cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 8, 2009 20:44:29 GMT 3
Mies ei ollut kuulevinaankaan rotan kysymystä, vaan jatkoi tarpomistaan ahkerammin kuin aikaisemmin, pakottaen rotan pistämään vähän käpälää toisen eteen pysyäkseen vauhdissa. Puheenaihe ei ilmeisesti ainakaan vielä tulisi kysymykseenkään, Jed ei luottanut rottaan kovinkaan paljoa. Ehkäpä hän voisi kertoa jos rotta voittaisi tuon luottamuksen, mutta sitä ennen Jed ei aseistaan kertoisi mitään.
"Liika kysely voi olla vaarallista. Olen nähnyt miehiä tapettavan vähemmistäkin syistä, varsinkin jos joku yli-innokkaammista 'jalon' ammattini seuraajista saisi selville mitä kyselet, vaikka se epätodennäköistä onkin", Jed lopulta valisti rottaa hieman hidastaessaan, rinteen lopun ollessa näköpiirissä. "Varsinkin kun iso osa näistä on meren takana", mies murahti, pysähtyen katsomaan edessään avautuvaa laajaa aava, rinteen jäädessä taakse. Näky oli komea, aurinko ei ollut vielä jäänyt pilvien taakse tai laskeutunut, ja sen säteet valaisivat maisemaa upeasti. Eläinten jälkiä lukuunottamatta koskematon aava oli celdorilaisen mielestä harvinaisen komea näky. Kaukana, varmaan kymmenen mailin päässä näkyivät lumiset vuoret, nousten jylhästi taivaisiin, ja halliten maisemaa. Aika korkeita, Jed tuumi itsekseen noita lumen ja jään peittämiä vuoria vilkuillessa, ja aika monta. Pieni hymy väreili hetken arpinaaman kasvoilla tämän katsellessa tätä hiljaista talvi-maisemaa.
Miehen katse harhaili vielä hetken, ennen kuin tuo lopetti maiseman ihastelun. Kymmenen mailia oli pitkä matka tällaisissa maisemissa, eikä rotilla ja miehellä olisi kovin montaa tuntia aikaa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 8, 2009 21:29:58 GMT 3
Iksaa ei suuremmin mitään vastanut, painoi vain vastauksen mieleensä. Tai tarkemmin ottaen hän painoi mieleensä sen merkityksen. Tulivatpa ne... aseet mistä hyvänsä, ei niistä haluttu tiedettävän. Ja puhuttiinpa nyt sitten keistä tahansa, niin ainakin nämä olivat valmiita menemään pitkälle varmistaakseen, että niistä todellakaan ei tiedetty liikoja. Ja että niitä oli enemmänkin, se oli tietenkin tärkeä tieto. Omaksi pieneksi ikäväkseen Iksaa saattoi vain ja ainoastaan tuntea mielenkiintonsa kasvavan. Hän oli utelias kaikesta tällaisesta, ja mikäpä oli omiaan vain pahentamaan kiinnostusta entisestään, ellei sitten selvä kielto kysellä. Sen rotta tosin pisti tarkkaan muistiin, ettei kannattanut alkaa vain tiedustelemaan enää vastaantulijoilta.
Iksaa jäi miehen pysähdyttyä itsekin katselemaan hetkeksi horisonttia. Hän ei saanut siitä irti kovinkaan paljoa, rotilla ei ollut mitenkään ihailtavan tarkka näkö muutenkaan, ja aavalla lunta pitkin heijasteleva aurinko oli omiaan häikäisemään. Mutta kyllä hän silti näki, jos ei muuta, niin ainakin esimerkillisen hyvää tyhjyyttä. Lumista aavaa, jolla ei mitään erikoisempaa näkynyt. Ja jos jotakin olikin, niin se oli kaiketi peittynyt lumen alle jo hyvä aika sitten. Iksaa tuli tuijotellessaan huomanneeksi jo nyt, että tuuli oli reilusti navakampi. Se tuntui pyyhkivän suoraan lävitse, ja viskoipa samalla lunta hangen pinnaltakin vasten rottaa. Hän tiesi jo nyt, ettei tästä tulisi mitenkään mukavaa. Gruutkaan ei näyttänyt turhan ihastuneelta. "Noiden vuorten yli?" Iksaa kysyi ohimennen, kuulostaen aavistuksen epäilevältä. Korkeiltahan ne näyttivät, vaikka mentäisiinkin niin matalalta, kuin mahdollista. Mutta pääsisipä ainakin näkemään senkin, jos ei mitään muuta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 13, 2009 13:40:41 GMT 3
((Ollut vähän kiireistä pari viime päivää, plus netti-ongelmia, niin ei ole oikein kerennyt vastailla))
"Yli tai läpi. Siellä pitäisi olla ilmeisesti joku vuoren läpi menevä tunneli, joidenkin munkkien ylläpitämä paikka ilmeisesti", Jed sanoi katsellen vuoria, "Tosin kysymys kuuluukin missä siellä, jos löydämme paikan niin hyvä, mutta jos ei, sitten on pakko mennä yli. Ja nyt pistetään perhana jalkaa toisen eteen", tuo lopetti ja lähti etenemään. Aikaa ei ollut kovin pitkiin keskusteluihin.
((sorge lyhyydestä, mutta just nyt ei oikein voi tehdä mitään. hypätäänkö sun vuoron jälkeen matkan loppupäähän, ellei sinulla ole mitään suunnitelmaa matkan piristykseksi?))
|
|
|
Post by submarine on Jan 13, 2009 16:34:06 GMT 3
((Hmmh, voisipa tuota, jos haluat. Ei minulla mitään erityisempää, ellet sitten varta vasten halua.))
Iksaa nyökkäsi miehen sanoille, tajusi sitten ettei tämä nähnyt kuitenkaan, ja lopetti. Sitä paitsi miehellä oli selvä kiire muutenkin, ja rotta kyllä ymmärsi miksi. Tämä oli maininnut myrskyn, ja vaikkei sellaista olisikaan tullut, olisi pimeän tultua - ja se tuli melkoisen nopeasti täällä - kuitenkin mahdotonta kulkea mihinkään. Jopa hän tiesi tarpeeksi matkaamisesta, että osasi sanoa tällaisella avoimella yöpymisen olevan typerin mahdollinen teko. Hän törkkäsi ohimennen Gruutia saadakseen siihen liikettä, ja alkoi sitten itsekin pistää jalkaa toisen eteen, kuten käsky kävi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 14, 2009 20:19:17 GMT 3
((Do dii))
Jaarittelematta turhia, Jed alkoi pistämään jalkaa toisen eteen, luottaen rotan seuraavan häntä. Aina silloin tällöin mies pysähtyi vilkuilemaan ympärilleen, nähdäkseen näkyikö mitään liikkuvaa aavalla, tai että miten sää eteni. Pikkuhiljaa tuuli alkoi voimistua, pimeys lähestyä auringon alkaessa laskea, ja lopulta lumikin alkoi sataa. Tämän tapahtuessa Jed pysähtyi hetkeksi ja kaivoi repustaan esille huivin, jolla tuo peitti päänsä alaosan ja kaulansa. Kirpeä tuuli ja lumi vaikuttivat silti, mutta ainakin jonkin verran vähemmän kuin aikaisemmin. Silmiään tuon ei tarvinnut onnekseen suojata, hatun lieri kun onnistui pitämään enimmät lumet poissa silmistä. Demoninmetsästäjä vilkaisi rottaa aina välillä, tarkastaen että tuo pysyi mukana, ja hengissä. Tällaiset olosuhteet olivat vaaralliset jopa siihen tottuneille, saati sitten tottumattomille. Jed oli aina silloin tällöin joutunut tämänkaltaisiin olosuhteisiin, mutta eihän sitä tuosta rotasta tiennyt.
Lopulta matkanpää oli enää lyhyen matkan päässä, ja hyvä että oli, sillä myrsky oli saapunut täydellä voimallaan. Pimeä yö oli entistä pimeämpi voimakkaan lumisateen ja pilvien peittämän taivaan takia, eikä valoa kajastanut oikeastaan mistään. Jed joutui pinnistelemään erottaakseen rotan, vaikkei se ollut niin vaikeaa kuin se olisi voinut olla. Hiljaa mielessään Jed kiitti sitä tuntematonta isovanhempaansa (tai isoisovanhempaansa, ei Jed tiennyt suvustaan oikeastaan mitään, Celdorin kirkko kun oli kasvattanut hänet, josta hän sitten oli edennyt demoninmetsästäjiin), joka oli ollut jonkin sortin haltia. Jos rotta näytti välillä jäävän jälkeen, Jed jäi odottamaan, tai auttoi tuota pääsemään etenemään.
"Nyt pitäisi löytää joku vaes suoja", Jed huusi rotalle, lähinnä sen takia koska ääntä oli muuten hieman vaikea saada kuuluviin huivin takaa, plus tietenkin tuulikin piti jonkin verran ääntä. "Joku luola tai jotain! Näetkö minua paremmin tässä pimeässä?" Jed kysyi, elehtien vuorten suuntaan. Pimeässä ei voisi alkaa nousemaan, mutta joku suoja matalemmalta pitäisi löytää ja nopeasti. Jokunen matka itään oli pieni metsikkö aivan vuoren juurella, mutta matka sinne olisi täysin suojaton, kun taas itse vuoristo oli lähempänä, mutta sieltä olisi hieman hankalampi löytää suojapaikkaa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 14, 2009 21:28:03 GMT 3
Iksaa oli kokenut myrskyjä ennenkin kotona, joskus koviakin. Silloin vain oli muutama asia ollut hyvin ratkaisevasti eri tavalla. Ensinnäkään se ei oikeastaan koskaan ollut lunta ja viimaa, vaan vettä ja piiskovaa tuulta. Siinä, missä puhuri oli tuntunut silloin vain iskevän päin lujaa ja kunnolla, tuntui se nyt leikkaavan läpi, kuin veitsellä - kirjaimellisesti, välistä rotta oli vähällä uskoa todella saaneensa haavoja. Ja toiseksi hän oli ollut edes jonkinlaisessa suojassa, eikä tarpomassa myrskyä vastaan. Nyt hän työntyi eteenpäin läpi hangen, jääteräisen tuulen hakatessa vasten ja piiskoessa jäistä lunta, näkemättä juuri mitään - edes silloin kun pyyhkiä kasvojaan. Vasta nyt hänellä käväisi mielessä se, että tähän voisi todellakin kuolla.
Muutamaan kertaan Iksaa oli vähällä kaatua tuulessa ja astuessaan huonosti hankeen, kaatuikin kerran. Myrsky vei hyvin nopeasti kaikki halut jatkaa, eikä hänellä ollut tuntoa oikeastaan enää missään raajassa kunnolla. Mutta hän käsitti myös hyvin, hyvin varmasti sen, että jos tähän jäisi paikoilleen, kuolisi lumen peittämänä ja jäykäksi jäätyneenä kinoksena, eikä siitä saisi koskaan tietää yhtään kukaan. Eikä se olisi hiukkaakaan san parempi, kuin kuolla putoavaan oksaan. Hän nieli valituksensa, tiedosti ja sysäsi syrjään sen tosiasian, että viiksikarvat olivat kaikki jäätyneet pystyyn, iski itseään muutaman kerran naamaan saadakseen edes hieman tuntoa ja verta kiertämään, ja otti vastaan miehen tarjoaman avun. Hän ei kuolisi tällaiseen. Gruutkaan ei selvästi aikonut kohdata loppuaan, se oli tarpeeksi jykevä pitämään puolensa pahempaakin tuulta vastaan.
Miehen huutaessa jotakin täytyi Iksaan keskittyä hetki ajattelemaan tajutakseen, mitä tämä oikein oli sanonut. Osittain se oli pelkkää myrskyn vaatimaa keskittymistä etenemiseen, ja osittain sen aiheuttaman ujelluksen ansiota, mutta hän tajusi kuitenkin loppujen lopuksi. Hän tuskin näki hiukkaakaan miestä paremmin, mutta pakko alkoi olla löytää suojaa. Rotalla ei ollut aavistustakaan, paljonko oli tarkalleen edetty, siitä oli tullut hänelle jalan pakottamista toisen eteen jo hyvä hetki sitten. Hän siristeli silmiään ja vilkuili ympärilleen, koettaen nähdä jotakin, aivan mitä tahansa. Luolaa tai muuta suojaa hän ei nähnyt, ainakaan suoranaisesti, mutta äkkiä jokin erottui piiskovan lumen ja hämärän seasta. Se oli vain äkillinen välähdys, joka katosi heti, mutta hän oli varma siitä. Hän toivoi olevansa. "Tuli", Iksaa sylkäisi ilmoille, osoittaen suuntaan, jossa oli valopisteen nähnyt. Vuorten juurta kohti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 20, 2009 20:41:44 GMT 3
Jed tuijotti myrskyn läpi rotan osoittamaan suuntaan, mutta ei ainakaan heti nähnyt mitään. Eikä nyt ollut paljoa aikaa jäädä katselemaan sinne päin, muuten kävisi pian niin että joku matkalainen törmäisi pariin lumipatsaaseen myrskyn laannuttua, jotka epämääräisesti muistuttivat ruumiita. Ei sellainen loppu ollut tosiaankaan sellainen mitä tuo monenlaisten taisteluiden veteraani halunnut kohdata. Mieluummin vaikka kuolisi jonkun kirotun sekopää-murhaajan toimesta kuin pelkkien luonnonvoimien takia.
"Näytä tietä! Minä en nähnyt sitä!" mies karjui rotalle, ja viittoi tätä astumaan johtoon. Kaksikon selviytyminen olisi nyt ainakin jonkun aikaa lähinnä rotan varassa, ja celdorilaista tämä vähän hermostutti. Tuo ei täysin luottanut rotan kykyihin, mutta parempaakaan ei nyt oikein ollut tarjolla. Sentään kukaan ei aktiivisesti yrittänyt tappaa kaksikkoa juuri nyt, se olisi melkeinpä ainoa asia mikä tekisi tilanteesta pahemman. Ne pari kertaa kun demoninmetsästäjä oli matkallaan joutunut ääriolosuhteisiin perässään jonkin sorttiset tappajat tai pedot olivat olleet aika karmeita tilanteita, eikä mies halunnut joutua sellaiseen enää uudestaan. Tässä säässä riski olisi onneksi pieni, ellei joku villi peto joka osaisi elää tällaisissa olosuhteissa päättäisi hankkia itselleen pientä iltapalaa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 20, 2009 21:54:38 GMT 3
Iksaa vilkaisi mieheen silmät tuiskusta sirrillään, ja iski sitten uudelleen naamaansa. Se sai taas hieman verta kiertämään. Hän ei ollut hiukkaakaan varma, mistä se tarkalleen oli tullut. Se vain oli ollut sellainen nopea, todella pikainen välähdys jossakin hämärän ja tuiskun keskellä. Mutta tiesipä hän kuitenkin suunnilleen. Ja tässä kohtaa oli huono jäädä valittamaan, ettei tiennyt tarkalleen. Jo siinä lyhyessä hetkessä, kun oltiin pysähdytty, sai rotta pyyhkiä lunta päältään. Myrsky tahtoi tappaa heidät, aivan varmasti tahtoi. Eipä hänellä siis suuremmin ollut muitakaan vaihtoehtoja, kuin ottaa johto ja lähteä laahaamaan suunnilleen oikeaan suuntaan. Jos tarkka sijainti ei selviäisi mentäessä, niin ainakaan siitä ei tarvitsisi enää koskaan murehtia.
Iksaa painoi eteenpäin, vilkuillen välillä vain, että Gruut oli mukana. Olihan se, ja selvästi vähemmillä vaikeuksilla, kuin hän. Tuuli viilteli taas jäisillä veitsillä, ja jollei olisi tiennyt, olisi rotta edelleenkin melko vakaasti väittänyt, että vuosi verta. Mutta kuitenkin hän näki, ettei niin ollut. Se vain tuntui siltä, kylmä sekoitti. Hän koetti kuitenkin työntää kivut ja muun mahdollisimman kauas ja yksinkertaisesti siirtää jalkaa toisen eteen. Hanki tuntui paksummalta, kuin aikaisemmin. Tarpominen vei voimia nopeasti. Yhdesta asiasta Iksaa oli kaikesta huolimattakin melko varma; hän oli todellakin nähnyt valon, ja se näkyi nyt useammin, lähempää ja vahvempana. Mieskin varmasti erotti sen jo ainakin ohimennen. Vuorien suunnalta se tosiaan näytti tulevan, kukaties tuli jonkin luolan suussa välkkymässä. Iksaalla uskoi sen sellaiseksi. Tai ainakin hän toivoi. Todellakin toivoi. Lämpö ja suoja kannustivat jopa aavistuksen kovempiin ponnistuksiin. Hän ei aikonut kuolla tänne, ei nyt eikä koskaan. Hän menisi vaikka pakolla läpi, jos suojaa löytyisi. Hän oli myös melko varma siitä, että muutama viiksikarva oli nyt katkennut jäädyttyään. Mutta nyt hän oli myös varma valosta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 22, 2009 20:30:22 GMT 3
Tulta, Jed riemastui nähdessään valon välähdyksen pimeyden ja lumisateen välistä. Sillä ei nyt ollut väliä oliko kyseessä jokin niistä munkkien läpikulkutunnelin sisäänkäynneistä, vai oliko siellä jotain muuta. Sitä kerkeäisi miettiä sitten silloin kun ei oltaisi jäätymässä hengiltä lumimyrskyssä. Pahimmassa tapauksessa siellä kai olisi örkkejä, Jed oli kuullut niitäkin olevan näillä main. Vaikka demoninmetsästäjä osasi tulla örkkien kanssa toimeen, eivät ne niin pahoja olleet kuin heidän maineensa, niin yhteisen kielen puute voisi aiheuttaa ongelmia. Celdorilainen kyllä osasi pari varianttia örkkien käyttämistä kielistä, mutta olisi epätodennäköistä että täällä päin örkit puhuisivat samaa kieltä kuin kaukana meren takana miehen suuressa kotimaassa - tai kotimantereella, mutta ne olivat lähes yksi ja sama asia Celdorin tapauksessa.
Kaiken varalta mies vähän löysäsi pistoolikoteloaan, siltä varalta että pitäisi turvautua diplomatian suorimpaan muotoon. Eihän sitä ikinä tiennyt, ja Jed aikoi päästä suojaan hinnalla millä hyvänsä, paskat hienostelusta näissä olosuhteissa. Tosin, jos nyt joutuisi tappeluun niin siinä olisi henki vaarassa. Jo se olisi melkoista tuuria, jos Jed onnistuisi vetämään pistoolinsa, tähtäämään ja ampumaan, saati sitten käyttämään miekkaa.
"Valmistaudu minkä tahansa varalta! MINKÄ TAHANSA!" Jed huusi rotalle, toivoen rotan ymmärtävän ja kuulevan. Puhuri oli hetkeksi laantunut, mutta epäilemättä se tulisi pian takaisin. Hyvällä tuurilla mies ja rotat pääsisivät suojaan ennen sen paluuta täydellä voimalla.
|
|
|
Post by submarine on Jan 22, 2009 20:58:45 GMT 3
Iksaa otti miehen varoituksen vakavissaan vastaan. Kaiken järjen mukaan luolassa tosiaan saattaisi olla mitä tahansa, eikä se millään tavalla välttämättä ollut mitään mukavaa. Oikeastaan, rotan tähänastiset kokemukset pohjoisesta huomioonottaen, se mitä todennäköisimmin ei olisi mitään mukavaa. Varmuuden varalle hän laski keihäänsä olalta ja tarrasi sen kylmästä varresta kiinni molemmin käsin. Miehellä oli kaiketi tehokkaammat aseet, mutta ei hänkään aikonut jäädä puolustuskyvyttömäksi. Kunnon keihäs oli hyvä turva montaa asiaa vastaan, ja hän toivoi sen pätevän nytkin, jos tarvetta olisi.
Kun päästiin niin lähelle, että luolan suun saattoi nähdä, totesi Iksaa sen olevan melko pieni ja vähän kuljettu. Kovinkaan suureltakaan se ei vaikuttanut, sikäli kuin rotta kykeni sellaista ulkoa päin sanomaan. Mutta tuli siellä joka tapauksessa loimotti, sitä ei voinut nähdä suoraan ulkopuolelta, mutta se heijastui seinille. Iksaa oli melkein varma siitä, että tunsi kylmettyneissä jäsenissään aavistuksen lämpöä, vaikka olikin varmasti mahdotonta. Jo seiniltä heijastuvan punahehkun tuijottelu teki ulkona jännittämisen melko sietämättömäksi. Iksaa valmistautui, kiristi otettaan keihään varresta ja kurkisti sisään.
Luolan näkymää ei voinut sanoa ainakaan välittömästi suoranaisen uhkaavaksi. Pienehkössä luolassa istui taljan päällä melko mitäänsanomaton, ehkä hitusen vanhanpuoleinen mies turkiksiin kääriytyneenä tulen edessä. Tämä tuijotteli liekkeihin tuima ilme kasvoillaan jalat ristissä ja kädet puuskassa, kuin olisi pohtinut jotakin tärkeää. Tämä ei näyttänyt ainakaan heti huomanneen, ja rotta sai tilaisuuden katsoa hieman tarkemminkin. Vasta nyt hän tajusi katsoa tultakin, ja jäi tuijottamaan hetkeksi. Se ei nimittäin nuollut mitään puita tai muutakaan sytykettä, vaan tuli jonkinlaisesta kulhosta. Vieressä maassa lojui toinenkin samanlainen suu alaspäin, mutta siitä ei noussut mitään. Kulho ei ollut kovinkaan suuri, mutta siitä huolimatta liekit olivat ainakin hyvän nuotion vahvuiset.
Äkkiä mies näytti huomaavan, että tätä tarkkailtiin, ja kohotti katseensa. Nähdessään tarkkailijat tämä lähti varuillaan työntämään toista kättään kohti lattialla lojuvaa kirvestä, sanomatta kuitenkaan mitään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 27, 2009 20:18:16 GMT 3
Jedin tyydytykseksi rottakin oli valmistautunut kaiken varalta pahimpaan. Fiksu otus. Liika luottavaisuus saattoi helposti viedä ennenaikaiseen hautaan.
Kun luolan suuaukko lopulta tuli näkyviin, Jed huokaisi helpotuksesta. Ainakaan tuolla ei olisi paljoa porukkaa, jälkien vähyydestä ja luolan pienuudesta päätellen. Eiköhän tuosta selvittäisi, demoninmetsästäjä ajatteli tyytyväisenä katsellessaan luolaan. Tulenkajon houkutus, ja luolan näennäisen vähäinen riski eivät kuitenkaan saaneet tuota unohtamaan varuillaan oloa, tuo mies oli sen verta kokenut ettei semmoista erehdystä tapahtuisi. Demoninmetsästäjä joka ei ollut epäluuloinen ja aina varuillaan sai usein huomata kuolevansa melko nopeasti.
Päästyään tarpeeksi sisälle luolaan nähdäkseen mistä tulenkajo tuli, celdorilainen tuijotti lähdettä ja sen omistajaa hieman epäluuloisena. Joku palava neste, Jed päätteli, hän oli nähnyt sellaisia aina silloin tällöin. Alkemistit varsinkin tykkäsivät kyhäillä niitä ilman mitään sen kummempaa syytä. Eli joko mies olisi alkemisti, tai kyseessä olisi jotain vaarallista. Kaiken varalta Jed varautui vaarallisempaan vaihtoehtoon, vaikka se että mies alkoi ujuttautua kirvestään kohti tulijat nähdessään viittasi alkemiaan
"Me olemme vain matkalaisia jotka haluavat suojaa, vanhus", Jed sanoi nopeasti, ääni hieman tukkoisena kylmyyden takia.
|
|
|
Post by submarine on Jan 27, 2009 20:43:09 GMT 3
Kuullessaan selvää puhetta mies näytti pysähtyvän kesken kurotuksensa, muttei kuitenkaan vetänyt vielä kättään pois, vaan jäi varuillaan tuijottamaan luolan suulle ilmestyneitä. Selvästikin tämä koetti saada mahdollisimman paljon selville kummastakin, ja vilkuilipa pitkään Gruutiakin. Iksaa tuijotti tätä takaisin. Mies oli selvästikin vanhemmanpuoleinen, nyt kun sai katsoa tarkemmin, muttei kuitenkaan hintelä tai voimattoman näköinen. Väheneviksi käyneet vuodet olivat varmasti vieneet tältä jo veroaan, mutta siitä huolimattakin mies näytti vankalta ja hyväkuntoiselta. Ensin rotta ei oikein ymmärtänyt tämän toista silmää, se oli punertava ja pysyi liikkumattomana ja avonaisena tulen loimussakin, mutta arveli sen olevan sitten vain tekosilmä, jokin oli vienyt oikean. Joka tapauksessa mies ei selvästikään ollut elänyt helppoa elämää.
Saatuaan ilmeisesti tarpeeksi hyvän kuvan tilanteesta mies kohotti toisen käden lyhyehkölle parralleen ja veti sormensa sen läpi muutamaan kertaan. Sitten tämä puhui täysin ymmärrettävällä, ja oikeastaan edes suuremmin murtamattomalla, joskin kuivan käheällä yleiskielellä: "Eipä minulla taida olla siihen suurempaa vastaanpanemista, joten parempi suostua helpolla. Jos sisään mahdutte, niin tulkaa. Rotat pysyvät kauempana. Ja minä pidän lukua omaisuudestani ja otan sen tarpeen vaatiessa takaisin", mies totesi, kuulostamatta sen suuremmin suopealta kuin vihamieliseltäkään. Tämä vain totesi. Ja sitten tämä tuijotteli taas tuleen.
Iksaa ei ainakaan tuhlannut hiukkaakaan aikaa astuessaan peremmälle ja istuutuessaan mahdollisimman lähemmäs tulta katsomaan, mahtoiko mikään sormi tai varvas vielä liikkua. Ja että palaisiko tunto koskaan mihinkään. Lämmön hän ainakin tunsi hyvin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jan 29, 2009 20:21:40 GMT 3
Jed pisti merkille melko lailla samat asiat kuin rottakin, eikä miettinyt niitä sen kummempia. Hieman tuo katsoi epäluuloisesti miehen toista silmää, ennen kuin arveli sen olevan lasisilmä tai jotain vastaavaa. Vanhus oli todennäköisesti suhteellisen vaaraton.
"Kiitos", Jed sanoi ja kohteliaasti teki lievän kumarruksen, ennen kuin astui lähemmäs tulta, ja istui liekkien lämmön ääreen. Huivin tuo otti pois heti kun sormet alkoivat vähän liikkua, jonka jälkeen vuorossa olivat käsineet, hieman hankalampi homma. Lopulta celdorilainen sai mustat hansikkaansa pois, ja pisti istumapaikkansa viereen lämpenemään. Ei kuitenkaan liian lähelle tulta, turhia riskejä ei kannattaisi ottaa, varsinkaan jos loppumatkakin olisi yhtä kylmä ja myrskyinen kuin tämä alku, vaikka Jed sitä epäilikin. Myrsky luultavasti laantuisi pikkuhiljaa yön aikana, ja vaikkei laantuisikaan, vuoret antaisivat suojaa jonkin verran, ainakin tarpeeksi jotta voisi etsiä sen munkkien tunneliverkoston. Toivottavasti.
Jed otti myös myrskyssä kärsineen lierihattunsa päästään, ja tarkasti sen kunnon. Vaikka tuo hattu oli sopinut vähän joka paikkaan, ja oli toiminut osittain Jedin aseman osoittajana Celdorissa (niin kuin muu vaatetus muka ei sitä tehnyt - useat demoninmetsästäjät, kuten myös Jed, olivat koristelleet asunsa erilaisilla joko uskonnollisilla symboleilla, tai kuoleman symboleilla, joten tuon ryhmän jäsenet tunnisti aika helposti kuka tahansa pikkuisen asiaanvihkiytynyt). Tällaiseen ilmastoon hatunreuhka ei sopinut, ja niinpä tuo päätti hankkivansa itselleen kunnollisen päähineen sitten määränpäässään.
Paljoa tuo ei kuitenkaan asioita alkanut miettiä, vaan keskittyi lähinnä lämmittelyyn. Sormet tuntuivat mukavilta niiden alkaessa pikku hiljaa sulaa.
|
|
|
Post by submarine on Jan 29, 2009 20:51:50 GMT 3
Iksaa oli äärimmäisen helpottunut lämmöstä. Tietenkin se johtui vain äskeisestä jäätymisestä, mutta tuli tuntui oikeastaan erityisen kuumalta. Siitä hän oli kuitenkin lähinnä vain ja ainoastaan iloinen, ja hieroi parhaansa mukaan osasiaan takaisin edes jonkinmoiseen lämpöön, etenkin paljaita. Nenäkin alkoi vuotaa nyt, kun ei ollut enää liian jäässä siihen, ja senkin rotta otti lähinnä positiivisesti. Helpotus lämmöstä ja suojasta oli paljon voimakkaampi, kuin mikään valitus mistään tällä hetkellä. Ohimennen hän lupasi itselleen pyhästi ja syvästi, että hankkisi vaatteet. Olkoonkin että hänellä oli turkki ja paksu nahka, nyt niistä ei ollut läheskään tarpeeksi apua. Mutta ainakaan ei oltu jäädytty hengiltä.
Vanhahko mies ei selvästikään ollut turhan ihastunut seuraansa. Tai sitten tämä oli yksinkertaisesti happaman näköinen aina. Joka tapauksessa mies tuijotti istumapaikaltaan alta kulmain ja kädet puuskassa, kasvoillaan jokseenkin pahansuopa ilme. Iksaa koetti olla katsomatta tätä turhan paljoa, hän tiesi kyllä mitä rotista oltiin mieltä, eikä halunnut antaa mitään syitä alkaa hankalaksi. Ei sillä, että mihinkään oltaisiin lähdetty, hän ei ainakaan aikonut hyvällä lentää ulos, mutta kuitenkin. Oli yksinkertaisesti helpompaa, jos ei tarvinnut ruveta mihinkään hätiköityyn. Ja miehellä kuitenkin oli kirves, joka tarkemmin ajatellen oli keihästä paremmassa asemassa ahtaassa loukossa.
Lopulta vanhus näytti tuhahtavan itsekseen, ilmeisesti tarkkailtuaan ja arvioituaan yllätysvieraitaan hetken, ja ojensi kätensä tulensa ylle. Iksaasta lähemmäs, kuin olisi ollut mitenkään järkevää - vaikka olikin myönnettävä, että tätä se ei näyttänyt haittaavan. "Kaikkeen tekin työnnytte, celdorilainen", vanhus tuhahti happamasti, kuin vanha sitruuna, melkein kuin ohimennen, ja sylkäisi tulikulhoonsa. Tai mahdollisesti se meni ohitse.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 3, 2009 20:50:47 GMT 3
Jed rauhallisesti lämmitteli tulen ääressä, mutta kuitenkin tarkkaili kaiken varalta vanhusta, tuo kun ei näyttänyt kovin ihastuneelta vieraisiinsa. Parempi olla epäluuloinen kaikkea kohtaan kuin yliluottavainen idiootti.
Jedkin pisti merkille hieman oudon lähellä tulta pidetyt kädet, mutta ei pitänyt sitä kovin erikoisena. Tokihan se kannattaisi pitää mielessä, mutta todennäköisesti kyseessä ei ollut mitään. Demoninmetsästäjä yllättyi lievästi miehen todettua hänen kansallisuutensa, mutta ei antanut sen näkyä. Useimmat täältä päin olevat eivät yleensä tunteneet Celdoria tai sen asukkaita, mikä oli se asia joka hämäsi hieman Jediä. Toisaalta, vanhushan oli todennäköisesti kokenut yhtä sun toista elämänsä aikana, niin eihän se ihme olisi jos tuo olisi joskus sattunut törmäämään Jedin maanmiehiin, tai kuullut tarinoita heistä.
"Minkäs sille voi, tärkeitä asioita tuolla vuorten toisella puolella", Jed vastasi olkiaan kohauttaen, päättäen että hän vastailisi mahdollisimman vähän ennen kuin hän saisi tietää enemmän vanhuksesta.
|
|