Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Oct 22, 2008 11:28:54 GMT 3
((Peekuleen Houkutus-fani *naur* Anteeksi että kesti, oli inspiraation puute, mutta nyt saat replysi )) Dante kuunteli hiljaa ja mietteissään. Nuori vampyyri punnitsi vaihtoehtoja. Jos hän jäisi tänne, elämä olisi samanlaista kuin ennenkin ja luultavasti mies ei tapaisi muita kaltaisiaan ainakaan pariinsataan vuoteen. Täällä oli turvallista, mutta usein ikuisuus yksin kävi sietämättömäksi, laskeutui raskaana varjona päälle ja hän pakeni sitä uneen. Josmies lähtisi mukaan (Dante alkoi yhä enemmän kallistua tämän vaihtoehdon kannalle), hän saisi nähdä maailmaa ja mikä parasta, saisi tavata muita kaltaisiaan ja kenties saisi noilta vastauksia kysymyksiin, jotka olivat miehen mieltä vaivanneet monta vuosisataa. Tosin matkassa oli riskejä, vampyyrinmetsästäjiä oli kaikkialla, kai noille maksettiinkin hyvin. Mutta kunhan pitäisi matalaa profiilia, tuskin harmeja paljon tulisi. Niin Dante ainakin toivoi. ”Olet nähnyt maailmaa paljon minuun verrattuna ja maailma kutsuu minuakin. Se, vastaanko kutsuun on kuitenkin kysymys jota olen kauan miettinyt. Ja nyt olen päättänyt, että jos en toimi, pelkään, etten koskaan enää pääse täältä pois.” Dante sanoi hiljaa.”Tämä on kotini, mutta myös vankilani, täynnä muistoja, joista haluan eroon. Ja siksi kysynkin Marei..” Mies käänsi katseensa neitoa päin.”..Huolitko minut mukaasi?”
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 8, 2008 14:18:24 GMT 3
Marei katseli hiljaa Dantea, mutta vaikka hän miestä katsoikin, niin hänen katseensa ei toiseen osunut, vaan oli matkannut jonnekkin tuhansien vuosien päähän. "Meitä ketkä emme juo ihmisten verta on hyvin vähän, ja yleensä me pysymme omissa oloissani poissa ihmisten ilmoilta, Mutta Aro, Marcus, Caius. He ovat vähän kuin meidän kansamme kuninkaita, he katsovat että järjestys säilyy, että me ketkä olemme yön lapsia, pidämme itsemme salassa, jotta ihmiset eivät saisi tietää meistä. He ovat heitä, ketkä ovat omaksuneet itsensä, ja hyväksyneet myös. He tappavat ihmisiä juodakseen." neito sanoi lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Maailma vetää kaikkia puoleensa, toisia enemmän ja toisia taas vähemmän Dante." Marei lausahti tylsistyneen oloisena. "Olen maailmaa kiertänyt miltein tuhannen vuotta, mutta verrattuna tuohon kolmikkoon pohjoisessa...." hän lausahti mutta lopetti kesken kaiken, ja katsoi mieheen. "He ovat eläneet tässä maailmassa monia tuhansia vuosia, eikä heidän ikää enään kukaan muu muista kuin he itse, eivätkä he pelkää tuhota heitä, ketkä vastustavat yön lapsien lakia." neito jatkoi, ja kostutti huuliaan. "Se maailma mihin olet astumassa ei ole lämmin paikka meidän kaltaisillemme, meitä metsästetään kuin karjaa, ja maailma on kylmä paikka elää, mutta minä lähden jälleen illan koitteessa, joko sinä mukanani, tai et..." Marei hymyili hieman sanoessaan niin ja leikki taas nukkuvansa.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Nov 18, 2008 0:32:06 GMT 3
Dante tajusi kyllä, ettei matkasta tulisi helppo eikä liioin turvallinen. Jos kaikki menisi pannukakuksi, siinä voisi saada surmansa. Toisaalta vampyyri halusi elää, toisaalta hän ei enää ollut pitkään aikaan nähnyt syytä moiseen. Se kaikki mikä oli joskus ollut tärkeää ja rakasta, oli nyt poispyyhittyä, ollutta ja mennyttä. Muistot olivat muuttunet raskaiksi kantaa, osa niistä oli jäänyt jo pimentoon. Dante kävi maate Marein vastauksen saatuaan, mutta piti silmänsä auki ja katseli kattoa.
Mies tiesi että oli vampyyriksi varsinainen surkuhupaisa tapaus. Hän oli tunteellinen, liiankin inhimillinen ja sitä harvoin katsottiin vampyyreissa hyvänä ominaisuutena. Danten ajatukset harhailivat ja katse kääntyi Mareihin. Miehellä ei ollut hajuakaan, nukkuiko neito vai leikkikö vain nukkuvansa. Pieni hymy hiipi miehen huulille hänen katsellessaan neitoa. Tavallaan mies ihaili Mareita, olihan tällä enemmän kokemusta maailmasta.
Dante nousi istumaan sohvalle ja katsoi kytevää hiillosta takassa. Hän oli päättänyt lähteä illalla Marein matkaan. Tosin miehen arvion mukaan aurinko oli vielä korkealla, menisi pitkä aika ennenkuin se laskisi. Dante sulki silmänsä ja hyräili hiljaa hieman surumielistä, rauhallista säveltä. Vanha laulu, jonka hän muisti nuoruudestaan. Siitä nuoruudesta tosin taitaa olla parisataa vuotta, Dante ajatteli mielessään ja virnisti hieman itsekseen, silmät yhä kiinni ja hyräilyä keskeytämättä.
((Anteeksi pitkä väli ^^"))
|
|