shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Aug 22, 2008 17:55:06 GMT 3
Kaukaisuudessa autojen virta kulki laiskasti ja harvakseltaan. Kello oli jo yli puolenyön, ja ihmiset nukkuivat taloissaan turvassa. Tai ainakin turvallisuuden tunteessa. Enää kaupungin tuhoutuneessa keskustassa nouseva tornikaan ei vienyt ihmisiltä yöunia, niin kuin se oli niin pitkään tehnyt ilmestyessään tyhjästä ja aloittaessaan omituisten tapahtumien sarjan. Mikään ei ollut samanlaista sen päivän jälkeen.
Rauhaisaa yötä repi kuitenkin kolmen ihmisen äänet. Yksi mies ja kaksi naista. Mies kuulosti raivostuneelta, toinen nainen hyvinkin hengenhädässä olevalta, ja kolmas päättäväisen anovalta. ”Thomas! Päästä hänet!” ”Pysy erossa tästä, Suz!” ”Thomas kiltti…. minä…. en minä…. pahoillani…” Nyyhkytykset kaikuivat seiniltä. Niitä säestivät askeleet: yhdet hyvin päättäväiset, toiset, kuin niiden omistajaa olisi raahattu, ja kolmannet pysähtelivät ja kipittivät perässä.
Kolmikko päätyi erään kerrostalon eteen. Pitkä tummatukkainen mies piteli toista naista otteessaan käsivarsi tuon kaulan editse, ja toinen nainen seisoi lyhyen matkan päässä, ja näytti siltä kuin olisi tahtonut rynnätä repimään naisen irti miehen käsistä. ”Thomas! Et ole nyt yhtään järkevä!” ”Onko sillä väliä!? Hän on aivan samanlainen kuin he muutkin!” ”Se ei silti tarkoita, että sinun pitäisi tehdä näin!” ”Thomas….” ”Minä tapan sen miehen, ja hän saa katsoa, kun teen sen!” Nopeita askeleita, jotka kuitenkin pysähtyvät kuin seinään Thomaksen äänen kajahtaessa jälleen raivokkaana: ” Suz, liikut vielä askeleenkin niin hän kuolee tähän paikkaan! Ja yritätkin temppujasi, niin tapan sinut!” Suzin kulmat kurtistuivat ruskeiden lyhyiden hiusten heilahtaessa tietä pitkin kulkevassa tuulessa. Huulet puristuivat vihaiseksi viivaksi. ”Sinä et ajattele meitä lainkaan. Olet aivan kuin he!” ” Minä en halua ajatella teitä enää, Suz! Olen ajatellut teitä aivan tarpeeksi! Haluan ajatella itseäni, ja he loukkasivat minua!” Nainen Thomasin otteessa värähtää kasvoillaan järkyttynyt ja kuolemanpelkoinen ilme.
Thomas käy hetken hengellistä taistelua Suzin kanssa kiinteän katseen muodossa ennen kuin kohottaa kätensä. Kuuluu voimakas ’whum’ ja miehen käsi on ilmiliekeissä, ja valaisee heidän ympäristöään kirkkaammin kuin katulamput. Se heittää voimakkaat varjot Thomaksen kasvoille, saaden hänen piirteensä näyttämään petomaisilta. ”Muista, Suz… ole kuin kiltti tyttö, ja katso hiljaa kiltisti.” Thomas suuntaa kätensä takanaan olevaa kerrostaloa kohti, samalla kääntyen puolittain sen suuntaan. Tuli kääriytyy nauhana suuren rakennuksen ympärille, tunkeutuu sisään ja aloittaa polttamisensa säästämättä mitään. ”Miksi? Vain yksi heistä on sinun vihasi kohde! Miksi heidän kaikkien on kärsittävä?” Suz kysyy epätoivoa äänessään. ”Koska he kaikki katsovat meitä kuin syöpäläisiä. Siksi. Heitä on rankaistava!” ”Olet hullu!” Suz kohottaa kättään, mutta se jää puolitiehen Thomaksen vilkaistessa häneen terävästi. ”Älä edes yritä.” Nainen Thomaksen otteessa valittaa kovaan ääneen kyynelten valuessa silmistään. Hän katsoo kuinka liekit nuolevat yhä ylemmäs ja ylemmäs taloa. Sisältä kuuluu jo montakin palohälytintä, ja ihmiset koittavat paeta palotikkaille, mutta nekin ovat kummallisessa tulessa, joka ei välitä, mitä sen tulee polttaa. Yksikään ei pääse ulos. Kadulle ja ympäröivien talojen ikkunoihin on kerääntynyt uteliaita ihmisiä. Suurimman osan kasvoilta kuvastuu kauhu. Talon edustalla olevan kolmikon ympärillä on runsaasti tilaa, sillä kaikki näkevät kyllä tulen aiheuttajan Thomaksen käden edelleen syytäessä tulta rakennukseen. Suz on yrittänyt uudelleen lähestyä kaksikkoa, mutta Thomas on sylkäissyt tulta hänen eteensä niin, ettei hän pääse etenemään. Muutamat tajuavat shokiltaan soittaa hälytyskeskukseen.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Aug 29, 2008 12:50:07 GMT 3
"...viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista..." mies laski tasaiseen rytmiin nostaessaan leukansa yli katosta roikkuvan metallisen tangon. Hiki pisaroi hänen ohimoillaan, valui pitkin niskaa ja harmaanvihreän hihattoman peittämää selkää. Tukikohdan kuntosalilla ei ollut miehen lisäksi ketään muuta ja hänen matala äänensä kaikui harmailla kiviseinillä. Jostain kaukaa yläkerran tiloista alkoi kantautua hälytyksen aiheuttama sireenin huuto, joka kuului sementin läpi vaimeana. Mies irrotti otteensa tangosta ja tiputtautui lattialle, valmiina siihen mitä oli tulossa. Kuntosalin ovi oli kiinni, mutta hän saattoi suorastaan kuvitella sen takaa käytävällä kantautuvat askeleet kun joku lähestyi. Venytellen käsivarsiaan mies kääntyi kohti ovea juuri samalla hetkellä kun se lennähti auki ja häntä hieman nuorempi vaaleahiuksinen mies astui hengästyneenä huoneeseen ja kohotti nopeasti kämmenensä ohimolleen tehden kunniaa ylempiarvoiselleen. "Kapteeni Lee, teidän on tultava, ykköstason hälytys tornilla!" mies pihisi hengityksensä lomasta. Mies, kapteeni Lee, kumartui nappaamaan tuolilta pyyhkeen ja kuivasi hien pois kasvoiltaan ja niskastaan, jota osin peitti musta tribaalimainen tatuointi, joka jatkui hihana pitkin hänen oikeaa käsivarttaan ottaen siipensä levittäneen kotkan muodon hänen olkavartensa kohdalla. "Ei onnistu, tänään on vapaapäiväni," Lee virnisti ja paljasti valkean hammasrivistönsä. Aavistuksen esiintyöntyvät kulmahampaat antoivat ilkeämielisen vivahteen tuolle virneelle, ja tummat kulmakarvat vain korostivat tuota. "Mutta sir, me tarvitsemme kaikkia! Siellä on joku niistä... niistä... sekopäistä riehumassa!" nuori upseeri korotti ääntään ja lievä hätääntyminen kuulsi läpi hänen teräksisen katseensa. Lee katsoi hetken ympärilleen huoneessa, huokaisi syvään ja pudisti päätään. Kääntäessään katseensa takaisin upseeriin tuo ilkeämielinen virne oli palannut miehen huulille. "No en tietenkään voi jättää sitä hupia väliin!" Lee murahti sarkastisesti, nappasi tuolilta mustan villapaitansa ja puki sen ylleen. Miehet ryntäsivät ulos käytävälle liittyen muutaman muun kohti pukuhuoneita ryntäävien miesten joukkoon ja hetkeä myöhemmin liittyivät täysissä varusteissaan ulos ryhmittäytyneiden sotilaiden luokse. Lee otti paikkansa rivistön edessä ja johti joukkonsa kohti panssariautoja, jotka odottivat täydessa valmiudessa porteilla. "Pojat, rauhoittukaa," Lee komensi autoon päästyään joukkojaan, joita kohteli ylempiarvoisten poissaollessa paljon rennommin kuin arvonsa määritteli. Aina siitä asti kun heidät oli määrätty tähän erikoisryhmään - Lee johdossa parhaat miehensä alaisinaan - outojen tapahtumien saadessa alkunsa, oli jokainen päivä ollut yhtä hullunmyllyä. Nämä miehet eivät olleet Leelle vain joukko sotilaita, vaan miehiä, ystäviä joiden henki riippui heidän jokaisen kunnosta ja luottamuksesta heidän välillään. Lee kääntyi erään upseerin puoleen, joka oli radiopuhelimella yhteydessä hälytyskeskukseen, johon soitto oli tullut. "Mikä on tilanne?" hän kysyi upseerilta. "Sekasortoinen. Koko talo on liekeissä, paikalle on jo hälytetty ambulansseja ja paloautoja. Siellä on joku mies, joka sylkee liekkejä kaikkialle, eikä mitään tunnu olevan tehtävissä, liekit eivät sammu." "Selvä miehet, kuunnelkaa. Tämä tyyppi, kuka ikinä onkaan, on kohteemme. Yritetään olla aiheuttamatta liikaa huomiota ja meteliä, kuten aina, mutta kohde on eliminoitava. Onko selvä?" "Kyllä, sir!" kuului vastaus ilman epäröintiäkään. Musta panssariauto jatkoi tasaisen nopeaa vauhtiaan kohti keskustaa ja palavaa rakennusta, miesten tarkistaessa vielä kertaalleen varustuksiaan ja aseitaan. Koskaan ei tiennyt kuka heistä saattaisi jäädä palaamatta yhdeltä näistä reissuista, ja sen aiheuttaman pelon näki noista ilmeettömistä silmistä, jotka vilkuilivat toisiaan kuin sanoakseen "Pidetään huoli toisistamme, veljet."
((Sorryy, tuli vähän pikainen vuoro ja myöhässä, kaiken ihanan lisäksi olen ollut koko viikon vatsataudissa, mutta halusin nyt kirjoittaa edes jotain jotta peli etenisi. Äläkä mieti noita sotilastermejä, mä olen niistä totaalisen pihalla! Joten voi olla ilma- maa- ja merivoimien arvot sun muut mahdolliset sekaisin xD))
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Aug 29, 2008 15:45:44 GMT 3
Suz oli kohottanut katseensa palavaan kerrostaloon. Sitä vasten Thomas totisesti näytti helvetistä paenneelta demonilta, joka uhkasi ihmisyyttä. Hänen sydäntään puristi pelko. Oliko hulluus saanut Thomaksesta otteen, niin kuin jo niin monesta muusta? Hän oli luullut, että mies oli ollut heistä tasapainoisimmasta päästä. Katse vaelsi Thomaksen pitelemään naiseen. Emily… He olivat Thomaksen kanssa seurustelleet kolme kuukautta, mutta nainen oli pettänyt miehen, ja tässä he olivat. Emily henkensä hädässä, Thomas hulluuden partaalla ja hän, Suzanne Harney, katsomassa kuinka hänen yski parhaista ystävistään päätyisi pimeän syliin. Hän pelkäsi niin kovasti ottaa sen yhden askeleen. Suz havahtuu Thomaksen petomaiseen nauruun. Hän ei kuule Emilyn hiljaista ääntä, mutta nainen pahentaa vain tilannettaan. Suz näkee kuinka Thomaksen käsi Emilyn kaulalla alkaa kuumentua, ilman väreillessä sen ympärillä. Emilyn kurkusta lähtee korvia huumaava kiljunta, joka päättyy korinaan, hänen syttyessään tuleen. Thomas päästää palavan ruumiin valahtamaan asfaltille elottomana. Suz tuijottaa järkytyksen vallassa Thomasta ja mies vastaa katseeseen pelkällä hulluudella omassaan. Puristus sydänalassa voimistuu ja Suz haukkoo henkeään. Tuli hänen edessään alkaa leviämään hänen ympärilleen, syömään maata päästäkseen lähemmäs häntä itseään. Nainen pudistaa päätään koittaen saada ystävänsä lopettamaan. Thomaksen kauluksen alta loistaa sininen hehku hänen puolikuun muotoisen merkkinsä palaessa voimankäytöstä. Sitten tuli lakkaa etenemästä, kun molempien huomio kääntyy tien toisessa päässä kuuluvaan sireenien ulvontaan. Ambulansseja, paloautoja. Hälytyskeskukseen oli tehty ilmoitus. Ihmiset perääntyvät vielä, kun hälytysajoneuvot valtaavat osan tiestä, kuitenkin jääden kauemmas kaksikosta. Erikoisjoukot olisivat pian täällä, Suz tietää mielessään. Hänen katseensa siirtyy Thomkaseen, jonka kasvot ovat vääristyneet kaikesta sisällä pidetystä vihasta. ”Thomas ei…..” Suz huokaisee hiljaa. Thomas on kääntänyt molemmat kätensä kohti palomiehiä, jotka koittavat sammuttaa hänen suurta roviotaan. Uusi liekkinauha kiitää ilman halki. Se sulkee sisäänsä yhden paloautoista, saaden sen räjähtämään. Suz kuulee ympäriltään kiljaisuja, hän tuntee ihollaan ihmisten pakokauhun. Ei enempää sivullisia, Thomas. Hän kohottaa toisen kätensä kohti Thomasta. Hän tekee sen, mitä ei vieläkään pysty selittämään. Miten hän aina kykeni tarttumaan johonkin toisen hänen kaltaisensa sisällä, ja ohjaamaan siitä mielensä mukaan mitä toinen sen jälkeen teki voimillaan. Hän tunsi Thomaksen kamppailevan vastaan, mutta hän puristi kovempaa, yrittäen tukahduttaa alleen tämän hulluutta hipovan tahdon. Hän tunsi kuinka hänen oma merkkinsä miltein roihusi keskellä hänen selkäänsä, hänen takkinsa ja paitansa alla, turvassa sivullisten katseilta. Thomas ei kyennyt enää syytämään liekkejään viattomien ylle. Surullinen hymy pakotti itsensä esille naisen kalpeilla kasvoilla. Hän kohtasi Thomaksen villin katseen. Hän näki miehen loikkaavan luomansa tulimuurin läpi, joka ei satuttanut häntä lainkaan. Käsi puristui Suzin kaulan ympärille, ja hän tunsi kämmenensä painautuvan miehen hiestä märkänä olevalle rinnalle. ”Kuole, huora!” mies sihisi hampaidensa välistä.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Nov 18, 2008 20:11:53 GMT 3
Raskaasti panssaroitu auto liikkuu kaduilla yllättävän nopeasti valtavasta painostaan huolimatta, mutta se onkin suunniteltu nimenomaan siirtämään joukkoja paikasta toiseen turvallisesti ja nopeasti. Henkilöautot väistyvät nopeasti teiden sivulle antaakseen tilaa autolle, jonka katolla sireenit huutavat ja valot vilkkuvat punaisina. Lopulta auto kurvasi tien viereen palavan kerrostalon sivustalle ”Okei, pojat, muistakaa mitä on harjoiteltu,” Lee kertasi autossa, kumartuneena kymmenen toverinsa keskelle. Takaosan ja etupenkin panssarilasi oli vedetty auki, jotta myös edessä istuvat kolme miestä kuulisivat taakse. Muutama miehistä oli vielä nuoria, siirretty erikoisryhmään vasta muutama viikko takaperin, ja mies halusi varmistaa, ettei kukaan innostunut temppuilemaan. ”Nyt on tosi kyseessä, en halua kenenkään yrittävän ryhtyä sankariksi.” Kirkkaansininen katse kiersi miehissä kohdaten jokaisen katseen varmana ja rohkaisevana. Aseistetut miehet syöksyivät ulos autosta sulavana jonona, aseet ja suojakilvet esillä, ja marssivat talon luokse, muiden paikalla olevien virkavallan edustajien tehden miehille tilaa. Paloautot hoitaisivat liekit myöhemmin, ambulanssit pelastaisivat ne ketkä olivat vielä pelastettavissa, mutta kukaan ei ollut lähestynyt kerrostalon edessä olevaa kolmikkoa, se on Leen miehien hommaa. Miehet vetivät aseet esiin – niiden panokset olivat tainnutusluoteja, sillä määräysten mukaan kohteet oli vietävä takaisin tukiasemalle, luultavammin tutkittavaksi – ja etsivät oman paikkansa muodostelmassa, joka lähestyi kolmikkoa. Kaksikkoa, Lee korjasi mielessään nähden maassa makaavan naisen, jonka ruumis yhä paloi hiljaisella liekillä. Ruumista nouseva savu oli paksua ja haisi palaneelle ihmislihalle, mikä sai joukon nuorimmat irvistämään ja kääntämään katseensa kaksikkoon. Lee seisahtui noin viidentoista metrin päähän miehestä, joka piteli naista kurkussa ja kohotti kätensä käskien muita pysähtymään paikoilleen. Hän teki nopean arvioinnin tilanteesta, molempia oli pidettävä uhkana kunnes toisin varmistuisi, mutta mies oli selvästi heidän pääasiallinen kohteensa. ”Seis!” Lee karjaisi auktoriteettia uhkuvalla kylmällä äänellään, joka kajahti kaikuna kerrostalon seiniltä. Hän oli joukon kärjessä ja laski hieman suojakilpeään saadakseen tähdättyä miestä tarkemmin kaulaan. ”Päästä irti naisesta ja astu kauemmas tai ammumme! En varoita toista kertaa! Astu kauemmas ja pidä kädet näkyvillä!”
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Nov 18, 2008 20:31:04 GMT 3
Thomaksen katse kääntyy Suzista Leehen. Hulluus loistaa katseesta ja silmänräpäyksessä, Suz tuntee kuinka mies vetää hänet itsensä ja erikoisjoukkojen väliin ilman, että hän ehtii muuta tehdä kuin kiljaista. Käsi puristi edelleen kurkkua, ja hän oli siirtänyt kätensä Thomaksen ranteesta pitämään kiinni. Hän tunsi, ettei hän ollut enää kokonaan ohjaksissa, ei saanut pidettyä Thomaksen voimia kurissa. Thomas katsoo suoraan erikoisjoukkojen ilmiselvään johtajaan kulmiensa alta, suu irveessä kuin mies murisisi. Toiseen suupieleen ilmestyy pian ivallinen hymy. Suz kuolisi, jos hän kuolisi. Tuliringistä heidän ympärillään alkaa hiljakseltaan lipumaan pieniä tulinoroja kohti erikoisjoukkoja. Thomas keskitti kaiken tahtonsa niihin, ylitti Suzin tahdon, kun tuo pelkäsi liikaa ollessaan siinä miehen suojamuurina. ”Thomas lopeta… Lopeta… ole kiltti..” Suzin hiljainen ääni sopertaa, kun hänen katseensa seuraa tuli noroja maassa. Thomaksen käsi tuntui polttelevalta hänen kaulallaan. Hän pystyi vain vaivoin pitämään edes suurimman osan aisoissa, edes itseensä kohdistuvan voiman kaukana. Hän ei tahtonut enää yhtäkään uhria lisää. Epätoivoinen katse oli kääntynyt katsomaan miestä hänen edessään viidentoista metrin päässä. Aivan kuin se olisi huutanut ’juokse! lähde vielä, kun kykenet siihen elossa.’
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Nov 18, 2008 21:59:56 GMT 3
Lee ei tiennyt naisen voimista mitään ja nähdessään miehen vetävän naisen eteensä, epäilys tämän ulkopuolisuudesta tilanteeseen iskeytyi hänen mieleensä. Kapteeni ei kuitenkaan ollut mies, joka otti pienimpiäkään riskejä työnsä ja käskyjensä suhteen, jotka olivat jokaisen uhkatilanteen eliminointi. Rankan ja tehokkaan koulutuksen käyneen miehen mieli oli lujittunut, eivätkä pakolliset siviiliuhrit olleet hänen silmissään liian suuri uhraus työn suorittamiseen. Varsinkaan, kun kyseessä oli harmittomat tainnutusammukset. Jehut päämajalla saisivat hänen puolestaan setviä sotkut, jos nainen paljastuisi siviiliksi ja uhkaisi oikeushaasteella, mutta siihen asti Lee ei ottaisi riskejä. Miehen tummat kulmat kuitenkin kurtistuivat tilanteen saamasta käänteestä, sillä tämä muutti tilanteen täysin. Normaalisti olisi ollut enemmän aikaa tilanteen rauhoittamiseen, mutta panttivankitilanne pakotti nopeaan toimintaan. Liekkien alkaessa lähestyä sotilaita, reaktio oli salamannopea Leen ladatessa aseensa ja sitä seurasi metallin kilahduksien sarja, kun koko ryhmä seurasi johtajansa esimerkkiä. Puolustusasema muuttui nopeasti hyökkäysvalmistukseen ja kaksitoista paria silmiä tuijotti tähtäimen läpi kohdettaan odottaen käskyä. Leen tumma katse kohtasi naisen paniikintäyteisen katseen hetkellisesti, ennen kuin tuo painoi liipaisimesta ja ase ampui tainnutusnuolen naisen kaulan suuntaan. Ammus löysi kohteensa ja aneen levitessä valtimon kautta verenkiertoon vaikutus oli välitön ja nainen vaipui tajuttomuuden tilaan. Lee laski sen varaan, että tämä tulisi mielipuoliselle miehelle yllätyksenä ja tämän huomio herpaantuisi hetkeksi raskaaksi, elottomaksi käyneen naisen vartalon kannattelemiseen. ”Tuli vapaa!” Lee huusi terävän käskyn heti kun naisen vartalo alkoi valua miehen otteesta ja nopea laukausten sarja halkaisi ilman sotilaiden ampuessa kohti miehen paljastuvaa ylävartaloa.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Nov 18, 2008 22:19:02 GMT 3
Kaikki tuntui tapahtuvan hidastetusti. Hetken ajan hän tuijotti tummiin silmiin, kunnes tunsi jonkin pistävän kaulaansa. Hiljainen inahdus, ja tajuttomuus ympäröi Suzin. Thomas värähti, kun Suziin osui ja tuo muuttui veltoksi hänen käsissään. Hetken aikaa hän ajatteli, että Suz oli kuollut. Hetken hänen päässään huokuivat ne lämpimät tunteet naista kohtaan, jotka olivat kaiken sen raivon ja tuskan alla. Samalla myös maan tulinorot räjähtivät korkeaan roihuun ja lähtivät kiitämään maatapitkin Suzin voiman ollessa poissa niiden tieltä. Jopa tulirinki heidän ympärillään kohosi korkeammaksi. Roihuten kuumana. Tainnutusluodit iskeytyivät tulirintaman läpi kuumentuen juuri sen verran, etteivät ne jääneetkään vain törröttämään miehen rintakehästä, vaan upposivat tuon lihaan. Mies karjui kivusta, ja hetken aikaa kaikki oli vain yhtä suurta roihua, kunnes Thomas lyhistyi maahan Suzin päälle. Ei ollut varmaa oliko mies enää elossa vai ei. Kipinät alkoivat haihtua ilmaan, tuli laantua raivostaan, kun sitä ei enää ruokkinut mikään. Kerrostalon ulkoseinät lakkasivat palamasta, jättäen jälkeensä karun näyn hiiltyneistä seinistä ja osittain sulaneista metalliosista, jotka olivat ennen olleet ikkunalautoja, paloportaita, räystäitä. Asfaltti kyti siitä, missä Thomaksen tuli oli sitä noroina nuollut. Heidän kahden ympärillään oli tulinen kehä, joka paloi vieläkin hiljaisesti. Suzin takkikin oli saanut oman osuutensa ja kyti hiljakseltaan. Hetken hiljaisuus valtasi katua, ennen kuin palomiehet ja ambulanssihenkilökunta ryhtyivät toimiin. Sivullisia pyydettiin siirtymään kauemmas oman turvallisuutensa vuoksi. Vaarallisin tilanne oli nyt ohi.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Nov 18, 2008 22:37:48 GMT 3
Hetkellisesti räjähdysmäisesti roihahtavat tulinorot pakottivat sotilaat perääntymään asemistaan muutaman askeleen taaksepäin. Lee suojasi itseään suojakilvellään puskiessaan läpi nopeasti kuihtuvien liekkien läpi, muutaman miehen seuratessa hänen perässään. Tapahtumapaikka olisi nyt ambulanssien ja palokunnan hallinnassa, poliisi haastattelisi silminnäkijöitä, rauhoittaisivat tilanteen ja siivoaisivat sotkun. Uhkatekijöiden evakuointi jäi Leen ryhmän tehtäväksi ja nopeasti kapteeni tarrautui muutaman miehen kanssa kaksikon vaatteisiin ja raahasi nämä kauemmas kuumuuden ja savun keskeltä. Suojakäsineet suojasivat ihoa kuumuudelta ja miesten raahatessa kahta autolle, muutama muu mies oli hakenut autosta sammutuspeitteet ja loput valmistelivat autoa. Pahimmat vauriot tarkistettaisiin perillä, miesten tehtävä oli ainoastaan hoitaa kuljetus tästä eteenpäin. Lee seurasi sivusta ja antoi komentoja kun sotilaat nostivat tajuttoman miehen ja naisen panssariauton takaosassa oleville penkeille, lukitsivat näiden kädet ja jalat käsirautoihin. Aseita ei laskettu hetkeksikään, ei edes neljän miehen istuessa kaksikon läheisimmille penkeille. Loputkin sotilaat etsivät paikkansa autosta, Leen istuessa tällä kertaa etupenkille viestintämiehen kanssa, joka otti yhteyden tukikohtaan päivittääkseen tilanteen ja ilmoittaakseen heidän tulostaan. Kukaan ei uskaltautunut vielä rentoutumaan, mutta helpotus kuvastui selkeänä sotilaiden kasvoilta – tänään ei menetetty ketään. Kukaan ei myöskään kiinnittänyt mitään huomiota paikalta pois ajavaan panssaroituun autoon, kun sireenit hiljaisina se ajoi takaisin kohti tukikohtaa.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Nov 18, 2008 23:08:02 GMT 3
Hitaasti tajunta alkoi palata Suzanneen. Ensimmäisenä iski kipu. Se sykki jokaisessa solussa, ja hetken aika hänestä tuntui, ettei hän kyennyt hengittämään. Ei se oikeastaan ollut ihmekään. Thomaksen käsi oli onnistunut jättämään naisen kaulaan punaisen kädenjäljen muistutuksena, ettei yö ollut ollut unta. Varovaisesti hän avasi vihreät silmänsä ja koitti saada ympäristöstään jotain selvää. Koetti jopa nousta pystympään, mutta siteet pitivät hänet tiukasti paikoillaan. Pakokauhu iski, kun hän tajusi olevansa sidottuna jossain paikassa, jota ei tunnistanut, ja hetken aikaa hän koitti pyristellä irti pitimistään. Pään alkaessa kuitenkin huimata liikaa päätti hän, ettei tällainen ollut järkevää. Ottaisi rauhallisesti vain. Kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä… Suz keskittyi vain hengittämään rauhallisesti, keskittämään katseensa kattoon, ja kuuntelemaan jos joku olisi tulossa pian. Huone oli niin valkoinen ja kliinisen oloinen, että hän oletti olevansa jonkinlaisessa tutkimusasemassa. Ajatus iskeytyi hänen aivoihinsa: Thomas! Silmät suurenivat ja pää alkoi kääntyillä ympäriinsä, jos mies vaikka olisi samassa huoneessa hänen kanssaan. Ei. Hän oli yksin. Hätääntyminen alkoi herätä hänessä uudelleen. Olikohan mies kunnossa? Eivät kai he olleet tappaneet häntä? Eivät kai, jos hänkään ei ollut kuollut siihen luotiin. Ja eivätkö nämä henkilöt yleensäkin yrittäneet saada heitä hengissä kiinni? Toivottavasti Thomas oli kunnossa. Hänen täytyisi pysyä rauhallisena. Kädet puristuivat nyrkkeihin kynsien painuessa vasten kämmeniä. Rauhallisena. Se oli oikea sana. Hätääntymisestä ei seuraisi mitään hyvää. Hän ei pystyisi keskittymään, jos tarve vaati sitä. Ja hän ei voisi jäädä tänne. Hän tiesi aivan liikaa.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Mar 12, 2009 2:27:06 GMT 3
Pitkä päivä alkoi viimein olla pulkassa, ja kun muut miehet alkoivat tehdä lähtöä tukikohdasta, kuka kotiin lasten ja vaimon kanssa, kuka etsimään läheisyyttä rakastajattareltaan ja kuka kavereiden kanssa kaljatuopille, viivytteli kapteeni Lee vielä kasarmin tiloissa. Hänellä ei ollut perhettä, ei edes vakituista tyttöystävää, eikä keskustan pientä vuokra-asuntoakaan kehdannut oikein kutsua kodiksi, joten usein mies löysi itsensä vielä yömyöhään täyttelemässä papereita ja läpikäymällä raportteja.
Pitkä mies istui papereita täynnä olevan pöydän ääressä, sininen katse jo väsyneenä ja tatuoitu käsi kohosi hieraisemaan jäykistynyttä niskaa. Lee nojasi taaksepäin tuolilla ja venytteli pitkään väsyneitä lihaksiaan ja tummia, pisimmillään korville ja niskaan kasvaneita hiuksiaan taaksepäin sukien vilkaisi seinällä tikittävää kelloa, joka läheni puolta yötä. Ei helvetti, kai se olisi liikuttava. Tummanharmaat reisitaskuhousut, joiden lahkeet oli sullottu maihinnoususaappaiden sisään ja musta hihaton paita yllään mies nousi pöydän ääreltä ja lähti huoneesta.
Hämärällä käytävällä ei ollut liikettä, eikä sellaista siihen aikaan ollut odotettavissakaan, joten Lee yllättyi silminnähden saadessaan pian vastaansa nuoremman upseerin, joka oli jälleen lähetetty hakemaan esimiestään.
”No mitä nyt tällä kertaa?” Lee murahti jo nähdessään vaaleahiuksisen miehen etsivän katseen pysähtyvän itseensä ja vastentahtoisen jäykästi suoritti pakollisen vastauksen käden kohotukseen.
”Se, se nainen aiemmalta reissulta, se…” nuori mies tapaili sanojaan kuin ei olisi ollut varma miksi kutsua naista, oliko se ihminen vai hirviö vai mikä… ”He haluavat, että sinä olet paikalla kun he tekevät hänelle kokeet, testaavat kai ja…”
”Mitä helvettiä minä siellä teen?” Lee ärähti keskeyttäen nuorukaisen hapuilevat selitykset, vaikka kysymys olikin täysin turha. Protokollat vaativat sitä ja tätä ja koska isot herrat perseennuolijat olivat kehittäneet kymmeniä paskantärkeitä käytäntöjä, olisi miehen oltava paikalla henkisenä tukena niille luupäisille tohtoreille ja näytettävä tarpeeksi uhkaavalta ja määrätietoiselta. Vaikka mitä se naikkonen edes kykenisi tekemään, tuskin oli edes yksi niistä. No, saipa taas yhden tekosyyn vältellä yksinäistä vuokrakämppää.
Turhautumistaan peittämättä Lee jätti upseerin yksinään käytävälle aukomaan suutaan tyhjille seinille, ja suuntasi kohti tukikohdan maanalaista laboratoriota. Sinne pääsi ainoastaan yhdellä hissillä läntisen siiven kautta ja sen jälkeen jokainen ovi avautui vain sormenjälkitunnistimella, jotta kuka tahansa ei pääsisi sisälle – eikä varsinkaan ulos. Kasarmin harmaisiin seiniin ja betonilattioihin verrattuna laboratorion vitivalkeat seinät ja kliininen ilmapiiri teknologian huippuvälineistöllä suorastaan häikäisi Leen astuessa tutkimushuoneeseen, jossa naista pidettiin.
Luodinkestävät lasiovet liukuivat pois miehen edestä ja sulkeutuivat heti hänen perässään. Miehen kulmat kurtistuivat hieman hänen huomatessaan olevan ensimmäinen paikalla – lukuun ottamatta tietenkin tutkimuspöydällä siteissä makaavaa nuorta naista. Pitäen epäluuloisen tarkkailevan katseensa naisessa mies asteli hitain askelin huoneen poikki huoneessa olevan pöydän äärelle, jonka päätteeltä näkisi keitä paikalle olisi saapumassa ja milloin heidät oli hälytetty paikalle. Toisin kuin jatkuvasti työtä tekevät sotilaat, nämä huippupalkkoja nostavat professorit tutkintoineen eivät vaivautuneet edes pyörähtämään työpaikallaan ilman erillistä kutsua.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 12, 2009 2:56:06 GMT 3
Suz oli odottanut jo monta tuntia, ja hän oli ehtinyt torkahtamaan, kun oven aukeaminen sävähdytti hänet hereille. Säikähtänyt katse luotiin mieheen joka astui sisään. Tuohan oli se, joka oli ampunutkin häntä aikaisemmin!! Silmissä välähti pelko hetken aikaa, mutta mies vain käveli pöydän ääreen. Koska tänne tulisi joku, joka oikeasti tekisikin jotain, jotta hän pääsisi pois? He varmaan testaisivat hänet. Suzanne oli tutkaillut katseellaan huoneen välineistöä, ja se näytti samalta kuin rutiini tarkastuksissakin oli.
Tietokone päätteeltä Lee sai selville, että naista oli tulossa tutkimaan kolme lääkäriä: Ylitohtori Raul Selvanne, Tidus Hill ja Sebastian Raynolds. Kaikki olivat erikoistuneet juurikin näiden kummallisuuksien tutkimuksiin ja selvittämiseen.
Suzanne ei sanonut mitään, hän tuijotti kattoa ja koitti olla liikkumatta. Kai joku muukin tulisi pian. mies oli ilmiselvästi kutsuttu paikalle vain pelokkeeksi, joten hän ei saanut antaa sen vaikuttaa itseensä. tähän oli suhtauduttava aivan niin kuin rutiini tutkimukseenkin. Kyllä hän selviäisi. Kyllä hän selviäisi… Nainen nielaisee huokauksen.
Minuutit kuluvat… Vihdoin ovi aukeaa ja kolme miestä astuvat sisään hiljaisesti keskustellen ja yhdellä on käsissään henkilötietokansio. Suzanne kääntää huomionsa saapujiin. He vilkaisevat kaikki häntä. Yhdellä ja vanhimman oloisella on nenällään kapeasankaiset mustat silmälasit ja hiuksissaan harmaata. Ylitohtori nyökkää Leelle ”Hyvä… kaikki on nyt ilmeisesti paikoillaan. Te kysynette kysymykset, kapteeni?” mies kysyy kuivakkaasti, samalla kun hänen avukseen kutsutut lääkärit alkavat kiinnittää anturoita Suzannen ohimoihin ja rintakehälle, sekä laittamaan laitetta kuntoon, jotta se varmasti ottaa kaiken sähköisen tiedon talteen, jota Suzannesta saisi irti. Nainen itse pysyy melkoisen rauhallisena, ja seuraa miesten toimintaa. Anturit tuntuvat epämiellyttävän viileiltä ihoa vasten, mutta antavat hänelle sisäänpääsyn koneen tietoihin, ennen kuin se alkaa edes tallentaa hänen tietojaan. Nainen ei sano mitään. Seuraa vain silmillään huoneen tapahtumia, samalla kun hiljaisesti hivuttaa mielensä johtoja pitkin valtaamaan koneen ’mielen’. Hän kiitti onneaan, että hän nojasi alustaansa, jolloin selän merkki ei voinut vahingossakaan hohtaa mistään läpi. Edes himmeästi, tosin hän tarvitsi niin vähän voimaa tähän, että merkki ollut tuskin lainkaan edes huomattavissa.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Mar 12, 2009 4:31:40 GMT 3
Leelle ei tullut mieleenkään puhutella naiselle, hän piti tuota automaattisesti samaan kastiin kuuluvana kuin niitä joka puolelta sikiäviä friikkejä, jotka olivat hankaloittaneet miehen elämää viime aikoina. Hänelle Suz oli vain kohde, osa työtä, jokin josta piti hankkiutua eroon tavalla tai toisella. Tarkistettuaan haluamansa tiedot koneelta, Lee jäi seisomaan aloilleen odottamaan tohtoreita saapuvaksi.
Pian nämä saapuivatkin ja käänsivät huomionsa Leehen. Vai sitä varten hänet oli pyydetty paikalle? Kuvittelivatko nämä tohtorit todellakin, että vain koska hän miehineen työskenteli kentällä, hän ymmärtäisi yhtään sen paremmin mitä helvettiä ulkomaailmassa oli meneillään? Tummat kulmat kurtistuivat aavistuksen, kun miehen kirkkaansininen terävä katse kävi naisessa ja palasi sitten tohtoreihin.
”Hyvä on,” Lee kuitenkin suostui oitis, sillä niskurointi ei ollut kohottanut häntä nykyiseen asemaansa, vaan kyseenalaistamaton tottelevaisuus. Hän odotti maltillisesti kunnes tohtorit soivat laitteensa kytkettyä ja virrat koneisiin ja lukaisi sillä välin läpi naisen henkilötiedot, joita ei ollut paljoakaan, sillä naisesta ei oltu ehditty tähän hätään etsiä vielä juurikaan tietoja. Mikä kiire arvon tohtoreilla sitten oli? Lee siirsi sitten huomionsa takaisin naiseen, joka niin avuttoman ja hätääntyneen näköisenä makasi sidottuna tutkimuspöydällä.
”No niin, Suzanne,” mies kysyi miltei kehräävällä äänellään ja hymyili naiselle rohkaisevasti, kuin ilmaistakseen, ettei halunnut naiselle pahaa ja oli täällä auttamassa tätä. ”Toivon, että voisit auttaa meitä tämän jutun selvittämisessä. Siten välttyisit itsekin ongelmilta, usko minua. Osaisitko yhtään kertoa, mitä sinun ja kahden muun henkilön välillä tapahtui aiemmin ennen kuin minä ja mieheni saavuimme paikalle?” Lee aloitti varovasti, hänen äänensä oli pehmeä ja rohkaiseva ja sinisten silmien katse ei ollut aivan niin terävä kuin yleensä. Hän halusi ensin kalastella tiesikö nainen ylipäätään mitään, antaa tohtoreiden säädellä laitteidensa nippeleitä, ennen kuin alkaisi toden teolla urkkia naiselta tietoja. Tähän päivään mennessä ei oltu löydetty vielä ketään, joka olisi osannut kertoa enemmän näistä oudoista ilmiöistä, ihmisistä outojen voimien kanssa ja siitä tornirakennelmasta. Ne muutamat, jotka aiemmin olisivat saattaneet kenties tietää jotain, olivat jo niin oman mielensä hullaannuttamia, etteivät kestäneet kuulusteluiden paineen alla.
(Sori kun katosin, netti pätkes eikä meinannut päästää takaisin. Tässä kuitenkin vuoro, kirjoita omasi kun palailet koneelle ja jatketaan vaan iltasella paremmin - ellei jotain yllättävää ilmene, mitä en usko)
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 12, 2009 18:45:46 GMT 3
Suzannen kansiossa oli lähinnä viimeisimmän rutiinitarkastuksen tulokset. Hän oli suoriutunut tarkastuksesta täysin puhtain paperein. Kansiossa oli myös muutama leike, jotka käsittelivät juuri näitä friikkejä, ja niissä esiintyi naisen nimi sivuullisena. Nainen oli 23-vuotias iältään papereiden tietojen mukaan.
Leen tullessa lähemmäs käänsi Suz katseensa mieheen. Vihreät silmät tuijottivat miestä uskomatta toisen olevan oikeasti noin ystävällinen kuin, miltä kuulosti. hiljaisesti hän nyökkäsi. Kone suolsi ulos Suzin aivokäyrää ja sydämen lyöntejä sun muuta sellaista. Kaikki vaikutti olevan niin kuin pitikin. Aivokäyrä reagoi kysymyksiin, sydämen tykytykset vaihtelivat. Kaikki toimi koneessa niin kuin Suz vaati niitä toimimaan. Hiljaisesti Suz joutui yskäisemään kerran kaksi, ennen kuin sai suustaan ääntä ulos. Kurkkua kaihersi ja vihloi kun hän koitti raakkua sanoja. ”Koitin estää Thomasia tekemästä mitä hän teki… Mutta hän ei kuunnellut minua.” Nainen vastaa hiljaisesti ääni rahisten. Katse kääntyy pois. ”Kuinka hänelle kävi?” Tuo kysyy hiljaisesti. Sydämessä tuntui pistos. Hän olisi voinut estää tämän, jos vain olisi ollut rohkeampi. Thomas voisi olla vapaa. Katseessa välähtää suru, jonka nainen kadottaa kuitenkin pian ilmeettömyyden taakse.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Mar 12, 2009 19:02:52 GMT 3
Lee oli aavostuksen kumartunut naisen puoleen ja nojasi käsiään vasten pöydän reunaa, pitäen tiiviisti katseensa naisessa ja nyökkäsi sopivissa kohdissa rohkaistaakseen naista jatkamaan. Kaikki vaikutti täydellisen normaalilta, mutta jostain syystä varoituskellot helisivät mielen takaraivossa. Testitulokset olivat niin keskivertoisen tavallisia, mutta miestä häiritsi silti se tosiasia, kuinka usein naisen nimi tuli esille epämääräisissä tilanteissa. Oliko nainen jonkinlainen kätyri näille... mutaatioille? Kuluneiden viikkojenkaan aikana Lee ei ollut löytänyt muutoksen läpikäyneille ihmisille oikeanlaista termiä, eivätkä lehtien otsikoissa välkkyvät termit, kuten friikit ja mutaatiot sopineet virallisiin raportteihin. Paperilla puhuttiin "niistä", "kohteista" tai "muutoksen läpikäyneistä". Se tuntui tehokkaasti erottavan nämä tapaukset normaaleista ihmisistä, helpottaen kaikkien työtä ja omaatuntoa, kun heiltä riisuttiin kaikki inhimillisyys.
Suzin kysellessä Thomasin tilasta, Lee vilkaisi tohtoreihin, jotka nyökkäsivät hänelle, antaen luvan kertoa naiselle totuuden. "Ystäväsi ei selvinnyt," Lee kertoi sen kummemmin kaunistelematta. Ei osanottoja, ei pahoittelevaa katsetta, ei minkäänlaista sympatiaa huokunut sotilaasta kun tämä katsoi naista odottaen tämän reaktiota. Kauaa mies ei odottanut eikä antanut naiselle aikaa koota ajatuksiaan, kun jatkoi jo uusin kysymyksin.
"Mikä sinun roolisi oikeastaan on heidän joukossaan?" Lee töksäytti suoraan toivoen voivansa hyväksikäyttää naisen hetkellistä järkytystä ystävänsä menetyksen vuoksi. Naiselle mies puhui "heistä", jotta olisi antanut itsestään sellaisen vaikutelman, ettei ollut niitä vastaan, vaan yritti vain auttaa kaikkia osapuolia. "Mitä kaltaisesi täysin tervejärkinen nuori nainen tekee sellaisten joukossa? Olet varmasti tietoinen, mitä mieltä sellaisesta ollaan.."
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 12, 2009 21:22:37 GMT 3
Tieto Thomasin kuolemasta jättää yhden lyönnin hänen sydämestään pois. Hän oli arvannut oikein. Kaiketi mies olisi ollut hänen kanssaan samassa huoneessa, jos tuo olisi ollut elossa. Kulmien välissä käy kurttu kun nainen nieleskelee kyyneleitään. Hän olisi voinut estää tämän. Värähtäen Suz kääntää katseensa Leen suuntaan. Mikäkö hän oli heille. Hiukan vihaisenakin nainen katsoo miestä. Hän ei ehdi vastata, ennen kuin mies jo laukoo toisen kysymyksensä. ”Tarkoitat varmaan sellaisen seurassa?” Suz korjaa ja katsoo Leen silmiin pistävästi. ”Olen pahoillani, etten ole yhtä valmis hylkäämään veljeäni, joka on tähän asti osoittanut vain selväjärkisyyttä, vaikka hänellä kuinka olisi jotain muuntumia!” Hetken nainen katso miestä ’päästä varpaisiin’ noh ihan varpaisiin asti hän ei kykene. ”Te luultavasti luovuttaisitte äitinnekin näille henkilöille täällä, jos hän näyttäisi merkkejä muutoksesta.” Nainen tiuskahtaa. ”Antaisit heidän käyttää häntä kokeisiinsa etkä tuntisi tunnon tuskia siitä, että hänelle tehtäisiin ties mitä kokeita!” Suzin kasvoilla on puhdas halveksunta jokaista sanaa kohtaan, joka hänen suustaan kohoaa ilmoille. ”Se mitä hän teki, johtui täysin _inhimillisistä_ asioista. Ettekö te raivostuisi siitä, että rakkaimpanne on pettänyt teidät?” Suz kysyy ääni edelleen hieman rahisten, vaikkakin täynnä menetyksen tunnetta. Hänen silmänsä ovat kaventuneet vihaisina, ja ne tuntuvat lävistävän Leen silmät piikikkäinä. Ilmeisesti nainen oli aika sisupommi.
Kone raksuttaa hiljaisesti suristen naisen hyppelehtivää tunne virtaa, kuitenkaan paljastamatta mitään tuon itsensä muunnoksista.
|
|