Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 14, 2008 20:17:21 GMT 3
[Ikuto, tulehan.. ]
Hän käveli alas vuorenrinnettä. Lumi oli paikoitellen jo sulanut. Ympärille alkoi hiljalleen ilmestyä yhä enemmän ja enemmän puita, kunnes ne muodostivat metsän. Se tarjosi jonkinlaista suojaa tytölle. Tuuli toi mukanaan lämpimämpää, metsältä tuoksuvaa ilmaa. Kaikkialla leijui kevään tuoksu. Talvi oli viimein ohi. Huputettu tyttö vilkuili hermostuneen oloisena ympärilleen, kuin peläten jotain. Jossain lähellä virtasi lumen sulamisvesistä muodostunut puro, joka tulvi yli äyräidensä. Hän kasteli siinä kätensä mutta ei juonut. Vesi ei näyttänyt riittävän puhtaalta. Tyttö jatkoi matkaansa raikkaassa ilmassa, kuivaten kätensä samalla viittaansa. Hän toivoi ehtivänsä alas laaksoon ennen yön tuloa.
Tyttö katseli ympärilleen jo osittain sulaneessa metsässä. Kaikkialla kuului tippuvan veden, ja eläinten ääniä. Metsä oli niin sanotusti heräämässä eloon jälleen. Loska kasteli tytön kengät, mutta hän ei välittänyt. Kengät kastuivat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tässä kelissä. Tyttö kiersi eteensä tulleen lohkareen ja hymyili hieman. Aikaisemmin havaittavissa olleesta hermostuneisuudesta ei ollut enää jälkeäkään.
Nainen, tai tarkemmin ehkä sanottuna vielä tyttö, käveli ripein askelin kohti lähimmäistä majataloa. Laaksossa melkein kaikki lumi oli jo sulanut, joka tavallaan harmitti Catherinea. Hän piti lumesta. Majatalon ikkunat päästivät pimenevään ulkoilmaan kodikasta valoa. Catherine huokaisi hiljaa. Hän oli päässyt ensimmäiseen määränpäähänsä ja oli siitä iloinen. Lepo olisi tarpeen. Tyttö avasi oven hitaasti. Paljon ulkoilmaa lämpimämpi ilma iski tyttöä kasvoihin tämän astuessa sisään. Catherine käveli aulassa olevan henkilön luo, jolta hän oletti saavansa huoneen. Ainakin täksi yöksi.
|
|
|
Post by Themily on Sept 14, 2008 22:26:55 GMT 3
Vaalea poika käveli laakson pohjalla, jossa oli jonkinlainen kylä. Hän oli juuri saapunut tähän pieneen kylään, joten hänelle oli tärkeää löytää yösija ennen kuin tulisi pimeää. Harppoen ripein askelin poika jatkoi matkaa kylmähkössä ilmassa kietoen takkiaan tiukemmin ympärilleen. Talvi, se ei ollut pojan mieluisimpia vuodenaikoja. Enemmän hän tykkäsi kesästä. Kevät ja syksykin menetteli, mutta keväällä oli vielä pitkään jäljellä talven pakkasia ja syksyllä taas alkaisi pian pakkaskelit.
Hentoinen valo paistoi talojen ikkunoista joiden ohi poika harppoi. Monien talojen ja rakennusten ikkunat olivat huuruiset ja osittain jäätyneet. Yhtäkkiä jokin tai jotkin kirmasi pojan ohitse tullen melkein tämän päälle. Lähellä oli ettei hän kaatunut perseellensä maahan säikähdyksestä. Pienet tenavathan ne olivat juosseet hänen edestään. Pahaiset kakarat olivat tulleet yhtäkkiä jostain nurkan takaa katsomatta eteensä, mitä törppöjä
Poika jatkoi matkaansa ja löysikin pian etsimälleen majatalolle. Jokin muukin meni samaiseen majataloon. Hiljaa poika astui sisälle rakennukseen. Lämmihkö tuulaus pöllähti pojan kasvoille ja poika nautti siitä. '' Saavuitkin vihdoin Kaitou'' jokin huikkasi yhtäkkiä. Se oli varauksia vastaanottava nainen(vai haluatko että se on mies). Kaitou nosti katseensa kyseiseen henkilöön hiljaa.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 15, 2008 18:41:20 GMT 3
Catherine ei ehtinyt astua montaakaan askelta kun kyseinen henkilö, nainen, huusi jotain hänen takanaan tulleelle miehelle. Tyttö katsahti kopeasti mieheen, ja astui sivuun tämän tieltä. He nähtävästi tunsivat toisensa.. Catherine ajatteli. Poika tai mies, tyttö ei osannut sanoa kumpi, ei vaikuttanut kovin erikoiselta, eikä kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.
Catherine veti huppuaan tiukemmin kasvoilleen, vaikka sisällä oli hyvin lämmin. Tyttö päätti jättää nämä kaksi, ja kääntyi mennäkseen ulos. Kyllä hän myöhemminkin sen huoneen voisi varata. Tyttö kiiruhti ulos keväiseen ilmaan, joka oli viileämpää kuin hän muisti. Catherine risti kätensä viittansa alla, kietoen sitä tiukemmin ympärilleen. Vaikka keväällä ei ollut niin kylmä kuin talvella, lämpö oli pettävää. Ilma alkoi viiletä päivän kääntyessä iltaan. Catherine harhaili vielä hetken kylän loskaisilla kaduilla, ennen kuin päätti suunnistaa takaisin majataloon.
Sisällä kaikki oli kuin aikaisemminkin. Ihmiset tosin näyttivät vähentyneen aulasta. Catherine etsi katseellaan viimeksi näkemäänsä naista, ja löysikin tämän pian. Hän lähti ripein askelin kulkemaan tätä kohti. Tyttö halusi hoitaa asian mahdollisimman nopeasti ilman sen erityisempää rupattelua. Viimein Catherine saavutti naisen, ja mutisi tälle. "Haluaisin varata huoneen täksi yöksi näin aluksi.."
|
|
|
Post by Themily on Sept 15, 2008 20:19:39 GMT 3
Kaitou katsahti hiljaa Catherineen ja sitten naiseen. Hänellä oli ollut tapana pienenä käydä täällä paljon. Asuihan hänen isoäitinsä ja isoisänsä täällä, muttta vanhemmaksi kasvettuaan hän alkoi käydä harvemmin. Syytä hän ei tienny... Kaitou käveli naisen luo tai pikemminkin häntä voisi sanoa tytöksi, suunnilleen Kaitoun ikäiseksi. ''Pitkästä aikaa...'' Poika mumisi hiljaa ja nojasi puiseen pöytään.
''Kuinka pitkä aika siitä nyt on kun viimeksi kävit?'' Tyttö kysyi. '' Tulitko käymään isovanhempiesi haudalla?'' Kaitou silmäili aulaa hetken ennen kuin vastasi tytölle. '' Siitä on nyt varmaan vähän yli vuosi kun viimeksi kävin.... En tullut pelkästään käymään haudalla, minulla on vähän asioita hoidettavana.'' Tyttö silmäili poikaa hetken. ''Vai niin. '' Kaitou katseli aulaa samalla kun jutteli tytön kanssa.
Majatalon ovi aukesi tovin päästä uudelleen ja sama aikaisempi tyttö/nainen tuli sisälle. '' Missä muuten äitisi on Sara?'' Kaitoun Saraksi kutsuma tyttö nosti katseensa Catherineen tämän tullessa sisälle, mutta katse kääntyi pian uudelleen Kaitouhin jokseenkin surullisena tämän kysyessä hänen äidistään. ''Hän kuoli muutama viikko sitten. Minä olen nyt isäni kanssa pitänyt tätä äidin majataloa pystyssä, mutta enimmän aikaa joudun olemaan yksinäni täällä kun isä matkustelee.'' Sara sanoi. ''Anteeksi, en tiennyt...'' Kaitou sanoi kääntyen tyttöön päin.
"Haluaisin varata huoneen täksi yöksi näin aluksi.." Kaitou kuuli sanottavan ja käänsi katseensa Catherineen. ''Ääk... Selvä... Odota hetki....'' Sara selasi jotain kansiota läpi. '' Sinulla kävi tuuri... Täällä on vielä yksi huone vapaana Kaitoun oman lisäksi... Huoneen numero on 10... Tässä on avain...'' Sara sanoi ja hymyili pienesti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 18, 2008 19:34:17 GMT 3
Catherine nyökkäsi pienesti samalla kun otti avaimen tytöltä, ollen kuin ei olisi kuullut mitään mitä he olivat hetkeä aikaisemmin puhuneet. Eihän asia hänelle kuulunut. Tyttö poistui, lähtien huoneeseensa. Vai Kaitou.. Catherine ajatteli. Hän oletti Saraksi nimitetyn henkilön puhuneen vieressään seisoneesta miehestä. He kun tuntuivat jo tuntevan toisensa. Viimein Catherine löysi huoneensa, avasi oven astuen sisään hämärään huoneeseen. Huone ei onneksi tuntunut olevan ylellinen, ylellisyys tarkoittaisi kallista, ja kalliiseen huoneeseen hänellä ei ollut varaa.
Catherine huokaisi helpotuksesta. Huoneessa oli ihanan rauhallista ja viileää. Mikään ei liikkunut. Mistään ei kuulunut ihmisten puhetta, ainakaan kovaa. Catherine istuutui mukavan oloiselle sängylle ja silmäili huonetta. Kaikki tarpeellinen tuntui löytyvän ja paikka oli puhdas. Hetkeen tyttö ei jaksanut siitä liikahtaa, mutta päätti lopulta mennä syömään jotain pitkän matkan jälkeen. Catherine nousi raskaasti huokaisten; Pitäisi mennä taas ihmispaljouteen. Tyttö käveli hiljaa ovelle, josta katsahti taakseen ettei ollut jättänyt mitään sängylle lojumaan. Hänellä ei ollut varaa hukata juuri mitään.
Tyttö sulki oven perässään ja käveli aulaan. Hän oletti että majatalossa olisi jonkinlainen paikka jossa syödä, eikä olettanut väärin. Catherine asteli aulan poikki ruokailu tilaan, joka oli melkein täysi. Tyttö huokaisi ja päätti syödä ruokansa omassa huoneessaan jos saisi.Catherine puikkelehti ihmisvilinässä kohti tiskiä. Tyttö puhui nopeasti miehelle tiskin takana, sai listan halvimman annoksen maksaen sen. Tämän jälkeen Catherine kääntyi palatakseen huoneeseensa.
|
|
|
Post by Themily on Sept 18, 2008 20:49:57 GMT 3
Sara katsoi Catherinen perään ja käänsi katseensa sitten taas Kaitouhin. ''Ja sinulle...''. ''...Huoneen numero 11... Kiitos'' Kaitou sanoi ja virnisti napaten avaimen ''kuokusta'', missä avaimet yleensä roikkuivat. Poika kääntyi lähtien ruokailutilaa kohti. ''Käyn haukkaamassa jotain purtavaa... Nähdään myöhemmin'' Hän huikkasi vielä Saralle.
Kaitou katseli kattoon kävellessään ruokailutilaa kohti, eikä huomannut Catherinea ja sen johdosta sitten törmäsi tähän. ''Ah... Sori kauheasti...'' Poika sanoi kääntäen hölmistyneen, jokseenkin hätääntyneen, katseensa tyttöön. Kaitou käveli Catherinen ohitse. Vähän matkan päässä poika pysähtyi tuntiessaan valtavaa kipua rintakehässään. Ei kai taas...., poika ajatteli ottaen tukea seinästä ''huohottaen'', hengittäen, raskaasti. Kaitou puri huultaan kivusta.
Sara katsoi Kaitoun perään. Hymy kohosi tytön huulille, kun tämä törmäsi Catherineen. Pölvästi... Katsoisit eteesi, Sara sanoi hiljaa. Hetken päästä tytön katse muuttui kumminkin kauhistuneeksi kun Kaitou nojasi seinään pitäen rintakehäänsä. ''Voi kauhistus...'' Sara lausui hiljaa ja tuli pois tiskin takaa ja juoksi Kaitoun luo. ''Kaitou...Kaitou...'' Sara sanoi hätääntyneenä tarttuen poikaan. ''Mikä hätänä? Mitä tapahtui? '' Hän lateli kysymyksiä.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 30, 2008 16:39:05 GMT 3
"Hei!" Catherine huudahti Kaitoun törmätessä häneen. Tyttö loi mieheen jokseenkin jäätävän, mutta pikaisen katseen. Tämän onneksi Catherine ei ollut tiputtanut ruokaansa. Miksi hän oli näyttänyt hätääntyneeltä? Catherine kysyi itseltään lähtiessään jatkamaan matkaansa. Samassa hän kuuli hätääntyneen naisäänen sanovan jotain, jonka jälkeen seurasi liuta kysymyksiä. Silkasta mielenkiinnosta tyttö kääntyi katsomaan, höyryävä ruoka edelleen toisessa kädessään. Häneen äsken törmännyt mies, Kaitou, näytti olevan tuskissaan. Tuo ei ollut kyllä minun vikani.. Catherine ajatteli ja mietti pitäisikö vain liueta paikalta vähin äänin. Olettaisin.
Catherine huokasi ja laski ruokansa läheiselle tiskille, toivoen sen pysyvän siinä kunnes hän palaisi. Tyttö käänsi katseensa takaisin Kaitouhun ja tämän vierellä olevaan tyttöön. Kävellen lopulta heidän luokseen. "Onko jotain sattunut?" Hän kysyi äänellä joka tuli jostain hupun uumenista. Jos mitään vakavaa ei ollut, hän lähtisi paikalta nopeammin kuin he ehtisivät tajuta.
|
|
|
Post by Themily on Sept 30, 2008 17:44:23 GMT 3
Kaitou käänsi katseensa Saraan ja sitten Catherineen. '' Olen ihan kunnossa, tämä on ihan tätä tavallista...'' poika sanoi suoristautuen kivun hiljalleen loppuessa. ''Taidan mennä huoneeseeni...'' Kaitou sanoi hiljaa kääntyen ja lähtien huoneensa suuntaan.
Kaitou katsoi hiljaa peiliin huoneessaan, hän nosti hiljaa paitansa rintakehän yläpuolelle. Rintakehässä näkyi kolme arpea, luodin tekemää arpea. Poika huokaisi ja laski paitansa alas.
//lyhyt//
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Sept 30, 2008 20:12:09 GMT 3
Catherine kohautti olkiaan kuullessaan vastauksen, ja katosi ruokansa mukaan ottaen saman tien omaan huoneeseensa. Oven sulkeutuessa takanaan tyttö sulki silmänsä ja huokaisi hiljaa. Catherine istui sängylle ja aloitti syömisen. Kunnon ruoka oli mukavaa vaihtelua kuivalihaan ja niihin mitä sattui löytämään. Lopetettuaan syömisen Catherine laski lautasen läheiselle pöydälle ja asettui makaamaan sänkyynsä. 24 lautaa.. Tyttö laski huvikseen laudat katosta paremman tekemisen puutteessa. Hän ei jaksanut ajatella nyt, väsyneenä. Jonkin ajan kuluttua tyttö riisui viittansa ja laittoi sen tuolin selälle roikkumaan. Catherine haukotteli väsyneenä ja lähti peseytymään, samalla kun palautti lautasen. Hetken kuluttua tyttö oli taas sängyssä. Nukkumassa tällä kertaa.
[[ sama juttu.. >< inspiraatio tähän kohtaan metsässä]]
|
|
|
Post by Themily on Oct 19, 2008 21:49:50 GMT 3
Kaitou makasi selällään sängyllä katsellen kattoa hiljaa. Ajatukset virtasivat sinne tänne pojan päässä. Poika sulki silmänsä huokaisten kääntyen kyljellensä. Yhtäkkiä huoneen oveen koputettiin ja kesti hetken kun ovi avattiin koputtajalle. Oven takana seisoi kauhistuneen näköinen Sara.
''Mikä hätänä Sara?!'' Kaitou huudahti ja tarttui tyttöön vetäen tämän huoneeseen sulkien oven tytön perästä. Sara tuijotti maata hiljaa nyyhkyttäen. ''Minua... Minua pelottaa Kaitou...'' Tyttö sanoi hiljaa. Kaitou katsoi tyttöön hiljaa. Hän ei ollut usein nähnyt Saraa tuon näköisenä. '' Mitä on tapahtunut?'' Poika kysyi.
''Kuulin jonkun tulevan aikaisemmin sisälle, mutta tullessani aulaan en nähnyt muuta kuin verilätäköitä lattialla....'' Sara puhui katkonaisesti. ''Verta?'' Kaitou kysyi. Poika tarttui tyttöön painaen tämän itseään vasten. ''sinun ei tarvitse pelätä... Minä olen tässä... Minä suojelen sinua...'' poika puhui lempeällä äänellä hieroen tytön selkää rauhoittavasti.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 21, 2008 21:25:54 GMT 3
Hän käveli vuoristossa. Samassa paikassa kuin oli aikaisemmin päivällä kävellyt. Ilma oli pistävän kylmää, ja tytön oli vaikea hengittää. Vaikka jää ja vesi kuuluivat hänen erikoisuuksiinsa. Kauempana alarinteellä hän näki tumman, varjomaisen hahmon. Katsomattakin hän tiesi kuka se oli. Pahoinvoinnin aalto hyökyi hänen ylitseen. Tyttö lähti kiipeämään rinnettä ylös. Kuitenkin tietäen, ettei siellä olisi pako paikkoja riittävästi.
Kauaa ei Catherine ehtinyt nukkua. Ulkoa kuului jos jonkinlaisia askeleita, ja ilmassa leijui jokin.. Pelkoa.. Tyttö heräsi hätkähtäen kovaääniseen kolaukseen. Jossain kaatui jotain. Hän nousi säpsähtäen ylös. Ja hän kun oli luullut pystyvänsä nukkumaan edes yhden yön kunnolla. Lisää askeleita. Catherine kuunteli hetken. Yössä oli liikaa ääniä. Tyttö nousi ylös sängystä. Hänellä ei ollut mitään halua nousta, mutta jos jotain oli tapahtunut niin ehkä olisi parempi.. Niin nopeati Catherine ei ollut pitkään aikaan pukenut päälleen.
[[Anteeksi kesto. Kovin paljon on ollut kiireitä, ja inspiraatio-pula. >< Koeviikkokin alkoi juuri..]]
|
|
|
Post by Themily on Nov 22, 2008 13:27:46 GMT 3
Kaitou käänsi katseensa ovelle. Käytävästä kuului kauhistuneita huudahduksia ja kiljumista ja ovia pamahteli kiinni. Sara käänsi katseensa myös ovelle pelokkaan näköisenä täristen. Hän käänsi katseensa poikaan, kun tämä hellensi otettaan hänessä. ''Pysy täällä, Minä menen katsomaan mikä siellä on...'' Kaitou sanoi ja käveli ovelle. ''Älä mene sinne, siellä on vaarallista... Sinut voidaan tappaa...'' Sara sanoi kauhistuneena silmät kyynelissä.
''Ei ole mitään muutakaan vaihtoehtoa, ennen pitkää se kumminkin tulee tänne...'' Kaitou sanoi. ''Ota tämä varoiden vuoksi jos se tulee.. Osaat varmasti käyttää tätä...'' Poika sanoi ja otti toisen aseen itseltänsä ja ojensi sen Saralle. ''Minä menen nyt...'' Poika sanoi päästäen hymyn huulillensa, kunnes katosi ovesta. Poika käveli äänettömästi käytävää eteenpäin. Pian hän tuli aulaan vievään oven aukkoon. Aulassa liikkui jokin tumma hahmo aseen kanssa. Kaitou painautui seinää vasten ja katsoi nurkan takaa hahmoon. Hän ei huonoksi onnekseen ollut huomannut takanaan olevaa taulua, jonka läsi räsähti hieman, kun poika painautui sitä vasten.
Hahmo käänsi nopeasti katseensa Kaitoun suuntaan ja osoitti tätä pistoolillaan ja ampui. Kaitou väisti luotia, joka upposi hänen olkapäähänsä. Poika puraisi huultaan ja lähti juoksemaan nopein askelin käytävää takaisin päin pidellen verta vuotavaa olkapäätään.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 25, 2008 18:00:04 GMT 3
Käytävällä vallitsi lievästi sanottuna täysi kaaos. Catherine seisoi jähmettyneenä ovellaan. Jostain kuului pistoolin laukaus. Tyttö hätkähti kovaa ääntä, lähtien tähän suuntaan. Joku oli saattanut loukkaantua. Pian häntä vastaan tulikin jo poika, joka piteli kättään olkapäässään olevan valuvan haavan päällä. Tämä oli tulossa siitä suunnasta, mistä laukaus oli kuulunut. Catherine pysäytti pojan, jääden tämän kulkureitin tielle. Hän ei jaksanut ruveta väittelemään tämän kanssa, joten sanoi vain. "Anna kun katson haavaasi." Ääni kantautui hupun varjoista kylmänä. Vastausta odottamatta hän siirsi toisen käden syrjään. Vastaväitteitä ei hyväksytty, vaikka niitä olisikin kuulunut.
Hetken aikaa Catherine tarkasteli haavaa. Luoti oli mennyt syvälle, haavasta valui paljon verta. Kaitou menettäisi pian paljon verta. "Vastaa nopeasti, haluatko että poistan luodin parannan haavasi nyt heti?", ääni oli käskevä. Siniset silmät tuijottivat poikaa pistävästi hupun alta odottaen kärsimättöminä vastausta. Hän ei pitänyt tällaisesta. Vaikka kyseessä olikin tuntematon ihminen, tekijä saisi maksaa.
[[...]]
|
|
|
Post by Themily on Nov 26, 2008 16:33:24 GMT 3
Kaitou katsoi Catherineen ihmeissään, miksi tyttö halusi auttaa tuntematonta ihmistä. '' Olen ihan kunnossa, on sitä pahempiakin sattunut...'' poika sanoi ja päästi lempeän hymyn huulilleen. Hän käänsi katseensa taaksensa suuntaan, josta hän oli tullut. Käytävältä kuului pahaenteisiä ääniä. '' Osaatko taistella?'' Poika kysäisi nopeasti virnistäen. Hän kääntyi tulosuuntaansa ja näki jo pahaenteisen varjon. Pian esiin tuli huppupäinen hahmo, joka piti kädessään kahta pistoolia. Hahmo nosti aseen Kaitouta ja Catherinea kohti ladaten aseen. Laukaukset soivat ilmassa kauan senkin jälkeen, kun hahmo oli lopettanut ampumisensa. Hahmo katsoi muiden suuntaan ja hämmentyneen kauhistunut ilme kohosi tämän kasvoille nähdessään, ettei muut olleetkaan kuolleet. Kaitou oli luonut jonkinlaisen suojan itsensä ja Catherinen eteen. Suoja hohti jäänsinisenä ja se hohkasi hieman kylmää ympärilleen.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Nov 27, 2008 15:25:50 GMT 3
"Hmph.. Tehtäväni on parantaa, jos näin sattuu", Catherine hymähti kylmästi, katsoen sitten hänkin käytävän suuntaan. "Mikä ettei..", tyttö vastasi Kaitoun kysymykseen. "Ei olisi ensimmäinen kerta.." , hän lisäsi niin, että vain hän itse kuuli. Tumma hahmo astui hetken kuluttua näkyviin, osoittaen kahdella pistoolillaan heitä. Ja ampui. Kaitou oli nostanut heidän ja miehen väliin sinisenä hohtavan suojan. Tyttö tunsi siitä hohkaavan kylmyyden ja kohotti kulmiaan kysyvänä. Catherine oli yllättynyt, hän ei kuvitellut pojan omaavan taikoja. Hän itsekin osasi hieman samantapaisen loitsun. Joskin, tytön itsensä mielestä, hieman vahvemman. Hahmon viha huomattuaan etteivät he kuolleetkaan oli melkein käsinkosketeltavaa. Tämä selvästi aikoi yrittää jotain muutakin. "Osaat siis taikoa.", Catherine totesi kysyvästi, veden väriset silmät hohtaen jäätynyttä valoa. Tyttö mutisi muutaman sanan ja loi toisen kilven edellisen vahvistukseksi.
|
|