amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 20, 2008 23:25:45 GMT 3
// Periaatteessa autohittasit myös varasta, koska olisin voinut laittaa että se olis keriinnyt pakeen tai jotain muuta. //
Kahoko saapui pian kotinsa pihaan ja pysäytti hevosen talon eteen hypäten hevosen selästä alas. Tyttö vilkaisi tielle päin, muttei nähnyt vielä Reniä. Tyttö tarttui hevosen suitsiin ja kiersi ne kevyesti johonkin parruun tai muuhun kiinni ja meni sisälle. '' Olen kotona!'' Hän huudahti tullessaan sisälle. Hän oli aina tottunut sanoon niin, vaikka kotona ei olisikkaan ketään. '' Vihdoinkin tulet, missä olet oikein ollut?'' Kuului vanhempi naisääni keittiöstä, joka mitä ilmeisemmin kuului tytön äidille. '' Olin torilla. En kerkiä kauaa oleen kotona... Minulla on töitä...'' Kahoko huikkasi ja meni yläkertaan. Tyttö vaihtoi vaatteensa nopeasti ja otti iltapäivää varten kaiken jota arveli tarvitsevansa. Tyttö oli kerännyt kaapista sängyllensä. Jousipyssyn ja nuolia sekä yhden miekan, jossa oli kullanvärinen kahva, johon oli kaiverrettu Feng Hidanin nimi. Jousipyssy ei ollut mikään tavallinen, se oli pienoiskoossa, kuten nuoletkin. Tyttö sujautti ne vyötärönsä ympärillä olevaan nauhaan.
Käsi kävi nopeasti tytön kaulalla, tämä varmisti, että hänen riipuksensa oli varmasti hänen kaulallaan. Ilman sitä jousipyssystä ei olisi hyötyä. TYttö otti laukun kaapistaan ja laittoi sinne joitain sidetarpeita ja muita juttuja. Laukkuun sullottiin myös muutama vaatekappale ennen kuin tyttö kiirehti alakertaan sujautettuaan miekan tuppeen ja laittaen sen sitten vyötärölleen. Laukkuun pakattiin myös hieman ruokatarpeita varmuuden vuoksi. '' Mihin sinä olet oikein menossa Kahoko?'' Tytön äiti kuului huutavan. '' En mihinkään erikoiseen.'' Tyttö vastasi ja söi nopeasti nälkäänsä leivän palasen mennen pihalle. Hän suuntasi tallia kohti ottaen yhdestä karsinasta oman hevosensa, joka oli muuten pikimusta, jos ei laskenut valkoista läsiä sen turvassa. '' Rauhassa vain poju.'' Tyttö rauhoitteli hevosta laittaen sen kuntoon ja lähtien sitten huikaten äitilleen että lähti.
Hetken ratsastettuaan Kahoko saapui sovitulle paikalle. Tyttö katsoi muuta paikalla olevaa porukkaa ja näki oudon rottatyypinkin seassa. Tyttö tuli alas hevosen selästä tarttuen tämän ohjiin kiinni. Tyttö tarkisti nopealla vilkaisulla, että laukku oli kiinne satulassa.
//Sillä on samat vaatteet, kuin sen kuvassa, joka on hahmotiedoissa//
|
|
|
Post by submarine on Dec 21, 2008 0:21:32 GMT 3
((Juu, tulin tässä todenneeksi, etten tosiaan ottanut tuota oikein huomioon. Ymmärsin tosin tilanteen niin, että et ollut suuremmin kiinnostunut varkaasta, vaan se oli ikään kuin vain sellainen sivuheitto. Mutta pahoittelen kuitenkin tapahtunutta.))
Iksaa laski neljä ihmistä, ja näiden lisäksi sitten vielä vanhan miehen ja tämän jälkeläisen tai jonkin sellaisen. Hetkisen perästä saapui myös se penikka, jota Iksaa oli jopa aavistuksen pohtinut. Outo tapaus, varsinkin kun ihmiset tuntuivat pitävän niitä lapsina niin kauan, että siinä olisi ehtinyt rotta ja toinenkin kuolla vanhuuteen. Ja syystäkin, selvästi. Tällä oli nyt hevonen mukanaan. Hyvännäköinen eläin tavallaan, ainakin siinä olisi lihaa, mikäli sellaisia olisi pakko ruveta ajattelemaan, mutta oikeastaan rotta ei pitänyt niitä kovinkaan erikoisina. Suoraan sanottuna hevoset näyttivät kaikki arvaamattomilta, toisin kuin hyvä, iso rotta. Iksaa tuijotteli hetken otusta ja vilkaisi sitten vierellä nököttävää Gruutia. Gruut oli parempi.
Muissa tytön saapuminen herätti monenlaisia tunteita. Lähinnä varmastikin kateutta, joka ainakin kahden kasvoilta paistoi selvästi, kun nämä silmäilivät tämän hienoa hevosta, miekkaa ja vaatteita. Näistä miehistä yhdelläkään ei sellaista ollut, kukaties vähävaraisuuden vuoksi, eikä näiden vaatteissakaan ollut kehumista. Aseensa sentään oli jokaisella, ja niistä pidettiin luonnollisesti hyvää huolta; tappokaluista riippui elämä, niitä ei sopinut kohdella kaltoin. Mutta kateutta ja pientä ihmetystä tunsi selvästi jokainen. Iksaakin pani kyllä merkille, että tämä näytti varakkaalta. Oi kyllä.
Vanha mies selvitteli kurkkuaan. Puheenvuoroa tämän ei tarvinnut pyytää, sillä pieni joukko ei keskenään juuri puhunut. Neljästä ennen Iksaata tai tyttöä jo paikalla olleesta kolme tunsi ilmeisesti toisensa, muttei kuitenkaan keskustellut keskenään. Ja neljäs oli joku nainen, jolle kukaan ei edes halunnut puhua. Vilkaisu riitti kertomaan hyvin, miksi: nainen oli selvästi nähnyt kahakan jos toisenkin, eikä selvinnyt aivan kunnialla jokaisesta. Tällä oli arpiset kasvot, joilta kaikki siellä mahdollisesti joskus majaillut kauneus oli varissut jo aikaa sitten pois. Toisen silmän oli vienyt se jokin, joka oli tehnyt myös valtavan arven tyhjän kuopan ylitse, ja suupielestäkin puuttui pala. Lisäksi tämän toisesta kädestä oli jäljellä vain ranteeseen päättyvä tynkä, eikä sitten muuta. Soturinainen selvästikin, ja kysyjästä riippuen myös urallaan onnistunut. Tällä oli kirves kupeella, eikä mitään halua puhua kenellekään. Kukaan ei selvästikään halunnut tulla kysymään tältä, miksi tämä näytti niin myrtyneeltä.
"No niin, meillä näyttää olevan väkeä", vanha mies totesi jälleen hattuaan siistiessään. Oli jokseenkin outoa, että tällä alun perinkään oli tuollainen aivan liian pieni päähine, joka ei järjen mukaan edes kyennyt istumaan edes tyydyttävästi harmaalla kuontalolla. Sitä paitsi se oli melko rumakin. "Lähdemme pikapuoliin, tässä on hyvä tarpominen edessä, mutta sitä ennen voisitte vaikkapa kertoa toisillenne nimenne. Tiedättepä ainakin, ketä huutaa tarpeen tullen. Ja voitte toki kertoa muutakin, jos nyt oikein haluatte, eihän se minua kiinnosta", tämä totesi, yskäisten kevyesti. "Alkakoon sitten vaikka nuorin", vanhus lisäsi tyttöön viitaten.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 21, 2008 22:01:06 GMT 3
Kahoko katseli eteenpäin hetken vilkaisten sitten nopeasti muuta porukkaa. Tyttö taputti rauhoittavasti mustaa hevosta. '' Rauhallisesti poika'' tyttö kuiskasi tälle. Hevonen oli valmiina lähtemään seikkailuun. Se tuntui odottavan sitä yhtä paljon kuin tyttö, mutta voisiko hevosta edes ottaa mukaan. No sitä tyttö voisi kysyä pian. Hevonen kyllä osasi itsekkin mennä kotio, hän oli opettanut sen siihen.
Kahoko käänsi katseensa vanhaan mieheen, kun tämä alkoi puhua. Tyttö vilkaisi miehen päässä olevaan hattuun, se oli inhottava. Tyttö ei laisinkaan pitänyt hatusta, se kuvotti tyttöä. Mies ilmoitti, että he lähtisivät pian. Mies pyysi tai käski, että paikalla oleva porukka kertoisi nimensä toisillensa. '' Miksi aina pitää aloittaa nuorimmasta?'' Tyttö ajatteli. '' Olen Kahoko Hidan, Feng Hidanin tytär'' Kahoko sanoi ja vilkaisi muihin. Ei hänen ollut pakko kertoa, että oli Feng Hidanin tytär, mutta hän oli tottunut aina kertomaan nimensä niin. Ainakin niissä piireissä, jossa hän joutui perheensä kanssa pyörimään.
Kahoko katseli muuta porukkaa odottaen kun toiset sanoisivat nimensä. Hänen pitäisi painaa ne mieleensä, vaikkei pakosti niitä tulisi tarvitsemaan. Tyttö ei paljon puhunut muiden kanssa. Puhelias hän kumminkin olisi jos sille päälle sattuisi, mutta häntä ei kiinnostanut kovin puhua täysin ventovieraiden kanssa, joita ei edes kunnolla tuntenut.
|
|
|
Post by submarine on Dec 21, 2008 22:36:47 GMT 3
Loputkin esitelivät itsensä vähintäänkin kuivasti, eivätkä selvästi olleet edes kiinnostuneet toisistaan. Näitä ei kiinnostanut niin tytön nimi, kuin tämän isäkään, eikä ainakaan kenenkään toisenkaan nimi. Selvästikin nämä tekivät sen vain ja ainoastaan vanhan miehen vaatimuksesta, niin että päästäisiin siitäkin hiukkasen nopeammin. Kolme miestä olivat Jurg, Haken ja Luri, ilmeisesti veljeksiä tai tovereita tai jotakin. Ainakin näissä oli hiukkasen samaa näköä, ja arpiakin löytyi samaan suuntaan jokaiselta. Ja veitsi ja lyhyt miekka. Nämä näyttivät kaikki kolme aivan tavallisilta, aseistetuilta tappelupukareilta. Eivät ainakaan mitenkään luotettavilta. Hieman syrjemmällä seisova, sanalla sanoen runnottu nainen näytti hetken siltä, kuin olisi aikonut tuhahtaa koko esittelyille. Mutta koska muutkin nyt suostuivat, syystä tai toisesta, niin mainitsipa tämäkin lyhyesti ja epäselvästi olevansa Katmira. Eikä muuta sitten kuulunutkaan. Jos joku tässä oli rahan perässä, niin varmastikin tämä.
Iksaa mainitsi nopsaan omalla vuorollaan nimensä, ja epäselvästi mainitsikin; puhe kuulosti siltä, kuin jotakin olisi laitettu tekemään jotakin, jonka se kaiketi periaatteessa kykeni tekemään, mutta johon sitä ei todellakaan oltu tarkoitettu. Tässä kohden kyseessä olivat rotan kurkku ja puhe. Ensimmäisen kyky saada aikaan jälkimmäinen ei selvästikään ollut kehuttava. Mutta loppujen lopuksi rotta sai kuin saikin nimensä ainakin melkein ymmärrettävästi ilmoille. Toisaalta hän oli myöskin kiinnostunut rikkaasta penikasta. Tällä oli melkoisella varmuudella rahaa, todennäköisesti paljonkin. Ja hän tarvitsi rahaa. Se kuulosti melko hyvältä yhdistelmältä.
Kun lyhyet ja vähintäänkin töksähtelevät esittelyt oli tehty, meni Iksaa tytön luokse. Rotta silmäili hetken tätä kauempaa, ja astahti sitten vielä hieman lähemmäs. Varakkaaltahan tämä tosiaan näytti, ja hieman oudolta muutenkin, sellaiselta, että voisikin antaa pyydettäessä. Edes hieman. Sen suurempia itseään selittelemättä Iksaa asetti keihään vasemmalle olalle ja ojensi sitten toista, avonaista kättä tytön suunnalle. Hän ei lausunut tervehdyksiä, vaan mahdollisimman selvän, joskin silti natisevan: "Rahaa?"
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 22, 2008 1:49:02 GMT 3
Kahoko kuunteli tarkasti jokaisen nimen ja painoi ne mieleensä, jos joskus sattuisi tarvitsemaan niitä. Tyttö käänsi katseensa takaisin vanhaan mieheen odottaen että tämä kertoisi koska he lähtisivät tai minne he olisivat edes menossa. Epätietoisena määränpäästäkö heidän pitäisi kulkea? Eikö mies aikonut yhtään kertoa edes mihkä heidän tehtävänsä liittyi? Se olisi tosi mukavaa tietää, mutta joka tapauksessa tyttö oli lähdössä, eihän hän enään voinut peruakkaan lähtöään. Ei hän edes halunnut.
Kahoko ei huomannut Iksaa, joka tuli lähemmäs. Hän oli syventynyt ajatuksiinsa, mutta hevosen vihainen hirnauhdus ja pärskähdys herätti hänet ajatuksen syövereistä. Tyttö oli edelleen hieman äkäisellä päällä, eikä varmastikkaan suhtautuisi asiaan kovinkaan lempeästi. '' Mitä sinä haluat?'' Tyttö kysyi ärtyneenä. Hevonen katsoi punaisen vivahtavilla silmillään Iksaan ja korskahteli tälle kuopien korkeasti. Oli lähellä ettei kavio osunut rottaan. Hevonen tömisteli jalkojaan maahan ja kavahti hieman pystyyn taivuttaen kaulaansa ja päätään rottaa kohti yrittäen puraista tätä. '' Shh.. Rauhoituhan jo Andy...'' Kahoko sanoi ja taputti pienesti hevosta. Hevonen rauhoittui, mutta katseli vielä Iksaa korvat luimussa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 22, 2008 2:00:23 GMT 3
Iksaa vetäytyi askeleen taaksepäin hevosen edessä, ja joutui hetkeksi keskittymään pitääkseen rottansa aisoissa. Hän ei ollut varma, olisiko se koettanut ampaista kiinni isompaan eläimeen vaiko paeta, mutta pystyyn se kuitenkin nousi korvat luimussa. Sen rauhoittaminen ei ollut mitenkään kovin helppoa, loppujen lopuksi rotat olivat aina vain hyvin pienen matkan päässä vaistoistaan. Mutta onnistuipa Iksaa sitten kuitenkin pitämään sen aloillaan tarraamalla kiinni niskasta ja puristamalla löysästä nahasta mahdollisimman lujaan. Vieraalle rotalle hän ei todellakaan olisi tehnyt mitään sellaista, jos se olisi noussut pystyyn, ottanut vain etäisyyttä. Etenkään isokokoiselle urokselle. Gruut oli kuitenkin hänen, ja se luotti häneen tarpeeksi. Tai niin oli ainakin hyvä toivoa.
Kun oli varmistanut, ettei Gruut aikonut singota mihinkään suuntaan, niin hevosen kaulaan kuin pakoonkaan, eikä valtava eläin halkaisisi häneltä kalloa nopealla napautuksella, suoristui Iksaa aavistuksen. Hän oli yhä varuillaan ja piti nyt kunnioittavampaa etäisyyttä, muttei kuitenkaan häipynyt. Hän halusi rahaa. "Anna vähän rahaa?" Iksaa toisti, ojentaen taas kättään anovasti. Hän koetti vetää parhaansa mukaan vatsaa sisään ja näyttää mahdollisimman heiveröiseltä ja voimattomalta. Siitä hän ei ollut varma, miksi teki niin, ihmiset eivät tunnetusti yksinkertaisesti kyenneet säälimään rottia. Mutta oli tämä tapaus muutenkin outo.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 23, 2008 0:56:27 GMT 3
Kahoko vilkaisi Gruutiin ja hymähti. Tyttö silitti Andyn kaulaa rauhoittavasti. Se ei näyttänyt lainkaan pitävän Iksasta eikä myöskään toisesta rotasta. Se tarkkaili näitä korvat luimussa ja hampaat melkein irvessä. Sen sieraimet olivat laajat ja hevonen näytti aika ilkeän, kiukkuisen ja pelottavan näköiseltä. Sen karva kiilteli ihanan mustana. Tytön hiukset olivat aika saman väriset sen karvan kanssa ja ne sulautuivat siihen hyvin.
'' Miksi antaisin?'' Kahoko käänsi katseensa Iksaan. '' Pidätkö minua ihan tyhmänä? Luuletko että antaisin rahaa jollekkin ventovieraalle?'' Tyttö jatkoi hetken päästä. Hänestä näki hyvin, ettei hän ollut sillä parhaimmalla tuulella, eikä jaksaisi kuunnella oikein mitään, joten häntä ei parannut härnätä sillä hetkellä. Tyttö käänsi katseensa vanhaan mieheen. Kuinka kauan he aikoisivat oikein olla tässä? Koska he oikein lähtisivät? Tämä alkoi ottaa hermoihin.
|
|
|
Post by submarine on Dec 23, 2008 1:25:27 GMT 3
"Pikku narttupenikka", Iksaa vastasi, muttei kuitenkaan jäänyt väittämään vastaan, vaan meni suosiolla kauemmas. Eipä hän aikonut alkaa kinaamaan, jos rahaa ei kerran ollut tulossa. Hän keräsi yhä hevoselle rutisevan rottansa ja siirtyi sivummalle, mahdollisimman kauas hevosesta ja tytöstä. Tällä oli paha luonne, selvästikään tämän kanssa ei saisi aikaan yhtikäs mitään. Toki hän tiesi itsekin, etteivät ihmiset sietäneet häntä hiukkaakaan sen pitempään, kuin oli tarvis, mutta eipä se kuitenkaan miellyttänyt. Etenkään, kun hän oli tottunut jos ei sentään ylimpään ystävyyteen, niin kuitenkin yhteistyöhön ryhmässä. Mutta eipä tämä oikea ryhmä ollut muutenkaan, tämä oli kasa ihmisiä.
Vanha mies näytti siltä, kuin olisi hetkeksi unohtanut missä oli, ja löytänyt sen sijaan jotakin hyvin kiinnostavaa oikeasta peukalostaan. Mies tutki pitkän hetken sitä, ennen kuin lopulta ilmeisesti havahtui jälleen. Hattu jälleen puolelta toiselle, niin puhekin näytti onnistuvan. "Niin, kuten sanottua, en voi kertoa määränpäätä vielä. Ettekä te siitä mitään kostu, se on kaukana muutenkin. Joten jos viitsisitte lähteä pikkuhiljaa liikkeelle, niin saamme hieman matkaa alle ennen yötä." Sen jälkeen mies yksinkertaisesti lähti kävelemään ulos kylästä. Portin luona oli sidottuna aasi, jonka selkään tämä istui. Joukko lähti seuraamaan tätä epämääräiseen tahtiin, vaikkei kukaan selvästi pitänytkään siitä, että määränpää oli hämärän peitossa. Mutta ainakin suurin osa paikalla olijoista vaikutti olevan kuitenkin tarpeeksi kiinnostunut.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Dec 23, 2008 23:10:35 GMT 3
'' Haista nyt...!!'' Kahoko huudahti Iksaalle ja käänsi katseensa vihaisena muualle. Tyttö otti hieman tukea hevosestaan huokaisten. Kauaa hänen ei tarvinnut odottaakkaan, kun mies havahtui tuijottamasta sormeaan ja ilmoitti, että he lähtisivät. Tyttö murahti. Miksei mies voinut kertoa määränpäätä? Mikä sen kertomisessa oli vikana? Hän olisi halunnut tietää määränpään, mutta minkä sille teki, ettei tuo vanhus kertonut sitä.
Kahoko tarttui Andyn satulaan ja tunki jalkansa jalustimeen ja kapusi sulavasti istumaan oriin selkään. Tyttö kiristi laukun hihnan, jolla se oli satulassa kiinni varmistaakseen, että se pysyisi varmasti kiinni. Hän ei todellakaan halunnut hukata tavaroitaan, ei kuuna päivänä. Tyttö painoi kantapäänsä pienesti Andyn kylkiin ja tämä lähti kulkemaan vikuroimatta muiden perässä. Tyttö tuli viimeisenä. Muut kävelivät hänen edellään ja tyttö meni tarpeeksi hiljaa, ettei menisi muiden edelle. Hän halusi olla joukon hännillä. Maisema oli tuttua. Kahoko oli monta kertaa ennemminkin kulkenut tästä. Kauempana olisi sola. Tyttöä mietitytti kulkisivatko he siitä. Sola kuhisi aika paljon kaiken moisista varkaista ja muista, mutta se olisi nopein reitti jos sen kautta kulkisi, meni sitten melkein mihin tahansa. Kiertäminen veisi aikaa.
|
|
|
Post by submarine on Dec 24, 2008 0:34:58 GMT 3
Iksaa oli oikeastaan tullut siitä suunnasta johon nyt oltiin menossa. Tavallaan tuli siis mentyä väärään suuntaan, häntä kun olisi kiinnostanut enemmän nähdä uusia maisemia, mutta jo ensimmäisessä tienhaarassa, joka oli oikeastaan melko lähellä, käännyttiin toiseen suuntaan. Siellä hän ei ollut käynyt. Muutama joukossa kuului mutisevan toisilleen jotakin pahan onnen solista tai jostakin sellaisesta, mutta Iksaa ei pannut sitä juurikaan merkille juuri nyt. Hän olisi katsellut maisemia, elleivät ne oikeastaan olisi olleet pelkkää peltoa kumpaankin suuntaan hyvän matkaa. Rotilla ei kuitenkaan ollut mitenkään turhan loistava näkö, joten horisontista hän erotti lähinnä väriläiskiä. Ja molemmin puolin tietä oli tosiaan vain peltoa. Siitä oli vaikea keksiä mitään mielenkiintoista.
Vanha mies ratsasti joukon edessä aasillaan, tai kukaties sitä olisi pitänyt sanoa kopotteluksi. Eipä tällä ainakaan ollut mikään kiire yhtään mihinkään. Vaikka eiväthän aasit tietenkään edes kulkeneet lujaa. Joka tapauksessa joukon kulkua ei voinut sanoa mitenkään turhan nopeaksi. Lisäksi suurin osa ei näyttänyt olevan kovinkaan tottunut tarpomiseen muutenkaan. Kantamukset oli jokainen ottanut mukaansa, sehän oli pelkkää järkeä, mutta suurin osa oli selvästi tottuneempi hyville kaduille, kuin mutaiselle ja upottavalle tielle. Aurinkokin paistoi oikeastaan juuri hyvin silmille. Matka ei alkanut missään kaikista mukavimmissa merkeissä.
|
|
amutofan
Member
Jos rakastaa ei saa unohtaa, jos unohtaa ei saa rakastaa
Posts: 160
|
Post by amutofan on Jan 2, 2009 20:14:21 GMT 3
//Anteeksi pitkä viivästys. En vain ole oikein keksinyt mitään. Sori kauheasti.//
Kahoko ratsasti hiljaa joukon perällä. Andy katseli ympärille hieman hermostuneen oloisena, se varmasti aisti jotain, mitä tyttö itse ei vielä aistinut. Ori katseli hetken joukkoa. Se ihmetteli, kun kuljettiin näin hiljaa. Se olisi halunnut mennä lujempaa, mutta minkäs sille voi kun muut olivat niin hitaita. No nekin voimat pystyi käyttämään myöhemmin tarpeen tullen. Ori vilkuili taas hermostuneesti ympärilleen heidän saapuessa solalle. Se teputti hieman jatkaen matkaa sitten. Sen korvat olivat välillä luimussa ja välillä ne kuuntelivat ympäristöä. Ori korskahti. Tällä tavalla hevonen ilmaisi, että ei ollut hyvä idea mennä solaan, se ei pitänyt siitä, mutta totteli omistajaansa silti kuuliaisesti.
Kahoko katsoi Andyyn. '' Mikä hätänä poika?'' tyttö kysyi hiljaa hevoselta ja silitti tämän kaulaa. Nyt tyttökin aisti sen. Heidän tullessaan solalle, hän aisti tai tajusi pian etteivät he olleet yksin. Hän nosti katseensa solan seinämiin, jotka kohosivat korkeina ylös. Jokin tumma liikahti huipulla. Jokin päästi äänen tytön takana ja tämä nappasi käteensä ohi lentävän nuolen. '' Emme ole yksin...'' tyttö mutisi.
//ei kai haittaa vaikka laitoin noi meneen solan kautte//
|
|