikutti.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 17, 2008 18:13:13 GMT 3
Kahoko katseli muita, jotka olivat kuuntelemassa miestä. Tyttö käänsi katseensa takaisin mieheen tämän aloittaessa uudelleen puhuun. Hän kuunteli tarkoin miehen sanoja ja pisti ne mieleensä. Miehen lopetettua tyttö näki osan porukasta lähtevän mutisten jotain. Tyttö ei ollut varma olivatko miehen lupaukset takeettomia tai oliko tämä petturimainen maalainen. Monesti tyttö itse oli luullut maalaisia ystävällisiksi. Eivät ne maalaiset, joita hän oli tavannut ollut pettureita. Osa kumminkin ehkä saattoi olla, tyttö ei ollut varma, koska ei ollut oikein kunnolla maalla aikaansa viettänyt.
Kahokoa ei itsessään raha niin kiinnostanut, koska sitä hänellä ainakin vielä oli aika riittämiin ja tuli aina lisää uusien tehtävien mukana. Tehtävä se oli joka tyttöä kiinnosti. Hän halusi tietää minkälainen tämä tehtävä oli tai mitä siinä piti tehdä. Tyttö katseli ympärillä olevaa porukkaa, niitä jotka siihen vielä olivat jääneet. Eikö kukaan aikonut sanoa mitään? Vanha mieskään ei enään puhunut.
Silmäpari seurasi paikalla olevia ja niiden katse pysähtyi hetkeksi. Katseen kohde oli rottamainen otus. Kukahan tämäkin mahtoi olla? Kahoko ei ollut ennemmin tavannut moista, tai ainakaan ei muista tavanneen. Eikö tämäkään aikonut sanoa mitään? Pitäisiköhän hänen itsensä sanoa jotain? Lopulta tyttö päätti aukaista suunsa. '' Olisi kyllä hyvä ensin ennen tehtävään menoa tietää mistä tehtävästä on kyse ettei tule yllätyksiä.'' Sanat tulivat Kahokon suusta hieman kylmän oloisina, tytön puhe kuulosti aikuismaiselta, vaikka tyttö ei ollut vielä kahtakymmentäkään. '' Joka tapauksessa olen kumminkin kiinnostunut tästä...'' Uudet sanat tulivat suusta, kunnes se suljettiin taas hetkeksi tytön ollessa hiljaa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 17, 2008 23:19:28 GMT 3
Vanha mies käänsi päätään kuullessaan jonkun puhuvan. Aluksi tämä näytti hyvinkin yllättyneeltä nähdessään edessään ilmestyksen, jota ei voinut vielä edes naiseksi väittää. Tämän villalakki näytti olevan taas eri mieltä miehen kanssa siitä, missä olisi pitänyt olla, mutta suostui kuitenkin tulemaan korjailluksi. "Parempi olisi, tyttö, jos menisit takaisin kotiin ja antaisit sen miekan isällesi. Tässä ei olla menossa mihinkään huviretkelle. Mutta enpä minä siitä kaiketi kuitenkaan ole vastuussa. Tästä en voi kuitenkaan kertoa nyt tarkemmin, mutta samat lupaan sinullekin, jos hengissä selviät. Tarvitaan tekijöitä, ei väliä iästä. Kunhan kykenet käyttämäänkin asettasi, niin minua ei ikäsi kiinnosta." Mies ei kuulostanut millään tavalla turhan kannustavalta, muttei oikeastaan haastavaltakaan. Lähinnä tämä vaikutti välinpitämättömältä ja rehelliseltä silmäillessään tyttöä. Ja väsyneeltä, kuin puhuminen olisi alkanut käydä raskaaksi.
Iksaa vilkaisi ohimennen puhunutta. Näytti ihmisnartun penikalta. Vieläpä nartulta itsekin. Hän ei ollut nähnyt juuri muita, kuin nuorempia ja vanhempia uroksia aseiden kanssa, mutta tämä näytti kuitenkin olevan tosissaan. Kukapa tiesi, ihmiset kasvoivat kuitenkin niin hitaasti jo muutenkin, että kenties sillä ei ollut niin väliä. Paitsi että ne myös kypsyivät aivan yhtä hitaasti. Siemenestä penikoiksi ja penikoista miksikään oikeaksi. Mutta eipä narttukaan ollut sinänsä paha, rottanarttukin repi auki kurkkuja uhattuina. Iksaa ei tiennyt ihmisistä, mutta oli tälläkin kaksi kättä ja jalkaa. Joskin vähälihaista. Rotta ei kuitenkaan sanonut mitään, ei tuntunut olevan tarvetta. Hän vain laski käden Gruutin pään päälle ja raapi sitä hetken.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 17, 2008 23:50:48 GMT 3
Kahoko silmäili miestä, joka oli aloittanut puhumaan hänelle jotain. Sivusilmällä tyttö vilkaisi muihinkin paikalla olioisiin, jotka näyttivät myös kaikki katsovan häneen päin. Suurin osa ainakin yhtä yllättyneenä, kuin mies, joka hänelle puhui. '' Isäni katosi melkein kolme vuotta sitten.'' Tyttö sanoi miehelle, joka oli saanut lopetettua puheensa. Tytön ääni oli kylmempi kuin aikaisemmin, ehkä hän oli ottanut miehen sanoman hieman loukkaavasti. '' Ja kai minä sen tiedän ettei tässä oltaisikkaan menossa mihinkään huviretkelle. Pidätkö minua ihan tyhmänä?'' Tyttö jatkoi.
'' Et taida edes tuntea minua?'' Kahoko kysäisi hetken hiljaisuuden jälkeen. '' Mutta jos sinua ei kerran kiinnosta, voin mennä etsiin jonkun toisen jolla on joku tehtävä tai joka muuten vain tarvitsee suojelijaa...'' Tyttö vilkaisi jälleen syrjäsilmällä muita paikalla olijoita, jotka olivat alkaneet supista jotain keskenään. Ilmeisesti ainakin osa porukasta tunnisti hänet. Hän kyllä itsekkin tunnista muutaman tyypin. Katse kävi taas nopeasti oudossa otuksessa, mutta palasivat katsomaan vanhaa miestä. Kahoko nojasi hieman tylsistyneen näköisenä toiselle jalalleen.
|
|
|
Post by submarine on Dec 18, 2008 0:20:28 GMT 3
"Ei, minä pidän sinua nuorena. Vaikka sehän on sama asia", mies totesi. Käsi kävi nopeasti parrassa. "Nuorena, joka selvästikin uskoo tietävänsä jotakin jostakin, ja osaavansa jotakin. Hassua, kuinka vasta vanhat tuntuvat ymmärtävän, miten vähän tietävät vieläkään", tämä jatkoi jossakin äkillisen filosofian puuskassa. "Mutta tietenkin minä olen vain vanha hölmö, joka puhuu omiaan. Toki olet suuri soturi, enkä muuta väitäkään. Paitsi vanhuuden houreissani. Mikäli haluat lähteä suorittamaan urotekoa kanssani, hyväksyn kaikin mokomin, ja pyydän anteeksi erään vanhan ja väsyneen miehen sanoja." Oli melko mahdotonta sanoa, ivasiko vanha mies tyttöä pahoitteluillaan, vai oliko tämä vain väsynyt. Tämän äänestä ei ainakaan kuulunut läpi minkäänlainen pilkka, tämä kuulosti melkeinpä vilpittömältä. Niin typerältä kuin se tuntuikin.
Näyttäen siltä, ettei enää välittänyt suuremmin tytöstä, kääntyi mies katsomaan yleisemmin koko harventunutta joukkoa. "Mikäli kukaan muu ei ole enää halukas sanomaan mitään, niin siinä ollee kaikki. Jos haluatte astua palvelukseeni, olkaa kylän portilla, sanoisimmeko, iltapäivästä. Mutta varoituksen sana; jos tulette, ei takaisin ole kääntymistä. Harkitkaa, oletteko valmiita maksamaan raskaan hinnan, mikäli luulette itsestänne liikoja." Sanansa sanottuaan mies kääntyi ympäri ja asteli tyttärensä kannoillaan jonnekin. Tämä ei jäänyt katsomaan, ketkä lupailivat saapuvansa paikalle ja ketkä taas totesivat koko tapauksen liian arveluttavaksi ja suorivat muualle. Kumpiakin löytyi melkeinpä tasaveroisesti.
Kun mitään ei näyttänyt enää tapahtuvan, ei Iksaakaan jäänyt pitemmäksi aikaa seisoskelemaan. Iltapäivästä vanha uros oli puhunut, ja siihen oli vielä hyvin aikaa. Rotta ei siis pyöritellyt peukaloitaan, vaan suuntasi torille. Rahaa hänellä ei juuri ollut, muutama vääntynyt lantti, mutta katselu oli ilmaista. Kaiketi. Kukaties jostain olisi mahdollista saada hieman lisääkin. Jäisi nähtäväksi.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 18, 2008 23:19:52 GMT 3
Kahoko katsoi mieheen joka puhui hänelle. Tyttö laittoi kätensä puuskaan. Mies lopetti puhumisen hänelle ja aloitti puhumisen kaikille, jotka paikalla olivat. Tyttö painoi mieleensä tapaamispaikan ja - ajan, ja katsoi kun porukka vähitellen lähti pois paikalta, kun mieskin lähti tyttärensä kanssa. Tyttö heitti katsauksen miehen perään hymähtäen ja kääntyen torille päin. Hän lähti kävelemään varsinaiselle toripaikalle. Hän oli päättänyt jatkaa torin kiertämistä jos sattuisikin, että hän löytäisi jotain mielenkiintoista.
Torille asti Kahoko ei kumminkaan keriinnyt. Jokin laskeutui yhtäkkiä hänen olkapäälle ja tyttö kuuli jonkun miehen puhuvan takanaan. '' Anna rahasi tänne niin ei käy huonosti.'' Mies puhui hiljaa, niin ettei muut oikein kuulisi sitä. Kahoko hymähti hiljaa ja virnisti. Olkapäällä olevaan käteen tartuttiin nopeasti ja kohta mies teki hienon ilmalennon laskeutuen selälleen tytön eteen. Mies ähkäisi kivuliaan kuuloisena osuessaan kovaan maahan. Tyttö irrotti otteensa miehestä ja käveli tämän ohi sanomatta miehelle mitään.
'' Neiti Hidan, Neiti Hidan'' Joku kutsui kauempaa tytön saapuessa torille. Hän kuuli kavion kopsetta ja käänsi katseensa suunnilleen hänen ikäiseen poikaan, joka istui hevosen selässä. '' Mitä sinä täällä teet neiti Hidan? '' poika kysyi ja hyppäsi alas hevosen selästä. Kahoko katsoi poikaan jotenkin ärtyneen näköisenä. '' Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että kutsu pelkäksi Kahokoksi?!'' Tyttö kysyi. '' Mutta neiti Hi... Siis Kahoko''
|
|
|
Post by submarine on Dec 19, 2008 0:38:39 GMT 3
Iksaa tuli nopeasti siihen tulokseen, ettei rahaa ollut edes sitä vähää, mitä hän oli uskonut sitä olevan. Torilla oli kaikenlaista kiintoisaa ja hyödyllistä, aina savikupeista peittoihin. Rotta olisi keksinyt reilusti käyttöä kummallekin, muttei kyennyt kaapimaan kasaan kolikoita edes reikäisimpään tai säröisimpään. Hänellä oli muutama reilun kokoinen rotanhammas, ja kotopuolessa niitä tavattiin pitää vähintäänkin kelpoina vaihtokaupan välineinä, niitä kun oli pirullista koettaa hankkia, mutta täällä niille nyrpisteltiin. Iksaa ei siihen voinut juuri mitään sanoakaan, kunhan meni muualle tuijottelemaan. Väki luuli muutenkin hänen aikovan varastaa, jos hän katsoi jotakin liian pitkään. Parempi vain tappaa aikaansa ilman sen suurempia.
Mennessään Iksaa sattui vilkaisemaan jonnekin sivummalle, jossa joku epäonninen, kadulla makaava mies oli kömpimässä ylös. Jotakin tämä oli tehnyt, sillä vain parin askeleen päässä kadulla lojui veitsikin. Ylös mies ei kuitenkaan päässyt, sillä äkkiä tämän yllä oli kaksi vartijaa, jotka olivat pyöriskelleet ympäri torin lähimaastoa, kuin suorastaan etsimässä jotakuta tarpeeksi tyhmää tekemään jotakin. Näillä oli kummallakin univormu päällä, keihäs kädessä, ja raskaat saappaat jalassa. Kasvoissa oli muutama arpi ja ainakin toiselta oli viime aikoina murtunut nenä. "Äläpä kiirehdi, saasta", toinen vartijoista totesi iskiessään keihäänperällä miestä kipeästi olkaan. "Se on katsos nyt niin ikävästi, että varkaudesta pääsee putkaan. Mutta nyt on peräti niin, että toripäivinä se täyttyy nopeasti. Jotenka meidän täytyy asioiden helpottamiseksi hoitaa rangaistus tässä ja nyt."
Epäonnistuneelle varkaalle ei annettu tilaisuutta sanoa mitään, vaan äkkiä toinen vartijoista kiersi sormensa tämän likaisiin hiuksiin, pakotti ylös ja iski kasvoihin vapaalla kädellään niin, että tämä kaatui älähtäen takaisin katuun. "Eipä ole herkkua meillekään", toinen vartija totesi polkaistessaan avutonta uhria nivusiin. Ja sitten kylkeen. Nämä eivät näyttäneet edes välittävän todella siitä, että pieksivät miestä, vaan enemmänkin vain yleisen ärsyyntyneiltä. Vedet silmissä ähkivä, äkkiä kaikki rikolliset aikeensa unohtanut mies koetti päästä ylös tai huutaa apua, huitoen vaivalloisesti käsiä edessään edes jonkinlaiseksi suojaksi. "Annahan olla, lain pitkä koura on tavoittanut sinut, ja se rankaisee kuten kuuluukin", rikkinenäinen vartija tokaisi, ja potkaisi maassa rämpivää lujaa suuhun. Iksaa näki, kuinka verisiä hampaita rapisi katuun. Tukahtuneet avunhuudot muuttuivat pelkäksi kurlutukseksi, kun veri täytti miehen suun.
"No perkele, ryömi edes muualle kuolemaan, saasta", potkaissut vartiomies ärähti, selvästikin ärsyyntyneenä odottamattoman voimakkaasta osumasta. Sitten tämä sylkäisi toverinsa kanssa kadulle käpertyneen päälle ja marssi pois. Iksaa jatkoi matkaansa nopeasti, kun nämä vilkaisivat häntäkin pahaenteisesti. Ja aivan yhtä nopeasti jatkui jokaisen muunkin katsomaan jääneen taival. Paitsi sen yhden, joka kävi turhaan tarkistamassa piestyn taskut, ja otti sitten veitsen luikkiessaan pois. Auttamaan ei ainakaan tullut kukaan.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 19, 2008 22:27:08 GMT 3
'' Ei mitään muttia Ren!'' Kahoko sanoi käskevästi jonkinlaiselle palvelijalleen, joka poika oli. Oikeastaan poika oli kuin suojelija tytölle, vaikka tyttö mielestään ei semmoista tarvinnut, koska hän osasi itsekkin huolehtia itsestään. Tyttöä raivostuttikin paljon se, että hänen äitinsä laittoi suojelijan hänen peräänsä. Eikö hän ymmärtänyt, että tyttö pystyi itse suojelemaan itseään? Miksi hän sitten toimisi muiden suojelijana, jos hän ei itseään pystyisi suojelemaan.
Kahoko kääntyi katsomaan varkaaseen ja tämän tykönä oleviin vartioihin Renin osoittaessa sinne päin. Tyttö tunnisti varkaan samaksi, jonka oli aikaisemmin raivopäisään heittänyt maahan. Ei hän varsinaisesti niin ollut tarkoittanut tehdä, mutta raivo tai viha oli jotkenkin sokaissut hänet ajattelemasta ulkopuolista maailmaa. Tyttö tuijotti kuinka vartijat pieksivät varkaata ja hänen kävi jotenkin sääli varasta. Eihän tämä tuollaista kohtelua ansainnut, eihän tämä edes varastanut mitään, yritti vain. Silti vartijat pieksivät tätä niin kuin tämä olisi todella varastanut jotain.
Kahoko oli nähnyt, kuinka toisen vartijan käsi oli käynyt melkein huomaamatta varkaan taskussa, kun nämä olivat pakottaneet tämän nousemaan maasta. Tyttö puri hampaitaan yhteen yrittäen hillitä itseään puuttumasta asioihin. Hän sattui vilkaisemaan sivummalle miehestä ja vartioista ja näki pienten lasten huutavan kauempana. Mies jota vartijat pieksivät, oli varmaan lasten isä.
'' Mitä te luulette tekevänne?!'' Vihainen kysymys tuli Kahokon suusta. Tämä käveli tai varsinaisesti melkein marssi vartioita kohti. '' Miksi pieksette häntä noin?! Eihän hän edes varastanut mitään?!'' Lisää kysymyksiä kumpusi tytön suusta. '' Onko teillä aina tapana varastaa piestyjen varkaiden rahat?! Nekin vähät mitä jollakin on...'' Silmäpari tuijotti vihaisena vartioihin, jotka olivat kääntäneet katseensa tyttöön. Nämä eivät näyttäneet tippaakaan rauhallisilta, he näyttivät olevan raivon partaalla. '' Oletteko edes ylipäätään vartioita vai oletteko te vain varkaita, jotka esittävät vartioita?'' Kahoko kysyi. '' Nyt saa luvan riittää!'' Toinen vartioista huudahti ja iski keihään terän tyttöä kohti. Tyttö huokaisi tylsistyneen kuuloisena ja tarttui keihääseen, joka tuli häntä kohti ja nopealla jka voimakkaalla kiskaisulla vetäisi tämän vartijan kädestä ja löi tältä jalat alta.
|
|
|
Post by submarine on Dec 19, 2008 23:15:27 GMT 3
Vartijoista kumpikin näytti lähinnä kummastuneelta, kun tyttö, jota juuri oli yritetty ryöstää puukon kanssa, osoittikin äkkiä myötätuntoa ahdistelijalleen. Toinen, vielä näreissään äskeisestä, ärähti ohimennen tälle muutaman sanan ja huitaisi hätistelevästi kädessä olevalla keihäällään tätä kohti. Ei mitenkään tositarkoituksella, kevyenä varoituksena vain, mutta siitä huolimattakin mies löysi itsensä pian kadusta. Sitten tämä näyttikin jo lähinnä hämmentyneeltä, osittain siksi, että oli ylipäätään kaadettu, mutta paljon enemmän siitä syystä, että kaataja oli pelkkä tyttö, jolla oli tuskin puoltakaan hänen painostaan. Tai lihaksistaan. Se veti hiljaiseksi, kun vielä reilusti naisrajan alapuolellakin olevat alkoivat saada tällaista aikaan.
Toinen vartija ei ollut läheskään yhtä vaitonainen. Tämäkään ei oikeastaan ollut aivan varma siitä, mitä tekisi, laski kyllä keihäänsä tanaan ja ärähti, mutta pysyi silti kauempana. Äkkiä rikolliseksi alkanut oli selvästikin jollakin ihmeen ilveellä vähintäänkin kätevä käsistään. "Vartijan kimppuun hyökkääminen on rikos! Laita se miekkasi ja se keihäs pois ja antaudu suosiolla. Muuten kutsun lisää vartijoita. Tai ala nyt vain kalppia, niin tämä jää tähän", vartija hätisteli tätä kiusaantuneena ja aavistuksen epävarmana. Tuskinpa tämä pelkäsi, oli vain hämillään siitä, että kimppuun kävi jokin tyttö.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 20, 2008 1:35:01 GMT 3
Kahoko katsoi maassa olevaan vartijaan. Hän käänsi katseensa sitten vartijaan, joka oli aloittanut puhuun. '' Minkä miekan?'' tyttö kysyi. '' Ei minulla ole miekkaani mukana. '' tyttö jatkoi. Ren katsoi Kahokon suuntaan ja huokasi. Hän oli jäänyt kauemmas, mutta asteli nyt tytön luo. '' Tule nyt jo Kahoko, sinua odotetaan jo... '' poika sanoi. '' Turpa kiinni!!'' Tyttö huudahti pojalle ja vihaisena tarttui pojan paidan kaulukseen kiinni ja kiskaisi tämän maahan. Tämän tehtyään tyttö käänsi katseensa vartioihin. Tytöllä oli edelleenkin keihäs kädessä, hän ei ollut laittanut sitä pois. Eihän se edes ollut hänen. Tyttö tarttui kaksin käsin keihääseen jättäen käsien väliin keihään vartta. Samassa tyttö löi käsien välisen kohdan lujaa polveensa ja keihäs napsahti poikki. '' Siinä on keihäänne...'' Kahoko sanoi ja heitti keihään maassa olevan vartijan päälle ja l'hti kävelemään pois päin.
'' Koita tulla jo!'' Kahoko vilkaisi Reniin, joka oli noussut juuri maasta. '' Menen jo edeltä, lainaan hevostasi!'' tyttö huusi pojalle ja tarttui vitivalkoisen hevosen suitsiin. Hevonen oli sama, jolla poika oli tullut torille. Kahoko tunki jalkansa jalustimeen ja nousi kätevästi hevosen selkään. Tyttö käänsi hevosen suuntaan, joka veisi pois torilta ja karautti tämän nopeaan vauhtiin. '' Taas sitä mennään...'' Ren mumisi hiljaa ja huokaisi. Poika kääntyi vartioihin päin. '' Pyydän anteeksi niin sanotun työnantajani käytöstä... Hän on aina tuollainen, mutta hän ei tarkoita mitään pahaa, eikä hän ole rikollinen...'' Sen sanottuaan poika häipyi samaan suuntaan mihkä Kahokokin oli mennyt.
//sori jos on hieman sekavaa//
|
|
|
Post by submarine on Dec 20, 2008 4:10:15 GMT 3
//Hmmh, mihinkä Kahoko oikein ratsasti? Pois kylästäkö? Tässä voisi sivussa muutenkin mainita, että uhkaavasti näyttäisi olevan mukana tällaista, sanoisimmeko, yksinpeluuta. En tarkoita niin, että ei saisi yhtään keskittyä vain siihen, miten omat hahmot keskenään toimivat, mutta ikävä kyllä näyttää uhkaavasti siltä, että sitä olisi tulossa reilustikin. Peli ei oikein voi toimia, jos hahmot eivät yksinkertaisesti ole missään kontaktissa toisiinsa. Osittain voinen syyttää itseänikin, kun en omalla hahmollani ole hakenut vielä minkäänlaista. Olin tavallaan odottanut, että Kahoko ottaisi kontaktia itse, kun oli aikaisemmin ollut jo kiinnostunut tästä. Jotenka siis, ongelma on tämä yksinään pelaaminen. Kaksinpelissä. Se on omiaan tappamaan pelin, tai ainakin tekemään siitä hyvin turhauttavan. Lisäksi on suurempikin ongelma, jos Kahoko tosiaan ratsastaa aivan pois kylästä. Mutta paneuduttakoon nyt ensin tähän yksinpelaamiseen ja siihen, miten sen saisi kitkettyä heti alkuunsa. Eli, olisiko mahdollista, että voitaisiin tavallaan pelata enemmän yhteen? Se helpottaisi hyvin suuresti jatkon kannalta.//
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 20, 2008 10:21:44 GMT 3
Kahoko meni kotiinsa valmistautuun iltapäivää vasten. En voi mitään yksinpeluulle, mutta toivoisin että hahmosi itse ottaisi kontaktia sillä olen tylsistynyt siihen että minun hahmoni pitäisi aina ensin ottaa kontaktia
|
|
|
Post by submarine on Dec 20, 2008 13:36:05 GMT 3
((Hm, juu-u, juu-u. Voin kyllä laittaa Iksaan ottamaan hyvinkin kontaktia, ei siinä mitään. Saatoin tosiaan alussa odotella melko julkean puoleisesti, että toinen hahmo olisi tarpeeksi kiinnostunut tullakseen luokse, enkä omaani sillä "vaivannut". Juu, laitan sen kyllä ottamaankin kontaktia, sikäli kun tyttöä taas näkyy. Hevosen peräänhän on tosiaan aika huono lähteä sitä hakemaan. Hmmh, ja sitten oli vielä toinen juttukin... En haluaisi vaikuttaa siltä, että valitan kaikesta, mutta tuossa on ongelmana tosiaan myös to autohit. Ja siihen liittyen muiden ohjailu. Tavallisena sääntönä pidetään sitä, että myös sivuhahmot, joita joku tuo peliin, ovat tavallaan tämän hahmoja, ellei toisin ole selvästi ilmaistu. Tämä siksi, että vaikka ne eivät olekaan itse hahmo, niin niillä voi kuitenkin hyvin olla jokin merkitys pelissä. Siksi näiden ohjailu ja autohittaaminen voivat sotkea asioita pahasti. Nämä pari vartijaa nyt eivät tietenkään olleet mitään kovin merkittäviä, mutta ajattelin vain siitäkin mainita, ettei se tapahdu siten, kun sivuhahmolla olisi oikeasti väliäkin. Eli siis, nyt ei olla vielä menty mihinkään kauhean pahoihin erheisiin, mutta sitä olisi hyvä hieman vahtia tulevan varalle.))
Iksaalla ei ollut suuremmin tekemistä torilla. Ihmiset eivät muutenkaan vaikuttaneet katsovan häntä turhan hyvällä, joten hän siirtyi sivummalle. Eipä ollut torilla myytävistä tavaroistakaan paljoa iloa, jos niitä ei voinut saada millään tapaa. Kun ei muutakaan oikein voinut tehdä, istui rotta rottineen kadunkulmaan hyvän matkan päässä itse torista. Aikansa kuluksi hän koetti opettaa Gruutille muutaman yksinkertaisen tempun, ties vaikka sellaisestakin olisi ollut hyötyä, mutta itsepäinen rottauros ei suostunut oppimaan. Hän koetti saada siihen puhtia ruuallakin, mutta otus oli ilmeisesti liian itsepäinen edes kiinnostuakseen siitä, miten sen tarkalleen ottaen saisi. Tai sitten se oli liian terävä ja tiesi, että hän antaisi sen lopulta tarpeaksi sitkeällä tuijottamisellakin. Ja tietenkin hän sitten lopulta antoikin, turhautuneena ja aavistuksen ärsyyntyneenä tietenkin. Hän piti rotasta, ja esimerkiksi siitoseläimenä se olisi ollut hyvin arvokas, mutta luonnetta sillä ei todellakaan ollut miksikään seuraeläimeksi. Eipä rotilla yleensäkään, mutta tämä oli nuori ja iso uros. Se tarkoitti melkoisesti.
Kun alkoi lopulta näyttää iltapäivältä, nousi Iksaa lopulta ylös. Hän toivoi suuresti, että luvassa olisi jotakin ruokaa, sillä hänen varansa vetelivät viimeisiään. Samaa toivoi aivan varmasti myös Gruut, joka oli hyvillä mielin järsinyt häneltä äsken vielä ylimääräistä leipää. Olipa, miten oli, kulki rotta hiljaksiin kohti sovittua kohtauspaikkaa. Hän ei ollut varma siitä, mitä tältä pitäisi odottaa, mutta oli koettanut keihäänsä terän ja muutenkin katsonut, että oli edes suunnilleen valmis. Eipä hänellä paljoa tarkistettavaa edes ollut, mutta hieman kuitenkin. Kohtauspaikalla näytti kuin näyttikin olevan muutama ihminen. Iksaa ei ollut varma, oliko se aikaisempi nuori ihmisnarttu jo paikalla, mutta kukaties. Täytyi katsoa.
|
|